2011 4. - Suomen Koivisto seura ry

2 Nro 4 Huhtikuu 2011Hartaast´Riikka SalokannelPäätoimittajaMenneeseen on kiva katsellaOlin päättänyt, että tätä pääkirjoitusta varten hakisinerityisesti tietoa nyky-Koiviston, Primorskin ja senöljysataman kuulumisista. Venäjän Itämeren kulkuvahvistuu ja lisääntyy koko ajan. Viipurin, Uraan jaKoiviston satamien laajennus ja uudet satamat lisäävätrahtiliikenteen mahdollisuuksia ja merenkulun merkitystävenäläisille. Samalla kun pohditaan uuden mahdinmerkiksi ja maamerkiksi kaavaillun pilvenpiirtäjänpaikkaa, rakennetaan uusia satamia, todellisia kauppamahdinsymboleita.Vaikka kuinka yritän keskittyä Itämeren merenkuluntilaan, öljykuljetusten riskeihin, satamaliikenteenmyötä lisääntyneisiin kansainvälisten yritysten investointeihinVenäjälle, karkaavat ajatukseni menneeseen,toki aiheeseen, mutta menneeseen merenkulkuun.Meillä oli juuri Koivisto-juhlien kupletti-iltamien käsikirjoituspalaverija ajatukseni pyörivät kupletin juonessa,siinä miten saamme sisällön liittymään juuri Koivistoon.Ja onnistuuhan se, kun katsomme valitsemaammeaihetta merenkulun näkökulmasta.Siitä merenkulusta vain pitäisi tietää enemmän,jotta osaisi paremmin iltamien tähdet puvustaa ja kuplettilaulutsanoittaa. Millaiset merimiesvaatteet koivistolaisillamerenkävijöillä olivat. Niissä muutamissavalokuvissa, joita itselläni on laivuriäijäni kaljaasilta,puuttuu kaikki laivaglamouri. Missä on merimieslakit,sinivalkoraitaiset paidat ja valkeat lepattavat housut?Lipallinen lakki sentään on jollain päässä.Millä laivoilla ja mitä reittejä kuljettiin? Kuka käviKööpenhaminassa, millä laivalla Irlannissa? Kävivätkökoivistolaisalukset Espanjassa tai ihan Ameriikassa asti?No jos kävivät, niin missä satamissa? Vai seilasivatkokaukoreittejä kulkevat koivistolaiset sittenkin muidenmaiden lippujen alla purjehtivissa aluksissa? Kuka tietää,mistä saisi oikeaa taustamateriaalia?Nykyhetken asioista saa suhteellisen vaivattomastitietoa googlettamalla netissä. Mutta jos haluaisi katsellamenneeseen, täytyisi lukea enemmän, tutustua arkistoihin,haastatella vielä heitä, keillä aikalaistietoa on.Menneeseen voi myös katsella kuvittelemalla. Ainakinniin me teemme iltamatyöryhmässä. Ei se ole niin tarkkaa,onko kuplettimme historiallisesti oikea-oppisenepookisti puvustettu tai kävikö joku tietty laiva sekäIrlannissa, että New Yorkin satamissa. Tärkeää on, ettäantaudumme mielikuvituksen, tarinoiden, musiikin jahauskojen sattumusten vietäväksi.Ai niin, oliko jollakulla tarkempaa tietoa siitä, ettäSeiskarissa olisi ollut espanjalaissiirtokunta joskus1700-luvulla? Vai pitäisiköhän se aihe jättää mielikuvitukseenmuhimaan jonkin tulevan vuoden Koivistojuhlienviihteellisen osion ohjelmistoa varten? Tässäkaikki fakta, mitä sain koottua Primorskin öljysatamantämän päivän uutisista ja venäjän Itämeren merenkulusta…Viimeinen pisaraMeille kaikille lienee tuttu sanatonta: “Se oli viimeinenpisara”. Sanonta liittyy eri yhteyksiin. Yksi yhteys onsellainen, että työpaikalla jotakin kiusataan niin paljon,että hän kuvaannollisesti räjähtää, kun tulee se viimeinenpisara. Tai jossain keskustelussa tai riidassa joku sanooniin pahasti, että alistettu lähtee ovia paiskoen ja huutaamennessään, että tämä oli nyt se viimeinen pisara. Avioliitossakinkäy joskus niin nolosti, että toisen tai jonkunperheenjäsenen on väistyttävä, kun tuli se viimeinen pisara.Oikeastaan kuva lienee otettu siitä tapauksesta, jossa ämpäriin,lasiin tai muuhun astiaan on pantu liikaa nestettäniin että se alkaa vuotaa ylitse laitojen. Siitä se ajatus onsiirtynyt mielemme kapasiteettiin eli kantokykyyn. Asiatsakkautuvat joskus niin pahasti, että ei jaksa enää yhtäänenempää. Psykologiassa sitä kutsutaan ärsytyskynnykseksi.Jos se ylittyy järkkyy mielen tasapaino. Olosuhteet voivatolla niin raskaat, että yksikin pisara lisää saa ihmisenvoimaan pahoin ja sitten menee itsensä hallitsemiskyky.Tosi hyvä, jos pystyy heti purkamaan paineet, ja omistaakeinoja, joilla pääsee takaisin tasapainoon. Useat ovatkeksineet, että työ tai joku harrastus on oivallinen keinopäästää paineita ulos. Vanha tapa on purkaa paineet johonkinihan syyttömään lähimmäiseen, yleensä kaikkeintärkeimpään, kuten puolisoon tai lapseensa.Viimeinen pisara voi tosin olla myös ihan positiivinenasia. Jossain hätätilanteessa, kun haluaa auttaa toista, voijoutua puristamaan itsestään viimeisen pisaran. Monetomaishoitajat tekevät niin. Samoin vanhemmat, jotkaauttavat vaikeuksiin joutuneita lapsiaan. He antavat kaikenitsestään viimeistä pisaraa myöten. Rakkaus on parasRakkaammeEnsioRUOTTUs. 28.3.1923 Patalak. 15.3.2011 TampereSyvästi kaivatenHilkkaLapset, lastenlapset,lastenlastenlapsetsekä lastenlastenlasten lapsetSukulaiset ja ystävätKauan kuljimme yhtä matkaa.Sun voimasi ehtyi,et jaksanut jatkaaOn tuska poissa, onvain hiljaisuus.HilkkaSiunattu läheisten saattamana.Lämmin kiitos osanotosta.näistä voimista, joita käytetään joskus äärirajoille asti.Surullista kyllä, myös vihan vimmalla jotkut vauhdittavatitseään viimeiseen pisaraan asti - ja sitten joutuvatkärsimään joko sisäisesti tai vangittuina - tai molempia.Seuroissa joskus kuuli, kun innostunut Jumalan sanantodistaja kertoi, miten Jeesus vuodatti verensä meidänsyntiemme tähden viimeiseen veripisaraan asti. Se viimeinenpisara kuului kaikkein heikoimmille, pienilleja väsyneille Jumalan lapsille. Se kallis viimeinen pisaratuntui aina kuuluvan minullekin. Sydän aivan pakahtuiilosta, kun sai omistaa sen viimeisen omalle sydämelleen.Se Jeesuksen veripisara, jossa oli minun oma nimeni, lohduttija virkisti kuivan sydämeni. Ja kumma kyllä: vaikkavuodet ja vuosikymmenet ovat kuluneet lapsuudesta,aina se viimeinen pisara Jeesuksen sydänverestä tuntuuyhtä suloiselta. Sitä janoaa uupumuksen ja elämän kuormanalla. Siksi kai uskovat vieläkin kokoontuvat toistensaseuraan, että saisivat kuulla tuoreen evankeliuminkohdalleen: “Sinullakin on lupa uskoa kaikki synnit anteeksiJeesuksen nimessä ja veressä”. Se iäti tuore sanomaJeesuksen ylitsevuotavasta rakkaudesta on ihmeellisestielvyttävä ja eheyttävä voima. Se kannattaa ottaa omallanimellään vastaan, levätä ja kiittää.Paastonajan matkalla kohti Jerusalemia saamme kohottaakatseemme kuoleman voittaneeseen Jumalan Karitsaan,joka ottaa pois myös syntimme: viimeistä pisaraamyöten.Paastoterveisin Valma LuukkaRakkaammefil. tri, dosenttiLeena ValpuriKAUKIAINENs. 13.7.1933 Koivistok. 28.1.2011 TampereKaivatenKalle ja Kallen lapset perheineenveljet ja veljien lapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävätOta sieluni varjosta valkeuteen,armosi avaruuteen,ota ahdistuksesta vapautukseen,vaivoista virvoitukseen.Ota sieluni vuorille korkeuteen,tähtien kirkkauteen,ota maantomun arjesta juhlallisuuteenrauhaasi, hiljaisuuteen.