Sijoitettujen lasten biologisten vanhempien tukeminen

KirjoittajatKujala VirpiToimitusHeimonen PäiviSininauhaliitto r.y.Helsinki 2006Toimintaopas on tuotettu Eevan perhe –projektin yhteydessäHankkeen rahoitti Raha-automaattiyhdistys 2002 - 2005SininauhaliittoKrämertintie 2, 00620 Helsinkiwww.sininauhaliitto.fi2

Huoli lapsista ja vanhemmistaHuostaanotot ovat lisääntyneetSuomessa huostaanottojen määrä on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2002 tehtiin 1.602huostaanottoa. Lapsensa jokapäiväisen huoltajuuden menettäminen kodin ulkopuolellesijoittamisen kautta koskettaa Suomessa noin 15.000 lapsen vanhempia. Huostaanotettujasijoitetuista lapsista on lähes 8.000 lasta. Sijoitusten määrä on kasvanut viime vuosina2–5 prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2002 kasvu oli 5,5%. Kaikista alle 18-vuotiaistalapsista yksi prosentti on sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Asia koskettaa siis suurta joukkoaihmisiä - vanhempia, lapsia ja heidän läheisiään.Vanhemmat jäävät ilman tukeaSijoitettujen lasten omille vanhemmille tarjottava tuki huostaanottotilanteessa on useinriittämätöntä. SOS-Lapsikylä ry:n (2000) tekemän tutkimuksen mukaan lähes puolettutkimuksessa mukana olleista vanhemmista oli jäänyt ilman minkäänlaista tukea taiapua, joko siksi, etteivät itse sitä halunneet tai eivät pyynnöistä huolimatta sitä saaneet.Tutkimuksessa mukana olleet vanhemmat odottivat tukea viranomaisilta. Vanhemmattoivoivat viranomaisilta kuuntelua, lohdutusta ja konkreettisia tekoja.Kunnissa ei juuri ole tarjolla huostaanotettujen lasten vanhemmille tarkoitettuja erityispalveluja,kuten keskusteluryhmiä tai kriisiapua. SOS-Lapsikylä ry:n tutkimuksen mukaankaksi kolmasosaa kunnista ilmoitti, että lasten vanhemmille tarkoitetut tukimuodotovat riittämättömät. Yli kolmasosassa tutkimuksessa mukana olleista kunnista ei tarjottumitään apua vanhemmille.Tutkimuksessa mukana olleiden sosiaalityöntekijöiden mielestä ongelma erityispalveluidenpuutteen lisäksi on se, että harvat vanhemmat kykenevät ottamaan tarjotun avunvastaan. Sosiaalityöntekijät uskoivat vertaisryhmien ja kriisiterapian tukevan vanhempiaparhaiten huostaanoton aiheuttamassa kriisissä. Tästä syystä näitä tukimuotoja tarvitaanlisää. Kunnat toivoivat mm. järjestöiltä apua vanhempien keskusteluryhmien järjestämiseen.Tähän haasteeseen on lähdetty vastaamaan Sininauhaliiton Eevan perhe –projektissa.4

Biologisten vanhempien ryhmätoimintaRyhmätoiminta Eevan perhe -projektissaSininauhaliiton Eevan perhe –projektin aikana on toteutettu yhteensä viisi sijoitettujenlasten vanhempien ryhmäprosessia. Ryhmissä on ollut mukana yhteensä 18 äitiä ja kaksiisää. Ryhmäläisten lapsien sijoitusajat ovat vaihdelleet useasta vuodesta aivan juuri tehtyynsijoitukseen. Suurimmalla osalla lapsen sijoitus on tehty viimeisten kahden vuodenaikana. Osa huostaanotoista on ollut vapaaehtoisia ja osa tahdonvastaisia.Lapsen sijoituksen syitä ovat olleet äidin päihdeongelmat, mielenterveyden ongelmat,parisuhteesta johtuvat syyt, uupumus, vaikeahoitoinen lapsi, lapsen murrosiän ongelmat,lapsen kehitykseen liittyvät ongelmat. Monesti ongelmia on yhtä aikaa monenlaisia jakokonaistilanne on sen vuoksi ollut vanhemmalle liian raskas.Työntekijät ja työnohjausSijoitettujen lasten vanhempien tukiryhmässä