Artikkelisivut / Artikel - Rengas

JOHTOKUNTASKTK:n uusi johtokuntaDer neue Vorstand des ZfkAErovuorossa ollut johtokunnan 1. puheenjohtajaEva Otremba valittiin tehtävään uudelleenyksimielisesti seuraaviksi kahdeksi vuodeksi.Johtokunnan jäsenistä erovuorossa olivat AnnaliisaKühn ja Leena Andreller, joista kumpikaanei asettunut ehdolle uudelleen. Heidäntilalleen vuosikokous valitsi tähän mennessä varajäseninätoimineet Aino-Marjatta Metzin jaKarl-Friedrich von Knorren kahdeksi vuodeksija näin vapautuville varajäsenten paikoille Miljavon Fragsteinin (Lyypekki) kahdeksi ja MikaelMerenmiehen (Berliini) yhdeksi vuodeksi.Johtokunnassa jatkavat edelleen 2. puheenjohtajaMargareta Pyykkönen-Bloemer ja varsinaisetjäsenet Iina Fischer ja Sofia Salo.Viisautta ja voimia uusille johtokunnan jäsenilleja kiitokset eroaville!Der neue Vorstand besteht aus (von links nachrechts): Eva Otremba (1. Vorsitzende), MargaretaPyykkönen-Bloemer (2. Vorsitzende), IinaFischer, Karl-Friedrich von Knorre, Aino-Marjatta Metz und Sofia Salo sowie den ErsatzmitgliedernMilja von Fragstein (gewählt fürzwei Jahre) und Mikael Merenmies (gewählt fürein Jahr).Olen asunut Berliinissä23 vuotta javalmistunut sielläarkkitehdiksi. Omantoiminimen perustinvuonna 1997. Mukanasuomalaisessaseurakunnassa jaSuomi-Keskuksessa,viimeksi sen puheenjohtajana,olen ollutlähes koko Berliinin-aikani.Kun näytin kotona ensimmäistä valokuvaa itsestäniBerliinissä, missä istun kahvikuppi kädessäjumalanpalveluksen jälkeen valoisien ihmistenympäröimänä, äitini totesi: „Aha, kaikkihyvin!” Se kuppi on pysynyt kädessä siitä lähtien.Aika rientää nopeasti, mutta oikeat asiatsäilyvät ja kehittyvät eteenpäin. Näin on myösSKTK:n laita. Kulttuuripainotteisena ihmisenätahdon tuoda kokemukseni ulkosuomalaistyöstämukaan työhöni. Kehittykäämme ja kehittäkäämmeasioita eteenpäin!Mikael Merenmies | 5 • 2009

JOHTOKUNTAOlen yksi niistä suomalaistytöistä, jotka60-70 -luvuilla lähtivät koulun jälkeen pariksikuukaudeksi ulkomaille kielitaitoaan vahvistamaan.Tulin Lyypekkiin ja olen melkein kokoajan pysynyt sen lähistöllä.Kielitaito kasvoi, sain ammattikoulutuksenkultasepäksi ja suoritin mestarintutkinnon.Oli kiireinen aika aviomiehen, kahden pojanja oman liikeyrityksen kanssa. Nyt pojat ovat aikuisia,työtaakka on vähentynyt; asun maaseudullaLyypekin lähistöllä suuren puutarhan hoitajana,säilön ja teen hilloja ja likööreitä omaksija koko tuttavapiirin iloksi.Tarvittiin useita kutsuja Tuirelta ja rohkaisujamieheltäni, ennen kuin tulin ensimmäisenkerran Lyypekin seurakunnan joulujumalanpalvelukseen.Koin itseni heti tervetulleeksi sydämelliseenyhteisöön ja olen kuin itsestään, hyvienystävien ympäröimänä, kymmenen viimevuoden aikana edennyt kahvinkeittäjästä ja leipojastanelivuotisen kassanhoitajuuden kauttakirkkoraadin puheenjohtajaksi.Olen myös ehtinyt hiukan auttaa kielikoulunopettajana ja kuulun Suomi-Kodin reservijoukkoihin,kuten miehenikin.En halua sanoa, ettäjokin osa suomalaisenkirkollisen työn toiminnastaolisi minulle erikoinensydämen asia; minustaon niin hienoa, ettämeillä Saksassa ylipäänsäon näin paljon äidinkielisiämahdollisuuksiaoman uskontomme harjoittamiseen.Että on löydetty yhteen ja perustettuseurakuntia ja että SKTK luo meille puitteet,joissa voimme itsenäisesti toimia. Eihänse ihan itsestäänselvää ole! Tärkeintä minulleonkin, että tämä perustajajäsenten usko jainto säilyy meissä, mutta osaamme kuitenkinolla avoimia nykyajan ja vieraan ympäristönvaatimuksille.Olen iloinen, että saan yhdessä kokeneidentekijöiden kanssa olla SKTK:n varajäsenenämukana suunnittelemassa yhteisiä ajankohtaisiaratkaisuja työllemme.Milja v. Fragstein5 • 2009|

KUUKAUDEN SANATaivasteluaVoi että, miten hienoa! Pysähdyn ja jäänhämmästyneenä katsomaan ympärilleni. Katsomaan,miten pienen pieni krookus ponnisteleekohti taivasta lumisen maan keskeltä; hämmästelemään,miten kauniilta silmut näyttävätavautuessaan ja miten ne saavat vähitellen puunnäyttämään kesäiseltä; taivastelemaan pesäänsärakentavia, edestakaisin lentäviä lintuja; ihastelemaan,miten nopeasti kylmä kevät muuttuilämpimäksi alkukesäksi. Huomaan pysähtyvänikatselemaan Jumalan kädenjälkiä, luomisenja syntymisen ihmeitä.Kaupungin laidalla törmätään outoon näkyyn.Joukko miehiä seisoo pysähtyneenä paikallaanpäät kohti taivasta kurkottaen. Taivaalla ei kuitenkaannäy mitään. „Galilean miehet, mitä tesiinä seisotte katselemassa taivaalle?“ Mitä teolette pysähtyneet taivastelemaan? Ehkä miehetvastaavat kertoen opettajastaan Jeesus Nasaretilaisesta,hänen teloituksestaan ristillä, profeettojenennustusten toteutumisesta, Jeesuksenkuolleista nousemisesta, pääsiäisen riemusta jailoisesta jälleennäkemisestä. Nyt he ovat jättämässähyvästejä katsellen heidän näkyvistäänvähitellen loittonevaa Jeesusta. Näinhän kukatahansa tekisi hyvän ystävän lähtiessä matkaan;seuraisi häntä katseellaan niin kauan kuin voisi– surren hieman toisen pois menemistä luottaenkuitenkin jälleennäkemiseen. Tämän tietäenkysyjä rohkaisee taivastelevia miehiä: „TämäJeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen,tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näittehänen taivaaseen menevän.“Mä silmät luon ylös taivaaseen. Pysähtyminentaivastelemaan, katseen nostaminen ylös maastakohti taivasta, kohti Jumalaa ei ole lainkaan outoa- se rauhoittaa ja rohkaisee. Katsomme Jumalaa,Pyhää Henkeä kohti pyytäen itsellemmeja läheisillemme siunausta, rakkautta, lempeyttäja kärsivällisyyttä. Katsomme Jumalaa, Kristustakohti toivoen hänen paluutaan, odottaenylösnousemusta, rakkaittemme jälleen näkemistäJumalan luona. Katsomme Jumalaa, Isää kohtiluottaen hänen huolenpitoonsa ja kiittäen häntäkaikesta luomakunnassaan lahjoittamasta hyvästä.Jäämme hämmästelemään Jumalan suuruuttaja hyvyyttä. Ehkä löydämme palan taivastamaan päällä Jumalaa kohti katsoessamme, taivastellessamme.Mä silmät luon ylös taivaaseenja yhteen käteni liitän.Sua Herra, ystävä lapsien,nyt hartain mielin mä kiitän.Oi kiitos lahjoista, joita suot,niin paljon hyvyyttä riittää.Ja aina iloa uutta luot,en osaa kaikesta kiittää.Mua suojaa sä, Isä armoinen,sun Henkes voimalla vieläja tieni johdata taivaaseen,iäiseen elohon siellä.Miika Rosendahl | 5 • 2009

VUOSIKOKOUSTyötä tulevaisuuden hyväksi historiallisissa raameissaSKTK:n vuosikokousviikonloppu Meißenissa 13.-15.3.2008Saksin kehto, Meißen, otti vuosikokousvieraatvastaan sateisin kasvoin. Perjantai-iltapäivänohjelmassa oli heti aimo annos historiaa:Dresdenin suomalaisen seurakunnan aiemmanpuheenjohtajan, Pirjo Mäkisen opastuksella tutustuimmetuomiokirkkoon ja Albrechtsburginlinnaan. Mutta edes Pirjon mielenkiintoisetanekdootit eivät voineet estää nenän asteittaistakylmenemistä. Evankelisen akatemian ystävällinenilmapiiri ja hyvä ruoka sulattivat kuitenkinlopulta viimeisetkin jäätyneet varpaat.Evankelisen akatemian vuosisatoja vanhatluostarin muurit ja nykyaikainen mukavuustasotarjosivat kokoukselle hienot puitteet. Erityisestiaamuhartaudet vanhojen holvien alla välittivätkoskettavan elämyksen sukupolvien saatosta.Tuohon ketjuun koimme elävästi liittyvämmemyös lauantai-iltana ehtoollismessua tuomiokirkonhämyssä viettäessämme.Lauantaipäivä kului tiiviin kokoustyöskentelynmerkeissä. Vuosikokouksessa Suomenevankelis-luterilaista kirkkoa edustivat kirkonulkosuomalaistyön sihteeri Ilkka Mäkelä ja kirkonulkosuomalaistyön apulaissihteeri SusannaMerikanto-Timonen. Ilkka Mäkelä toimi kokouksenpuheenjohtajana.Rhein-Neckarin seurakunnan tilanne tuliesille jo aamun yleiskeskustelussa ja keskusteluajatkettiin kokouksen esityslistan mukaisessakohdassa. Intensiivisen ajatustenvaihdontuloksena vuosikokous päätti säilyttää Rhein-Neckarin suomalaisen seurakunnan SKTK:n jäsenenäsekä seuraavan päätöslauselman:”Lounais-Saksan suomalaispappi, SKTK:njohtokunnan keskuudestaan valitsema edustajaja Rhein-Neckarin suomalaisen seurakunnankirkkoraati sitoutuvat työskentelyyn kirkonulkosuomalaistyön toimiston nimittämäntyöyhteisökonsultin kanssa ja sen työskentelyntuloksiin. Päämääränä on suomalaisen kirkollisentyön mahdollistuminen kirkkojen välisensopimuksen, SKTK:n ja Rhein-Neckarin seurakunnansääntöjen mukaisesti nykyisen Rhein-kuvat: Ritva Prinz, Miika Rosendahl1) Arbrechtsburgin linnan erikoisuus ovat ns. „verhoikkunat“. 2) Luostarin holvien alla on rukoiltu vuosisatojajo ennen meitä. 3) Meissenin tuomiokirkko on Saksan pienin ja tyylipuhtain goottilaistyylinen kirkko.5 • 2009|

