1/2011 - Suomen Inkeri-liitto ry

inkeriläisten viesti12011

tässä numerossa:Pääkirjoitus: Sitoutumisen arvo.........................................................................................s.3Monta syytä tulla mukaan.................................................................................................s.4Inkeri-seminaari.................................................................................................................s.5Joulumatka Nastolan kirkkoon..........................................................................................s.6Lintujen pyhiinvaellus.......................................................................................................s.7Inkerinsuomalaisten laulu- ja tanhujuhlat.......................................................................s.10Kokouskutsu....................................................................................................................s.10Niitä näitä inkeriksi.........................................................................................................s.11Uutisia Inkeristä...............................................................................................................s.13Tapahtumakalenteri.........................................................................................................s.15Kansikuva: Mieli lepää talvisella järven jäällä.Numero 2–3/2011 ilmestyy viikolla 12. Aineisto toimitukselle 25.2. mennessä.Numero 4/2011 ilmestyy viikolla 21. Aineisto toimitukselle 29.4. mennessä.nkeriläisten viestiJULKAISIJASuomen Inkeri-liitto ry.Puheenjohtaja Toivo Flinktoivo.flink@kolumbus.fiTOIMISTOLehden tilaukset jaosoitteenmuutokset,jäsenmaksut, tuotetilaukset ym.Inkerikoti, KarjalataloKäpylänkuja 100610 HelsinkiPuh. 045 2612 342Annikki KeloSampo 800012-306364Nordea 101030-1085026ILMOITUKSET/€1/1 sivu 250 €, ½ sivu 135 €,¼ sivu 85€Kuolinilmoitukset 17 €Kiitos- ym. ilmoitukset 10 €Lehden vuositilaus 201130 € kotimaahan ja Ruotsiin,36 € muualleLEHDEN TOIMITUSPäätoimittajaToivo FlinkToimitussihteeriRiikka Mahlamäki-KaistinenToimituksen osoiteRenkkelintie 2840950 MuuramePuh. 050 599 6773(ark. 9–17.00)inkerinviesti@suomi24.fiHuom!Tilausta koskevat yhteydenototSuomen Inkeri-liitto ry:ntoimistoon, kuten mainittu edellä.Internethttp://www.inkeriliitto.fiPainopaikkaVammalan Kirjapaino Oy,SastamalaLehti ilmestyy kuudesti vuodessaAineisto palautetaan vain erikseenpyydettäessäINKERILÄISTENSIVISTYSSÄÄTIÖHallituksen pj. Toivo IhoPalokunnantie 5 B 1902700 KauniainenPuh. 050 505 2335OP 578038-20031499PÄÄASIAMIES RUOTSISSA(Hoitaa lehden tilaukset)Viktor AitmanLinbanev. 6SE-438 35 LandvetterPuh. 031-916 602v_aitman@spray.seRuotsin Inkeri-liitonpostisiirtotili 173888-9ISSN 1236-95862inkeriläisten viesti

Pää kirjoitusSitoutumisen arvoToivo FlinkSitoutumista on vanhastaan pidetty arvokkaanamonessa asiassa: työssä, harrastuksissaja ihmissuhteissakin. Entämihin sijoitetaan henkinen tila, joka läpäiseekaiken edellä mainitun, toisin sanoenkoko elämän? Kyse on sitoutumisestasuomalaisuuteen. Suomen kokoisellekansakunnalle sitoutuminen omaan kieleenja kulttuuriin sekä omaan historiaantulee ajan myötä entistä merkittävämmäksi.Kuuluminen Euroopan Unioniinon vain lisännyt kansallisten arvojemmemerkitystä.Ainakin työelämässä vallinneeseen sitoutumiseenovat viimeiset kaksi vuosikymmentätuoneet perusteellisia ja jopaperuuttamattomia muutoksia. Kaiken takanaon lisääntynyt taloudellisen elämänepävarmuus. Pätkätöiden yleistyminen,lomautukset ja työttömyys ovat taivuttamassamyös henkistä selkärankaamme.Tämä, jos mikä, saa meidät miettimäänja punnitsemaan elämämme aineellisia arvojauudelleen ja peilaamaan niitä henkisiin,itseään suurempiin ja kulumattomiin.Sama uudelleen arviointi on meneilläänmyös henkisten arvojen osalta. Niinakateemiset tutkimukset kuin omakohtainenkokemuskin osoittaa itse kullekin,että taloudellisen epävarmuuden vallitessahenkiset arvot polarisoituvat. Tämä tarkoittaasitä, että harrasten kirjo ja ihmissuhteetvähenevät ja kärsivät sekä samallayksilöityvät ja syvenevät. Alamme