KIINTEISTÖPALVELUT JULKISENA HANKINTANA - TKK

Teknillisen korkeakoulun rakentamistalouden laboratorion raportteja 236 

Helsinki University of Technology Construction Economics and Management Reports 236 

Espoo 2007 TKK-RTA-R236 

KIINTEISTÖPALVELUT JULKISENA HANKINTANA 

Antti Tieva Juha-Matti Junnonen

Teknillisen korkeakoulun rakentamistalouden laboratorion raportteja 236 

Helsinki University of Technology Construction Economics and Management Reports 236 

Espoo 2007 TKK-RTA-R236 

KIINTEISTÖPALVELUT JULKISENA HANKINTANA 

Antti Tieva Juha-Matti Junnonen 

Helsinki University of Technology 

Department of Civil and Environmental Engineering 

Laboratory of Construction Economics and Management 

Teknillinen korkeakoulu 

Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto 

Rakentamistalouden laboratorio

Jakelu: 


Rakentamistalous 

PL 2100 

02015 TKK 

Puh. (09) 451 3743 

Fax (09) 451 3758 

E-mail: leena.honkavaara@tkk.fi 

© TKK Rakentamistalous 

ISBN 978-951-22-8738-3 

ISBN 978-951-22-8739-0 (pdf) 

ISSN 1456-9329 

Picaset Oy 

Helsinki 2007 

1. painos

TEKNILLINEN KORKEAKOULU 

http://www.tkk.fi/ 

Osasto/laboratorio ja URL/verkko-osoite 

Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto/ Rakentamistalous 

http://www.cem.tkk.fi/fsr/ 

Tekijät 

Tieva, A., Junnonen, J-M 

Julkaisun nimi 

Kiinteistöpalvelut julkisena hankintana 

TIIVISTELMÄSIVU 

Julkaisija 


Rakentamistalouden laboratorio 

Tiivistelmä 

Tämä julkaisu liittyy julkisen hankintayksikön tekemään kiinteistöpalveluiden hankintaprosessiin ja siinä noudatettaviin 

menettelytapoihin. Julkaisun tavoitteena on selkeyttää kiinteistöpalveluiden hankinnassa noudatettavia 

hankintalainsäädännön määräyksiä sekä selventää käytännön toimijoille mahdollisia toimintatapoja. 

Kiinteistöpalveluiden julkiseen hankintaan liittyvä tutkimus on ajankohtainen useastakin syystä. Suomessa on 

käynnissä julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntöuudistus, joka muuttaa hankintaan liittyviä toimintamenettelyitä. 

Uuden hankintalain kansallisten kynnysarvojen raja palveluhankinnoissa on 15 000 euroa. Tämä merkitsee, 

että suuri osa julkisista kiinteistöpalveluhankinnoista joudutaan kilpailuttamaan hankintalain mukaan. Tutkimus 

on myös ajankohtainen siitä syystä, että vastaavantyyppistä hankintalainsäädännön ja kiinteistöpalvelujen suhdetta 

koskevaa tutkimusta on Suomessa tehty suhteellisen vähän. 

Julkisten hankintojen sääntelyn tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä siten, että käytettävissä olevilla 

resursseilla pystytään hankkimaan laadultaan parhaita palveluita. Tavoitteena on lisäksi julkisten palveluiden 

tehostaminen ja laadun parantaminen. Julkisten kiinteistöpalveluiden hankinnassa keskeisiä periaatteita ovat 

kilpailun aikaansaaminen sekä tarjousmenettelyyn osallistuvien syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu. Nämä periaatteet 

asettavat vaatimuksia kiinteistöpalveluiden hankinnassa sovellettaville menettelyille sekä tarjousten valintaan 

liittyville arviointikriteereille. 

Valtaosa kiinteistöpalveluista hankitaan rajoitetulla hankintamenettelyllä. Tällöin hankintayksikkö voi asettaa 

tarjouskilpailuun osallistuville palveluntuottajille kriteereitä ja siten rajata tarjouskilpailuun osallistuvien palveluntuottajien 

määrää. Palveluntuottajille asetettavat kriteerit eivät kuitenkaan saa rajoittaa kilpailua eivätkä 

myöskään suosia tai syrjiä eri palveluntuottajia. Hankintayksikkö voi asettaa kriteereitä koskien palveluntuottajan 

taloudellista asemaa ja liikevaihtoa, henkilökunnan määrää tai yrityksen toimintahistoriaa. Hankintayksikön 

ei voi kuitenkaan asettaa sellaisia kriteereitä, jotka eivät ole perusteltuja hankinnan kohde huomioon ottaen. 

Hankintayksikön ei siten ole hyväksyttävää asettaa esimerkiksi niin korkeita liikevaihtoja tai henkilökunnan määrää 

koskevia vaatimuksia, jotka eivät ole hankkeen kohde huomioon ottaen perusteltuja. 

Mikäli tarjousten valintaperusteena käytetään kokonaistaloudellisesti edullisuutta, on tarjousten vertailuperusteiden 

ja painottamisen etukäteen ilmoittaminen pakollista. Tarjouksen valinnassa on käytettävä objektiivisiä ja 

yksiselitteisiä hankittavaan kiinteistöpalveluun liittyviä tekijöitä eikä saa antaa hankintayksilölle rajoittamatonta 

valinnanvapautta. Tarjouksen valinnassa onkin käytettävä objektiivisia ja yksiselitteisiä hankittavaan kiinteistöpalveluun 

liittyviä tekijöitä. Samoja kriteereitä ei voida käyttää palveluntuottajan kelpoisuuden ja tarjouksen 

paremmuuden arvioinnissa. 

Asiasanat (avainsanat) ja luokat 

Julkinen hankinta, kiinteistöpalvelut, hankintalainsäädäntö 

Paikka 

Espoo 

ISBN (painettu) 

978-951-22-8738-3 

ISBN (elektroninen) 

978-951-22-8739-0 (pdf) 

Vuosi 

2007 

URL (verkko-osoite) 

http://www.cem.tkk.fi/fsr/publications.htm 

Sivumäärä 

91 

Julkaisun kieli 

suomi 

ISSN ja osan numero tai raporttitunnus (painettu) 

1456-9329 TKK-RTA-R236 

ISSN ja osan numero tai raporttitunnus (elektroninen) 

4 

Tiivistelmän kieli 

suomi

Alkusanat 

Tämä työ on osa Teknillisen korkeakoulun Rakentamistalouden laboratorion ”Palvelun- 

tuottajan valintaan vaikuttavat tekijät liike-elämän palveluissa (PATA)” – 

tutkimushanketta. Hankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kiinteistöpalveluhankin- 

toihin vaikuttavista tekijöistä. Tässä osatutkimuksessa on selvitetty hankintalainsäädäntöön 

vaikutuksia kiinteistöpalveluiden hankintaan ja niissä noudatettaviin menettelyihin. 

PATA -tutkimushankkeen päärahoittajana toimi Tekes. Lisäksi tutkimusta ovat rahoittaneet 

useat yritykset, joiden edustajista on myös muodostettu tutkimuksen johtoryhmä. 

Esitämme suuret kiitokset tutkimuksen rahoittajille sekä tutkimusta ohjanneille johtoryhmän 

jäsenille. 

Satu Haaparanta 

Matti Heinonen 

Thomas Hollfast 

Jyrki Kalavainen 

Kari Kangasmaa 

Sirpa Kokki 

Seppo Korhonen 

Pekka Metsi 

Tekes 

SKV 

Wärtsilä 

VTT 

Pohjola Oyj 

YLE 

SOK 

Pöyry Building Services Oy 

Jani Nieminen 

Pekka Hapuoja 

Maarit Leppänen 

Raija Valtiala 

Heimo Valtonen 

Sato 

Helsingin kaupunki 

ISS Palvelut 

TKK 

Senaatti-kiinteistöt 

Tutkimusraportin kirjoittamisesta on vastannut tutkija Antti Tieva ja tutkimuspäällikkö 

Juha-Matti Junnonen. 

Espoossa 15.3.2007 

5

SISÄLLYSLUETTELO 

TIIVISTELMÄ 

ESIPUHE 

1 JOHDANTO.......................................................................................................................................7 

2 JULKISEN HANKINTALAINSÄÄDÄNNÖN KESKEISET PERIAATTEET................................9 

3 JULKISEN HANKINNAN KÄSITE ...............................................................................................16 

4 HANKINTAYKSIKKÖ JA KILPAILUTTAMISVELVOLLISUUS ..............................................19 

4.1 HANKINTAYKSIKÖISTÄ ............................................................................................................19 

4.2 KILPAILUTTAMISVELVOLLISUUDESTA .....................................................................................21 

5 HANKINTAMENETTELYT ...........................................................................................................25 

5.1 YLEISTÄ...................................................................................................................................25 

5.2 AVOIN JA RAJOITETTU MENETTELY..........................................................................................26 

5.3 NEUVOTTELUMENETTELY JA KILPAILULLINEN NEUVOTTELUMENETTELY................................34 

5.4 PUITEJÄRJESTELY.....................................................................................................................38 

6 TARJOUSPYYNTÖ JA TARJOUS.................................................................................................41 

6.1 TARJOUSPYYNNÖISTÄ ..............................................................................................................41 

6.1.1 Hankinnan kohteesta ..........................................................................................................46 

6.1.2 Tarjoajien valintaa koskevat kriteerit.................................................................................47 

6.1.3 Arviointiperusteet tarjouspyynnössä...................................................................................50 

6.1.4 Tarjousten arviointiperusteiden ero tarjoajien kelpoisuusvaatimuksiin.............................55 

6.2 TARJOUKSISTA.........................................................................................................................56 

6.2.1 Yleistä .................................................................................................................................56 

6.2.2 Tarjoajan poissulkeminen tarjouskilpailusta......................................................................57 

7 TARJOUSVERTAILU JA TARJOUSKILPAILUN RATKAISEMINEN ......................................60 

7.1 TARJOUSVERTAILUSTA JA TARJOUSTEN VALINNASTA..............................................................60 

7.1.1 Yleistä .................................................................................................................................60 

7.1.2 Arviointiperusteista ............................................................................................................62 

7.1.3 Oikeustapauksia .................................................................................................................65 

7.2 HANKINTAPÄÄTÖKSISTÄ JA –SOPIMUKSISTA ...........................................................................72 

8 OIKEUSTURVAKEINOISTA.........................................................................................................76 

8.1 MARKKINAOIKEUDESTA ..........................................................................................................76 

8.2 SEURAAMUKSISTA ...................................................................................................................77 

9 POHDINTAA KOSKIEN KIINTEISTÖPALVELUIDEN HANKINTAA .....................................82 

10 YHTEENVETO................................................................................................................................85 

LÄHDELUETTELO ..................................................................................................................................89 

6

1 JOHDANTO 

Tämä tutkimusraportti koskee kiinteistöpalvelujen julkisia hankintoja. Julkaisu on ajan- 

kohtainen useastakin syystä. Ensinnäkin tällä hetkellä Suomessa on käynnissä lainsää- 

däntöuudistus, jossa laki julkisista hankinnoista uudistuu ja lähitulevaisuudessa tulee 

sovellettavaksi uusi hankintalaki. Toiseksi julkaisu on ajankohtainen, sillä vastaavan- 

tyyppistä hankintalainsäädännön ja kiinteistöpalvelujen suhdetta koskevaa tutkimusta 

on Suomessa tehty suhteellisen vähän. Tässä mielessä raportti tuo uusia näkökulmia 

kyseisen suhteen tutkimukseen. 

Julkaisu on ajankohtainen myös sen vuoksi, että yleisesti julkisten hankintojen saralla 

tapahtuu paljon. Aiheen tiimoilta käydään paljon keskustelua, julkiset hankintayksiköt 

keskittävät hankintojaan ja pyrkivät parantamaan hankintaosaamistaan. Lisäksi julkisten 

hankintojen kansantaloudellinen merkitys ja arvo ovat huomattavan suuria. Näiden 

seikkojen pohjalta, voidaan todeta, että kyseisen kaltaiselle tutkimukselle ja julkaisulle 

on ollut yleisesti tarvetta. Julkaisulla pyritäänkin tuomaan lisää tietoutta julkisten hankintojen 

toteuttamisesta kiinteistöpalveluhankinnoissa. 

Raportin työstäminen on toteutettu seuraavalla tavalla. Ensinnäkin perustan tarkasteluille 

on muodostanut uudistunut hankintalaki. Tähän liittyen on tarkasteltu hallituksen 

esitystä uudeksi laiksi julkisista hankinnoista 1 . Lakiehdotusta on tarkasteltu ja analysoitu 

kauttaaltaan, kuitenkin keskittyen tiettyihin osakokonaisuuksiin, kuten esimerkiksi 

tarjouspyyntöön, tarjoukseen ja tarjousvertailuun. Tavoitteena on ollut huomioida tekijöitä, 

jotka vaikuttavat kiinteistöpalveluhankinnan toteuttamiseen. 

Toiseksi, julkaisua on työstetty hyödyntämällä yli 60 oikeustapausta. Analysoinnin kohteena 

ovat olleet kilpailuneuvoston päätökset, markkinaoikeuden ratkaisut, korkeimman 

hallinto-oikeuden ratkaisut, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisut sekä yksi Itä- 

Suomen hovioikeuden ratkaisu. Tapaukset on valittu lähtökohtaisesti siten, että ne koskevat 

kiinteistöpalveluja. Koska tällaisia tapauksia on ollut käsittelyssä oikeusasteissa 

rajallinen määrä, olemme hyödyntäneet paikka paikoin myös muiden toimialojen tapauksia. 

Tapauksia on analysoitu lakiehdotuksen säännösten yhteydessä, jolloin ne on 

saatu täydentämään toisiaan. Tavoitteena on ollut tuottaa uutta informaatiota ja tietämystä 

juuri liittyen kiinteistöpalveluihin, mutta myös laajemmin koskien yleisesti palveluhankintoja. 

1 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi julkisista hankinnoista sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja 

postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista HE 50/2006 vp.

Kolmanneksi raportin tekemisessä on hyödynnetty alan kirjallisuutta. Kiinteistöpalvelu- 

ja ja julkisia hankintoja on käsitelty oikeuskirjallisuudessa niukasti, minkä vuoksi , 

olemme tarkastelleet yleisiä teoksia koskien julkisia hankintoja ja erityisesti koskien 

hankintalainsäädäntöä. Tässä olemme hyödyntäneet sekä kansallista että kansainvälistä 

oikeuskirjallisuutta. 

8

2 JULKISEN HANKINTALAINSÄÄDÄNNÖN KESKEISET PERIAATTEET 

Julkisten hankintojen sääntelyn tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä siten, 

että käytettävissä olevilla resursseilla pystytään hankkimaan laadultaan parhaita tuotteita 

ja palveluja. Samalla pyritään avaamaan julkisten hankintojen markkinat koko EU:n 

alueella muista jäsenvaltioista tulevalle kilpailulle. Tavoitteena on myös julkisten palvelujen 

tehostaminen ja laadun parantaminen sekä talouden kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden 

edistäminen. Lisäksi hankintalainsäädännöllä pyritään edistämään elinkeinotoimintaa. 

Julkisia hankintoja koskeva sääntely perustuu EU:n perustamissopimukseen, hankintadirektiiveihin 

sekä kansalliseen lainsäädäntöön. EU:n perustamissopimuksen ja oikeusperiaatteiden 

vaikutus näkyy myös uuden hankintalain esitöissä 2 , joiden mukaan julkisia 

hankintoja koskevalla sääntelyllä pyritään edistämään EU:n perustamissopimuksen 

mukaista tavaroiden vapaata liikkuvuutta, palvelujen tarjoamisen vapautta sekä sijoittautumisvapautta. 

Hankintalainsäädännön keskeisiä periaatteita ovat kilpailun aikaansaaminen 

sekä tarjousmenettelyyn osallistuvien syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu. 

Syrjintä käsittää laajasti kaikenlaisen syrjinnän, joka kohdistuu esimerkiksi luonnollisiin 

tai oikeushenkilöihin taikka hankinnan kohteena oleviin palveluihin. Periaatteen mukaan 

samanlaisia tilanteita ei saa kohdella eri tavoin ainakaan, mikäli erilaista kohtelua 

ei voida perustella puolueettomin syin. Tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu tarkoittaa 

myös sitä, että hankintayksikön määrittelee hankinnan kohteen ja ehdot sekä laatii kilpailuasiakirjat 

objektiivisesti. Lisäksi tärkeä periaate on avoimuusperiaate, joka on mainittu 

uuden hankintadirektiivin 2004/18/EY 2 artiklassa sekä hankintalain 2 §:ssä. Syrjimätön 

ja tasapuolinen kohtelu ei koske hankintalain sanamuodosta huolimatta pelkästään 

tarjouskilpailuun osallistuvia, vaan myös sellaisia toimittajia, jotka ovat tahtomattaan 

jääneet tarjousmenettelyn ulkopuolelle. 3 Näitä periaatteita täydentää kilpailumahdollisuuksien 

hyödyntämisen periaate. 

Hankintalailla ei ole kuitenkaan tarkoitus poistaa tai tasoittaa niitä eroja, joita toimittajien 

välillä on esimerkiksi taloudellisissa, teknisissä tai toiminnallisissa resursseissa. 

Hankintayksiköiden tuleekin hyödyntää markkinoilla jo olevaa kilpailua hinta-laatusuhteeltaan 

ja muutenkin hankintatarpeisiin parhaiten soveltuvan ratkaisun löytämisek- 

2 Julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992) kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän muistio 

15.11.2004. KTM Julkaisuja 36/2004.; Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi julkisista hankinnoista 

sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista HE 

50/2006 vp 

3 Pohjonen 2002 s. 11. 

9

si. Hankintayksikkö antaa kaikille toimittajille tasapuoliset ja syrjimättömät kilpailu- 

mahdollisuudet, mutta toimittajien menestyminen kilpailussa riippuu niiden omista kil- 

pailuvahvuuksista. 

Julkisia hankintoja koskevat säännökset koostuvat sekä oikeussäännöistä että oikeuspe- 

riaatteista. Oikeussäännöistä poiketen periaatteet ovat oikeusohjeita, jotka eivät suoraan 

määrää täydellisesti tapauksen ratkaisua, vaan antavat perusteita tiettyyn suuntaan teh- 

tävälle ratkaisulle. 4 Käytännössä järjestelmä perustuu oikeussääntöjen soveltamiseen, 

joita täydennetään periaatteilla. 5 Hankintamenettelyjen oikeussäännöt koskevat lähinnä 

sitä, milloin hankinnasta on järjestettävä tarjouskilpailu, miten hankinnasta on tiedotettava 

ja kuinka paljon osapuolia menettelyyn on hyväksyttävä. Hankintayksikölle asetettavat 

menettelylliset velvoitteet voidaankin johtaa pitkälti suoraan oikeussäännöistä. 

Oikeussäännön puuttuessa ratkaisu perustuu periaatteille. Eräät kokonaisuudet, kuten 

neuvottelumenettely, on jätetty pääosin periaatteiden varaan. 

Periaatteiden tavoitteita voidaan havainnollistaa jakamalla tavoitteet tehokkuustavoitteisiin, 

vapaustavoitteisiin ja oikeudenmukaisuustavoitteisiin. Periaatteet voivat suojata 

mitä tahansa näistä tavoitteista. Tavoitteet ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään, joten 

periaate, jonka tarkoituksena on suojata yhtä tavoitetta voi välillisesti suojata myös 

toista. Esimerkiksi kilpailuoikeudellinen periaate, jonka tarkoituksena on suojata markkinoiden 

tehokkuutta voi samalla suojata oikeudenmukaisuutta, esimerkiksi kieltämällä 

määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttämät kohtuuttomat ehdot. 6 

Tehokkuuteen liittyvillä argumenteilla on vahva asema hankintadirektiiveissä ja hankintalain 

esitöissä. Uuden hankintadirektiivin johdanto-osion 2 kohdassa direktiivin velvoitteet 

johdetaan tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta, sijoittautumisvapauden periaatteesta 

ja palveluiden tarjoamisen vapauden periaatteesta. Komission vuonna 1988 jul- 

4 Oikeusperiaatteista ks. Pöyhönen 1988 s. 20 ss, Yleensä oikeussäännön ja oikeusperiaatteen ero johdetaan 

niiden yleisyysasteesta. Jaottelua voidaan näin ollen pitää suhteellisena ja se voidaan myös kyseenalaistaa. 

5 Ks. Arrowsmith 1996 s. 294-295, joka tarkastelee sääntöihin ja periaatteisiin perustuvien järjestelmien 

haittoja ja hyötyjä. Pelkästään periaatteille perustuvan järjestelmän ongelmana hän pitää sitä, etteivät 

yhteisöön kuuluvat jäsenvaltiot ole sisäistäneet periaatteiden noudattamista sekä sitä, että periaatteisiin 

liittyy syrjivän kohtelun vaara – toisaalta periaatteisiin perustuva järjestelmä mahdollistaisi taloudellisen 

toiminnan joustavamman kehittämisen. Ongelmaksi voisi myös osoittautua periaatteisiin perustuvan järjestelmän 

yhteensovittaminen kansainvälisiin hankintasäännöstöihin, jotka perustuvat pitkälti oikeussääntöihin. 

Kyseessä on siis viime kädessä oikeuspoliittinen valinta, jossa punnitaan järjestelmien etuja ja 

haittoja keskenään. 

6 Tavoitteista erityisesti Kuoppamäki 2003 s. 31 ss. Kuoppamäki tarkastelee muun muassa tehokkuuden 

eri lajeja, vapauden ilmentymiä sopimusvapaudessa, elinkeinonharjoittamisen vapaudessa ja omistusoikeudessa 

sekä oikeudenmukaisuutta distributiviisenä elementtinä.. Ks. myös Wilhelmsson 1995 s. 3738, 

joka EY-oikeudellista sopimusoikeutta tarkastellessaan katsoo markkinarationaalisten ja sosiaalisten 

piirteiden olevan osaksi samansuuntaisia. 

10

kaisemassaan selvityksessä ”The Cost of non-Europe in public procurement” julkisten 

hankintojen avaamisen hyödyt liitetään tehokkuuden paranemiseen. 7 Hankintalakia 

koskevassa hallituksen esityksessä eräänä lain tavoitteena mainitaan julkisten varojen 

käytön tehostaminen 8 . Julkisissa hankinnoissa tavoitellaan hankintayksikön tarpeita 

hinta-laatu-suhteiltaan parhaiten vastaavaa ratkaisua. Välittömien ja välillisten kustannusten 

lisäksi tavoitteena tulee olla myös laatuun liittyvien tekijöiden huomioon ottaminen 

erityisesti palveluhankinnoissa 9 . 

Hankintalainsäädännöllä on liittymäkohtia kilpailuoikeuteen, sopimusoikeuteen ja julkisoikeuteen. 

Kysymys on toisaalta markkinoiden vapauttamisesta, toisaalta siitä, millä 

tavalla ja minkä sisältöisenä sopimus voidaan tehdä sekä viimeiseksi julkisyhteisön 

toiminnan sääntelystä. 10 Hankintalainsäädäntö on laajassa merkityksessä osa EY:n kilpailuoikeutta 

ja sen tavoitteet ovat olennaisilta osiltaan samansuuntaisia. Hankintalainsäädäntö 

turvaa kilpailumekanismia yksittäisissä julkisissa hankintasopimuksissa, joiden 

osalta ei voida luottaa markkinoiden itseohjautuvuuteen. Lähtökohtana sekä yrityksiä 

että julkisia hankintoja koskevalle sääntelylle voidaan pitää perustamissopimuksen 2 

artiklassa mainittuja yleisiä tavoitteita, joita ovat yhteismarkkinoiden perustaminen, 

kansallisten rajojen poistaminen, taloudellisen toiminnan sopusointuinen kehitys ja jatkuva 

taloudellinen kasvu. Kilpailutavoite ja integraatiotavoite ovat läheisessä yhteydessä 

toisiinsa. Näin ollen tavoitteiden tarkastelussa voidaan hakea johtoa yleisen kilpailuoikeuden 

tavoitteista. Kilpailuoikeus suojaa kilpailua, ei kilpailijoita. 11 

Yhteisön oikeuskäytännössä syrjintäkiellosta sekä tavaroiden vapaata liikkuvuuden sekä 

palvelujen tarjoamisen vapauden sekä sijoittautumisvapauden periaatteista on johdettu 

muita periaatteita, kuten tasapuolisen kohtelun, avoimuuden sekä suhteellisuuden periaatteet. 

Julkisten hankintojen sääntely perustuu mainituille periaatteille ja periaatteiden 

soveltumista hankintasopimusten tekemiseen on käsitelty runsaasti yhteisön tuomioistuimessa. 

7 

ks. Arrowsmith 1996 s.48 ss. Näitä tekijöitä ovat muun muassa hankintayksiköille aiheutuva säästö, 

kilpailun tehostumisesta ja teollisuuden uudelleen järjestämisestä sekä kasvaneesta yrityskoosta aiheutuvat 

säästöt, innovaatioiden lisääntymisestä ja yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn paranemisesta aiheutuvat 

säästöt. 

8 

HE 50/2006 vp. s. 1. 

9 

HE 50/2006 vp., s. 46 

10 

Erilaisista arvoista ks. McCrudden teoksessa Public Procurement: Global Revolution s. 219-221. Samassa 

teoksessa Arrowsmith s. 18-20 ja 23, tarkastellessaan kansallisia ja kansainvälisiä kilpailuttamissääntöjä, 

tiivistää yhteiset piirteet seuraavasti: (1) Mahdollisten osallistujien tietoisuus sovellettavista 

säännöistä, (2) Harkintavaltaa käyttävien viranomaisten toimintaa koskevat formaalit säännöt, (3) Sovellettavien 

sääntöjen noudattaminen tulee voida todeta, (4) Väärinkäytösten todentamiseen liittyvät menettelyt. 

Painotukset voivat olla kuitenkin erilaisia. Esimerkiksi avoimuusperiaate on säännönmukaisesti 

tunnustettu tehokkuushyötyjen näkökulmasta, mutta siitä voidaan sallia eri laajuisia poikkeuksia. 

11 

Kuoppamäki 2003 s. 56-62.. Ks. myös Arrowsmith 1996 s. 98-100. 

11

Periaatteista johdettuja velvollisuuksia ovat muun muassa informaation tasapuolinen 

jakaminen (tasapuolinen kohtelu) ja tarjouskilpailun ratkaiseminen tarjouspyynnössä 

määritettyjen kriteerien perusteella (tasapuolinen kohtelu), julkaisuvelvollisuudet (lä- 

pinäkyvyys) sekä hankinnan teknisten vaatimusten määrittäminen asianmukaisessa suh- 

teessa asetettuihin tavoitteisiin (suhteellisuus). Periaatteet ovat esillä myös uudessa han- 

kintadirektiivissä sekä uudessa hankintalaissa. 12 

Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyysvaatimus kohdistuvat hankintamenettelyyn kokonaisuudessaan, 

ja edellyttää, että kilpailuttamisen ja tarjousmenettelyn kaikissa vaiheissa 

ehdokkaita ja tarjoajia kohdellaan samalla tavalla riippumatta sellaisista tekijöistä, jotka 

eivät liity hankinnan toteuttamiseen. Tällaisia tekijöitä ovat erityisesti ehdokkaiden tai 

tarjoajien kansallisuus tai sijoittautuminen johonkin jäsenvaltioon tai alueelle. Syrjimätön 

kohtelu edellyttää siten myös, että eri paikkakunnilta olevia ehdokkaita tai tarjoajia 

kohdellaan samalla tavoin kuin esimerkiksi oman kunnan yrityksiä. Oikeuskäytännössä 

syrjimättömyysperiaatteen on tulkittu myös tarkoittavan, että hankinnalle asetetut vaatimukset 

eivät saa olla paikallisia tai tiettyä aluetta tai yritystä suosivia. Vaikka hankintamenettelyn 

valinta ja tarjouspyyntö olisivat olleet tasapuoliset, hankinta on silti toteutettu 

lainvastaisesti, jos tarjousvertailussa syrjitään jotain tarjoajaa. Vastaavasti menettely 

ei täytä tasapuolisuuden vaatimuksia, vaikka tarjousvertailu olisi tehty tasapuolisesti, 

jos tarjoajien valinta tai tarjouspyyntö on ollut syrjivä. 13 Tasapuolinen ja syrjimätön 

kohtelu tarkoittaa myös, että hankintayksikön tulee antaa hankinnasta kaikille tarjoajille 

samat tiedot. Hankintayksikön tulee antaa kaikille tarjoajille keskenään vastaava aika 

tarjoustensa laatimiseen sekä mahdollisten lisäselvitysten antamiseen. Hankintayksikön 

tulee myös tutustua tasapuolisesti kaikkiin tarjouksiin. Mikäli hankintayksikkö antaa 

tarjoajille mahdollisuuden esitellä tarjouksiaan, hankintayksikön on annettava kaikille 

tarjoajille tähän keskenään vastaava mahdollisuus. Hankintayksikön on sovellettava 

tarjouskilpailun ehtoja ja tarjousten arviointiperusteita tasapuolisesti kaikkien tarjoajien 

kohdalla. 

Tasapuolisen kohtelun tavoitteena on varmistaa taloudellisin perustein toteutettu kilpailuttaminen. 

Tasapuolisen kohtelun periaatteen vähimmäisedellytyksenä on muodollisesti 

tasapuolinen menettely, jossa kaikkiin ehdokkaisiin sovelletaan samoja sääntöjä. Lisäksi 

edellytetään, ettei tällainen menettely tosiasiassa johda syrjintään tai kaupan rajoittamiseen. 

Näiden vaatimusten täyttymisen jälkeen tasapuolisen kohtelun periaatteen 

12 

Direktiivin johdanto-osan 2 kappale, HE 50/2006 2 §, ks. myös HE 50/2006 vp, s. 46 - 49 

13 

Virtanen 2003 s. 527-528 

12

soveltamisessa on kyse siitä, että sille annetaan painoarvo muut periaatteet ja tehok- 

kuustavoite huomioon ottaen. Muuten menettely, jossa suljetaan osa tarjoajaehdokkaista 

menettelyn ulkopuolelle, olisi kielletty tasapuolisen kohtelun periaatteen perusteella. 

Tasapuolinen kohtelu laajassa merkityksessä edustaa tarjouskilpailua, jossa kaikki voi- 

vat osallistua tarjouskilpailuun. Tällainen tehokkuusihanne vastaisi täydellisillä markki- 

noilla vallitsevaa kilpailua, mitä ei voida pitää hankintalainsäädännön vaatimuksena. 

Tasapuolisuus ja syrjimättömyys tarkoittavat käännetysti sitä, että kaikilla yrityksillä 

täytyy olla tasaveroiset mahdollisuudet tehdä tarjouksia hankintayksiköille. Kyse ei siten 

ole pelkästään passiivisesta velvollisuudesta, vaan hankintayksikön on pyrittävä 

aktiivisesti varmistamaan, että hankintamenettelyn kaikissa vaiheissa kaikilla on yhtäläiset 

mahdollisuudet osallistua menettelyyn. 14 Tämä koskee esimerkiksi hankinnasta 

annettavia tietoja. Jos hankintaa joudutaan ennen tarjousten pyyntöajan umpeutumista 

muuttamaan, kaikille tarjouspyynnön saaneille on ilmoitettava muutoksista tai tarvittaessa 

julkaistava uusi hankintailmoitus. Myöskään tarjousvertailuvaiheessa ei saa suosia 

tai syrjiä ketään tarjoajaa, vaan tarjouksia on verrattava objektiivisesti tarjouspyynnössä 

asetettujen valintakriteerien avulla. 15 

Avoimuusperiaate perustuu yhteisön perustamissopimusta koskevaan oikeuskäytäntöön 

sekä kansallisesti myös hallinnon avoimuutta koskeviin vaatimuksiin. Oikeudellisen 

kontrollin varmistamiseksi hankintamenettelyn on kaikissa vaiheissa oltava riittävän 

avointa, jotta jälkikäteenkin voidaan todeta menettelyn täyttäneen hankintalainsäädännön 

vaatimukset. Avoimuusperiaate tehokkuustavoitteen ilmentymänä liittyy tasapuolisen 

kohtelun vaatimukseen ja säännösten tehokkuuteen. Avoimuusvaatimusta voidaan 

pitää sekä hankintapäätösten riittävänä perusteluvaatimuksena että vaatimuksena siitä, 

että mitään sellaisia seikkoja, jotka eivät ilmene hankintaan liittyvistä ilmoituksista, 

tarjouspyynnöistä tai päätöksistä, ei käytetä hankinnan todellisena ratkaisuperusteena. 16 

Avoimuusperiaate edellyttää esimerkiksi, että hankintamenettelyä koskevia tietoja ei 

salata, hankinnasta ilmoitetaan julkisesti, tarjouskilpailun ratkaisemisesta tiedotetaan 

tarjouskilpailuun osallistuneille ja että hankintaa koskevat asiakirjat ovat lähtökohtaisesti 

julkisia. Menettelyn tulee olla todettavissa asianmukaiseksi myös jälkeenpäin. 17 

14 

Vrt. kiinteistöpalveluiden kaksivaiheinen puitekumppanuusmenettely, jossa hankinnan toisessa vaiheessa 

kilpailutetaan valittuja kumppaneita ja muilla ei ole mahdollisuutta osallistua kohdekohtaiseen 

kilpailutukseen. 

15 

Virtanen. 2003 s. 528 

16 

Virtanen. 2003 s. 530 

17 

Se, että tarjoajaehdokkaat voivat riitauttaa hankintamenettelyn ja vaatia hyvitysmaksua, ei tarkoita, että 

hankintalainsäädäntö suojaisi ensisijassa tarjoajien oikeudenmukaista kohtelua – oikeusturvakeinot ovat 

liitettävissä säännösten tehokkuuteen. 

13

Lisäksi avoimuusperiaate turvaa riittävän kilpailun toteutumista velvoittamalla hankin- 

tayksikön ilmoittamaan hankinnasta. Avoimuus tarkoittaa usein myös sitä, ettei hankin- 

tapäätökseen voida jälkikäteen liittää uusia perusteita, jos niitä ei ole käytetty hankinta- 

menettelyssä apuna ja jos niistä ei ole selvää mainintaa tarjouspyynnössä. Tarjoajilla on 

oikeus olettaa, että tarjouksia verrataan nimenomaan tarjouspyynnössä olevien kriteeri- 

en pohjalta. Muutoin ei voitaisi edes arvioida, onko kriteerit asetettu tarjousten jättämi- 

sen jälkeen jotain tarjoajaa suosivasti tai syrjivästi. Avoimuusperiaate tarkoittaa myös 

sitä, että hankinta on kilpailutettava riittävän laajasti hankinnan arvoon ja merkitykseen 

nähden. Hankintaa ei ikään kuin saa pyrkiä ”salailemaan”, vaan tiedon on levittävä riit- 

tävän laajalle jo kilpailun syntymisen varmistamiseksi. Avoimuus toimii tällöin kaikkien 

potentiaalisten tarjoajien eduksi, jotka eivät muuten ehkä olisi saaneet lainkaan tietoa 

tarjouskilpailusta. 18 Avoimuusperiaatetta on lähtökohtaisesti sovellettava kaikissa hankinnoissa. 

Avoimuusperiaatteen toteuttamista rajoittavat eräät salassapitotarpeet, joita 

on yksilöity viranomaistoiminnan julkisuutta koskevassa lainsäädännössä sekä suhteellisuusperiaate. 

Suhteellisuusperiaate edellyttää, että hankintamenettelyn vaatimukset ovat oikeassa suhteessa 

tavoiteltavan päämäärän kanssa. Siten esimerkiksi tarjoajien kelpoisuusehtojen 

asettamisessa on otettava huomioon hankinnan luonne ja arvo. Suhteellisuusperiaatteen 

oikea soveltaminen erilaisissa hankinnoissa mahdollistaa kuitenkin esimerkiksi palveluhankinnoissa 

tarjoajan ominaisuuksiin liittyviä tiukempia kriteereitä kuin tavanomaisissa 

tavarahankinnoissa. Myös tarjouspyynnön sisältöön tai tarjousmenettelyn ehtoihin 

liittyvien vaatimusten tulee olla oikeassa suhteessa hankinnan laatuun nähden. Suhteellisuusperiaatteen 

mukaisesti voidaan huomioon ottaa myös tarjouskilpailusta aiheutuvat 

kustannukset suhteessa tarjouskilpailulla aikaansaatuun säästöön. 