(Oke Peltonen)Siunattu 26.2.2011 Luopioisten kirkossa läheistenja ystävien läsnä ollessa. Kiitos osanotosta.ISSBN 0780-1289KUSTANTAJA:Suomen Koivisto-Seura r.y.Jäsenlehti. Ilmestyy kerran kuukaudessa,kuun 20. päivänä.Lehteen tarkoitetun ilmoitusmateriaalintulee olla toimituksessaviimeistään lehden ilmestymistäedeltävän kuun lopussa.Toimitus ei vastaa sille lähetetystä materiaalista.Lehden vastuu ilmoituksistarajoittuu ilmoitushintaan.Kirjoittajat vastaavat tekstien sisällönoikeellisuudesta ja toimittamiensakuvien käyttöoikeuksista.Toimitus voi tarvittaessa lyhentää taimuokata sille toimitettua aineistoa.Liikeilmoitukset 50 snt/ppmKuolinilmoitukset 34 snt/ppmLasten kuvalliset onnittelut 6e/kplAineisto mieluiten digitaalisena:studio@salokanneltoivonen.fiMuussa tapauksessa paperikopiot ja/tai disketti, muistitikku tai CD-levy sekävalokuvat toimitetaan osoitteeseen:Studio Salokannel & Toivonen,Koiviston Viesti p. 03 7824 553Rauhankatu 8, 15110 Lahti.Aineisto palautetaan vain jos mukanaon postimerkillä varustettu palautuskuoriosoitteineen.Tilaukset, osoite- ym. muutoksetaina kirjallisena tai sähköisestiedellämainittuihin osoitteisiin.Tilauksia ei tarvitse uusia.Seuran jäsenmaksu 28e, sisältää vuodenjäsenlehdet. Seuran kautta voi myösmaksaa Karjalan Liiton jäsenmaksun 7e.Lehdessä julkaisemattomia artikkeleita jakirjoituksia julkaistaan seuran kotisivuillawww.koivistolaiset.net, jossa myös tämäkinlehti on luettavissa myöhemmin.Jäsenlehden postituksesta pohjoismaihin+2e/vuosi, eurooppaan +7 e/vuosimuualle maailmaan +12 e/vuosiPankkiyhteys: Nordea 151930-186847PäätoimittajaRiikka Salokannel, 0400 94 96 95Kuvatoimitus ja taittoRami Toivonen, 0400 780 398

Nro 4 Huhtikuu 20113RakkaammeArmas PaavaliHOVIs. 27.3.1923 Koivistok. 13.3.2011 MynämäkiHetket ovat kuin laivat,ne lähtevät armottomasti aikanaan.Meidän on oltava kuin satama,tyynesti kaivaten.Rakkaudella muistaen ja kaikesta kiittäenKaisuAri ja LiisaJyrki ja TiinaPetriUlla ja HelgeHarri ja ChristinaJussi ja JaanaOttoSiunaus toimitettu.Lämmin kiitos osanotosta.Äiti, mummo, iso-mummo ja anoppiHelmiRATIAo.s. Hörkkö* 22.6.1919 Johannes† 3.3.2011 MäntsäläJa aamulla enkeli tarttui hänen hauraaseenkäteensä ja sanoi, tule, minä vien sinut kotiin.Kiittäen ja muistaenKeijo ja RitvaEnni, Mika ja EkkuRitva ja EeroAri, Päivi, Roosa ja ValtteriJorma ja ArjaErno, Jenni ja KalleJarno, Katariina, Aino, Heta ja SamuEeva-Liisa perheineenMuut sukulaiset ja laaja ystäväpiiriSiunaus toimitettu Mäntsälän kirkossa 26.3.2011.Lämmin kiitos osanotosta.RakkaammeHilkkaHOIKKALAo.s. Montonens. 18.4.1918 Koivistok. 27.2.2011 EspooEnkeli hiljaa vierellä kulki,tarttui käteen ja silmät sulki.Syliinsä kietoi siivilläänja kuiskasi lähdetään.Matti ja Ritva perheineenRiitta perheineenRisto ja Tuula perheineenMuut sukulaiset ja ystävätSiunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa Leppävaaran kirkossa18.3.2011. Lämmin kiitos osanotosta suruumme.Lapsuuteni maisemajatkuu sivulta 1Iän karttuessa heinänjaviljankorjuun aikoinameidät lapset komennettiinheinähommiin haravoimaanja vastaanottamaanheiniä tai olkia navetanvintille.Varsinkin heinientamppaus ja siirtely seinänvierustoihinoli muuten mukavaapuuhaa, mutta välillämiesten heittelemä suola saipaljaan ihon kirvelemäänilkeästi. Tämä kyllä unohtuinopeasti, kun pääsimmehyppimään heinäkasaankatto-orsilta. Heinätöidenjälkeen hyppäsimme yleensäpyörien selkään ja ajoimmemuutaman kilometrinpäässä olevalle Tervajärvelleuimaan.Syksyiset perunoidenkuokkimiset olivat aivanoma lukunsa ja tämän työntakia koulumatkatkin tahtoivatvenyä normaalia aikaahuomattavasti pidemmiksi.RakkaammeHymy KyllikkiKOMONENo.s. Penttiläs. 28.2.1919 Koivistok. 3.2.2011 HelsinkiJäi ahkera työsi muistoksi meillehyvän sydämes ohjeet elämän teille.Sä aina muistit ja huolta kannoit,et paljon pyytänyt,vaan kaikkes annoit.Rakkaudella muistaen ja kaivatenOlavi ja MargaretaCamilla, Petri, Anton,Pontus ja EmilChristian, Karin ja KlaraPaavosukulaiset ja ystävätSiunaus toimitettu23.2.2011 omaisten jaystävien läsnäollessa.Lämmin kiitos osanotosta.Kyllä perunannostossakinoli omat mukavat puolensa,varsinkin perunanvarsienpolttaminen kokossa. Runsaansavunmuodostuksenlisäksi kokkoon syntyi hyvähiillos johon kaivettiin perunoita,nauriita ja lanttuja.Tunnin parin odottelunjälkeen paistuneet juureksetkaivettiin hiilloksesta ja herkuttelupääsi alkamaan. Kylläolivat hyviä (ja nokisia).Katselen nyt viitisenkymmentävuotta myöhemminsamoja peltoja, joitasilloin aikoinaan valvottiinja pidettiin hyvässä kunnossa.Talon oman viljelynloputtua viisikymmenluvunlopussa pellot olivat muutamanvuoden vuokraviljelyssäja jossain vaiheessa nemyytiin kaupungille tulevaisuudenasuinrakentamisentarpeisiin. Saman menettelynovat kokeneet muutkinalueen tilat.Nyt, ennen niin viljavatpellot kasvavat metsää japelto-ojat lykkäävät vesakkoa.Aikoinaan peltojen yliseurattiin valojen perusteellanaapurin hyvinvointia,mutta nyt voi olla tyytyväinen,jos pimeänä talvi-iltanaonnistuu puiden lomastapaikallistamaan yhdenkinvalon.Kaupungin omistukseensiirtymisen jälkeenmyös pellon alueellinenpienilmasto on muuttunut,koska sarkojen alapäät toimivattalvisin lumenkaatopaikkana.Mikäli kuuminakesäpäivinä haluaa vilvoitusta,niin ei muuta, kuinlumikasoja katsomaan. Talvenlumisuudesta riippuenviimeiset lumet saattavatlöytyä vielä loppukesällä.Verstaalla puuseppäkäynnistää sirkkelin ja äänikeskeyttää muistelutuokioni.Vilkaisen vielä ympärillenija siirryn sisälle selvittämäänsahaustarpeitani.— Puheenjohtajalt` itseltää —Kevät etenee jo pitkin askelin ja räystäättippuvat iloisesti, niin kuin ennen vanhaanlapsuudessa sanottiin. Päivät pitenevät jaluonto herää uuteen kukoistukseen ja antaauskoa uuden kesän tulemiseen.Ennen kuin ihan kesään päästään, kokoontuu karjalainenväki sankoin joukoin Karjalan liiton vuosikokoukseen,joka pidetään joka kolmas vuosi. Tänävuonna se tapahtuu 14.5.2011 karjalan talolla Helsingissä.Ennakko-ohjelman mukaan itse kokous onlähes rutiini, mutta kokouksen ympärille on loihdittumonenlaisia muita tapahtumia, jotka houkutellevatpaikalle runsaanpuoleisesti väkeä tapaamaan tuttujaja muistelemaan menneitä.Pari kiperää asiaa vuosikokouksen listalla on: jäsenmaksuistapäättäminen ja sääntöjen muuttaminen.Kokouksessa päätetään kolmen seuraavan vuodenjäsenmaksuista tämä alkanut vuosi mukaan lukien.Esityksen mukaan hallitus on suunnitellut korotuksiakahdelle vuodelle. Tälle vuodelle - siis vasta toukokuussa– hallitus esittää kahden euron korotusta jäsenmaksuun.Tämä on jäsenseurojen kannalta erinomaisenvaikea asia, vaikka korotus ei suuren suuri olekaan.Mm. Koivisto-Seura on jo tämän vuoden jäsenmaksutperinyt, eikä ole voinut ennakoida tuota 2 euron korotustaniiden osalta, jotka Karjalan liittoon seurankautta kuuluvat. Samassa tilanteessa uskon monenmuunkin yhdistyksen olevan.Kun tieto korotuksesta tuli, lähetti Koivisto-Seuranjohtokunta Karjalan liitolle kirjelmän, jossa se paheksuisuunnitelmaa ja esitti, että liitto luopuisi korotuksestatältä vuodelta, koska se tuottaa jäsenyhdistyksilleteknisiä vaikeuksia erityisesti perinnän osalta. Näyttääsiltä, että Karjalan liiton hallitus viittasi huutoon kintaallaja pysyy korotusesityksessään. Sen sijaan toisenehdotuksemme siirtyä käytäntöön, jossa liitto vuosikokouksessaanpäättää nykykäytännöstä poiketen liittokokouksessaansitä seuraavan kolmen vuoden osaltatulevat jäsenmaksut – siis myös sen vuoden, jolloinseuraava vuosikokous pidetään - hallitus näyttää tarttuneen,koska esittää tämän mukaista sääntömuutosta.Näin tulevaisuudessa poistuisi tämä jälkiperinnänongelma. Hyvä näinkin, mutta vielä pitää kokouksessakoettaa järkeillä niin, että korotuksesta tämän vuodenosalta luovutaan. Toivon, että muutkin jäsenyhdistyksetolisivat tämän ajatuksen takana.Näyttäisi tulevan mielenkiintoinen kokous.Espoossa, 5.4.2011Juha-Veikko KurkiSuomenKoivisto-Seura r.y.Perustettu 1948Toimii koivistolaisten yhdyssiteenä- järjestää kotiseututilaisuuksi- harjoittaa julkaisutoimintaa- suorittaa kotiseutukulttuuriin liittyvää kokoamista ja tallentamista.www.koivistolaiset.netPuheenjohtaja, Juha-Veikko KurkiKoivistontie 2 C, 02140 Espoopuh. 