entistäherkemmin ymmärtämään, millä elämässäon oikeasti merkitystä.Suomessa asuville inkerinsuomalaisillepaluumuuttajille on henkisellä sitoutumisellaoma ulottuvuutensa. On merkitystäsillä kuinka kauan ja missä he ovatehtineet asua Suomessa, millainen on heidäntuttava- ja ystäväpiirinsä sekä millaisetovat heidän henkiset harrastuksensa.Yksi asia on mielestäni selvä. Sen ovatosoittaneet meille paluumuuton 20 vuotta.Meidän tulisi entistä vahvemmin sitoutuasuomalaisuuteen kaikkine sen ilmentymismuotoineen.Sen peruspilarinaon tietenkin kieli, suomen kieli.Inkerinsuomalaisella yhteisöllä entisessäNeuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä,Virossa, Ruotsissa ym. ei ole sotienjälkeen ollut mahdollisuutta eikä oikeuttasäilyttää suomen kieltään elinvoimaisena.Onhan selvää, että ellei äidinkieltä opetetaäidinkielenä, se ennen pitkää surkastuu.Suomalaisuutemme siemenet eivätole kuitenkaan kuivuneet eivätkä kuolleet.Ne ovat nousseet oraina ja jopa kypsyttäneettähkiään paluumuuton myötä.Sotien jälkeiseen suureen ikäluokkaankuuluvana ja historiantutkijana olen va-inkeriläisten viesti3

kuuttunut, että ilman paluumuuttoa Suomeenei inkerinsuomalaisille olisi tarjoutunuthistoriallista tilaisuutta liittyäelimelliseksi osaksi kielellistä ja etnistäemämaata ja pelastaa kansallinen olemassaolonsa.Tämä puolestaan antaa meillemahdollisuuden kaikilla hallitsemillammekielillä täydentää Suomen elämänkuvaa300 vuoden ajalta. Ne ovat muokanneetsuomalaista Inkerinmaata ja samallameitä omaleimaiseksi, hengellisesti ja kielellisestiSuomeen tuhansin sitein yhdistäväksialueeksi. Tätä suomalaisuutta ovatylläpitäneet lukuisat henkilöt jo autonomianajasta alkaen Inkerinmaalla ja Suomessa.Valitettavasti me tunnemme heistävain murto-osan. Yhteenkuuluvuus perustuutuntemukseen ja sitä ylläpitävään arvostukseen.Meillä on nyt tilaisuus tuodavauhtia toimintaan yhteiseksi hyväksi.Monta syytä tulla mukaansuomen inkeri-liiton toimintaanInkerin Liitto ry on Suomen vanhimpiasuomalaisuutta edistäneitä kansalaisjärjestöjä.Liiton perustivat Inkerin pakolaisetja suomalaiset heimoaatteen kannattajatHelsingissä syyskuussa vuonna1922. Inkerin pakolaisten aloitteesta syntyimyös Inkeriläisten Yhdistys ry vuonna1934 pääasiallisesti Karjalan kannakselleasettuneiden heimolaisten kulttuurijärjestöksi.Inkerin Liitto lakkautettiin muidenheimojärjestöjen joukossa Liittoutuneiden(Neuvostoliiton) Valvontakomission vaatimuksestavälirauhan ehtojen mukaisestivuonna 1944. Suomeen jääneet Inkerinpakolaiset ja heitä tukeneet maan suomalaisetjatkoivat toimintaansa InkeriläistenYhdistyksenä. Se muutti nimensä SuomenInkeri-liitoksi vuonna 1994. Järjestötoimintaon ennen kaikkea henkilötoimintaaja samalla henkilöhistoriaa. Juuritämän vuoksi Inkerin suomalaisuuden historiaon osa Suomen historiaa.Inkerin Liitto perusti Inkerin Arkistonvuonna 1925. Sen kokoama aineistoluovutettiin Suomen Valtionarkistoon1940-luvun lopussa. Siitä lähtien InkerinArkisto on ollut järjestämättä ja pääasiallisestitäydentämättä. Liiton aloitteestavuonna 1929 syntynyt Inkerin Sivistysrahastoon jatkanut toimintaansa InkeriläistenSivistyssäätiönä vuodesta 1965 lähtien.Arkiston ja Rahaston perustaminenoli sijoittamista tulevaan. Tule edistämäänSuomen Inkeri-liiton ja Inkeriläisten Sivistyssäätiöntoimintaa suomalaisuudenhyväksi.Inkeriläisten Sivistyssäätiö julkaisiSuomessa ensimmäisen Inkerin suomalaistenhistorian vuonna 1969. Toinenkokonaisesitys ilmestyi SuomalaisenKirjallisuuden Seuran julkaisemana vuonan1991. Kummassakin teoksessa Inkerinsuomalaisten kulttuuri- ja sivistyselämänesitys on jäänyt vähäiseksi. Erityisenniukkoja ovat olleet tiedot julkisuuden ulkopuolellatoimineista tuhansista henkilöistä.Tule täydentämään tietoutta heistäsuomalaisuuden hyväksi.Inkerin suomalaiset kirkot ovat nousemassaraunioista. Sen sijaan esi-isiemmekotitalot, kylät ja hautausmaat ovat valtaosaltaantuhottu. Inkerin maisemakuvialöytyy kuitenkin vielä kotiarkistoista.Tule kokoamaan kuva-aineistoa entisestäja nykyisestä Inkerinmaasta suomalaisuudenhyväksi.Sata vuotta sitten julkaistiin luetteloInkerinmaan seurakuntien vakinaisis-4inkeriläisten viesti