on hyvä olla kaksi vetäjää, joista ainakintoisella olisi oltava aikaisempaa kokemusta ryhmien vetämisestä. Ryhmänvetäjillä tuleeolla riittävä ammatillinen koulutus ja työkokemus, jotka sisältävät lastensuojelu- ja perhetyönja mielellään myös päihdetyön osaamista. Koska kyseessä on kriisissä olevienihmisten tukeminen, on ryhmän vetäjillä oltava osaamista kriisityön alueelta.Työntekijät vastaavat yhdessä ryhmäprosessista, mutta heidän on kuitenkin tärkeää sopiatyönjaostaan. Ryhmäprosessin käynnistäminen, ryhmäläisten haastatteleminen, ryhmäkertojensuunnittelu ja ryhmän jälkeinen arviointi vievät paljon aikaa.Työntekijöillä pitäisi olla myös mahdollisuus työnohjaukseen muutaman kerran ryhmäprosessinaikana. Sijoitettujen lasten vanhempien ryhmien vetäminen on vaativa tehtävä,joka kuormittaa työntekijää paljon. Käsiteltävät asiat ovat vaikeita. Ryhmissä saattaatulla vastaan yllättäviä tilanteita ja nousta esille ryhmäläisten käsittelemättömiä asioita.Työparina työskenteleminen mahdollistaa ryhmäkertojen jälkipuinnin, mikä on välttämätöntätämän tyyppisessä työskentelyssä.6

Yhteistyö sosiaalitoimen kanssaRyhmätoimintaa suunniteltaessa on toimittava yhteistyössä lastensuojelun sosiaalityöntekijöidenkanssa. Ryhmätoiminnan aloittamisesta on käytävä hyvissä ajoin, ainakinpuoli vuotta ajateltua aloittamisajankohtaa aikaisemmin, neuvotteluja ja yhteistyöpalavereitasosiaalitoimen kanssa. Sosiaalityöntekijöiden rooli on keskeinen koottaessa ryhmänjäseniä. Sosiaalityöntekijät, joilla on tietoa vanhempien ja lasten tilanteista, informoivatasiakkaitaan ryhmätoiminnasta, motivoivat osallistumaan ryhmään ja kokoavat asiakkaidensajoukosta ryhmästä kiinnostuneet henkilöt. Toimiva käytäntö on, että sosiaalityöntekijöiltäsaatujen yhteystietojen perusteella ryhmänvetäjät ottavat puhelimitse yhteyttävanhempiin, antavat lisätietoja ryhmästä, haastattelevat vanhempia arvioidakseensoveltuuko ryhmä vanhemmalle sekä sopivat vanhemman kanssa hänen tulostaan ryhmään.Vanhemmat, joiden voimavarat ovat raskaasta elämäntilanteesta johtuen vähäiset, tarvitsevaterityistä tukea ja rohkaisua myös tukiryhmätoimintaan lähtiessään. Sosiaalityöntekijöidenja ryhmätyöntekijöiden aktiivinen avun ja tuen tarjoaminen on tässä tilanteessatarpeellista. Ei riitä, että vain annetaan ryhmäesite asiakkaalle. Tarvitaan motivoiviakeskusteluja ja kenties pitempiaikaista asian kypsyttelyä ennen kuin ryhmään lähtemisenkynnys ylittyy.Näkökulmia vanhempien tukemiseenVertaisryhmätoiminnan taustalla voi olla työotteeseen vaikuttamassa muutamia työorientaatioita.Kriisityön näkökulma on keskeinen. Huostaanotto aiheuttaa kriisin lapsen javanhemman elämässä ja usein perheiden elämässä on meneillään tai ollut muitakin kriisejä.Kriiseistä selviytyäkseen ihmisen tarvitsee tunnistaa ja ottaa käyttöönsä omia voimavarojaanja löytää uusiakin voimavaroja.Jossakin kohtaa akuutin kriisin vaiheen mentyä ohi tulee vaihe, jossa on löydettävä uusiaratkaisuja ja keinoja mennä elämässä eteenpäin. Tähän tarpeeseen vastaa voimavara- jaratkaisukeskeinen työskentelyote. Vanhempi on ehkä menettänyt oman elämänsä subjektiuttaeli kykyä ottaa vastuu omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Vanhemman subjektiuttatulee vahvistaa ja tukea vastuun ottamista elämästään. Tie vastuullisuuteen ja poisuhrina olemisesta ei ole helppo.Vanhemman elämänhallinta saattaa kriisitilanteessa olla heikkoa. Elämään sisältyy yllättäviätekijöitä, joihin ei voi varautua, mutta voi opetella selviytymään hallitsemattomuudesta.Valtaistamisen (empowerment) näkökulmasta toimittaessa tuetaan vanhempaahuomaamalla hänessä se hyvä, joka hänessä on ja arvostamalla vanhempaa ainutlaatuisenaihmisenä. Tämä auttaa vanhempaa asennoitumaan itseensä arvostavammin ja voisitä kautta muuttaa myös hänen toimintatapojaan.7