Hankintalainsäädännön periaatteiden tulkinnassa tulee näin ollen lähteä siitä, että periaatteet 

ilmentävät tehokkuuteen liittyviä tavoitteita ja että ratkaisu yksittäistapauksessa 

edellyttää periaatteiden punnintaa. Avoimuuden ja tasapuolisen kohtelun periaatetta 

joudutaan käytännössä tasapainottamaan kilpailumahdollisuuksien hyödyntämisen periaatteella 

ja hankintayksikön toimintavapaudella. Periaatteiden soveltamisessa niiden 

painoarvo määräytyy ensi sijassa tehokkuustavoitteen perusteella. 

Oikeusperiaatteiden merkitys käy ilmi myös hankintalaista, jonka mukaan hankinnoissa 

tulee huolehtia tarjoajien tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta sekä kilpailun 

aikaansaamisesta. Lisäksi hankintayksiköille on asetettu nimenomainen velvollisuus 

18 Virtanen. 2003 s. 530-531 

14

noudattaa avoimuusperiaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta 19 . Periaatteiden merkitys 

korostuu tilanteissa, joissa hankintalaki ei aseta oikeussääntöjä siitä, miten tulee toimia. 

Näin ollen hankintayksiköiden tulee kiinnittää erityistä huomiota periaatteiden toteutumiseen. 

Hankintamenettelyä koskevia periaatteita tulee noudattaa kaikissa hankintamenettelyn 

vaiheissa. Näin ollen esimerkiksi tarjouspyyntöä ei saa laatia siten, että hankinnan kohteen 

määrittely asettaa tarjoajat epätasa-arvoiseen asemaan. Tarjouspyyntö on saatettava 

avoimesti kaikkien halukkaiden saataville tai niille, jotka esimerkiksi rajoitetussa menettelyssä 

on valittu tarjousmenettelyyn. Tarjoajien ja tarjousten arvioinnissa syrjimättömyys 

ja tasapuolisuusvaatimus edellyttävät, että asetetut vaatimukset koskevat samalla 

tavoin kaikkia tarjoajia. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti näiden vaatimusten on 

oltava järkevässä suhteessa hankinnan kohteeseen. Kun tarjous hylätään tarjouskilpailusta 

sen vuoksi, että se ei vastaa tarjouspyynnön vaatimuksia, tulee myös muut vastaavan 

puutteen omaavat tarjoukset hylätä tarjouskilpailusta. 

19 HE 50/2006 s. 173 

15

3 JULKISEN HANKINNAN KÄSITE 

Jotta voidaan jatkossa siirtyä tarkastelemaan julkisiin hankintoihin liittyviä eri teemoja 

ja kysymyksiä, on tärkeää aluksi paneutua kysymykseen siitä, mitä tarkoittaa julkinen 

hankinta? Julkisen hankintatoiminnan eräs lähtökohta on tuoda tehokkuutta hankintatoimintaan 

luomalla kilpailua. Tämä osaltaan myös liittyy julkisen hankinnan käsitteen 

määrittelyyn. 

Uudessa hankintalaissa hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on 

tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka 

tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen 

taloudellista vastiketta vastaan. Määritelmän mukaisesti hankintasopimus on 

luonteeltaan yksityisoikeudellinen sopimus kahden erillisen oikeushenkilön välillä. Siten 

organisaation sisäisiä sopimuksia ei yleensä ole katsottava hankintasopimuksiksi, 

eivätkä ne siten kuulu hankintalain piiriin. Jos kuitenkin hankintayksikkö kilpailuttaa 

hankinnan, jonka se voisi toteuttaa myös omana työnä, mahdollista oman yksikön tarjousta 

on kohdeltava samoin kuin muita tarjouksia. Sopimusta ei ole katsottava hankintasopimukseksi, 

jos sen pääasiallisena tarkoituksena on muun toiminnan kuin hankinnan 

toteuttaminen. Määritelmän mukaisesti hankintasopimuksella tulee olla taloudellista 

arvoa. Taloudellista arvoa voidaan katsoa olevan sopimuksella, josta maksetaan rahallinen 

korvaus tai joka oikeuttaa tarjoajan muuhun hankintayksikön myöntämään taloudelliseen 

hyötyyn. Sopimuksen tulee määritelmän mukaan olla myös kirjallinen. 

Palveluhankintasopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen. 

Palveluhankintaan voi sisältyä myös tavarahankintoja tai rakennustöitä. 

Hankintasopimuksen sisältäessä sekä palveluja että tavaroita, hankinta katsotaan palveluhankinnaksi, 

jos palveluiden arvo on suurempi kuin tavaroiden arvo. 

Lähtökohtaisesti mikä tahansa hankintayksikön tekemä tuotteen tai palvelun hankkimiseksi 

tehty sopimus voi olla hankintalaissa tarkoitettu hankintasopimus. Mitään rahallista 

tai määrällistä alarajaa ei ole, vaikka laki sallii tietyissä tapauksissa toteuttaa hankinnan 

ilman tarjouskilpailua. Hankintalain tarkoittamana hankintana pidetään aina sellaista 

hankintaa, joka on päätetty kilpailuttaa hankintalain sääntöjen mukaisesti. Näin ollen 

hankintayksikkö ei voi kesken hankinnan päättää, ettei kyseessä olekaan julkinen hankinta, 

ja esimerkiksi ryhtyä hankkimaan palvelua tarjouskilpailun ulkopuoliselta tai tehdä 

hankintaa omana työnään. 20 

20 Virtanen 2003 s. 519 

16

Rajanvetoa joudutaan joskus tekemään sen suhteen, onko kysymyksessä julkinen hankinta 

vai ei. Esimerkiksi sellaiset hallintotoimet, joilla ei tähdätä edellä mainittuihin 

päämääriin (eli tavaroiden ja palvelujen ostamiseen jne.), eivät ole hankintoja. Esimerkiksi 

jos kunta palkkaa siivoojan työsuhteeseen, kyseessä ei ole julkinen hankinta. Sen 

sijaan siivouspalvelun ostaminen, vaikka palveluntuottajana olisi yksi ainoa siivooja, on 

julkinen hankinta. Eräs rajanveto liittyy siihen, että hankinnalla tarkoitetaan nimenomaan 

jonkin hankkimista. Esimerkiksi se, että kunta myy tai vuokraa omaisuuttaan, ei 

ole hankinta. Tämäntyyppisissä tilanteissa voidaan joutua tarkastelemaan hankinnan 

muodostamaa kokonaisuutta, jos oikeustoimen varsinaisena tarkoituksena onkin esimerkiksi 

palvelun hankinta ja omaisuuden vuokraus on vain tähän liittyvä järjestely. 21 

Oikeuskäytännöstä löytyy tapauksia, jotka valottavat julkisen hankinnan määritelmää. 

Esimerkiksi kilpailuneuvoston 21.9.2000 Rakennus Oy Lemminkäisen 

hakemukseen antamassa päätöksessä (d:o 95/690/99) oli kyse Porvoon moottoritieurakan 

tarjouskilpailusta. Hankintayksikkö eli Tielaitos hyväksyi tarjouskilpailussa 

Tuotantoyhtymä Poko:n tarjouksen. Tuotantoyhtymä PoKo:n olivat 

muodostaneet Tielaitos tuotanto sekä kaksi yksityistä osakeyhtiötä, MVR Maatek 

Oy ja Kesälahden Maansiirto Oy. Tielaitos tuotannon osuus työyhteenliittymästä 

oli 40 % ja kummankin yksityisen osakeyhtiön 30 %. Työyhteenliittymäsopimuksesta 

ilmeni, että osapuolten tarkoituksena oli ollut yhteenliittymänä 

tehdä tarjous ja urakkasopimus sekä toteuttaa työt KVR – 

urakkasopimuksen mukaisesti tarjouskilpailun kohteesta. 

Kysymys oli yhden urakan toteuttamiseksi perustetusta työyhteenliittymästä. 

Hakija katsoi, että hankintayksikön olisi tullut hylätä Tuotantoyhtymä PoKo:n 

tarjous ennen tarjousvertailua, koska tarjous oli pakottavan lainsäädännön vastainen 

sen vuoksi, että hankintayksikkö oli julkisista hankinnoista annetun lain 

ja kynnysarvot ylittävistä tavara ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista 

annetun asetuksen pakottavien säännösten vastaisesti laiminlyönyt kilpailuttaa 

työyhteenliittymän yksityisten osakkaiden valinnan. 

Kilpailuneuvosto katsoi, että työyhteenliittymän perustamisessa ei ollut kyse 

julkisista hankinnoista annetuin lain tarkoittamasta hankinnasta, joka olisi tullut 

kilpailuttaa, vaikka Tielaitos olikin julkisista hankinnoista annetun lain mukainen 

hankintayksikkö. Työyhteenliittymää ei ollut perustettu tavaroiden ja 

palvelujen ostamista, vuokraamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa tai urakalla 

teettämistä varten. Tielaitos tuotanto ei yhteenliittymäsopimuksessa ostanut 

kumppaneiltaan mitään, vaan se oli ryhtynyt yhteistyöhön tehdäkseen sopimuskumppaneidensa 

kanssa työyhteenliittymänä tarjouksen julkista hankintaa 

koskevassa moottoritieurakan tarjouskilpailussa. Tielaitos ei ollut velvollinen 

kilpailuttamaan osakasyhtiöitä. 

Myös Korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa julkisen hankinnan määrittelyyn. 

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 17.8.1999 taltio 2027 läänin- 

21 Virtanen 2003. s. 522-523 

17

hallitus oli sopinut ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen kanssa helikopterilentäjien 

lisäkoulutusohjelman toteuttamisesta siten, että lääninhallitus myönsi 

koulutukseen noin kolme miljoonaa markkaa sillä edellytyksellä, että yritys, 

jonka aloitteesta koulutusta oli ryhdytty järjestämään, itse osallistuisi koulutuksen 

rahoittamiseen noin kahdella miljoonalla markalla. Aikuiskoulutuskeskus 

hankki koulutuksen edellä mainitulta yritykseltä järjestämättä tarjouskilpailua. 

Ratkaisussaan KHO katsoi, että kyseessä oli julkinen palveluhankinta. Ratkaisu 

syntyi äänestyksen jälkeen, äänin 4 puolesta 1 vastaan. Vähemmistöön jäänyt 

hallintoneuvos katsoi, ettei kyseessä ollut julkinen palveluhankinta, koska koulutus 

järjestettiin mainitun yrityksen eikä julkisyhteisön tarpeisiin. 

Edellä todettu ja esitellyt oikeustapaukset vahvistavat näkemystä siitä, että julkisen hankinnan 

käsite on suhteellisen laaja. Tästä huolimatta on selkeästi olemassa tilanteita, 

jolloin julkisen hankinnan määritelmän edellytykset eivät täyty. Myös erilaista rajankäyntiä 

kyseiseen määritelmään liittyen voidaan hankintayksikköjen puolesta tapauskohtaisesti 

joutua käymään. Tällöin johtopäätös tulee tehdä kokonaisarvion perusteella 

sen suhteen, onko kyseessä julkinen hankinta vai ei. 

18

4 HANKINTAYKSIKKÖ JA KILPAILUTTAMISVELVOLLISUUS 

4.1 Hankintayksiköistä 

Julkisiin hankintoihin ja hankintamenettelyihin oleellisesti vaikuttaa hankintayksikköjen 

määritelmät sekä kilpailuttamisvelvollisuuteen liittyvät kysymykset. On hyödyllistä 

tarkastella näitä osa-alueita koskevaa lainsäädäntöä, oikeustapauksia ja kirjallisuutta. 

Muun muassa hankintayksikköjen määritelmät ovat keskeinen osa lainsäädäntöön liittyvää 

soveltamisalaa. 

Valtaosan hankinnoista ovat perinteisesti tehneet valtio ja kunnat suoraan oman organisaationsa 

kautta tai tätä varten perustettujen julkisoikeudellisten elinten kuten kuntayhtymien 

kautta. Näissä tapauksissa ei asiaa siten tarvitse laajemmin selvittää. Kysymys 

on kuitenkin tärkeä sekä potentiaalisille hankintayksiköille että niille, jotka tahtovat 

hakea muutosta hankintapäätökseen. Edellistenhän on tiedettävä, voiko niiden hankintamenettelyä 

koskea hankintalaki ja muut hankintaan liittyvät säännökset vai ei. Muutoksenhakijan 

kannalta hakemuksen tekeminen markkinaoikeuteen ei luonnollisesti johda 

toivottuun tuloksen, jos kyse ei ole hankintayksiköstä. Tällöin asia jää tutkittavaksi 

ottamatta. 22 

Organisaatiomuodoltaan hankintayksikkö voi olla joko päällikköviranomainen tai kolleginen 

viranomainen. Siis yksikin viranhaltija voi toimia hankintayksikkönä kuten 

esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies ja kunnallinen viranhaltija, jolle niin ikään viranomaisena 

on uskottu hankintavaltuuksia tai muuta päätäntävaltaa. Myös muut kuin 

viranomaiset, nimittäin yksityiset voivat toimia hankintayksikköinä. Niinpä hankintayksikkö 

voi olla julkista tehtävää suorittava, mutta yksityisoikeudelliseen organisaatioon 

kuuluva osakeyhtiö. 23 

Uuden hankintalain 6 §:ssä luetellaan hankintayksiköt. Näitä ovat muun muassa valtio 

ja sen yksiköt, kunnat ja kaupungit, kuntayhtymät, kunnalliset liikelaitokset, valtion 

liikelaitokset sekä niin sanotut julkisoikeudelliset laitokset. Julkisoikeudellisella laitoksella 

tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen 

edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja jota rahoittaa 

pääasiallisesti toinen hankintalaissa yksilöity hankintayksikkö tai jonka johto on toisen 

hankintalaissa yksilöidyn hankintayksikön valvonnan alainen tai jonka hallinto-, johtotai 

valvontaelimen jäsenistä toinen hankintalaissa yksilöity hankintayksikkö nimittää yli 

puolet. Yleisen edun mukaisten tarpeiden tyydyttämisellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi 

22 Virtanen. 2003 s. 507 

23 Kalima 2001 s. 49 

19

hankkeita, joilla toteutetaan yhteiskunnan toimintoja, kuten jätehuoltoa, tai joilla aina- 

kin osaksi edistetään uusien työpaikkojen syntymistä. Muulla kuin teollisella tai kaupal- 

lisella toiminnalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi toimintaa, jonka ensisijaisena tarkoi- 

tuksena ei ole voiton tavoittelu. Oikeuskäytännössä on runsaasti ratkaisuja, joissa esi- 

merkiksi kunnallisia kiinteistöyhtiöitä ja kunnallisia jätehuoltoyhtiöitä on pidetty han- 

kintalain soveltamisalaan kuuluvina julkisoikeudellisina laitoksina. 24 

Oikeuskäytännön esimerkit antavat lisävalaisua hankintayksiköiden määrittelyyn. 

Kilpailuneuvoston käsittelemässä tapauksessa (Parkanon Kenkätehtaan 

Tontti Oy, d:o 57/359/98) oli kysymys teollisuushallin rakentamisesta ja sen 

vuokraamisesta yksityiselle elinkeinonharjoittajalle, joka harjoitti kenkien valmistusta. 

Teollisuushallin tarjouskilpailusta tehtiin hakemus kilpailuneuvostolle. 

Kaupunki vaati asian jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että kysymys oli 

kaupallisen ja teollisen toiminnan tukemisesta. Päätöksessään kilpailuneuvosto 

katsoi, että kunnan kiinteistöyhtiö oli perustettu elinkeinotoiminnan tarvitseman 

infrastruktuurin luomiseksi ja ylläpitämiseksi kunnan alueella, mitä oli pidettävä 

kunnallisena tehtävänä. Tämän vuoksi kiinteistöyhtiötä oli pidettävä 

hankintalain 2.2 §:ssä tarkoitettuna julkishallintoon kuuluvana oikeushenkilönä, 

minkä vuoksi hankintalain säännöksiä oli sovellettava kunnan kiinteistöyhtiön 

järjestämään tarjouskilpailuun. 

Ratkaisussaan 1.12.1999 taltio 3895 korkein hallinto-oikeus kumosi kyseisen 

kilpailuneuvoston päätöksen, koska Parkanon kaupunki oli perustanut kiinteistöyhtiön 

yhdessä yrityksen kanssa. Kaupungin ja yrityksen välisessä osakassopimuksessa 

oli lisäksi sovittu, että kaupunki siirtää omistamiaan kiinteistöyhtiön 

osakkeita yritykselle. Näin ollen kysymys KHO:n mukaan oli yksityisen 

yrityksen tietyn hankkeen toteuttamisesta, joten tehtävää ei ollut suoritettu pääasiassa 

yleisen edun nimissä. KHO:n ratkaisua on tietyiltä osin kritisoitu. 25 

24 Esimerkiksi MAO 120/I/02 (2.10.2002); Joensuun Tiedepuisto Oy pidettiin hankintayksikkönä eli 

oikeushenkilönä, jonka katsotaan kuuluvan julkishallintoon. Joensuun Tiedepuisto Oy:n omistavat Joensuun 

kaupunki (81 %), Joensuun yliopisto, Joensuun yliopiston tukisäätiö, Pohjois-Karjalan liitto ja Pohjois-Karjalan 

koulutuskuntayhtymä. Sen hallituksen seitsemästä jäsenestä kolme edustaa Joensuun kaupunkia 

ja yksi koulutuskuntayhtymää. Kaupparekisterin mukaan yhtiön toimialana on kehittää Pohjois- 

Karjalan elinkeinoelämää edistämällä tutkimustiedon ja teknologian siirtoa yritystoiminnan ja julkisen 

hallinnon käyttöön sekä tuottaa ja välittää yritystoiminnan tukipalveluita. Yhtiön rahoitus koostuu toimitilavuokrauksesta, 

kaupungilta saatavasta tuesta, erilaisista EU-projekteista sekä maksullisesta palvelutoiminnasta. 

MAO 2/03 (6.5.2003); Jätekukko Oy pidettiin hankintayksikkönä. Jätekukko Oy:n omistavat yhtiön toimittaman 

selvityksen mukaan Pieksämäen alueen kunnat ja yhtiön toimialana on jätehuolto ja jätteiden 

hyötykäytön edistäminen omistajakuntien alueella. Yhtiö ei jaa osinkoa, vaan sen mahdollinen voitto 

käytetään toiminnan kehittämiseen. 

25 kts. Kalima. 2001 s.56. Kalima toteaa, että KHO:n vakiintuneen linjan mukaan kunnan yleistä toimialaa 

koskevan säännöksen mukaan kunnan varoja ei saa käyttää pääasiallisesti yksityisen yrityksen hyväksi, 

mistä tapauksessa on nyt kyse. 

20

Korkein hallinto-oikeus 2005/63 Taltio 2529 

Varkauden Taitotalo Oy:tä koskeneessa tapauksessa, jossa oli kysymys Varkauden 

kaupungin teknologiakeskuksen rakennuttamisesta. Varkauden kaupungin 

määräysvallassa oleva Varkauden Taitotalo Oy oli perustettu siinä tarkoituksessa, 

että luodaan toimitiloja uusille informaatioteknologiaan suuntautuneille 

yrityksille. Kun tämän tarkoituksen lisäksi otettiin huomioon yhtiön 

julkisyhteisöiltä saama rahoitus sekä se, ettei yhtiön ensisijaisena tarkoituksena 

voitu pitää voiton tavoittelua ja ettei myöskään voitu pitää poissuljettuna, että 

kaupunki vastasi osaltaan yhtiön toiminnan riskeistä, osakeyhtiön katsottiin 

olevan ainakin osaksi perustettu huolehtimaan tehtävistä yleisen edun tarkoituksessa 

ilman teollista tai kaupallista luonnetta. Yhtiö oli siten julkisista hankinnoista 

annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. 

4.2 Kilpailuttamisvelvollisuudesta 

Julkisista hankinnoista annetussa laissa tarkoitetuilla hankintayksiköillä on oikeus päättää 

siitä, missä määrin ne tuottavat tarvitsemansa tavarat ja palvelut omana työnään 

oman organisaationsa toimesta ja missä määrin ne hankkivat nämä hankintayksikön 

ulkopuolelta esimerkiksi ostopalveluna. Julkisia hankintoja koskevat säännökset eivät 

myöskään aseta esteitä tuottaa aikaisemmin ulkopuoliselta ostettu palvelu omana työnä. 

Julkisia hankintoja koskevat menettelysäännökset eivät koske tilanteita, joissa esimerkiksi 

tavara tai palvelu tuotetaan hankintayksikön omana sisäisenä työnä. Silloin kun 

hankintayksikkö hankkii hyödykkeitä oman organisaationsa ulkopuolelta, hankintayksikön 

tulee lähtökohtaisesti kilpailuttaa hankinnat. 26 

Valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava 

hankintansa hankintalain mukaisesti. Hankintalaissa on asetettu hankintayksikölle erityinen 

velvoite käyttää hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn 

osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden 

vaatimukset huomioon ottaen. 

Hankintojen kilpailuttamisen laajuuteen vaikuttaa hankinnan arvo eli niin sanotut kynnysarvot. 

Hankintalakiuudistuksen myötä kynnysarvot jakaantuvat kahteen pääasialliseen 

ryhmään: EU-kynnysarvoihin ja kansallisiin kynnysarvoihin. Kynnysarvon ylittymisen 

arvioinnissa käytetään hankintasopimuksen ennakoitua arvonlisäverotonta kokonaisarvoa. 

Ennakoidun arvon laskennassa on käytettävä pääsääntöisesti suurinta maksettavaa 

kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Kokonaiskorvaukseen sisältyvät optio- 

26 Pohjonen 2002 s. 22 

21

ja pidennysehdot sekä hankintamenettelyn kuluessa maksettavat palkkiot ja maksut eh- 

dokkaille ja tarjoajille. Uuden hankintalain 16 §:ssä määritetään EU-kynnysarvot. Ne 

ovat: 

• 137 000 euroa valtion keskushallintoviranomaisten tavarahankinnoissa ja palveluhankinnoissa; 

• 211 000 euroa muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen hankintayksiköiden tavarahankinnoissa 

ja palveluhankinnoissa; sekä 

• 278 000 euroa rakennusurakoissa ja käyttöoikeusurakoissa. 

Uuden hankintalain 15 §:ssä määritetään kansalliset kynnysarvot. Sen mukaan hankintalakia 

ei sovelleta: 

• tavara tai palveluhankintoihin, suunnittelukilpailuihin eikä palveluja koskeviin käyttöoikeussopimuksiin, 

jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän 

kuin 15 000 euroa; 

• tiettyihin terveydenhoito- ja sosiaalipalveluihin ja palveluihin, joita hankitaan julkisesta 

työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 6 luvun 3 §:n mukaisesti yhteishankintana 

työnantajan kanssa, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa 

on vähemmän kuin 50 000 euroa; sekä 

• rakennusurakoihin ja käyttöoikeusurakoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman 

arvonlisäveroa on vähemmän kuin 100 000 euroa. 

Sellaisissa palveluhankintasopimuksissa, joissa ei ilmoiteta kokonaishintaa, ennakoidun 

arvon laskennassa perusteena on käytettävä: 

• määräaikaisissa, enintään 48 kuukautta voimassa olevissa hankintasopimuksissa 

voimassaolon aikaista ennakoitua kokonaisarvoa; taikka 

• toistaiseksi voimassa olevissa tai yli 48 kuukautta voimassa olevissa hankintasopimuksissa 

kuukausiarvoa kerrottuna luvulla 48. 

Puitejärjestelyssä hankinnan ennakoidun arvon laskennassa on käytettävä kaikkien puitejärjestelyn 

keston ajaksi suunniteltujen hankintasopimusten ennakoitua kokonaisarvoa. 

22

Valtaosa kiinteistöpalveluista rajautunee EU-kynnysarvon alittaviin, mutta kansallisen 

kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Lähtökohtana julkisten hankintojen osalta siis on, 

että hankintayksiköiden tulee kilpailuttaa hankintansa. Tilanteet, joiden kohdalla han- 

kintayksikön ei tarvitse kilpailuttaa hankintoja, ovat poikkeustapauksia, joiden käsillä 

oloa tulkitaan suppeasti. Näitä on esitetty olevan hankinnan vähäinen arvo ja suorahan- 

kinta 27 . Oikeuskäytännössä on tulkittu erittäin tiukasti säännöstä, jonka mukaan hankin- 

tayksikön on hyväksyttävää tehdä hankinta kilpailuttamatta, mikäli vain yksi ainoa toi- 

mittaja voi teknisistä, taiteellisista taikka yksinoikeuden suojelemiseen liittyvistä syistä 

toteuttaa hankinnan 28 . Mikäli hankintayksikkö arvioi, että vain yksi ainoa toimittaja voi 

toteuttaa hankinnan, hankintayksiköllä on näyttötaakka siitä, että kukaan muu toimittaja 

ei kykene toteuttamaan hankintaa. Hankintayksikön tulee kyetä sulkemaan pois kaikki- 

en muiden toimittajien potentiaalinen mahdollisuus toteuttaa hankinta. Kysymys on 

tällöin toimittajien potentiaalisesta kelpoisuudesta toteuttaa hankinta. Kysymys ei ole 

tässä vaiheessa siitä, kenen toimittajan voidaan etukäteen arvioida kykenevän parhaaseen 

suoritukseen esimerkiksi resurssiensa tai aikaisempien referenssiensä perusteella. 

Oikeuskäytännössä on myös korostettu, että esimerkiksi hankintayksiköltä itseltään 

puuttuva ammattitaito laatia kyseessä olevaa hankintaa koskeva tarjouspyyntö ei ole 

hyväksyttävä peruste sille, että hankintayksikkö jättää hankinnan kilpailuttamatta. 29 

MAO 41/03 

Tapauksessa Nurmon kunnan tekninen lautakunta oli valinnut Seinäjoen KTK 

Oy:n vuoden 2002 murskeiden toimittajaksi halvimman hyväksyttävän tarjouksen 

antaneena ja varalle Perusmaa Ky:n. Seinäjoen KTK Oy on kirjeessään 

9.9.2002 esittänyt sopimuksen jatkamista vuodelle 2003 ilman indeksitarkistusta, 

niin että sopimus olisi kokonaisuudessaan vuoden 2002 sopimuksen mukainen. 

Nurmon kunnan tekninen lautakunta oli 17.9.2002 pöytäkirjan 91 §:n 

kohdalla päättänyt valita murskeiden toimittajaksi vuodelle 2003 Seinäjoen 

KTK Oy:n jatkaen voimassaolevaa sopimusta kokonaisuudessaan vuoden 2002 

mukaisin ehdoin. 

Markkinaoikeus päätöksessään totesi, että Hankintalain 5 §:n 2 momentin mukaan 

hankinta saadaan tehdä ilman tarjouskilpailua vain erityisistä syistä. Tällaisina 

syinä voidaan pitää muun muassa hankinnan vähäistä arvoa tai suoran 

neuvottelumenettelyn käytölle asetettuja ehtoja, joista säädetään kynnysarvon 

ylittävistä hankinnoista annetussa asetuksessa. 

Hankinnan kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan noin 

125.000 euroa, joten hankintaa ei ole pidettävä vähäisenä. Kun otetaan huomi- 

27 

Suorahankinta on määritelty lyhyesti hallituksen esityksen 5 §:n kohdassa 13. Sillä tarkoitetaan hankintamenettelyä, 

jossa hankintayksikkö julkaisematta hankintailmoitusta valitsee menettelyyn mukaan yhden 

tai usean toimittajan, jonka kanssa hankintayksikkö neuvottelee sopimuksen ehdoista. Suorahankintaa ei 

tarkemmin käsitellä tässä julkaisussa. 

28 

Markkinaoikeus 28.2.2003 (41/03) ja markkinaoikeus 24.1.2005 (17/05, 18/05 ja 19/05). 

29 

Pohjonen 2002 s. 23 

23

oon se, että kunnalla on aiemmin ollut eri mursketoimittajia ja se, että kuntaan 

on tehdyn hankintapäätöksen jälkeen otettu yhteyttä kolmen eri yrityksen taholta, 

kunta olisi voinut tarjouskilpailussa saada tarjouspyyntöä vastaavia tarjouksia. 

Pelkästään se seikka, että vajaata vuotta aiemmin toteutetussa tarjouskilpailussa 

koskien vuoden 2002 mursketoimituksia ei kunnan kannan mukaan 

ole ollut kuin yksi tarjouskilpailun ehdot täyttävä tarjoaja, ei vielä osoita, että 

vuoden 2003 mursketoimituksia koskevaan tarjouskilpailuun ei olisi voinut tulla 

kuin yksi hyväksyttävä tarjous. Tuotteen laatuvaatimukset ja sen ominaisuudet 

eivät ole sellaiset, että vain tietty toimittaja voisi teknisistä syistä toteuttaa 

hankinnan. Markkinaoikeus katsoo, että hankintalain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja 

erityisiä syitä hankinnan tekemiselle ilman tarjouskilpailua ei ole ollut. 

Markkinaoikeus katsoo edellä olevan perusteella, että Nurmon kunnan tekninen 

lautakunta on menetellyt hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla 

julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti valitessaan Seinäjoen 

KTK Oy:n Nurmon kunnan murskeen toimittajaksi vuodelle 2003 järjestämättä 

tarjouskilpailua. 

Kansallisen kynnysarvojen alittavat hankinnat voidaan toteuttaa noudattamatta hankintalaissa 

olevia menettelytapavaatimuksia. Hankintayksiköt voivat siten toteuttaa kansallisen 

kynnysarvon alittavat hankinnat omien sisäisten hankintasääntöjen ja -ohjeiden 

mukaisesti. Kansallisia kynnysarvoja koskeva määräys on uusi, ja sillä on pyritty helpottamaan 

menettelyjä pienten hankintojen tekemisessä ja mahdollistamaan kilpailuttamisen 

kustannusten huomioon ottamisen. Aikaisemmassa hankintalaissa ei ollut määritelty 

vähäisen hankinnan arvoa. Hankinnan vähäistä arvoa koskevaa oikeuskäytäntöä on 

niukasti. Arvoltaan vähäiseksi hankinnaksi on katsottu 13.000 markan lumenaurauspalveluja 

koskeva hankinta 30 . Samoin vähäiseksi hankinnaksi on katsottu kunnan kuljetuspalveluiden 

hankinta, jonka arvo on ollut 6 000 euroa 31 . Sitä vastoin 10.000 euron 

kunnallisten ilmoitusten julkaisupalveluja ei katsottu vähäiseksi 32 eikä myöskään 

118.000 markan rakennusten julkisivukorjausta koskevaa rakennustyötä 33 . Hankinnan 

vähäistä arvoa on lain soveltamiskäytännössä yleisesti tulkittu melko kaavamaisesti ja 

kilpailuttamisvelvoitteen on katsottu ulottuvan kaikkiin hankintoihin aivan pieniä hankintoja 

lukuun ottamatta. 

30 Kilpailuneuvosto 13.8.2001 (d:o 89/690/2001) 

31 Markkinaoikeus 1.4.2005 (71/05 ja 72/05) 

32 Markkinaoikeus 1.4.2004 (68/04) 

33 Kilpailuneuvosto 26.4.2001 

24

5 HANKINTAMENETTELYT 

5.1 Yleistä 

Tarjoukset voidaan hankkia avoimella menettelyllä, rajoitetulla menettelyllä, neuvottelu 

menettelyllä, suorahankinnalla tai kilpailullisella neuvottelumenettelyllä. Avoin ja rajoi- 

tettu menettely ovat käytettävissä kaikissa hankinnoissa. Näiden lisäksi hankintayksikkö 

voi käyttää neuvottelumenettelyjä ja suorahankintaa erityisen edellytysten täyttyessä. 

Hankintaviranomaisten on ensisijaisesti käytettävä avointa menettelyä tai rajoitettua 

menettelyä 34 . Neuvottelumenettelyn ja kilpailullisen neuvottelumenettelyn voidaan 

käyttää nimenomaisesti säädetyissä erityisolosuhteissa. Avoin ja rajoitettu menettely 

ovat näin ollen lähtökohtaisia menettelytapoja hankintojen kilpailuttamiseksi. 

Hankintamenettelyt on kuvattu hankintalain 5 §:ssä. Avoimella menettelyllä tarkoite- 

taan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkaisee hankinnasta hankintailmoituk- 

sen. Kaikki hankinnasta kiinnostuneet toimittajat voivat tehdä hankintayksikölle tarjo- 

uksen. Hankintayksikkö voi myös lähettää tarjouspyyntöjä soveliaiksi katsomilleen toi- 

mittajille. 

Rajoitetulla menettelyllä tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkai- 

see hankinnasta hankintailmoituksen. Toimittajat tekevät hankintayksikölle osallistumishakemukset. 

Hankintayksikkö valitsee etukäteen hankintailmoituksessaan ilmoittamiensa 

valintaperusteiden perusteella ne toimittajat, jotka pääsevät tekemään tarjouksen. 

Neuvottelumenettelyllä tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkaisee 

hankinnasta hankintailmoituksen. Toimittajat tekevät hankintayksikölle osallistumishakemukset. 

Hankintayksikkö valitsee etukäteen hankintailmoituksessaan ilmoittamiensa 

valintaperusteiden perusteella ne toimittajat, jotka pääsevät mukaan neuvotteluihin. 

Hankintayksikkö neuvottelee valitsemiensa toimittajien kanssa hankintasopimuksen 

ehdoista. 

Suorahankinnalla tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkaisematta 

hankintailmoitusta valitsee menettelyyn mukaan yhden tai useamman toimittajan ja 

neuvottelee sopimuksen ehdoista heidän kanssaan. Menettely on käytettävissä ainoastaan 

poikkeustapauksissa. 

34 Hankintadirektiivi (2004/18/EY) 28 artikla, myös Hankintalaki 24 § EU-kynnysarvot ylittävien hankintojen 

osalta ja 65 § EU-kynnysarvot alittavien hankintojen osalta 

25

Kilpailullisella neuvottelumenettelyllä tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankin- 

tayksikkö julkaisee hankinnasta hankintailmoituksen. Toimittajat tekevät hankintayksi- 

kölle osallistumishakemukset. Hankintayksikkö valitsee etukäteen hankintailmoitukses- 

saan ilmoittamiensa valintaperusteiden perusteella ne toimittajat, jotka pääsevät mukaan 

neuvotteluihin. Hankintayksikkö neuvottelee hyväksyttyjen ehdokkaiden kanssa löy- 

tääkseen yhden tai usean ratkaisun, joka vastaa hankintayksikön tarpeita ja jonka perus- 

teella valittuja ehdokkaita pyydetään tekemään tarjouksensa. Hankintayksikkö voi käyt- 

tää kilpailullista neuvottelumenettelyä ainoastaan sellaisissa hankkeissa, joissa se ei 

pysty etukäteen määrittelemään hankkeen oikeudellisia tai taloudellisia ehtoja taikka 

teknisiä keinoja tarpeidensa toteuttamiseksi. 

Valtaosa kiinteistöpalveluista hankitaan avoimella tai rajoitetulla menettelyllä. Neuvot- 

telumenettelyn tai kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttö kiinteistöpalveluiden han- 

kinnassa on varsin rajoitettua ja soveltuu poikkeuksellisiin hankintoihin. Tästä syystä 

jatkossa keskitytään pääasiassa avoimen ja rajoitetun menettelyn kuvaamiseen, muiden 

hankintamenettelyiden kuvauksen jäädessä vähemmälle painolle. 