Lintujen pyhiinvaellusNimeni on Natalia Bomova. Asun perheineniPietarissa. Olen ammatiltani englanninkielen kääntäjä. Minulla on omayritys, joka tarjoaa käännös- ja konsulttipalvelujavenäläisille ja ulkomaalaisilleasiakkaille, fyysisille ja juridisille henkilöille.Olen avioitunut Aleksanteri Ahmosenkanssa vuonna 1976, ja poikamme Antonsyntyi kolmea vuotta myöhemmin. Se oliaikaa, kun maassamme tapahtui merkittäviäsosiaalisia ja taloudellisia muutoksia.Asuimme tuolloin Pietarissa Aleksanterinvanhempien luona. Hänen isänsä Antti(Andrei) Ahmonen kertoi meille häneninkerinsuomalaisesta äidistään Maria Ahmosesta,o.s. Pitkä, ja sisarensa tyttärestäMartasta. Kumpikin heistä oli Suomessavuosina 1943–1945. Antin sisar Olgahävisi sodan aikana. Toinen sukulainen,Maria Ahmosen veli Antti Pitkä ei palannutNeuvostoliittoon. Luultavasti hän olijäänyt jatkosodan jälkeen Suomeen yhdessäkolmen tyttärensä kanssa. Me päätimmelähteä etsimään sukulaisiamme jaaloitimme selvittelytyömme 1990-luvulla.Venäjä oli tulossa osaksi maailmanyhteisöä.Me emme enää halunneet elääsuljetussa maassa. Meille avautui kaksiselvittelysuuntaa. Toinen liittyi miehenitätiin Olga Ahmoseen. Häntä koskevatasiakirjat olivat Venäjällä. Toinen kytkeytyiPitkän perheeseen. Heitä koskevatasiakirjat olivat Suomessa.Lähetettyjä ja saatuja kirjeitäLähetimme 1990-luvulla kirjeitä arkistoihin,valtion ja kirkon viranomaisilleVenäjällä ja Suomessa. Olga Ahmostakoskeva selvittely ei juuri edistynyt,kunnes Antti Ahmosen vaimo miehensäkuoltua luovutti meille vuoden 1944asiakirjoja. Niistä ilmeni, että Olga oli teloitettu.Saimme myös 1993 vastauksenSuomen Kansallisarkistosta. Siitä ilme-inkeriläisten viesti7

ni, että mieheni isoäidin äiti Anna Pitkäja mieheni isoäiti Maria Ahmonen olivatSuomessa kesäkuusta 1943 tammikuuhun1945. Vuonna 1917 syntynyt Mariantytär Olga oli silloin Leningradissa.Olgan tytär Martta, syntynyt vuonna1938, oli mummonsa kanssa Tampereella.Anna Pitkä kuoli Suomessa 4. tammikuuta1945.Toinen saamamme kirje saapui Tampereenluterilaisesta seurakunnasta. Seon päivätty 30.5.1996. Siinä todetaan,että mainittuna sodan ajanjaksona MariaAhmonen ja Martta olivat kirjoilla Tampereenluterilaisessa seurakunnassa. Sensijaan Antti Ahmosesta ei löytynyt mitäänjälkiä. Ei kerrassaan mitään.Me käännyimme Olgaa koskevassa tiedustelussaVenäjän sisäasiainministeriönPietarin tiedotuskeskuksen puoleen vuonna2009 ja saimme sieltä vastauksen. Siinäilmoitettiin Olga Troitskajan (hänensiloinen sukunimensä) osoitteensa Pietarissa,hänen rikoksensa tunnusmerkit,saamansa tuomio ja sen täytäntöönpanoviitaten rikoslain sodanaikaisiin pykäliin.Kohta saimme Pietarin syyttäjävirastostakirjeen, jossa luki, että mainitun laitoksenasetuksella vuodelta 1993 Olga PietarintytärTroitskaja (Ahmonen) sai maineensapalautuksen. Tietoomme tuli, että sukulaisinameillä on oikeus tutustua Olgan syytepapereihinFSB:n Pietarin toimistossa.Olgan tarinaOlgan tarina on hyvin murheellinen. Hänei evakuoitunut saarretusta Leningradistamaaliskuussa 1942, koska hänen äitinsä janelivuotias tyttärensä olivat siihen aikaansaksalaisten miehittämässä Skuoritsanseurakunnan Petrovan kylässä. Olga olietsinyt keinoja ja henkilöitä, jotka olisivatauttaneet häntä pääsemään äitinsä ja tyttärensäluo. Hänet vangittiin ystävättärensäasunnossa kesäkuussa 1942. Häntä syytettiin”yhteyksistä Stenberg-nimiseen ulkomaalaisentiedustelupalvelun asiamieheen,joka toimi Leningradin alueella.”Mahdollisten yhteyksien hedelmänä oliMartta, koska tyttö oli syntynyt, kun Olgaei vielä ollut naimisissa. Alfred Stenbergoli Olgan läheisimpiä ystäviä. Heidänsuhteensa katkesivat huhtikuussa 1936,minkä tiedämme vain Olgan itsensä väittämänä.Olgan mukaan Martan isänä oliollut Mihail Jatsenko niminen mies. Kahdenkuukauden selvitys toi Olgalle syytteenryhmän kokoamisesta tarkoituksenapakeneminen vihollisen miehittämällealueelle. Olga teloitettiin ampumalla 9.elokuuta 1942. Hän oli 25-vuotias. Luultavastiemme koskaan tule tietämään olikoMihail Jatsenko Martan