Artikkelisivut / Artikel - Rengas

Tässä lehdessä / In dieser AusgabeAvoimuutta tarvitaan”On hankala tarjoutua tehtäviin, joita ei ymmärrä tai - pahimmassa tapauksessa- joiden olemassaolosta ei edes tiedä”, toteaa Piia Rossi pohtiessaan,millaista on tulla uutena jo vakiintuneeseen yhteisöön. Hänen kokemuksensamukaan sekä uusi tulokas että vastaanottava ryhmä ovat usein turhankinarkoja. Mikä auttaa? Lue Piian mietteitä sivuilta 12-13.12„Schlag den Raab“ mit MölkkyAm Abend des 12.1.2013 hatte das finnische Wurfholzspiel Mölkky seinePremiere in dem bundesweiten deutschen Fernsehen. In der Sendung”Schlag den Raab” wurde eine Runde Mölkky gespielt. Michael und Horstvon „Nürnbergin Pölkkyveikot“ (NPV) waren als Schiedsrichter dabei underzählten Kaisa Laiho anschließend von ihren Erfahrungen. Lesen Sie dasInterview auf S. 16-17.16Linnanrouvia”Ei, älkää tehkö tätä minulle! En kestä, jos Kertun ja Helmutin 40-vuotinenavioliitto kaatuu näihin kirjeisiin!” Naisten seminaarissa Ebernburgin linnassaeläydyttiin luomaan Kerttu-Marketta Aaltonen-Müllerin elämänkertaa.Kertun elämän käänteiden kautta osanottajat tutkivat naiseutta ja naisenaolemista. Jokainen sai tuoda kudokseen mukaan oman säikeensä ja omattuntonsa. Lue lisää sivuilta 22-23.22Mutter Siepe25-vuotiaana suomalaisesta Tuula Siepestä tuli kokonaisen kylän äiti – ravintola”Mutter Siepen” emäntä. ”Kylän olohuone” on nähnyt monta tarinaaja niistä kertovat vanhat esineet sen seinillä. Myös Münsterin suomalainenseurakunta on ottanut Tuulan tuvan omakseen ja vuolaana hersyivät tarinattaas jokatalvisessa takkaillassa. Lue lisää sivuilta 24-25.24PyhispannariaEteinen on täynnä isoja kenkiä, pieniä kenkiä, vaaleanpunaisia kenkiä, saappaitaja vilkkuvia vauhtikenkiä. Iloinen tungos täyttää düsseldorfilaisenRissasen perheen kodin, kun pyhis on alkamassa. Pyhis on Raamatun kertomuksialapsen tasolla, lauluja ja leikkejä – ja lopuksi pyhispannaria mukavassaseurassa. Eikä haittaa, vaikkei aina jaksaisi istua hiljaa paikallaan.Erika Nyman kertoo pyhiksestä tarkemmin sivuilla 26-27.262 |04-05 • 2013

taen samalla puolipäiväisesti paikallisen saksalaisenseurakunnan papin töitä. Kai muistelee:”Kun saavuin Saksaan, selveni varsin pian, ettäsekä suomalaisilla seurakunnilla että saksalaisellaseurakunnallani oli yksi selkeä yhteinen intressija puute – nuorisotyö. Molemmilla tahoillasen niukkuus koettiin kipeäksi ongelmaksi. Pianmyös kävi selväksi, että molemmilla tahoilla toivottiin,että minulla olisi edes jonkinlainen viisastenkivi takataskussani tilanteen korjaamiseksi.”Toimiiko Suomen malli ulkosuomalaistyössä?Jo seuraavana vuonna, 1983 järjestettiin ensimmäinensuomalais-saksalainen rippileiri LahdenHeinäsaaressa. Saksasta mukana oli 13 rippikoululaista.Isoset olivat Rüsselsheim-Königstädteninseurakunnan umpisaksalaisia nuoria, joille KaiHenttonen oli pitänyt vuoden mittaisen isoskoulutuksensuomalaisen mallin mukaan.Saksassa asuvien innostus kasvoi vuosi vuodeltaja 1988 rippikoululaisia oli jo 38. Yhden leirinjärjestäminen ei enää riittänyt ja uusi yhteistyöseurakuntalöytyi Helsingistä. Leirit järjestettiinensimmäisestä alkaen tiiviissä yhteistyössä suomalaistenseurakuntien kanssa siten, että puoletleiriläisistä, isosista ja opettajista oli Saksasta,toinen puoli suomalaisia yhteistyöseurakunnannuoria ja työntekijöitä. Työ kasvoi tasaisesti javuosina 1990-2000 leirejä järjestettiin vuosittainkolme. Parhaimmillaan rippikoululaisia oliliki 80. Uudella vuosituhannella Saksasta tulevienrippikoululaisten määrä on kääntynyt laskuunja tuntuu nyt vakiintuneen noin 30-35 rippikoululaiseen.kuva/Foto: SKTK:n arkisto04-05 • 2013 | 5