5.2 Avoin ja rajoitettu menettely 

Avoimella menettelyllä tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkai- 

see hankinnasta hankintailmoituksen ja jossa kaikki halukkaat toimittajat voivat tehdä 

tarjouksen. Hankintailmoituksen ohella hankintayksikkö voi lähettää tarjouspyyntöjä 

soveliaiksi katsomilleen toimittajille. Rajoitetulla menettelyllä tarkoitetaan hankintamenettelyä, 

jossa hankintayksikkö julkaisee hankinnasta hankintailmoituksen ja johon halukkaat 

toimittajat voivat pyytää saada osallistua. Ainoastaan hankintayksikön valitsemat 

ehdokkaat voivat tehdä tarjouksen. 

Hankinnassa on käytettävä ensisijaisesti avointa tai rajoitettua menettelyä. Rajoitetussa 

menettelyssä, neuvottelumenettelyssä ja kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintayksikkö 

voi ennalta rajata niiden ehdokkaiden määrää, jotka kutsutaan tarjousmenettelyyn. 

Menettelyyn kutsuttavien ehdokkaiden vähimmäismäärä sekä tarvittaessa ehdokkaiden 

enimmäismäärä on ilmoitettava hankintailmoituksessa. Tarjoajiksi hyväksyttävät 

ehdokkaat on valittava noudattamalla hankintailmoituksessa esitettyjä ehdokkaiden soveltuvuutta 

koskevia vähimmäisvaatimuksia sekä objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita. 

26

Ehdokkaita on kutsuttava tarjouskilpailuun hankinnan kokoon ja laatuun nähden riittävä 

määrä todellisen kilpailun varmistamiseksi. Tarjouskilpailuun on rajoitetussa menettelyssä 

kutsuttava vähintään viisi ehdokasta, jollei soveltuvia ehdokkaita ole vähemmän. 

Avoimessa hankintamenettelyssä kaikki halukkaat toimittajat voivat tehdä tarjouksia 

eikä tarjoajien määrää ennalta rajata. Käytännössä hankintayksikkö ilmoittaa hankintailmoituksessaan, 

mistä tarjoajat voivat pyytää tarjouspyyntöasiakirjat. Tämän jälkeen 

tarjoajat tekevät tarjouksensa hankintayksikön asettamassa määräajassa. Toimittajaksi 

valitaan joku tarjouksen lähettäneistä. Tarjoajien määrää ei avoimessa menettelyssä ennalta 

rajata ja tarjouskilpailuun voi osallistua ilmoittautumalla ja tilaamalla tarjouspyyntöasiakirjat 

hankintayksiköltä. Hankintayksikkö lähettää tarjouspyyntöasiakirjat kaikille, 

jotka niitä haluavat. Potentiaalisille toimittajille on mahdollista lähettää avoimessa menettelyssä 

erillisiä osallistumiskutsuja sillä edellytyksellä, että niitä ei lähetetä ennen 

hankintailmoitusta, eikä niissä ole enempää tietoja kuin hankintailmoituksessa. Tarjouspyynnön 

julkaisukielto ennen hankintailmoitusta ja tiedon rajoittaminen hankintailmoituksen 

määrään estää kotimaisia tarjoajia hyötymästä aiheettomasti ulkomaisiin tarjoajiin 

verrattuna. Avoimen menettelyn haittapuolena esitetään olevan muun muassa se, 

että käsiteltävien tarjousten määrä saattaa paisua lisäten hankintapäätöksen valmisteluaikaa. 

Avointa menettelyä voidaan käyttää tilanteissa, joissa 

• voidaan yksikäsitteisesti määrittää palveluntuottajalle tulevat velvollisuudet, 

• kun on kyse paljousesineiden hankinnasta (esim. ns. bulkkitavarat, joiden laatu ei 

olennaisesti vaihtele) tai 

• hankinnasta, johon on vaikea löytää tarjoajia. 35 

Rajoitetussa menettelyssä hankintayksikkö julkaisee hankintailmoituksen ja pyytää siinä 

toimittajia tekemään osallistumishakemuksen. Hankintayksikön on ilmoitettava hankintailmoituksessaan 

niiden tarjoajien vähimmäismäärän, jotka hankintayksikkö hyväksyy 

mukaan tarjouskilpailuun. Hankintayksikön on ilmoitettava hankintailmoituksessaan 

kaikki ne tarjoajien valintakriteerit, joilla hankintayksikkö valitsee tarjouskilpailuun 

mukaan pääsevät tarjoajat 36 . Toimittajat, joita tässä vaiheessa hankintamenettelyä nimitetään 

ehdokkaiksi, tekevät hankintailmoituksen perusteella hankintayksikölle osallis- 

35 Kalima 2001, s. 118 

36 Vrt. KHO 2.12.2002, taltio 3157, jossa hankintayksikkö oli kieltäytynyt toimittamasta tarjouspyyntöasiakirjoja 

niitä pyytäneelle yritykselle. KHO:n mukaan hankintayksikkö ei voi kieltäytyä asiakirjojen 

antamisesta sillä perusteella, että sillä voisi olla mahdollisuus sulkea yritys pois tarjouskilpailusta sillä 

perusteella, että yrityksellä ei katsoa olevan teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi. 

27

tumishakemukset. Ehdokkaiden tulee antaa osallistumishakemuksissaan kaikki tarpeel- 

liset tiedot hankintayksikön ilmoittamiin tarjoajien valintakriteereihin. Hankintayksikkö 

valitsee hankintailmoituksessaan ilmoittamiensa tarjoajien valintakriteerien perusteella 

ne tarjoajat, jotka hankintayksikkö hyväksyy mukaan tarjouskilpailuun. Hankintayksikkö 

toimittaa tarjouspyynnön tarjouskilpailuun hyväksymilleen tarjoajille. Tarjoajat tekevät 

tarjouspyyntöön tarjouksen. 

Rajoitetun hankintamenettelyn käyttäminen on järkevää esimerkiksi silloin, kun on todennäköistä, 

että tarjouksia jätetään niin paljon, että niiden käsittely nostaa huomattavasti 

hankintakustannusten määrää. Ehdokkaiden lukumäärän rajaaminen, joille tarjouspyyntö 

lähetetään, ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Rajattaessa ehdokkaiden lukumäärä 

ennalta on rajauksesta kuitenkin ilmoitettava hankintailmoituksessa. Kilpailun aikaansaamiseksi 

tarjoajia on aina kutsuttava riittävä määrä hankinnan laatuun ja kokoon näh- 

den. 37 

Tarjouskilpailuun on kutsuttava vähintään viisi ehdokasta paitsi, jos kelpoisuusehdot 

täyttäviä ehdokkaita on vähemmän. Pääsääntöisesti tarjous tulee pyytää suuremmalta 

joukolta ehdokkaita kuin viideltä todellisen kilpailun varmistamiseksi. Rajoitetussa menettelyssä 

on myös mahdollista informoida tiettyjä yrityksiä hankkeesta, mikäli informaatio 

ei tapahdu ennen hankintailmoituksen julkaisemista eikä siinä ole enempää tietoja 

kuin hankintailmoituksessa. Ehdokkaiden osallistumishakemukset antavat hankintayksikölle 

tietoja yrityksistä, jotka ovat kiinnostuneet tarjouksen tekemisestä. 

Rajoitettuun menettelyyn liittyen voidaan menettelyä kuvata lisää oikeustapauksen 

kautta. Kilpailuneuvoston 7.12.1999 Rakennus-Salama Oy:n hakemukseen 

antamassa päätöksessä (d:o 122/690/99) oli kynnysarvon alle jäävästä 

päiväkodin rakennusurakan tarjouskilpailusta. Ruskon kunta oli pyytänyt tarjouksia 

kahdeksalta rakennusyhtiöltä. Hakijayhtiö oli pyytänyt saada osallistua 

tarjouskilpailuun, mutta kunta ei ollut pyynnöstä huolimatta antanut yhtiölle 

tarjousasiakirjoja. Ruskon kunta totesi kilpailuneuvostokäsittelyssä, että hakijayhtiölle 

ei ollut lähetetty tarjouspyyntöä, koska kunta halusi rajata osallistujien 

määrän hankkeen koko huomioon ottaen. 

Kunta valitsi mukaan aiemmissa hankkeissa mukana olleita hyväksitunnettuja 

urakoitsijoita sekä lisäksi oikean hinnan varmistamiseksi muualla hyviksi tunnettuja 

erikokoisia urakoitsijoita maakunnasta. Kilpailuneuvosto totesi, että 

kunnalla ei ollut esittämillään perusteilla ollut oikeutta kieltäytyä antamasta 

hakijayhtiölle tarjousasiakirjoja, vaan kunnan olisi tullut julkisista hankinnoista 

annetun lain 5 §:n mukaan antaa tarjousasiakirjat hakijayhtiölle. 

37 Alkio – Wik 2004, s. 826 

28

Avoin ja rajoitettu menettely perustuvat kertaluontoiselle tarjouskilpailulle, jossa menet- 

telyyn osallistujat antavat tarjouksensa toisistaan tietämättä hankintayksikön ilmoitta- 

maan määräaikaan mennessä. Avoimen ja rajoitetun menettelyn luonne perustuu niitä 

koskeviin oikeussääntöihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä tarkoittaa sitä, 

että tarjouspyyntö ja annetut tarjoukset ovat tehtävän sopimuksen perustana. 38 

Kirjallinen tarjouskilpailu vähentää syrjinnän mahdollisuutta ja tarjousvertailun tiedoksi 

saatuaan osallistujat voivat arvioida menettelyn asianmukaisuutta jälkikäteen. Kerta- 

luontoisuus tarkoittaa sitä, että annettuihin tarjouksiin voidaan tehdä muutoksia vain 

perustellusta syystä, ja tällöinkin tarjoajat saavat muuttaa tarjouksiaan vain pyydetyltä 

osin. Hankintayksikkö ei voi muuttaa vapaasti tarjouspyyntöä tai ryhtyä neuvottelemaan 

tarjousten antajien kanssa. Silloinkin, kun tarjouksia voidaan poikkeuksellisesti muuttaa, 

tulee lopullisen valinnan perustua jo annettuihin tarjouksiin. Mikäli tämä ei ole 

mahdollista, on järjestettävä uusi tarjouskilpailu. Erityisesti hinnoista neuvottelu on ehdottomasti 

kiellettyä, koska se merkitsisi poikkeamista tarjouskilpailun lopullisuudesta 

ja kertaluontoisuudesta. Perusteltuja muutoksia ja täsmennyksiä voidaan sitä vastoin 

tehdä, edellyttäen, että tämä on tasapuolista kaikkien tarjoajien kannalta. 39 Tasapuolisen 

kohtelun periaate ulottuu myös tarjouskilpailun ulkopuolisiin toimijoihin, jotka olisivat 

mahdollisesti olleet kiinnostuneita tarjoamaan kohteesta. 

Avoimen ja rajoitetun menettelyn merkittävin hyöty on niiden avoimuus ja julkisuus 

koko tarjouskilpailun ajan. Kaikilla tarjoajilla on objektiivisesti arvioiden yhtäläiset 

mahdollisuudet antaa tarjous ja voittaa tarjouskilpailu. Parhaan tarjouksen valinta tehdään 

avoimessa ja rajoitetussa menettelyssä kirjallisen tarjouspyynnön ja kirjallisten 

tarjousten perusteella, joka lisää menettelyn avoimuutta. Arviointikriteereiden perusteella 

edullisimman tarjouksen tehnyt tarjoaja tulee valita toteuttamaan hanke. Hankintayksikön 

näkökulmasta avoin ja rajoitettu menettely ovat käytännöllisiä erityisesti standardihyödykkeiden 

hankinnassa, jolloin sopimuksen tekemiseen liittyvät kustannukset ovat 

vähäisiä ja hyödykkeestä voidaan pyytää markkinoilta suuri määrä tarjouksia. 

38 Kotimaisista ratkaisuista ks. esim. MAO 123/03, jonka mukaan ” Julkisia hankintoja koskevan tarjouskilpailun 

perustana on se, että sekä tarjoajat että hankintayksikkö pitävät lähtökohtana tarjousten lopullisuutta.” 

Vastaava kanta on omaksuttu myös ratkaisussa MAO 22/04. 

39 Ks. esim. MAO 57/05 ja 58/05, jossa hankintayksikkö oli keskustellut (vain) yhden tarjoajan kanssa 

hankittavien vaatteiden väristä. MAO 123/03, jonka mukaan ” menettely, jossa alun perin puutteellinen 

tai muutoin tarjouspyynnöstä ilmenevän vaatimustason alittava tarjous saatetaan neuvotteluteitse tarjouspyynnön 

mukaiseksi, ei ole omiaan turvaamaan hankintamenettelyyn osallistuvien tasapuolista ja syrjimätöntä 

kohtelua.” Ks. myös KHO 1998/39, jossa lausuttiin seuraavaa: ”Kun lääninhallitus oli ottanut huomioon 

yhden ainoan tarjoajan määräajan päättymisen jälkeen telekopiona alkuperäiseen tarjoukseen tekemän 

oikaisun, tämä tarjoaja oli asetettu edullisempaan asemaan kilpailijoihinsa verrattuna. Lääninhallitus 

ei siten ollut kohdellut tarjoajia tasapuolisesti eikä sen menettely täyttänyt avoimuuden vaatimusta.” 

29

Tarjousten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi tarjousten arviointikriteerit on määri- 

teltävä tarkoin jo tarjouspyynnössä. Käytettäessä kokonaistaloudellisesti edullisuutta 

valinnan tekemisessä, on myös yksilöitävät ne tekijät, joiden perusteella valinta tehdään 

sekä myös ilmoitettava näiden painoarvot. Myös tarjousten vertailu on tehtävä perustellusti 

ja kirjallisesti. 

Avoin ja rajoitettu menettely eivät kuitenkaan ole täysin joustamattomia. Hankintalain 

tai –direktiivien säännökset eivät nimenomaisesti kiellä esimerkiksi ennen varsinaista 

tarjouskilpailua käytyjä keskusteluja. Säännöksissä ei myöskään oteta kantaa siihen, 

miten on meneteltävä, jos tarjouspyynnössä tai tarjouksissa havaitaan epäjohdonmukaisuuksia, 

taikka hankinta ei ole hankintayksikön kannalta enää tarkoituksenmukainen. 

Kysymys on siitä, mitä vaatimuksia toisaalta tarjouskilpailusäännöstä ja toisaalta hankintalainsäädännön 

periaatteista voidaan johtaa. 

Tarjouspyynnön, tarjouksen tai koko hankinnan muutostarve voi ilmentyä hankintamenettelyn 

eri vaiheissa ja hyvin erilaisista syistä. Ajallisesti voidaan erottaa (1) hankintayksikön 

käymä vuoropuhelu ennen varsinaista tarjouskilpailua (2) muutokset ja täsmennykset 

tarjousten laatimiselle varattuna aikana sekä (3) muutokset tarjousten antamisen 

jälkeen. 

Hankintalainsäädäntö ei aseta, muutamia ilmoittamisvelvollisuuksia lukuun ottamatta, 

vaatimuksia hankintayksikön menettelylle ennen tarjouskilpailun käynnistämistä. Kysymys 

on ennemminkin siitä, milloin varsinaisen tarjouskilpailun tasapuolisuusvaatimus 

vaarantuu hankintayksikön menettelyn seurauksena. 40 Tasapuolisuusvaatimus voi vaarantua 

esimerkiksi, kun hankintayksikkö antaa mahdollisille tarjoajille tietoa, joka muodostaa 

edun varsinaisessa tarjouskilpailussa. Vuoropuhelu on pääsääntöisesti kielletty, 

mikäli sen vaikutuksena on kilpailun estyminen. Vuoropuhelu ei yleensä johda kilpailun 

estymiseen tai tasapuolisen kohtelun rikkomiseen, jos kyseessä on hyvin yleisluontoinen 

asia. Menettely ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että vuoropuheluun osallistunut 

toimija saa paremman aseman tulevaisuudessa järjestettävässä tarjouskilpailussa. Tämä 

voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun toimija saa hankinnasta sellaiset tiedot, joiden 

40 Vrt. Arrowsmith 1998, s. 69, jossa kirjoittaja toteaa, että hankintayksikön toimintavapauden rajoitukset 

ennen varsinaista menettelyä ovat pitkälti seurausta hankintaperiaatteiden soveltamisesta. Kannanottoa 

voidaan pitää perusteltuna, koska tässä vaiheessa hankintayksikköä eivät koske erityiset oikeussäännöt – 

Tältä osin avoin ja rajoitettu menettely sekä toisaalta neuvottelumenettely ovat rinnastettavissa. 

30

avulla se voi valmistella tarjoustaan jo etukäteen. Mikäli toimija saa etua teknisestä vuo- 

ropuhelusta, tulee se sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle. 41 

Ratkaisu on tehtävä kilpailuolosuhteiden, tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun sekä 

avoimuusperiaatteen punninnalla. Perustellulta näyttäisi lähteä vuoropuhelussa annettu- 

jen tietojen luonteesta ja yksityiskohtaisuudesta. Mikäli kukaan toimijoista ei ole saanut 

etua teknisestä vuoropuhelusta, voitaneen lähteä siitä, että menettely on sallittu. Hankin- 

tayksiköllä tulee olla päätösvalta tilattavan suorituksen laadusta, eikä tällainen päätös 

lähtökohtaisesti ole syrjivä. Päätös toteutustavasta ei myöskään itsessään vaaranna kilpailun 

toteutumista, vaan markkinoilla vallitsevat kilpailuolosuhteet hyödynnetään valitun 

ratkaisun osalta. 

Toinen tärkeä kysymys on, missä määrin tarjouspyyntöön tai annettuihin tarjouksiin 

voidaan puuttua niiden antamisen jälkeen. Kysymys voi olla suoranaisista muutoksista, 

asiakirjatäydennyksistä tai oikaisuista. Puuttuminen voi olla seurausta muun muassa 

siitä, etteivät tarjoukset vastaa tarjouspyyntöä, virheilmaisuista, puutteellisesta tarjouspyynnöstä 

tai selvistä väärinymmärryksistä. Kirjallisessa tarjousmenettelyssä tarjoajat 

saattavat jopa pyrkiä sisällyttämään tarjouksiinsa sellaisia epäjohdonmukaisuuksia, joiden 

perusteella voidaan jatkossa vaatia lisää vastiketta. 42 

Pääsääntönä on pidettävä avoimessa ja rajoitetussa menettelyssä hankintalain ja sitä 

koskevan oikeuskäytännön perusteella tarjousten lopullisuutta. 43 Tämän vuoksi suoranaisia 

muutoksia arvioidaan eri tavalla kuin täsmennyksiä tai virheen korjaamista. Muutos 

merkitsee aina puuttumista kilpailutettavaan kokonaisuuteen. Täsmennyksellä ja 

virheen korjaamisella ei periaatteessa ole vastaavaa tavoitetta, vaan niissä on kysymys 

hankinnan läpiviemisestä annetun tarjouksen asiakirjojen osoittamalla tavalla. 

Ennen tarjousten antamista pyydetty muutos ei merkitse poikkeusta annettuihin tarjouksiin. 

Tämän vuoksi voidaan lähteä siitä, että muutoksen pyytäminen tarjousaikana, ennen 

varsinaisten tarjousten antamista, ei ole vastaavassa määrin ongelmallista kuin tar- 

41 

Ks. Virtanen 2003, s. 592. Tältäkin osin saattaa ilmetä tilanteita, jotka edellyttävät periaatteiden punnintaa. 

Virtanen kiinnittää huomiota ratkaisuun MAO 85/03, jossa suunnittelijalle asetettua kieltoa osallistua 

myöhemmin järjestettävään tarjouskilpailuun oli pidettävä liikaa kilpailua rajoittavana, koska se 

rajasi monialayritykset kokonaan joko sen hetkisen tai myöhemmän tarjouskilpailun ulkopuolelle kokonaan. 

42 

Krüger 1998 s. 196-197. Kyseessä voivat olla lisä- ja muutostöihin liittyvät vaatimukset, jotka perustetaan 

asiakirjojen epäselvyyksiin. 

43 

Tarjouksen lopullisuuden vaatimus on tulkinnanvarainen kysymys, jota ei voida suoraan johtaa hankintaperiaatteista. 

Tämän vuoksi eri oikeusjärjestelmissä tarjousten lopullisuuden vaatimus voi nähdäkseni 

vaihdella. Suomalaisessa oikeuskäytännössä lähdetään tarjousten lopullisuudesta, ellei siitä ole perusteltua 

syytä poiketa. 

31

jouksiin puuttuminen tarjousten antamisen jälkeen. Muutosta voidaan pyytää kaikilta 

tarjoajilta, jolloin myöskään tasapuolisen kohtelun vaatimusta ei tältä osin rikota. 44 Toisaalta 

menettely saattaa olla ongelmallinen tarjouskilpailun ulkopuolelle jättäytyneiden 

mahdollisten tarjoajien osalta. Ratkaisu on tehtävä tapauskohtaisesti, ja keskeistä on, 

olisivatko menettelyn ulkopuoliset olleet kiinnostuneet hankinnasta muutetussa muodossaan. 

Mikäli kysymys on ainoastaan täsmennyksestä, ei menettelyn ulkopuolisia 

voida katsoa syrjityn. 

MAO 100/05: Tarjouspyynnössä on pyydetty tarjouksia Kokkolan kaupungin 

ja Kokkolan Vuokra Asunnot Oy:n omistamien sekä Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin 

Tekniikan ja Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymän 

kiinteistöjen ikkunoiden ja ovenlasien korjauksesta. Tarjous tuli tehdä tarjouspyynnön 

liitteenä olevalla tarjouslomakkeella, jossa muun ohella oli pyydetty 

ilmoittamaan yksikköhinnat kunkin lasin osalta, työveloituksen tuntihinta ja 

kuljetuksen kertahinta Kokkolan alueella. 

Hankintayksikkö on tarjousten saapumisen jälkeen lähettänyt molemmille tarjoajille 

kirjallisen tarkennuspyynnön, jossa on pyydetty, että tarjoajat ilmoittavat 

"mahdollisen matkaveloituksen kohteeseen (edestakaisin), kun kohteiden 

arvioitu määrä on 160 kpl/vuosi". Hankintayksikön kirjeessä on ilmoitettu, että 

matkakustannukset otetaan huomioon vertailussa. 

Kun hankintayksikkö on lähettänyt molemmille tarjoajille samansisältöisen 

tarkennuspyynnön, markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole tarkennuspyynnön 

lähettäessään menetellyt hakijaa syrjivästi. 

Tarjousten muuttaminen niiden antamisen jälkeen on pääsääntöisesti kiellettyjä, koska 

hankinnat tulee tehdä tarjouskilpailun perusteella. Oikeuskäytäntö on kuitenkin osoittanut, 

että hankintalain mukaisessa tarjouskilpailussa on poikkeuksellisesti mahdollista 

tehdä tarjouspyyntöön tarjousten antamisen jälkeen muutoksia, kunhan tarjoukset pysyvät 

tarjouskilpailun perustana. Muutoksille on edellytetty perusteltua syytä, joka voi 

tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun tarjoukset ovat osoittautuneet liian kalliiksi. 

Tällöin hankintayksikkö voi karsia tarjouspyyntöä siten, että tarjoajilta pyydetään uutta 

44 Arrowsmith 1998, s. 68 tarkastellessaan keskustelujen sallittavuutta tarjousten antamiselle varattuna 

aikana arvioi, että tasapuolisen kohtelun periaate edellyttäisi keskustelujen käymistä kaikkien menettelyyn 

osallistuvien kanssa. 

32

tarjousta muuttuneiden tekijöiden osalta. 45 Mikäli muutokset osoittautuvat pitkälle me- 

neviksi ja olennaisiksi, hankintayksikön tulee järjestää uusi tarjouskilpailu. 46 

Tarjousten muuttamisen lisäksi voi tulla tarpeelliseksi puuttua annettuihin tarjouksiin 

eritasoisin täsmennyksin, tarkennuksin tai suoranaisen virheen poistamiseksi. Yleensä 

tarkennusten tekeminen tarjouspyyntöön tarjousten tekemiselle varattuna aikana ei ai- 

heuta erityisiä ongelmia, sillä kaikki ehdokkaat voivat ottaa tarkennuksen huomioon. 

Täsmennyksen seurauksena tarjoukset todennäköisesti vastaavat toisiaan, eikä ole tar- 

peellista arvioida sitä, milloin tarjoaja muuttaa jo annettua tarjoustaan. Kysymystä on 

kuitenkin arvioitava eri tavalla, jos tarjoukset on jo annettu. Menettelyyn liittyy riski 

siitä, että tarjoajat saavat tilaisuuden muuttaa tarjouksiaan sekä riski hankintaperiaattei- 

den rikkomisesta. 

Hankintalainsäädännössä ei oteta kantaa siihen, voidaanko tarjouksista poistaa suoranai- 

sia epäjohdonmukaisuuksia. Lähtökohtana voidaan pitää, ettei tämä ole sallittua, mikäli 

hankintaperiaatteita tai tarjouskilpailusääntöä rikotaan perusteettomasti. Vaikeita tulkin- 

takysymyksiä voi aiheuttaa rajanveto sen välillä onko kyse täsmennyksistä vai muutok- 

sista (muutos rikkoo tarjousten lopullisuuden vaatimusta ja se edellyttää perusteltua 

syytä) ja toisaalta onko kyseessä täsmennys vai virheen korjaaminen vai tarjouspyyntöä 

vastaamaton tarjous, jonka hankintayksikkö on velvollinen hylkäämään. 47 Tarjouksen 

täsmentäminen ja virheen korjaaminen näyttävät oikeuskäytännön perusteella mahdolliselta, 

jos ne eivät johda tarjouksen muuttamiseen tai tällaisen menettelyn riskiin. 

Seuraavassa tapauksessa oli kysymys puuttumisesta jo annettuihin tarjouksiin: 

Kilpailuneuvoston päätös d:o 77/690/2001, jossa todettiin muassa seuraavaa: 

Tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaatteet edellyttävät muun ohella, 

että tarjouksia arvioidaan sellaisina kuin ne on toimitettu hankintayksikölle tarjousten 

jättämiselle annettuun määräaikaan mennessä. Jotta hankintayksikkö 

voi vertailla tehtyjä tarjouksia, tarjousten tulee olla yhteismitallisia keskenään. 

Tarvittaessa hankintayksikkö voi ottaa yhteyttä tarjoajaan saadakseen tarvittavat 

täydennykset ja selvennykset. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että 

jollekin tarjoajalle annetaan mahdollisuus parantaa tarjoustaan... mahdollisuudella 

tarvittaessa täydentää tarjouksia ei tarkoiteta sitä, että alun perin hylättäväksi 

tuleva tarjous saatetaan täydentämisellä tarjouspyynnön mukaiseksi... 

45 Muutokset voivat olla perusteltuja hankinnan pienentämiseksi, mutta laajennuksia on arvioitava eri 

tavalla. Ks. Pohjonen 2002 s. 34 ja KN d:o143/690/99. Ratkaisussa oli kysymys siitä, että tarjoukset koululaiskuljetuksille 

oli pyydetty yhdeksi vuodeksi, mutta hankinta tehtiin kahdeksi vuodeksi – kyseessä oli 

siis hyvin suuri poikkeama tarjouspyynnöstä. 

46 Kilpailuneuvoston oikeuskäytännöstä ks. Pohjonen 2002 s. 84 ss., erityisesti tapaukset KN d:o 

30/359/98, KN d:o 97/690/99 ja KN d:o 100/690/99. Kahdessa viimeisessä ratkaisussa katsottiin olevan 

kyse hintatinkimisestä. Perustelujen osalta huomio kiinnittyy siihen, ettei ratkaisuja perusteltu tasapuolisen 

kohtelun periaatteen laiminlyömisellä. 

47 Ks. lisää oikeuskäytännöstä Pohjonen 2002 s. 100 ss. 

33

Täsmennysten tekeminen näyttää käytännössä hyvin rajoitetulta, koska tarjouksiin puut- 

tuminen mahdollistaa tosiasiassa tarjouksen muuttamisen joiltakin osin tai ainakin riskin 

siitä. Myöskään se, että täsmennykset pyydetään kaikilta tarjoajaehdokkailta, ei tee 

muutosta sallituksi. Tämä on seurausta tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaat- 

teesta sekä tarjouskilpailuja koskevasta oikeuskäytännöstä. 48 

5.3 Neuvottelumenettely ja kilpailullinen neuvottelumenettely 

Neuvottelumenettelyllä tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkai- 

see hankinnasta hankintailmoituksen ja johon halukkaat toimittajat voivat pyytää saada 

osallistua. Hankintayksikkö neuvottelee hankintasopimuksen ehdoista valitsemiensa 

toimittajien kanssa. 

Neuvottelumenettelyn käyttöedellytykset on määritelty EU-kynnysarvot ylittävien hankintojen 

osalta Hankintalain 25 §:ssä ja EU-kynnysarvot alittavien hankintojen osalta 66 

§:ssä. Molemmissa ehdoissa pääsääntönä on, että neuvottelumenettely on poikkeuksellinen 

hankintamenettely, ja hankinnoissa on ensisijaisesti käytettävä avointa tai rajoitettua 

menettelyä. Hankintalain 25 §:n mukaan hankintayksikkö voi siirtyä neuvottelumenettelyyn, 

mikäli avoimessa, rajoitetussa tai kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä on 

saatu tarjouksia, jotka eivät sisällöltään vastaa tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja. 

Neuvottelumenettelyyn siirtyminen on siten mahdollista, jos tarjouksissa esitetään 

esimerkiksi vaihtoehtoisia hankintojen toteuttamistapoja, vaikka tarjouspyynnössä ei 

tähän anneta mahdollisuutta tai tarjouksissa ei ole tarjouspyynnössä edellytettyjä selvityksiä 

verotukseen, ympäristönsuojeluun tai työoloihin liittyvien velvoitteiden täyttämisestä. 

Edellytyksenä on lisäksi, että tarjouspyynnön mukaisia sopimusehtoja ei olennaisesti 

muuteta. Uutta hankintailmoitusta ei tarvitse julkaista, jos neuvottelumenettelyyn 

otetaan mukaan kaikki ne tarjoajat, jotka täyttävät asetetut vähimmäisedellytykset ja 

jotka ovat edeltävässä menettelyssä tehneet tarjousmenettelyn muotovaatimusten mukaisen 

tarjouksen. 

Hankintayksikkö voi valita neuvottelumenettelyn myös muun muassa: 

• hankinnassa, jonka luonne ei poikkeuksellisesti mahdollista etukäteistä kokonaishinnoittelua 

tai johon liittyvät riskit eivät poikkeuksellisesti mahdollista etukäteistä 

kokonaishinnoittelua 

48 Ks. Pohjonen 2002 s. 93. 

34

• palveluhankinnassa, kuten rahoituspalvelujen, rakennusten suunnittelupalvelujen 

sekä muiden asiantuntija- ja osaamispalvelujen hankinnassa, jossa hankinnan luonteen 

vuoksi tarjouspyyntöä tai tehtävänmäärittelyä ei voida laatia niin tarkasti, että 

paras tarjous voidaan valita avointa tai rajoitettua menettelyä käyttäen. 

Hankintayksiköllä on perusteluvelvollisuus edellytysten täyttymisestä. Neuvottelume- 

nettelyä ei ole tarkoitettu paikkaamaan hankinnan aiemmissa vaiheissa olevia virheitä 

eikä korvaamaan hankinnan heikkoa esivalmistelua 49 . 

Kilpailuneuvoston päätöksessä 17.12.1998 (d:o 45/359/98) on otettu kantaa 

neuvottelumenettelyyn siirtymisestä. Tapauksessa Tuupovaaran kunta oli saanut 

eräässä lumenaurauskohteesta vain yhden, hakijan tarjouksen. Kunta ei kuitenkaan 

hyväksynyt tarjousta, vaan päätti neuvotella siitä vielä toisen lähistöllä 

auraustöitä tekevän urakoitsijan kanssa. Kilpailuneuvosto tulkitsi, että hakijan 

tarjous oli hylätty. Kun hyylkäämiselle ei oltu esitetty hankintalain 5 §:n mukaisia 

perusteita eikä tarjouspyyntöasiakirjoissa ollut mainittu mitään lumenaurauksen 

yhteistyöjärjestelyistä, kilpailuneuvosto kumosi hankintapäätöksen. 

Kilpailuneuvosto totesi vielä, että jos hakijan tarjous oli ollut liian kallis, 

olisi hankintayksiköllä ollut tarjouksen hylkäämsen sijasta mahdollisuus siirtyä 

neuvottelumenettelyyn, johon myös hakijalle olisi tullut antaa mahdollisuus 

osallistua. 

Hankintayksikön on julkaistava hankintailmoitus ja pyydettävä siinä toimittajia tekemään 

osallistumishakemuksia. Hankintayksikön on ilmoitettava hankintailmoituksessaan 

niiden tarjoajien vähimmäismäärä, jotka hankintayksikkö hyväksyy mukaan. Hankintayksikön 

on ilmoitettava hankintailmoituksessaan kaikki ne tarjoajien valintakriteerit, 

joilla hankintayksikkö valitsee hankintamenettelyyn mukaan pääsevät tarjoajat. Ehdokkaiden 

tulee antaa osallistumishakemuksissaan kaikki tarpeelliset tiedot hankintayksikön 

ilmoittamiin tarjoajien valintakriteereihin. Ehdokkaita on kutsuttava vähintään 

kolme, jollei soveltuvia ehdokkaita ole vähemmän. Hankintayksikkö toimittaa valitsemilleen 

tarjoajille tarjouspyynnön tai hankekuvauksen, johon tarjoajat voivat antaa alustavan 

tarjouksensa. Tämän jälkeen hankintayksikkö käy tarjoajien kanssa hankintaa ja 

sen ehtoja tarkentavia neuvotteluja ja pyytää tarjoajilta lopulliset tarjoukset. 

Hankintayksikkö voi toteuttaa neuvottelumenettelyn vaiheittain siten, että hankintayksikkö 

rajoittaa neuvottelujen aikana neuvotteluissa mukana olevien tarjousten määrää. 

Hankintayksikkö voi käyttää vaiheittaista neuvottelumenettelyä ainoastaan silloin, kun 

hankintayksikkö on ilmoittanut vaiheittaisuudesta ja sen perusteista hankintailmoituksessaan 

ennen hankintamenettelyn aloittamista. Joka tapauksessa hankintayksikön on 

49 Pohjonen 2003, s.42 

35

kohdeltava ehdokkaita neuvotteluissa tasapuolisesti, eikä hankintayksikkö saa antaa 

tietoja tavalla, joka mahdollisesti vaarantaa neuvotteluihin osallistuvien tasapuolisen 

kohtelun. 

Neuvottelumenettelyyn liittyen on löydettävissä oikeustapaus, joka tuo lisävalaistusta 

kyseisen hankintamenettelyn hahmottamiseen. Kilpailuneuvoston 

30.3.2001 SarlinHydor Oy:n hakemukseen antamassa päätöksessä (d:o 

35/690/2001) oli kyse jäteaseman kaasunkeräysjärjestelmän suunnittelua ja rakentamista 

koskevasta tarjouskilpailusta. Kokkolan kaupunki pyysi Julkiset 

hankinnat –lehdessä julkaistulla ilmoituksella ilmoittautumisia tarjouskilpailuun. 

Kaupunki ilmoitti hankintamenettelyksi neuvottelumenettelyn. Kilpailuneuvosto 

totesi päätöksessään, että lain esitöiden ja kilpailuneuvoston vakiintuneen 

käytännön mukaan laissa mainittuja perusteita neuvottelumenettelyn 

käyttämiselle voidaan myös soveltaa kynnysarvot alittaviin hankintoihin. Neuvottelumenettelyn 

käyttö tulee kyseeseen silloin, kun avoimen tai rajoitetun 

menettelyn käyttäminen ei ole objektiivisesti tarkastellen mahdollista. 