VUOSIKOKOUSkuvat: Ritva Prinz, Miika RosendahlNeckarin seurakunnan alueella. Määräaika työskentelynpäättymiselle on 30.05.2009.”Ilkka Mäkelä pyysi paikalla olijoita edesauttamaanprosessin onnistumista siten, että kaikkiosapuolet tukisivat kaikin tavoin sovintoprosessiaja pidättäytyisivät sitä häiritsevistä puheistatai kirjoituksista.SKTK:n 1. puheenjohtaja Eva Otremba esittelivuoden 2008 toimintakertomuksen. Hän totesityön Suomi-kodilla jatkuvan hyvissä merkeissäHampurin merimieskirkon asiantuntevissa käsissäja kiitti Merimieskirkkoa hyvästä yhteistyöstä.Lyypekin suomalainen seurakunta jatkaatoimintaansa Suomi-kodin tiloissa entiseentapaan. Iloon hedelmällisestä yhteistyöstä yhtyivuosikokouksessa läsnä ollut Hampurin merimieskirkonjohtaja, pastori Olli-Pekka Silfverhuth,joka toi kokoukseen Merimieskirkon tervehdyksen.Vuoden 2008 naapuriapuseminaarintuloksena työmme piirissä on alettu tutkia mahdollisuuksiaprofessori Klaus Dörnerin esittelemänvanhusten asumisyhteisömallin (ambulanteWohnpflegegruppen) soveltamiseksi. Naapuriaputyönyhteyshenkilö Marja-Leena Müller ontutustunut Bielefeldissä toteutettuun konseptiinja kertoi positiivisista vaikutelmistaan. Valtakunnallisellatasolla tapahtumat onnistuivat vaihtelevasti:kinkerit jouduttiin peruuttamaan vähäisenosanottajamäärän vuoksi, mutta ”Virtaavälillämme” –pariseminaarit pääsivät hyvään alkuun.Johtokunnan entinen jäsen Pia Repo ontehnyt ansiokasta pioneerityötä tuodessaan näintämän Suomessa suositun työmuodon ensimmäistäkertaa ulkosuomalaisseurakuntiin. Naistenseminaari voitiin toteuttaa, vaikka osanottajamääräolikin huomattavasti pienempi kuinedellisvuosina.Vuoden 2008 tilinpäätöksen esitteli SKTK:n2. puheenjohtaja Margareta Pyykkönen-Bloemer.Ilahduttavana seikkana hän painotti, ettävaroista seurakuntatyöhön menevä osuus onkasvanut. Suomen kirkon työllemme antamatuki nousi vuonna 2008 hieman.Katriina Wegener luki tilintarkastajien lausunnon,jonka sisältämän ehdotuksen perusteellajohtokunnalle ja kassanhoitajalle myönnettiintili- ja vastuuvapaus.1) SKTK:n puheenjohtajat Eva Otremba ja Margareta Pyykkönen-Bloemer keskustelevat kirkon ulkosuomalaistyönsihteeri Ilkka Mäkelän kanssa. 2) Ääntenlaskijoina toimivat Amanda Cassaro ja Antti Pfeiffenberger. | 5 • 2009

VUOSIKOKOUSVuoden 2009 toimintasuunnitelmaa leimaavatuutuutena pappien valtakunnalliset vastuualueet,joiden toteuttaminen mahdollistuiEKD:n tähän tarkoitukseen myöntämän taloudellisenlisätuen ansiosta. Vastuualueet – kasvatusja missio (Sanna Kiviluoto ja Anssi Elenius),diakonia ja naapuriapu (Kai Henttonen), spiritualiteetti(Helena Eckhoff) ja pappien yhdyshenkilö(Miika Rosendahl) esiteltiin vuosikokouksellepääpiirteissään. Näiden vastuualueidentarkoituksena on tukea paikallisseurakuntia mm.kokeilluilla uusilla ideoilla. Ritva Prinz kertoiRengas-lehden tämän vuoden suuntaviivoista.Lehdessä on tarkoitus laajemmin käsitellä mm.kristillisen kasvatuksen kysymyksiä ja kielikouluja.Mauri Lunnamo esitteli seurakuntien puheenjohtajilletekemänsä CD:n, joka sisältää totuttuuntapaan monenlaista apua seurakuntientyön hallinnoimiseen. Toimiston ja toiminnanjohtajanasiantunteva tuki hallinnollisissa kysymyksissäsai osakseen suurta kiitosta.Lauantai-iltana vuosikokouksen osanottajiaviihdytti pianisti Jarkko Riihimäki Berliinistä.Suvereenisti hän loihti flyygelistä esiin niinklassisia sävelmiä, tangon rytmejä kuin elokuvientunnussävelmiäkin ja sai suuren osan yleisöäviihtymään päivän rankasta ohjelmasta huolimattapuolille öin.Ennen kotiinlähtöä tutustuimme sunnuntainaposliinin valmistuksen historiaan ja nykypäiväänposliinimuseossa. Posliininvalmistuksenyksityiskohtia esittelevä video löytyi jopa suomeksi,lukijana tuttu ääni – Mikael Merenmies.Niin posliinin muotoilijoiden kuin maalaajienkinkäsityötaito sai osakseen varattoman ihailumme.Nyt tiedämme myös, että Meißenin posliininkuuluisa ”sipulikuvio” kuvaakin oikeastaangranaattiomenaa.Seuraava vuosikokous pidetään Augsburgissa12.-14.3.2010.Ritva PrinzTeksti on lyhennetty, lyhentämätön versionetissä www.rengas.de > vuosikokous 2009Eine Zusammenfassung der Jahreshauptversammlungin Deutsch finden Sie im Internetunter www.rengas.de > vuosikokous 20091) Itä ja länsi kohtaavat – idän pappi Kai Henttonen kaataa kahvia Kölnin seurakunnan viralliselle edustajalleTiina Lehto-Steenblockille. 2) Jarkko Riihimäki – koskettimien mestari niin flyygelin kuin museon urkujen ääressä.5 • 2009|

VUOSIKOKOUSDer Herr Hauptredakteur reist gen Ostenzur Jahresversammlung | 5 • 2009Antti und Amanda vor dem Meißner DomSo, damit war ich endlich mal dabei gewesen.So viele Jahre habe ich schon bei der Jugendarbeitmitgewirkt, im Vordergrund und im Hintergrund,und das alles unter der Obhut einerVersammlung, die sich als ZfkA bezeichnet. Werdas ZfkA ist und was hinter ihm steht, hab ichmeist einfach unter der Abkürzung als Zentrumder finnischen kirchlichen Arbeit im Kopf abgehaktund mehr dabei nicht gedacht. Warumauch? Schließlich ist man ja nicht mehr als einkleines Zahnrad in dem Getriebe gewesen, dasseine Arbeit tut und seinen überstehenden Chef,das nächste größere Zahnrad, nach seinen kommendenTätigkeiten fragt.Aber da man ja nun selber ein größeres Zahnradgeworden ist als Mitglied des Jugendrates,war es Zeit mal herauszufinden, was und werdas eigentliche Getriebe dieses Netzwerks ist,da wir als Vertreter der Jugendlichen ebenfallsein Teil des Ganzen sind.Deswegen war ich mit Amanda auserkorenworden (oder weil der Herr 1.Vorsitzende geradein die Ferien gereist war an dem Wochenende)zur Jahresversammlung nach Meißen zureisen.Ich durfte um 6 morgens aufwachen, dann zurArbeit 8 Stunden, und dann mir noch 8 StundenZugfahrt antun (ich verkneife mir an dieserStelle ausnahmsweise jegliche abfälligen Kommentaregegenüber der deutschen Bahn) bis ichspät abends endlich ankam. Mit müden Knochenund einem hungrigen Magen schmiss ichmich gleich ins Bett, nachdem ich mich bei allennoch schnell vorstellte, die noch wach waren.An dieser Stelle merkte ich ebenfalls, dassich alt geworden bin. Nicht wegen meinen müdenKnochen nach dem anstrengenden Tag, sonderneher weil ich viele der Anwesenden vonihren Nachnamen her bereits über ihre Sprösslingekannte.Naja, nach einer angenehmen Nacht in denmittelalterlichen Gewölben der EvangelischenAkademie in Meißen ging‘s gleich los mit demengen Zeitplan, der zum Glück mit dem Frühstückbegann und noch viele Kaffeepausen beinhaltete.Es wurde viel diskutiert, vorgeschlagenund berichtet, was sich im letzten Jahr allesereignet hatte und was sich in diesem Jahr nochereignen wird. Jedenfalls durften Amanda undich uns auch zur Schau zeigen als Stimmenzählerfür jeden Antrag, über den eine Abstimmungerfolgen musste.

