Potilaana somali - Terveyskirjasto

Kulttuurien kohtaaminenMulki Mölsä ja Marja TiilikainenPotilaana somaliAuttaako kulttuurinen tieto lääkärin työssä?Monet kysymykset maahanmuuttajien kohtaamisesta suomalaisessa terveydenhuollossaovat nousseet somalipotilaiden kautta. Somalikulttuuriin kuuluvat käsitykset sairauksienetiologiasta ja hoidosta, erityisesti mielenterveysongelmissa, poikkeavat länsimaisen lääketieteenkäytännöistä. Suomessa somaliperheet ovat kohdanneet suuria muutoksia, mm.uudenlaisen terveydenhuoltojärjestelmän. Somaliassa julkiset terveyspalvelut olivat heikkojajo ennen sisällissotaa, ja rinnan lääketieteellisten hoitojen kanssa on käytetty perinteisiähoitomenetelmiä. Somalien kesken on suuria eroja siinä, kuinka islamiin liittyviäsääntöjä tulkitaan. Kulttuurinen tieto voi auttaa lääkäriä potilaan tilanteen hahmottamisessasekä antaa rohkeutta ja ideoita uudenlaisten kysymysten esittämiseen.Somalit ovat merkittävä terveyspalvelujenkäyttäjäryhmä erityisesti pääkaupunkiseudulla.Turvapaikanhakijoita alkoi saapuaSomaliasta Suomeen vuonna 1990, ja somalitovat edelleen suurin yksittäinen muslimi‐ ja afrikkalaistaustainenmaahanmuuttajaryhmämme.Vuoden 2005 lopussa Suomessa oli yli8 500 somalia äidinkielenään puhuvaa. Heistälähes puolet oli alle 15‐vuotiaita perheiden suuruudenvuoksi. Ikääntyneiden osuus on hyvinpieni: vain noin 5 % Suomen somaleista on yli50‐vuotiaita.Monet käytännön kysymykset kulttuurisestija uskonnollisesti erilaisten maahanmuuttajienkohtaamisesta suomalaisessa terveydenhuollossaovat nousseet nimenomaan somalipotilaidenkautta. Tutkimuksissa on tuotu esiin mm. se,että somalikulttuuriin kuuluvat käsitykset sairauksienetiologiasta ja hoidosta, erityisesti mielenterveysongelmissa,poikkeavat länsimaisenlääketieteen käytännöistä (Serkkola 1994, Pelizzari1997, Lewis 1998, Rousseau ym. 1998,Duodecim 2007;123:451–7Tiilikainen 2003 ja 2004, Carroll 2004). Tämänkulttuurieron on Suomessakin usein koettu vaikeuttavanhoitoa.Tässä artikkelissa käsitellään joitakin kulttuurisiaja uskonnollisia seikkoja, joiden tiedostaminenvoi auttaa suomalaista lääkäriä somaliasiakkaidenkanssa työskenneltäessä. Samallahaluamme virittää lukijan miettimään sitä, mikäylipäätään voisi olla kulttuurisen tiedon paikkaja merkitys, kun potilaalla on maahanmuuttajantausta.Terveydenhuolto SomaliassaSomalian valtio sijaitsee Afrikan sarvessa. Alueon pääosin kuivaa ja kuumaa, ja pääelinkeinonaon paimentolaisuus. Tärkein kotieläin on kameli.Somalit ovat sunnimuslimeja. Uskonnon harjoittaminenon osa somalialaista elämäntapaa,johon kuuluvat päivittäiset rukoukset, islaminruokasäännöt ja esimerkiksi paastokuukaudenramadanin vietto. Islam antaa perustan myös451