Huomiota kiinnitetään tällöin erityisesti hankinnan kohteeseen ja hankinnan 

olosuhteisiin. Sen sijaan subjektiiviset yksistään hankintayksikköön itseensä 

liittyvät perusteet eivät oikeuta neuvottelumenettelyn käyttöön. Kilpailuneuvosto 

katsoi, ettei kaasunkeräysjärjestelmän suunnittelussa ja rakentamisessa 

ollut sellaisia poikkeuksellisia piirteitä tai muitakaan erityisiä syitä, jotka olisivat 

oikeuttaneet neuvottelumenettelyn käyttämiseen käsillä olleessa hankinnassa. 

Saadun selvityksen mukaan kyseisen kaltaisia hankintoja on varsin yleisesti 

kilpailutettu avoimella tai rajoitetulla menettelyllä. Avoimen tai rajoitetun menettelyn 

käyttäminen ei estä sitä, että hankintayksikkö tarjoukset saatuaan käy 

tarjoajien kanssa selventäviä keskusteluja, joiden tarkoituksena on selvittää 

saatujen sitovien tarjousten soveltuvuutta hankintayksikön käyttöön. 

Perusteena neuvottelumenettelyn käyttämiseen ei voida pitää sitä, että hankintayksiköltä 

on puuttunut asiantuntemus kaasunkeräysjärjestelmistä. Hankintayksiköllä 

on mahdollisuus käyttää konsulttia joko ennen tarjouspyynnön julkaisemista 

tai sen jälkeen. Kilpailuneuvosto totesi, että hankintayksikön olisi 

tullut järjestää hankintalain mukainen tarjouskilpailu avointa tai rajoitettua menettelyä 

käyttäen. Kilpailuneuvosto totesi, että hankintayksikkö oli menetellyt 

virheellisesti ilmoittaessaan käyttävänsä hankinnassa neuvottelumenettelyä. 

Neuvottelumenettelyn edut verrattuna avoimeen ja rajoitettuun menettelyyn perustuvat 

osapuolten väliseen neuvotteluun ja sen tuomiin mahdollisuuksiin toteuttaa hankinta 

tapauskohtaisesti yksilöllisellä tavalla. Keskeinen ero avoimeen ja rajoitettuun menettelyyn 

nähden on se, ettei neuvottelumenettelyyn sovelleta ”tarjouskilpailusääntöä”. Tarjouskilpailusääntö 

tarkoittaa hankintalaista johdettua velvollisuutta järjestää kertaluontoinen 

ja vuorovaikutukseton tarjouskilpailu. Näin ollen menettely voi lähtökohtaisesti 

sisältää erilaisia vaiheita, joissa on kyse neuvotteluista ja eri kokonaisuuksien kilpailut- 

36

tamisesta osissa. Menettelyssä voidaan myös puuttua jo tehtyihin tarjouksiin, mikäli 

menettelyssä mukana olevia kohdellaan tasapuolisesti eikä menettely johda kohtuutto- 

man suuriin muutoksiin menettelyn ulkopuolisten kannalta. 

Kilpailullisella neuvottelumenettelyllä tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankin- 

tayksikkö julkaisee hankinnasta hankintailmoituksen ja johon kaikki toimittajat voivat 

pyytää saada osallistua. Hankintayksikkö neuvottelee menettelyyn hyväksyttyjen ehdokkaiden 

kanssa löytääkseen yhden tai usean ratkaisun, joka vastaa sen tarpeita ja jonka 

perusteella valittuja ehdokkaita pyydetään tekemään tarjouksensa. 

Kilpailullinen neuvottelumenettely on uusi hankintamenettely, jolla pyritään tuomaan 

lisää joustavuutta julkisen sektorin hankintatoimeen. Kilpailullista neuvottelumenettelyä 

noudattaen tulee mahdolliseksi tehdä monimutkaiset ja erityistä tietämystä edellyttävät 

hankinnat joustavasti miltei koko hankintamenettelyn ajan kestävillä neuvotteluilla. 

Hankinnan tekevä yksikkö voi kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä neuvotella laadullisten 

vaatimusten täyttävien sopivien tarjoajien kanssa tiettyyn hankkeeseen liittyvistä 

toteuttamisvaihtoehdoista sekä kaikista muista hankinnan kannalta tarpeellisista 

yksityiskohdista. Käytyjen neuvottelujen perusteella hankintayksikön on pyydettävä 

tarjousta neuvotteluun osallistuvilta tahoilta ja arvioitava saamansa tarjoukset hankintailmoituksessa 

tai erityisessä hankekuvauksessa vahvistettujen valintaperusteiden mukaisesti. 

50 Menettelyn perustana on toisaalta neuvottelujen mahdollistaminen ja toisaalta 

hankintalainsäädännön periaatteiden (tasapuolinen kohtelu, avoimuus sekä kilpailun 

hyödyntäminen) riittävä toteutuminen. Tätä taustaa vasten voidaan todeta, että kilpailullinen 

neuvottelumenettely sisältää piirteitä sekä tarjouskilpailuun perustuvista menettelyistä 

että neuvottelumenettelystä. 

Kilpailullinen neuvottelumenettely ei sellaisenaan kovin usein tule kysymykseen kiinteistöpalveluita 

hankittaessa vaan kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttöalueet ovat 

erityisen monimutkaisessa hankinnassa, jossa: 

• hankintayksikkö ei pysty objektiivisesti ennakolta määrittelemään hankinnan oikeudellisia 

tai taloudellisia ehtoja taikka teknisiä keinoja tarpeidensa tai tavoitteidensa 

toteuttamiseksi 

• tarjouksen valintaperusteena on kokonaistaloudellinen edullisuus. 

50 Alkio Wik. s. 827-828 

37

Esimerkkinä hankinnoista, joissa kilpailullista neuvottelumenettelyä voidaan tulla käyttämään, 

voidaan esittää olevan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta edellyttävät 

elinkaarihankkeet, jotka usein sisältävät muun muassa kohteiden suunnittelua, rakentamista 

ja erinäisiä palveluja kymmeniä vuosia kestävillä sopimuksilla. 

5.4 Puitejärjestely 

Puitejärjestelyllä tarkoitetaan yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan 

välistä sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä 

hankintasopimuksia koskevat ehdot kuten hinnat ja suunnitellut määrät. 

Normaalisti hankintayksikön on valittava toimittajat puitejärjestelyyn avoimella tai rajoitetulla 

menettelyllä. Poikkeustapauksissa hankintayksikkö voi valita puitejärjestelyn 

toimittajat myös neuvottelumenettelyllä tai tekemällä suorahankinnan. Neuvottelumenettelyyn 

siirtymisessä ja suorahankinnassa edellytetään muun muassa, että avoimessa 

tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan ehdokkuushakemuksia tai tarjouspyynnön 

mukaisia tarjouksia 51 . Puitejärjestelyyn otettavien toimittajien valinnassa on 

noudatettava samoja ehtoja kuin muutenkin toimittajien valinnassa. Usean toimittajan 

kanssa tehtävään puitejärjestelyyn on valittava vähintään kolme toimittajaa, jollei kelpoisuusehdot 

täyttäviä tarjoajia ja hyväksyttäviä tarjouksia ole vähemmän. Toimittajien 

vähimmäismäärää koskevalla edellytyksellä pyritään edistämään riittävää kilpailua puitejärjestelyissä. 

Puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä puitejärjestelyn alkuperäisten 

osapuolten kesken. Järjestelyyn ei ole siten mahdollista ottaa hankintamenettelyn 

aloittamisen jälkeen uusia osapuolia, vaan hankintayksikkö voi tehdä puitejärjestelyyn 

perustuvat hankinnat vain järjestelyssä mukana olevilta toimittajilta. Jos hankintayksikkö 

ei kuitenkaan halua käyttää hyväkseen puitejärjestelyn mahdollistamia joustavampaa 

kilpailuttamismenettelyjä, hankintayksikkö voi kilpailuttaa hankinnan noudattamalla 

lain ilmoittamis- ja menettelytapavaatimuksia. 

Yhden tai useamman toimittajan kanssa tehtyyn puitejärjestelyyn perustuvat hankinnat 

voidaan tehdä ilman kilpailuttamista, jos puitejärjestelyn ehdot on vahvistettu järjestelyssä. 

Puitejärjestelyn ehtoihin ei saa tehdä huomattavia muutoksia sen voimassaoloaikana 

vaan puitejärjestelyn ehdot ovat osapuolia sitovia. Hinnan osalta vähintään hinnan 

muodostamista koskevan säännön tulee olla osapuolia sitova. Puitejärjestelyä ei saa 

51 Ks. tarkemmin Hankintalain 25 § ja 27 § 

38

käyttää kilpailua vääristävällä, rajoittavalla tai estävällä tavalla. Puitejärjestely voi olla 

voimassa enintään neljä vuotta. Hankinnan kohteen välttämättä sitä edellyttäessä puite- 

järjestely voi olla poikkeuksellisesti kestoltaan pidempi. 

Jos hankintayksikkö on tehnyt puitejärjestelyn yhden toimittajan kanssa, siihen perustu- 

vat hankinnat on tehtävä puitejärjestelyssä vahvistettujen ehtojen mukaisesti. Hankin- 

tayksikkö voi pyytää toimittajaa tarvittaessa täsmentämään tai täydentämään kirjallisesti 

tarjoustaan. Jos hankintayksikkö on tehnyt puitejärjestelyn usean toimittajan kanssa, 

puitejärjestelyyn perustuvat hankinnat on tehtävä joko puitejärjestelyssä vahvistettujen 

ehtojen mukaisesti ilman kilpailuttamista tai, jos kaikkia ehtoja ei ole järjestelyssä vahvistettu, 

kilpailuttamalla puitejärjestelyyn otetut toimittajat puitejärjestelyn ja tarvittaessa 

tarjouspyynnön ehtojen mukaisesti. Tarpeen vaatiessa puitejärjestelyn ehtoja voidaan 

täsmentää. 

Hankintayksikön on puitejärjestelyyn perustuvien hankintojen kilpailuttamisessa pyydettävä 

kirjallinen tarjous niiltä puitejärjestelyyn otetuilta toimittajilta, joilla on edellytykset 

hankinnan toteuttamiseen. Hankintayksikön on määrättävä tarjousaika, jonka on 

oltava riittävä ottaen huomioon hankinnan laatu, tarjousten tekemisen edellyttämä aika 

ja muut vastaavat seikat. Tarjousten sisältö on pidettävä luottamuksellisena tarjouskilpailun 

päättymiseen saakka. Hankintayksikön on valittava paras tarjous noudattaen tarjouspyynnössä 

esitettyä tarjouksen valintaperustetta ja vertailuperusteita. 

Hankintalainsäädäntöuudistuksessa mukana oleva puitejärjestely on uusi hankintamenettely. 

Tosin aiemman hankintalainsäädännön perusteella hankintayksiköillä on ollut 

mahdollista solmia puitesopimuksia. Kuitenkin johtuen puitesopimuksen harvinaisemmasta 

hankintamenettelyn luonteesta, ovat muun muassa oikeuskirjallisuuden ja – 

käytännön esimerkit ja näkökulmat puitesopimuksista jääneet Suomessa vähäisiksi. 

Silti on olemassa eräs oikeustapaus puitesopimuksista, joka avaa omalla tavallaan 

puitejärjestelyynkin liittyviä ominaispiirteitä. Tapausta tullaan analysoimaan 

myös myöhemmin liittyen tarjousvertailuun. Kyse on markkinaoikeuden 

ratkaisusta 118/03 (d:o 7/03/JH). Siinä valtiovarainministeriö oli hankintailmoituksessaan 

ilmoittanut Valtionhallinnon kansainvälisiä lentokuljetuspalveluja 

virkamiesmatkustuksen tarpeisiin koskevasta, avoimena menettelynä toteuttavasta 

tarjouskilpailusta. Ilmoituksessa oli mainittu, että kysymyksessä oli 

puitesopimus. 

Hankintayksikön ja voittaneen tarjoajan välisen sopimuksen mukaan sopimuksen 

voimassaolo jatkui 31.12.2003 jälkeen vuoden kerrallaan, jollei sitä jommaltakummalta 

puolen irtisanottaisi vähintään kolme kuukautta ennen sopimuskauden 

päättymistä. Hankintailmoituksessa oli yksiselitteisesti ilmoitettu 

sopimuskaudeksi 12 kuukautta alkaen 1.1.2003. Tarjouskilpailu ei näin ollen 

ollut koskenut aikaa 31.12.2003 jälkeen. Sopimuksen jatkaminen tarjouskilpai- 

39

lussa tarkoitetun ajanjakson jälkeen olisi merkinnyt hankinnan tekemistä ilman 

kilpailutusta. 

Valtiovarainministeriö ja voittanut tarjoaja olivat allekirjoittaneet yhteistyösopimukseksi 

kutsutun asiakirjan, jossa oli sovittu valtion palveluksessa olevan 

henkilöstön virkamatkojen hinnoista ja jälkikäteen maksettavasta hyvityksestä. 

Sopimus oli voimassa 1.1.2003-31.12.2003. Sopimuksen mukaan sopimus tuli 

voimaan kussakin ministeriössä, virastossa ja laitoksessa sen jälkeen, kun sopimus 

olisi siellä allekirjoitettu. Sopimuksessa tarkoitettuja yksikkökohtaisia 

sopimuksia oli tullut voimaan, mutta kaikki ministeriöt, virastot ja laitokset eivät 

olleet tehneet sopimusta asian tullessa vireille markkinaoikeudessa. 

Hankintamenettelyssä oli tarjousvertailun osalta toimittu julkisista hankinnoista 

annetun lain vastaisesti. Koska sopimus oli jo allekirjoitettu, ainoa mahdollinen 

seuraamus olisi ollut hyvitysmaksun määrääminen. Markkinaoikeus kuitenkin 

katsoi, ettei hakijalla olisi ollut hankintalain mukaista todellista mahdollisuutta 

voittaa tarjouskilpailua vaikka menettely olisi toteutettu virheettömästi. Hakijan 

hakemus tästä johtuen hylättiin. Koska puitesopimus oli irtisanottavissa, 

hankintayksikön virhe oli kuitenkin korjattavissa siltä osin kuin sopimuksessa 

oli sovittu sopimuksen jatkamisesta hankintailmoituksessa tarkoitetun sopimuskauden 

(1.1.-31.12.2003) jälkeen. 

40

6 TARJOUSPYYNTÖ JA TARJOUS 

6.1 Tarjouspyynnöistä 

Keskeinen osa tarjouskilpailun valmistelusta muodostuu tarjouspyynnön valmistelusta 

ja siihen liittyvistä tehtävistä. Hankinta käynnistyy usein ennakkoilmoituksella, jossa 

hankintayksikkö ilmoittaa varainhoitovuotensa alussa seuraavan vuoden aikana toteutet- 

tavien, tietyn ennakkoilmoitusrajan ylittävien hankintasopimusten ja puitejärjestelyjen 

olennaiset ominaisuudet. Ennakkoilmoitus tulee tehdä kuukauden kuluessa budjettivuo- 

den alkamisesta. Ennakkoilmoituksen perusteella toimittajat voivat suunnitella tuotantoaan 

ja töitään ennakolta sekä varautua ajoissa tarjouskilpailuihin. Ennakkoilmoituksen 

tekeminen on edellytyksenä sille, että lyhennettyjä tarjousaikoja voidaan käyttää. Mikäli 

ennakkoilmoituksessa on siis riittävän yksityiskohtaiset tiedot tulevista hankinnoista, on 

hankintayksiköllä mahdollisuus lyhentää varsinaisen tarjousmenettelyn tarjousaikaa. 

Ennen tarjouskilpailua hankintayksikön on toimitettava hankinnasta hankintailmoitus. 

Hankintayksikön on julkaistava EU:n kynnysarvon ylittävästä hankinnasta hankintailmoitus 

EU:n laajuisesti. Käytännössä hankintailmoituksen julkaiseminen tapahtuu siten, 

että hankintayksikkö toimittaa ilmoituspyynnön ja ilmoitusta koskevat tiedot Suomessa 

hankintailmoitusten julkaisemisesta vastaavalle taholle ja tämä huolehtii hankintailmoituksen 

käytännön toteuttamisesta. Hankintayksikön on julkaistava kansallisen kynnysarvon 

ylittävästä, mutta EU:n kynnysarvon alittavasta hankinnasta ilmoitus Suomessa 

sen tahon kautta, joka vastaa ilmoitusten julkaisemisesta Suomessa. 

Hankintailmoituksen julkaiseminen ja sen sisältöä koskevien vaatimusten noudattaminen 

on erittäin tärkeää. Mikäli hankintayksikkö ei ole julkaissut hankintailmoitusta, on 

erittäin todennäköistä, että asiaa käsittelevä tuomioistuin määrää koko hankinnan kilpailutettavaksi 

uudelleen. Samoin, mikäli hankintayksikkö on jättänyt noudattamatta hankintailmoitusta 

koskevia keskeisiä muotomääräyksiä, on hyvin todennäköistä, että tuomioistuin 

määrää koko hankinnan kilpailutettavaksi uudelleen. 

Hankintailmoituksen lähettämispäivällä on merkitystä tarjousmenettelyn määräaikojen 

kulumiselle, hankintayksiköiden on pyydettäessä osoitettava lähettämispäivä. Hankintailmoitus 

on tehtävä siten, että potentiaaliset tarjoajat voivat saada riittävän täsmälliset 

tiedot hankinnan kohteesta. Hankintailmoituksen viimeiseen ajankohtaan vaikuttaa hankinnan 

laatu ja monitahoisuus sekä tarjousten tekemisen vaatima aika. Avoimessa menettelyssä 

tarjousajan on oltava vähintään 52 päivää. Rajoitetussa menettelyssä, neuvottelumenettelyssä 

sekä kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä halukkaiden tarjoajien 

osallistumishakemuksen jättämiselle on varattava vähintään 37 päivää. Tämän lisäksi 

rajoitetussa menettelyssä on tarjousajan oltava vähintään 40 päivää. Määräajat lasketaan 

41

sitä päivää seuraavasta päivästä, jona hankintailmoitus on lähetetty julkaistavaksi. Säädettyjen 

vähimmäisaikojen noudattaminen mahdollistaa sen, että kaikilla halukkailla on 

riittävät mahdollisuudet ottaa selko tarjouspyynnön sisällöstä ja laatia tarjouspyynnön 

mukainen tarjous. Säädettyjen vähimmäisaikojen noudattamatta jättäminen sen ohella, 

että se karsii mahdollisia tarjoajia, merkitsee myös sitä, että esimerkiksi aikaisemmin 

samanlaiseen tarjouskilpailuun osallistuneilla on muita mahdollisia tarjoajia paremmat 

mahdollisuudet tarjouksen laatimiseen tarjouspyynnön mukaiseksi. 

Hankintailmoituksessa on ilmoitettava tarjoajille asetetuista vähimmäisvaatimuksista ja 

vaadittavista selvityksistä, jotta tarjoajat voivat ottaa vaatimukset huomioon harkitessaan 

tarjouksen tekemistä sekä sen sisältöä. Vaatimukset ja selvitykset on suositeltavaa 

ilmoittaa myös tarjouspyynnössä, jotta ne tulevat selkeästi tarjoajien tietoon ja otetuksi 

huomioon tarjousten tekemisessä. Vaatimukset ja perusteet voivat liittyä esimerkiksi 

ehdokkaiden tai tarjoajien rahoitukselliseen ja taloudelliseen tilanteeseen, tekniseen 

suorituskykyyn, ammattipätevyyteen tai kokemukseen. Vaatimusten ja tarjoajien valinnassa 

käytettävien perusteiden on oltava suhteellisia, objektiivisia ja perusteltavissa 

hankinnan kohteen kannalta. Siten hankintayksikön on hankinnan luonteen ja laajuuden 

perusteella harkittava vaatimusten tasoa. Soveltumattomat tai liian ankarat vaatimukset 

voivat rajoittaa tarpeettomalla tavalla kilpailua. Vaadittavien selvitysten osalta tulee 

myös harkita niiden laatimisen ja toimittamisen edellyttämää, ehdokkaille tai tarjoajille 

koituvaa työmäärää ja kustannuksia. Tarjoajien valinnassa käytettäviä perusteiden osalta 

hankintayksikön ei tarvitse ilmoittaa perusteiden painotuksia. Hankintailmoituksessa on 

myös ilmoitettava ehdokkaiden vähimmäismäärä ja myös mahdollisuuksien mukaan 

ehdokkaiden enimmäismäärä. 

Hankinnan oikeudellinen ydin perustuu huolellisesti laadittuun tarjouspyyntöön, joten 

tarjouspyynnön merkitystä ei voida liiaksi korostaa. Myöskään tarjouspyynnössä esitetyistä 

tiedoista ja edellytyksistä ei yleensä voida jälkikäteen poiketa. Käytännön hankintatoiminnassa 

on ilmennyt epätietoisuutta tarjouspyynnön sisältöön liittyvistä vaatimuksista, 

joten tästä syystä hankintalakiin on sisällytetty tarjouspyynnön tai hankintailmoituksen 

vähimmäissisältömääräykset. Hankintalain mukaan EU:n kynnysarvon ylittävän 

hankinnan tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa on hankintalain mukaan oltava 

ainakin seuraavat tiedot: 

1. hankinnan kohteen määrittely noudattaen, mitä teknisten eritelmien ja vaatimusten 

esittämisestä hankintalaissa säädetään, sekä hankinnan kohteeseen liittyvät muut 

laatuvaatimukset 

2. viittaus julkaistuun hankintailmoitukseen 

3. määräaika tarjousten tekemiselle 

4. osoite, johon tarjoukset on toimitettava 

42

5. kieli tai kielet, joilla tarjoukset on laadittava 

6. ehdokkaiden tai tarjoajien taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, teknistä kelpoisuutta 

ja ammatillista pätevyyttä koskevat ja muut vaatimukset sekä luettelo asiakirjoista, 

joita ehdokkaan tai tarjoajan on tätä varten toimitettava 

7. tarjouskilpailun ratkaisuperuste ja käytettäessä ratkaisuperusteena kokonaistaloudellista 

edullisuutta sen arviointiperusteet ja niiden suhteellinen painotus tai kohtuullinen 

vaihteluväli taikka poikkeuksellisissa tapauksissa kokonaistaloudellisen edullisuuden 

arviointiperusteiden tärkeysjärjestys 

8. tarjousten voimassaoloaika. 

EU:n kynnysarvon alittavan hankinnan tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa on 

hankintalain mukaan oltava ainakin seuraavat tiedot: 

1. hankinnan kohde noudattaen, mitä teknisten eritelmien ja vaatimusten esittämisestä 

hankintalaissa säädetään 

2. ehdokkaiden tai tarjoajien taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, teknistä kelpoisuutta 

ja ammatillista pätevyyttä koskevat ja muut vaatimukset sekä luettelo asiakirjoista, 

joita ehdokkaan tai tarjoajan on tätä varten toimitettava 

3. tarjouskilpailun ratkaisuperuste ja käytettäessä ratkaisuperusteena kokonaistaloudellista 

edullisuutta sen arviointiperusteet ja niiden tärkeysjärjestys 

4. määräaika tarjousten tekemiselle 

5. osoite, johon tarjoukset on toimitettava 

6. tarjousten voimassaoloaika. 

Lisäksi tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa on ilmoitettava myös muut tiedot, 

joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjousten tekemisessä. Olen- 

naista on se, että tarjouksen valintakriteerit sisältyvät tarjouspyyntöön. Lisäksi tarjous- 

pyynnössä on suotavaa epäselvyyksien välttämiseksi mainita myös, että sopimus ei synny 

hankintapäätöksellä tai tarjouksen hyväksymisellä vaan vasta myöhemmin tehtävällä 

sopimuksella. Tällainen ilmoitus selkeyttää sopimuksen syntymisajankohtaa sekä lisää 

osallistujien kykyä arvioida menettelyn kulkua avoimuusperiaatteen mukaisesti. 

Tarjouspyynnön tarkoituksena on hankinnan kohteen ja sen toteuttamiseen liittyvien 

seikkojen kuvaaminen siten, että sen perusteella saadaan lopullisia, yhteismitallisia ja 

vertailukelpoisia tarjouksia, joiden perusteella tarjouksia voidaan tasapuolisesti verrata. 

Mitä yksityiskohtaisempi tarjouspyyntö on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tarjoukset 

ovat yhteismitallisia ja siten keskenään vertailukelpoisia, mihin tarjouspyynnöillä 

yleensä aina tulee pyrkiä. Hyvin tehdyn tarjouspyynnön jälkeen päädytään varsin to- 

43

dennäköisesti hankintayksikön kannalta parhaaseen ratkaisuun. Huono tarjouspyyntö 

voi puolestaan johtaa siihen, että hankintayksikkö ei saa haluamansa kaltaisia tarjouksia 

tai potentiaaliset tarjoajat joutuvat esittämään lukuisia tarjousvaihtoehtoja kattaakseen 

tarjouspyynnössä avoimeksi jätetyt seikat. Tarjouspyyntö myös käytännössä ratkaisee 

sen, miten voittanut tarjous valitaan, koska hankintalainsäädännön vaatima tasapuoli- 

suus ei voi toteutua käytettäessä valintaperusteena muita kuin tarjouspyynnöstä ilmene- 

viä seikkoja. 52 

Tarjouspyynnössä on määritettävä hyväksytäänkö tarjouksista se, joka on hankintayksi- 

kön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin vai se, joka on hinnaltaan halvin. Hankin- 

talainsäädännössä ei kuitenkaan yksiselitteisesti määritellä, mitä kokonaistaloudellisesti 

edullisuudella tarkoitetaan. Kokonaistaloudellisesti edullisuudella tarkoitetaan pääsään- 

töisesti, että hinnan ja laadun välinen suhde tulee olla paras mahdollinen käytettäessä 

arviointiin tarjouspyynnössä määriteltyjä arviointiperusteita. Mikäli tarjouksista valitaan 

kokonaistaloudellisesti edullisin, on tarjouspyynnössä myös esitettävä tarjousten arvi- 

ointikriteerit ja niiden painotus tai kohtuullinen vaihteluväli. Jos tarjouspyynnössä ei ole 

määritelty kokonaistaloudellisesti edullisuuden arviointikriteereitä, on oikeuskäytännössä 

katsottu, että tarjouksista on tällöin valittava hinnaltaan halvin 53 . Mikäli hankintayksikkö 

haluaa käyttää muitakin kuin hintaa tarjouksen valintaperusteena, on nämä tekijät 

määriteltävä ja yksilöitävä tarjouspyynnössä, pelkkä maininta siitä, että arviointikriteerinä 

on kokonaistaloudellisesti edullisin, ei riitä. 

Tarjouspyyntö on tarkoitettu lopulliseksi. Sen muuttaminen kesken hankintaprosessin 

on vain rajatusti mahdollista esimerkiksi silloin, kun keskeytetään liian kalliiksi osoittautuva 

hankinta. Tarjouspyynnön lopullisuuden tarkoituksena on tarjoajien tasapuolisen 

ja syrjimättömän kohtelu. Tämä vaatimus edellyttää muun ohella, että hankintayksikkö 

soveltaa tarjouksia vertaillessaan ainoastaan niitä perusteita, jotka se on etukäteen 

ilmoittanut tarjouspyynnössä ja joista tietoisina tarjoajat ovat siten voineet laatia tarjouksensa 

54 . Tarjouspyyntö ei ole osa suunnitteluprosessia, joten hankinnan sisältö, sovellettavat 

arviointikriteerit ja mahdolliset rajaukset, esimerkiksi sellaiset hankinnan 

osat, jotka hankintayksikkö saattaa tehdä omana työnä, tulee arvioida ennakolta. Tämä 

ei estä vaihtoehtojen pyytämistä, vaan tavoitteena on ainoastaan se, että kaikki tarjoajat 

varmasti tietävät, mitä heidän tulee tarjota. 55 

52 Virtanen 2003. s. 562 

53 Ks. esimerkiksi Markkinaoikeus 1.8.2006 (153/06) 

54 Ks. esimerkiksi Markkinaoikeus 27.10.2006 (233/06) 

55 Virtanen 2003,s. 564 

44

Avoimessa menettelyssä lähtökohtana on, että tarjouspyynnössä ilmoitetaan kaikki hankintaan 

ja tarjoajaan liittyvät vaatimukset sekä tarjouksen valintaperuste ja arviointikriteerit. 

Rajoitetussa menettelyssä tarjoajan kelpoisuusehdot ja valintaperusteet ilmoitetaan 

jo kehotettaessa ehdokkaita osallistumishakemusten jättämiseen ja niitä sovelletaan 

jo aiemmassa tarjousmenettelyn vaiheessa. Tarjouspyynnössä ei siten ole enää tarpeen 

ilmoittaa tarjoajan kelpoisuuteen ja valintaan liittyviä vaatimuksia. 

Tarjoajien tasapuolinen kohtelu ja edullisimman tarjouksen erottaminen muista tarjouksista 

edellyttävät, että tarjousvertailu voidaan asianmukaisesti suorittaa. Hankintayksikön 

on otettava tämä huomioon laatiessaan tarjouspyyntöä. Tarjouspyynnön on oltava 

selkeä ja sen on tuotettava yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Tarjousten 

saamista yhteismitallisiksi ja vertailukelpoisiksi keskenään voi helpottaa se, että kaikki 

tarjoajat antavat tarjouksensa hankintayksikön etukäteen laatimilla valmiilla tarjouspyyntölomakkeilla. 

Tällöin kaikki tarjoajat ilmoittavat ainakin samat tarjoustaan koskevat 

keskeiset tiedot. Tarjouspyyntöjen sisällön puutteellisuudesta johtuva tarjousten 

vertailukelvottomuus on oikeuskäytännössä katsottu yhdeksi merkittävimmistä hankintamenettelyjä 

koskevaksi yksittäiseksi ongelmaksi. Yhteismitattomat tarjoukset johtavat 

helposti tarpeeseen täsmentää tarjouspyyntöä tai tarjouksia hankintamenettelyn aikana 

tarjoajien tasapuolisen kohtelun vaarantavalla tavalla. Tarjouspyyntö täydentää hankintailmoitusta 

ja mikäli tarjouspyyntö ja hankintailmoitus eroavat sisältönsä puolesta toisistaan, 

noudatetaan hankintailmoituksessa ilmoitettuja tietoja. 

Eräs käytännön ongelma on se, että tarjouspyynnön puutteellisuus havaitaan vasta kun 

hankintayksikkö saa tarjoukset. Tällaisissa tilanteissa hankinta voidaan joutua keskeyttämään 

tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi. Tällaisissa 

tilanteissa myös tarjoajat voivat auttaa hankintayksikköä ilmoittamalla havaitsemistaan 

epäselvyyksistä. Tällöin hankintamenettely voi olla korjattavissa jo ennen tarjouksien 

saamista, antamalla korjattu tarjouspyyntö samalla ilmoitustavalla kuin alkuperäinenkin 

tarjouspyyntö. Tarjoajien tasapuolisen kohtelun varmistaminen voi edellyttää lisäajan 

myöntämistä, ellei kyse ole lähinnä teknisestä tarkennuksesta, joka on nopeasti toteutet- 

tavissa. 56 

Hankintayksikön laadittua tarjouspyynnön, sen on avoimessa menettelyssä lähetettävä 

tarjouspyyntö niitä pyytäville ehdokkaille kuuden päivän kuluessa pyynnöstä, jos pyyntö 

on tehty riittävän ajoissa ennen tarjousajan päättymistä. Hankintayksikkö voi myös 

asettaa tarjouspyyntöasiakirjat sähköisesti internetiin kaikkien halukkaiden saataville 

hankintailmoituksessa esitetyin tavoin. Avointa hankintamenettelyä käytettäessä han- 

56 Virtanen 2003, s. 562-563 

45

kintayksikön tulee toimittaa tarjouspyyntö kaikille halukkaille. Siten menettely ei mah- 

dollista ehdokkaiden valintaa hankintamenettelyn tässä vaiheessa. Rajoitetussa menette- 

lyssä tarjouspyyntö toimitetaan vain niille tarjoajille, jotka on valittu hankintamenette- 

lyyn. 

Neuvottelumenettelyssä ja kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä neuvottelukutsu lähe- 

tetään niille osallistumishakemuksen jättäneille ehdokkaille, jotka on valittu osallistu- 

maan tarjouskilpailuun. Neuvottelukutsun on sisällettävä neuvottelumenettelyssä tar- 

jouspyynnön ja kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankekuvauksen tai ilmoituksen 

siitä, mistä asiakirjat ovat saatavissa, pyytämiseen liittyvän määräajan sekä tiedon mah- 

dollisesti perittävistä maksuista. 

Kilpailullista neuvottelumenettelyä koskevan kutsussa on oltava myös tietoa tiedon kuu- 

lemisvaiheen ajankohdasta, tiedon osoitteesta jossa neuvottelut tullaan käymään sekä 

neuvotteluissa käytettävästä kielestä. Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä ei tarjous- 

aikaa voida vielä neuvottelukutsussa ilmoittaa. 

6.1.1 Hankinnan kohteesta 

Hankintayksikön on luonnollisesti ennen hankintaa tiedettävä, mitä aiotaan hankkia. 

Samalla on selvitettävä, jaetaanko hankinta osiin vai ei. Lisäksi on mietittävä, voivatko 

tarjoajat tehdä esimerkiksi yhdistelmätarjouksia. Hankinnan kohde on kuitenkin tar- 

jouspyynnössä ilmaistava riittävän yksiselitteisesti, jotta vertailukelpoisten tarjousten 

laatiminen on mahdollista. Selkeä kohteen määritys on perusedellytys sille, että hankintamenettely 

voi onnistua. 57 

Tarjouskilpailuun osallistuvien tarjoajien on puolestaan voitava luottaa siihen, että hankinnan 

kohteena on yksinomaan ennalta ilmoitettu kokonaisuus, josta tarjous on annettava. 

Hankinnan kohde on määriteltävä myös niin yleisesti, ettei se ole eri potentiaalisia 

toimittajia syrjivä. Hankintaa ei saa räätälöidä sopimaan vain tietylle toimittajalle eikä 

muutenkaan määritellä tavalla, joka käytännössä sulkee pois avoimen kilpailun mahdollisuuden. 

Vastaavasti hankinnan kohteen määrittelyssä on huolehdittava siitä, että kaikilla 

halukkailla tarjoajilla on yhtäläiset mahdollisuudet antaa hankinnasta tarjouksensa, 

eikä mahdollisia aikaisempia sopimuskumppaneita aseteta muita edullisempaan asemaan 

esimerkiksi hankinnan kohdetta koskevien kattavampien, esimerkiksi aikaisempaan 

sopimussuhteeseen perustuvien kokemusperäisten tietojen vuoksi. 58 

57 Virtanen 2003,. s. 565 

58 Alkio – Wik s. 831 

46

Eräästä kilpailuneuvoston päätöksestä löytyy esimerkki hankinnan kohteeseen 

liittyen. Kilpailuneuvoston 13.9.1999 A. Juhani Sounion hakemukseen antamassa 

päätöksessä (d:o 67/690/99) oli kyse maa-ainestoimitusten tarjouskilpailusta. 

Parikkalan kunta pyysi avoimella tarjouskilpailulla tarjouksia soran ja 

murskesoran maa-ainetoimituksista kuutiometriperusteiseen mittaukseen perustuvalla 

hinnoittelulla. Hakija katsoi, että tarjouspyyntö oli asetettu virheellisesti 

ja hankintamenettelyssä oli siten tapahtunut virhe. 

Hakijan mukaan tarjouksia ei olisi tullut pyytää kuutiometrimittaukseen perustuvan 

hinnoittelun mukaisena sen epätarkkuudesta johtuen, vaan oikea tapa olisi 

ollut pyytää tarjoushinnat tonniperusteisina. Kilpailuneuvosto totesi päätöksessään, 

että hankintayksikön tehtävä on määrittää tarjouksille asetettavat vaatimukset, 

kuten esimerkiksi hinnoitteluperuste. Hankintayksikkö oli harkinnut 

tässä tapauksessa tarkoituksenmukaisimmaksi menettelyksi pyytää tarjoukset 

kuutiometrimittaukseen perustuvina. 