oikea isä, vai olikoOlga käyttänyt miehen nimeä lähinnäpienen tyttärensä suojelemiseen.Päivi tukian apuAntti Ahmosen tarina oli siinä vaiheessayhä selvittämättä. Tutustuin suomalaiseenPäivi Tukiaan Pietarin Inkerin liitossa kesällä2009. Vaihtaessamme sähköpostejaolen kertonut Päiville tuntemani osiotperhehistoriastamme. Totta puhuen niitäei ollut kovin paljon, vain nimet, mahdollisetajankohdat ja paikannimet. Yllättävänlyhyessä ajassa Päivi löysi arkistoistatiedot, joita olemme hakeneet useita vuosia,ja lähetti ne meille.Päivin avulla saimme varmistuksen,että vuonna 1839 syntynyt mieheni vaarinisä Matti Pitkä oli naimisissa kahdesti.Hänellä oli neljä lasta ensimmäisestäavioliitosta Anna Vännin kanssa ja yksitytär toisesta avioliitosta Anna Björklundinkanssa. He asuivat Skuoritsan seurakunnanPitkälän kylässä. Uusi selvityslisäsi tietojamme Anna Pitkästä (Björklund),Maria Ahmosesta ja Martasta.8inkeriläisten viesti

Matti Pitkä kuoli Venäjällä, sen sijaanhänen vaimonsa Anna Pitkä saapuiKloogan kautta Tampereelle 1. kesäkuuta1943. Hänen mukanaan oli Maria Ahmonen.Maria oli Pietari Ahmosen leski.Ahmosten perhe tunsi Tampereen, koskaPietari oli palvelut siellä suomalaisessarykmentissä todennäköisesti 1907–1917välisenä aikana.Uudessa selvityksessä tuli tietoja MattiPitkän lapsista ensimmäisestä avioliitosta.Kaksi tytärtä oli kuollut, sen sijaankaksi poikaa, Antti ja Juho asuivatSuomessa. Juho Pitkä (s. 1875) oli saapunutSuomeen Oitin vastaanottoleirilletyttäriensä Marin ja Metin kanssa marraskuussa1943. He asuivat Heinolassa.Neuvostoliitoon heidät palautettiin Lahdestajoulukuussa 1944. Näitä sukulaisiaemme ole vielä löytäneet.Hollywoodin veroinen juoniAntti Pitkän kohtalo oli yhä selvittämättä.Hän oli syntynyt 1873 ja toimi seppänäennen sotaa. Sodan syttyessä hänoli jo ikäihminen. Hän muutti perheineenSuomeen 1943 ja kuoli kaksi vuottamyöhemmin. Antin leski Katri Pitkä asuiHangossa kuolemaansa asti vuonna 1951.Pariskunnan toinen tyttäristä Anna pakenimiehensä ja kolmen lapsensa kanssaRuotsiin vuonna 1948. Toinen tytär Mariaavioitui Suomessa ja jäi sinne. Hangonseurakunnasta saimme tietää, että Mariantytär Hilda ja hänen poikansa asuvat Helsingissä.Kirjeemme tavoitti heidät. Annankolme lasta perheineen löytyivät Göteborgista.Nuorin heistä oli vuonna 1935syntynyt Hilda.Hilda sukulaisineen tulivat käymäänPietariin elokuussa 2010. Me tapasimmehotellissa. Siellä minä esittelin heille Pitkänsuvun tarinan, jolle annoimme nimenLintujen pyhiinvaellus. Se on sukua Hollywoodinelokuvien tarinoille. KävimmeHildan kotikylässä Uudessa Niskovitsassa.Metsittyneestä maastosta löysimmemyös kotitalon perustusten rauniot. Tunteetnousivat pintaan. Me saimme kutsuntulla Ruotsiin ja sukulaisemme lupasivattulla Pietariin uudelleen ensi kesänä. Meidänvuosia kestäneet etsintämme tulivatpalkituiksi. Selvitys on tehnyt minustaexpertin, asiantuntijan venäläisen arkistoaineistonhankkimisessa ja sen analysoimisessa.Olen käytettävissä, mikäli tarvitsettePietarissa tukihenkilöä.Yhteystietoni:Natalia Bomova/Alexander Ahmonen,197348 St. PetersburgBogatyrsky pr. 4 kv. 164tel/fax (812) 395 1307mob. +7 921 740 5547+7 921 441 8649e-mail: nbomova@mail.ruSuom. Toivo Flink(tekstiin lisätyt väliotsikot toimituksen)Toimitussihteerin toivomusHyvät Inkeriläisten viestin lukijat. Lehtemmekärsii ”vakavasta valokuvien puutostaudista”!Potilaan tilan parantamiseksi, olisi toivottavaa,että lähettäessänne lehteen juttuja, liittäisittemukaan, jos mahdollista, myös valokuvia. Inkeriläisyydestätavalla tai toisella viestiviä kuvianiin nykypäivästä kuin menneisyydestäkin,voi lähettää lehteen myös ilman varsinaistajuttua. Myös kaikki muut onnistuneet otoksetja esimerkiksi piirustukset, joita voisi käyttäävaikka lehden kansikuvina, ovat lämpimästitervetulleita.Hyvää uutta vuotta lukijoille toivotteleva jatoista toimitussihteerikauttaan aloittelevaRiikka Mahlamäki-Kaistineninkeriläisten viesti9