VUOSIKOKOUSAber neben all der Arbeit,die geleistet werden musste,hatte man auch etwasFreizeit sich Meißen anzuschauen.Da wir neben derhistorischen Altstadt unsereBleibe hatten, hatten wirauch glücklicherweise einenkurzen Weg zum Domund zum Schloss, ohne dassman den Berg hoch zu Fußerklimmen musste.Am Abend gab es dannauch einen sehr schönenGottesdienst im Meißner Dom nur für uns, ergo,waren wir in einer geschlossenen Gesellschaft,was ganz schön komisch war, so einen Riesen-Dom nur für etwa 30 Menschen zu haben. Unddie Sitzheizung, die die dort hatten, kann ich definitivweiterempfehlen für die finnischen Gemeinden.Einen warmen Hintern zu haben, motivierteinen auf jeden Fall, sich in den vorderenRängen niederzulassen.Schließlich kamen wir zum Highlight des Tages,der Tangoabend mit Jarkko Riihimäki. Also,eins muss man ihm lassen, er hat Entertainerqualitäten.Er ist jedenfalls der Erste, den ichlive gehört habe, der neben Klassik eine ganzeReihe von Film und Fernsehserien Intromusikspielen kann und dazu noch J. Karjalainen,M.A. Numminen, Kirka und Teräsbetoni imitierenkann. Und die dazwischen auftretendengewitzten Zwischenkommentare und kleinenGeschichtchen ließen einem den Abend schnellvorbei gehen.An dieser Stelle eine kleine persönliche Nachrichtan Jarkko: Ja, du hattest Recht: Der ImperialMarch Theme von Darth Vader kam tatsächlicherst im zweiten Teil von Star Wars auf.Als ganz spät am Abend nur noch der harteKern wach war, also Amanda, ich, Jarkko und2 junge Damen, kam es zu einer interessantenNachtdebatte über Stadi Slangi, wo ich auf jedenFall einiges Neues gelernt habe für meinenKaffeepause – Eva Otremba im Gespräch mit Antti und Amandatäglichen Sprachgebrauch, wenn ich das nächsteMal in Helsinki bin.Am nächsten und letzten Tag besichtigten wirnoch das schöne Meißner Porzellanmuseum, woPorzellan auch fabriziert wird, und durften zuschauen,wie es hergestellt wird. Ich hätte dabeinicht gedacht, dass man innerhalb weniger Sekundeneine gut aussehende Tasse ohne größereProbleme herstellen kann.Danach kam die Odyssee nach Hause in netterGesellschaft, bei der ich auch endlich in diegroßen Funktionen von Anssis iPhone eingeweihtwurde. Die Leute um uns schauten unsetwas komisch an, als er mit seinem iPhone inder Gegend rumschwang, welches wohlgemerktim Star Wars Modus war, (fragt nicht warum)und es dabei die Geräusche eines Lichtschwertesmachte – oder als er im Koi Teich die armen KoiFische ärgerte. Ausnahmsweise war die DeutscheBahn diesmal pünktlich gewesen in all seinenAnschlusszügen und Zeitplanen und ich verbrachtenur 5 Stunden meines Leben in ihrenZügen mit 3 Mal umsteigen. Als die Bahnstimmeim Zug endlich zu mir sagte: „Sjänk juh forträwelling wis Deutsche Bahn“, dachte ich mirauch nur: „Ja danke, ich hatte zwar ein nettesWochenende hinter mir, aber definitiv nicht wegeneuch.“Antti Pfeiffenberger5 • 2009|

VUOSIKOKOUSUmbrüche - Aufbrüche - SehnsüchtePfr. Kai Henttonen dankte im Namen aller dem Leiterder Evangelischen Akademie, Pfr. Johannes Bilz.Foto: Miika Rosendahl„Sehnsucht nach dem Neuen, dem Anderen,dem bis dahin unmöglich Scheinenden ist eineBedingung, um sich auf den Weg der Veränderungzu begeben“, sagt Pfarrer Johannes Bilz. Der47-jährige Theologe leitet seit 2006 die EvangelischeAkademie in Meißen. Aufbrüche in derGesellschaft „wahr- und aufzunehmen, zu begleitenund anzustoßen“ ist seit 60 Jahren derAuftrag der 15 Evangelischen Akademien inDeutschland.Seinen Anfang nahm die Evangelische Akademiein Meißen 1949 in einem Privathaus. Inden DDR-Zeiten konzentrierten sich die Veranstaltungenvor allem auf die Frage, wie man alsChrist in einem kommunistischen Land lebenkann sowie auf kulturelle Themen. Die Aktivitätender Akademie wurden von staatlicher Seitemisstrauisch verfolgt, was ein nach außen unpolitischesErscheinungsbild notwendig machte.Nach der Wende bezog die Einrichtung 1992 denHof des ehemaligen Klosters St.-Afra.Unter den altehrwürdigen Kreuzbögen ist dieZeit aber keineswegs stehen geblieben. „DiesesJahr wollen wir besonders die Bedingungenund Geschehnisse der friedlichen Revolutionvon 1989 lebendig werden lassen und im Hinblickauf das Heute sowie die Zukunft in einerglobalisierten Welt reflektieren“, sagt der Akademiedirektor,der selbst Tagungen zu Themenwie „Gott oder Darwin?“ oder „Kairos und Aufbruch“leitet. Zu Diskussionen über Fragen dergesellschaftlichen Verantwortung oder Bioethik,der Globalisierung und Klimakatastrophe, derKultur und Philosophie kommen gerne auchTeilnehmer aus Politik, Wissenschaft und Wirtschaft„ins Kloster“.Die Arbeit der Evangelischen Akademie wirdvon einer Landeskirche getragen, die in Sachsenvor für die neuen Bundesländer typischen Problemensteht. Aufgrund von Abwanderung undÜberalterung sind die Mitgliederzahlen – unddadurch die Kirchensteuereinnahmen – gesunken.„Gehörten zur Evangelisch-LutherischenLandeskirche Sachsens 1954 noch ca. 4 MillionenMitglieder, werden es nach einer Schätzungin 2020 nur noch 680.000 sein“, schildertJohannes Bilz, der zugleich Domprediger amDom zu Meißen ist, die Entwicklung. Die Kirchenzugehörigkeitvariiert regional sehr. In einigenDörfern im Erzgebirge gehören auch heutenoch 70 % der Bevölkerung der evangelischenKirche an, in Großstädten wie Leipzig oderDresden sind es nur ca. 10 %. „Im kirchlichenKontext wird zurzeit stark die Frage reflektiert,was unser Auftrag in dieser Situation ist“, erklärtder Akademieleiter und benennt Hoffnungszeichen:„Immer mehr Schulen und Kindergärtengehen in kirchliche Trägerschaft über. Zurzeitgibt es in Sachsen 40 evangelische Schulen undüber 200 Kindergärten in evangelischer Trägerschaft.Offene Kirchen in den Städten werdenvon der Bevölkerung positiv wahrgenommen.Als Teil der Kirche in einer differenzierten Weltwill die Evangelische Akademie ein Marktplatzdes Ideenaustausches und des gesellschaftlichenDiskurses sein – und zugleich ein Ort der Besinnung.“Ritva PrinzWeitere Informationen:www.evangelische-akademien.dewww.ev-akademie-meissen.de10 | 5 • 2009

Asuuko Jumala rosvonkin sydämessä?Kuva: smgirly - Fotolia.comHei Anssi-pappi,kuuntelimme viime sunnuntaina laulua „TaivaanIsä“. Siinä lauletaan „Hän on TaivaanIsä, sydämeissäin asustaa. On mulla TaivaanIsä, joka aina rakastaa.“ Rakastaako Jumalamyös rosvoja? Asustaako hän myös heidän sydämissään?Tätä asiaa kovasti pohtienTuuliaHei Tuulia,teit mielenkiintoisen kysymyksen. Ehkäsiksi siihen on vaikea vastata. Yritän parhaani.Rosvot ja muut pahantekijät tekevätväärin, koska he ovat joutuneet eroonJumalasta. Koska he eivät halua hyväätoisille, ei hyvä voi asua heissä.Kun ihminen ei halua kuunnellatai tehdä sitä, mikä on hyvää, TaivaanIsä lähtee pois hänen sydämestään.Näin käy joskus kaikilleihmisille.Niin kauan kuin ihminen haluaaelää ilman Jumalaa, ei Jumalavoi olla hänen apunaan. Mutta siltiJumala rakastaa ihmistä edelleen jahaluaa auttaa häntä elämään oikein.Jeesus Nasaretilainen lähti useinsyömään niiden kanssa, jotka olivatväärintekijöitä. Aterialla Jeesus kertoihyvän täyttämästä elämästä, opetti kunnioittamaanTaivaan Isää ja rukoilemaanapua häneltä. Ne ihmiset, jotka ymmärsivätJeesuksen opetuksen ja kulkivat hänenseurassaan, huomasivat, että Jeesus on TaivaanIsän todellinen Poika.Vanhoissa kirjoituksissa kerrotaan, että Jumalaantaa auringon paistaa sekä hyville että pahoille.Kolmiyhteinen Jumalamme on äärimmäisenhyvä. Siksi Jumala rakastaa jokaista ihmistä,myös kaikkia rosvoja. Mutta Jumala ei asu niidensydämessä, jotka estävät tai kieltävät Jumalanvaikutuksen elämässään.terveisin AnssiWohnt Gott auch in den Herzen von Räubern?fragte die 5-jährige Tuulia.Pfr. Anssi Elenius antwortet:Räuber und andere, die Böses tun, tun falscheDinge, weil sie von Gott getrennt leben. Weil sieden anderen nichts Gutes wollen, kann das Gutenicht in ihnen wohnen. Wenn ein Mensch nichtdarauf hören oder das tun will, was gut ist, verlässtder Himmlische Vater das Herz. So gehtes manchmal jedem Menschen. Solangeder Mensch ohne Gott leben will, kannGott ihm nicht helfen. Trotzdem liebtGott ihn, und will ihm helfen, richtigzu leben.Jesus von Nazareth ging oftmit Leuten essen, die Falschestaten. Beim Essen erzählte ervon einem Leben voller Güte,lehrte den HimmlischenVater zu ehren und ihn imGebet um Hilfe zu bitten. DieMenschen, die seine Botschaftverstanden und mit ihm unterwegswaren, merkten, dass Jesusder wahre Sohn des HimmlischenVaters ist.Die alten Schriften erzählen uns,dass Gott seine Sonne genauso den Gutenwie den Bösen scheinen lässt. Unserdreieiniger Gott ist unendlich gut. Deshalbliebt Gott jeden Menschen, auch alleRäuber. Aber Gott wohnt nicht in Herzenderer, die seine Wirkung in ihrem Lebenverneinen oder verhindern.Pastori Anssi Elenius vastaa tällä palstallalasten kysymyksiin Jumalasta, Jeesuksestaja kirkosta. Mitä sinä haluaisit tietää?Voit lähettää kysymyksesi osoitteella:Rengas@zfka.deWillst du Pfarrer Anssi auch etwas überGott und Jesus fragen? Sende deine Fragean Rengas@zfka.de5 • 2009| 11