09-541 6751, 0400-601 838Varapuheenjohtaja, Tuula KoppinenRauhalanpuisto 10 B 36, 02230 Espoopuh. 050-516 5651Sihteeri, Virpi Huhtanen, Ahtaanmäki1A2,02280 Espoo. puh. 0440-501 806virpi.huhtanen@kolumbus.fivaralla Risto Kaukiainen, HelsinkiTaloudenh. Karjalan Tilikeskus/PatrikainenRatakatu 47, 53100 L.ranta p. 05-5448850Perinnetoimikunta, Jorma Simola pj.Proomukatu 6 A 14, 15140 Lahtipuh. 040-564 9341Taidetoimikunta, Leena Airaksinen pjMetsäpirtintie 10 A 1, 02130 Espoopuh. 050-548 1601Senioritoimikunta, Helge Teikari pj07190 Halkiapuh. 019-664 8112Hallituksen muut jäsenet:Raimo Kyytsönen, Mäntsälävaralla Hannu Veijalainen, LahtiEero Ahtikari, Piikkiö. 050-525 5174varalla Airi Saarinen, TurkuSeppo Mäkinen, Kouvola. 040-506 0430varalla Martti Karvonen, KausalaEsko Kaukiainen, Tuusula. 0400-800 752varalla Pertti Hämäläinen, EspooRiitta Nurmi, Porvoo. 041-455 8885varalla Marja-Leena Montonen, PorvooHanna Silfver, Piispanristi. 02-243 2940varalla Tuula Agge, ParainenTuula Raukola, Kotka. 044-522 8098varalla Mirja Haapanen, HaminaKoivisto-säätiö:Hallituksen pj. Sirpa Taskinenpuh. 040-5811 642Säätiön asiamies Pertti HoikkalaVanha Veckjärventie 11, 06150 Porvoopuh. 040-583 5397koivisto-saatio@kolumbus.fi

4 Nro 4 Huhtikuu 2011PostivirkailijaMaija Kaarina Rantanen18.3.1927 Koivisto – 27.12.2010 TurkuMaijan sisaren turkulaisenLeena Larkon muistikuviaMaijan elämästäKoiviston kauppalassa Aino (os.Lenkkeri) ja Antton Ahokkaan perheeseensyntyi perjantaina, maaliskuun18. p:nä 1927, tyttövauva,ensimmäisenä uudessa kotitalossa,jonka suurimmaksi osaksi isäoli itse rakentanut. Sisar Meeri javeli Alpo olivat sinne muuttaneet.Tyttö sai kasteessa nimen Maija,kummi Maija Karskeen mukaan.Vanhemmat valitsivat Kaarinantoiseksi etunimeksi. Maija ei ehtinyttäyttää kolmea vuotta, kun saisisaren, minut Leenan ja jälleen vajaankolmen vuoden päästä veljenEeron. Perheessä oli siten leikkikavereitasekä hoidettavia.Uudessa kodissa oli kaikillekylliksi tilaa sekä sisällä että isollaaidatulla pihamaalla. Isä oli rakentanutlapsille myös leikkimökinja laittanut keinut pihan laidassakasvavaan koivikkoon. Verkkokeinussamakasimme Maijan kanssausein jalat vastakkain ja vedimmenarulla vauhtia. Narukeinu olivaarallisempi, sillä kerran Maija,minulle vauhtia antaessaan, saiistuinlaudasta iskun poskeensa,mutta onneksi arpi jäi myöhemminlähes huomaamattomaksi alkusäikähdyksestähuolimatta.Ulkorakennuksen takana olevalletakapihalle Alpo oli poikakavereittensakanssa pystyttänyttivolin, jossa hauskin oli karuselli.Siinä me Maijan kanssa saimmehyvät vauhdit poikien juostessa japyörittäessä laitetta. He kyllä osasivatmyös rahastaa karusellista jakaikista peleistä, usein myös keksivätkujeita pienemmilleen.Tytöillä leikit olivat enimmäkseenkotileikkejä. Kutsuimmeusein vieraita leikkimökkiin. Sitävarten leivoimme savesta pitkojaja piirakoita. Täytteet saimmeerilaisista kukista, joita puutarhanpuolelta löytyi aina. Savi haettiinKirkkorannan meren pohjasta.Maijan pitkot olivat aina kauniimpiakuin minun. Vastavierailunteimme aina Airolan Salmenmökkiin, joka oli lähellä. Kerranleikimme meillä joulua. Koskamökki oli yksiosainen, niin ripustimmenarun varaan sanomalehtiäväliseinäksi, että joulupukki saipukeutua ovenpuoleisessa osassa.Väliseinä oli kuitenkin sen verranliikkuva, että lähellä olevat kynttilätsytyttivät sen palamaan. Meilletuli kiire ulos, mutta onneksi vainpaperit paloivat ja tipahtelivatnokisina lattialle. Leikki muuttuisiivoukseksi.Mökki oli ollut tarpeellinenvenäläisillekin, sillä olivat talvisodanjälkeen tehneet siitä suutariverstaan.Kerran Maija oli nähnyt kaupanikkunassa ruskeavalkoisenlehmän pienoismallin ja tullutkotiin kertomaan, että hän haluaisisen lehmän. Alpo oli antanutmarkan ja käskenyt Maijaa ostamaan.Maija meni, antoi markankauppiaalle ja sanoi ostavansa ikkunassaolevan lehmän. Kauppiasnaurahti ja sanoi kyllä myyvänsäsen, mutta ei markalla. Maijapalasi itkien kotiin ja huomasitulleensa petetyksi. Mutta sitten,kun tuli jouluaatto, Maija sai isonpaketin, jonka hän uteliaana avasi.Lahja oli paras kaikista, juuri samalehmä.Kesäisin me kaikki lapsetolimme vuorollaan Keskisaaressa,josta äiti oli muuttanut kauppalaan.Siellä asuivat edelleen Viktor-enoja Wendla-täti. Maija oliaina tädin luona ja nukkui Impiserkunkanssa aitassa. Siellä olivanha kehto, mutta kuitenkin niinpitkä, että Maija mahtui ja halusikinnukkua siinä. Saaressa päivätkuluivat hiekkarannalla, muttaheinäaikana ahkerassa työssä.Maijan koulunkäyntiMaijan koulunkäynti alkoi syksyllä1934, joten leikit jäivät vähemmälleja oli keskityttävä läksyihin.Mutta heti seuraava vuosi oli kohtalokas.Äiti sairastui vakavasti jakuoli syksyllä 1935 oltuaan pitkänaikaa Viipurin lääninsairaalassahoidossa.Se oli koko perheelle kovaisku. Isälle jäi paljon vastuuta,kasvatettava ja koulutettava viisilasta, iältään 2-12 vuotta. Taloustöihinoli saatava vakituinenapulainen. Siihen aikaan onneksisai ja niinpä aluksi nuori, työnsäosaava Raskin Ella saatiin meille.Hänen töitään helpotti hiukan se,kun minä muutin enon luoksesaareen ja kolme vanhinta kävikoulua. Tosin kouluun piti ainalaittaa voileivät mukaan. Lapsetoli kuitenkin jo äidin aikana opetettutekemään erilaisia taloustöitä,kuten tiskaamaan, siivoamaan,hakemaan puita ja kitkemäänrikkaruohoja. Nuorimpana Eerosai opetella hakkaamaan naulojaisoon lanttuun.Kyllä niitä vahinkojakinvälillä sattui jokaiselle, milloinmitäkin. Maijalta sattui kerranuudenvuodenaattona tinakauhakallistumaan vesiämpärin viereenisän kalosseihin, jotka olivatkuivumassa hellan edessä olevallapellillä. Onni kuitenkin, etteisen pahempaan paikkaan, jotenvalamista jatkettiin varmemminottein.Maija kertoi vielä viime vuonna,kuinka arka hän lapsena monestioli, esimerkiksi silloin, kunaloitti oppikoulun ja seisoi välitunnillayksin, koska hänen kansakoululuokallaanei ollut muitatyttöjä, ja Meeri oli käskenyt hänetomien joukkoon. Kavereitatuli kuitenkin pian eikä tarvinnutkoulussa pelätä. Olihan isäkinsanonut tytöille, että ellei käykoulua, niin ei ole tarjolla muutakuin piian paikkoja. Toinen Maijanmuistissa säilynyt pelko olijatkosodan ajalta, kun isä haki aamuisinvankileiriltä Vasilin muokkaamaankasvi- ja perunamaata.Kun oli ruoka-aika ja Vasili