Paldiskissa ja Keilassa inkerinsuomalaistenlaulu- ja tanhujuhlatInkeri-liitonViron matka 10.–12.6.2011Viron inkerinsuomalaiset järjestävät laulu-ja tanhujuhlat 11. ja 12.6. Pääjärjestäjänäon Viron Inkerinsuomalaisten Tallinnanseura. Juhlallisuudet on tarkoitusaloittaa kulttuuripääkaupunki Tallinnasta.Vapauden aukio (Vabaduse väljak) jasen vieressä sijaitseva Inkerin bastionion kunnostettu. Paikalle suunnitellaanmuistolaattaa, jolla kunnioitetaan inkerinsuomalaistenosallistumista Viron vapaustaisteluunvv. 1919–1921. Laatanpaljastuksella alkavien juhlien alustavaohjelma on seuraava:Lauantaina 11.6.2011• Aamupäivällä muistolaatan paljastusViron vapaussotaan osallistuneelleInkerin rykmentille. Inkerin bastioni,Tallinna• Iltapäivällä muistotilaisuudet Põllkülanja Paldiskin joukkohautapaikoilla• Iltapäivällä kansainvälinen seminaariinkerinsuomalaisten karkotuksista• Pieni konsertti Paldiskissa• NuotioillanviettoSunnuntaina 12.6.2011• Aamulla juhlajumalanpalvelusKeilan kirkossa• Juhlakulkue Keilan kirkoltalaululavalle• Iltapäivällä XXI laulu- ja tanhujuhlienpääkonsertti Keilan laululavallaSuomen Inkeri-liitto suunnittelee osallistumistajuhlaan. Matkalle lähdetään todennäköisestiperjantaina iltapäivällä ja palataansunnuntaiiltana. Aikataulu ja ohjelmatäsmentyy, kun saadaan Virosta lisää tietoa.Ilmoittautumalla alustavasti mahdollisimmanpian takaat itsellesi paikan jaajan tasalla pysymisen. Matkan tarkka hintaselviää, kun lopullinen ohjelma valmistuu.Suuntaa-antava hinta on n. 210 €. Sesisältää laivamatkat Tallinkilla, kuljetuksetVapauden aukion lähellä sijaitsevaan hotelliinja sieltä juhlapaikoille ja pääjuhlanjälkeen satamaan, 2 yötä hotellissa 2 hh aamiaisineen,3 ateriaa. Yhden hengen huoneenlisämaksu samoin kuin varavuode jalapsimaksu selviävät myöhemmin.Alustavat ilmoittautumiset (nimi, osoite, nettiosoite,ja puhelintiedot) matkanjohtajalle: Alina-SinikkaSalonen, a-s.salonen@pp.inet.fi, Muinaislinnantie1 B 12, 00950 Helsinki, p. 040 743 7042.KokouskutsuSuomen Inkeri-liitto ry:n kevätkokouspidetään maaliskuun 26. päivänä 2011klo 14.00, Karjalatalolla, Inkeri kodissaKäpylänkuja 1, 00610 HelsinkiKokouksessa käsitellään säännöissäkevätkokoukselle määrätyt asiat.Äänivaltuutettuja ovat jäsenmaksunsamaksaneiden jäsenjärjestöjen valtuuttamathenkilöt sekä ne hallituksen hyväksymäthenkilöjäsenet, jotka ovat suorittaneetjäsenmaksunsa.Hallitus10inkeriläisten viesti

Niitä näitä inkeriksiEetu Hynninen Muistii HumalasuarestVoi meijän hyviä maita…Larin Paraske— Ei kottii, ei vattii. Eikä näin suurt pahhaamuailmas viel olt tehtykää, sano NovavestinLilja.Heikki, hoi, joks hevvois joi, voip kyssyyasjamies nuapuriltaa, muka uotks valmisja tunnets urakan; ja viel suap neuvookii,jot muka jos jo savuvaa, ni äläämmäile.Miul jo ”savuvaa” aikojaa–kiruttaakotjkylästäin, suur ja potra, kaunis, sehävis viimeises isänmuallises sovas eikänoust uuvvestaa.Kyllää kutsuttii Humalasaari, inkerinmurrel se olj Humalasuar, eikä nimes mittääepäilyttävää, nim läks suurest suost likkyllää, suos kasvo paljon humalaa.Ikävät kylän päivät alkoit jo peräst vallankumouksen,”vieräht ohjas onnest”(”skatilasj so stšastja vožža” — runoilijaS. Jesenin). Eistäin — kansalaissota, sit— väkisen — kolhoosa, kirkko — kiinj,paremmalt isännält omaisuus pois — kulakka,a itsijää — Hipinää, Hipinän vuortakaivamaa.Koltkymmentseitsämänteen — kaikkinee…”Musta varis” yöl, ja ihminen —tuntemattomii.Saksan sota 1941—45 pyyhkäis kylänpois, vua ois kylä noust; viimeisen iskunanto oma ”rakas neuvostovalta”: ihmistäei lasettu peräst sovan kotjmual, inkerläisenpassii olj leimattu ”statja”. Petrosavotskankaul sai kuulla merkittävän puhheen:— Onks siul passi?— On.— Onks se statjan kans?— On.