SKTK 35 v.Mit Bier und Bibeldie finnische kirchliche Arbeit in DeutschlandSeit 35 Jahren gibt es das „Zentrum der finnischenkirchlichen Arbeit“ (ZfkA) in Deutschland.Die Ursprünge der finnischsprachigen Seelsorgegehen aber noch weiter zurück. Bereits seitAnfang des 20. Jahrhunderts gab es durch dieFinnische Seemannsmission muttersprachlicheSeelsorge auf deutschem Boden. Die 1966 eingeweihtenRäume der finnischen Seemannskirchein Hamburg boten einen Treffpunkt für dieganze finnische Kolonie in Norddeutschland unddie seelsorgerlichen Besuche des Seemannspfarrerserstreckten sich bis nach Berlin.12 | 5 • 2009Die AnfängeObwohl die meisten in Deutschland lebendenFinnen Mitglieder in der Evangelischen Kirchein Deutschland (EKD) waren, kristallisiertesich in den 60er Jahren die Notwendigkeit einermuttersprachlichen Seelsorge heraus. Zwischen1950 und 1975 kamen vor allem junge Frauenaus Finnland, um in Deutschland zu studierenoder durch ein Praktikum ihre Sprachkenntnissezu verbessern. Viele von ihnen heirateten einenDeutschen – und blieben. Obwohl sie übergute Sprachkenntnisse verfügten und gut in derdeutschen Gesellschaft integriert waren, wolltensie sowohl die finnische kirchliche Traditionaufrechterhalten als auch ihren Kindern das finnischegeistige Erbe und ihre Muttersprache vermitteln.Sie wurden das Rückgrat der finnischenkirchlichen Arbeit in Deutschland.1971 wurde Pfr. Hannu Honkkila durch dieEvangelisch-Lutherische Kirche Finnlands(ELKF) nach Deutschland entsandt. Der erstefinnische Pfarrer betreute 6000-7000 Personenin einem „Gemeindegebiet“, welches sich vonBerlin bis Paris und von Hamburg bis Norditalienerstreckte. Der erste finnische Kirchenratwurde 1971 in Köln gegründet. Im gleichen Jahrwurden Räume in der Berrenratherstr. 213 (Berris)angemietet. „Dort starteten zahlreiche vielfältigeAktivitäten, die sehr anders waren als dasGemeindeleben in Finnland. Es wurde Bier getrunkenund verkauft, um Einnahmen zu erzielen,es wurden Feste, Tanzveranstaltungen undWettbewerbe organisiert, Volkstänze eingeübtund aufgeführt“, beschreibt Bischof Paavo Kortekangasin seiner Ausarbeitung über die finnischekirchliche Arbeit deren Anfänge. Auchin Frankfurt konnten in der „Alten Gasse“ Räumegemietet und ähnliche Aktivitäten begonnenwerden. Die Arbeit geschah vielerorts in engerZusammenarbeit mit der Deutsch-FinnischenGesellschaft.Das ZfkAOffiziell gegründet wurde das „Zentrum derFinnisch-sprachigen Kirchlichen Arbeit“ (ZfkA)am 25.5.1974 in Berris in Köln. Erste Vorsitzendewurde Heli Slawyk. Von Anfang an wurdeneben der finnischsprachigen Seelsorge undAmtshandlungen Wert auf gute Beziehungenzur ELKF, EKD, zu den Landeskirchen und zuanderen ausländischen Gemeinden in Deutschlandgelegt. Wichtig war außerdem, in dergleichen Offenheit wie am Anfang, auch sozialeAktivitäten anzubieten.1975, als Pfr. Hannu Honkkila von Pfr. RistoMarttunen abgelöst wurde, gab es finnischsprachigekirchliche Arbeit bereits in 10 Städtenund 1976 hatten sich Berlin, Bielefeld, Düsseldorf,Frankfurt, Hannover und Köln offiziell alsGemeinden organisiert. Im Beisein von ErzbischofMartti Simojoki und dem Vorsitzendendes Rates der EKD, Bischof Helmut Class wurdeam 20.5.1977 die Zusammenarbeit zwischender ELKF und der EKD vertraglich festgelegt.Bis 1980 gab es in Zusammenarbeit mit den jeweiligenLandeskirchen bereits Pfarrstellen fürdie finnische kirchliche Arbeit in Köln, Münchenund Hannover.Zur Informationsvermittlung wurde zu Anfangein Rundbrief verschickt und 1979 die Zeitschrift„Rengas“ ins Leben gerufen.Ende der 80er Jahre wurden Gottesdienstean 33 Orten abgehalten und durch die finnischekirchliche Arbeit über 10.000 Menschen erreicht.Für die Amtshandlungen war die hohe Anzahl

Viele zwischenkirchliche Konsultationen und Vereinbarungen schufen eine stabile Grundlage für die finnische kirchlicheArbeit. Die erste Vereinbarung zwischen der EKD und der ELKF von 1977 wurde am 10.11.1986 ergänzt. Derneueste Vertrag wurde im Jahre 2002 unterzeichnet. Das Foto zeigt Erzbischof John Vikström und den Bischof inBerlin-Brandenburg, Martin Kruse im finnischen Kirchenamt in Helsinki bei der Unterzeichnung des Vertragesim Jahre 1986. Foto: Seppo J.J. Sirkkader Taufen bezeichnend, über 500 in zehn Jahren.Beerdigungen gab es im gleichen Zeitraumlediglich ca. 30.Die junge GenerationDas erste deutsch-finnische Konfirmandencamporganisierte Pfr. Kai Henttonen 1983 inder Nähe von Lahti. Die Camps wurden zurTradition und stärkten die finnische Identitätder in Deutschland lebenden Jugendlichen. Dadurchentstand eine finnischsprachige Jugendarbeit,die sich 1989 zur Gemeinschaft finnischdeutscherJugendlichen (GfdJ) organisierte. Zeitgleichmit den Gottesdiensten wurden in einigenGemeinden auch Kindergottesdienste abgehalten.Bischof Paavo Kortekangas war 20 Jahrelang Vorsitzender des für die Arbeit unterden im Ausland lebenden Finnen zuständigenGremiums der ELKF.Paavo Kortekangas on entinen Kuopionja Tampereen hiippakunnan piispa. Häntoimi 20 vuoden ajan (1978-1997) ulkosuomalaistyötäjohtavan elimen puheenjohtajana(Diasporatyön valiokunta, jonkanimi muuttui 1983 ulkosuomalaistyönjaostoksi ja 1994 ulkosuomalaistyön toimikunnaksi).Wichtig wurden auch die Sprachschulen, diezwar nicht Teil der finnischen Gemeinden sind,aber meistens eng mit diesen zusammen arbeiten.Neben der älter werdenden Generationwächst eine Neue heran.Und so kommt Bischof Paavo Kortekangasin seiner Ausarbeitung im Jahre 2003 zu derSchlussfolgerung: „Anders als in vielen anderenOrten, läuft die finnische kirchliche Arbeit inDeutschland nicht allmählich aus, sondern wirdimmer vielfältiger und stärker. Finnische kirchlicheDienste und Seelsorge werden in Deutschlandnach wie vor benötigt. Durch die Zusammenarbeitder Kirchen konnten dafür auchbessere Bedingungen geschaffen werden.“ Damitzeigt er eine gute Richtung auch für die Zukunftauf.Mauri LunnamoGeschäftsführerQuelle: Paavo Kortekangas, Matkassa maailmalla/Kirkonulkosuomalaistyö Saksassa(Unterwegs in der Welt/Die finnische kirchlicheArbeit in Deutschland)Emerituspiispa Paavo Kortekankaan kirjoitus„Kirkon ulkosuomalaistyö Saksassa“ on luettavissanetissä: www.rengas.de > Kirkollisentyön keskus SKTK > Suomalaisen kirkollisentyön synty Saksassa5 • 2009| 13

SKTK 35 v.SEURAKUNTA MAAILMALLAMaaliskuussa 1971 saavuin laivalla Hampuriinaloittamaan Keski-Euroopan siirtolaistyötä. Meninmerimieskirkolle, jossa merimiespappi GöranHellbergin kanssa katseltiin karttaa ja todettiin,että Köln näyttää olevan sopivan keskellä.Kuulin, että sikäläisessä Askossa on suomalaisiatöissä ja että tietyssä kapakassa on viikoittainensuomalaisten kantapöytä.Seuraavana iltana istuinkin Ringin varrellasuomalaisten seurassa. Vähitellen rupesivatkyselemään. Eivät uskoneet papiksi ennen kuin”vihin” suomalaisen vihkikaavan mukaan kaksikaljapullonkorkkia hiekalla puhtaaksipestylläkölniläisen Kneipen pöydällä. Siitä alkoi seurakuntatyö.Seurakunta oli nuorta niin kuin pappikin.Elettiin keskellä elämää. Kerrankin kesken karnevaalijuhlienminut hälytettiin sairaalaan, jokusuomalainen oli ollut liikenneonnettomuudessa.Kun saavuin paarien ääreen, totesin että Penttihänsiinä. Tervehdin, mutta Pentti katseli minuasilmät suurena: ”Kuka h…tti sää oot?” Silloinvasta tajusin, että päässäni oli punainen peruukkija kasvotkin karnevaaliväreissä. Taisi mies luullaolevansa jo rajan tuolla puolella, alakerrassa.Saksassa suomalaiset olivat pääosin kahdenkulttuurin keskellä eläviä, kieltä loistavasti osaaviaperheellisiä ja yksin eläviä nuoria ihmisiä.Jumalanpalvelukset olivat ilman muuta alustalähtien kaksikielisiä, yhteys Lutherin kotimaankirkkoon oli luonnikasta.Seurakunta oli kaikkien yhteinen olohuone.Muusta toiminnasta sen erottaa se, että seurakuntasilloin tällöin yhdessä kumartuu Jumalaneteen. ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” -sanat ilmoittavat, kuka loppujen lopuksi on kokotoiminnan takana.Kun toimitaan kaukana kotoisista hiippakunnistaja kirkkohallituksesta,kun kirkkoherra-nimikettäei edes tunneta jaseurakuntaneuvostollekinon keksittypaikalliseen kulttuuriinsopivampinimi ”kirkkoraati”,on löydettävä tapatoimia, joka antaajokaiselle vapaaehtoisellesellaisen vapaudenja vastuun,jonka mielellään ottaaomakseen.Ulkosuomalaisseurakuntamuistuttaasiirtolapuutarhaa.Kaikki tietävät,missä se on. Jokaisellaon siellä oma14 | 5 • 2009 Turun tuomiokirkkoHinski Honkkila ohjaa lasten joulukuvaelmaa