Luovuus ja toiminnallisuus auttavat ihmistä saamaan kosketuksen itseensä. Vanhempienvertaisryhmässäkin voidaan käyttää toiminnallisia ja luovia menetelmiä tunteiden tunnistamisen,ilmaisemisen ja käsittelemisen apuna. Ryhmätyöskentely mahdollistaa vertaistuenja omien kokemusten jakamisen ja peilaamisen toisten kokemuksiin. Ryhmässälievittyy kokemus yksin jäämisestä, omat kokemukset suhteutuvat toisten kokemuksiinja kokemus siitä, että on maailman ainoa ihminen, joka on kokenut jotain näin rankkaa,lievittyy.Ryhmätoiminnan tavoitteetSijoitettujen lasten vanhempien ryhmätoiminnalla on kolme päätavoitetta:1. Lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisen aiheuttaman kriisin läpikäyminen2. Vanhemmuuden vahvistuminen ja sitä kautta lasten hyvinvoinnin lisääntyminen3. Vanhempien oman elämän ja selviytymisen tukeminenElämän vaikeissa kriiseissä auttaa paljon, kun saa jakaa ja keskustella asioista muidenkanssa. Sijoitettujen lasten vanhempien ryhmässä voi jakaa kokemuksiaan, ajatuksiaan jatunteitaan toisten saman tilanteen kohdanneiden vanhempien kanssa sekä saada tukearyhmän vetäjiltä.Ryhmän sisällötRyhmässä käsiteltävät aiheet tulevat valmiin ryhmärungon lisäksi ryhmäläisiltä itseltään.Ryhmissä on ilmennyt, että vanhemmilla on erittäin suuri tarve puhua lapsen sijoitukseenliittyvistä asioista, tapahtumista, ajatuksista ja tunteista. Lapsen sijoitukseen liittyypaljon häpeää ja syyllisyyttä, eikä asiasta kovin helposti puhuta muiden ihmisten kanssaleimautumisen pelosta. Varsinkin äitien kohdalla tämä pitää paikkansa, koska äitienroolista on olemassa voimakkaampia yleisiä käsityksiä kuin isien roolista. Äitejä syyllistetäänenemmän sellaisista asioista, jotka isien kohdalla sivuutetaan melko luonnollisinaja hyväksyttävinä. Syyllisyyden ja häpeän käsittely on tärkeää ja vaikuttaa siltä, ettäasioista puhuttaessa ja niitä työstettäessä näiden tunteiden ote vähenee ja voimavarojaalkaa palautua muihin asioihin.Asiatiedon saaminen oman ja lapsen kriisin luonnollisista vaiheista auttaa. On vapauttavaatietää, ettei ole jotenkin outo tai ”sairas”, kun reagoi ja käy läpi tietyt kriisin vaiheet.Erityisen tärkeää on lapsen erokriisin ja tarpeiden tunnistaminen ja ymmärtäminen sekätietoisuus oman vanhemmuuden merkittävyydestä etävanhempana. Tieto lapsen kriisireaktioistaauttaa vanhempaa asennoitumaan lapseen uudella tavalla ja toimimaan vanhempana.Lapsen tapaamiseen liittyvät asiat ovat nousseet ryhmissä tärkeiksi keskustelunaiheiksi.8