„Das Best e auf d e mKonfica m p wa r dieGe m e inschaft unt e r d e nJugendlichen.“Timo, 15 Ja h re,Tu rku 2012ResurssikysymyksiäToiminnan kasvaessa kävi selväksi, etteivätpappien resurssit riittäneet näin laajamittaisenrippikoulu- ja nuorisotyön toteuttamiseenoman seurakuntatyön ohella. Maija Jalass aloitti1.1.1989 työnsä SKTK:n kasvatusasiain sihteerinätehtävänään hoitaa mm. rippileirien järjestelyjä.Vuonna 1998 nimitys muutettiin nuorisosihteeriksija työnkuvaa tarkistettiin. Nuorisosihteerinpuolipäiväistä tointa hoiti vuoteen 2008 PäiviLukkari. Hanna Dallmeier toimi äitiysloman sijaisena2005-2007. Tämän jälkeen rippikoulujanuorisotyö liitettiin osaksi Saksan suomalaispappientyötä. 2008-2010 työstä vastasi SannaKiviluoto, sen jälkeen siitä ovat vastanneet AnssiElenius, Reettakaisa Sofia Salo, Päivi Vähäkangasja Päivi Lukkari. Syksyllä 2013 rippikoulutyön ottaahoitaakseen Anna-Maari Ruotanen.Yhteistyöseurakunnat ovat vaihdelleet vuosiensaatossa ja leirejä onkin järjestetty Lahden jaHelsingin lisäksi mm. Paltamossa, Järvenpäässä,Virroilla ja Seinäjoella. Tällä hetkellä yhteistyötätehdään Espoon Olarin (vuodesta 2001) ja TurunMartin (vuodesta 2009) seurakuntien kanssa.Jumikset leirin selkärankanaJo 80-luvulla Sasu-rippikoululle vakiintui vielänykyäänkin toimiva konsepti: rippikouluun kuuluikeväinen tutustumisviikonloppu Oberurselissa,oman saksalaisen kotiseurakunnan toimintaantutustumista, kesän leirijakso Suomessa sekäjatkoripari syksyllä Oberurselissa. Lisäksi heti ensimmäisenSuomessa pidetyn leirin jälkeen alettiinjärjestää isoskoulutusta, joka vakiintui piankahden viikonlopun mittaiseksi. Koko työ perustuutoisaalta Suomen kirkon rippikoulusuunnitelmaan”Elämä – usko – rukous” ja toisaalta kaksikielisyyteenja –kulttuurisuuteen. Kieliryhmittäinpidettäviä ohjaajajohtoisia oppitunteja ei ole kuinmuutama päivässä. Oppimista tapahtuu erilaisissaryhmätöissä, rastiradoilla ja koko leirin kans-6 |04-05 • 2013

sa toteutettavissa spektaakkeleissa. Helmirukoushetket,isosten toteuttamat hartaudet ja yhdessävalmistellut jumalanpalvelukset rytmittävät päiviä,johdattavat tutustumaan hengellisen elämänmonimuotoisuuteen ja rohkaisevat etsimään omiatapoja Jumalan kohtaamiseen.Tischtennis und Theologie”Parasta Sas u-ripa rissaon, ett ä ol e n löytä nyt tos ira kkaita ystäviä, joitt e nkanssa jaa n s ekä vahojaripa ri m uistoja ett ä u u-sia elä m yksiä, nyt ja t u-levaisuudessakin.”Anna liisa, 19 .,Espoo 200830 Jahre deutsch-finnische Konficamps: beinahtausend Lebensgeschichten; Freundschaftenund Erfahrungen, die das Leben der Menschen geprägthaben; tausende und abertausende Liederund Gebete; Lachanfälle und Tränen, mehr oderwenige geistreiche Spiele; Lachssuppe, finnischeGrillwürstchen und muurinpohjalettu; Sauna,Schwimmen und Kanufahren; Meinungsverschiedenheitenund Streitgespräche unter anderemüber das Rauchen, die Nachtruhe und sonstigefreiheitbeschränkende Regeln; theologische Diskussionen;Fußball-, Volleyball- und Tischtennismeisterschaften;Überzeugungsarbeit bei denGremien der finnischen Partnergemeinden sowiebeim Vorstand und Geschäftsführer vom ZfkA;tausende Briefe und E-Mails; Busfahrten kreuzund quer durch Finnland; Übersetzungsfehler;Lach- und Sachgeschichten… und vieles mehr.Die Erfolgsgeschichte geht weiter.PÄivi luKKaRikuvat/Fotos: Ari Geil, Katri Haapalinna, SKTK:n arkisto”Paras koke m uks e n iSas u-ripa rilla oli t u-tustua suomalaisii nrippikou l ulaisii n jaolla osana tätä kahd e nmaa n nuorison tapaamista.”Ma risa, 15 .,Tu rku 201204-05 • 2013 | 7