Kilpailuneuvosto katsoi, ettei asiassa ollut esitetty selvitystä siitä, että hankintayksikkö 

olisi menetellyt tältä osin virheellisesti tai että kuutiometrimittaukseen 

perustuvan hinnoittelun käyttö tekisi tarjouspyynnöstä syrjivän tai asettaisi 

tarjoajat epätasapuoliseen asemaan. Kilpailuneuvosto hylkäsi hakemuksen. 

6.1.2 Tarjoajien valintaa koskevat kriteerit 

Sekä rajoitetussa menettelyssä, kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä että neuvottelumenettelyssä 

hankintayksikön on ilmoitettava hankintailmoituksessaan kaikki ne kriteerit, 

joiden perusteella hankintayksikkö valitsee toimittajat, jotka pääsevät mukaan tarjouskilpailuun. 

Hankintayksikön ei ole lainmukaista soveltaa osallistumishakemusten 

käsittelyssä yhtäkään sellaista kriteeriä, jota hankintayksikkö ei ole ilmoittanut etukäteen 

hankintailmoituksessaan nimenomaisesti tarjoajien valintaa koskevaksi kriteeriksi. 

Tältä osin ei ole merkitystä sillä, onko hankintailmoituksesta puuttuva kriteeri tärkeä tai 

merkittävä. 

Hankintayksikön hankintailmoituksessaan ilmoittamat tarjoajien valintaa koskevat kriteerit 

sitovat sekä hankintayksikköä että toimittajia. Hankintalain mukaisella tasapuolisella 

ja syrjimättömällä kohtelulla ei suojata ainoastaan hankintamenettelyyn osallistuvia 

toimittajia, vaan myös hankintaa koskevien asiakirjojen ehtojen vuoksi hankintamenettelyn 

ulkopuolelle jättäytyneitä toimittajia. Mikäli hankintayksikkö ei sovella ilmoittamiaan 

tarjoajien valintaa koskevia kriteereitä, vaan hyväksyy myös kevyemmillä edellytyksillä 

toimittajia mukaan tarjouskilpailuun, syrjii menettely niitä toimittajia, jotka 

ovat jättäytyneet hankintamenettelyn ulkopuolelle luottaessaan hankintayksikön ilmoittamien 

kriteerien velvoittavuuteen. 

47

Hankintayksikön on mahdollista käyttää joko ainoastaan tai vertailtavien kriteerien 

ohessa ehdottomia vähimmäiskriteerejä, jotka tarjouskilpailuun hyväksyttävien toimitta- 

jien tulee täyttää. Jos hankintayksikkö ilmoittaa hankintailmoituksessaan tällaisia ehdottomia 

vähimmäiskriteereitä, hankintayksiköllä on velvollisuus sulkea pois tarjouskilpailusta 

kaikki ne toimittajat, jotka eivät täytä jotakin ehdotonta vähimmäiskriteeriä tai 

jotka eivät ole toimittaneet jotakin ehdotonta vähimmäiskriteeriä koskevaa, hankintailmoituksessa 

pyydettyä tietoa. 

Ehdottomat vähimmäiskriteerit ovat hankintayksikölle suhteellisen selkeitä soveltaa, 

koska kriteerit täyttävät toimittajat pääsevät tältä osin mukaan tarjouskilpailuun ja muut 

toimittajat jäävät tarjouskilpailun ulkopuolelle. Ehdottomat vähimmäiskriteerit ovat 

kuitenkin samalla tekijöitä, joiden vuoksi hankintayksikkö voi joutua sulkemaan tarjouskilpailusta 

pois muutoin korkeatasoisen toimittajan, mikä ei välttämättä ole hankintayksikön 

edun mukaista. 

Suhteellisuusperiaate edellyttää, että kaikki hankintayksikön asettamat ehdottomat vähimmäiskriteerit 

ovat tarkoituksenmukaisia suhteessa hankinnan kohteeseen. Hankintayksikön 

asettamat ehdottomat vähimmäiskriteerit eivät saa ylittää sitä, mikä on tarkoituksenmukaista 

hankinnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää 

asettaa sellaisia teknisiä, ammatillisia tai taloudellisia ehdottomia vähimmäiskriteereitä, 

jotka eivät ole suhteessa hankinnan kohteeseen. 

Hankintayksikön on suositeltavaa ilmoittaa hankintailmoituksessaan ehdottomia vähimmäiskriteereitä 

harkitusti. Toimittajien puolestaan tulee toimittaa ehdottomien vähimmäiskriteerien 

osalta juuri ne tiedot, jotka toimittajat haluavat otettavan kohdallaan 

huomioon hankintayksikön käsitellessä osallistumishakemuksia. Hankintayksikön on 

mahdollista käyttää joko ainoastaan tai ehdottomien vähimmäiskriteerien ohessa vertailtavia 

kriteereitä, joiden perusteella hankintayksikkö vertailee toimittajia ja asettaa toimittajat 

paremmuusjärjestykseen. 

Hankintayksikön on hyväksyttävä tarjouskilpailuun se määrä toimittajia, jonka hankintayksikkö 

on ilmoittanut hankintailmoituksessaan, mikäli kriteerit täyttäviä toimittajia 

on näin paljon. Hankintayksikön ei ole lainmukaista asettaa sellaisia kriteereitä, jotka 

rajoittavat kilpailua tai voivat suosia tai syrjiä toimittajia. Hankintayksikön ei ole myöskään 

lainmukaista asettaa sellaisia kriteereitä, jotka eivät ole perusteltuja hankinnan 

kohde huomioon ottaen. Hankintayksikön ei siten ole hyväksyttävää asettaa esimerkiksi 

niin korkeita liikevaihtoja tai henkilökunnan määrää koskevia vaatimuksia, jotka eivät 

ole hankkeen kohde huomioon ottaen perusteltuja. 

48

KHO 2005:78 

Hankintayksikkö oli asettanut tarjousasiakirjoissa edellytykseksi tarjoajan hyväksymiselle 

mukaan tarjouskilpailuun tarjoajan liikevaihdon vähimmäismäärää 

koskevan vaatimuksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vähimmäisliikevaihtoa 

koskeva vaatimus voidaan asettaa vain, jos siihen on erityinen syy, 

jonka on liityttävä hankinnan kohteeseen. Vaatimuksen asettamisella ei saa 

pyrkiä tietyn tai tiettyjen tarjoajien sulkemiseen tarjouskilpailun ulkopuolelle, 

vaan vaatimuksen on kohdistuttava kaikkiin tarjoajiin tasapuolisin ja syrjimättömin 

perustein. Tarjoajan liikevaihdon jäätyä alle tarjouspyynnössä asetetun 

vähimmäisliikevaihdon oli lisäksi arvioitava, osoittiko asiassa esitetty muu selvitys 

tarjoajalla olevan sellaiset edellytykset hankinnan toteuttamiseksi, joiden 

olemassaolon hankintayksikkö on pyrkinyt varmistamaan asettamalla vähimmäisliikevaihtoa 

koskevan vaatimuksen tarjoajien kelpoisuuden edellytykseksi. 

Hankintayksikön ei ole myöskään lainmukaista asettaa sellaisia kriteereitä, jotka perusteettomasti 

sulkevat pois tai asettavat eriarvoiseen asemaan keskenään vaihtoehtoiset 

ratkaisuvaihtoehdot. Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää soveltaa kriteereinä esimerkiksi 

määrättyjä standardeja, määrättyjä laatujärjestelmiä tai määrättyjä ympäristöjärjestelmiä, 

vaan hankintayksikön tulee ottaa huomioon myös vastaavat standardit ja järjestelmät. 

Hankintayksikön ei ole lainmukaista soveltaa samoja kriteereitä sekä tarjoajien 

valintakriteereinä että tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteina. 

Hankintayksikön tulee soveltaa kaikkia hankintailmoituksessaan ilmoittamiaan tarjoajien 

valintakriteereitä kaikkien ehdokkaiden osallistumishakemuksiin. Hankintayksikön 

tulee dokumentoida yksityiskohtaisesti ehdokkaiden valinnan. Hankintayksikön on suotavaa 

laatia tarjoajien valinnasta asiakirja, jossa hankintayksikkö mainitsee kaikki valintakriteerit 

ja ilmoittaa konkreettiset ja yksityiskohtaiset tiedot kunkin ehdokkaan osallistumishakemuksesta 

kuhunkin valintakriteeriin. 

Ehdottomien vähimmäiskriteerien osalta hankintayksikön tulee merkitä jokaisen ehdokkaan 

osallistumishakemuksen ja jokaisen ehdottoman vähimmäiskriteerin osalta, täyttääkö 

ehdokas jokaisen kriteerin. Vertailtavien kriteerien osalta hankintayksikön tulee 

vertailla kaikkien ehdokkaiden osallistumishakemuksia toisiinsa kaikkien kriteerien 

perusteella. Mikäli hankintayksikkö käyttää ainoastaan ehdottomia vähimmäiskriteereitä, 

hankintayksikön on hyväksyttävä mukaan tarjouskilpailuun kaikki ne ehdokkaat, 

joiden osallistumishakemukset täyttävät kaikki kriteerit. Mikäli hankintayksikkö käyttää 

ainoastaan vertailtavia kriteereitä, hankintayksikön on hyväksyttävä mukaan tarjouskilpailuun 

ne ehdokkaat, joiden osallistumishakemukset ovat parhaat vertailtavien kriteerien 

osalta. Mikäli hankintayksikkö käyttää sekä ehdottomia vähimmäiskriteereitä että 

vertailtavia kriteereitä, hankintayksikön on hyväksyttävä tarjouskilpailuun ne ehdotto- 

49

mat vähimmäiskriteerit täyttävät ehdokkaat, jotka ovat vertailtavien kriteerien perusteella 

parhaita. 

Hankintayksikön on annettava kirjallisesti tiedoksi tarjouskilpailuun hyväksymiensä 

tarjoajien valintaa koskeva päätöksensä kaikille osallistumishakemuksen toimittaneille 

toimittajille. Tiedoksiannon tulee sisältää tieto siitä, ketkä toimittajat hankintayksikkö 

on hyväksynyt mukaan tarjouskilpailuun. Tiedoksiannon tulee sisältää perustelut sille, 

millä perusteilla hankintayksikkö on hyväksynyt mukaan tarjouskilpailuun juuri kyseiset 

toimittajat. Perustelujen tulee olla niin konkreettiset ja yksityiskohtaiset, että osallistumishakemuksen 

tehneet toimittajat voivat perustelujen kautta arvioida, onko hankintayksikkö 

menetellyt hankintalain mukaisesti. Käytännössä on suositeltavaa, että perustelut 

vastaavat hankintayksikön osallistumishakemuksista tekemää vertailua. Tiedoksiannon 

tulee sisältää hakemusosoitus markkinaoikeudelle. 

6.1.3 Arviointiperusteet tarjouspyynnössä 

Tarjousten vertailu edellyttää jonkinlaista mittapuuta, jonka mukaan tarjouksia arvioidaan. 

Jos mitään kriteeriä tarjousten vertailulle ei olisi, voitaisiin mielivaltaisesti valita 

se tarjous, joka miellyttää päätöksentekijöitä eniten. Menettely voi olla joko syrjivää tai 

jopa tasapuolistakin, mutta tätä ei pystytä selvittämään, koska päätös ei perustu mihinkään 

selviin arviointiperusteisiin. Samalla tarjoajat eivät voi tarjousta tehdessään tietää, 

mitä seikkoja painottaa. 59 

MAO 102/06. Kyse oli kiinteistönhoitopalvelun hankinnasta. Markkinaoikeuden 

mukaan, tarjouspyyntöasiakirjoissa ei oltu yksilöity tarjouksen valinnan 

perusteeksi ilmoitetun kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteita. 

Hankintayksikkö oli pyytänyt kahdelta tarjoajalta lisäselvitystä tarjousten sisällöstä 

sekä lisäksi käynyt näiden tarjoajien kanssa neuvotteluja, joiden syynä on 

hankintayksikön mukaan ollut tarjouksen tulkinnanvaraisuus. Neuvotteluista ei 

oltu laadittu pöytäkirjaa eikä muistiota. Kun vielä otettiin huomioon se, että 

hankintayksikkö oli päätöksessään todennut, että tarjousten hintavertailussa 

voidaan päätyä erilaisiin tuloksiin laskentatavasta ja tulkinnasta riippuen, 

markkinaoikeus katsoi, etteivät tarjouspyyntö ja lisäselvityspyyntö sekä hankintamenettely 

muutoinkin olleet omiaan tuottamaan yhteismitallisia ja vertailukelpoisia 

tarjouksia eikä muutoinkaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja 

syrjimätöntä kohtelua. Oikeuden mukaan hankintayksikkö oli toiminut hankintalain 

vastaisesti ja kumosi hankintayksikön hankintapäätöksen. 

59 Virtanen 2003, s. 566-567 

50

Hankintayksikköhän saattaa olla hankkimassa erittäin laadukasta ja kestävää ratkaisua, 

mutta toisaalta lähtökohtana voi olla vain mahdollisimman halpa hinta. Jotta vältyttäisiin 

tilanteelta, jossa kukaan ulkopuolinen, eli lähinnä tarjouksen tekijät, eivät tiedä, 

mitä oikein halutaan ja minkälaiset tarjoukset voivat olla kilpailemassa keskenään, tarjouspyynnössä 

on selvästi ilmoitettava, mitkä ovat hankintayksikön käyttämät tarjousten 

arviointiperusteet. 60 Arviointiperusteiden suunnittelu ja laatiminen ovat hankintamenettelyn 

onnistumisen kannalta keskeisessä asemassa, kun tasapuolisen ja syrjimättömän 

tarjouskilpailun vaatimukset edellyttävät valinnan perustuvan yksinomaan ilmoitettuihin 

arviointiperusteisiin. 61 

Myös avoimuusperiaate edellyttää arviointiperusteiden ilmaisemista, koska hankintapäätöstä 

ei voida oikeudellisesti kontrolloida eikä kilpailuttaminen voi edes onnistua, 

jos hankintayksikkö saa jälkikäteen määritellä tarjouksen arviointiperusteet. Menettely 

ei myöskään ole tarjoajien kannalta tasapuolista, koska osa tarjoajista voi erehtyä arviointiperusteista 

ja osa, kenties aiemman kokemuksen pohjalta, onnistua tekemään ”oikeanlaisen” 

tarjouksen. 62 

Hankintayksikön on ilmoitettava selkeästi, konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti tarjouspyynnössään 

kaikki tarjousten arviointiperusteet. Hankintayksikön on lainmukaista 

käyttää tarjousten vertailussa ja tarjouskilpailun ratkaisussa ainoastaan etukäteen hankintailmoituksessaan 

tai tarjouspyynnössään ilmoittamiaan arviointiperusteita. Mikäli 

hankinta ylittää EU-kynnysarvon on tarjouspyynnössä käytävä ilmi tarjouksen valintaperuste 

sekä käytettäessä kokonaistaloudellista edullisuutta tarjouksen vertailuperusteet 

ja niiden suhteellinen painotus tai kohtuullinen vaihteluväli taikka poikkeuksellisissa 

tapauksissa vertailuperusteiden tärkeysjärjestys. Kansallisen kynnysarvon ylittävien 

hankintojen osalta tarjouspyynnössä on ilmoitettava tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä 

valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden 

tärkeysjärjestys. Tarjousten arviointiperusteiden painoarvojen ilmoittamista etukäteen 

hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä voidaan pitää myös näissä hankinnoissa 

suositeltavana, koska tällöin hankintayksikkö saa tarjoajilta juuri hankintayksikön arvostuksiin 

painotettuja tarjouksia 

Kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden asettaminen on hankintayksikön 

harkittavissa. Kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperuste on kuitenkin liityttävä 

hankinnan kohteeseen, oltava objektiivisia ja syrjimättömiä eivätkä ne saa antaa 

60 Virtanen 2003, s. 567 

61 Alkio – Wik 2004, s. 834 

62 Virtanen 2003, s. 567 

51

hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta. Hankintayksikön ei siten ole lain- 

mukaista ilmoittaa tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiksi 

tekijöitä, jotka ovat yleisiä ja yksilöimättömiä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että esi- 

merkiksi seuraavat kriteerit ovat olleet liian yleisiä ja yksilöimättömiä ja siten virheelli- 

siä: 

• muut tarjouspyynnössä ja sen liitteissä sekä tarjouksissa esitetyt seikat 63 

• tarjousten vastaavuus hankintaohjelmassa osakokonaisuuksittain esitettyihin tavoitteisiin 

64 

• tarjoajan esittämä sopimusluonnos, jossa on otettu kantaa aikatauluun, sopimussanktioihin 

ja hinnoitteluun 65 

• arviointitehtävän luonteen, sisällön ja tavoitteiden ymmärtäminen, tutkimusstrategia 

ja sen kattavuus 66 

• yleiset vaatimukset (miten tarjoajan ratkaisu mahdollistaa nopean, joustavan ja taloudellisen 

asteittaisen kehityksen ja toteutuksen) 67 

• suunnitelman taloudellinen vaikutus 68 

• tuotteiden ja palvelujen sopivuus hankintayksikön tarpeisiin 69 

• laatu 70 

• synergiaedut 71 

• käyttäjäraadin mielipide 72 

• jäänhoitokoneen tekniset ominaisuudet 73 

• jäänhoitokoneen toimintahistoria markkinoilla 74 

MAO 19/06. Kyseessä oli hankinta siivoustyön mitoituksesta. Markkinaoikeus 

totesi, että tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimus edellyttää 

muun ohella sitä, ettei yksittäisiä tuotemerkkejä aseteta muita parempaan 

asemaan. Tarjouspyynnössä oli edellytetty, että ”Mitoitus tulee suorittaa Atopin 

laajemmalla ohjelmalla”. Hakija oli tarjonnut siivoustyön mitoitustyön tehtäväksi 

tarjouspyynnön edellytysten mukaisesti käyttämällä Atopin laajempaa 

ohjelmaa. Voittanut tarjoaja puolestaan oli tarjonnut mitoituksen tehtäväksi 

63 Markkinaoikeus 29.10.2003 (210/03). 







70 Markkinaoikeus 11.3.2005 (53/05) ja markkinaoikeus 9.9.2005 (210/05). 





52

muulla ohjelmalla. Eräs yritys, jolta hankintayksikkö oli myös pyytänyt tarjousta, 

ei hankintayksikölle lähettämänsä ilmoituksen mukaan ollut antanut tarjousta 

sillä perusteella, että sillä ei ole ollut käytössään tarjouspyynnössä vaadittua 

Atopin laajempaa ohjelmaa. Tarjouspyynnössä mainittu mitoitustyön tekemistä 

nimetyllä ohjelmalla koskeva edellytys on ollut suosimaan sanottua 

ohjelmaa käyttäviä tarjoajia ja karsimaan muita ohjelmia käyttäviä tarjoajia tarjouskilpailusta. 

Kyseinen edellytys on edellä olevan perusteella myös tosiasiallisesti 

karsinut tarjoajia tarjouskilpailusta. Hankintayksikkö oli toiminut hankintalain 

vastaisesti, kun se on tarjouspyynnössä määritellyt hankinnassa käytettävän 

mitoitusohjelman tavalla, joka on ollut kilpailua rajoittava ja joka ei 

ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua. 

Markkinaoikeus kumosi hankintayksikön hankintapäätöksen. 

Esimerkiksi laatu tai jäänhoitokoneen tekniset ominaisuudet eivät itsessään ole virheellisiä 

ja lainvastaisia kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteita. Nämä tekijät 

katsottiin oikeusprosessissa virheellisiksi arviointiperusteiksi sen vuoksi, että hankintayksikkö 

ei ollut tarjouspyynnössään konkreettisesti yksilöinyt sitä, mitä tarjousten 

ominaisuuksia näiden tekijöiden osalta oli tarkoitus arvioida tarjousvertailussa. 

Perusteiden ja painotuksen tulee olla kaikille osapuolille niin selviä, ettei tulkintaerimielisyyksiä 

synny. Jos tarjouspyyntö ei lainkaan sisällä mainintaa arviointiperusteista, 

hankintayksikkö on oikeuskäytännön mukaan velvollinen hankkimaan hinnaltaan halvimman, 

koska kaikkien tarjoajien katsotaan täyttävän laatuvaatimukset. Näin ollen aina 

kun hankinnassa halutaan korostaa laadullisia ominaisuuksia, on siitä aina otettava maininta 

tarjouspyynnön arviointikriteereihin. Jotta tarjousten vertailu on läpinäkyvää eikä 

siitä muodostu raskasta, tulee valintaperusteena käyttää vain sellaisia tekijöitä, joiden 

perusteella voidaan arvioida tarjouksen suoritustasoa suhteessa hankinnan kohteen määrittelyyn. 

Valintaperusteiden asettamista koskevassa harkinnassa on siten otettava huomioon 

tarjousten vertailtavuus arviointiperusteita soveltaen. 

Tarjouksen arviointikriteerien ilmoittamisessa on käytännössä ilmennyt puutteita, jotka 

ovat johtaneet ongelmiin tarjousten vertailuissa sekä epätarkoituksenmukaisten hankintapäätösten 

tekemiseen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tarjousten arvioinnissa käytettävät 

perusteet tulee ilmoittaa nimenomaisesti tarjouspyynnössä, joten riittävää ei ole, 

että arviointiperusteet käyvät esimerkiksi välillisesti ilmi tarjouspyynnössä esitetyistä 

vaatimuksista. Jos hinnan lisäksi on muita kilpailuperusteita ja niistä on tarkoitus neuvotella 

tarjousten antajien kanssa ennen hankintapäätösten tekemistä, menettelystä tulee 

ilmoittaa tarjouspyynnössä. 

53

Eräs markkinaoikeuden ratkaisu sopii tähän kohtaan esimerkkinä. Ratkaisussa 

MAO 6/ I/02 markkinaoikeus totesi, että hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan 

tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai 

hinnaltaan halvin. Hankintalain 1 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 3 momentissa ilmaistu 

tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimus asettaa rajat 

sille, minkälaisiin seikkoihin tarjouksen valinta voidaan perustaa. Tasapuolisuus 

ja syrjimättömyys edellyttävät menettelyltä avoimuutta ja objektiivisuutta. 

Tasapuolisuus edellyttää lisäksi, että valinnan perusteena käytetään seikkoja, 

jotka ovat ilmenneet tarjouspyynnöstä siten, että tarjouspyynnön perusteella 

tehtyjä tarjouksia voidaan pitää keskenään vertailukelpoisina. Tasapuolinen 

kohtelu voidaan varmistaa vain ilmaisemalla tarjouspyynnössä etukäteen ne 

seikat, joihin valinta perustetaan. 

Hankintayksikkö oli tarjouspyynnössä ilmoittanut, että tarjouksista valitaan 

kokonaisedullisin. Näin ollen tarjoajat olivat tehneet tarjouksensa tietoisina siitä, 

että muillakin seikoilla kuin hinnalla oli tarjousten vertailussa merkitystä. 

Kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteita ei kuitenkaan ollut tarjouspyynnössä 

ilmoitettu. Sisällön suppeus huomioon ottaen tarjouspyynnöstä 

ei muutoinkaan ollut pääteltävissä, mitkä seikat hankintayksikkö ottaa vertailussa 

huomioon. Tarjouspyynnön suppea sisältö oli johtanut siihen, että tarjoukset 

olivat poikenneet huomattavasti toisistaan. Hankintayksikkö on itsekin 

myöntänyt, että tarjoukset eivät olleet vertailukelpoisia. Markkinaoikeus kumosi 

hankintapäätöksen. 

Eräs toinenkin markkinaoikeuden ratkaisu (159/06) käy hyvin esimerkkinä 

epäselvästä tarjouspyynnöstä. Kyse oli siivouspalveluiden hankinnasta. Oikeus 

totesi, että tarjouskilpailuun osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun 

turvaamiseksi hankinnan kohde ja tarjousten valintaan vaikuttavat seikat 

tulee kuvata tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyyntö tuottaa 

yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. 

Hankinnassa on ollut kysymys yrittäjän välineillä ja pesuaineilla tehtävästä kodin 

perussiivouksesta, johon kuuluu imurointi, lattian pesu, mattojen tuuletus, 

pölyjen pyyhintä, roskien vienti, wc:n pesu sekä kerran vuodessa tapahtuva ikkunoiden 

pesu. Tarjouspyynnössä on ilmoitettu valintaperusteeksi kokonaistaloudellinen 

edullisuus hinnan ja laadun perusteella. Tarjouspyynnön liitteenä 

olleessa tarjouslomakkeessa on lisäksi ilmoitettu, että laadun osalta vertailuperusteina 

käytetään seuraavia kriteereitä: ”henkilöstön määrä, koulutus ja kokemus 

toimialalta”, ”palvelun sisältö”, ”henkilökunnan pysyvyys” sekä ”palvelun 

täsmällisyys ja luotettavuus”. 

Tarjouspyynnössä laadun osalta kriteeriksi ilmoitettu ”palvelun sisältö” – 

niminen vertailuperuste on hankinnan kohde ja tarjouspyynnössä hankittavasta 

palvelusta esitetty kuvaus huomioon ottaen ollut kysymyksessä olevassa hankinnassa 

siinä määrin epäselvä tarjousten vertailuperuste, etteivät tarjoajat ole 

voineet tietää, millä seikoilla tulee tässä suhteessa olemaan merkitystä tarjouskilpailua 

ratkaistaessa. Kun lisäksi otetaan huomioon hankintayksikön vastineesta 

ilmenevä seikka, jonka mukaan hankintayksikkö on arvostanut palvelun 

osalta työn suorittamista työparina, markkinaoikeus katsoi, että mainittu vertailuperuste 

on ollut omiaan suosimaan laatuvertailussa hankintayksikölle tuttua 

aikaisempaa toimittajaa. Lisäksi kyseinen vertailuperuste on ollut omiaan an- 

54

tamaan hankintayksikölle rajoittamattoman vapauden tarjousvertailun toteuttamisessa. 

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus katsoi, ettei hankintayksikkö ole 

määritellyt tarjouspyynnössään tarjousten valintaan vaikuttavia seikkoja sellaisella 

tarkkuudella, että tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu olisi tullut 

tarjouskilpailussa turvatuksi ja että tarjouspyyntö olisi ollut omiaan antamaan 

yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Oikeus kumosi hankintayksikön 

tekemän kyseisen päätöksen. 

6.1.4 Tarjousten arviointiperusteiden ero tarjoajien kelpoisuusvaatimuksiin 

Hankintayksikön ei ole lainmukaista ilmoittaa tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden 

arviointiperusteiksi tekijöitä, jotka kuuluvat tarjoajien kelpoisuuden arviointiin. 

Oikeuskäytännössä on katsottu, että hankintayksikön olisi ollut lainmukaista soveltaa 

esimerkiksi seuraavia kriteereitä ainoastaan tarjoajien teknistä ja taloudellista kelpoisuutta 

koskevassa arvioinnissa sen sijaan, että hankintayksikkö oli virheellisesti soveltanut 

niitä tarjousten kokonaistaloudellista edullisuutta arvioitaessa: 

• tarjoajan taloudellinen asema 75 

• urakoitsijan ja mahdollisten aliurakoitsijoiden kyky suoriutua tehtävistään 76 

• mahdollisuus reagoida viime hetken muutoksiin (henkilökunnan määrä ja liikevaihto) 

77 

• yrityksen luotettavuus (yritys on toiminut alalla alle 2 v, 2-6 v, yli 6 v) 78 

• tarjoajan varmuus aikataulussa pysymisessä ja työn loppuun saattamisessa 79 

• tarjoajan palvelukyky ja tulevaisuuden näkymät 80 

Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että sellainen luettelo, josta ilmenevät referenssikohteiden 

nimet ja lukumäärä, voi olla ainoastaan tarjoajien kelpoisuuteen liittyvä kriteeri 

81 . 

75 Korkein hallinto-oikeus 12.12.2003 (2003:89) 

76 Korkein hallinto-oikeus 6.10.2004 (taltio 2514) 





81 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin 19.6.2003 (asia C-315/01) 

55

6.2 Tarjouksista 

6.2.1 Yleistä 

Tarjouksille asetetaan hankintalainsäädännössä vain se vaatimus, että niiden tulee vasta- 

ta tarjouspyyntöä. Tarjoajien vapaassa harkinnassa on, minkälaisen tarjouksen he jättä- 

vät ja mitä tarjouspyynnössä mainittuja ominaisuuksia he painottavat, kunhan tarjous 

vastaa tarjouspyynnön vähimmäisvaatimuksia. Mikäli tarjouspyynnössä on ilmoitettu 

kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden painoarvot, tarjouksen menestyminen 

edellyttää näiden seikkojen esille tuomista. 82 

Tarjousten perusvaatimus on selkeys. Jos hankintayksikkö ei voi ymmärtää tarjouksen 

sisältöä, vaarana on tarjouksen hylkääminen tai häviäminen tarjousvertailussa asiallisesti 

huonommalle tarjoukselle. Tarjouksen sisältö on tältäkin osin tarjoajan vastuulla eikä 

tarjoaja voi olettaa, että hankintayksikkö antaa mahdollisuuden tarjouksen selventämiseen 

tai täydentämiseen, koska tarjoukset on alla mainituin tavoin tarkoitettu lopullisiksi 

ja täydentäminen on yleensä muita tarjoajia syrjivää. 83 

Oikeuskäytännössä on korostanut, että tarjousmenettely on kaksivaiheinen. Ennen parhaan 

tarjouksen valintaa hankintayksikön tulee selvittää, että sekä tarjoajalta että tarjoukselta 

edellytettävät kelpoisuusvaatimukset täyttyvät. Tämän jälkeen hankintayksikön 

tulee ratkaista tarjouskilpailu kelpoisuusvaatimukset täyttäneiden tarjoajien kesken. Jos 

tarjous ei täytä näitä edellytyksiä, tarjous voidaan sulkea pois tarjouskilpailusta. Hankintayksikkö 

ei voi sivuuttaa tarjousta tekemättä päätöstä sen hylkäämisestä tarjouspyynnön 

vastaisena. Tämän jälkeen hankintayksikön tulee ratkaista tarjouskilpailu kelpoisuusvaatimukset 

täyttäneiden tarjoajien kesken. Oikeuskäytännössä on erityisesti 

korostettu sitä, että tarjoajien ja heidän tarjoustensa taloudellisten ja teknisten kelpoisuusvaatimusten 

arviointi ja mahdollinen tarjouksen hylkääminen tulee tapahtua ennen 

tarjousvertailuvaihetta. 84 

Vertailusta on laadittava kirjallinen hankintapäätös, jossa tulee perustella se, miten tarjousten 

vertailukriteereitä on sovellettu. Myös halvimman tarjouksen sivuuttaminen 

silloinkin, kun tarjouksen arviointiperusteeksi on merkitty kokonaistaloudellisuus, on 

perusteltava tarkasti, koska lähtökohtaisesti kaikkien tarjoajien oletetaan kykenevän 

tuottamaan palvelut vaaditulla huolellisuudella ja hankintayksikön tulee selkeästi ja 

todennettavasti selvittää, mihin yksityiskohtiin eri tarjoajien välillä hankintapäätös pe- 

82 Virtanen 2003, s. 570 

83 Virtanen 2003. s. 570-571 

84 Pohjonen 2002 s. 98 

56

ustuu. Asianmukainen tarjousvertailu edellyttää, että kaikkia tarjouksia vertaillaan 

kaikkien hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä ilmoitettujen valintaperusteiden 

osalta. Pääsääntöisesti eri tarjoajien tarjoukset tulee pisteyttää kaikkien valintaperustei- 

den osalta, mutta usein myös selkeät tarjouksista ilmeneviin konkreettisiin yksityiskoh- 

tiin perustuvat sanalliset perustelut voivat muodostaa tarjousvertailun. Pelkkä valitun 

tarjouksen ominaisuuksien luonnehdinta hankintapäätöksessä ei ole tarjousten vertailua. 

Myöskään pelkkä kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointikriteeriluettelon toistami- 

nen hankintapäätöksessä ei täytä tarjousten vertailua ja hankintapäätöksen perustelua 

koskevaa velvollisuutta. 

6.2.2 Tarjoajan poissulkeminen tarjouskilpailusta 

Tarjoajien sulkemiseen pois tarjouskilpailusta liittyy tiettyjä kysymyksiä. Oikeuskäytännössään 

on korostettu tarjoajien tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun edellyttävän 

tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen hylkäämistä. Useassa ratkaisussa on todettu, 

että sisällöltään tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen hylkääminen ei ole ainoastaan 

hankintayksikön oikeus, vaan hankintayksikkö on tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän 

kohtelun turvaamiseksi velvollinen hylkäämään tällaisen tarjouksen. 85 

Arvioitaessa tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuutta on huomio kiinnitettävä niihin 

seikkoihin, joita tarjouspyynnössä nimenomaisesti edellytettiin tai joita tarjouspyynnössä 

täytyy katsoa edellytetyn. Tarjouksen tekijä on tehnyt tarjouksensa vastaukseksi hankintayksikön 

tarjouspyyntöön, jolloin tarjouspyyntö muodostaa sen yksinomaisen vertailukohteen. 

Hankintayksikön omia käsityksiä tai kokemusperäisiä odotuksia tarvitsemiensa 

tarjousten sisällöstä ei voida tässä arvioinnissa ottaa huomioon, ellei niitä ole 

nimenomaisesti kirjattu tarjouspyyntöön. 86 

Hankintayksiköllä on oikeus määrittää tarjouspyynnössä, mitä tuotetta tai palvelua se 

aikoo hankkia. Tarjoajalla ei ole oikeutta itse tulkita tätä pyyntöä ja tehdä tarjousta 

oman tahtonsa mukaan olettaen tarjouksen pääsevän mukaan tarjousvertailuun. Se, miltä 

osin tarjous ei vastaa tarjouspyyntöä, ei ole varsinaisesti ratkaisevaa; riittää, ettei tarjous 

vastaa tarjouspyyntöä 87 . Kyse voi olla esimerkiksi tarjouspyynnön vastaisesti il- 

85 Alkio – Wik 2004, s. 838 

86 Alkio – Wik 2004, s. 838 

87 Tähän liittyy markkinaoikeuden tuomio 191/06. Siinä oli kyse lumitöiden hankinnasta. Markkinaoikeuden 

mukaan, hankintayksikön ei olisi tullut ottaa A:n tarjousta tarjousvertailuun, koska A:n tarjouksesta 

oli puuttunut tarjouskaavakkeessa pyydetty lisä- tai hyvityshinta. A oli vedonnut tarjouspyyntöasiakirjoissa 

sisältyneisiin alueurakan yleisiin sopimusehtoihin 2003, joiden 3 ja 34 §:ssä on määrätty muutostöiden 

hinnan muodostumisesta. Oikeuden mukaan, hakijan tarjouksen ja sanottujen sopimusehtojen perusteella 

ei ole ollut mahdollisuutta määrittää hakijan lumityötarjouksen täsmällistä lisä- tai hyvityshintaa tarjous- 

57

moitetusta hinnasta, toimitusehdoista, takuista tai maksujärjestelyistä. Mitään alarajaa ei 

lainsäädännössä ole asetettu, joten periaatteessa pienenkin poikkeaman tarjouspyynnös- 

tä tulee johtaa tarjouksen hylkäämiseen. 88 

Toinen peruste tarjoajan poissulkemiseen tarjouskilpailusta liittyy hinnaltaan poikkeuk- 

selliseen alhaiseen tarjoukseen. Mikäli hankintayksikkö pitää jotain tarjousta poikkeuk- 

sellisen alhaisena ja harkitsee tämän vuoksi kyseisen tarjouksen hylkäämistä, hankin- 

tayksikön on aina pyydettävä tarjoajalta selvitys tarjouksen alhaisen hinnan perusteista 

ennen tarjouksen mahdollista hylkäämistä. Hankintayksikön ei ole lainmukaista hylätä 

tarjousta esimerkiksi matemaattisilla tai mekaanisilla laskelmilla, joilla hankintayksikkö 

on määrittänyt, kuinka paljon halvempi tarjous on kuin seuraavaksi halvin tarjous tai 

tarjousten keskiarvohinta 89 . 