Somalialaisen sanonnanmukaansairaalla miehellä onsata neuvonantajaasille, kuinka terveyteen ja sairauteen suhtaudutaan.Terveys ja sairaus ovat Allahin kädessä.Sairaus tulee kestää kärsivällisesti eikä uskoasaa menettää sen vuoksi. Ihmisen tulee kuitenkinitse etsiä parannusta, koska samalla kun Jumalaon luonut sairauden, hän on luonut myös siihenhoidon. Islamilaisen ajattelun mukaan myöshenget, niin kutsutut jinnit, noituus ja paha silmävoivat aiheuttaa sairautta (Perho 1995).Julkiset terveydenhuoltopalvelutolivat Somaliassaheikkoja jo ennensisällissotaa. Maanterveysministeriön budjettivuonna 1987 oli 65miljoonaa Yhdysvaltaindollaria silloisen rahanarvonmukaan (Omar2001). Pääsairaalat olivat pääkaupungissa Mogadishussa,jossa oli vuonna 1987 puoli miljoonaaasukasta ja kahdeksan julkista sairaalaa.Somaliassa oli 18 lääniä ja jokaisessa läänissäyksi yleissairaala. Jokaisessa kunnassa oli yksiterveyspiste. Maaseudun paimentolaisväestönpääsy terveyspalveluihin oli erittäin heikkoa.Mielenterveyspalvelut olivat lähes olemattomia.Koko Somaliassa oli vain yksi mielisairaala, jokasijaitsi Berberassa Pohjois‐Somaliassa. Yleissairaaloillaoli psykiatrinen osasto vain Mogadishussaja Hargeisassa (WHO 2004).Somalian itsenäistymistä (1960) seuranneenaaikana vallalla ovat olleet lääketieteellistenterveyspalvelujen riittämättömyyden vuoksi perinteisethoitomenetelmät. Slikkerveerin (1990)mukaan perinteisessä somalialaisessa hoidossavoidaan erottaa kaksi rinnakkaista menetelmää,1) yliluonnollisiin ja sosiaalisiin asioihin kutenJumalaan, henkiin ja ihmisten välisiin suhteisiinsekä 2) luonnollisiin hoitomenetelmiin kutenhaavojen ja murtumien hoitoon ja yrttilääkintäänperustuva. Erilaisia hoitomenetelmiä voidaankäyttää samanaikaisesti ja myös lääketieteelliseenhoitoon yhdistäen.Sisällissodan seurauksena Somalian valtiollineninfrastruktuuri tuhoutui ja julkiset terveydenhuoltopalvelutajautuivat katastrofaaliseentilaan. Palkkojen pienuuden vuoksi koulutetutlääkärit ja sairaanhoitajat siirtyvät lukuisiin pieniinyksityisklinikoihin, joiden palveluihin vainharvoilla on varaa. Lääkkeiden laatua, säilytystätai jakelua sairaille ei valvota. Yksityisyrittäjyyskukoistaa myös perinteisten parantajien toiminnassa.Esimerkiksi Pohjois‐Somaliassa toimii lukuisiauskonnollisten ja muiden perinteisten parantajienperustamia klinikoita, joihin asiakkaatjonottavat mitä moninaisimpien vaivojen kanssa.Joidenkin parantajien ja lääkäreiden välilleon syntynyt myös yhteistyötä. Perinteiset parantajatohjaavat potilaan tarvittaessa jatkotutkimuksiinlääkärille ja lääkärit puolestaan ohjaavatpotilaitaan perinteiselle parantajalle, elleilääketiede pysty heitä auttamaan. Suuri äitiys‐ jaimeväiskuolleisuus sekä tarttuvat taudit, kutentuberkuloosi, ovat vakavia ongelmia.Elämää maanpaossaSuomeen muuttaminen on merkinnyt somaliperheillemonia suuria muutoksia. Ilmasto, kieli,uskonto ja kulttuuriset tavat heijastuvat moniinarkisiin käytäntöihin, kuten sosiaaliseenkanssakäymiseen ja ruokakulttuuriin. Ympäristöönliittyvien muutosten lisäksi monet perheetovat läpikäyneet perheen sisäisiä muutoksia jahaasteita. Suurperheet ovat hajonneet, ja naisenasema sekä vanhempien ja lasten väliset suhteetmuuttuvat ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta.Vaikka Suomi on tarjonnut perheille turvapaikansisällissodan levottomuuksilta, elämäävarjostavat rasismin ja syrjinnän uhka, työttömyyssekä huoli Somaliassa olevista sukulaisistaja