tulirautapalloa ja kettinkejä kantaenkeittiöön syömään, ei hän uskaltanuttulla keittiöön ennen Vasilinpoistumista.Syksy 1939 oli kaikillekarjalaisille ankeaa aikaa.Sota oli syttynyt ja määräys nopeastalähdöstä tuli monellemuutamaa tuntia ennen pakollistalähtöä. Oli siis jätettävä talonsaja tavaransa, vain evästä ja lämpimiävaatteita oli otettava mukaanniin paljon kuin itse jaksoi kantaa.Maija sattui juuri silloin olemaansaaressa Wendla-tädin luona, jotenhän lähti tädin ja Impi-serkunkanssa matkaan ja oli heidän kanssaankoko talven, muistaakseniEräjärvellä. Keväällä 1940 hän tulioman perheen pariin Reitkalliin,jonne toiset olivat jo muuttaneetJuupajoelta.Siitä kesästä tulikin Maijalle jaminulle yllätysrikas. Olimme lähdössäleirille Tallinnan lähistölle japääsimmekin viettämään ylellistäelämää lähetystöperheen tyttärenleikkitovereina. Tosin koimme janäimme omin silmin, miten Viromiehitettiin. Se on unohtumatonkokemus. Huolimatta kaduillaliikkuvista sotilaista elämämmejatkui turvallisesti.Koiviston Yhteiskoulu jatkoitoimintaansa syksystä 1940Haminassa, jossa Maijakin kävikeskikoulun loppuun asuen enonluona. Keväällä 1943 hän mietti,mitä ryhtyy tekemään. Isä ehdottiseminaariin hakemista, muttaMaija itse oli haluton, koska eitienaisi moneen vuoteen mitään.Sairaanhoitaja Maija-kummi oliaikaisemmin sanonut, että Maijastakoulutetaan sairaanhoitaja.Se ajatus kuitenkin jäi sikseen,kun heti kesällä Koivistollakenttäpostikonttoriin tarvittiinapua ja Maija sai paikan sinne.Kolme kuukautta oli palkatontaharjoittelua ja se Maijaa harmitti,mutta isä lohdutti, että vaikkavaltion leipä on kapea, niin se onpitkä. Siihen aikaan ei muilla olluteläke-etuja.Koivistolla oli siis Maijan ensimmäinenvarsinainen työpaikka.Mutta sota oli käynnissä ja keväällä1944 kovat pommitukset.Eräänä aamuna töihin mentyäänMaijankin tehtävänä oli postitavaroidenkerääminen pommitetunrakennuksen ympäristöstä jaraunioista. Pian alkoikin kaikkientoinen evakkomatka. Osa koivistolaisistavietiin Salon lähelleHajalaan. Siellä postissa oli Maijankinseuraava työpaikka.Siellä työ kuitenkin kesti vainjonkin verran yli vuoden, sillä koivistolaisetkinmuuttivat vähitellenuusille asuinsijoilleen. Maija saisamalla siirron Harjavallan postiin.Sinne hän vähitellen kotiutuija osallistui innolla naisvoimistelijoihin.Ajan mittaan seurastalöytyi aviomies Esko Rantanen, janiinpä Maijan perhe-elämä alkoi.Maija hoiti yksin Kummun pysäkinpostia ja junalippujen myyntiäsiihen aikaan, kun Päivi syntyi.Se ei kuitenkaan ollut avoinnakoko päivää, joten lapsenhoito jatyö oli sovitettava yhteen asunnonollessa seinän takana. Neljä vuottamyöhemmin syntyi Kari.Ennen Karia Maija kävi kuitenkinpostikurssin Helsingissä.Irja-serkku asui siihen aikaanLohjalla ja otti hoitoonsa Päivin,joten äiti ennätti viikonloppuisintyttöä katsomaan. Kurssin jälkeentyö jatkui Harjavallassa, muttamyöhemmin Kokemäellä, jossaEskon Harjavallassa perustamakenkätehdas jatkoi toimintaansa.Syksyllä 1964, Karin täyttäessä10 vuotta, pääsimme vielä suurellajoukolla ristiäisiin, sillä Päivija Kari olivat saaneet pikkuveljen,Kimmon.Maija oli karjalaiseen tapaanhyvin vieraanvarainen. Työssä ollessaankinhän usein kutsui sisarustenperheet heille viettämäänrattoisaa yhdessäoloa. Useimmitense kutsu tuli pääsiäiseksi, jolloinkaikilla oli aikaa. Kolmen lapsenlakkiaisjuhlat olivat luonnollisestiajallaan. Kenkätehtaan toisessapäässä olevassa isossa asunnossakokoontuminen oli mahdollistatilojen puolesta, mutta emäntäjoutui silti ahkeroimaan kovinottaessaan vastaan suuren joukonsyömään, juomaan ja joskus yöpymäänkin.Ei siinä isäntäkään helpollaselvinnyt. Maija sai aikaanaina hilpeän tunnelman iloisestinauraen. ”Sen minkä nuorena oppii,sen vanhana taitaa” sopi hyvinMaijalle.Eläkkeelle Maija pääsivuonna 1990.Työhönsä hän oli ollut tyytyväinentodeten, että kyllä postinkynähomma sopi hänelle erittäinhyvin. Takana oli pitkä, 47 vuodenpituinen työaika kaikkinekursseineen. Sinä aikana hän oli

Nro 4 Huhtikuu 20115myös saanut kaikki toivomansaylennykset postin palveluksessa.Yleisöpalveluksessa oppi tuntemaanpaljon erilaisia ihmisiä,mikä Maijan mielestä oli kiinnostavaa.Monista työtovereistatuli Maijan hyviä ystäviä, jotkavielä eläkkeellä ollessaan kokoontuivatyhteen vuorollaanjonkun luokse muistelemaanvanhoja ja kertoilemaan omistailoistaan ja suruistaan.Monet työtoverit olivatmuuttaneet synnyinsijoilleen taiisompaan kaupunkiin. Maijakinrupesi haaveilemaan muuttamisestaTurkuun, ja pian se toteutui.Isä oli jo talvisodan jälkeenvalinnut Turun uudeksi kotipaikaksi,vaikka Koivisto vetitakaisin jatkosodan aikana. Senjälkeen muutto Turkuun oli joselvä, sillä uuden kodin pohjatyötoli pantu alulle jo 1941.Minä olin erittäin iloinenMaijan muutettua samaankaupunkiin. Oli aina mukavaavuosien mittaan sisarusten kokoontuayhteen, sillä Eero asuijo ennestään Turussa. Maija kutsuiluokseen useimmiten, koskaasui keskikaupungilla. TäältäTurusta oli niin hyvä lähteäkauempana asuvien sukulaistenluo yhdessä. Kesäiset ulkomaanmatkatMaija teki yhdessä Päivinkanssa.Maija ihaili aina luontoa jaoli onnistunut Turusta löytämäänsellaisen asunnon, jossaoli iso, puustoinen ja reheväpiha. Tullessaan meille mökille,hän useimmiten kielsi hakemastahäntä bussipysäkiltä, koskahän halusi kävellessä ihailla tienmolemmin puolin olevia viljapeltoja.Lisäksi kävelyn jälkeenoli hänen mielestään rannallaihana istua, katsella merelle jakuunnella laineiden liplatusta.Maijan lähtö tuli kummitytölle,Annelle, ja minulle täytenäyllätyksenä siitäkin huolimatta,että käydessämme aatonaattonakatsomassa Maijaa hän sanoiolevansa hyvin väsynyt. Kaikenpiti olla kuitenkin hyvin onnistuneenleikkauksen jälkeen.Sängyn reunalla istuessaanhän oli harvinaisen virkeänoloinen sekä kasvoiltaan ettäpuheessaan, jonka me sanoimmekinhänelle.Toivotimme hyvää jouluaja lupasimme tulla katsomaanjälleen joulun jälkeen. Sitä tilaisuuttaei enää tullut. Viimeisestätapaamisesta jäivät mieliimmeMaijalle ominaiset iloisetkasvot ja kirkkaat silmät, jotkasulkeutuivat muutama päivä senjälkeen.Kansakoulupohjaltayliopiston opettajaksi.Koiviston Penttilästä Tampereen yliopiston opettajaksi.Leena Kaukisen elämäntarinaa vuosilta 1933 - 2011.Leena syntyi Väinö ja Iida Kaukisenperheen kolmantena lapsena.”Käyplä” nimisessä omakotitalossa.Penttilä, pieni kylä Koivistonsalmensinisenä siintävän vedenäärellä oli taas saanut uuden asukkaan.Kahden vanhemman veljensälisäksi Leena sai kolmen vuodenkuluttua vielä kolmannenkin veljen.Tällä joukolla Leena ja hänenveljensä varttuivat äitinsä ja isänsähyvässä hoivassa elämänsä ensimmäistävuosikymmentä, kun suurinaapurivaltio puuttui valloitushalullaanheidän elämäänsä ja pakottiperheen jättämään kotinsaja siirtymään turvallisemmalleseudulle sisä-Suomeen. Kuhmoisissaodoteltiin sodan päättymistäja isän paluuta perheensä seuraan.Seuraavana keväänä seurasimuutto Orimattilaan. Siellä perheeseenliittyi mummo, äidin äiti.