tutkielma.pdf, 350 kB - Helsinki.fi

paristo, hehkulamppu ja johtimet on kytkettävä, jotta lamppu palaisi? Prosessin edetessäetsitään vastauksia kysymyksiin: Millainen ilmiö sähkövirta on? Millaisissa systeemeissäse esiintyy? Mistä sen tunnistaa? Mitkä ovat sen havaittavat vaikutukset? Mitkä ovatvirtapiirin osat? Millaisia ominaisuuksia niillä on? Miten niiden ominaisuudet vaikuttavatsähkövirran suuruuteen? Mitkä ovat sähkövirran syyt ja seuraukset?Suureet jännite, sähkövirta ja resistanssi otetaan käyttöön empirian pakosta; esittämäänjo ymmärrettyä. Samoin Kirchhoffin lait ja Ohmin laki esittävät täsmällisesti johahmotetut kausaalisuhteet. Vasta kvantitatiivisen selittämisen hierarkkisesti korkeallatasolla ymmärretään millä tavoin sähkövirta on metallijohtimessa elektronien liikettä.Hahmottavan lähestymistavan mukainen opetus perustuu kokeelliseen työskentelyyn.Kokeellisuus voi olla arkihavaintojen luokittelua ja jäsentämistä, oppilastöitä, laboratoriotyöskentelyä,demonstraatioita, opintokäyntejä, av-välineiden tai kerronnanavulla tapahtuvaa toimintaa.Lazarowitz ja Tamir (1994) referoivat lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan sekätutkijoiden, opettajien että oppilaiden käsitykset siitä, mihin kokeellisella työskentelylläpyritään ja mitä sen avulla opitaan, vaihtelevat suuresti. On niitä, jotka Woolnoughin jaAllsopin (1985) tavoin voimallisesti erottavat laboratoriossa tapahtuvan luonnontieteellisenprosessin oppimisen käsitteiden oppimisesta, jonka tulisi tapahtua ilman kokeellistatyöskentelyä. Lazarowitz ja Tamir puolestaan näkevät laboratorion paikkana, jossaopiskelijat saavat kokemuksia, jotka vuorovaikuttavat heidän mielikuviensa kanssa jakehittävät uusia käsitteitä. Samalla he muistuttavat kokeellisen työskentelyn tehokkuudenriippuvan harjoitusten ja tutkimusten luonteesta, oppilaiden vuorovaikutuksestaopettajan ja toistensa kanssa sekä kokeita ennen ja jälkeen käytävien keskustelujenluonteesta. He myös viittaavat tutkimuksiin, joiden mukaan kokeellinen työskentely ontehotonta, jos se on vain jo opitun teorian kokeellista vahvistamista, ja tuloksellista, josoppilaat saavat suunnitella kokeita omien hypoteesiensa testaamiseksi. [10]Kurki-Suonioiden mukaan kokeellisuuden on oltava käsitteiden merkityksiä hahmottavaa.Tällöin huomio kiinnitetään sellaisiin ilmiöihin ja ilmiöiden piirteisiin, ja tehdäänsellaisia kokeita, jotka edistävät ja ohjaavat perushahmotusta. Oppijaa ohjataanjärjestelmällisesti havaintojen perusteella tiedostamaan ja muokkaamaan omia mielikuviaan.Konstruktivismin keskeinen ohje on oppimisen vaiheistaminen. Ennen koetta taidemonstraatiota oppilaat keskustelevat joko keskenään tai opettajan kanssa esittäen arvelujaja hypoteeseja siitä mitä kokeessa tapahtuu. Näissä keskusteluissa tulevat ilmioppilaiden luontaiset ajatusmallit ja ennakkokäsitykset. Kokeellisen työskentelyn aikanaoppilaita ohjataan tarkkailemaan ilmiön oleellisia piirteitä. Kun havainnot on kirjattumuistiin ja mittaustulokset taulukoitu tai esitetty graafisesti, käydään niitä strukturoivakeskustelu. Tavoitteena on luoda käsitteellinen ristiriita, joka pakottaa oppijan muokkaamaanmielikuviaan. [9, s. 24]9