— Miul ja.Kaks inkerläistä vaihteliit uutisii, molempiiei lasettu kotjmual.Silmä näk ja korva kuulj, mie elin kylässäinensimäiset kaheksantoist vuottain,koltkymmentyheksänteen kutsuttii sotapalveluksee(ja se kest seitsemän vuottakahen sovan kans). Ko tulin takaisin —kyllää ei olt.Nyt kylän paikal seisoot toiset talotja elläät toiset ihmiset, ja ko suomee eivättiije, ihmettellööt — mikä kummallinennim on hein asutuksel: jäi kylän nim,se on muotostettu vennäiks ko Gummolosarei.Sellain se olj kirutettu ennenkii,vennäiks, levjää lautaa patsaan piäs kylänalus.Kaikist näist kylän historian pyörteisttäs onkii aikomus kiruttaa, ja ko Humalasuarolj tavallinen Inkerin kylä, ni taitaatiä kertomus valaista koko Inkerinkiikohtaloo.HynnisiKaik olliit sukulaisiiMein Humalasuarta usjempaa sanottiiHynnisiks, ko kyläläisil olliit yhellaisetsukunimet — Hynninen. Taisiit kaik ollasukulaisii, ennenvanhaist sukkuu muistettiivähemmän, myöhempää vua. Kokokaimoilpitj antaa nomerot (niinku kuninkail),miun issäin olj Matveipetrova I— kaikkiin vanhin; viel olliit (nuoremmat)II ja III. Antreipetrovoikii olj kolt,kaks Atampetrovaa, kaks Steppanpetrovaa…Miulkii olj kokokaima.Kylä seiso kahen pienen linnan, kaupunkin,välil, Pauluskoin, Pavlovsk, jaSuarin, Suar — entinen Tsarskoje Selo,nykyinen Puškin. Molemmat lik Pietarii,etelää päin, ja kuuluisii: niis seisootVennäin tsaariloin palatsat, Pauluskois —inkeriläisten viesti11

Puavelj I, Suaril — Katin ja Sakun, Jekaterininskoija Aleksantrovskoi palatsat.Niin ympäril — suuret parkat, puistot,tsaarin suavut, niinku ennenvanhaa sanottii,veistoksiin ja muistopatsain kans.Sekä on siel muutakii lystii, ihmettä.Kuuluisuutta linnoil lisäjää ensimäinenVennäin rautatie Pietar—Suar—Pauluskoi,se tulj sataseitsämänkymment vuottasitten Pietarist Suaril ja sit Pauluskoihen.Pauluskoin asema olj silloin sijoitettuparkkaa, myöhempää — Pavlovsk I.Täl asemal on metka historia.Jotta välleimpää peittää kulut, rautatie teksuuren konserttasaalan tien piähän Pauluskoihen— manikoittelj ihmisii usjempaaajelemmaa. Uus rakennus olj nimitetty— Musikaljnoi voksal, soittovoksaala, silajal englannin rouva Voks pitj konserttahuonetta,sitä kutsuttii Vauxhall, meikäläisetmatkiit. Mein saala olj liitetty asemanrakennuksee, yhteistä rakennusta käytiikutsumaa voksaalaks, a myöhempää— samallain kaikkiin Vennäin rautateinasemiin rakennuksii. Voksaalat ovat vuaVennäil, a sit ilmestyit jo avto–, aero–, jokvoksaalat.Myöhempää Pauluskoin Soittovoksaalatulj kuuluisaks*, siel esittelliitmuailman kuuluisatkii soittajat ja laulajat,esimerkiks — J. Straus. Voksaala toim viimeiseesottaa ast, sovan aikaa palo, eikäuo jälleetehty, vaik puhheit on pietty paljon.Viimeisil ajoil sitä kutsuttii Kursaalaksvenäläisest (saksalaisest) sanast kurort.Kurortloilkii soitettii.Rautatietä ko käytii pitentämmää, seläks Pauluskoin ja mein kylän välist. Tehtiiuus asema, Pavlovsk II, kylän vieree, jaennen sottaa toimiit molemmat.Mein kyläl olj kolt huaraa, kaks veivätPauluskoihen, kylän ala muistutti puustaaviiY, ”jalka” näytti Suaril päin. Muatapainoit kuuskymmentkuus talloo, kakskymmentkahes,omissaa taloissa, elliitvenäläiset. Hein talot seisoit yhes kylänkasas, yhes riävys, rivis, vasemmas Pauluskoinhuaras oikijal puolel tietä, se riätyalko rautatielt ja mänj keskkyllää ast. Koltvenäläistä talloo seisoit eriksee. Vasemmalpuolel tietä täs huaras eistäin — rautatielt— taloloi ei olt, siin sijaits (ennenvanhaa) se suur suo, nyt olj paimenmua.Vähän matkan peräst talot alkoit olla molemminpuolin tietä, ja täst kohast kyläntie alko noussa matalaa mäkkee, tätä kylänossaa kutsuttii alamiäjeks. Ajallaatsaarin kenjerala Saharsevskoi ei antantmuata Suaril päin, kylä alko kasvaa alamäkkee,ja sitävart kuivattii suo.Venäläisil muata ei olt, olliit vua tarhatja suavut, kaik ruatoit Pauluskois jaSuaril; taikka Pietaris, rautatie olj rinnal.Oikijas Pauluskoin huaras talot alkoitvähän matkan peräst rautatielt, eistäinmänniit pellot. Täs kylän piäs seisoneljluokkainen kylän koulu, mein kouluskäivät nuapurinkii kylän — Koussulan —pojat ja tytöt.Suaril päin — kyläst — pienen joentoisel puolel seiso Vennäinkylä, Novosjolkka,sit olj Sohvei—Suarin osa, ja itseSuar.Mein kylä seiso hyväs paikas, kylänvieres olj rautatie, a Pauluskoi ja Suar antoittyötä talvelkii, hevosmiehet vettiit sieltavaroi ja joka talv puhastelliit Pauluskoinparkan lammikkoi, jiän möivät puoil jaravintoloil, a mutan vettiit pelloillee.Toin asja — kylä joka kesä olj täynätuatšniekkoi, kesävierait, ne vuokrasiitasuntoi ja ostiit kylän tuotteit, a ko aijoitsyksyl pois, kylän emännät veivät heil maitoo:tuatšniekat joka kesä olliit samat, jokatalol — omat, kaik — hyyvvii tuttavii. Pietariijoka uamu mänj ”maitopojestukkii”juna, ja piletitkii siihen olliit huotavampii.Mein kylä olj suur ja potra, kaunis, äijäinkiittelj—luettelj: talot spravnat, hy-12inkeriläisten viesti