Pelkkä halpa hinta ei yleensä voi olla syy jättää tarjousta tarjouskilpailun ulkopuolelle, 

eikä hankintalainsäädäntö kiellä toimittajia tekemään hyvin edullisia tai jopa heille tappiollisia 

tarjouksia. Oikeuskäytännön mukaan alhainen hinta ei sinällään ole negatiivinen 

tekijä julkisissa hankinnoissa, vaan tarjoajien nimenomaan pitäisikin kilpailla laadun 

ohella myös hinnalla 90 . Hintaa tuleekin tarkastella ikään kuin laatukriteerinä, ja 

tarjoajalta saadun tai pyydettävän selvityksen avulla on tutkittava, mistä hintataso johtuu. 

Tarjoushan ei ole suoranaisesti tarjouspyynnön vastainen vain sillä perusteella, että 

sen hintataso on muita tarjouksia alhaisempi. 91 

Hankintalainsäädännön tavoitteet huomioon ottaen hinnaltaan alhaisen tarjouksen hylkäämisen 

on oltava poikkeuksellista, jos tarjous teknisiltä ominaisuuksiltaan vastaa tarjouspyyntöä. 

Lähinnä menettelyä voitaneen pitää sallittuna, jos hankintayksikkö joutuu 

ottamaan hankinnassa riskin. Hankintayksikkö voi hylätä poikkeuksellisen alhaisena 

pitämänsä tarjouksen, jos on olemassa riski, että tarjoaja ei kykene toteuttamaan hankintaa 

tarjoamallaan hinnalla hankkeen ehtojen ja vaatimusten mukaisesti ja jos tästä voi 

aiheutua haittaa tai vahinkoa hankintayksikölle. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että yrityksen 

voimavarat eivät todennäköisesti riitä hankinnan toteuttamiseen. Tällöinkin on 

ensin selvitettävä, liittyykö tarjoukseen esimerkiksi sellaiset takuut, joiden avulla hankinnan 

läpivienti voidaan turvata. 92 

pyynnössä edellytetyllä tavalla. Sanottujen sopimusehtojen sisältyminen tarjouspyyntöasiakirjoihin ei ole 

poistanut hakijan tarjouksen puutteellisuutta. Markkinaoikeus hylkäsi A:n hakemuksen. 

88 

Virtanen 2003, s. 598-599 

89 

Ks. oikeuskäytännöstä lisää Pohjonen 2002, s. 118 

90 

Ks. esim. Markkinaoikeus 27.6.2003 (137/03) 

91 

Virtanen 2003, s. 599 

92 

Virtanen 2003, s. 602 

58

EY:n tuomioistuin on hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia koskevassa ratkai- 

sukäytännössään (C285/99) korostanut tarjouksen perusteiden asianmukaista selvittä- 

mistä sekä tarjoajan kuulemisvelvollisuutta. Italialaisen hankintaviranomaisen teettämää 

rakennusurakkaa koskeneessa tapauksessa tuomioistuin katsoi, että: 

”…hankintaviranomaisen on ensinnäkin yksilöitävä epäilyksenalaiset tarjoukset ja toiseksi 

annettava asianomaisille yrityksille mahdollisuus osoittaa tarjoustensa asiallisuus 

pyytämällä näiltä tarpeellisiksi katsomansa täydennykset sekä kolmanneksi arvioitava 

asianomaisten yritysten toimittamien selvitysten merkityksellisyys ja neljänneksi tehtävä 

päätös näiden tarjousten hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Näin ollen voidaan katsoa, 

että poikkeuksellisten alhaisten tarjousten kontradiktorista tarkastusmenettelyä 

koskevat edellytykset täyttyvät ainoastaan, jos kaikki edellä kuvaillut vaiheet suoritetaan 

peräkkäin”. 

Tarjoaja voidaan sulkea pois myös muilla perusteilla. Hankintalain 53 §:ssä määritetään 

tiettyjä rikoksia, joihin syyllistyneet tarjoajat hankintayksikön on suljettava pois tarjouskilpailusta. 

54 § puolestaan määrittää muut poissulkemisperusteet. Esimerkiksi pykälän 

kohdan 5 perusteella hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta pois tarjoajan 

joka ”laiminlyönyt velvollisuutensa maksaa Suomen tai sijoittautumismaansa veroja tai 

sosiaaliturvamaksuja”. 54 § sisältää yhteensä 6 tällaista poissulkemiskohtaa. 

59

7 TARJOUSVERTAILU JA TARJOUSKILPAILUN RATKAISEMINEN 

7.1 Tarjousvertailusta ja tarjousten valinnasta 

7.1.1 Yleistä 

Hankintayksikön on suoritettava hyväksyttyjen tarjousten perusteella tarjousvertailu, 

jossa se pyrkii tarjoukset objektiivisesti vertailemalla selvittämään, mikä tarjouksista on 

kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Tarjousten vertaileminen ei saa 

perustua mihinkään muihin kriteereihin kuin ennalta hankintailmoitus tai tarjouspyyntövaiheessa 

ilmoitettuihin valintaperusteisiin. Kun tarjouksen valintaperusteena käytetään 

yksinomaan alinta hintaa, on saatujen tarjousten vertaileminen usein varsin yksinkertaista. 

Sen sijaan niissä tapauksissa, joissa tavoitteena on kokonaistaloudellisesti 

edullisimman tarjouksen löytäminen ennalta ilmoitettujen laatu ja muiden arviointikriteerien 

perusteella, edellyttää tarjousten vertailu huomattavasti tarkempaa analysoimis- 

ta. 93 

Tarjousvertailussakin on lähtökohtana oltava tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu. 

Tämä vaatimus kohdistuu esimerkiksi siihen, miten tarjoajille annetaan vertailussa 

pisteitä ilmoitettujen kriteerien perusteella. Hankintayksikön on aina tehtävä objektiivinen 

tarjousvertailu, jossa saatuja tarjouksia verrataan niiden ominaisuuksien perusteella. 

Tarjousvertailun on perustuttava tehtävään hankintaan, ja siitä on voitava avoimesti 

päätellä, mitä seikkoja on verrattu keskenään. 94 

Erityisesti silloin, kun hankintayksikkö hyväksyy muun kuin hinnaltaan halvimman 

tarjouksen, hankintayksikön tulee selkeästi ja todennettavasti selvittää, mihin yksityiskohtiin 

eri tarjoajien välillä hankintapäätös perustuu. Tällä maininnalla ei ole tarkoitus 

suosia edullisimpia tarjoajia, vaan näkökanta perustuu siihen tosiasiaan, että hintaerot 

ovat vähäisemmilläkin perusteluilla havaittavissa eri tarjousten välillä kuin esimerkiksi 

laatuerot. Kun eri tarjoajien tarjousten välinen hinnanero on merkittävä ja hankintayksikkö 

on päätymässä muuhun kuin hinnaltaan halvimpaan tarjoukseen, hankintayksikön 

tulee kiinnittää tarjousvertailuun ja hankintapäätöksen perustelemiseen poikkeuksellisen 

suurta huomiota. 95 

Lähtökohtana hankintamenettelyssä on aina annettujen tarjousten lopullisuus. Tämä 

kieltää muun muassa jälkitinkimisen. Julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden 

vastaisena ei voida sen sijaan pitää sellaista hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö 

93 Alkio – Wik 2004, s. 840 

94 Virtanen 2004, s. 602 

95 Pohjonen 2002, s. 130 

60

esimerkiksi liian korkeiden kustannusten tai muuttuneiden tarpeiden vuoksi hylkää 

kaikki tarjoukset ja muuttaa hankinnan sisältöä ja pyytää tämän jälkeen uusia tarjouksia 

oleellisesti toisenlaisesta hankinnasta. Avointa ja rajoitettua menettelyä koskevassa oikeuskäytännössä 

on katsottu, että muuttaminen ei kuitenkaan saa millään tavoin tähdätä 

aikaisempien tarjousten tinkimiseen vaan tarjousten hinnan tarkistusten tulee kokonaisuudessaan 

vastata palvelun sisällöllisiä muutoksia. Muutosten osalta on kyse hankintayksikön 

oman toimenpiteen arvioinnista ja tämän vuoksi hankintayksikön on itse pystyttävä 

osoittamaan, että uusien tarjousten tai tarjousten tarkistusten pyytämiselle on 

objektiivisesti arvioiden olemassa hyväksyttävä syy. Hankintayksikkö voi pyytää tarjousten 

tarkistuksia muutoksista myös ilman, että hankintayksikkö ensin hylkää alkuperäiset 

tarjoukset. Tällaisessa tilanteessa alkuperäiset tarjoukset ovat perustana tarjousmenettelyssä. 

Kun hankintayksikkö pyytää tarjousten tarkistuksia muutoksia koskevan listan tai suunnitelman 

pohjalta, tarjoajien on hyväksyttävää ottaa tarkistuksissaan huomioon ainoastaan 

nämä muutokset. Tarjoajan ei ole hyväksyttävää alentaa tarjoamaansa hintaa sellaisista 

yksityiskohdista, joihin ei kohdistu muutoksia. Tarjoajan ei ole hyväksyttävää 

myöskään muuttaa tarjoustaan itse kehittelemiensä muutosten pohjalta. Hankintayksikön 

tulee tällöin etukäteen arvioida muutosten kustannusvaikutus ja hankkia tästä esimerkiksi 

ulkopuolisen arvio. Joka tapauksessa hankintayksikön tulee dokumentoida 

muutosten kustannusvaikutus ennen tarjousten tarkistusten pyytämistä. 

Se ei sinällään millään tavoin tee jälkitinkimistä julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden 

mukaiseksi, että hankintayksikkö esimerkiksi varaa kaikille halukkaille tarjoajille 

yhtäläisen tilaisuuden tarkistaa tarjoamaansa hintaa tai muita tarjouksensa ehtoja. 

Uusi tarjouskilpailu tai tarjouskierros on hyväksyttävä menettely ainoastaan, jos siihen 

on hankinnan sisällössä tapahtuneiden oleellisten muutosten vuoksi hyväksyttävä 

peruste ja jos menettelyllä ei millään tavoin pyritä aiemmin annettujen tarjousten tinkimiseen. 

Se, että tarjoaja itse ei ole riittävän huolellisesti perehtynyt tarjouspyyntöön tai 

tarjouksen laadintaan, ei ole hyväksyttävä peruste antaa tarjoajan myöhemmin muuttaa 

tarjoustaan. 

Kiellettynä jälkitinkimisenä hankintayksikön puolelta on tarjousten hintojen tinkiminen 

halvemmiksi tai tarjousten sisällön taikka ehtojen tinkiminen paremmiksi tarjousten 

hintaa muuttamatta. Tarjoajan puolelta kiellettyä jälkitinkimistä on kaikentyyppinen 

tarjouksen parantaminen, kuten hinnan, maksuehtojen, toimitusajan, laatutekijöiden ja 

muun tarjouksen sisällön tai ehtojen muuttaminen. Sekä hankintayksikön että tarjoajan 

puolelta kiellettyä jälkitinkimistä on se, että tarjoaja muuttaa tarjouspyyntöä vastaamattoman 

tarjouksensa tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen tarjouspyynnön 

61

mukaiseksi. Tarjouksen jälkikäteen tapahtuva hinnan alentaminen tai laadun parantami- 

nen taikka muiden ehtojen parantaminen on kiellettyä sekä silloin, kun hankintayksikkö 

itse järjestää kokonaan uuden tarjouskierroksen että silloin kun hankintayksikkö muutoin 

sallii jonkun tai joidenkin tarjoajien parantaa tarjoustaan. 

Oikeuskäytännön linjanvedot koskevat avointa ja rajoitettua menettelyä, ei niitä voitane 

sellaisinaan soveltaa neuvottelumenettelyyn. Neuvottelumenettelyssä tarjouskilpailu ei 

välttämättä ole, riippuen hankintayksikön asettamista menettelyllisistä säännöistä ja 

menettelyn joustavuustarpeista, vastaavalla tavalla kertaluontoinen ja lopullinen. Menettelyn 

vaiheiden sekä muutosten sallittavuus on ratkaistava hankintalain periaatteiden 

kannalta eli menettelyn tulee olla syrjimätöntä, kilpailuolosuhteet hyödyntävää ja avointa. 

7.1.2 Arviointiperusteista 

Hankintayksikön on lainmukaista käyttää tarjousvertailussaan ainoastaan etukäteen 

hankintailmoituksessaan tai tarjouspyynnössään arviointiperusteiksi ilmoittamiaan tekijöitä. 

Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää käyttää tarjousvertailussa mitään muita tekijöitä. 

Tältä osin ei ole merkitystä sillä, olisiko ilmoittamatta jäänyt tekijä tärkeä tai 

merkittävä. Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää käyttää tarjousvertailussaan myöskään 

sellaisia tekijöitä, joista hankintayksikkö sinällään on pyytänyt tarjouspyynnössään 

tietoja ja tarjoajien vastauksia, mutta joita hankintayksikkö ei ole nimenomaisesti ilmoittanut 

tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiksi. 

Arviointiperusteiden valintaa ja niiden soveltamista tarjousvertailussa rajoittavat myös 

yleisten hallinto-oikeudellisten periaatteiden ilmentyminä pidettävät suhteellisuus ja 

tarkoituksenmukaisuusvaatimukset. Käytettävien valintaperusteiden on oltava tehtävään 

hankintaan nähden tarkoituksenmukaisia ja sopivia, esimerkiksi koulukynien tai muiden 

tavallisten konttoritarvikkeiden hankinnassa tekninen tuki arviointiperusteena ei ole 

sopiva. Esimerkiksi tavaran tai palvelun hinta on tyypillisesti arviointiperuste, jolle on 

yleensä annettava oleellinen painoarvo. 96 

Arvioinnissa voidaan käyttää vain niitä kriteerejä, jotka on ilmoitettu tarjouspyynnössä. 

Arviointikriteerien on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä. Tästä seuraa myös se, että 

niiden on oltava tehtävään hankintaan soveltuvia. Hankintayksikkö voi muutoin pitkälti 

päättää, mitä kriteerejä se käyttää, kunhan käytettävät kriteerit ovat aina riittävässä yhteydessä 

hankinnan kohteeseen. Esimerkiksi ympäristönäkökulma voidaan ottaa huomi- 

96 Alkio – Wik 2004, s. 842 

62

oon, mutta tämä on tehtävä lähinnä hankinnan taloudellisten vaikutusten eli arvioitujen 

elinkaarikustannusten ja hankinnan kohteen aiheuttamien ympäristökustannusten kautta. 

Käytettäessä muita kuin puhtaasti taloudellisia ja rahassa mitattavia kriteerejä on vertailussa 

varmistettava, että kaikkia tarjoajia kohdellaan tasapuolisesti. 97 

Tarjousten vertailuun voi hyvin merkittävästi vaikuttaa se, miten tarjousten eri osaalueita 

painotetaan. Tämä on pitkälti sidoksissa hankinnan kohteeseen, koska esimerkiksi 

hinnan ja laadun tai toimitusvarmuuden merkitys voi olla hankinnan kohteesta 

riippuen aivan erilainen. Mitä tärkeämpää on tietyn laatutason ja toimintavarmuuden 

ylläpitäminen, sitä vähemmälle hinnan painoarvo voi jäädä. Kun tavoitteena on hankintojen 

tehostaminen, hinnan merkitys ei kuitenkaan saa jäädä olemattomaksi. 98 

Kilpailuneuvoston 12.6.2000 Arkkitehtuuritoimisto Riitta Korhonen Oy:n hakemukseen 

antamassa päätöksessä (d:o 48/690/2000) oli kyse arkkitehtisuunnittelun 

tarjouskilpailusta. Kyseisessä tapauksessa hänkintayksikkö sovelsi tarjousten 

arvioinnissa seuraavanlaista pisteytysmenetelmää. Arkkitehtisuunnittelun 

kokonaiskustannusten arviointi perustui rakennuttajakonsultin näkemykseen 

realistisen työmäärän perusteella lasketusta ns. oikeasta hinnasta, joksi oli 

arvioitu 2.500.000 mk. Tämä hinta vastasi noin 9.000-11.000 työtuntia. Pisteytyksessä 

ns. oikea hinta vastasi 10 pistettä ja 10 %:n muutos suuntaansa laski 

pistemäärää aina yhdellä pisteellä. Siis myös 2.500.000 mk:n alle jäänyt tarjous 

sai vähemmän pisteitä kuin taydet 10 pistettä. Kilpailuneuvosto totesi sovelletusta 

hinnan pisteytyksestä, että kyseessä oli niin merkittävä hankintalainsäädännön 

virhe, että hankintamenettely tuli kumota jo yksinään sen perusteella. 

Kilpailuneuvosto totesi, että tällainen pisteytysmalli ei ole hyväksyttävissä 

missään olosuhteissa. Korkein hallinto-oikeus käsitteli valituksen vuoksi. KHO 

pysytti kilpailuneuvoston päätöksen. KHO 3.10.2001 taltio 2390. 

Arviointikriteerien painotus voi olla ongelmallinen silloin, kun hinnan painoarvo jää 

kovin alhaiseksi. Koska hankintalainsäädännön tavoitteena on julkisten hankintojen 

tehostaminen, ei hinnan painoarvoa voida pitää toissijaisena tekijänä. Selkeän säännön 

puuttuessa hankintayksiköillä on kuitenkin harkintavaltaa myös siltä osin, minkälainen 

painoarvo hinnalle annetaan. Tämä harkintavalta korostuu silloin, kun hankittavana on 

palvelu, jonka laatu on ratkaiseva. Hinnalle annettuun painoarvoon voidaankin puuttua 

vain, jos menettely on hankittavan palvelun luonne huomioon ottaen syrjivää. 99 Hankintayksikön 

on hyväksyttävää ottaa tarjousvertailussaan huomioon ainoastaan tarjoajien 

kirjallisissa tarjouksissaan tai hankintayksikön kanssa käymissään neuvotteluissa ilmoittamia 

tietoja. Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää täydentää tarjousvertailussa käytet- 

97 Virtanen 2003, s. 604-605 

98 Virtanen 2003, s. 606 

99 Virtanen 2003, s. 607 

63

täviä tietoja esimerkiksi tarjoajien internet-sivujen, omien tiedustelujensa tai aikaisempien 

kokemustensa perusteella. 

Täysin hankintaan soveltumattomien arviointikriteerien käyttäminen voi johtaa lähinnä 

siihen, että koko hankintamenettely on aloitettava uudelleen alusta. Tarjoukset voivat 

olla myös vertailukelvottomia, koska kyseisen toimialan yritysten on hankala laatia tarjouksia, 

joissa otetaan huomioon jokin hankintayksikön vaatima arviointiperuste, jota ei 

normaalisti alalla käytetä. Selkeästi kiellettyä on sellaisten kriteerien käyttäminen, joilla 

tavoitellaan jonkin tarjoajan suosimista esimerkiksi kotipaikan tai aiemman toimitussuhteen 

perusteella. 100 Hankintayksikön on hyväksyttävää ottaa tarjousvertailussaan 

huomioon huonoja aikaisempia kokemuksiaan tarjoajasta, mikäli hankintayksikön kokemukset 

ovat objektiivisia, perusteltuja ja hankintayksikkö kykenee näyttämään ne 

toteen. Hankintayksikön tulee kyetä yksilöimään aikaisemmat huonot kokemuksensa 

tarjoajasta esimerkiksi kohteen, ajankohdan ja tapahtumakuvauksen perusteella. Hankintayksikön 

tulee esittää perusteltu ja luotettava selvitys väittämistään aikaisemmista 

huonoista kokemuksista jostakin tarjoajasta. 

Tarjouksen kelpoisuusvaatimuksena tai kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteena 

ei ole hyväksyttävää käyttää tekijöitä, jotka suosivat hankintayksikölle tuttua 

toimittajaa. Oikeuskäytännössä on todettu, että aikaisemman liikesuhteen suosiminen 

vaikeuttaa uusien yrittäjien mahdollisuuksia päästä markkinoille ja on omiaan vähentämään 

kilpailua markkinoilla. Sinänsä tarjoajien kokemusta on hyväksyttävää käyttää 

arviointiperusteena, mutta tällaiset ominaisuudet tulee arvioida objektiivisin mittarein 

eli kokemusta ei saa sitoa toimituksiin nimenomaan kyseiselle hankintayksikölle. Kokemukselle 

ei tule muutoinkaan asettaa niin suurta painoarvoa, että sen kautta käytännössä 

suljetaan pois osa kilpailukykyisistä ja riittävät resurssit omaavista tarjoajista, 

kuten alalle tulevat uudet yrittäjät. 101 

Tarjouksen kelpoisuusvaatimuksena tai kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteena 

ei ole myöskään hyväksyttävää käyttää arviointiperusteita, jotka suosivat paikallista 

toimittajaa. Paikallisella toimittajalla voidaan tässä tarkoittaa tilanteesta riippuen 

hankintayksikön kanssa samasta kunnasta tai maakunnasta olevaa toimittajaa taikka 

Suomesta olevaa toimittajaa. Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää tarjousten kelpoisuusvaatimuksia 

tai arviointiperusteita asettaessaan taikka tarjouksia vertaillessaan suosia 

paikallista tarjoajaa esimerkiksi kunnallisverojen maksutulon tai paikallisten työlli- 

100 Virtanen 2003, s. 605 

101 Pohjonen 2002, s. 139-140 

64

syysvaikutusten perusteella. Myöskään tarjoaja itse ei voi menestyksellä vedota paikal- 

lisuuteensa. 102 

Jos tarjoajana on hankintayksikön omaan organisaatioon kuuluva yksikkö taikka, jos 

tarjoaja on saanut tai on saamassa hankintayksiköltä tarjoushintaan vaikuttavaa talou- 

dellista tukea, hankintayksikön tulee tarjousten vertailussa ottaa huomioon sille aiheu- 

tuvat todelliset tarjoushintaan vaikuttavat seikat kuten edellä mainittu taloudellinen tuki. 

Oikeuskäytännössä on todennut, ettei kunnallisen liikelaitoksen tai muun toimintayksi- 

kön tarjous välttämättä ole tilaajan kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin, jos tarjo- 

uksen mukainen toimitus edellyttää tilaajayhteisön taloudellista tukea, vaikka tällaisen 

tarjoajan tarjous sinänsä olisi tarjoushinnaltaan halvin tarjouskilpailussa annetuista tar- 

jouksista. Tällainen tarjous on vertailukelpoinen muiden tarjousten kanssa vain silloin, 

kun tilaajayhteisön subvention vaikutus on lisätty tarjoushintaan 103 . 

Oikeuskäytännössä on otettu myös kantaa julkiseen subventioon ja julkiseen sektoriin 

kuuluvan tarjoajan asemaan myös sellaisissa tilanteissa, joissa subventio ei ole tullut 

ainakaan suoraan hankintayksiköltä itseltään eikä hankintayksikkö muutoinkaan ole 

suoraan vastannut kyseisen tarjoajan voimavaroista. Oikeuskäytännössä on sovellettu 

muuhun julkiseen subventioon samoja periaatteita kuin hankintayksiköltä tulevaan sub- 

ventioon. Subventio on lisättävä tarjouksen nimelliseen hintaan. Kuitenkin henkilöstön, 

kaluston ja muun organisaation tehostaminen on katsottu hyväksyttäväksi julkiseen sektoriin 

kuuluvan yksikön osallistuessa tarjouskilpailuun. 104 

7.1.3 Oikeustapauksia 

Seuraava korkeimman hallinto-oikeuden antaa lisävalaistusta muun muassa tarjoajan 

poissulkemisesta tarjousmenettelyssä sekä tarjousvertailusta ja näiden välisistä suhteista. 

Tapauksessa (KHO:2003:89) Varkauden kaupunki oli pyytänyt 23.4.2002 päivätyllä 

tarjouspyynnöllä tarjouksia päällystystyöurakoiden tekemisestä Keski- 

Savon kuntien alueella vuonna 2002. Tarjouspyyntöön sisältyi optiot vuosille 

2003 ja 2004. Tarjouspyynnön mukaan tarjouksista valittiin kokonaistaloudellisesti 

edullisin. Tällä tarkoitettiin alinta vertailuhintaa, mikä perustui tarjoushintaan 

sekä urakoitsijan saamiin laatupisteisiin, joita painotettiin niin että hinta 

oli 70 % ja laatu 30%. Laatupisteet määritettiin seuraavien laatutekijöiden 

perusteella: 

1. Luotettavuus, painoarvokerroin 20 

102 

Pohjonen 2002, s. 144 

103 

Korkein hallinto-oikeus KHO 11.8.1999 taltio 1970, ks. myös KHO 9.11.1998 taltio 2457 

104 

Pohjonen. 2002, s. 150 

65

yhteistyökyky, sopimusten täyttäminen, referenssit, paikallistuntemus 

2. Vakavarainen, painoarvokerroin 20 

taloudellinen asema 

3. Ammattitaito, painoarvokerroin 30 

laatujärjestelmä, RALA:n pätevyys, tekninen kapasiteetti, kalusto 

4. Kiviainesten laatuluokka, painoarvokerroin 30 

tarjottujen kiviaineksien lujuusluokat (yli vähimmäisvaatimusten) 

Hankintayksikkö sai viisi tarjousta, joista kahden hinnaltaan edullisimman välillä 

on tehty laatuvertailu. Skanska Asfaltti Oy:n tarjous valittiin. Suomen Laatuasfaltti 

Oy vaati valituksessaan, että Varkauden kaupungin päätös Skanska 

Asfaltti Oy:n valinnasta poistetaan, päätöksen täytäntöönpano kielletään 

KHO:n käsittelyn ajaksi ja Varkauden kaupunki velvoitetaan korjaamaan virheellinen 

menettelynsä. Toissijaisesti yhtiö oli vaatinut, että Varkauden kaupunki 

määrätään maksamaan yhtiölle hyvitysmaksuna 137 386 euroa tai että 

asia palautetaan markkinaoikeudelle hyvitysmaksun määräämiseksi. 

KHO totesi, että julkisista hankinnoista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan 

tarjouskilpailusta voidaan sulkea pois sellainen ehdokas tai tarjoaja, jolla ei 

voida katsoa olevan teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi 

tai joka on laiminlyönyt verojen tai lakisääteisten sosiaalimaksujen 

suorittamisen. Saman lain 7 §:n 1 momentin mukaan hankinta on tehtävä 

mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti 

edullisin tai hinnaltaan halvin. Hankintamenettelyn ensi vaiheessa 

hankintayksikkö arvioi, onko tarjoajalla tekniset, taloudelliset tai muut edellytykset 

hankinnan toteuttamiseksi. Jos edellytyksiä ei ole, hankintayksikkö voi 

sulkea tarjoajan pois tarjouskilpailusta. Tämän jälkeen suoritetaan tarjousten 

vertailu niiden tarjoajien tekemien tarjousten kesken, joita ei ole suljettu pois 

tarjouskilpailusta. Kun tarjousten valinnan perusteena on kokonaistaloudellinen 

edullisuus, tarjousten arvioinnissa käytetään tarjousasiakirjoissa mainittuja arviointiperusteita. 

Näiden perusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen. 

KHO:n mukaan, hankintaa koskevista asiakirjoista ei käy ilmi, onko ja miten 

hankintayksikkö tehnyt eron siitä päättämisen välillä, mitkä tarjoajat täyttävät 

kelpoisuusvaatimukset ja mikä tarjous on kokonaistaloudellisesti edullisin. Joka 

tapauksessa hankintayksikkö ei ole sulkenut pois ketään tarjoajaa tarjouskilpailusta. 

Tarjouspyynnössä mainituista laatua koskevista arviointikriteereistä 

taloudellista asemaa koskeva kriteeri ja, niiden soveltamistavasta riippuen, 

eräät muutkin kriteerit liittyvät lähinnä tarjoajan kelpoisuusvaatimusten arviointiin. 

Hankintamenettely on tarjouspyynnön ja tarjousvertailun osalta ollut 

hankintalain vastainen sikäli, ettei niissä ole tehty riittävästi eroa 6 §:n 1 momentissa 

tarkoitetun tarjoajan taloudellista ja teknistä kelpoisuutta koskevan 

arvioinnin ja 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun tarjousten vertailun välillä. Lisäksi 

tarjousten vertailussa on otettu huomioon myös seikkoja, jotka olisi tullut ottaa 

huomioon arvioitaessa tarjoajien kelpoisuutta. 

KHO katsoi tarjouspyynnöissä olleiden laatukriteerien ja tarjousvertailun virheiden 

olleen olennaisia. Muun muassa tähän pohjautuen se velvoitti Varkau- 

66

den kaupungin maksamaan hyvitysmaksuna Suomen Laatuasfaltti Oy:lle 

20 000 euroa. 

Tapauksessa KHO otti kantaa siihen, millaiset laatukriteerit eivät sovellu tarjousten vertailun 

arviointiperusteiksi. Muun muassa tarjoajien taloudelliseen asemaan liittyvät kriteerit 

kuuluvat ennemminkin tarjoajien kelpoisuuden arviointiin kuin tarjousten vertailuun. 

Markkinaoikeuden ratkaisussa 183:05 oli kyse isännöintipalvelujen hankinnasta. 

Ratkaisussa otettiin kantaa muun muassa tarjousten vertailuun. Lohjan 

Vuokra-asunnot Oy oli pyytänyt tarjouksia omistamiensa vuokra-asuntojen 

isännöintipalveluista ajalle 1.3.2005-28.2.2007. Tarjouksia oli pyydetty viideltä 

isännöintitoimistolta. Lohjan Vuokra-Asunnot Oy oli valinnut Virkkalan Lämpö 

Oy:n tarjouksen. 

Tarjouspyynnön mukaan valintaperusteena isännöinnin valinnassa oli ollut kokonaistaloudellinen 

edullisuus, jonka arviointiperusteina olivat olleet hinta ja 

laatu. Laadun osatekijöinä tarjouspyynnössä oli puolestaan mainittu palveluorganisaation 

rakenne, resurssit, vastuut, menettelyohjeet, prosessit ja toimitus/toimintavarmuus; 

kokemus suurten arava ja korkotukilainoitettujen vuokrataloyhtiöiden 

isännöintitehtävistä; henkilöstön isännöintialan koulutus ja taloushallinnollinen 

koulutus sekä ammatilliset valmiudet; henkilöstön teknisen 

alan koulutus ja ammatilliset valmiudet; asiakaspalvelu sekä säädöksien ja 

omistajan/asukkaiden intressien mukaisesta toiminnasta huolehtiminen. 

Tarjousten vertailussa oli käytetty vertailutaulukkoa. Sen mukaan hakijan tarjouksen 

hinta oli ollut 4 310 euroa/kuukausi ja voittaneen tarjouksen 4 648,20 

euroa/kuukausi. Hakijan tarjous sai hinnan osalta 40 pistettä ja voittaneen tarjoajan 

tarjous 37 pistettä. Asiassa ei ollut ilmennyt, että hankintayksikkö olisi 

menetellyt hakijaa syrjivästi tai epätasapuolisesti tarjouksia hinnan osalta vertaillessaan. 

Tarjousten vertailutaulukon mukaan hankintayksikkö oli antanut palveluorganisaation 

rakenne, resurssit, vastuut, menettelyohjeet, prosessit ja toimitus/toimintavarmuus 

–arviointiperusteen osalta hakijan tarjoukselle 8 pistettä ja 

voittaneen tarjoajan tarjoukselle 10 pistettä. Perusteluina vertailutaulukossa oli 

mainittu, että voittaneella tarjoajalla oli laajempi konserni taustalla sekä se, että 

voittaneella tarjoajalla prosessit olivat toimineet varmemmin kuin hakijalla. 

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tarjousvertailussa ei sinänsä 

ole kiellettyä ottaa huomioon tarjousten laatuarvioinnin osalta myös hankintayksiköllä 

itsellään olevia kokemuksia aikaisempien toimitusten huonosta laadusta, 

kunhan mainitut kokemukset ovat perusteltuja ja objektiivisesti hyväksyttäviä. 

Esitetyn selvityksen valossa ei ollut ilmennyt, että hankintayksikkö 

olisi menetellyt tarjouksia kyseessä olevan arviointiperusteen osalta vertaillessaan 

hakijaa syrjivästi tai muutoinkaan epätasapuolisesti. 

Tarjousten vertailutaulukon mukaan hankintayksikkö oli antanut henkilöstön 

isännöintialan koulutus ja taloushallinnon koulutus sekä ammatilliset valmiudet 

–arviointiperusteen osalta hakijan tarjoukselle 9 pistettä ja voittaneen tarjoajan 

tarjoukselle 10 pistettä. Voittaneen tarjoajan esittämällä henkilöisännöitsijällä 

67

oli alan korkein ammattitutkinto (AIT) ja auktorisointi, hakijalla ei ollut näitä. 

Markkinaoikeus katsoi, että perustelut olivat tältä osin lainmukaisia. Hankintayksikkö 

oli antanut henkilöstön teknisen alan koulutus ja ammatilliset valmiudet 

–arviointiperusteen osalta hakijan tarjoukselle 9 pistettä ja voittaneen 

tarjoajan tarjoukselle 10 pistettä. Voittaneella tarjoajalla oli poiketen hakijasta 

oma korjaushenkilöstö pieniä korjauksia varten. Markkinaoikeus totesi, että 

tämänkin arviointiperusteen perustelut olivat lainmukaisia. 

Tarjousten vertailutaulukon mukaan hankintayksikkö oli antanut asiakaspalvelu 

–arviointiperusteen osalta hakijan tarjoukselle 9 pistettä ja voittaneen tarjoajan 

tarjoukselle 10 pistettä. Perusteluina oli mainittu, että kummallakaan tarjoajalla 

ei ole palvelupistettä keskustassa. Hakija oli sinänsä toimittanut hankintayksikölle 

järjestyssäännöt, muutto, lähtö ja irtisanomisilmoituksen, asunnon 

tarkastuslomakkeen sekä siivous ja huolto-ohjeet. Kyseiset hakijan lomakkeet 

ja ohjeistus olivat kuitenkin suppeahkot verrattuna voittaneen tarjoajan 

tarjoukseen liitettyihin asiakirjoihin. Markkinaoikeus totesi tämänkin arviointiperusteen 

perustelujen olleen lainmukaisia. 

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus totesi, ettei hankintayksikkö ollut 

menetellyt asiassa hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisia 

hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti ja hylkäsi hakemuksen. 

Tapaus tuo esiin kokonaistaloudelliseen edullisuuteen liittyviä piirteitä. Hyvin tehty 

tarjouspyyntö ja perustellusti sekä oikein toteutettu tarjousvertailu antavat mahdollisuuden 

painottaa hankintamenettelyssä erilaisia laatukriteerejä. Tällöin laatukriteerein paremmaksi 

todettu tarjous voi syrjäyttää kilpailevan tarjouksen, vaikka jälkimmäisen 

tarjouksen hinta olisi ollut edullisempi. 

Seuraava markkinaoikeuden tapaus liittyy myös muun muassa tarjousvertailuun 

ja siihen liittyviin erinäisiin kysymyksiin. Tapauksessa (MAO: 105/I/02) 

oli kysymys kiinteistönhoidon hankinnasta. Kiinteistö Oy Kiihtelysrivi oli pyytänyt 

tarjouspyynnöllä tarjouksia vuokrataloyhtiön kiinteistönhoitotehtävistä. 

Tarjouspyynnön mukaan tarjouksista valittiin kokonaistaloudellisesti edullisin 

tarjous. 