tonttinsa, jossahän touhuaa.Jos joku tarvitseevettä, häntietää, kuka hoitaaputket ja hanat.Jos jokusaa hyvän idean,joka tuo iloakaikille, hän tietääkenelle, missäja milloin voikertoa sen. OnPastori Honkkila karnevaaliasussa olemassa virallisetkokoukset japäätöksentekopaikat, mutta on olemassa lämmintänaapuruutta ja etäisempää nyökyttelyävastaantulijalle.Mutta auta armias, jos joku ilman lupaa astuutoisen tontille, oli se sitten naapuritontin piispatai vaikka kaupunginjohtaja. Oma tontti on pyhääaluetta, sinne ei luvatta tulla. Ei ole olemassaniin pientä vapaaehtoistyötä, ettei sillä olisiomaa ”tonttiaan”, aluetta joka on yhden ihmisenvastuulla. Tämän tontin kunnioittaminen on vapaaehtoistyöna ja o. Ei pappi voi kesken kolehtivirttäMozartstrassen kirkossa tempaista haaviakäteensä ja jatkaa kolehdinkeruuta. Tai jos sentekee, saa loppuikänsä kerätä kolehtia, kukaansiihen tehtävään ei enää tarjoudu.No on tietysti tuossa ulkosuomalaissiirtolapuutarhassarikkakasveja ja tukkeutuneita ojia.On ollut tulviakin. Mutta kun palataan jokaisenperustehtävään, siihen, mihin on lupautunut, jamuistetaan yhteisesti sovittu päätöksentekoreitti,hoituvat asiat kuntoon. Ja sitten kokoonnutaanmilloin minkäkinlaisten holvien alle. Ja veisataan.Komeasti.Hannu ”Hinski” HonkkilaKuvat: Hanni FahrbachPapit / Pfarrerinnen und Pfarrer:Länsi / WestHannu Honkkila (1971-1975)Risto Marttunen (1975-1990)Markku Kotila (1990-1993)Jari Suvila (1993-2000)Helena Eckhoff (2000-)Etelä / SüdJussi Brummer (1973-1978)Esa Eerola (1979-1982)Elias Muilu (1982-1985)Pertti Mäki (1985-1989)Jari Suvila (1989-1993)Heikki Palmu (1993-2000)Kimmo Reinikainen (2001-2005)Miika Rosendahl (2005-)Pohjoinen / NordReijo Virolainen (1980-1983)Sakari Enrold (1983-1987)Markku Kotila (1987-1990)Kaarina Viljanen (1990-1996)Maija Jalass (vt./stellv. 1996-1996)Aulikki Mäkinen (1997-2004)Markku Simula (2005-2007)Päivi Lukkari (vt./stellv. 2007-2008)Sanna Kiviluoto (2008-)Lounas / Süd-WestKai Henttonen (1982-1984)Pentti Miettinen (1984-1988)Kalle Elonheimo (1988-1992)Juha Eklund (1992-1998)Aarne Kiviniemi (1998-2003)Anssi Elenius (2003-)Itä / OstMaija Jalass (1998-2006)Kai Henttonen (2006-)Pääsihteerit (toiminnanjohtajat)/Geschäftsführerinnen und Geschäftsführer:Hannu Honkkila (1971-1975)Risto Marttunen (1975-1990)Markku Kotila (1990-1993)Jari Suvila (1993-2000)Maija Jalass (2000-2001)Aulikki Mäkinen (2001)Ritva Bargsten (2001-2003)Aulikki Mäkinen (2003-2004)Reya Hildebrand (2004-2006)Mauri Lunnamo (2005-2006 vt./stellv., 2006-)5 • 2009| 15

SKTK 35 v.Die Kirche von Finnlandals verlässlicher Partner der EKD35 Jahre Zentrum für finnische kirchliche Arbeit (ZfkA) in DeutschlandEs ist schon einigeJahre her, da ich als theologischerReferent fürWest- und Nordeuropaim Kirchenamt derEKD 2004 Herrn MauriLunnamo vom Zentrumfür finnische kirchlicheArbeit in Deutschland(ZfkA) kennenlernte.Sein Büro lag genau2 Etagen unter meinemBüro. Die Wege warenkurz und ich fand in ihmeinen engagierten undkompetenten Ansprechpartnerfür alle Fragen,die Finnland betrafen.Die finnischen Partnerals Nachbarn so dicht imHaus zu haben, habe ichals Ausdruck der gutenBeziehung angesehen, die unsere beiden Kirchenmiteinander haben. Leider musste durchden Raumbedarf, den der Einzug des Kirchenamtesder Vereinigten Evangelischen LutherischenKirche in Deutschland mit sich brachte,das Zentrum in die Markgrafstraße umziehen.Geblieben ist aber die vernetzte hausinterne Telefonnummer.Und, wann immer Herr Lunnamodie Kantine nutzt, besonders am Freitag, wenn esFisch gibt, freuen wir uns über die Begegnung.Biographisch ist mir Finnland relativ spätwichtig geworden. Dafür liegt es doch für unsDeutsche im Vergleich zu vielen anderen europäischenStaaten weit weg. Als „Kind des KaltenKrieges“ habe ich für dieses Land viele Sympathienentwickelt. Finnland hat diplomatisch undpolitisch in Europa sehr viel angestoßen und bewegt.Dies betraf besonders die Konferenz für16 | 5 • 2009OKR Matthias Kaiser, Foto: Mauri LunnamoSicherheit und Zusammenarbeitin Europa1977, deren Schlussaktedie europäischenLänder im Rahmendes Kalten Krieges aufeine neue Weise miteinanderins Gesprächbrachte. Ich hatte denEindruck, dass Finnlandmit seiner geopolitischenLage, trotz derunmittelbaren Grenzezur Sowjetunion, mitden Schwierigkeitendes Kalten Krieges andersumgehen konnteals Deutschland.Auch die Balkan-Diplomatie von MarttiAhtisaari, dem Friedensnobelpreisträgerdes Jahres 2008, hat mich sehr beeindruckt.Zugleich war mir bekannt, dass in Finnlandüber 80% der Bevölkerung lutherische Christinnenund Christen sind und Staat und Kircheeng miteinander verknüpft sind. Diese wiederumpflegen gute ökumenische Nachbarschaftzur finnischen orthodoxen Kirche in ihrem Landund nach Russland.Finnland steht für mich für geschickte Diplomatieund ökumenische Kompetenz, die sichauch bei großen Herausforderungen bewährt.Auch die Finnen in Deutschland erlebe ich alsengagierte Europäer in unserem Land. Die fünffinnischen Pfarrerinnen und Pfarrer in Deutschlandinnerhalb der Landeskirchen und viele Ehrenamtlichein 19 finnischen Gemeinden sind es,die der Ökumene vor Ort wegen ihrer pragmatischenVerlässlichkeit guttun.

Mit großem Respekt sehe ich die Anstrengungendes finnischen Staates und seiner Kirche,die finnische Sprache als Kulturgut und Heimatfür Glaube und Bekenntnis auch in Deutschlandzu pflegen. Die Pflege besonderer Traditionen,die mit der Herkunft, Sprache und Geschichtezu tun hat, stabilisiert Identitäten undbefähigt zum Dialog und Verständnis. Migrantenforscherhaben bestätigt: Nur wer sich selberernst nimmt und ernst nehmen darf, kann auchandere ernst nehmen.Ich selber weiß aus meinem Bereich für WestundNordeuropa, wie wichtig eine muttersprachlicheEntfaltung des christlichen Glaubens fürChristinnen und Christen ist. Als EKD sind wirdankbar für die breite staatliche und kirchlicheUnterstützung des von der EKD entsandten Pfarrersder Gemeinde in Helsinki, die im letztenJahr ihr 150-jähriges Bestehen feiern durfte, unddes Reisepfarramtes für ganz Finnland.Als EKD versuchen wir die Arbeit in Zusammenarbeitmit den Landeskirchen und demZfkA zu koordinieren. Der Vertrag von 2002bietet dafür eine gute Grundlage.So hoffe ich, dass sich diese bewährte Zusammenarbeitauch in den kommenden Jahrenfortsetzen und ausbauen lässt und wünschedem Zentrum für finnische kirchliche Arbeit inDeutschland und den finnischen Pfarrerinnenund Pfarrern mit den Gemeinden Gottes reichenSegen.Matthias Kaiser,OberkirchenratTheologischer Referentfür West- und Nordeuropaim Kirchenamt der EKDSuomen ev.-lut. kirkon ulkosuomalaistyönsihteeri Ilkka Mäkelä on seurannutsuomalaisten seurakuntien työnkehittymistä Saksassa jo yli 20 vuodenajan. Vuosikokouksen tauolla Ilkka kertoinäkemyksiään työmme tästä päivästä jahuomisestaMissä näet positiivistakehitystä SKTK:n työssä?Ensimmäisenä tulee mieleeninuorisotyön kehittyminenja organisointi.Muistan vielä hyvin rippikoulutyönaloittamisen,ensimmäisten leirien suunnittelunja suomalaistenyhteistyöseurakuntien etsimisen.Tällä välin rippikoulutyöja isostoiminta onvakiintunut erittäin tasokkaaksi toimintamuodoksi,josta voi syystä olla ylpeä.Paljon positiivista palautetta saan opetusministeriönja Suomi-Seuran taholta kielikoulujen hyvästätoiminnasta ja erityisesti niihin liittyvienhallinnollisten asioiden hoidon täsmällisyydestä.Vaikka kielikoulut eivät varsinaisesti olekaan seurakuntienomaa toimintaa, ne toimivat kuitenkinhyvässä yhteistyössä ja muodostavat tärkeän kanavanperheiden tavoittamiseksi.Mitä haasteita näet tulevaisuuden suhteen?Yksi seuraavien vuosien tärkeä haaste tulee olemaanSaksassa asuvien ikääntyvien suomalaistentilanne – erityisesti sellaisten, joilla ei ole perhettätai muita lähiomaisia täällä. Tähän minulla ei olepatenttiratkaisua, mutta näen tärkeänä, että seurakunnatpitävät huolta jäsenistään. Ihanteellistaolisi, jos pienessä seurakuntayksikössä tunnettaisiinkaikki jäsenet ja se näin voisi tavallaan korvataperheyhteyden siellä, missä se puuttuu.Toinen merkittävä haaste ovat Saksaan työkomennuksellemuuttavat suomalaiset perheet. On tärkeääpohtia, miten löydämme oikeat toimintatavattukeaksemme heitä.Kiitos, Ilkka, ajatuksistasi ja työmme tukemisestajo pitkällä yhteisellä taipaleella!kuva: Aarne Ormio5 • 2009| 17