sotaan liittyvät henkilökohtaiset muistot.Nämä monikerroksiset kokemukset heijastuvatmyös somaattisena oireiluna, kuten monien somaliäitienvalittamina kipuina ja uupumuksena(Tiilikainen 2003).Suomessa somaliperheet ovat kohdanneetmyös uudenlaisen terveydenhuoltojärjestelmänneuvoloineen ja vanhusten palvelutaloineen.Ajanvarausjärjestelmä minuuttiaikatauluineenon uudelle tulijalle outo, samoin terveydenhuollonpitkälle kehittynyt teknologia. Toimenpiteistäsaatetaan kieltäytyä jo pelkän pelon takia. Somalialaisensanonnan mukaan sairaalla miehelläon sata neuvonantajaa – nin bukaa boqol u tali.Perhe ja yhteisö osallistuvat sairaan hoitoon ja452M. Mölsä ja M. Tiilikainen

Potilaana somaliohjaukseen. Suomessa oleva somalipotilas voihämmentyä keskellä tätä neuvonantajien piiriä,varsinkin jos hän itse ei ymmärrä suomalaistajärjestelmää ja hänen kielitaitonsa on heikko.Yksi solmukohta on somalin kielen vahvasuullinen perintö. Somalin kirjakieli on luotuvasta 1972, ja suullinen viestintä on kirjoitettuamerkityksellisempää. Suomessa sen sijaantärkeät viestit esimerkiksi viranomaisilta tulevatkirjallisesti. Suulliseen viestintään tottuneenmaahanmuuttajan on vaikea saada selvää, mikäpostiluukusta sisään tulevasta paperipostista ontärkeää, ja hän saattaa olla luku‐ ja kirjoitustaidoton.Onkin suositeltavaa, että tärkeät potilailletarkoitetut viestit, esimerkiksi ajanvarauksetlääkärille, kerrotaan aina myös suullisesti.Somaliasta tulleiden yleinen terveystieto esimerkiksirokotuksista tai sairauksien kotihoidostavoi olla hyvinkin puutteellinen. Somaliassaapteekista on vapaasti saatavissa esimerkiksi antibiootteja,ja niitä on käytetty perheissä ilmantietoa lääkityksen haittavaikutuksista. Ehkäisevänterveydenhuollon merkitys ei useinkaan oleperheille tuttu. Esimerkiksi raskaudenaikainenseuranta on tuttua lähinnä suurimmista kaupungeistatulleille. Somaliperheet kuitenkin yleensäarvostavat suomalaisia terveyspalveluja ja käyttävätniitä. Suomalaisten mielenterveyspalvelujenkäytössä näyttää kuitenkin olevan ongelmia,jotka liittyvät lääketieteellisistä käsityksistäpoikkeaviin sairauden selitysmalleihin.Mielenterveysongelmien somalialaisetselitysmallitLänsimaiset mielenterveyden häiriöihin liittyvätdiagnoosit, kuten depressio, psykoosi tai skitsofrenia,ja niiden hoito lääkityksen avulla eivätole Somaliassa laajalti tunnettuja. Somalikulttuurissatunnistetaan kyllä sairauden oireet, kutenliika ajatteleminen, huoli, pelko, painajaiset,epäluuloisuus, itsekseen puhuminen, äänten kuuleminen,laihtuminen, unettomuus tai väkivaltaisuus.Näitä oireita ei kuitenkaan liitetä esimerkiksidepressioon vaan erilaisiin henkiin, kutenjinni‐ tai zar‐henkiin, noituuteen ja pahaan silmään.Tällöin myös hoito toteutetaan sairaudensyyhyn sopivalla tavalla. Koraanin lukeminen,yrttilääkintä tai erilaiset henkipossessiorituaalitsuitsukkeineen ja lauluineen tehoavat tällaisensairauden aiheuttajaan. Somalialaisen käsityksenmukaan »hulluus», waalli, ei yleensä enääole parannettavissa. Mielisairaala on Somaliassapaikka, johon sairastunut perheenjäsen tuodaan453