Äijä oli kuollut Kuhmalahdellaevakkomatkan rasituksiin ja saanutleposijansa Vehkajärven kyläkirkonhautausmaalle. Leena oliäitinsä kanssa menossa saattamaanäijäänsä hänen viimeiselle matkalleen.Puuttuvien kulkuyhteyksientakia matka ei onnistunut.Leena pääsi aloittamaan opintiensäKuivannon kylän kansakoulussa.Kuivannolla asuttaessasyntyi perheeseen vielä yksi poika.Varhain seuraavana keväänä perheelletuli taas muutto ja kouluapiti jatkaa Piikkiön kunnan Niemenkulmankoulussa.Sota muutti taas kaikenPiikkiöstä piti tulla perheelle uusi,vakituinen asuinpaikka. Jo edellisenäkesänä alkanut sota muutti taaskaiken. Entinen kotiseutu saatiintakaisin v. 1942 syksyllä päästiinmuuttamaan takaisin Koivistolle.Penttilän kylässä asuttiin kuukaudenverran vanhassa riihessä. Entinenkoti oli talvisodan aikana poltettu,niin kuin melkein koko kylä.Perheen onneksi oli naapurikylässä,Humaljoella ollut mummon, 1. äidin-äidinkoti säilynyt melkein ehjänä.Pienen kunnostuksen jälkeenpäästiin muuttamaan sinne. Leenanopintie jatkui Humaljoen kansakoulussa.Oli vähällä, ettei Leenajoutunut opiskelemaan ruotsiaRuotsissa. Joidenkin viranomaistentoimesta hänet olisi lähetettysotalapseksi Ruotsiin. Vanhemmateivät siihen tuumaan suostuneet,joten koulunkäynti jatkui tutuksitulleessa koulussa pari lukuvuotta.Pitempään ei Koivistolla saatu asua.Leena ja Kalle Kyynäröjärven rannalla olevan kesämökin kuistillaSotatilanne muuttui ja oli taas lähdettäväevakkoon ja siirryttävä turvallisemmalleseudulle.Uusi asuinpaikka löytyi Perniöstä.Leenan opintie jatkuiMussaaren kansakoulussa, jostahän sai päästötodistuksen. Perniöstälöytyi myös muutaman evakkovuodenjälkeen uusi kotipaikka.Vieläpä samasta kylästä ja samasta,sekä naapuritalon maista lohkottutila, johon perhe rakensi uudenkodin. Kaikki perheen jäsenet,myös Leena, olivat rakennustouhussamukana. Ilo oli suuri, kunpäästiin taas omaan kotiin.Leenan lähestyessä aikuisikääoli ruvettava etsimään omaa ammattia.Leenalla oli palava halupäästä opintielle. KansanopistokurssiLahdessa lisäsi hänen opiskeluhaluaan.Samassa paikassaseuraavana talvena suoritetunkansankorkeakoulukurssin jälkeenoli mahdollista päästä opintoihinkäsiksi Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa,Helsingissä. Mutta mistärahat asumisen ja opintojen kustannuksiin.Leena päätti kokeillaopiskelua työn ohella. Yhden vuodenpiikomisen jälkeen oli todettava,ettei siitä tullut mitään. Leenaotti velkaa, ja siirtyi seuraavanasyksynä täysaikaiseksi opiskelijaksi.Koulu siirtyi muutaman vuodenjälkeen Tampereelle. Opiskelijanoli siirryttävä perässä. Seurasitaas muutaman vuoden opiskelukausi.Koulukin oli muuton jälkeenmuuttunut yliopistoksi. Leenasuoritti yhteiskuntatieteenkandidaattitutkinnon ja pääsi historianprofessorin kannustamanatämän tiedekunnan assistentiksi.Siitä alkoi Leenan opettaja-uraTampereen yliopistossa. Tampereestatuli siitä alkaen hänen vakituinenasuinpaikkansa.Elämän vakiintuessa Leenauskalsi hankkia oman asunnonKalevankankaan reunalta. Työnohella oli opintoja jatkettava.Ensin lisensiaatiksi ja sitten pitivielä väitellä tohtoriksi. Se vaatimoneen otteeseen tutkimustyötäpohjoismaiden arkistoissa. Väitöskirja:”Pikkuvaltiot kansainvälisenkriisin varjossa,” käsitteli turvallisuuskysymystäRuotsin, Suomenja Tanskan julkisessa keskustelussalokakuusta 1937 marraskuuhun1938. Väitöskirja oli julkisesti tarkastettavanaTampereen yliopistossatoukokuun 21 päivänä 1977.Leenasta tuli filosofian tohtori.Leenan opettajaura jatkui.Professori Olli Vehväläisen, Leenantyötoverin kertoman mukaanLeenasta tuli keskeinen tekijä yliopistonhistoriatieteen laitoksentoiminnassa. Hän toimi välillä vt.apulaisprofessorinakin ja työuransalopulla yliassistenttina.Leena lähestyi eläkeikääOpetuksen lisäksi olisi pitänyt yliopistotavanmukaan suorittaa tutkimustyötä.Opetustoimen ohellasiihen ei liiennyt paljonkaan mahdollisuutta,niinpä Leenan opettamatopiskelijat alkoivat mennäviranhaussa hänen ohitseen. Onneksieläkeikä oli jo lähellä. Nythän saattoi valmistaa työvuosinaanaloittamansa tutkimuksenvalmiiksi ja julkaista sen. ”Avoinja suljettu raja” tutkimus käsitteliPohjois-Norjan kveenialueen jaSuomen välisen rajan valtioidenvälistä keskustelua näiden naapurimaidensuhtautumisesta tähänrajakysymykseen.Eläkevuosinaan Leena osallistuivielä oman syntymäkylänsäKoiviston Penttilän kyläkirjan ”Sinisensalmen rannalla” tekemiseenja julkaisemiseen. Hän ehti myösmonta kertaa käydä syntymäseudullaanja monilla muillakin Karjalankannaksen seuduilla. Kotiseutuharrastusoli jatkunut hänenkoko elämänsä ajan. Perniössäpidetyissä Koivisto-juhlissa hänoli milloin missäkin tehtävissä.Perinne ja sukuhistoriaa hän kertoiuseissa tilaisuuksissa. Leena olimyös perustamassa oman sukunsaKoiviston Kaukiaisten sukuseuraaja osallistui sen kokoontumisiin,niin kauan kuin jaksoi.Jo työuransa aikana Leenan tekimieli parantaa asuinoloaan. Uusikoti löytyi Pispalasta, Uittotunnelinkadun viereltä. Pian sinne muuttihänen seurakseen Leenan Tampereeltalöytämä nuoruudenystävä,Kivennavalla syntynyt Kalle, jonkakanssa hän avioitui. Tästä alkoiuusi elämänvaihe; Kalle pääsiasumaan Leenan luokse ja Leenaviettämään vapaa- ja loma-aikojaanKallen mökille, Luopioisten Kyynäröjärvenrannalle. Siellä Leena pääsimieliharrastuksensa kotipuutarhanhoidon pariin. Pian rupesi mökinympäristö kukoistamaan monenlaistenkukkien paljoudesta. Leenanpäästyä eläkkeelle, raivattiin mökinvierelle, kiviseen maaperään kasvitarha,jossa monet vihannes-, juures-ja maustekasvit, Leenan hoidossa,rupesivat työntämään juurtaanja varttaan kesäisen ruokapöydänlisukkeiksi. Kasvihuonekin sinnenousi, Leenan saatua se 70-vuotislahjaksiveljiltään ja heidän perheiltään.”Kivitarhan” antimista pääsivätnauttimaan monet sukulaiset jaystävät mökillä käydessään. Kotiinviemisiksikin riitti kuivattuja mausteitaja monien kukkien taimia. Leenahalusi auttaa ystäviään aina, kunse oli mahdollista.Leena oli jo opiskeluaikoinaansaanut monia ystäviä. Erityisenhyvin hän oli säilyttänyt ystävyyssuhteensasen aikaisiin asuinkumppaneihin,joiden kanssa piti jatkuvaayhteyttä koko elämänsä ajan.Samoin suhteen veljiinsä ja näidenperheisiin, sekä lähisukulaisiin olivathänelle tärkeitä ja läheisiä. Toistensaauttamishalua riitti molemminpuolin. Kummityttö ja hänenlapsensa olivat erityisesti Leenansydäntä lähellä.Uittotunnelinkadun asunnostatuli Leenan ja hänen Kallensa kotija asuinpaikka aina viime vuodenmarraskuun lopulle saakka. Aikariensi ja ikää karttui. Leenan, sekäKallenkin, voimat vähenivät. Parivuotta sitten piti Leenan käydä sydämenohitusleikkauksessa. Pispalanjyrkkä mäki tuli kuitenkin liianraskaaksi nousta asioille mennessä.Oli ruvettava etsimään helpompaaasumisvaihtoehtoa. Joulukuunalussa seurasi muutto palvelutaloon,keskemmälle kaupunkia. Uudessakodissa hän ehti asua vain parikuukautta, kun sairaskohtaus yllättikadulla ja Leena vietiin sairaalaan,jossa parin päivän kuluttua elämänliekkisammui. Opintien pitkä matkaoli päättynyt.Leenan aviopuoliso Kalle, Leenanveljet ja veljien perheet, sekälukuisat sukulaiset, ystävät ja työtoverijäivät kaipaamaan hänen lämmintäolemustaan ja ystävyyttään.Leenan elämäntarinaa kertoilitässä hänen veljensä Ahti.