väs kunnos, kivisiin huntamenttilöinpiäl, joka talol — suur kuja katon al, tallija liävä. Talon ies — suatu sirenjapehkoloinkans, pitkin aitaa — palkopehot,sekä suavus kaikellaist puuta. Tuvan tuan— suur tarha ja monil taloloil — suatuomena–, visnja–, sliivapuin ja marjapehkoloinkans. Sekä kaivo ja sauna. Kaikmitä pittää!Joka talol olj lehmä, hevosii miun aikanainolj neljtoist, ennen — joka talol.Piettii sikkoi, lampait, kannoi.Kaik kylän talot olliit hirsiset pärekattoloinal, venäläisiin taloloil olliitläkkikatot, nelj venäläisiin talloo olliitkakskerroksissii, sekä äijäin talo olj kakskerroksinenja läkkikaton al.Vanhoil ajoil kylän läp mänj ”tsaarintie”, Suarilt Pauluskoihen, molemminpuolin kylän tietä olliit kaivettu kanavatja kasvoit suuret puut, keskkyläs ne säilyitmein aikoihin ast. Vanhat ihmiset luatiit,jot tsaarin karjetta ko ajo, ni siint visottiilitentsoi, karameljloi, ja kopekkoi,ja kylän pienet pojat juoksiit karjetan jälesja korjasiit.Julkaistu aikaisemmin Carelia-lehdessä 6/2010Kirjoittaja on syntynyt Inkerin Venjoella, Humalsaarenkylässä.Uutisia inkeristäWladimir KokkoInkeriläisten nuorisoseminaariUlko-suomalaisparlamentin varapuhemiesWladimir Kokko järjesti Pietarissa4.–5. joulukuuta nuorisoseminaarin.Em. parlamentin tukeman seminaarin tavoitteenaoli ottaa selvää onko eri maissasyntyneillä inkeriläisnuorilla halua toimiayhteistyössä keskenään. Kutsu seminaariinlähetettiin kaikille Suomen ulkopuolellatoimiville inkeriläisliitoille. Tilaisuuteensaapui 8 nuorta, jotka edustivatViron inkerin-suomalaisten liittoa, RuotsinInkeri-liittoa, Inkerin Liittoa ja senPietarin osastoa sekä Inkerin kirkkoa.Seminaarin avauspuheessa WladimirKokko toi esiin sen, että nykyinen tiivisyhteistyö inkeriläisliittojen välillä perustuuennen kaikkea puheenjohtajien keskinäiseenystävyyteen ja syvään kiintymykseeninkeriläiskyliä kohtaan.Eri maissa asuvat inkerinsuomalaisettapaavat harvoin toisiaan ja monille heistäInkeri on vain ns. virtuaalinen käsite.Edes yhteisen kielen löytäminen ei ole itsestäänselvä. Tämän takia seminaarissakäytettiin montaa kieltä. Puheenjohtajanatoiminut Kokko käytti kolmea kieltäja pietarilainen Mailis Hudilainen täydensivielä neljännellä, jolloin seminaarinkieliksi nousivat englanti, venäjä, viroja suomi. Kommunikointi ei tuottanut vaikeuksiakielitaitoisille nuorille. Eniten seminaarissakäytettiin kuitenkin englantiasillä Tukholmasta saapunut Kristin Kähäriosasi äidinkielensä, ruotsin, jota kukaanmuu ei ymmärtänyt, lisäksi vain englantia.Vilkas keskustelu synnytti yllättävänpaljon hyviä yhteistyöideoita. Ehdotettiinesim. Viron ja Ruotsin inkeriläisnuortentutustumismatkoja Inkerinmaalle, nuorisoleirejäeri maissa, kokemusten vaihtoasuomen etäopiskelusta ja jopa Pietarin jaTarton perinneyhtyeiden yhteistä koulutusmatkaaRuotsiin tavoitteena röntysköjenopettaminen. Kokko oli sitä mieltä,että käyttäen inkeriläisliittojen omiainkeriläisten viesti13

Talvi-MiikkulaInkeroisilla on ollut tapana kunnioittaaPyhää Nikolaosta, joka on pidetty ihmeentekijänäja merellä matkustavienpyhänä suojelija, jonka apua kaikki kalastustaharrastavat tarvitsevat hyvän saaliinsaamiseksi ja vesillä selviytymiseksi.Vanhan ortodoksikalenterin mukaan19. joulukuuta on Talvi-Miikkula eli PyhänNikolaoksen päivä. Tänä vuonna sitälaajasti juhlittiin Vistinässä. Juhlat alkoivatkulttuuritalolla inkeroisen Kalastajatar–yhtyeen lapsiryhmän esityksestä.Olga Konkova lahjoitti inkeroiskansanmuseoonuuden näyttelyn ja kertoi vastakynästään tulleesta koristekuviokirjasta.Dmitri Harakka esitti inkeroisten seinäkalenterin,jonka hän on valmistanut yhteistyössäKirill Ivantsovin ja Nikita Djatshkovinkanssa. Kalastajattaren lisäksi(joht. Jelena Kostrova) konsertissa esiintyivätpakallinen perinneyhtye Šoikulanlaulud (joht. Olga Ivanova) sekä pietarilaisetperinneyhtyeet