PotilastapausNuori somalinainen kärsi jatkuvista vatsakivuista, ruokahaluttomuudestaja laihtumisesta. Psykiatri määräsilääkkeitä masennukseen ja unettomuuteen. Nainenmatkusti Somaliaan, ja siellä uskonnollinen parantajatotesi hänen kärsivän noituuden aiheuttamista ongelmista.Naista hoidettiin kuukauden verran Koraaninja yrttien avulla. Hän voi nyt paremmin, mutta hän haluaisitaas matkustaa Somaliaan jatkamaan hoitoa. Hänei halua käyttää lääkärin määräämiä mielialalääkkeitä.vasta, kun on vuosikausia kierretty eri parantajienluona tai perhe on väsynyt hänen hoitamiseensaesimerkiksi väkivaltaisuuden vuoksi.»Hulluksi» tulemiseen ja mielisairaalassa olemiseenliittyy Somaliassa vahva stigma: potilaanei uskota enää toipuvan ja pystyvän normaaliinelämään. Yksi syy suomalaisten mielenterveyspalvelujentorjunnalle somalien keskuudessavoikin olla hulluksi leimautumisen pelko (Tiilikainen2004). Psykiatriset diagnoosit nähdäänpysyvinä tiloina, kun taas henkien ja noituudenaiheuttamista oireista voidaan parantua.Hoitomyöntyvyyden puute on haaste monenmielenterveyshäiriöistä kärsivän tapauksessa(Kampman 2005), ja erityinen haaste se on, kunpotilas tulee toisesta kulttuurista. Maahanmuuttajasaattaa herkästi lopettaa lääkityksen senhyötyä epäillessään. Lääkityksen lopettamisenriski on moninkertainen, jos lääkkeiden käytöstäseuraa haittavaikutuksia. Monilla somaleillaon ennakkoluuloja psyykenlääkkeitä kohtaanniiden haittojen vuoksi. Unilääkkeet sen sijaanhyväksytään helpommin, koska somalialaisenajattelun mukaan nukkumisvaikeus kertoo häiriöstäihmisen terveydessä. Oiretta on tärkeäähoitaa vakavamman sairauden ehkäisemiseksi.Joskus tilanne voi muuttua niin vakavaksi,että Suomessa asuva somali matkustaa kotimaahansahoidettavaksi. Varsinkin kesäisin Somaliassatoimivien perinteisten parantajien luohakeutuu hoitoon Euroopassa ja muualla länsimaissaasuvia somaleita, joilla on lääketieteellisenajattelun mukaan esimerkiksi masennukseensopivia oireita. Näitä oireita on joskus yritettyensin hoitaa lääkärin määräämällä lääkityksellätai psykoterapialla; joskus taas potilaat kertovat,että lääkäri ei pystynyt antamaan mitäändiagnoosia epämääräisille oireille. Somaliassaannettava hoito vaihtelee sen mukaan, millaiselleparantajalle henkilö hakeutuu ja millaisendiagnoosin hän potilaalle antaa. Esimerkiksi noituudenaiheuttamia oireita voidaan hoitaa yrttilääkkein,Koraania lukemalla ja myös siten, ettäparantaja konkreettisesti etsii ja purkaa noidantekemän »paketin», joka aiheuttaa potilaan oireet.Henkien aiheuttamia oireita voidaan hoitaakarkottamalla tai tappamalla henget Koraaninja muiden hoitojen avulla. Henkien ja ihmisenvälistä suhdetta hoidetaan myös perinteisten rituaalienavulla niin, että henget leppyvät eivätkäenää aiheuta sairauden oireita.Islam vastaanotollaUskonnon merkitys on somaliperheissä suurempikuin suomalaisissa perheissä keskimäärin.Mutta vaikka lähes kaikki somalit ovat muslimeita,on perheiden ja yksilöiden välillä suuriaeroja siinä, kuinka uskontoon liittyviä sääntöjätulkitaan ja noudatetaan. Tämän vuoksi onmahdotonta