6 Nro 4 Huhtikuu 2011Ummikkona KoivistollaNanna - Anna Elisabet Henrikintytär (1829-1882)Äitini (Senja Mäkisen) isän mummoElisabet oli kotoisin ruotsinkieliseltäPyttiksen Kuppikselta eliPyhtään Kiviniemestä. Isonvihanjälkeen v. 1743 Pyhtää jaettiinkahteen osaan, jolloin Kymijoenläntinen haara tuli Ruotsin ja Venäjänrajaksi. Henrik-isä oli talollinenja Sara-äiti naapurin tyttöjäBöhlsbackasta. Perheessä oli 10lasta. Koska ”Eliissabet”-nimi eitaipunut koivistolaisten suussa,puhuteltiin häntä Koivistolla ainakohteliaasti Nannaksi, kuten Pyhtäälläoli ollut tapana.Hääkellot soivat Pyhtään kirkossa10.1.1850. Sulhanen JuhanaHyypiö Koiviston Kiiskilästäoli Suomen etelärannikolla seilatessaantykästynyt kauniiseen,vaaleaan ja hoikkaan pyhtääläisneitoseen.Juuri ennen Suomenlahdenjäätymistä Juhana toi nuorikkonsalaivassaan Koivistolle”matkatuliaisena”. Lunta oli niinpaksulti, että reki lauttasi ja muurasiKiiskilän kujaset umpeen.Pelimanni soitti ja olkilyhteetpaloivat aidanseipäissä hääparinajaessa rekiletkassa kylän halki.Arvokas myötäjäiskuormakaan eimahtunut yhteen rekeen. Tupaanastuttuaan turkkeihin kietoutunuthämmentynyt morsian talutettiinsuoraan tomeran anoppinsa eteen.Hyypiön talon silloinen emäntäJuutikka oli lautamies KristianKirpun sisko. Anoppi ja uusi miniäolivat kuulemma molemmathyvin oman arvonsa tuntevia rouviaeivätkä koskaan hyväksyneetedes sinuteltavan itseään. Kahden”jääräpäisen akan” eläminen samankaton alla oli alusta asti tukalaa.Koska Hyypiön suvun naisihanneoli ollut ”rintava, reitevä japersevä”, oli Nanna joutunut hetimuun väen silmätikuksi. Korea jakaunis ko paistettu nauris, muttaolisiko noin hentovartisesta nuorikostasuuren talon emännäksi? Jaon vielä ummikkoruotsalainenkin…Hääkarkelo oli jatkunutaamutunneille asti. Kumpi hääparistanukahti ensimmäisenä, seoli myös kuoleva ensin – sanottiinennenvanhaan. Taisi silloin sulhanenkuukahtaa ensimmäisenä.Näin nuoripari laski perustan yhteisellekodille, jonka vähemmänonnellista suurperheen elämääNanna sai kestää 17 vuotta.Perimätiedon mukaan Nannaei Koivistolle tullessaan ymmärtänytlainkaan suomen kieltä eikähän sitä koskaan kunnolla oppinutkaan.Luonteeltaan Nanna olihyvin itsetietoinen ja määräilevä.Kiiskilässä hän tunsi itsensä aina”mustaksi lampaaksi”. Nanna pukeutuiarkisinkin rouvaskaisestimaahan asti ulottuvaan mustaanleninkiin. Hän käytti mustaa natsilakkia,jossa oli lasihelmikirjontaaja josta roikkui silkkihapsuja.Kirkkoonkin mennessään Nannakietaisi ohuen harson natsin päälleeikä koskaan suostunut käyttämään”maalaismaista” huiviamuiden naisten tapaan. Harteillaoli Juhanan Pietarista ostama upeakihlasilkki. Nanna käytti aina pitkävartisianappikenkiä. Taskussapiti olla nappikoukku, jotta kengätsai sukkelasti jalkaan. Koivistonkirkossa oli penkkijärjestyskyläkunnittain ja siellä Nannanoli ehdottomasti päästävä omallevakiopaikalleen näyttäytymään.”Rumat ne vaatteilla korreilloot”– kuiskuttelivat kylän akat.”Kirkomänö” jälkeen Nanna olipaheksunut koivistolaisukkojentapoja, jotka jo heti kirkon kujasillanaukkailivat puteleistaan. Janyyskytaulikka kiersi mummultatoiselle. Kirkkoon koivistolaisnaisetpukeutuivat aina parhaimpiinsa,mutta talvellakin heillä oli jalassakarheat pässinpökkimät eikäollenkaan alushousuja! Oli siinäNannalla sulattelemista. Koivistolainenelämäntapa muutenkinkummastutti häntä. Nanna osasilukea, mutta vain ruotsinkieltä.Opittuaan vähän suomea, hän tutustuttikotiväkensä ABC-kirjansaloihin pitämällä lukusia suuressaHyypiön tuvassa. Pian hyypiöläistenkuusipuuta kuvaava puumerkkivaihtuikin koukeroisiinkirjaimiin. Nanna oli tuonut Pyhtäältätullessaan kaksi painavaalukollista kapiokirstua. Ne olivattäynnä palttinaisia tyykejä, joissaoli koruompeluksia ja nyytinkejä.Kirstussa oli ollut myös Nannanoma kuolinvaate – kaiken varalle.Kapiokirstut raahattiin Hyypiönvintille eikä niitä sen koomminavailtu. Kirstut Pyttiksen Kuppiksenkapioineen paloivat poroksiHyypiön talon palossa 1860-luvulla.Elämää KuusikkoniemessäNuoripari asui Juhanan synnyinkodissaKiiskilän Kuusikkoniemessä.100 ha:n Hyypiön tilanjaossa veljesten kesken oli Juhanasisarussarjansa vanhimpana saanutKuusikkoniemen. Lisäksi Hyypiölläoli niittypalstoja SiikapaadenKylpyrannassa. Aidan takana asuiJuhanan pikkuveli Mikko Hyypiö,josta sittemmin tuli Kiiskilänkylänvanhin. Hänen aloitteestaanKiiskilän Honkniemeen saatiinihan oma laivaryki. Juhanan taloSenja Mäkinen ihmettelemässä kivilohkareita synnyinkotinsa Hyypiön talon paikalla 23.8.1989oli aivan Kuusikkoniemen kärjessäja talousrakennukset muodostivatyhdessä suljetun pihapiirin.Sisääntuloaukotkin voitiin sulkeavaltavilla lukittavilla susiporteilla.Pimeälläkin oli turvallista käydäläävässä tai nuusniekassa tarpeillaan.Ulko-ovessa oli ramppi, jollaovi suljettiin yöpuulle mentäessä.Nannan ihmetykseksi väen ollessapoissa laitettiin vain metla oveneteen. Kolmiosaiseen ulko-oveenoli tehty nk. susiovi, joka estipienten lasten karkaamisen ulos.Se esti myös susien pääsyn tupaan.Sellaistakin oli sattunut naapurissa.Kuusikkoniemessä asui useitasukulaisperheitä saman katon alla.Kaikki söivät yhteisestä pöydästäja äijän sana oli laki. Se oli Nannalleollut kova paikka, sillä hänoli itsekin ollut kova utsittamaan.Kaivoa ei Hyypiöllä koskaan tarvittu,sillä Hyypiönojan kirkasvesi kelpasi naapuritalojenkintalousvedeksi. Oolannin sodanjälkeen Juhana ja Nanna olisivathalunneet turvallisuussyistä siirtäätalonsa kauemmaksi merestä,sillä kesäkuussa 1855 oli englantilainenfregatti ampunut tykeilläKiiskilän salmesta kylää kohti.Juhanalla oli talo säästynyt, muttakivenjärkäleitä oli haljennut aivanikkunan alla. Lohkareet ovat vieläkinrannalla muistona ”kauhiastaOolannin sodasta”.Hyypiön suuressa talossa kullakinsukulaisperheellä oli omakamarinsa, joka oli heidän yksityisaluettaan.Rengit nukkuivatsuuren tuvan renkuilla ja vanhustenmakuupaikkana oli pola. Kesäaikananuoret yöpyivät sarraissatai vintillä. Isäntäväkikin nukkuihelteisimpään aikaan viileässäsaunanportuassa ja muutti päärakennukseenvasta elonkorjuunjälkeen. Kaksi kertaa Hyypiönpärekattoinen talo paloi poroksi.Viimeisen palon aikana Nannaoli ollut kirkolla torkuumassa jamuu väki Sommeella heinätöissä.Tulipalon jälkeen Juhana rakensiuuden suuren hirsitalon samallepaikalle Kuusikkoniemeen. Seinähirsienväleihin ja välikaton päällekerättiin sammalia tilkkeeksi. Taloaei koskaan maalattu keltamultamaalilla,kuten Nanna-emäntäolisi halunnut. Pietarissa seilatessaanJuhana oli ihaillut siniseksimaalattuja varakkaiden taloja jaolisi halunnut omastaankin sinisen.Kun sitten valmiiseen taloonoli laitettu yksilasiset kuusiruutuisetikkunat, veisti kylän lotniekkaniihin koristeelliset ikkunanpokatja -laudat. Nannan mielestä neolivat liian kruusattuja puupitsikuvioineen.Ja kun Juhana vieläsiveli ikkunalaudat traanilla vahvistetulla”ryssänsinisellä” maalilla,oli se liikaa ruotsalaismieliselleNannalle.Koska Kuusikkoniemi olitasaista hiekkamaata, oli potattikuoppatehty kauemmaksi mäenrinteeseen. Nannan kotona Pyhtäälläoli vihannekset säilytetty tuvanalla olevassa kellarissa. NiinpäHyypiön uuteen taloonkin tehtiinkuoppa tuvan alle. Kiiskilänemännät kävivät joukolla ihmettelemässätätä uudenlaista potattikuoppaa,jota Nanna kutsui kellariksi.Sinne mahtuivat tuiki tärkeäthapankaali- ja sienitynnyritkin.Niitä Nanna tosin vieroksui, silläpyhtääläisten mielestä sienet olivatjäniksen ruokaa. Kun kiiskiläläisetmenivät kesäisin joukolla marjaantai sieneen, oli Nanna keksinyt parempaatekemistä. Kerrotaan, ettäTaivaantien molemmin puolin olimahtavat marja- ja sienimetsät.Kun Nanna oli nähnyt Kiiskilänharjun korkeimmalle kohdallepystytetyn tähystystornin, oli hänoitis kiivennyt sinne. Tornistahannäkyi samalla kertaa viiden pitäjänkirkontornit. Tornissa Nannaviipyi aina kauan katsellen merelleja entisen kotipitäjänsä Pyhtäänsuuntaan. Kuinka monet kerrathän olikaan katunut Koivistolleavioitumistaan. Eihän miehessämitään vikaa ollut, mutta elämäKiiskilässä oli vain niin vierasta jakoiviston murrekin ihan mahdotonoppia…Merimiehen muijan kovakohtaloJuhana Hyypiöllä oli 18 sisarusta,joista osa kuoli jo pienenä kulkutauteihin.