Muumilaakson salaisuus”Viimeinen punainen auringonsäde oli sammunutpuiden välissä, ja kevään hämärä hiipiesiin verkalleen ja sinisenä. Koko metsä muuttuisiniseksi, ja koivut vaelsivat kuin valkeat pilaritkauemmas ja kauemmas hämärään.” Aina keväisinNuuskamuikkunen palaa vaelluksiltaanMuumilaaksoon. Minä tulin sinne ensimmäisenkerran 10-vuotiaana. Silloin muumien salaisuusei oikein avautunut, mutta elämäni retkillä olenpalannut Muumilaaksoon sittemmin usein.Vuosia sitten lapsillamme oli selvät samaistumiskohteensa.Tyttäremme löysi jotain itsestäänsuloisessa ja vähän ujossa Niiskuneidissä,joka rakastaa kaikkea kaunista ja Muumipeikkoa.Pojista vanhempi ihaili vapaata ja aina hiukansalaperäistä Nuuskamuikkusta, joka viis veisaaveitsestä ja haarukasta. Ja nuorimman osaksilankesi kuin luonnostaan pikku Myy, joka puolustautuuisompia vastaan vaikka hampain, josei muu auta.Ja minä – Muumimamma? Pyöreä ja pehmeä,papan varjoon jättäytyvä mamma ei aivanvastaa naisihannettani, mutta hänestä huokuvaaturvallisuutta minäkin äitinä haluan välittää.Ja elämän oikein kieputtaessa Muumimammanasenne ”nyt rauhoitutaan ja juodaan ensin kuppiteetä” on oivallinen ohje.Matkan varrella olen tutustunut Muumilaaksossamoniin matkatovereihin.Ti-ti-uuhun, joka saatuaan nimen alkaa elääitsensä näköistä elämää: ”Nyt minä olen minä,ja kaikki mitä tapahtuu merkitsee jotain. Sillämitään ei tapahdu noin vain ylimalkaan, kaikkitapahtuu minulle, Ti-ti-uulle. Ja Ti-ti-uu näkeeasiat noin tai näin – ymmärräthänmitä tarkoitan?”Vilijonkkaan, joka joutuu kohtaamaaneniten pelkäämänsä -pyörremyrskyn - ja menettää kaiken,minkä varaan on siihen astielämänsä rakentanut. Kuitenkinjuuri katastrofin keskellä hän löytääsuuren vapauden: ”Siinä menivätsuoraan taivaaseen tarjotinliinatja sukuvalokuvat, teepannunmyssyt ja isoäidin kermakannu,silkkiset ja hopeaiset muistolauseet,kaikki, kaikki, ja hän ajatteli hurmaantuneena:Onpa ihanaa! Mitäminä pieni Vilijonkka-parka voinmahtaville luonnonvoimille?”Muumipappaan, joka eräänä päivänäjättää perheensä ja häipyy, kukaanei tiedä miksi ja minne. Häneton vallannut vastustamaton kaipausselvittää hattivattien salaperäisyyden ja vapaudensalaisuus. Pappa löytää hattivatit – ja vapauden:”Muumipeikon isä kaipasi perhettään jakuistiaan. Hänestä tuntui äkkiä, että vasta siellähän voisi olla juuri niin vapaa ja seikkaileva kuinoikean isän tulee olla.”Tai lapseen, joka ”ironisen tädin” luona kasvaessaanon muuttunut näkymättömäksi. Muumiperheenhoivissa hän muuttuu pala palaltanäkyväksi jälleen, koska he antavat hänen ollaoma itsensä ja rakastavat häntä juuri sellaisenakuin hän on.Ehkä muumien salaisuuden avain onkin juurisiinä, että jokaisen on saatava olla oma itsen-18 | 5 • 2009

sä: ”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät,niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta onvalittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.”Salaisuuden luonteeseen kuuluu, ettei se koskaanavaudu täysin. Siksi Muumilaaksoon on palattavaaina uudelleen.Ritva PrinzLainaukset Tove Janssonin teoksista”Näkymätön lapsi”(ISBN 978-951-0-19581-9)ja ”Muumilaakson marraskuu”(ISBN 978-951-0-19574-1)Die Mumins gehen auf Deutschlandreise!Das Schaffen der finnlandschwedischen Autorinund Illustratorin Tove Jansson und ihreberühmten Trolle stehen im Mittelpunkt derVeranstaltungsreihe „Schweben - Träumen -Leben“. Nach den Veranstaltungen im Frühjahrund Sommer in Berlin wird die Ausstellungauch an anderen Orten in Deutschlandzu sehen sein.Das Lese- und Ausstellungsprojekt wurdeinitiiert von Kulturhus Berlin e.V., demFinnland-Institut, der Botschaft von Finnlandund dem Nordeuropa-Institut derHumboldt-Universität zu Berlin und wirdgefördert durch die Jugend- und FamilienstiftungBerlin und Svenska kulturfondeni Finland/Finnlandschwedischer Kulturfonds.Weitere Informationen zu den Mumins, ToveJansson und zu der Ausstellung erhalten Sieunter www.kulturhus-berlin.de/muminweitere Informationen S. 38Laskettele, hiihdä, vaella!Tutustu Saksaan, Itävaltaanja Sveitsiin!puh. +49 8387 1313www.alppihotelli.fiPalvelut suomeksi!Freibadweg 488179 Oberreute,DeutschlandMiesten seminaarikesäkuussa sirkustaiteilijaKalle „Caru“ Nymanin kanssaKoska äidinkielinen ajatustenvaihto voiauttaa kummastelemaan ihmiselämää jakammoksumaan miehen osaa siinä, SKTKjärjestää suomalaismiesten viikonlopun26.–28.6.2009 Eisenachissa.Saapuminen perjantai-illan aikana omaantahtiin. Lauantaina ohjelmassa Wartburg:aamupäivällä tutustuminen linnaan, jossaesim. Martti Luther käänsi Raamattuasaksaksi. Iltapäivällä 11 km:n vaellus metsämaastossa,kaatosateen sattuessa kohteenalinnan nimeä kantava autotehdasmuseo.Lauantai-illan vietämme sirkustaitelija jaleijonankesyttäjä Caru Nymanin seurassakuunnellen ja keskustellen miehen elämästämaailmalla. Sunnuntaina ennen kotimatkaajatkamme merkityksen etsintää hengelliselläekskursiolla. Työryhmän laatimatarkempi ohjelma nähtävillä netissä.Majoitus Eisenachin keskustassa, HotelGlockenhof. Viikonlopun kaksi yöpymistä,täysihoito ja pääsymaksut tutustumiskohteisiin140 € (1hh) tai 120 € (2 hh). Huomioimahdolliset ryhmämatkat junalla mm.Frankfurtista ja Münchenistä.Ilmoittautumiset 31. toukokuuta mennessäSKTK:n toimistosta saatavalla lomakkeella(0511-2796600, info@zfka.de).Lisätietoja myös suomalaispapeilta.5 • 2009| 19

Suurlähetystö tiedottaaEuroparlamenttivaalien ennakkoäänestys SaksassaSuomessa toimitetaan europarlamenttivaalit sunnuntaina 7.6.2009. Saksassa voi äänestääennakkoon Berliinissä, Düsseldorfissa, Frankfurt am Mainissa, Hampurissa, Münchenissä,Lyypekissä ja Stuttgartissa. Äänestyspaikat ja -ajat Saksassa:Berliini - BerlinSuomen Suurlähetystö / FinlandsAmbassad, Rauchstrasse 1,Tel. (030) -505 03027.5.-29.5. 13:00-18:0030.5. 10:00-18:00DüsseldorfSuomen kunniakonsulaatti/ Finlands honorärkonsulatVodafone D 2 GmbH,Am Seestern 1, Tel. (0211) 533 426327.5.-29.5. 13:00-18:0030.5. 10:00-18:0020 | 5 • 2009Frankfurt am MainSuomen kunniakonsulaatti/ Finlands honorärkonsulat(BCM Büro-Center an der MesseGmbH), Beethovenstrasse 8-10,Tel.: (069) 97 554 35227.5.-29.5. 13:00-18:0030.5. 10:00-18:00Hampuri - HamburgSuomen pääkonsulaatti/ Finlands generalkonsulatEsplanade 41, 8. krs,Tel.: (040) 350 807027.5.-30.5. 12:00-18:00MünchenSuomen kunniapääkonsulaatti/ Finlands honorära generalkonsulat,Ismaninger Str. 75,Tel.: (089) 9107 225727.5.-29.5. 13:00-18:0030.5. 10:00-18:00Lyypekki - LübeckSuomen kunniakonsulaatti/ Finlands honorärkonsulatEinsiedelstrasse 43-4523554 Lübeck, Tel.: (0451) 150 7030.5. 12:00-16:00StuttgartSuomen kunniakonsulaatti/ Finlands honorärkonsulatErnst Young AG, Mittlerer Pfad 15Puh: (0711) 9881 1454029.5. 13:00-18:0030.5. 10:00-18:00Varmista äänioikeutesiEuroparlamenttivaaleissa äänioikeutettu on Suomen kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänätäyttää 18 vuotta, sekä muun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen, joka viimeistäänvaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jolla on väestötietojärjestelmässä kotikuntalain mukainen kotikuntaSuomessa 17.4.2009, jollei hän ole menettänyt äänoikeuttaan kotivaltiossaan. ToisenEU-jäsenvaltion kansalaisen äänioikeuden edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö on ilmoittautunutviimeistään 19.3.2009 äänioikeusrekisteriin Suomessa. Äänioikeutensa voi tarvittaessavarmistaa maistraatista 27.4.2009 alkaen.Henkilöllisyystodistus mukaanÄänestäjän on esitettävä äänestyspaikalla henkilötodistus tai muu valokuvalla varustettu henkilöllisyydenosoittava asiakirja (esimerkiksi passi). Väestörekisterikeskus lähettää jokaiselle äänioikeutetulle,jonka osoite on tiedossa, ilmoituksen äänioikeudesta. Tämä ilmoitus on hyvä ottaa mukaanäänestyspaikalle. Ilmoituskortin puuttuminen ei kuitenkaan ole esteenä äänestämiselle.Äänestäminen toisessa EU-maassaÄänioikeutettu saa samoissa europarlamenttivaaleissa äänestää vain yhdessä EU:n jäsenvaltiossa.Suomen kansalainen, joka on säädetyssä määräajassa ilmoittautunut äänestäjäksi toisenEU-jäsenvaltion europarlamenttivaaleissa, ei ole äänioikeutettu Suomen europarlamenttivaaleissa.Saksassa europarlamenttivaalipäivä on 7.6.2009. Saksassa äänestämisestä lisätietoa:http://www.bundeswahlleiter.de/de/europawahlen/EU_BUND_09/unionsbuerger/