antaa yksityiskohtaisia ohjeita siitä,miten eri tilanteissa tulisi toimia. Tärkeintä onpotilaan ja hänen perheensä kanssa keskusteleminenja eri vaihtoehdoista neuvotteleminen.Eräitä yleisiä seikkoja on kuitenkin hyvä pitäämielessä, kun potilaana on muslimi.Islamin ruokasäännöt, joiden mukaan ei saasyödä tai juoda alkoholia, sikaperäisiä aineitatai verituotteita, koskevat myös lääkkeitä. Tosintässäkin on tulkintaeroja. Joissakin perheissä onesimerkiksi kieltäydytty sikaperäistä liivatetta sisältävistärokotteista, kun taas toisissa ne on hyväksyttyperustelujen jälkeen. Vastasyntyneidenosalta on hyvä tietää, että toisen äidin luovuttamarintamaito on ongelma, ellei luovuttajaa tiedetä:Islamin mukaan saman äidin imettämistälapsista tulee ns. maitosisaruksia, jotka eivät voimennä naimisiin toistensa kanssa.Vuosittainen noin 30 päivää kestävä ramadan‐paastoon tärkeä uskonnollinen ja sosiaalinentapahtuma. Tänä aikana muslimi ei saisisyödä tai juoda mitään auringonnousun ja ‐las‐454M. Mölsä ja M. Tiilikainen

kun välisenä aikana. Paastokuukauden ajankohtasiirtyy vuosittain muutamia päiviä aikaisemmaksi.Paasto ei ole pakollinen, jos terveydentilaei sitä salli. Sairaiden tai raskaana olevien ei senmukaan tarvitse paastota, mutta monet yrittävätpaastota siitä huolimatta. Paastoava potilasvoi yleensä antaa verinäytteen sekä saada ruiskeita,suonensisäistä lääkitystä ja iholle, silmiin,korviin ja nenään pantavia lääkkeitä. Sen sijaanpaasto mitätöityy, jos paastoava ottaa lääkkeitäsuun kautta tai nestemäisen peräruiskeen taikkanenätippoja valuu nieluun (Hallenberg 2006).Esimerkiksi diabeetikoiden tai säännöllistä lääkitystäsaavien kanssa on hyvä keskustella siitä,kuinka ramadanin aikana voidaan menetellä.Viime kädessä elämän suojeleminen menee paastonedelle. Ramadan on perheissä kiireistä aikaa,jolloin läsnäolon varmistamiseksi saattaa ollaparempi siirtää sellaisia tapaamisia ja kokoontumisia,jotka eivät ole aivan välttämättömiä.Muslimin tulee olla rituaalisen puhtauden tilassarukoillessaan, paastotessaan tai mennessäänmoskeijaan. Naiset ovat epäpuhtaita, kunheillä on kuukautiset tai heillä on lapsivuodeaika(yleensä 40 päivää). Yhdynnän, kuukautistentai synnytyksen jälkeen muslimin pitää suorittaans. suuri puhdistautuminen, jolloin pestäänkoko vartalo. Pieni puhdistautuminen eli wudu’suoritetaan ennen rukousta. Siihen kuuluu käsien,suun, nenän, kasvojen, käsivarsien, pään,kaulan, korvien ja jalkojen pesu. Ennen wudu’takäydään myös WC:ssä, sillä muuten rituaalinenpuhtaus rikkoutuu. WC‐hygienian hoitamiseenja pesemiseen käytetään vasenta kättä, ja siksivain oikealla kädellä saa syödä (Akar ja Tiilikainen2004). Sairaalassa vuodepotilaana olevanmuslimin ja hänen omaistensa kanssa on hyväkeskustella siitä, millaista apua potilas mahdollisestitarvitsee päivittäisten rukousten suorittamiseksi.Somalinaisten pukeutuminen Suomessa vaihteleesuurista hunnuista ja kasvojen peittämisestätiukkoihin farkkuihin ja paljastaviin pikkupaitoihin.Islamin mukaisesti kuitenkin useinkatsotaan, että naisten pitäisi peittää itsensälukuun ottamatta