Biologisten vanhempien tukeminenVanhemman tilanne vaikeutuuKriisissä olevalle ihmiselle on tyypillistä eristäytyä. Sellainen vaara on myös sijoitettujenlasten vanhemmilla. Eristäytymisestä seuraa entistä suurempia henkisiä ja muitavaikeuksia kuten mm. mielenterveyden ongelmien pahentuminen, jopa itsemurha, lääkkeidenväärinkäyttö, alkoholin ja huumeiden käyttö alkaa tai lisääntyy entisestään yrityksenälievittää kriisin aiheuttamaa pahaa oloa. Kuntoutuksessa olevan vanhemmanvoimavarat kuluvat lapsen sijoitukseen liittyvien ajatusten ja tunteiden myllerryksessä jakäytännön asioiden hoitamisessa. Oma kuntoutuminen hidastuu.Monien päällekkäisten asioiden selvittäminen vaatii vanhemmalta paljon voimavaroja.Vanhemmilla olisi hyvä olla mahdollisuus henkilökohtaisen tuen saamiseen alkuvaiheessa.Kaikille ei muutenkaan sovellu ryhmämuotoinen tuki.Vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa haittaavia tekijöitäYhteydenpitoa lapseen voi haitata äidin oma voimavaroja kuluttava elämäntilanne, mielenterveysongelma,päihdeongelma, lapsesta luopumisen aiheuttama kriisi, hankaluudetlapsen tapaamisen järjestelyissä tai vaikeudet toimia yhteistyössä sijaisvanhempien javiranomaisten kanssa.Äitiä tukee näköalan suuntaaminen siihen, ettei äitiys lopu, vaikka lapsi onkin poissaarkipäivästä. Äitiys on elinikäinen projekti, jossa on erilaisia vaiheita. Näkökulman asettaminenpidemmälle tulevaisuuteen auttaa ymmärtämään nykyisyyden merkityksenyhteydenpidossa lapsen kanssa. Jollei yhteyttä nyt pidetä yllä, on sitä vaikea enää myöhemminkäänlapsen aikuistuttua solmia uudelleen.Päihdeongelmaisen vanhemman tukemisen erityishaasteitaKun vanhempi retkahtaa päihteisiin, se on hänelle yleensä todella suuri häpeän aihe.Syyllisyys vaivaa eikä enää kehtaisi tulla ryhmään. Jos lapsen tapaamiset estyvät päihteidenkäytön takia, on vaarana, että vanhempi luopuu kokonaan lapsen tapaamisesta.Tässä vaiheessa vanhempi tarvitsee erityistä tukea ja kannustusta lapsen tapaamisiin.10

Vanhempaa on tuettava myös pysymään ryhmässä retkahduksesta huolimatta. Tässätarvitaan työntekijän aktiivista otetta ja yhteydenottoa vanhempaan.Päihdeongelmaisen vanhemman oma tarvitsevuus voi olla suuri. Hän on ehkä itse jäänytvaille riittävää vanhemmuutta omassa lapsuudessaan. Siksi hänen on vaikea olla aikuinenvanhempi lapselleen. Hän tarvitsee paljon vanhemmuuden vahvistamista. Työntekijävoi auttaa vanhempaa näkemään tilanteen lapsen näkökulmasta ja ohjata vanhempaavastaamaan lapsen tarpeisiin.Äitiä kuormittavat tilanteet ja tunteetÄidin tilanne on henkisesti vaativa, koska hän joutuu hyväksymään lapsen kiintymyksensijaisvanhempiin. Lapsen edun mukaista on, ettei äiti pyri estämään kiintymyksen syntymistä.Jos äiti ei tähän kykene, tulee aikuisten välisistä ristiriidoista lapselle raskastaakka.Lapsen luona vierailu tai lapsen vierailu omassa kodissa herättää monenlaisia tunteitaäidissä. Lapsen tapaaminen on muistutus siitä, ettei itse voi pitää lasta kotona. Tämäaiheuttaa kateuden tunteita sijaisvanhempia kohtaan. Vaikeaa on kohdata myös tilanteita,joissa lapsi ilmaisee kiintymystään sijaisvanhempia kohtaan esimerkiksi menemälläsijaisvanhemman syliin vierailun aikana, suukottelemalla sijaisvanhempaa tai kutsumallasijaisvanhempaa äidiksi.Kun äiti kohtaa tilanteita, jotka aiheuttavat voimakasta tunnekuormitusta, on hyvä palauttaamieleen lapsen etu. Lasta auttaa, että hän voi olla kiintynyt sijaisvanhempiinsa jaettä hän saa siihen myös biologisen vanhemman hyväksynnän. Omia mustasukkaisuudentunteitaan ei kuitenkaan pidä torjua, vaan kohdata ne ja puhua niistä jonkun kanssa. Äititarvitsee tukea kohdatessaan lapsensa kiintymyksen