Eine innere ReiseLuzie Hahn ist Amtstierärztin in Norddeutschland.Eines Tages beschließt sie, ihrensicheren Job an den Nagel zu hängen und nachFinnland auszuwandern. Ein Land, das sie schonseit ihrer Jugend fasziniert. Sie kauft ein abgelegenesHolzhäuschen irgendwoin Nordkarelien. Dort willsie der deutschen Enge entfliehen,das einfache Leben genießenund schreiben...Mit feinsinnigem Humorund viel Selbstironie schildertdie Autorin ihren Ausstieg undNeubeginn. Ihr neues Lebenin Finnland ist geprägt vomKampf – sowohl mit der internationalenBürokratie als auchmit Boilern und Holzöfen, einerMäuse-Invasion und Unmengenvon Schnee. Der Leserbeobachtet, wie Luzie Hahndickköpfig auf dem Fahrradoder zu Fuß über vereisteSchotterpisten schlittert – ungeachtet der Tatsache,dass man in Finnland „die Spezies Radfahreroder Fußgänger nicht besonders ernst nimmt“.Doch gerade dieser Eigensinn ist es, der sie diemeisten Klippen ihres finnischen Alltags meisternlässt.Womit Luzie Hahn jedoch nicht gerechnethat, ist die Einsamkeit. Während des schier endlosenWinters macht sie Bekanntschaft mit dem„finnischen Schweigen, das mindestens zwanzigMinuten währt, sich jedoch über Tage und Wochen,ja sogar bis zum Ende eines Lebens hinziehenkann.“Immer mehr wird deutlich, dass für die Autorinmit der äußeren auch eine intensive innereReise begonnen hat. Viele einsame Wintertageund -nächte bringen sie an den Rand ihrer Kraft– und zum Nachdenken: Über ihre Kontaktarmut,ihr liebloses Elternhaus, die immer wieder„falschen Männer“, an die sie geriet... Stundenund Tage des Weinens folgen. Ebenso wiezaghafte Versuche der Kontaktaufnahme mitEinheimischen, die aber an Luzie Hahns mangelnderSprachkenntnis sowie der großen Menschenscheuauf beiden Seiten scheitern. Dochirgendwann beginnt Luzie Hahn, ihre Einsamkeitals Chance zu verstehen: Wer nichts mehrhat, das ihn ablenkt, kann sichendlich damit beschäftigen,„sich selbst der beste Freundzu werden.“Am Ende ihres ersten finnischenWinters kommt LuzieHahn zu dem Schluss: „Ichfand nicht, wonach ich suchte,weil ich immer noch nicht wusste,was ich eigentlich suchte.“Aber sie erkennt, dass „die Suchean sich den Sinn des Lebensdarstellt.“ Und mit der erstenFrühlingssonne beginnt auchbei Luzie Hahn eine Art „inneresTauwetter“. Voller Staunenbeobachtet sie ihre Nachbarnund stellt fest: „Sie fegten ihrenHof, schippten Schnee von den Dächern, hacktenHolz, schütteten Asche in den Garten, enteistenSchlösser, Scharniere und Dichtungen odersuchten sich irgendeine andere Tätigkeit außerhalbihrer Häuser, nur um Sonne zu tanken undnach dem Leben zu lauschen – ganz genau wie ich.Es war schön, unter Menschen zu leben.“„Ausstieg nach Finnland“ ist ein humorvolles,informatives, aber oft auch sperriges Buch. Dennes ist weit mehr als eine „Aussteigerstory“: Esschildert eine innere Reise, die unweigerlichauch den Leser mit einbezieht und ihn vor unbequeme(Lebens-)Fragen stellt.Stefanie Gömmer M.A, GießenLuzie Hahn:Ausstieg nach FinnlandEin etwas anderer Neubeginn.Taschenbuch, 226 Seiten, 14,80 EuroHeiner Labonde Verlag, Grevenbroich 2008.ISBN 978-3-937507-12-55 • 2009| 21

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTAKoillis-Saksan seurakunnastakappeliseurakunta?Koillis-Saksan suomalaisen seurakunnanseurakuntakokous päätti lakkauttaa seurakunnan1.6.2009. Siihen mennessä selvitetään jäsenkunnansiirtyminen Berliinin suomalaiseenseurakuntaan ja Koillis-Saksan seurakunnanmahdollisuus jatkaa sen yhteydessä ns. kappeliseurakuntana.Alueen yhteyshenkilöksi valittiinKai Riedl Stralsundista. Viime vuoden nelijäsenisestäkirkkoraadista kolme jäsentä on muuttanuttai muuttamassa pois alueelta, eikä uusiajatkajia löydetty.Vuonna 2000 perustetussa Koillis-Saksan seurakunnassaon parhaimmillaan ollut lähes 50 jäsentäsekä Mecklenburg-Vorpommernista ettäBrandenburgista. Se oli ensimmäinen ns. uusienosavaltioiden alueelle perustettu suomalainenseurakunta. Vuoden 2008 lopussa jäseniäoli 39.Monet seurakunnan jäsenistä ovat tulleet Koillis-Saksaantyön perässä joko Länsi-Saksasta taiSuomesta. Onpa mukana joitakin, joilla on kokemustaniiltä ajoilta, jolloin koko perhettä ei laskettuyhtä aikaa Suomeen kesälomalle. Jäseninäon myös toisen polven saksansuomalaisia. Vuosienaikana monet aktiiviset jäsenet ovat palanneettakaisin Suomeen.Virallisena seurakunnan kotipaikkana on ollutGreifswaldin yliopistokaupunki. Seurakunnallaei ole keskittymää, vaan jäsenet asuvat alueellahajallaan. Esim. Schwerinin suomalaisten matkaLyypekkiin ja Hampuriin kirkollisten palvelujenäärelle on huomattavasti lyhyempi kuinGreifswaldiin. Kirkkoraadin jäsenillä matka kokoontumiseenon saattanut kestää kolmatta tuntiayhteen suuntaan. Viime aikoina kokouksia pidettiinkinsähköpostikokouksina.Seurakunta-ajoilta jää mieleen mm. alkuaikojennaisten kokoontumiset, joulujumalanpalvelukset,joissa osallistujia oli parhaimmillaanyli 30, aktiivinen osallistuminen Neustrelitzinmonikulttuuriviikkoon, aloite Berliinin suomikoulunlauantairyhmistä pitkämatkalaisille,Namibian matkan järjestäminen, Greifswaldinkesäretket jne.Alueella asuville pyritään jatkossakin turvaamaanpapin palvelut. Tarkoitus on, että pappikäy alueella vähintään kaksi kertaa vuodessa.Toinen käynti pyritään järjestämään joulun aikaanjumalanpalveluksen ja kirkkokahvien merkeissä.Naapuriapuhenkilö jatkaa tehtävässään.Renkaassa lopetetaan omat seurakuntasivut janettisivut siirtyvät pian arkistoon. Kappeliseurakunnanasioista tiedotetaan jatkossa Berliininsivuilla. Jäsenet tulevat saamaan lähiaikoina papiltakirjeen, jossa kysytään halukkuutta siirtyäjäseneksi Berliinin suomalaiseen seurakuntaan.Seurakunnan uudelleen perustamista ei suljetatulevaisuudessa pois, jos aktiiveja alueelta jossainvaiheessa löytyy. ”On ollut hyvä ja kaunis aika”,yksi jäsenistä totesi. Jatketaan samoissa merkeissäBerliinissä!Maria Parttimaa-ZabelKoillis-Saksan seurakunnan puheenjohtajaPappiin voit ottaa yhteyttä koska tahansaKun sinulla on huolia, voit aina soittaa papille.Jos et tavoita häntä puhelimitse henkilökohtaisesti, jätä viesti vastaajaan.Näin sinuun voidaan ottaa yhteyttä mahdollisimman pian.22 | 5 • 2009

”Mitä antaa – sitä saa takaisin!”Monet papit, puheenjohtajat ja ryhmien vetäjätovat yhdistäneet 27 vuoden ajan hajallaan asuviasuomalaisia Freiburgin seurakuntaan. Monet ideaton toteutettu ja taas lakkautettu, mutta monetihmissuhteet säilytetty. Riitta-Liisa Wütherich,exam. Altenpflegerin, yksi perustajajäsenistä japitkäaikainen puheenjohtaja, innostaa toisia elämäntyönsäjatkajiksi. Häntä haastatteli 63-vuotissyntymäpäivienyhteydessä Ritva Kundt.Miksi seurakunta perustettiin?Meitä oli pieni joukko suomalaisia naisia.Deutsch-Finnische Gesellschaft oli olemassa,mutta toiminnasta oli puutetta. Pirjo-Liisa Janztiesi Saksaan perustetuista suomalaisista seurakunnistaja lähti vetämään meidän uutta seurakuntaammepuheenjohtajana. Näin saimmesielunhoitoa ja hengellistä ”ruokaa” omalla kielellä.Ketkä papeista jäivät erikoisesti mieleesi?Mieleeni jäi erikoisesti Aarne Kiviniemi, nuori,iloinen ja välitön pappi, joka osasi hyvin laulaa.Seurakuntakin veisasi kovaa mukana. Hänenensimmäinen lapsensa syntyi täällä. Pikkupoika oli kaikessa mukana ja piti huolen isänsäpuheenvuorosta tokaisten: ”Lopeta! Nyt on munisin vuoro!”Mitä puheenjohtajalta vaaditaan?Kykyä organisoida! Pappi tulee aina ”valmiille”.Sitä paitsi pitää osata vastata ”korkeissa asemissaolevien” kysymyksiin Suomen kulttuuristaja historiasta sekä kirkosta. On tunnettava seurakunnanjäsenet ja heidän kykynsä. On oltavahyvät yleistiedot edustaessa suomalaisuutta.Mitä toimintaa oli virka-aikanasi?Keskustelupiirin vetäjänä toimi jonkin aikaaKaarina Kandernista. Jos ei ollut vetäjää, niin ainakinrupattelun päätteeksi rukoiltiin ja veisattiintuttuja virsiä. Itse pidin alussa pyhäkoulua.Kielikoulukin oli. Olihan meillä pieniä lapsia.Seurakunnan 20-vuotisjuhlien yhteydessä sainjärjestettyä ainutlaatuisen tilaisuuden: HyväntekeväisyyskonsertinInkerinmaan työn hyväksi.Oopperalaulaja Johan Tilli ja urkuri MinnaRaassina tulivat kuuluisasta Semper-OopperastaDresdenistä. Valitettavasti kuulijajoukko olipieni. Sitten vanhempana kävimme kulttuurimatkoillavanhoihin kirkkoihin tutustumassa,myös Ranskan puolella. ”Suomea pälpättävä”matkaseurue Freiburgista Wieniin, Prahaan jaPariisiin oli junassa outo ihme, joka näkyi käyväntoisten matkailijoiden hermoille.Mitä sinulle merkitsivät uudet ihmissuhteet?On rikkautta olla monenlaisten ihmisten seurassa.Ei varmaan Suomessa tutustuisi niin erilaisiinihmisiin. Meillä on täällä ”diasporassa”vahva yhteistunto. (Mitä se merkitsee? Riitta-Liisa hakee suuresta kirjastostaan selityksen jahymyilee.) ”unter anders gläubigen zerstreut”.No, emme ole ihan syrjässä, meillä on hyvätsuhteet täkäläisten kirkkojen edustajiin.Mikä kannustaa tekemään työtä seurakunnanhyväksi?Siinähän kehittyy jatkuvasti ja oppii aina uutta.On hyvä tunne auttaa toisia. Se on mielekästävapaaehtoista työtä oman ammatin ohessa.Mitä antaa, sitä saa takaisin.Kiitos, Riitta-Liisa, työstäsiFreiburgin alueen suomalaisten hyväksi!kuva: Raija Scharrmann5 • 2009| 23