kasvoja ja käsiä, ja miestenvartalonsa navasta polviin. Alasti riisuttamistaon hyvä mahdollisuuksien mukaan välttää myösPotilaana somalitutkimustilanteissa. Mikäli mahdollista muslimiasiakastoivoo yleensä samaa sukupuolta olevanlääkärin. Somalinaisille naislääkäri on tärkeäerityisesti gynekologisissa vaivoissa. Häveliäisyyssyistämieslääkärille ei ehkä kerrota käynnintodellista syytä lainkaan.Diagnosoinnin vaikeusKun potilaalla on vaikeuksia ilmaista oireitaankielitaidon puutteellisuuden vuoksi tai hän onjo ehtinyt saada somatisoivan potilaan leiman,oikeisiin jatkotutkimuksiin lähettäminen voi viivästyä.Epämääräiset oireet saattavat luonnollisestipeittää alleen vakaviakin sairauksia ja tiloja.Varsinkin Suomessa harvinaiset trooppisetsairaudet tai vaikkapa somaleilla tavallinen tuberkuloosivoivat jäädä diagnosoimatta. Joskustaas pitkäkestoisen oireilun taustalla on helpostihoidettava asia, kuten D‐vitamiinin puutos. Tästäsyystä potilaan ruokailu‐ ja pukeutumistottumustentunteminen on hyödyllistä. Lääkärin onkintärkeä kuunnella potilasta tarkkaan – pelkkäempatia ei riitä, vaan tarvitaan lääkärin kokoasiantuntemusta ja ammattitaitoa.Myös sairauden aiheuttajan todetessaan lääkärinon syytä käydä tilan taustat ja hoito perusteellisestiläpi potilaan ja tämän omaistenkanssa. Somalien perustiedot monista sairauksista,kuten laktoosi‐intoleranssista, keliakiasta taiallergioista, voivat olla vähäisiä. Somalialaistensairausselitysten mukaan esimerkiksi helikobakteerintai Crohnin taudin aiheuttamat vatsakivutvoidaan nähdä noituuden aiheuttamiksi tai epilepsiajinneistä johtuvaksi oireiluksi. Kroonisiasairauksia, kuten diabetesta ja verenpainetautia,saatetaan puolestaan pitää parantuvina tiloina,joita hoidetaan esimerkiksi yrteillä ja kamelinmaitoajuomalla. Se, että lääkäri kuuntelee potilaanhuolia ja käsityksiä eikä vähättele tämänkokemuksia perinteisistä hoitotavoista, luo pohjanluottamukselliselle hoitosuhteelle. Toisaaltalääkärin on annettava potilaalle oikeaa tietoa.Hänen on osattava tuoda selkeästi esiin myöslääkityksen laiminlyömiseen tai perinteisiin hoitoihinliittyvät riskit ja haitat. Potilaalla ei myöskäänvälttämättä ole riittävää tietoa sairaudenkroonisuudesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä455

PotilastapausSomalialainen 29‐vuotias nainen tuli Suomeen 14‐vuotiaana.Kaksi kuukautta Etelä‐Eurooppaan suuntautuneenmatkan jälkeen hän alkoi yskiä ja tuntea olonsaheikoksi. Muita oireita olivat ruokahaluttomuus, laihtuminenja huimaus. Terveysasemalla tehtiin laboratoriokokeitaja kuunneltiin keuhkot, minkä jälkeen potilaallemäärättiin doksisykliinikuuri bronkiittiepäilyn vuoksi.Potilaan iltakuumeilu kuitenkin jatkui. Eräänä päivänähän pyörtyi, ja ystävä toimitti hänet ambulanssillapäivystyspoliklinikkaan. Korkeasta kuumeesta huolimattapotilas kotiutettiin, ja jatkohoidoksi määrättiintarvittaessa parasetamolia.Seuraavaksi potilas hakeutui yksityislääkärille, jatämä määräsi uusia laboratoriokokeita. Pian hän joutuihakeutumaan uudelleen päivystykseen. Nyt hänet lähetettiintuberkuloosiepäilyn vuoksi