sijaisvanhempiin ja vierailujen aiheuttamantunnekuohun. Luonnollisten mustasukkaisuuden ja alemmuuden tunteiden käsittelyja purkaminen ryhmässä auttaa. Äiti voi alkaa välttämään lapsensa tapaamisia vaikeidentunteidensa vuoksi. Kun äiti saa tukea, hän jaksaa paremmin ajatella lapsen etua.Säännöllinen yhteydenpito äitiin antaa lapselle turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteen.Lapselle on tärkeää, että äiti tapaa häntä säännöllisesti. Vierailun laiminlyönti on lapselleerittäin raskas kokemus. Lapselle on parasta, että äiti asettaa lapsen tapaamisen muidenasioidensa edelle. Tämä on lapselle viesti siitä, että hän on tärkeä vanhemmalle eikävanhempi ole häntä hylännyt. Äitiä on pyrittävä tukemaan tapaamisten noudattamisessa.Lapsen tapaamisten jälkeen äidille tulee helposti voimakkaita tunnereaktioita. On vaikeaerota lapsesta. Lapsen tapaamiseen liittyvät tapahtumat pyörivät mielessä. Jos tapaaminenon ollut sijaiskodissa, on tapaamisen aikana voinut olla tilanteita, jotka ovat pahoittaneettai hämmentäneet vanhemman mieltä. Myös omassa kodissa tapahtunut tapaami-11

nen herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Olisi hyvä, jos vanhempi halutessaan voisipurkaa näihin tilanteisiin liittyvät kokemuksensa jonkun henkilön kanssa.Sijaiskoti on ristiriitoja herättävä tapaamispaikkaÄiti kokee tapaamistilanteen kiusalliseksi vieraassa ympäristössä toisten ihmisten läsnäollessa. Voi olla vaikea tietää, miten tapaamisajan käyttäisi, mitä tekisi ja mitä puhuisioman lapsensa tai sijaisvanhempien kanssa. Äiti voi tuntea olevansa tarkkailtavana japelätä, miten selviytyy tilanteesta. Äidin ei ole välttämättä helppo ilmaista omia toivomuksiaantapaamisen suhteen. Kuitenkin on parempi ilmaista omat toivomuksensa saadaolla lapsen kanssa kahden ja saada rauhaa perheessä mahdollisesti olevilta muilta lapsilta.Äidit ovat kokeneet vaikeutta siinä, miten käyttäytyä sijaiskodissa vieraillessa. Kun ontoisen kodissa, ei oikein uskalla puuttua lapsen käyttäytymiseen. Sijaiskodin toimintatavatja periaatteet voivat olla hyvin erilaiset kuin omat. Äitejä mietityttää, kuka määräälapselle käyttäytymisen pelisäännöt. Lapsetkin saattavat alkaa testaamaan aikuisia, kunhuomaavat aikuisissa epävarmuutta. Toimiva käytäntö on noudattaa vierailujen aikananiitä sääntöjä, joita sijaisperheessä on. On tärkeää, että vanhemmilla ja sijaisvanhemmillaon yhteinen linja pelisäännöistä. Yhteinen keskustelu pelisäännöistä on tarpeen janiistä puhuminen myös lapsen läsnä ollessa. Aikuisten ei kuitenkaan lapsen läsnä ollessapidä keskustella ristiriitakysymyksistä. Lapselle ei ole hyväksi kuulla sijaisvanhempiintai sijaiskodin olosuhteisiin liittyvää arvostelua. Sama koskee myös lapsen biologisenvanhemman arvostelua. Vanhemmat tarvitsevat rohkaisemista ottaa nämäkin asiat puheeksi.Miten käyttää tapaamisaika?Äidit ovat kokeneet vaikeina tapaamistilanteet, joissa ei ole ollut mahdollisuutta ollakahden kesken lapsensa kanssa. Sijaisperheen muut lapset ovat läsnä ja vaativat äidinhuomiota. Toisaalta lapsen tapaamiseen kohdistuu liiankin suuria odotuksia ja kuvitelmiasiitä, mitä lapsi odottaa. Lapsen kanssa tapaamisissa vietetty aika ei tarvitse ollamitään erityistä, vaan tavallisten arkisten asioiden tekeminen lapsen kanssa. Äidille tuleehelposti sellainen olo, että hänen pitää yrittää jotenkin ”korvata” lapselle erossa oleminen.Äitien ei ole helppoa ymmärtää sitä, että sijoitusvaiheessa lapsen tapaamiset ovat enimmäkseenmelko lyhyitä. Lapsen on hyvä saada rauhoittua ja totutella uuteen tilanteeseen.Vanhemman tapaamiset aiheuttavat aina reagointia lapsessa. Lapsen on hyvä saadatotutella uusiin järjestelyihin vähitellen.12