Hankintayksikkö ilmoitti tarjouspyynnössä, että se odotti valittavalta yritykseltä 

ja sen henkilökunnalta: tunnollisuutta päivittäisissä hoito ja huoltotehtävissä, 

kiinnostusta kiinteistönhoidon ja –huollon kehittämiseen siten, että asuinympäristöt 

saadaan viihtyisimmiksi, kiinteistöt säilyvät hyvin hoidettuina pidempään 

kunnossa ja energiakustannuksia saadaan alennettua, yhteistyöhalukkuutta 

isännöitsijän, hallituksen ja etenkin asukkaiden kanssa ja että talousasiat ovat 

kunnossa. Eduksi oli ilmoitettu katsottavan työkokemus kiinteistönhoitotehtävien 

hoitamisessa, alan koulutus tai siihen läheisesti liittyvät koulutukset, paikkakunnalla 

asuminen tai paikkakuntalaisten palkkaaminen yrityksen palvelukseen 

ja mikäli yrityksellä on ollut tehtävien hoitamiseen vaadittava kalusto jo 

valmiina. Tarjouksen oli tullut sisältää varsinaisen talonmiehen tehtävien lisäksi 

myös piha-alueiden auraukset ja hiekoitukset, lumien pudottamiset katoilta, 

ruohojen leikkaukset, pensaiden leikkaukset ja kitkemiset. Lisäksi oli edellytetty 

24 tunnin päivystystä viikon jokaisena päivänä. 

68

Hankintayksikkö sai neljä tarjousta. Yhteenvetona oli todettu, että A:n tarjous 

täytti tarjouspyynnössä esitetyt seikat: tunnollisuuden työtehtävissään, kiinnostuneisuuden 

alaan, luotettavuuden, yhteistyötaidon asukkaiden kanssa ja erityisesti 

pitkäaikaisen ammattitaidon vuokratalojen talonmiestehtävien osalta. Hän 

asui myös paikkakunnalla ja työllisti paikkakuntalaisia ja talousasiat olivat 

myös kunnossa. Hakijan tarjouksen osalta hankintayksikkö oli todennut, ettei 

yrittäjä täytä yhtiön edellytyksiä talonmiestehtävistä työkokemuksen osalta, 

minkä hankintayksikkö näki ensisijaisen tärkeänä. Lisäksi matka yrityksen 

pääpaikalta Joensuusta Uskaliin aiheutti väistämättä epäilyksen, että aika kuluu 

autolla ajamiseen kohteesta toiseen ja on pois varsinaisesta kiinteistönhoito ja – 

huoltotyöltä. Tarjoushinta oli ilmoitettu tarkistettavaksi vuosittain indeksimuutoksen 

mukaisesti. Suuren indeksimuutoksen myötä hinta voisi nousta arvioitua 

enemmänkin. Hankintayksikkö teki Kiinteistöhuolto A:n kanssa 15.4.2002 

kiinteistönhoitosopimuksen ajalle 1.5.2002-30.4.2005. 

Markkinaoikeus totesi tarjouspyynnön osalta muun muassa, että hankintayksiköllä 

on harkintavaltaa kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden 

ja niiden keskinäisten painoarvojen määrittämisessä. Tasapuolisen ja syrjimättömän 

kohtelun vaatimuksesta kuitenkin johtuu, etteivät arviointikriteerit saa 

olla luonteeltaan syrjiviä. Asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että tarjoajan 

asuinpaikalla olisi tosiasiallista vaikutusta työsuorituksen laatuun. Tarjoajan 

asuin tai toimipaikkakunnan sijainnin tarjousten arviointiperusteena voitiin siten 

katsoa olevan hankintalain vastainen, koska se syrjii perusteettomasti ulkopaikkakuntalaisia 

tarjoajia. 

Hankintayksikön hallituksen pöytäkirjasta ilmeni, että hakijan ja A:n tarjouksia 

ei oltu varsinaisesti vertailtu keskenään, vaan niitä oli arvioitu erinäisillä perusteilla, 

jotka olivat olleet syrjittäväksi katsottavia ja jotka eivät olleet kaikilta 

osin ilmenneet edes tarjouspyyntöasiakirjoista. Tarjousten vertailua ei näin ollen 

oltu toteutettu hankintalain säännösten edellyttämällä tavalla. 

Tarjoajien aikaisemman työkokemuksen ja tarjousten hinnan voitiin tässä tapauksessa 

tosiasiallisesti katsoa olevan sellaisia kokonaistaloudellisen edullisuuden 

arviointiperusteita, jotka ovat hankintasäännösten mukaisia ja joiden osalta 

hakijan ja A:n tarjoukset erosivat toisistaan. A:n tarjous oli kuukausi ja tuntihintojen 

yhdistelmällä laskettuna vuositasolla noin viisi prosenttia hakijan tarjousta 

kalliimpi, kun ei oteta huomioon hakijan tarjouksesta ilmenevän hinnantarkistusehdon 

vaikutusta tarjouksen hintaan. Tarjouksista ilmeni, että A:lla oli 

13 vuoden työkokemus talonmiehen tehtävistä, kun taas hakijalla oli 15 vuoden 

kokemus yrittäjänä ja 12 vuoden kokemus lumi ja hiekoitustöistä useissa kiinteistöissä. 

Hankintayksikkö oli hankintapäätöksensä perusteluissa useaan otteeseen painottanut 

erityisesti pitkäaikaista ammattitaitoa vuokratalojen talonmiestehtävien 

osalta. Kun otettiin huomioon hakijan ja A:n tarjousten edellä esitetyt eroavaisuudet 

sekä hankintayksikön oikeus käyttää harkintavaltaa kokonaistaloudellisen 

edullisuuden arviointiperusteiden painottamisessa, voitiin pitää todennäköisenä, 

että hankintapäätöksen lopputulos olisi pysynyt muuttumattomana 

myös hankintasäännösten edellyttämällä tavalla toteutetussa hankintamenettelyssä. 

Markkinaoikeus hylkäsi hakemuksen. 

69

Seuraavassa markkinaoikeuden tapauksessa oli kysymys siivouspalveluiden hankinnas- 

ta. 

Kyseinen tapaus (MAO:186/04) tuo lisävalaistusta muun muassa tarjousten 

vertailuun liittyviin kysymyksiin. Kiimingin seurakunnan kirkkoneuvoston taloudellinen 

jaosto oli päätöksellään valinnut kokonaistaloudellisesti edullisimman 

tarjouksen tehneen SOL Palvelut Oy:n hoitamaan kiinteistöjen ylläpitosiivouksen. 

Tarjouksia oli annettu yhteensä seitsemän. 

Hankintapäätöksen liitteessä 1 oli ollut taulukkomuotoinen yhteenveto määräajassa 

saatujen tarjousten arvonlisäverollisista siivouskohteiden hinnoista sekä 

erikseen tilattavien lisätöiden yksikkötuntihinnoista sekä liitteessä 2 hankintayksikön 

edustajien ja kolmen halvimman tarjoajan kanssa erikseen käydyistä 

haastatteluista laadittu päiväämätön muistio. Kyseisessä muistiossa oli kolmen 

halvimman tarjouksen esittäneellä tarjoajalla todettu olevan luotettava laadun 

seurantajärjestelmä sekä varahenkilöjärjestelmä vastaamaan toimintavarmuudesta. 

Lisäksi muistiossa oli ehdotettu kirkkoneuvoston taloudelliselle jaostolle, 

että se valitsee kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen tehneen 

SOL Palvelut Oy:n hoitamaan seurakunnan kiinteistöjen ylläpitosiivouksen. 

Kiimingin seurakunta oli ilmoittanut tarjouspyynnössä tarjousten valintaperusteen 

osalta seuraavaa: ”Kokonaistaloudellisesti edullisin 1) hinta, 2) laatu ja 3) 

toimintavarmuus”. Tarjouspyynnöstä oli näin ollen käynyt ilmi, että hankintayksikkö 

tuli käyttämään valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta 

ja että mainitut kolme tekijää muodostavat sen arviointiperusteet. 

Markkinaoikeus totesi, että tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun 

turvaaminen ja todentaminen edellyttää yksityiskohtaista tarjousvertailua. 

Asianmukainen tarjousvertailu edellyttää kaikkien hankintayksikön saamien 

tarjousten vertailemista kaikkien tarjouspyynnössä ilmoitettujen kokonaistaloudellisen 

edullisuuden arviointiperusteiden osalta. Kiimingin seurakunta ei 

ole hankintapäätöksensä liitteenä olevassa tarjousvertailussaan vertaillut kaikkia 

saamiaan tarjouksia kaikkien kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden 

osalta. Hankintamenettely on ollut tältä osin virheellinen. 

Markkinaoikeus totesi edelleen kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden 

ja painoarvojen osalta, ettei vertailuperusteita tai niiden painoarvoja 

saa asettaa syrjivästi. Ottaen huomioon, että hankintayksikkö oli tarjousvertailussaan 

vertaillut ainoastaan kolmea halvinta tarjousta laadun ja toimintavarmuuden 

osalta, oli ilmeistä, että hankintayksikkö oli halunnut painottaa ilmoittamistaan 

arviointiperusteista eniten hintaa. 

Voittaneen tarjouksen arvonlisäverollinen kuukausihinta kaikkien kohteiden ylläpitosiivouksesta 

oli ollut 2 394,86 euroa ja kolmanneksi halvimpana mukaan 

otetun tarjoajan hinta 2 915,80 euroa. Hakijan arvonlisäverolliselta kuukausihinnaltaan 

3 745,38 euron hintainen tarjous oli ollut seitsemästä tarjouksesta 

viidenneksi halvin. Hakijan ja voittaneen tarjoajan tarjouksissaan mahdollisten 

lisätöiden osalta ilmoittamat yksikkötuntihinnat eivät olleet eronneet olennaisesti 

toisistaan. Asiassa ei ollut ilmennyt, että hakijan ja voittaneen tarjoajan 

tarjoukset eroaisivat laadun tai toimintavarmuuden osalta olennaisesti toisistaan. 

Molemmilla oli muun ohessa ollut tarjouksissaan esittää varmennettuihin 

70

laatustandardeihin perustuvat laatujärjestelmät sekä vakituisten siivoojien varahenkilöjärjestelmät. 

Edellä olevan nojalla markkinaoikeus katsoi, ettei hankintayksikkö ollut asiassa 

ilmenneen perusteella menetellyt hakijaa syrjivästi, kun se oli valinnut SOL 

Palvelut Oy:n kysymyksessä olevien palvelujen toimittajaksi. Koska hankintayksikön 

menettely ei ollut johtanut julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden 

vastaiseen lopputulokseen, hankintayksikön menettelyä kokonaisuutena 

ei ollut pidettävä hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla siten 

virheellisenä, että asiassa olisi tullut määrätä lainkohdassa säädetty seuraamus. 

Hakemus hylättiin. 

Tapaus tuo esiin muun muassa sen, että vaikka hankintamenettely olisi joiltain osin ollut 

virheellistä, kuten tässä se, että ei oltu vertailtu kaikkia saatuja tarjouksia, tämä ei välttämättä 

merkitse koko hankintamenettelyn arvioimista virheelliseksi ja lainvastaiseksi. 

Tapaus tuo myös jälleen kerran esiin sen merkityksen ja vaikutuksen, minkä tasapuolisuuden 

ja syrjimättömyyden vaatimukset aiheuttavat muun muassa tarjousvertailu – 

vaiheessa. 

Seuraavaa markkinaoikeuden ratkaisua (MAO:118/03) on käsitelty jo aiemmin 

puitejärjestelyyn liittyen. Tässä kohdin tarkastellaan vielä kyseistä ratkaisua 

tarjousvertailun osalta. Tapauksessa oli siis kyse Valtionhallinnon kansainvälisiä 

lentokuljetuspalveluja virkamiesmatkustuksen tarpeisiin koskevasta tarjouskilpailusta. 

Hankintayksikkö oli käyttänyt valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta. 

Tarjouksista oli laadittu vertailuasiakirja, jossa tarjoukset oli pisteytetty 

kaikkien etukäteen ilmoitettujen arviointiperusteiden osalta. Finnair (tarjouskilpailun 

voittanut tarjoaja) oli saanut tässä vertailussa yhteensä 18 pistettä ja 

hakija yhteensä 15 pistettä. Arviointiperusteesta hinta Finnair oli saanut 3 pistettä 

ja hakija 5 pistettä, arviointiperusteesta laatu Finnair 5 pistettä ja hakija 3 

pistettä, arviointiperusteesta palvelujen saatavuus Finnair 5 pistettä ja hakija 3 

pistettä ja arviointiperusteesta ostohyvityksen määrä Finnair 5 pistettä ja hakija 

4 pistettä. 

Vertailuasiakirjaan sisältyi perusteluosa, jossa oli käsitelty kutakin arviointiperustetta 

erikseen. Lisäksi erillisessä liitteessä oli 13 kohteen osalta esitetty 

Finnairin Y-luokan hinta ja hakijan hinta Economy-class/0 vrk ja tarjottujen ostohyvitysten 

määrät. Hankintayksikkö oli katsonut hakijan tarjouksen kustannuksiltaan 

Finnairin tarjousta edullisemmaksi. Sitä, miksi hintavertailussa tarjousten 

väliseksi eroksi oli saatu juuri kaksi pistettä tai miksi kustannuksiin 

vaikuttavasta ostohyvityksen määrästä annettujen pisteiden ero oli juuri yksi 

piste, ei oltu perusteltu. 

Finnairin tarjouksen kokonaistaloudellinen edullisuus perustui vertailuasiakirjan 

mukaan Finnairin tarjouksen hakijan tarjousta parempiin pisteisiin arviointiperusteiden 

laatu ja palvelujen saatavuus osalta. Vertailuasiakirja sisälsi arviointiperusteiden 

laatu ja palvelujen saatavuus osalta sanallisen kuvauksen siitä, 

mihin seikkoihin valinta perustui. Tämä sanallinen kuvaus koostui pääasialli- 

71

sesti Finnairin tarjouksen edullisiksi katsottujen ominaisuuksien luetteloinnista. 

Hakijan tarjouksen ominaisuuksia ei oltu kaikilta osin kuvattu. Tarjouksia oli 

vain osittain verrattu toisiinsa. Kummankaan tarjouksien saamien pisteiden 

määrää tai sitä, miksi tarjousten välinen piste-ero oli juuri kaksi pistettä arviointiperusteen 

laatu ja juuri kaksi pistettä arviointiperusteen palvelujen saatavuus 

osalta, ei oltu perusteltu. 

Markkinaoikeus totesi edelleen, että huolimatta siitä, että kysymyksessä olevassa 

tarjouskilpailussa tarjoukset oli pisteytetty ja kokonaistaloudellisesti 

edullisimman tarjouksen valinta oli perustunut yhteen laskettujen pistemäärien 

vertailuun, tarjouskilpailussa ei oltu tosiasiallisesti tehty tarjousvertailua, jossa 

tarjousten ominaisuuksia olisi vertailtu kaikkien etukäteen ilmoitettujen arviointiperusteiden 

osalta. Hankintayksikkö oli edellä olevan perusteella menetellyt 

hankintalaissa tarkoitetulla tavalla julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden 

vastaisesti, kun se ei ollut laatinut riittävän yksityiskohtaista tarjousvertailua, 

jolla kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta olisi voitu 

perustella. 

Hakijan hakemus kuitenkin tarjousvertailun osalta hylättiin, koska markkinaoikeuden 

mukaan hakijan tarjous ei olisi oikeinkaan suoritetussa tarjousvertailussa 

saanut jokaisen arviointiperusteen osalta Finnairin tarjousta parempia pisteitä. 

Tästä johtuen hakijalla ei ollut hankintalain mukaista todellista mahdollisuutta 

voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. 

7.2 Hankintapäätöksistä ja –sopimuksista 

Hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista 

sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Päätökseen 

tulee liittää kirjallinen ohje asian saattamisesta markkinaoikeuteen. Päätös perusteluineen 

sekä hakemusosoitus on annettava tiedoksi kirjallisesti niille, joita asia koskee. 

Ehdokkaan ja tarjoajan katsotaan saaneen päätöksen ja hakemusosoituksen tiedoksi, 

jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua niiden lähettämisestä. 

Hankintayksikön tulee tehdä kirjallinen päätös muun muassa ehdokkaan tai tarjoajan 

sulkemisesta tarjouskilpailun ulkopuolelle sekä siitä, että hankintayksikkö ei valitse 

tarjoajaa jatkoneuvotteluihin kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä tai neuvottelumenettelyssä. 

Hankintayksikön tulee perustella päätöksensä eli ilmoittaa poissulkemisperusteet 

tai tarjoajien valintaperusteet jatkoneuvotteluihin sekä perusteiden soveltamistapa. 

Hankintayksikön tulee tehdä kirjallinen päätös tarjouskilpailun ratkaisemisesta. Hankintayksikön 

tulee perustella päätöksensä eli ilmoittaa tarjousten arviointiperusteet ja niiden 

soveltamistapa vertailussa olleisiin tarjouksiin. Pelkkä toteamus tietyn tarjouksen 

valinnasta ei riitä, vaan hankintayksikön on ilmoitettava hankintapäätöksessään riittävät 

perustelut sekä siitä, miksi se päätyi valitsemaan tietyn tarjouksen, että siitä, miksi muut 

72

tarjoukset vastaavasti tulivat hylätyiksi. 105 Jos hankintayksikkö on käyttänyt kilpailut- 

tamisessa neuvottelumenettelyä, hankintayksikön päätöksestä tulee käydä ilmi perusteet 

neuvottelumenettelyn käytölle. Hankintayksikön on suositeltavaa ilmoittaa hankintapäätöksensä 

tiedoksiannon yhteydessä, että sopimussuhde hankintayksikön ja valitun toimittajan 

välille ei synny hankintapäätöksen tiedoksiannolla, vaan vasta kirjallisen hankintasopimuksen 

allekirjoituksella. 

Itä-Suomen Hovioikeus 30.5.2006 Tuomio nro. 622 D:o s 05/209 

Joensuun kaupungin tekninen virasto oli pyytänyt Jyty-kuntien (Joensuu, Outokumpu, 

Pyhäselkä, Polvijärvi, Liperi, Eno, Kontiolahti, Kiihtelysvaara) sekä 

Savo-Karjalan tiepiirin puolesta yhteistarjousta päällystystöistä ja toimialaan 

kuuluvista erikoistöistä yksikköhintaisena kokonaisurakkana päällystyskausiksi 

2002, 2003 ja 2004 sekä optiot vuosille 2005 ja 2006. Tarjouskilpailun oli voittanut 

Suomen Laatuasfaltti Oy, jolle oli sittemmin urakkaneuvotteluiden yhteydessä 

ilmoitettu, että Joensuun kaupungin osalta hankintapäätöksen tekee 

Joensuun kaupungin kuntatekniikan johtaja ja kaupungin teknisellä lautakunnalla 

on päätökseen otto-oikeus. Joensuun kaupungin kuntatekniikan johtaja oli 

päätöksellään päättänyt antaa Joensuun kaupungin päällystystyöt vuosille 

2002-2004 Suomen Laatuasfaltti Oy:lle ja samalla määrännyt ja oikeuttanut 

kadunrakennuspäällikön allekirjoittamaan ja toimeenpanemaan urakkasopimuksen. 

Päätös oli samana päivänä annettu tiedoksi muun muassa tarjouksen 

tehneille urakoitsijoille ja tekniselle lautakunnalle. Teknisen lautakunnan puheenjohtaja 

oli päätöksellään ottanut kuntatekniikan johtajan päätöksen teknisen 

lautakunnan käsiteltäväksi, mutta lautakunta oli päättänyt pitää voimassa 

kuntatekniikan johtajan päätöksen. Markkinaoikeus oli sittemmin toisen tarjoajan 

hakemuksen perusteella kumonnut Joensuun kaupungin tekemän hankintapäätöksen, 

koska hankintayksikkö oli laiminlyönyt hankintailmoituksen ja 

velvoitti tekemään uuden tarjouskilpailun asianmukaisen hankintailmoituksen 

tekemisen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus pysytti markkinaoikeuden päätöksen. 

Kanteessaan Joensuun käräjäoikeudessa Suomen Laatuasfaltti Oy vaati Joensuun 

kaupungilta vahingonkorvausta sopimusrikkomuksen vuoksi niin sanotun 

positiivisen sopimusedun mukaisesti. Suomen Laatuasfaltti Oy katsoi, että osapuolten 

välille oli syntynyt sitova sopimus, kun se oli saanut hankintapäätöksestä 

kuntatekniikan johtajalta tiedon eikä päätöksessä ollut esitetty sopimuksen 

syntymistä koskevaa niin sanottua muotovaraumaa tai muutakaan varaumaa. 

Itä-Suomen hovioikeus katsoi, että Suomen Laatuasfaltti Oy:n edustajalle 

oli selostettu urakkaneuvotteluiden yhteydessä kunnallista päätöksentekoa 

ja hänelle oli annettu kuntatekniikan johtajan päätöksen liitteenä oikaisuvaatimus- 

ja muutoksenhakuohjeet. Hän ollen hän on tullut tietoiseksi siitä, että 

ylempi toimielin saattaa ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi tai että päätökseen 

voidaan vaatia oikaisua ja siitä valittaa ja että päätös saattaa tällöin kumoutua. 

105 Alkio – Wik 2004, s. 845 

73

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että Suomen Laatuasfaltti Oy on tiennyt tai 

ainakin sen olisi pitänyt tietää, ettei kaupunki ole kuntatekniikan johtajan lainvoimaa 

vailla olevalla päätöksellä lopullisesti hyväksynyt urakkatarjousta eikä 

perusteita yhtiön esittämälle vahingonkorvausvaatimukselle ole. 

Kun tavoitteena on se, että ehdokkaat ja tarjoajat voivat arvioida oikeussuojansa tarpeen, 

hyvin perusteltu hankintapäätös vähentää turhia hakemuksia markkinaoikeudelle. 

Tämä säästää sekä hankintayksikköjen että tarjoajien kustannuksia. Normaalisti perusteluiksi 

riittää mainita valittu tarjoaja ja sovelletut arviointikriteerit sekä se, miten niitä on 

sovellettu. Lisäksi ainakin valitun tarjouksen hinta on mainittava, jotta muut tarjoajat 

voivat heti päätöksestä tarkistaa, miten heidän tarjouksensa hinta on sijoittunut. Käytettäessä 

ratkaisuperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta on yleensä syytä ilmoittaa 

ainakin, mitkä kaksi tai kolme tarjousta ovat olleet hankintayksikön kannan mukaan 

”parhaat” ja millä perusteella valittu tarjous on sitten ollut muita parempi. Jos tarjoukset 

on pisteytetty, hankintapäätöksessä tulee ilmaista vähintään kunkin tarjouksen saama 

kokonaispistemäärä. Hankintapäätökseen voidaan liittää myös pisteytystaulukot tai tarjouksista 

laaditut arvioinnit. Jälkimmäisten osalta on tosin otettava huomioon se, ettei 

tarjoajien liikesalaisuuksia saa tätäkään kautta paljastaa. 106 

Tähän liittyy myös markkinaoikeuden ratkaisu 153:06. Siinä oli kyse siivouspalveluiden 

hankinnasta. Oikeudellisesti tapaus keskittyi tarjousvertailuun sekä 

hankintapäätöksen perustelemiseen. Markkinaoikeus totesi, että hankintapäätöksen 

tulee perustua kaikkiin ennalta ilmoitettuihin arviointiperusteisiin ja 

hankintapäätöksessä tulee perustella se, miten arviointiperusteita on sovellettu. 

Hankintayksikön päätöksessä ei oltu mainittu, mihin seikkaan tai seikkoihin 

valitun tarjoajan valinta siivouspalveluiden toimittajaksi on perustunut. Hankintapäätöksessä 

tai sen oheen liitetyissä asia-kirjoissa ei siten oltu myöskään 

perusteltu sitä, millä tavoin hankintayksikkö oli arvioinut tarjousten keskinäistä 

paremmuutta. Markkinaoikeuden mukaan hankintayksikkö oli toiminut hankintalain 

vastaisesti ja kumosi hankinta-yksikön päätöksen. 

Se, millä tarkkuudella perustelut on laadittava, riippuu hankinnan luonteesta ja siitä, 

minkälaista ratkaisuperustetta on ilmoitettu käytettävän. Hyväksyttävänä voidaan pitää 

sitä, että pienemmän hankinnan perustelut ovat lyhyemmät ja vastaavasti suuremmassa 

hankinnassa voidaan edellyttää hyvinkin yksityiskohtaisia perusteluja. Perusteluvaatimus 

on pitkälti tapauskohtaista jo senkin takia, että vasta saatujen tarjousten perusteella 

voidaan tietää, miten tarkat perustelut voivat olla välttämättömiä. Tavoitteenahan on se, 

106 Virtanen 2003, s. 611 

74

että myös hävinnyt tarjoaja ymmärtää, miksi voittanutta tarjousta on pidetty hänen tar- 

joustaan parempana. Mitä lähempänä ”parhaat” tarjoukset ovat toisiaan, sitä yksityis- 

kohtaisemmin päätös on syytä perustella, jotta turhalta markkinaoikeusprosessilta väl- 

tyttäisiin. 107 

Avoimuusvaatimuksesta seuraa, että hankintapäätös saa perustua vain niihin seikkoihin, 

jotka on tosiasiallisesti otettu sitä tehtäessä huomioon. Yksi tapa on ilmoittaa päätökses- 

sä myös se, miltä osin tarjouksia on pidetty yhdenveroisina. Perusteluina ei myöskään 

saa käyttää sellaisia kriteerejä tai tietoja, jotka eivät perustu tarjouspyyntöön ja tarjouksista 

saatuun tai hankintayksikön muuten ennen tarjousvertailua hankkimaan tietoon 

kuten esimerkiksi asiantuntijalausunnot. Kaikki perusteet on otettava mukaan hankintapäätökseen, 

eikä hankintapäätöstä voida jälkikäteen esimerkiksi markkinaoikeusprosessin 

aikana tukea uusilla perusteilla. 108 

Hankintapäätöksestä on pidettävä erillään varsinainen hankintasopimus, jolla hankintayksikkö 

ja tarjouskilpailun voittanut tarjoaja sopivat tavaran toimittamisesta taikka 

palvelun tai rakennusurakan suorittamisesta. Käytännössä hankintasopimuksen tekeminen 

kuitenkin vaikuttaa hankintalain soveltamiseen erityisesti silloin, kun tarjouskilpailun 

hävinnyt tarjoaja turvautuu käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin. Mikäli hankintasopimus 

on tehty ennen asian saattamista markkinaoikeuden tutkittavaksi, voi 

markkinaoikeus määrätä hankintalain vaihtoehtoisista seuraamuksista enää hyvitysmak- 

sun. 109 

Hankintayksikön on tehtävä hankinnasta erikseen sekä kirjallinen hankintapäätös että 

kirjallinen hankintasopimus. EU:n kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa hankintayksikkö 

voi tehdä hankintasopimuksen aikaisintaan 21 päivän kuluttua siitä, kun hankintamenettelyyn 

osallistuneet ehdokkaat ja tarjoajat ovat saaneet hankintapäätöksen ja hakemusosoituksen 

tiedoksi. EU:n kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa hankintayksikkö 

voi pakottavasta syystä tehdä hankintasopimuksen ennen 21 päivän kulumista. EU:n 

kynnysarvojen alle jäävissä hankinnoissa hankintayksikkö voi tehdä hankintasopimuksen 

hankintapäätöksensä jälkeen. 

107 Virtanen 2003, s. 612-613 

108 Virtanen 2003, s. 613 

109 Alkio – Wik 2004, s. 849 

75

8 OIKEUSTURVAKEINOISTA 

8.1 Markkinaoikeudesta 

Jos ehdokas, tarjoaja tai muu asianosainen katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt 

hankinnan toteuttamisessa julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, asi- 

anosainen voi tehdä hakemuksen markkinaoikeudelle. Hakemus on tehtävä 14 päivän 

kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisesti tiedon hankintayksikön hankin- 

tamenettelyssä tekemästä päätöksestä ja sen perusteluista sekä hakemusosoituksen. 

Hankintapäätöksestä voidaan tehdä joko hakemus markkinaoikeudelle hankintalain pe- 

rusteella tai oikaisuvaatimus tai hallintovalitus kyseistä hallintomenettelyä koskevan 

lainsäädännön pohjalta. Myös toimivalta on jakautunut samalla perusteella. Oikaisumenettelyssä 

hankintapäätöstä voidaan periaatteessa muuttaa pitkälti samoin, kuin mikä 

voi olla markkinaoikeuskäsittelyn lopputulos. Oikaisumenettely ei kuitenkaan perustu 

hankintalakiin, vaan kyse on kunnallisesta menettelystä, jossa joko aiemman päätöksen 

tehnyt lautakunta tai viranomainen itse muuttaa omaa päätöstään tai hallinnollisessa 

organisaatiossa sen yläpuolinen toimielin, esimerkiksi Kunnanhallitus, muuttaa aiempaa 

päätöstä. Kyse on lähinnä uuden hankintapäätöksen tekemisestä eikä muutoksenhakuun 

rinnastettavasta hakemusmenettelystä markkinaoikeuteen. 110 

Aiemman päätöksen muuttaminen oikaisumenettelyssä kumoaa samalla edellisen hankintapäätöksen. 

Tällä seikalla on merkitystä sikäli, että tämän jälkeen aiempaa päätöstä 

ei enää ole ja asiaa ei sen perusteella voida markkinaoikeudessakaan tutkia, vaikka sitä 

koskeva hakemus olisi saatettu oikeassa ajassa vireille. Aiemman päätöksen muuttamisella 

oikaisumenettelyssä on myös se vaikutus, että oikaistun päätöksen kumoaminen 

markkinaoikeudessa ei johda aiemman päätöksen ”voimaantuloon” vaan tilanteeseen, 

jossa hankintapäätöstä ei lainkaan ole olemassa. 111 

Pääsääntöisesti hakemus markkinaoikeudelle tulee tehdä hankintapäätöksen perusteella. 

Oikaisupäätöksestä voidaan tehdä hakemus, jos oikaisupäätöksellä on muutettu aiempaa 

hankintapäätöstä. Hankintapäätös on hankintayksikön päätös, jolla joku tarjoaja on valittu 

toimittajaksi tai jolla hakija on jätetty tarjouskilpailun ulkopuolelle. Asiaa ei edes 

saa jättää tarjouskilpailun ratkaisevasta hankintapäätöksestä tehtävän hakemuksen varaan, 

jos hakija on jo aiemmin saanut häntä koskevan hankintapäätöksen. 112 

110 Virtanen 2003, s. 613 

111 Virtanen 2003, s. 613-614 

112 Virtanen 2003, s. 614-615 

76

Hakemus voidaan tehdä jo hankintamenettelyn aiemmassa vaiheessa, jos tämä on haki- 

jan kannalta järkevä tapa, esimerkiksi reaalikeinojen varmistamiseksi. Hakemus voidaan 

tehdä esimerkiksi silloin, kun tarjouspyyntö on hakijan mielestä hankintalainsäädännön 

vastainen. Tavallisesti hakemus tehdään vasta hakijaa koskevasta lopullisesta hankinta- 

päätöksestä, koska hakija tietää vasta tässä vaiheessa, miten sen tekemä tarjous on me- 

nestynyt. Varsinkin rajoitetussa menettelyssä ehdokkaan intressinä voi olla saattaa 

markkinaoikeuden käsiteltäväksi päätös siitä, että tälle ehdokkaalle ei lähetetä tarjous- 

pyyntöä tai hänet suljetaan tarjouskilpailun ulkopuolelle. Mikäli tarjouskilpailun ulko- 

puolelle sulkemisesta on annettu erillinen päätös, johon on liitetty hakemusosoitus 

markkinaoikeuteen, on hakemus tehtävä hankintalain mukaisessa määräajassa tai se jää 

tutkittavaksi ottamatta. 113 

Käytännössä hakemuksen markkinaoikeudelle tekee useimmiten tarjouskilpailusta poissuljettu 

ehdokas tai tarjoaja taikka sellainen tarjoaja, jonka tarjous ei ole tullut hankintamenettelyssä 

valituksi. Vaikka lain sanamuodon mukaan asianosaistoimivalta hankinta-asioissa 

on ”sillä, jota asia koskee”, on oikeuskäytännössä katsottu, että esimerkiksi 

kunnan palveluksessa ollut henkilöstö, joka aikaisemmin oli vastannut kunnan koulujen 

ja muiden laitosten ruokahuollosta, ei voinut saattaa kilpailuneuvoston käsiteltäväksi 

kunnan ulkoistamien ruokahuoltopalveluiden hankintamenettelyn oikeellisuutta. 114 

8.2 Seuraamuksista 

Mikäli hankintayksikön hankintamenettely on ollut julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden 

vastaista, markkinaoikeus voi 1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi 

tai kokonaan; 2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa 

olevaa kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä; 3) velvoittaa hankintayksikön 

korjaamaan virheellisen menettelynsä; taikka 4) määrätä hankintayksikön 

maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus 

voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. 

Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi, jos muu seuraamustoimenpide saattaa 

aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa 

haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka, jos hakemus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen 

tekemisen jälkeen. Hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon 

113 Virtanen 2003, s. 616 

114 Alkio – Wik 2004, s. 851 

77

hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, hankinnan kokonaisarvo ja hakijalle 

aiheutuneet kustannukset ja vahinko. 

Markkinaoikeus voi kieltää tai keskeyttää päätöksen täytäntöönpanon tai muutoin mää- 

rätä hankinnan keskeytettäväksi väliaikaisesti markkinaoikeuden käsittelyn ajaksi. Väli- 

aikaisesta keskeytyksestä ei kuitenkaan saa aiheutua vastapuolelle tai muiden oikeuksil- 

le tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat. 

Markkinaoikeus voi asettaa uhkasakon velvoitteiden noudattamisen tehosteeksi. Mark- 

kinaoikeus voi asettaa uhkasakon myös määrätessään hankinnan keskeytettäväksi väli- 

aikaisesti markkinaoikeuden käsittelyn ajaksi. Uhkasakon määräämiseen ja tuomitsemi- 

seen sovelletaan, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. 

Markkinaoikeus voi hakemuksesta kumota hankintayksikön päätöksen kokonaan tai 

osittain. On huomattava, että markkinaoikeuden toimivalta ulottuu ainoastaan päätöksen 

kumoamiseen, mutta ei sen sijaan hankintayksikön päätöksen muunlaiseen muuttamiseen. 

