Artikkelisivut / Artikel - Rengas

Ovet auki osallistumiselleMoni meistä aikuisiällä ulkomaille muuttaneistatietää, miltä tuntuu uuden tuttava- jaystäväpiirin tai harrastusten etsiminen ja millaistaon mennä uutena mukaan jo vakiintuneeseenyhteisöön. Useille juuri suomalaisyhteisöonkin se, jota ensimmäisenä etsitään jajonka toimintaan osallistutaan esimerkiksi lastenkielikoulun tai kirkon kautta.Arkuutta molemmin puolinEhkä kuitenkin vielä suurempi yllätys minulle onollut, kuinka arkoja jo vakiintuneet jäsenet saattavatolla pyytämään uutta ihmistä mukaan. Pelätäänkö,että se koettaisiin ”tyrkyttämisenä”? Taiajatellaanko, ettei uudella varmaankaan ole aikaatai hän ei ole kiinnostunut juuri tästä meidän toiminnasta?Olen myös huomannut, että ikärajojenyli on melko vähän liikkumaa: oletetaan, ettänuoret menevät nuorten juttuihin ja iäkkäämmätpuuhaavat omiaan - näin osa toimintaa jää esittelemättätulokkaalle.Itse olen kokenut uuteen yhteisöön asettumisenmuutamaan kertaan sekä tavannut paljonmuita ”uusia”. Mielenkiinnolla havaitsin itsestäni,kuinka arka aluksi olin osallistumaan toimintaan.Samaa olen kuullut myös muilta. Tätä artikkeliakirjoittaessani sain sähköpostin ystävältä, jossahän kertoi halustaan liittyä erään yhteisön toimintaan.Häntä kuitenkin mietitytti, uskaltaakohän sittenkään lähteä mukaan. Arkuuden aiheitaolivat muun muassa ”osaako siellä sitten mitäänsanoa?” ja ”haluaisiko ne edes minua listoille?”.Vaikuttaa siltä, että monissa meistä piilee”pieni arkajalka”.Miten uusi tulija löytää paikkansa helpommin?Nämä havainnot ovat saaneet minut miettimäänmahdollisia keinoja, joilla helpottaa mukaan tulemistaja mukaan pyytämistä. Syitä arkuuteenon tietystikin monia luonteesta ja itsetunnostalähtien. Tässä kirjoituksessa kuitenkin mietin käytännönsyitä, miksi toimintaan voi olla joskus vaikeaapäästä kiinni. Yritän myös löytää mahdollisiatoimintamalleja, joilla helpottaa ensisijaisestiuuden tulokkaan kotiutumista.kuva: Piia Rossi12 |04-05 • 2013