Lapsen reaktioita on vaikea kohdataÄidin voi olla vaikea ymmärtää lapsen reaktioita vierailun aikana. Lapsi saattaa käyttäytyähyvin eritavalla kuin kotona oli käyttäytynyt. Lapsi voi olla takertuva, uhmakas taivetäytyvä suhteessa äitiinsä. Tästä seuraa äidille nolouden tunteita. Kun äiti ymmärtää,että lapsen käyttäytymiseen on jokin hänen kriisin vaiheeseensa liittyvä syy, on tilannehelpompi kohdata. Äitiä tulee tukea vanhempana siten, että äiti voi ymmärtää lapsenreaktioita, hyväksyä ne ja ottaa lapsen reaktiot aikuisena aikuisen tavalla vastaan.Osallisuus lapsen elämäänSijoitettujen lasten äitien vanhemmuuskokemuksia leimaa joissakin tapauksissa osallisuudenpuute. Äidit kokevat ulkopuolisuutta lapsensa asioissa. Tulkintani on, että sijaisvanhemmiltavoi jotenkin rivien välistä välittyä viesti: ”Miksi nyt olet niin kiinnostunutlapsestasi? Olisit huolehtinut hänestä, kun se vielä oli mahdollista.” tai Etkö luota meihinsijaisvanhempina? Kyllä me hoidamme tehtävämme.” Kuitenkin on vaikeaa, kun ei voiolla mukana lapsensa elämässä, kuten haluasi. Äidit kokevat jääneensä lapsen asioissaulkopuolisiksi, heille ei ole kerrottu riittävästi lapsen tilanteesta eikä kuunneltu äitienesittämiä ajatuksia ja toivomuksia. Joidenkin äitien kokemus on, että sijaisvanhemmatottavat lapsen oman vanhemman hyvin huomioon ja jakavat lapseen liittyviä asioitariittävästi ja yhteistyö sijaisperheen kanssa sujuu erinomaisesti.Vanhemmat kokevat monesti lapsensa tapaamisajan liian lyhyeksi esim. muutama tuntikerran kuukaudessa. Vanhemmat kokevat, että heillä on liian vähän vaikutusmahdollisuuttatapaamisasioissa ja yleensäkin lapsen asioissa.YhteistyöpalaveritViranomaisneuvotteluissa vanhempi on monesti yksin edustamassa itseään, eikä hänelläehkä ole ketään kenen kanssa jakaisi ja purkaisi kokemuksiaan palaverin jälkeen. Näissätilanteissa vanhemmat tarvitsisivat tukihenkilöä, joka voisi tukea olemalla mukana palavereissatai keskustelemalla ennakkoon ja jälkeenpäin vanhemman kanssa niistä. Vertaisryhmä,jos sellainen on, voi toimia hyvänä tukena ja purkupaikkana.Palavereissa käytetyt ilmaisut ja kieli saattavat olla vieraita vanhemmalle. Vanhempi eivälttämättä kriisinsä vuoksi pysty ymmärtämään ja muistamaan, mitä palavereissa onpuhuttu ja mitä milläkin asialla tarkoitetaan. Lakitekstien ja sosiaalityön kieli ovat vieraita,kuten kenelle tahansa tavalliselle kansalaiselleOngelmia on vanhemmille aiheuttanut myös asiakirjojen esim. huoltosuunnitelmansaannin viivästyminen. Koska osapuolet eivät ole saaneet kirjallista dokumenttia sopimuksistaja suunnitelmista, joita on tehty, on vanhemmilla ja sijaisvanhemmilla saattanut13