Markkinaoikeus ei voi esimerkiksi velvoittaa hankintayksikköä valitsemaan tiettyä 

tarjousta, eikä sillä ole toimivaltaa muutoinkaan yksilöidä päätöksessään tahoa, jonka 

kanssa hankintasopimus olisi tehtävä. 115 

Mikäli hankintayksikön virheellinen menettely ei kohdistu itse hankintapäätökseen, 

markkinaoikeus voi hakemuksesta kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa 

koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muutoin noudattamasta virheellistä 

menettelyä. Markkinaoikeuden kieltopäätöksen tehosteeksi voidaan hankintalain mukaan 

asettaa uhkasakko. Vaikka kieltopäätös sinänsä ei sisällä velvoitetta oikaista päätökseen 

sisältymätöntä hankintamenettelyn virhettä, on oikeuskirjallisuudessa katsottu 

kieltopäätöksen tietyissä tilanteissa edellyttävän hankintayksikköä myös oikaisemaan 

virheelliseksi todetun menettelynsä. 116 

Lopulta markkinaoikeus voi velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellinen menettelynsä, 

niin ikään velvoitteen noudattamista tehostavan sakon uhalla. Hankintapäätöksen 

sisällölliseen muuttamiseen liittyvää markkinaoikeuden rajoitettua toimivaltaa vastaavalla 

tavalla hankintayksikköä ei voida velvoittaa korjaamaan virheellistä menettelyään 

edellyttämällä sitä valitsemaan tiettyä yksilöityä tarjousta. Vaikka hankintayksikön 

itsemääräämisvaltaa on tällä tavalla haluttu korostaa, on huomattava, että virheellisen 

menettelyn korjaamiseksi suoritettava lain mukainen menettely sisältää käytännössä 

115 Virtanen 2003, s. 854 

116 Virtanen 2003, s. 854-855 

78

miltei aina velvollisuuden valita tietty tarjoaja; kokonaistaloudellisesti edullisin tai hin- 

naltaan halvin. 117 

Edellä esitetyt seuraamukset ovat niin sanottuja reaalikeinoja. Näistä erillinen seuraamus 

on hyvitysmaksu. Hyvitysmaksujärjestelmällä on Suomessa pyritty luomaan menettely, 

jossa hankintayksikköön kohdistuisi jokin sanktio sen toimittua hankintalain 

vastaisesti. Kyseessä ei kuitenkaan ole kilpailunrajoituslain seuraamusmaksun kaltainen 

valtiolle menevä maksu, vaan markkinaoikeuteen hakemuksen tehneen elinkeinonharjoittajan 

käytettävissä oleva vaatimus. Hyvitysmaksu on vaihtoehtoinen seuraamus reaalikeinoille, 

ja sitä käytetään vain, jos reaalikeinoja ei voida käyttää. Hyvitysmaksun 

määrä on markkinaoikeuden harkinnassa. Jos hankinnan arvo on ei ole merkittävä ja 

virhe on vähäinen, hyvitysmaksun määräkään ei voi nousta kovin korkeaksi. Mitä selkeämmin 

hankintalainsäädäntöä on rikottu ja mitä merkittävämmästä hankinnasta on 

kyse, sitä suuremmaksi hyvitysmaksukin voi nousta. Hakijalle aiheutuneista kustannuksista 

ja vahingoista voidaan ottaa huomioon esimerkiksi turhan tarjouksen laatimisesta 

aiheutuneet menot ja hankinnasta jäänyt voitto. Kyse ei kuitenkaan ole vahingonkorvauksesta, 

joten hyvitysmaksua ei arvioida suoraan aiheutuneiden vahinkojen perusteel- 

la. 118 

Hyvitysmaksu voidaan määrätä, jos hakijalla on ollut todellinen mahdollisuus voittaa 

tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määrääminen on ongelmallista, 

kun hakija 1) ei ole osallistunut tarjouskilpailuun lainkaan, 2) hakijaa ei ole hyväksytty 

tarjoajien joukkoon tai 3) tarjouspyynnön perusteella ei ole voitu saada vertailukelpoisia 

tarjouksia. Näissä tilanteissa tarjouskilpailun voittamista on vaikea osoittaa, 

koska ei ole olemassa tarjousta tai tarjoukset ovat vertailukelvottomia. Hakijan kannalta 

kahdessa ensin mainitussa tapauksessa ainoa mahdollisuus on pyrkiä esittämään näyttöä 

siitä, että hakijalla olisi ollut vapaata kapasiteettia suoritukseen, ja esimerkiksi vastaavissa 

tarjouskilpailussa tehtyjen tarjousten perusteella pyrkiä osoittamaan, että hakija 

olisi voinut tehdä tietyn tasoisen tarjouksen. Ratkaisut ovat tapauskohtaisia, joten selvää 

linjaa vaadittavalle näytölle ei ole. Kuitenkaan ei riitä, että olisi jossain olosuhteissa 

voinut voittaa samantapaisen tarjouskilpailun, vaan on osoitettava, että olisi hyvin varmasti 

voittanut juuri käsiteltävänä olevan tarjouskilpailun. 119 

117 Virtanen 2003, s. 855 

118 Virtanen 2003,s. 632 

119 Virtanen 2003,s. 633-634 

79

Eräs korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu tuo lisävalaistusta hyvitysmaksuihin 

liittyviin kysymyksiin. Tapauksessa (KHO 4.7.2001 taltio 1551) oli kyse 

rakennesuunnittelua koskevasta tarjouskilpailusta. Kilpailuneuvosto oli määrännyt 

Länsi-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän suorittamaan Insinööritoimisto 

Erkki Kamunen Ky:lle hyvitysmaksua 25 000 markkaa. Kamusen tarjous 

oli ollut hinnaltaan halvin. Koska hankintayksikkö ei ollut ilmoittanut tarjouskilpailun 

ratkaisuperusteeksi kokonaistaloudellista edullisuutta eikä siten 

myöskään kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteita, hankintayksikön 

olisi tullut oikein menetellessään hyväksyä hinnaltaan halvin tarjous eli 

Kamusen tarjous. 

Hankintayksikkö valitti kilpailuneuvoston päätöksestä. Hankintayksikkö lausui 

valituksessaan muun ohella, että valitulla tarjoajalla eli Rakennustoimisto Pekka 

Huuska Ky:llä oli kokemusta Lohjan kauppaoppilaitoksen aikaisemmasta 

rakennesuunnittelusta ja siten paremmat valmiudet toteuttaa rakennussuunnittelu 

nopeutetun aikataulun puitteissa. KHO katsoi kilpailuneuvoston tavoin, että 

hankintayksikkö oli menetellyt julkisista hankinnoista annetun lain vastaisesti. 

KHO totesi, että kilpailuneuvoston päätöksessä mainituilla perusteilla Kamusella 

olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä 

menettelyssä. KHO pysytti kilpailuneuvoston päätöksen ja hylkäsi valituksen. 

Hankintayksikkö lausui valituksessaan myös, että hyvitysmaksu oli kohtuuttoman 

suuri suhteessa tarjousten kokonaisarvoon. Kamusen tarjous 115 500 

markkaa. 25 000 markan hyvitysmaksu oli tästä noin 22 %. KHO hylkäsi valituksen 

myös siltä osin kuin se koski hyvitysmaksun määrää. 

Tapaus antaa yhden esimerkin kahteen hyvitysmaksuja koskevaan kysymykseen. Ensinnäkin 

se vastaa siihen kysymykseen, millaisessa tilanteessa voidaan katsoa hakijalla 

olleen todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Toiseksi 

se vastaa kysymykseen hyvitysmaksun määrästä. On toki samalla muistettava että 

jokainen tapaus koskien hyvitysmaksuja arvioidaan erikseen tapauskohtaisesti. Tässä 

mielessä kyseinen tapaus ei voi antaa mitään yleis- tai vastaavaa tulkintaohjetta kyseisistä 

hyvitysmaksuihin liittyvistä kysymyksistä. 

Vahingonkorvaus voi reaalikeinojen ja hyvitysmaksun rinnalla toimia hankintamenettelyn 

tehosteena. Hankintayksikkö saattaa vahingonkorvauksen kautta joutua ”maksamaan” 

virheestään, jolloin jatkossa pyritään toimimaan hankintalain mukaisesti. Käytännössä 

vahingonkorvauskanteita ei ole juuri nostettu, ja korvaussäännön merkitys on 

siten jäänyt vähäiseksi. 120 Hankintalain mukaan hankintayksikkö, joka aiheuttaa ehdokkaalle, 

tarjoajalle tai toimittajalle vahinkoa hankintasäädösten vastaisella menettelyllä, 

on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Nimenomaisen vahingonkorvaussäännöksen 

lisäksi laki sisältää tarjousmenettelystä aiheutuneiden kulujen korvaamista – 

120 Virtanen 2003, s 634-644 

80

niin sanottu negatiivinen sopimusetu - koskevan erityissäännöksen, jonka mukaan va- 

hingonkorvauksen tuomitsemiseksi riittää, että korvauksen vaatija näyttää toteen han- 

kintayksikön virheellisen menettelyn sekä sen, että virheettömässä menettelyssä hänellä 

olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. 121 

Kuten edellä on todettu, hankintalain mukaisen hyvitysmaksun ja vahingonkorvauksen 

käyttöalat ovat Suomessa osin päällekkäiset. Hyvitysmaksu sisältää käytännössä ainakin 

osittaisen korvauksen niistä tosiasiallisista vahingoista, jotka virheellinen hankintamenettely 

on tarjouskilpailuun osallistuneelle tarjoajalle tai ehdokkaalle aiheuttanut. Toisaalta 

vahingonkorvausta tuomittaessa on otettava huomioon korvauksen vaatijan jo 

saaman hyvitysmaksun määrä. Käytännössä hankintalain tarkoittaman vahingonkorvauksen 

itsenäistä käyttöalaa rajoittanee varsin paljon se, ettei markkinaoikeus voi tutkia 

tätä koskevia vaatimuksia. 122 Vahingonkorvausvaatimukset käsittelee yleiset tuomioistuimet 

eli ensi kädessä käräjäoikeudet. 

Vahingonkorvausvaade saattaa olla kohdistettavissa myös muuhun kuin hankintayksikköön, 

koska lain mukaan vastuussa on ”joka tämän lain…vastaisella menettelyllä”. Vastuu 

voisi toteutua esimerkiksi silloin, kun tarjousvertailun on hankintayksikön puolesta 

tehnyt asiantuntija tai konsultti. Toisaalta laki velvoittaa vain hankintayksiköitä, joten 

mahdollisuus ei ole ilman asiaa koskevaa KKO:n ratkaisua mitenkään varma. Lain esitöissä 

ei asiaan oteta kantaa. 123 

121 Alkio – Wik 2004, s. 859 

122 Pohjonen 2002, s. 191-199. 

123 Virtanen 2003, s. 635 

81

9 POHDINTAA KOSKIEN KIINTEISTÖPALVELUIDEN HANKINTAA 

Uuden hankintalain kansallisten kynnysarvojen raja palveluhankinnoissa on 15 000 eu- 

roa. Tämä merkitsee, että suuri osa julkisista kiinteistöpalveluhankinnoista joudutaan 

jatkossa kilpailuttamaan hankintalain mukaan. Useimmiten hankintayksikkö hankkii 

kiinteistöpalveluita määräaikaisella sopimuksella. Tällöin hankintayksikön on hankinta- 

lain vuoksi ehkä yksinkertaisempaa hankkia kiinteistöpalveluita verrattuna toistaiseksi 

voimassa oleviin sopimuksiin. Tällöin muun muassa hankinnan arvo on suhteellisen 

helposti määriteltävissä. Mikäli kiinteistöpalvelusopimukset on ajateltu tehdä toistaisek- 

si voimassaoleviksi, hankinnan ennakoitu arvo saadaan kertomalla kuukausisumma lu- 

vulla 48. Toistaiseksi voimassa olevien palvelusopimukset on siten kilpailutettava kansallisesti, 

mikäli niiden ennakoitu kuukausisumma on vähintään 312,50 euroa. Tämä 

merkitsee siten huomattavaa lisäystä kilpailutusten määrään. 

Kiinteistöpalveluiden hankinnassa lähtökohtaisesti kaikki hankintamenettelyt ovat käytettävissä. 

Kuitenkin neuvottelumenettelyt ja kilpailullinen neuvottelmenettelyiden käyttöalue 

kiinteistöpalveluiden hankinnassa on varsin rajoitettu ja soveltuvat hankintamenettelynä 

lähinnä silloin kun muilla menettelyillä ei saada hyväksyttäviä tarjouksia. Siirtyminen 

neuvottelumenettelyyn on kuitenkin perusteltava ja dokumentoitava. 

Yleisin hankintamenettely, jota kiinteistöpalvelualalla käytetään, on rajoitettu menettely. 

Avoimessa menettelyssä kaikki elinkeinonharjoittajat voivat tehdä tarjouksen, jolloin 

käsiteltävien tarjousten määrä saattaa paisua lisäten päätöksen valmisteluaikaa. Rajoitetussa 

menettelyssä hankintayksikkö voi asettaa tarjouskilpailuun osallistuville palveluntuottajille 

kriteereitä ja siten rajata ehdokkaiden lukumäärää. Palveluntuottajille asetettavat 

kriteerit eivät kuitenkaan saa rajoittaa kilpailua eivätkä myöskään suosia tai syrjiä 

eri palveluntuottajia. Hankintayksikkö voi asettaa kriteereitä koskien palveluntuottajan 

taloudellista asemaa ja liikevaihtoa, henkilökunnan määrää tai yrityksen toimintahistoriaa. 

Hankintayksikön ei voi kuitenkaan asettaa sellaisia kriteereitä, jotka eivät ole perusteltuja 

hankinnan kohde huomioon ottaen. Hankintayksikön ei siten ole hyväksyttävää 

asettaa esimerkiksi niin korkeita liikevaihtoja tai henkilökunnan määrää koskevia vaatimuksia, 

jotka eivät ole hankkeen kohde huomioon ottaen perusteltuja. 

Hankintayksikön on noudatettava tarjoajille asettamiaan kriteereitä, sillä hankintalain 

mukaisella tasapuolisella ja syrjimättömällä kohtelulla ei suojata ainoastaan hankintamenettelyyn 

osallistuvia palveluntuottajia, vaan myös hankintamenettelyn ulkopuolelle 

jättäytyneitä palveluntuottajia. Mikäli hankintayksikkö ei sovella ilmoittamiaan tarjoajien 

valintaa koskevia kriteereitä, vaan hyväksyy myös kevyemmillä edellytyksillä palveluntuottajia 

mukaan tarjouskilpailuun, syrjii menettely niitä palveluntuottajia, jotka ovat 

82

jättäytyneet hankintamenettelyn ulkopuolelle luottaessaan hankintayksikön ilmoittamien 

kriteerien velvoittavuuteen. 

Tarjouspyynnössä on yksilöitävä tarjouksen valinnan kriteerit. Tarjoajien tasapuolisen 

ja syrjimättömän kohtelun vaatimus asettaa rajat sille, minkälaisiin seikkoihin tarjouk- 

sen valinta voidaan perustaa. Tasapuolisuus ja syrjimättömyys edellyttävät menettelyltä 

avoimuutta ja objektiivisuutta. Tasapuolisuus edellyttää lisäksi, että valinnan perusteena 

käytetään seikkoja, jotka ovat ilmenneet tarjouspyynnöstä siten, että tarjouspyynnön 

perusteella tehtyjä tarjouksia voidaan pitää keskenään vertailukelpoisina. Tasapuolinen 

kohtelu voidaan varmistaa vain ilmaisemalla tarjouspyynnössä etukäteen ne seikat, joi- 

hin valinta tullaan perustamaan. Tarjouksista on valittava joko kokonaistaloudellisesti 

edullisin tai hinnaltaan halvin. Jos tarjouspyyntö ei lainkaan sisällä kokonaistaloudelli- 

sen edullisuuden kriteereitä ja painotuksia, hankintayksikkö on velvollinen hankkimaan 

hinnaltaan halvimman. Näin ollen aina kun palvelunhankinnassa halutaan korostaa laa- 

dullisia ominaisuuksia, on siitä aina otettava maininta tarjouspyynnön arviointikriteerei- 

hin. 

Sangen luontevaa onkin, että kiinteistöpalveluhankinnoissa tarjouksen vertailussa käyte- 

tään kokonaistaloudellisesti edullisuutta eli hinnan lisäksi otetaan huomioon hankintaan 

liittyviä laadullisia tekijöitä. Hankintayksiköillä on oikeus itse määritellä ne laadulliset 

tekijät, jotka tulevat vertailussa huomioon otetuiksi. Näin voidaan osaltaan varmistaa 

tuotetun palvelun laatu, sillä kiinteistöpalveluissa laadunvalvonta on huomattavasti vai- 

keampaa kuin tavarahankinnoissa. Hankintayksiköillä on harkintavaltaa myös asetetta- 

essa vertailussa käytettäviä painotuksia. Mikäli hinnan painoarvo tarjouksen valintakri- 

teerinä on suuri, vaarana on, että palveluntuottaja tinkii hankinnan yhteydessä hinnasta 

laadun kustannuksella. Toisaalta kun tavoitteena on hankintojen tehostaminen, hinnan 

merkitys ei kuitenkaan saa jäädä olemattomaksi. Kokonaistaloudellisen edullisuuden 

arviointiperuste on kuitenkin liityttävä hankinnan kohteeseen, oltava objektiivisia ja 

syrjimättömiä eivätkä ne saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta. 

Hankintayksikön ei siten ole lainmukaista ilmoittaa tarjousten kokonaistaloudellisen 

edullisuuden arviointiperusteiksi tekijöitä, jotka ovat yleisiä ja yksilöimättömiä. Oike- 

uskäytännössä on katsottu, että esimerkiksi seuraavat kriteerit ovat olleet liian yleisiä ja 

yksilöimättömiä ja siten virheellisiä: 

• muut tarjouspyynnössä ja sen liitteissä sekä tarjouksissa esitetyt seikat 

• tarjousten vastaavuus hankintaohjelmassa osakokonaisuuksittain esitettyihin tavoitteisiin 

• tarjoajan esittämä sopimusluonnos, jossa on otettu kantaa aikatauluun, sopimussanktioihin 

ja hinnoitteluun 

83

• yleiset vaatimukset (miten tarjoajan ratkaisu mahdollistaa nopean, joustavan ja taloudellisen 

asteittaisen kehityksen ja toteutuksen) 

• palvelujen sopivuus hankintayksikön tarpeisiin 

• laatu 

• synergiaedut 

• käyttäjäraadin mielipide 

Palveluntuottajia on hankinnan kohteen ominaisuuksien määrittelyssä ja vertailussa 

käytettäviä painotuksia asetettaessa kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Esi- 

merkiksi ei ole sallittua käyttää valintakriteerinä pelkästään ilmaisua ”laatu”. Jos laatua 

halutaan käyttää valintakriteerinä, tulee tarjouspyynnössä ilmoittaa selkeästi ja mahdol- 

lisimman seikkaperäisesti kaikki osatekijät, jotka muodostavat kokonaisuudessaan han- 

kinnassa laadun valintakriteerinä. 

Oleellista kiinteistöpalveluihin liittyvissä hankinnoissa on, että tarjoajien ja tarjousten 

valintaan liittyvät kriteerit pidetään selvästi toisistaan erillään. On eri asia valita tarjoajat 

hankintamenettelyyn ja toisaalta valita tarjouskilpailun voittanut tarjous. Tarjoajien va- 

linnassa voidaan käyttää yritystä koskettavia kriteereitä, kun taas tarjouksen valinnassa 

on käytettävä objektiivisiä ja yksiselitteisiä hankittavaan kiinteistöpalveluun liittyviä 

tekijöitä. Samoja kriteereitä ei voida käyttää palveluntuottajan kelpoisuuden ja tarjouk- 

sen paremmuuden arvioinnissa. Tämä asettaa huomattavia vaatimuksia erityisesti tarjo- 

usten laadullisten tekijöiden määrittelyyn. 

84

10 YHTEENVETO 

Tämä tutkimusraportti koskien julkisia hankintoja erityisesti kiinteistöpalveluissa on 

monessakin mielessä ajankohtainen. Hankintalainsäädäntöä on uusittu ja uusi hankinta- 

laki tulee voimaan 1.6.2007. Toiseksi hankintalainsäädännön suhdetta kiinteistöpalve- 

luihin ei ole kovinkaan paljon tutkittu. Kolmanneksi raportin tekee ajankohtaiseksi se, 

että julkisten hankintojen saralla tapahtuu muutenkin paljon. Julkisten hankintojen kan- 

santaloudellinen merkitys kasvaa entisestään ja mm. hankintayksiköt pyrkivät kehittä- 

mään hankintaosaamistaan ja keskittämään hankintaorganisaatioitaan. 

Eräs merkittävä aihealue julkisissa hankinnoissa on oikeusperiaatteet. Merkittävimmät 

oikeusperiaatteet julkisissa hankinnoissa ovat kilpailun aikaansaaminen ja tarjousmenet- 

telyyn osallistuvien syrjimätön ja tasapuolinen kohtelu. Jälkimmäinen periaate vaikuttaa 

kauttaaltaan kaikissa tarjousmenettelyn vaiheissa ja se on usein ollut. oikeustapausten 

ratkaisuun vaikuttavana argumenttina. Esimerkiksi syrjimätön kohtelu edellyttää sitä, 

että eri paikkakunnilta olevia ehdokkaita tai tarjoajia kohdellaan samalla tavoin kuin 

oman kunnan yrityksiä. 

Mainittujen periaatteiden lisäksi on julkisiin hankintoihin vaikuttaa myös avoimuuden 

ja suhteellisuuden periaatteet. Periaatteiden merkitys korostuu, koska kaikki mainitut 

periaatteet mainitaan hankintalaissa. Periaatteiden merkitys korostuu edelleen tilanteis- 

sa, joissa hankintalaki ei aseta oikeussääntöjä siitä, miten tulee toimia. Näin ollen hankintayksiköiden 

tulee kiinnittää erityistä huomiota periaatteiden toteutumiseen. 

Hankintayksikön ja kilpailuttamisvelvollisuuden määritelmät ovat tärkeässä osassa ajatellen 

julkisia hankintoja ja erityisesti kysymyksiä siitä, kenen tulee kilpailuttaa hankintansa 

ja missä tilanteissa. Hankintalaissa on määritelty ne tahot, jotka ovat julkisia hankintayksiköitä. 

Yleensä on aika helposti selvillä, onko jokin yhteisö julkinen hankintayksikkö. 

On kuitenkin tapauksia, joissa vaaditaan erityisiä selvitystoimia sen osalta, 

onko jokin taho julkinen hankintayksikkö. Tällöin tulee perehtyä hankintalakiin, sen 

esitöihin sekä myös oikeuskäytäntöön. 

Valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava 

hankintansa hankintalain mukaisesti. Hankintojen kilpailuttamisen laajuuteen vaikuttaa 

hankinnan arvo eli ns. kynnysarvot. Uudessa hankintalaissa määritetään sekä EUkynnysarvot 

että kansalliset kynnysarvot. Kansallisten kynnysarvojen alittavat hankinnat 

voidaan toteuttaa noudattamatta hankintalaissa olevia menettelytapavaatimuksia. 

Hankintayksiköt voivat silloin toteuttaa kansallisen kynnysarvon alittavat hankinnat 

omien sisäisten hankintasääntöjen ja –ohjeiden mukaisesti. 

85

Hankintamenettelyt ja niiden valinta ovat merkittävässä osassa ajatellen kulloinkin kilpailutettavaa 

hankintaa. Hankintamenettelyt ja niihin liittyvät menettelytavat on määritelty 

hankintalaissa. Tarjoukset voidaan hankkia avoimella menettelyllä, rajoitetulla 

menettelyllä, neuvottelumenettelyllä, suorahankinnalla tai kilpailullisella neuvottelumenettelyllä. 

Avoin ja rajoitettu menettely ovat käytettävissä kaikissa hankinnoissa ja nämä 

ovat ensisijaisia kiinteistöpalveluiden hankintamenettelyjä. Näiden lisäksi hankintayksikkö 

voi käyttää neuvottelumenettelyjä ja suorahankintaa erityisen edellytysten 

täyttyessä. Neuvottelumenettelyn ja kilpailullisen neuvottelumenettelyn voidaan käyttää 

nimenomaisesti säädetyissä erityisolosuhteissa, ja näiden menettelyjen käyttöala on 

kiinteistöpalveluissa sangen rajoitettu. Avoin ja rajoitettu menettely ovat näin ollen lähtökohtaisia 

menettelytapoja hankintojen kilpailuttamiseksi. 

Näiden lisäksi eräänä hankintamenettelynä on puitejärjestely. Puitejärjestelyllä tarkoitetaan 

yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välistä sopimusta, 

jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat 

ehdot kuten hinnat ja suunnitellut määrät. Puitejärjestelyyn otettavien toimittajien 

valinnassa on noudatettava samoja ehtoja ja menettelyitä kuin muutenkin toimittajien 

valinnassa. Usean toimittajan kanssa tehtävään puitejärjestelyyn on valittava vähintään 

kolme toimittajaa, jollei kelpoisuusehdot täyttäviä tarjoajia ja hyväksyttäviä tarjouksia 

ole vähemmän. Toimittajien vähimmäismäärää koskevalla edellytyksellä pyritään edistämään 

riittävää kilpailua puitejärjestelyissä. 

Puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä puitejärjestelyn alkuperäisten 

osapuolten kesken. Järjestelyyn ei ole siten mahdollista ottaa hankintamenettelyn 

aloittamisen jälkeen uusia osapuolia, vaan hankintayksikkö voi tehdä puitejärjestelyyn 

perustuvat hankinnat vain järjestelyssä mukana olevilta toimittajilta. Puitejärjestely on 

käytössä mm. kiinteistöpalveluiden hankinnassa. Sen kohdalla voidaan puhua puitekumppanuudesta. 

Keskeinen osa tarjouskilpailun valmistelusta muodostuu tarjouspyynnön valmistelusta 

ja siihen liittyvistä tehtävistä. Ennen tarjouskilpailua hankintayksikön on toimitettava 

hankinnasta hankintailmoitus. Hankintailmoituksessa on ilmoitettava tarjoajille asetetuista 

vähimmäisvaatimuksista ja vaadittavista selvityksistä, jotta tarjoajat voivat ottaa 

vaatimukset huomioon harkitessaan tarjouksen tekemistä sekä sen sisältöä. Hankinnan 

oikeudellinen ydin perustuu huolellisesti laadittuun tarjouspyyntöön, joten tarjouspyynnön 

merkitystä ei voida liiaksi korostaa. Tarjouspyynnön sisältöä koskevat määräykset 

on määritelty hankintalaissa. 

Näiden lisäksi tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa on ilmoitettava myös muut 

tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjousten tekemisessä. 

86

Olennaista on se, että tarjouksen valintakriteerit sisältyvät tarjouspyyntöön. Lisäksi tar- 

jouspyynnössä on suotavaa epäselvyyksien välttämiseksi mainita myös, että sopimus ei 

synny hankintapäätöksellä tai tarjouksen hyväksymisellä vaan vasta myöhemmin tehtä- 

vällä sopimuksella. Tällainen ilmoitus selkeyttää sopimuksen syntymisajankohtaa sekä 

lisää osallistujien kykyä arvioida menettelyn kulkua avoimuusperiaatteen mukaisesti. 

Tarjouksille asetetaan hankintalainsäädännössä vain se vaatimus, että niiden tulee vasta- 

ta tarjouspyyntöä. Oikeuskäytännön mukaan, jos tarjous ei vastaa tarjouspyyntöä, se 

tulee hylätä. Tarjoajien vapaassa harkinnassa on, minkälaisen tarjouksen he jättävät ja 

mitä tarjouspyynnössä mainittuja ominaisuuksia he painottavat, kunhan tarjous vastaa 

tarjouspyynnön vähimmäisvaatimuksia. Mikäli tarjouspyynnössä on ilmoitettu ko- 

konais-taloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden painoarvot, tarjouksen menesty- 

minen edellyttää näiden seikkojen esille tuomista. 

Hankintayksikön on suoritettava hyväksyttyjen tarjousten perusteella tarjousvertailu, 

jossa se pyrkii tarjoukset objektiivisesti vertailemalla selvittämään, mikä tarjouksista on 

kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Tarjousten vertaileminen ei saa 

perustua mihinkään muihin kriteereihin kuin ennalta hankintailmoitus- tai tarjouspyyntö-vaiheessa 

ilmoitettuihin valintaperusteisiin. Kun tarjouksen valintaperusteena käytetään 

yksinomaan alinta hintaa, on saatujen tarjousten vertaileminen usein varsin yksinkertaista. 

Sen sijaan niissä tapauksissa, joissa tavoitteena on kokonaistaloudellisesti 

edullisimman tarjouksen löytäminen ennalta ilmoitettujen laatu ja muiden arviointikriteerien 

perusteella, edellyttää tarjousten vertailu huomattavasti tarkempaa analysoimista. 

Hankintayksikön on lainmukaista käyttää tarjousvertailussaan ainoastaan etukäteen 

hankintailmoituksessaan tai tarjouspyynnössään arviointiperusteiksi ilmoittamiaan tekijöitä. 

Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää käyttää tarjousvertailussa mitään muita tekijöitä. 

Tältä osin ei ole merkitystä sillä, olisiko ilmoittamatta jäänyt tekijä tärkeä tai 

merkittävä. Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää käyttää tarjousvertailussaan myöskään 

sellaisia tekijöitä, joista hankintayksikkö sinällään on pyytänyt tarjouspyynnössään 

tietoja ja tarjoajien vastauksia, mutta joita hankintayksikkö ei ole nimenomaisesti ilmoittanut 

tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiksi. 

Hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista 

sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Päätökseen 

tulee liittää kirjallinen ohje asian saattamisesta markkinaoikeuteen. Päätös perusteluineen 

sekä hakemusosoitus on annettava tiedoksi kirjallisesti niille, joita asia koskee. 

Ehdokkaan ja tarjoajan katsotaan saaneen päätöksen ja hakemusosoituksen tiedoksi, 

jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua niiden lähettämisestä. 

87

Hankintapäätöksestä on pidettävä erillään varsinainen hankintasopimus, jolla hankin- 

tayksikkö ja tarjouskilpailun voittanut tarjoaja sopivat palvelun suorittamisesta. Käytän- 

nössä hankintasopimuksen tekeminen kuitenkin vaikuttaa hankintalain soveltamiseen 

erityisesti silloin, kun tarjouskilpailun hävinnyt tarjoaja turvautuu käytettävissä oleviin 

oikeusturvakeinoihin. Mikäli hankintasopimus on tehty ennen asian saattamista markki- 

naoikeuden tutkittavaksi, voi markkinaoikeus määrätä hankintalain vaihtoehtoisista seu- 

raamuksista enää hyvitysmaksun. 

Jos ehdokas, tarjoaja tai muu asianosainen katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt 

hankinnan toteuttamisessa julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, asi- 

anosainen voi tehdä hakemuksen markkinaoikeudelle. Hakemus on tehtävä 14 päivän 

kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisesti tiedon hankintayksikön hankin- 

tamenettelyssä tekemästä päätöksestä ja sen perusteluista sekä hakemus-osoituksen. 

Käytännössä hakemuksen markkinaoikeudelle tekee useimmiten tarjouskilpailusta pois- 

suljettu ehdokas tai tarjoaja taikka sellainen tarjoaja, jonka tarjous ei ole tullut hankin- 

tamenettelyssä valituksi. Vaikka lain sanamuodon mukaan asianosaistoimivalta hankin- 

ta-asioissa on ”sillä, jota asia koskee”, on oikeuskäytännössä katsottu, että esimerkiksi 

kunnan palveluksessa ollut henkilöstö, joka aikaisemmin oli vastannut kunnan koulujen 

ja muiden laitosten ruokahuollosta, ei voinut saattaa kilpailuneuvoston käsiteltäväksi 

kunnan ulkoistamien ruokahuoltopalveluiden hankintamenettelyn oikeellisuutta. 

Mikäli hankintayksikön hankintamenettely on ollut julkisia hankintoja koskevien oike- 

usohjeiden vastaista, markkinaoikeus voi 1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi 

tai kokonaan; 2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakir- 

jassa olevaa kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä; 3) velvoittaa han- 

kintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä; taikka 4) määrätä hankintayksikön 

maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdol- 

lisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. 

Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi, jos muu seuraamustoimenpide saattaa 

aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa 

haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka, jos hakemus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen 

tekemisen jälkeen. Hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon 

hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, hankinnan kokonaisarvo ja hakijalle 

aiheutuneet kustannukset ja vahinko. 

88

LÄHDELUETTELO 

Kirjallisuus 

Alkio Mikko – Wik Christian, Kilpailuoikeus. Talentum Oy. Jyväskylä. 2004. 

Arrowsmith Sue, The law of public and utilities procurement. Sweet and Maxwell. 

1996. 

Arrowsmith Sue, The problem with discussions with tenders under E.C. procurement 

directives: The current law and the case for reform. Public Procurement Law Review 

3/1998. 1998. 

Kalima Kai, Julkisyhteisöjen hankintatoimi; Tutkimus julkisyhteisöjen hankintatoimen 

oikeussäännöistä ja –käytännöistä. Suomalaiset Oikeusjulkaisut SOJ Oy. Saarijärvi. 

2001. 

Kruger, Public procurement: Global revolution. Arrowsmith-Davies (ed.). Kluwer Law 

International. 1998. 

Kuoppamäki Petri, Markkinavoiman sääntely EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa. Jyväskylä. 

2003. 

McCrudden Christopher, Public procurement, contract compliance and social policy in 

the European Union. Clarendon Press. 1996. 

Pohjonen Mika, Julkisia hankintoja koskeva oikeuskäytäntö. Yrityssanoma Oy. Hamina. 

2002. 

Pöyhönen Juha, Sopimusoikeuden järjestelmä ja sopimusten sovittelu. Suomalaisen 

lakimiesyhdistyksen julkaisuja. Vammala. 1988. 

Virtanen Pertti, Kilpailulait ja laki julkisista hankinnoista. Tietosanoma Oy. Pieksämäki. 

2003. 

Wilhelmsson Thomas, Social contract law and European integration. Great Britain 

1995. 1995. 

89

Lainsäädäntö ja valmisteluasiakirjat 

Eu:n komission selvitys, The cost of non-Europe in public procurement. 1998. 

Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamissopimus, Rooma 1957. 

Hallintokäyttölaki (586/1996) 

Hallituksen esitys laiksi julkisista hankinnoista 50/2006 

Hankintadirektiivi, 2004/18/EY; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 

2004/18/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julki- 

sia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovitta- 

misesta 

Kauppa- ja teollisuusministeriö, Julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992) koko- 

naisuudistusta valmistelleen työryhmän muistio (15.11.2004). KTM Julkaisuja 36/2004. 

Helsinki. 

Laki julkisista hankinnoista (1505/1992) 

Markkinaoikeuslaki (1527/2001) 

Uhkasakkolaki (1113/1990) 

Oikeuskäytäntö 

Kilpailuneuvoston päätökset 

d:o 30/359/1998, d:o 45/359/98, d:o 57/359/1998 

d:o 67/690/1999, d:o 95/690/1999, d:o 97/690/1999, d:o 100/690/1999, d:o 

122/690/1999, d:o143/690/1999 

d:o 48/690/2000 

d:o 35/690/2001, d:o 77/690/2001, d:o 89/690/2001 

Markkinaoikeuden tuomiot 

06/2002, 105/2002, 120/I/2002 

90

2/2003, 41/2003, 85/2003, 118/2003, 123/2003 

22/2004, 68/2004, 126/2004, 170/2004, 180/2004, 186/2004, 209/2004, 221/2004 

17/2005, 18/2005, 19/2005, 33/2005, 48/2005, 53/2005, 57/2005, 58/2005, 63/2005, 

71/2005, 72/2005, 85/2005, 100/2005, 156/2005, 183/2005, 210/2005 

19/2006, 30/2006, 102/2006, 153/2006, 159/2006, 191/2006, 233/2006 

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut 

3.9.1998 taltio 1619 

17.8.1999 taltio 2027, 1.12.1999 taltio 3895 

4.7.2001 taltio 1551 

2.12.2002 taltio 3157 

12.12.2003 taltio 3202, 89/2003 

6.10.2004 taltio 2514 

78/2005 

Ey:n tuomioistuimen ratkaisut 

C-285/1999 

C-18/2001, C-315/2001 

Itä-Suomen hovioikeus 

30.5.2006 d:o s 05/209 

91

TEKNILLISEN KORKEAKOULUN RAKENTAMISTALOUDEN LABORATORION RAPORTTEJA: 

TKK-RTA-R235 Tieva, A., Junnonen, J-M., 

Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimukset, 2007. 

TKK-RTA-R234 Aalto, L., Saari, A., 

Tehokas palvelutalo, 2007. 

TKK-RTA-R233 Lukosiute, I., 

Competitiveness of finnish firms in building markets in the baltic countries, 2006. 

TKK-RTA-R232 Oyegoke, A., 

Infrastructure life-Cycle Development: Finance and Execution Development Strategies, 2005. 

TKK-RTA-R231 Tieva, A., Junnonen, J-M., 

Elinkaaritoteutuksen sopimusoikeudelliset ulottuvuudet, 2005 

TKK-RTA-R230 Kiiras, J., Erälahti, J., Maijala, A., Tuhola, M., Töyrylä, I., 

Infrarakentamisen elinkaaripalvelu. Uusi elinkaarimalli, vaihtoehto elinkaariurakalle, 2005. 

TKK-RTA-R229 Ventovuori, T., Miettinen, I., Hyttinen, L., Paloheimo, K-S., 

Toimitilapalvelujen hankinta- ja tuotantotavat, 2005. 

Lisäksi saatavana rakentamistalouden laboratorion selvityksiä. Tilaukset p. (09) 451 3743 tai fax (09) 451 3758. 

ISBN 978-951-22-8738-3 

ISBN 978-951-22-8739-0 (pdf) 

ISSN 1456-9329 

Picaset Oy, Helsinki 2007

KIINTEISTÖPALVELUT JULKISENA HANKINTANA - TKK

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?