Korpi (joht. OlgaKonkova) ja Talomerkit (joht. Irina Demidova).Juhlapäivä päättyi tarjontaan,jossa oli mahdollisuus maistaa inkeroisemäntienlaittamia kansanruokia.resursseja, usp:n ja Suomi-seuran tukeasekä kansainvälisten hankkeiden varoja,nämä ajatukset ovat toteuttavissa.Nuorten seminaariin sisältyi myös laajakulttuuriohjelma, johon kuuluivat mm.Pietarin kaupunginkierros, klassisen musiikinkonsertti filharmoniassa ja osallistuminenurkujen käyttöönottojuhliin PyhänMarian kirkossa. Taitaa kuitenkin ollaniin, että varsinaisen ohjelman ulkopuolinennuorten kanssakäyminen ja uudet tuttavuudetolivat kahden päivän seminaarinpääsisältöä.Uudet urut käyttöönKauan odotettu päivä koitti vihdoinkin,kun toisena adventtisunnuntaina 5. joulukuuta2010 Pietarin Pyhän Marian kirkossavihittiin käyttöön uudet ilmaurut.Huolimatta siitä, että kirkkoväen ja monenkutsuvieraan oli vaikea päästä kirkkoon(Iso Tallikatu on perusremontissa),sali oli täysi. Valitettavasti urkujen suunnittelijaja rakentaja Martti Porthania eipäässyt paikalle, sillä mestari sairastuimuutama päivä ennen käyttöönottojuhlaa.Juhlallisen kaksikielisen jumalanpalveluksenliturgeina toimivat piispa AarreKuukauppi ja pastori Ivan Hutter. PiispaJorma Laulaja Suomesta toimitti saarnan.Kirkkokansa ei malttanut olla kääntyilemättätaaksepäin ja ihailematta uusia komeitaurkuja. Tuntui kuin urut olisivathengittäneet kirkon perällä ja täyttäneetnäin voimakkaalla hengityksellään kirkkoholvit.Seurakunnan kanttori MarinaVäisä täytti soitollaan kirkon kauniistamusiikista.Piispa kiitti jumalanpalveluksessakaikkia urkuhanketta tukeneita. Ehtoollisenjälkeen pidettiin onnittelupuheita jajuhlaväki siirtyi kryptaan kahville.Illalla uusilla uruilla soitettiin ensimmäinenkonsertti. Hienoja urkumusiikinkappaleita soittivat huippuammattilaisetsuomalaiset professorit Kari Jussila jaOlli Porthan, musiikin tohtori Kati Hämäläinen(kaikki Sibelius-Akatemiasta)sekä tietenkin Marina Väisä. Yleisön lämpimätaplodit kertoivat siitä, että tällaisiakonsertteja saisi järjestää vastakin PyhänMarian kirkossa.14inkeriläisten viesti

TapahtumakalenteriIlmoittajilleJotta tapahtumakalenteriin toivotutjärjestöjen ilmoitukset ehtisivät painoon,tulee ne lähettää toimitussihteerille,postitusmuodosta riippumatta,siten, että ne ovat perillä viimeistäänlehden kakkossivulla ilmoitettuna aineistonvastaanottopäivänä.Turun seudunInkeri-seuran tapahtumiaBessede-hetket jatkuvat Palvelupisteessäjoka kuukauden 1. ja 3. perjantai klo13.00 Irma Kapasen vetäminä. Tervetuloaviettämään teehetkeä vapaan keskustelunmerkeissä.Hallitus kokoontuu joka kuukauden ensimmäisenämaanantaina klo 16.30 Palvelupisteessä,Uudenmaankatu 1. Jos teilläon asioita, joita haluaisitte hallituksenkäsittelevän, ottakaa yhteyttä hallituksenjäseniin tai Palvelupisteeseen.HyvinkäänInkeri-kerhon tapahtumia• 6.2. klo 14 seurakunnanaulakahviossa. Vieraanaradiotoimittaja Päivi Istala.• 6.3. klo 14 seurakunnanaulakahviossa, kevätkokous• 3.4. klo 14 seurakuntakeskuksenkokoussalissa, inkerinsuomalainenEino ja Merle Kajalainen kertovatmenneistä taidenäyttelyistään.Tiedustelut Irja Pelkonen, inkerikerho@gmail.com tai p. 040 550 5712Lahden seudunInkeri-seuran tapahtumiaVuoden 2010 toimintaKerhoillat ja kokoukset Lutherinkirkolla, osoitteessa Vuorikatu 37.• 14.3. klo 15 Kevätkokous• 11.4. klo 15 Kerhoilta• 9.5. klo 12 Kerhopäivä Tuohirannassa.Kuljetus kimppakyydein.• 10–12.6. Matka Viron inkeriläistenkesäpäiville omalla linja-autolla.• Heinäkuusssa matka Suomen inkeriläistenkesäpäiville (aika vielä avoin)• 8.8. klo 12 Kerhopäivä ImmilässäMarja ja Albin Rämöllä. Kuljetuskimppakyydein.• 12.9. klo 15 Kerhoilta• 10.10. klo 15 Syyskokous• 14.11. klo 15 Kerhoilta• 4.12. Joulumatka Hyvinkäälle paikallisteninkeriläisten vieraaksi omallalinja-autolla.Kerhoilloista ja kokouksista tiedusteluihinvastaa Maria Lahti p. 0400 841 741Helsingin seudunInkeri-seuran tapahtumiaTiedustelut Toivo Tupinp. 040 578 3894Kuukausikokoukset pidetään osoitteessa:InkerikotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 Helsinkiinkeriläisten viesti15