olla erilainen käsitys ja tulkinta asioista. Asiakirjojen tulisi vanhempien mielestä ollamyös riittävän selkeitä ja yksiselitteisesti kirjattuja. Vanhemmat toivovat myös joustavuuttasopimusten soveltamisessa.Ongelmia aiheutuu monesti myös, jos sijoitetun lapsen vanhemmat ovat eronneet ja eivätpääse yhteisymmärrykseen lapsen tapaamisasioissa. Lapsen etu kuitenkin on, että aikuisetselvittävät asiat niin, että lapsen ei tarvitse joutua selvittelyjen välikappaleeksi jakärsimään erimielisyyksien takia.LopuksiVanhempi tarvitsee sopivan areenan käsitellä sijoitukseen liittyviä asioita. Ilman tukeaon vaikea selviytyä kaikesta tunnemyllerryksestä ja toimia lapsen edun huomioon ottaen.Vanhemman tukeminen on lapsen etu.Vanhemman tukeminen helpottaa myös sijaisvanhempien ja viranomaisten tehtävää jakoituu sitä kautta lapsen eduksi.Tukeminen edistää mielenterveyttä, fyysistä terveyttä sekä ehkäisee itsemurhia, lääkkeidenja päihteiden ongelmakäyttöä.Huostaanotettujen lasten vanhempien ja muiden läheisten tukimuotojen kehittämiselle onsuuri tarve.Vanhempien tukemisen muotoina voisivat olla ainakin vertaisryhmät, tukihenkilöt jahuostaanotettujen lasten vanhempien asiamiestoiminta.Vanhempien yhdistykset voisivat ottaa tehtäväkseen vertaistuen antamisen.Erityisen tärkeääNäkökulma vanhemmuuden mahdollisuuksiin positiivinen ja voimavarakeskeinenJokaisella vanhemmalla on jotain vahvuuksia vanhemmuudessaan14

LähteetHiltunen, Tarja. 2005. Äitien voimaantuminen lasten huostaanoton jälkeen. Pro gradu –tutkielma. Kevätlukukausi 2005. Kasvatustieteen laitos. Jyväskylän YliopistoAuer Anna-Liisa. Huostaanotto ja sijoitus SOS-lapsikylään – lasten, vanhempien, työntekijöidenja sosiaaliviranomaisten näkökulma. Huostaanottokriisin selvittely –projekti 2000. SOS-lapsikylä ry. 2002.Kujala, Virpi. 2003. Jaetun vanhemmuuden mahdollisuudet. Sijoitettujen lasten vanhempienryhmätoiminnan opas. Sininauhaliitto. Eevan perhe-projekti 2003.KirjallisuuttaHaikonen, Liisa. Ohjaa minut omille lähteilleni. Gummerus. 2002.Helminen, Marja-Liisa & Iso-Heiniemi, Marja. Vanhemmuuden roolikartta. Käyttäjänopas. Suomen Kuntaliitto. Helsinki. 1999.Hiltunen, Tarja & Käyhkö, Maire. Lapsen huostaanoton kokeneen äidin voimaantumisprosessintarkastelua. Julkaisematon proseminaarityö. Jyväskylän avoin yliopisto.2002.Kähkönen, Päivi. 1991. Biologisen perheen huomioonottaminen lapsen huostaanotossaja sijoituksessa.Kähkönen, Päivi. 1994. ”Vanhemmuuden murtuminen.” Lapsen huostaanotto sosiaalitoimenasiakirja-aineiston valossa. Jyväskylän opetussosiaalikeskuksen julkaisusarja2/94.Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. 361/1983.Lastensuojelu 2002. Tilastotiedote. 16/2003. 30.6.2003. Säkkinen Salla, Kuoppala Tuula.Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.http://www.stakes.info/2/2/2,2,1.aspLaurila, Anja. Toivo ja Ilona. Raportti lastensuojeluprojektista. Diakoniaammattikorkeakoulu.B Raportteja 16. 2003.Toivo ja Ilona -projektin Ilona osion prosessikuvaus. Sijaisvanhempien, biologistenvanhempien ja lasten yhteisten perheleiriketjujen toteutus 2000-2003. Seurakuntaopistonja Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön julkaisuja 7/2003Rousu, Sirkka & Holma, Tupu. LASSO. Laadunhallinnan perusteita lastensuojelutyöhön.Toimintamalleja ja työvälineitä kuntien sosiaalitoimistojen laatutyöhön.Suomen Kuntaliitto. 1999.Rutter, A Barbara. Vanhemman käsikirja. Toim. Helena Hämäläinen. Perhehoitoliitto.Jyväskylä. 1998.Sinkkonen, Jari. 2001. Lapsen puolesta. Helsinki. WSOYVanhemmuuden roolikartta. Syvennä ja sovella. Rautiainen, Mari (Toim.) Suomen Kuntaliitto.Helsinki. 2001.15