Äijän Tuomas Taavetinpojankaksi vaimoa olivat Kurjenja Kirpun suvuista. Hyypiöläisetolivat ylpeitä suurista lapsikatraistaan.Nannalla ei vaan ollutlapsilykkyä. Vähiin jäivät häneltäliekun heijaamiset. Tuomas-äijälläoli v. 1836 rakennettu kuuttoalusElisabet. Nanna oli ylpeä omastanimikkolaivastaan, vaikka se olikinHyypiöllä jo ennen hänen miniäksituloaan. Juhana-puolisokinoli koivistolaismiesten tavoin laivuri.Hänen viimeinen laivansa oliFritz-niminen kuunari, rakennettuv. 1866. Useimmiten Juhana olimerillä pääsiäisestä jouluun. ”Merimiehenmuija ja kalastajan koirane yhdessä rannalla ruikuttaa” oliNanna usein surkutellut kohtaloaan.Aika oli ankea Suomessa,mutta onneksi koivistolaisilla oli”Vennäin leipää” purtavana. Kotityötja vähäiset viljelykset jäivät

Nro 4 Huhtikuu 20117Nukkeasiaa Turun puolestaPyhtääläinen tyttönaisväen ja renkien tehtäväksi.Nannan ja Juhanan aviosta syntyivain neljä lasta. Esikoinen Saskakuoli jo 2 kk ikäisenä. ToinenSaska menehtyi tuhkarokkoonkolmaskin poika Pietari kuolihammasvaivoihin. Eloon jäi ainoastaanisomummoni Anna Maria(1858-1936). Hän avioitui härkäläläisenMikko Karvasen kanssaja sai runsaslukuisen jälkipolven.Mikko hukkui 1. maailmansodanaikana Englannin rannikolla. Anna-Marikuoli käärmeenpistoonmarjareissulla Kiiskilässä.Venäjän aikaan Pietarinkauppa kukoisti. Laivatöitä riittiKoiviston miehille kapteenistakokkipoikaan. Laivallaan Juhanaseilasi useimmiten Viron rannikolleja Inkerinmaalle. Hyvin harvoinNanna pääsi mukaan kauppamatkoille,vaikka olihan kielitaidostaaina apua pisneksissä. Joskus poikettiinmyös Nannan synnyinmaisemissaPyhtäällä tervehtimässäsukulaisia. Päätyökseen Juhanaseilasi laivallaan hiekkaa ja kiviäPietarin rakennustarpeiksi. Hyypiöläisethänseilasivat Venäjänvallan aikana koko LäheniemensäPietariin. Paluumatkallakaan laivaei tullut tyhjänä, vaan Pietarista jaKronstadtista tuotiin jauhoja,suolaa, kohvia, saijua ja muitaruokatarpeita. Ja tietysti nyyskyätuliaisiksi leininsyömille mummoille,vaikka he syljeskelivätkinsitä lattioille. Kieltolain aikana oliaivan yleistä, että Venäjältä tuotiinmyös halpaa viinaa. Vuoden 1862syyskäräjillä Juhanaakin on sakotettuviinan salakuljetuksesta. Kotitilallaoli vähäisiä metsä- ja peltotöitä.Oli myös karjaa: lampaitaja lehmiä. Nanna ei ”hienona naisena”läävään astunut eikä pellollaraatanut. Juhana Hyypiölläolikin aina renkejähoitamassa talonraskaat työt. KiiskilänHyypiöllä Nanna saielää melko vaurastaelämää aina miehensäkuolemaan asti. Silloinelintaso romahti, sillätulot elämiseen oli saatulähes yksinomaanmeriltä. Juhana kuolinälkävuonna 1867riehuneessa lavantautiepidemiassa.Pilkkukuumetarttui häneenkauppamatkalla Vironrannikolla. Eikäyhtään poikaa ollutjatkamassa isänsä laivurinuraa.Elämä Koivistollamuuttui hyvinvaikeaksi. Kerjäläisiätuli Pohjanmaalta asti. Nanna olisihalunnut muuttaa nälkävuosienruntelemalta Koivistolta takaisinkotipitäjäänsä Pyhtäälle, muttaei elämä sielläkään ollut ruusuillatanssimista.Maattuaan leskensänkyämuutaman vuoden Nanna-emäntäpalkkasi Hyypiölle rengiksi komeansavolaisen Tahvana Laakkosen.Tämä oli tullut aikoinaan työnperässä Koivistolle Rääkkylästä.Hyypiöläisten järkytykseksi Nannakävi Tahvana-renkinsä kanssakirkolla vihillä 8.8.1874. Sulhanenoli 14 vuotta morsiantaannuorempi. Nannan avioituminen”polvihousupojan” kanssa ei olluthyypiöläisten mieleen. KylänvanhinMikko Hyypiökin oli kieltänytpäästämästä Tahvana-renkiävauraan perintötalon isännäksi. Eitullut kuuloonkaan siihen aikaan.Miniän kohtaloonsa ja äijävaltaankyllästyneenä kiukustunut Nannaja Tahvana-renki muuttivatKoiviston kirkonkylään. Nannaei koskaan enää käynyt Kiiskilässä,josta hänellä oli kovin ikäviämuistoja. Kauppalassa pariskuntaeleli vaatimattomasti jonkunalivuokralaisina. Siellä Nannakuoli 52-vuotiaana ikävissäänahdistukseen 22.9.1882. Viikkoamyöhemmin hänet siunattiinKoiviston multiin. Vaikka Nannaei ehtinyt nähdä edes ensimmäistävunukkaansa, suku jatkuu joseitsemännessä polvessa ympäriSuomen niemen ja ulkomaillakin.Lähteet: Pyhtään ja Koivistonkirkonkirjat; suvussa kulkevaperimätietoTuula KujalaKangaspuut ne helskyvät edelleen, essukangas on valmiina, hameenhelmakangas valmistuu justiinsa ja takkikangasta aletaankutoa 5.4. Kokoamisvaiheessa on tavaraa paljon.Kaikessa kiireessä en jouda enempää lavertelemaa, mutta panenoheen muutaman kuvan tekijöistä.Lisää ensikuussa, TuulaKyllikki rekon teossaKaisa ja eka essuTerttu ristipistoilee puseron hihojaKOIVISTON AUTOwww.koivistonauto.fiTervehdys RaumaltaPääsiäinen on kynnyksen takana jakansa valmistautuu virpojaisiin. LeilaLeivo Raumalla on koko mestaripukemaan virpaoksia kukkaloistoon.Hyviä virpojaisia !Aila SaloKarhulan ja ympäristönkoivistolaisten vuosikokouspidettiin Karhulassa,Kodintalossa 20.3.2011.Ennen kokousta nautimme kahvitKaijan ja Tuomon tekemien maukkaidenleivonnaisten kera.Vuosikokouksen avasi kerhonpuheenjohtaja Tuomo Kokkala jokavalittiin myös kokouksen puhenjohtajaksi,pöytäkirjanpitäjäksi valittiinEeva-Marjatta Simola sekä pöytäkirjantarkistajiksiSeppo Rytkölä jaTuomo Harju.Kuultiin kerhon sekä toimintakertomussekä tilikertomus, molemmathyväksyttiin muutoksitta, javastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille.Jäsenmaksua korotettiin senollessa nyt 10€/ jäsen.Toimintasuunnitelmaan kirjattiinosallistuminen Lahdessa pidettäviinKoivistojuhliin, pyritään järjestämäänpari retkeä ja pikkujouluvuoden päätteeksi.Kerhon puheenjohtajaksi valittiinTuomo Kokkala sekä erovuoroisetjäsenet Marja-Liisa Montonen jaEeva-Marjatta Simola valittiin uudelleen.Johtokunnassa edellämainittujenlisäksi jatkavat Tuula Raukola,Riitta Klemola, Leena Heikkinen jaPertti Villa.Tilintarkistajaksi valittiin SeppoRytkölä, varalle Kaija Kokkala. Naistoimikuntaanvalittiin Kaija Kokkala,Tuula Raukola, Leena Heikkinensekä Eeva-Marjatta Simola. Ohjelmatoimikuntaankuuluu kerhon johtokunta.Retkeilytoimikuntaan valittiinRiitta Klemola,Tuomo Kokkala,Pertti Villa, Seppo Rytkölä, KaijaKokkala sekä Jorma Jack.Hallituksen kokouksessa valittiinkerhon varapuheenjohtajaksiTuula Raukola,sihteeriksi Eeva-MarjattaSimola sekä taloudenhoitajaksiMarja-Liisa Montonen.sihteeri