KIELIKOULUHei koko kielikouluväki!Pääsiäinen pääsi „yllättämään“ taas kerran, jakouluissa on kevätlomat käsillä, ellei jo pidetty.Hampuri aloitti kevät- ja pääsiäislomakaudenkuten aina ennenkin.Jotkut teistä ovat ehkä olleet Suomessa asti hiihtämässäja viettämässä „oikeata“ hiihtolomaa, niinkuin suomalaiset koululaiset ja opettajatkin.Pääsiäismatkakin on nyt juuri ollut tämänlehden ilmestyessä. Suomeen lähti 14 kielikoulujemmeoppilasta eri puolilta Saksaa kahdeksiviikoksi. Tästä matkasta kuulette tarkemminseuraavassa numerossa.Vappu on tulossa, ja sitäkin juhlitaan monessakielikoulussa askarrellen vappuviuhkoja ja juodensimaa sekä syöden tippaleipiä.Muitakin vapaapäiviä on tiedossa, kun on helatorstaija siihen liittyen ainakin yksi, ellei useampiakinlomapäiviä. Myös helluntai on tulossa,eli on taas paljon aikaa lepuuttaa itseään.Tällä sivulla on Ritva Prinzin kirjoittama artikkeliopettajien 30. koulutuspäiviltä Hannoverista.Kiitos siitä, Ritva!Toivotan teille kaikille hyvää kevätkesää!Päivi Nurmi-Steinke30 vuotta myöhemmin”Ensimmäisillä kielikoulujen opettajien koulutuspäivilläei tarvittu herätyskelloa”, muisteliRitva Taschner helmikuun lopulla Hannoverissa,”yövyimme perheissä, joiden pienet lapset pitiväthuolta siitä, että vieraat heräsivät ajoissa.” 30.koulutuspäivät (maailmanennätys Suomi-koulusaralla!)kokosivat 20.-22.02.2009 Hanns-Lilje -taloon 35 innokasta opettajaa. Heistä 30 vuottakielikoulun opettajana Nürnbergissä toiminutRitva oli kokenein. Kuusi henkilöä oli mukanaensimmäistä kertaa.Tällä hetkellä Saksassa toimii 24 suomalaistakielikoulua, joissa on koulua kohti 7-94 oppilasta.”Oppilaat ovat hyvin erilailla motivoituneitaja suomen kielen taito vaihtelee puhtaastisuomenkielisestä lapsesta ummikkoon”, kuvasipedagogisen neuvoston puheenjohtaja PäiviNurmi-Steinke opettajien työkenttää. Siksi ontärkeää kokoontua yhteen vaihtamaan ajatuksiaja saamaan uusia ideoita.Ideoita olikin tarjolla runsaasti musiikin ja senopetuksen ammattilaisten Risto Järvenpään ja1) Viiniköynnösaskel on helppo harjoitus aivotoiminnan virkistämiseksi.2) Laululeikkejä Risto Järvenpään johdolla.24 | 5 • 2009

KIELIKOULUElina Könösen johdolla. He veivät osanottajatPikkumetsän maailmaan, josta löytyi mm. aakkosiakeräävä pupu. Ryhmätöissä Risto muistuttioman keskiviivan ylittävien liikkeiden tärkeydestäaivotoiminnan virkistäjänä ja piiritanssienviiniköynnösaskelilla aivotoimintaa kohotettiinkinhuimasti. Tästä oli hyötyä luovassa työskentelyssä,jonka tuloksena syntyi jännittävä räppivariksesta Pikkumetsän kuusikossa.Elina puolestaan tarjosi paljon puhumaanjoutuville opettajille ohjeita äänenkäyttöön jatilaisuuden harjoitella oikeaa hengitystekniikkaa.Mitä kaikkia lihaksia kielen, leuan ja kaulanalueelta löytyikään! Hilpeys oli suuri, kun kokojoukko ”pussasi ilmaan”, haukkoi kuin kala kuivallamaalla ja muutenkin kokeili, mihin kaikkiinliikkeisiin suu venyy. Tärkeitä rentoutusliikkeitä,sillä juuri kielen ja leuan jännitystilat ovatElina Könösen mukaan puhumisen ja laulamisenkompastuskiviä.Hyvän verryttelyn ansiosta laulaminen sujuikinillalla pikkutunneille asti – Meksikon pikajunastaautioon taloon ja takaisin.Logopedi Heli Hornin lauantain luennon perusteellaolisi keskustelua kaksikielisyydestä riittänytvaikka kuinka pitkään. Heli ei varmaan ollutluennoitsijana viimeistä kertaa!Suomalaisina vieraina kuulumisia kertoivatMaarit Hyvärinen Suomi-Seurasta ja MailaEichhorn Suomi-koulujen tuki ry:stä. Kielikouluneuvostonpuheenjohtaja Mauri Lunnamopuolestaan esitteli kielikoulujen toiminta- jatalouslukutilastoja.Välittömässä tunnelmassa oli vaikea kuvitella,että vasta vuoden 1984 koulutuspäivillä Bremenissäpäätettiin yhteisesti, että opettajat voivatkaikki sinutella toisiaan. Paljon on muuttunut 30vuodessa. Mutta on asioita, jotka eivät muutu.Ritva Taschner kuvasi tunnelmia ensimmäistenkoulutuspäivien jälkeen: ”On ollut kiva tutustuaja ladata akkuja, on naurettu ja opittu.” Juuri siltätuntui myös 30. koulutuspäivien päätyttyä.Teksti ja kuvat: Ritva Prinz1) Päivi Nurmi-Steinke onnitteli melkein kaikilla koulutuspäivillä mukana ollutta Ritva Taschneria.2) Iloinen opettajajoukko poseeraa vaikka tihkusateessa.5 • 2009| 25

kirkolliset toimituksetkasteElia Jaakko Ellessynt. 29.09.2008, Krefeldkast. 15.02.2009, KrefeldAaron Johannes Matthiessynt. 30.08.2008, Berliinikast. 01.03.2009, BerliiniHenri Béla Crämersynt. 01.12.2007, Nürnbergkast. 22.03.2009, NürnbergSoraija Senja Alaghebandisynt. 09.10.2006, Kielkast. 22.03.2009, KielLauri Anton Böhmsynt. 06.12.2008, Berliinikast. 22.03.2009, Passions-kirkko,BerliiniRasmus Eddy Joonas Haapamäkisynt. 10.07.2008, Bad Sodenkast. 29.03.2009, FischbachAvioliittoon vihitty/Avioliiton kirkollinen siunaaminenKlaus Dieter OostRaija Anita Oost (o.s. Lukkarinen)14.02.2009, SolingenDr. Wernhard Meyer-HoepfelEeva Meyer-Hoepfel21.02.09, Kuopion tuomiokirkkoToivon blogi - Ajatuksia kansainvälisestä vastuusta ja elämästäKirkon ulkomaanavun nettisivujen toivon blogiin kirjoittavat kansainvälisen diakonianparissa toimivat henkilöt Suomessa ja ulkomailla. Lue lisää: http://blogi.kua.fiSuomalaiset kirkkona maailmallaKyrkans arbete bland finländare utomlandswww.evl.fi/ulkosuomalaisetKatso sivuiltamme, miten ja missäSuomen evankelis-luterilainen kirkko palvelee ulkosuomalaisia.RENKAAN AIKATAULUT:Rengas 6-7/2009 ilmestyy KV 23:kesä- ja heinäkuun tapahtumatiedotartikkelit: 1.5. / srk-sivut: 1.5.Rengas 8-9/2009 ilmestyy KV 31elo- ja syyskuun tapahtumatiedotartikkelit: 1.7. / srk-sivut: 1.7.26 | 5 • 2009

Jäsenilmoitus • Beitrittserklärungosoitteenmuutos • Adressenänderungwww.rengas.deinfo@zfka.deIlmoittaudun jäseneksi merkitsemääni Saksan suomalaiseen seurakuntaan:Ich möchte Mitglied der finnischen Gemeinde werden in:BerlinBielefeldBremenDresdenDüsseldorfFrankfurtFreiburgHannoverKarlsruheKielKölnLübeckMünchenMünsterNord-OstNürnbergRhein-NeckarRuhrgebietStuttgartNimetNamenSyntymäaikaGeburtsdatumKansalaisuusStaatsangehörigkeitOsoite, puhelin, sähköposti / Anschrift, Telefon, E-Mail:Hyväksyn tietojeni tallentamisen SKTK:n osoiterekisteriin.Ich bin damit einverstanden, dass diese Daten vom ZFKA elektronisch gespeichert werden.Paikka, pvm / Ort, DatumAllekirjoitus / UnterschriftHaluatko Rengas-lehden postitse (K/E) - Möchten Sie Rengas per Post bekommen (J/N)Lähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover / info@zfka.deEINzugsermächtigung Neu ÄnderungSie können Ihre jährliche Spende an Rengas von Ihrem Konto abbuchen lassen.Hiermit ermächtige ich das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V., einmal im Jahr ab 2009EURO von meinem Konto einzuziehen.Valtuutan SKTK:n suoraveloittamaan tililtäni vuosittaisen tukeni Renkaalle.Name:Adresse:Name und Ort des Geldinstituts:Konto-Nr:BLZ:Ort, DatumUnterschriftenLähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 HannoverIhre Spende ist steuerlich absetzbar. Bitte eine Spendenquittung bei uns anfordern.5 • 2009| 27

Olisiko Sinunkin aika liittyä jäseneksi?Jo 80 vuotta ulkosuomalaisten etuja ajanut Suomi-Seura ry on voittoa tavoittelematonjärjestö, joka toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla. Neuvontapalvelummeauttaa kaikissa ulkomaille muuttoon, siellä asumiseen ja Suomeenpaluuseen liittyvissä kysymyksissä. Ulkosuomalaisparlamentin kautta ulkosuomalaistenasiat tulevat Suomen päättäjien tietoon ja käsittelyyn.Suomi-SeuraMariankatu 800170 HelsinkiPuh. +358-(0)9-684 1210Fax +358-(0)9-6841 2140email: info@suomi-seura.fiwww.suomi-seura.fiKaksoiskansalaisuus on jo saavutettu, mutta paljon työtä on jäljellä. Haluatkokirjeäänestysmahdollisuuden, Suomi-koulujen toiminnan kehittyvän ja suomenkielisenseniorihoidon?Jäsenyytesi on tärkeä voidaksemme jatkossakin turvata Suomi-Seuran jaulkosuomalaisparlamentin toiminnan ja jatkaa ulkosuomalaisten edustajana.Liity sinäkin jäseneksi Suomi-Seuraan![ ] Kyllä, haluan liittyä Suomi-Seuran jäseneksi:Nimi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Synt. aika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Osoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Sähköposti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Maksan jäsenyyden vuodelle / vuosille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Jäsenmaksu 23 euroa / USD 29 kalenterivuodelta.Lisäksi seuraavat samassa osoitteessa asuvat perheenjäseneni haluavat liittyäSuomi-Seuraan.Perheenjäsenen jäsenmaksu 11 euroa / USD 14 kalenterivuodelta.Nimi / nimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .[ ] Lähettäkää minulle lasku [ ] Luottokortilla (Visa / Euro / MasterCard)Maksan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . euroa kortin nro . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . voimassaolo . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .PäivämääräAllekirjoitusLähetä osoitteella: SUOMI-SEURA (FINLAND SOCIETY), Mariankatu 8, FI-00170, Helsinki, Finland28 | 5 • 2009