sairaalaan, ja sielläkeuhkotuberkuloosi varmistui. Ennen oikeaan hoitoonpääsyä potilas oli ehtinyt olla kontaktissa moneenihmiseen.pitkäaikaiskomplikaatioista. Näiden kysymystenläpikäymiseksi täytyy varata riittävästi aikaa.LopuksiMikä on lopulta kulttuurisen tiedon merkityspotilastyössä? Pahimmillaan kulttuurinen tietosumentaa lääkärin ammattimaisen asenteen.Potilaan eksotisoiminen, kulttuurinen stereotyypittäminensekä liiallinen »ymmärtäminen» japsykologisointi voivat estää lääkäriä näkemästäja toimimasta ammattimaisesti. Parhaimmillaankulttuurinen tieto auttaa lääkäriä potilaantilanteen hahmottamisessa sekä antaa rohkeuttaja ideoita uudenlaisten kysymysten esittämiseenpotilaalle ja itselleen.KirjallisuuttaAkar S, Tiilikainen M. Katsaus islamilaiseen maailmaan. Naiset, perhe jaseksuaaliterveys. Helsinki: Väestöliitto, 2004.Carroll JK. Murug, Waali, and Gini: Expressions of distress in refugeesfrom Somalia. Prim Care Companion J Clin Psychiatry 2004;6:119–25.Hallenberg H. Terveys ja sairaus islamin maailmassa. Suom Lääkäril 2006;61:2019–23.Kampman O. Hoitomyöntyvyys psyykenlääkkeitä käyttävillä. Suom Lääkäril2005;60:1285–9.Lewis IM. Saints and Somalis: Popular Islam in a clan-based society. London:HAAN Associates, 1998.Omar AB. Health problems as the consequences of the absence of statestructures. Teoksessa: Muddle Suzanne Lilius, toim. Variations onthe theme of Somaliness. Proceedings of the EASS/SSIA InternationalCongress of Somali Studies. Turku: Centre for ContinuingEducation, Åbo Akademi University, 2001, s. 157–66.Pelizzari E. Possession et thérapie dans la Corne de l’Afrique. Paris:L’Harmattan, 1997.Perho I. The Prophet’s medicine: A creation of the Muslim traditionalistscholars. Studia Orientalia vol. 74. Helsinki: The Finnish OrientalSociety, 1995.Rousseau C, Said TM, Gagné MJ, Bibeau G. Between myth and madness:the premigration dream of leaving among Somali refugees. CultMed Psychiatry 1998;22:385–411.Serkkola A. A sick man is advised by a hundred: pluralistic control oftuberculosis in Southern Somalia. Kuopio University PublicationsD. Medical Sciences 40. Kuopio: University of Kuopio, 1994.Slikkerveer LJ. Plural medical systems in the Horn of Africa: the legacy of‘Sheikh’ Hippocrates. London: Kegan Paul International, 1990.Tiilikainen M. Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa. Tampere:Vastapaino, 2003.Tiilikainen M. Näkökulmia somalialaisnaisten mielenterveyteen. SuomenAntropologi 2004;(3):30–42.WHO 2004. WHO Somalia. Annual Report 2003: World Health Organisation.Mulki Mölsä, LL, tutkijamulki.molsa@helsinki.fiMarja Tiilikainen, FT, tutkijaHelsingin yliopisto, sosiologian laitosPL 10, 00014 Helsingin yliopistoy d i n a s i a t➤ Kuuntele maahanmuuttajapotilasta tarkkaan.➤ Ole kiinnostunut hänen sairauteen liittyvistä selityksistään ja huolistaan sekä perinteisiin hoitoihinliittyvistä kokemuksistaan.➤ Oikean diagnoosin tekemiseen tarvitset empatian ja kulttuurisen tiedon lisäksi koko asiantuntemustasija ammattitaitoasi.➤ Varaa potilaalle riittävästi aikaa.456M. Mölsä ja M. Tiilikainen