8 Nro 4 Huhtikuu 2011Onnitteluit` jamuistamissii`JERMU PULLI on valmistunut26.3.2011 diplomi.insinööriksiTampereen teknillisestä yliopistosta,automaatiotekniikan opinto-ohjelmasta.Jermun vanhemmat ovat Anni jaMartti Pulli Huittisista jaisovahemmat Elvi os Matikka ja UunoPulli Koiviston Saarenpäästä.Tällä palstalla julkaisemmeonnitteluja.Aineisto digitaalisena otsikolla:Koiviston viesti/onnittelut,osoitteeseen:studio@salokanneltoivonen.fi.Muussa tapauksessa disketti,CD-levy tai valokuva osoitteeseen:Studio Salokannel & Toivonen,Hämeenkatu 5, 15110 Lahti.Kuvien lähetys omalla vastuulla.Kuvat palautetaan vain josmukana on osoitteellinenkirjekuori postimerkkeineen.Koivistolaisetpaikallisyhdistykset,koulupiirit,kylätoimikunnat jasukuseurat!Suomen Koivistoseuran nettisivuillaolevat yhteystiedotkaipaavat tarkistamista. Kunyhdistyksenne tai seurannepuheenjohtaja vaihtuu, niinolkaapa ystävällisiä ja ilmoittakaauudet, ajan tasalla olevatyhteystietonne KoivistonViestin toimitukseen.Osoite: studio@salokanneltoivonen.fitaiStudio Salokannel & Toivonen,Koiviston Viesti,Rauhankatu 8, 15110 Lahti.Kiitoksia!Koiviston Heinot ry.Sääntömääräinen vuosikokousla 14.5.2011 klo 13.00Turussa, laivaravintola MustaRudolfissa, Itäinen Rantakatu,Auran sillan lähellä.Kaikki sukuseuran jäsenetovat tervetulleita.TervetuloaHallitusTääl` tapahtuuHärkäläläiset ja muut mukavat ihmiset olette tervetulleetmatkallemmeHärkälään - Koivistolle - Viipuriin 1.7. - 3.7.2011Lauantaina vietämme koko päivän Härkälän kylässä ja rannalla,Koiviston kirkolla sekä toiveiden mukaisissa muissa kohteissa.Sunnuntaina on mahdollisuus ostosten tekoon Viipurissa.Yöpymiset Viipurissa, hotelli Gerkon (ent. lääninsairaala)Viipurissa mahdollisesti linnan jazzit sekä musiikkitilaisuusMonreposissa samana viikonloppuna. Selvitellään mahdollisuuttaosallistua näihin tapahtumiin. Hinta 250,- Ilmoittautumiset15.5. mennessä.Kata Aaltonen (kata@fi.ibm.com tai 09-4524 375 iltaisin) taiTT-matkat (ttmatkat@pp.inet.fi tai 040-8291824)Tervetuloa iloiselle matkallemme!Härkälän kylätoimikuntaLasten ja nuorten kuvataidekilpailuKoivisto-juhlilla Lahdessa 30. – 31.7. 2011Sarjat: 1 – 6-vuotiaat, 7 – 11-vuotiaat ja 12 –17-vuotiaatAiheet ovat kaikille sarjoille samat:AVARUUS:Salainen planeettaAvaruusoliot hippasillaSuunnittele avaruusalus tai satelliittiTöiden tekotapa on vapaa. Ne voi toteuttaa myös kollaasina, useammastamateriaalista: paperia, kangasta, pahveja, kierrätysmateriaaliatms. Kukin osallistuja voi lähettää kilpailuun 3 työtä.Vain annettujen aiheiden mukaiset työt ovat mukana kilpailussa.Töiden tulee olla Lahdessa perjantaina 29.7. kello 16 mennessä.Jos töiden palautusta toivotaan postitse, mukaan tulee laittaa osoitteellaja postimerkillä varustettu kirjekuori.Postissa tulevat työt voi lähettää osoitteeseen:Ulla Saarnio, Suppalantie 6 A 4, 15540 VilllähdeVoittajat palkitaan näyttelyjen avajaisissa lauantaina.TaidetoimikuntaTurun ja ympäristön KoivistolaisetKajuuttailtaa vietetään ti. 19.4. klo 17 alkaen.- Käsitellään 6.3. olleen vuosikokouksen pykälä 11täydentäminen.Jaalamiehet Kajuutassa to. 28.4., 5.5, ja 12.5. klo 14.Vapun vastaanottajaiset Kajuutassa - ohjelmineen ja tykötarpeineenla. 30.4. klo 17 alkaen.Naiset Kajuutassa ma. 2.5. ja käsityökerho ma. 9.5. klo 13.Kajuuttailta ti. 17.5. klo 17 vielä äitienpäivän jälkitunnelmissa.Sipilämäen kesäteatteri ”Kievarin kaunis Katriina” ti. 14.6.(Liput Seijalta).Talkoolaisia pitäjäinfoon kesäjuhlille tarvitaanViime kesän kesäjuhlilla Helsingissä oli laaja Karjalan pitäjiennäyttely ja infotiski, jossa kiinnostuneet voivat esittää kysymyksiäKarjalan pitäjistä, kylistä ja muistakin karjalaisasioista. Pitäjäinfostatuli paljon kiitosta ja Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitto yhdessäKarjalan Liiton kanssa haluaa jatkaa pitäjäinfoa myös tulevan kesänkesäjuhlilla Turussa 17.-19.6.2011. Turku on myös toinen Euroopankulttuuripääkaupungeista!Karjalainen tori, jonka yhteyteen Turun jäähalliin järjestetäänpitäjä- ja sukuinfopiste, on auki la 18.6. klo 9-18 ja su 19.6. klo9-15. Pitäjäinfon päivystysrinkiin tarvitaan talkoolaisia, jotka voivatolla muutaman tunnin ajan vastaamassa luovutetun Karjalanpitäjiä koskeviin kysymyksiin. Pääsisitkö sinä mukaan?Esittelyvuorot ovat noin 2 tunnin jaksoissa. Tavoitteena on, ettäsamaan aikaan vuorossa olisi useampi henkilö, jotka olisivat vähäneri puolilta Luovutettua Karjalaa. Tarkoituksena on, että kysyjää osastaanopastaa lisätiedon lähteille ja että kysyjälle voi kertoa, mihin seuraankannattaa esimerkiksi ottaa yhteyttä. Koko Karjalan aluetta eitarvitse osata ulkoa, tarjolla on apuvälineeksi monenlaista materiaalia.Tule mukaan tekemään luovutettua Karjalaa tunnetuksi.Ilmoita halukkuutesi infoon Mervi Piipposelle (mervi.piipponen@karjalanliitto.fi) tai Maijaliisa Kalliomäelle (maijaliisa.kalliomaki@mbnet.fi).Jos sinulla on toiveita esittelyvuorosi suhteen, voit samalla kertoaniistä.Karjalaiset ruokamarkkinat – tervetuloa myymään ja ostamaanTervetuloa myymään ja ostamaan karjalaisia leivonnaisia ja pääsiäisajantuotteita lauantaina 16.4. klo 11-15 Karjalatalolle Helsinkiin.Ruokamarkkinoilla on mahdollista myydä karjalaisiaherkkuja, kuten erilaisia piirakoita ja viipurinrinkeleitä sekä ruuanvalmistukseenliittyviä tuotteita. Erityisesti pääsiäisajan leivonnaisetja tuotteet ovat tervetulleita palmusunnuntain edellä pidettävillemarkkinoille.Varaa myyntipöytä 31.3. mennessä. Pöydän hinta KarjalanLiiton jäsenille ja jäsenseuroille 25€, kahden pöydän hinta 40€.Pöytähinnat muille 50€/pöytä ja 95€/kaksi pöytää. Pöydän kokon. 120 cm x 70 cm + tuoli. Markkinat osoitteessa Käpylänkuja 1,00610 Helsinki. Varaukset ja lisätiedot Karjalan Liitosta, puhelin(09) 7288 170, toimisto@karjalanliitto.fi.Kotiseutumatka Vatnuoriin 23.–24.7.2011Matkaohjelma:Lauantaina 23.7. Bussi lähtee Halkiasta klo 7.00 ja Helsingin turistipysäkiltäklo 8.00. Aamuateria nautitaan hotelli Leikarissa.Tutustumme n. 1,5 tunnin kiertoajelulla Viipuriin, jonka jälkeenon mahdollisuus käydä ostoksilla, tutustua Viipurin linnaan taiPyöreän tornin tunnelmaan. Majoitumme hotelli Drusbaan, jossanautimme illallisen.Sunnuntaina 24.7. Lähdemme aamupalan jälkeen kohti Koivistoaja Vatnuoria. Mannolassa vaihdamme paikallisiin menopeleihin.Matkaamme kotitanhuville, jossa nautimme kenttäruokailun. Illansuussalähdemme kotimatkalle.Matkan hinta: Hinta 220,00€, sisältää matkat, viisumin, majoituksenja ohjelmassa mainitut ruokailut. Maksu on suoritettava10.6.2011 mennessä TT Matkat Oy:n tilille 535714-234528.Viisumi: Ryhmäviisumia varten viisumianomus, kopio passin kuvasivustaja yksi passikuva on toimitettava 10.6.2011 mennessäosoitteeseen TT Matkat Oy, Hakalankaari 12, 07190 Halkia.Tarvittava viisumianomuskaavake löytyy TT Matkojen www-sivuiltahttp://www.ttmatkat.com/.Ilmoittautuminen:Ilmoittautumiset matkalla 10.6.2011 mennessä TT Matkat Oy,E-mail: ttmatkat@pp.inet.fi, puh: 040 829 1824Lähethän siekii kotiseutumatkalleVatnuorin kyläyhdistys