Näin Sasu nähdäänSuomessa12 vuotta Sasua OlarissaSanoilla ”Sasu on elävä legenda” ovat suomalais-saksalaisenrippikoulun käyneet jo vuosienajan yhteistä kokemustaan toisilleen kuvailleet.Suomalaisessa kulttuurissa rippikoulu on säilyttänytvahvan asemansa, vaikka viime vuosinakirkon asema yhteiskunnassa on monilta osinollut suuren muutoksenkourissa. Ilolla me rippikouluatyöksemmetekevät saamme huomatavuosi vuodelta,että ripari on lähestulkoonkaikille nuorilleantoisa ja mieleenjäävä kokemus,joka parhaimmillaantuo elämään pysyvästijotain uutta ja hyvää.Ne nuoret, jotka jatkavatrippikoulusta isoskoulutukseen,pitävätomaa rippikouluaanusein vertailukohtanakaikelle tulevalle. Omarippikoulu on ”paras”.Erityisellä tavalla tämä lämmin kunnioitus näkyyjuuri Sasu-riparien kohdalla. Juuri tämä kokemustahdotaan nähdä myös isosen näkökulmasta.Mikä tätä selittää?Nykyisten rippikoulujen joukossa Sasu-riparinleirijakso on muutamia päiviä tavanomaista pidempi.Yhdessä vietetty aika korreloi vaikuttavuuteen.Leirin kuluessa nähdään usein itsensäylittämistä. Kaksikielinen toiminta on monestanuoresta etukäteen asia, joka tuo rippikouluunalkuun lisäjännitystä. Tämä tosiasia tuo todennäköisestiSasuille ”valikoituneen” joukon nuoria.Leirillä saamme usein nähdä, kuinka saksaakoulussa lukeneet rohkaistuvat käyttämään tätäkieltä käytännössä ja ummikotkin oppivat kuinhuomaamattaan muutamia sanoja uutta kieltä.Tällainen havainto itsestä on varmasti nuorellevoimaannuttava ja avartava kokemus. Kansainvälistyvässämaailmassa Sasu-ripari on jotainajan hengen mukaista. Leirillä solmitut ystävyyssuhteetjohtavat monesti myös käytännön tasollakansainvälisyyteen. Kavereihin pidetään yh-”Paras koke m uks e n i Sas u-ripa rilla oli yht ein e n ripari-la u l u kon rmaatiilaisuudessa s ekä”saa ressa” pid etty lett u-kes t i-iltaohe lma.”St e lla, 18 .,Espoo 20098 |04-05 • 2013

teyttä ja heitä käydään tapaamassa. Maailmaavartuu.Työntekijä pääsee itsekin olemaan osallinentästä kaikesta edellä mainitusta. Tämän lisäksityöntekijänä olen saanut kokea, että Sasun erityispiirteistäjohtuen tätä rippikoulua myös suunnitellaanaivan erityisellä tavalla. Toivottavastitämä on näkynyt laadussa. Lisäksi on ollut mielenkiintoistapäästä sukeltamaan saksalaisen sisarkirkonja ulkosuomalaisseurakuntien työn todellisuuteen.Eroja on paljon mutta yhtäläisyyksiäenemmän. Niin Suomen ja Saksan kansojen kuinmyös näiden maiden kirkollisen elämän välillä onvahva vuosisatainen side. Sasu-ripari on osa tätäkulttuurista jatkumoa. Me olarilaiset olemme kiitollisiasiitä, että saamme olla lujittamassa tätäsiltaa ja oppimassa uutta.antti MalinEn Ja MaRKus silvola,olaRiJuureS-reissuja odotetaan TurussainnollaEnsi kesänä täällä Turussa järjestetään järjestyksessäänneljäs Sasu-rippikoululeiri. VaikkaSasu-leirien historia onkin turkulaisittain kohtuullisenlyhyt, on niille kuitenkin muotoutunutoma paikkansa hieman toisenlaisina rippikouluina,joihin hakeudutaan yli seurakuntarajojen.Olemme kokeneet Sasu-ryhmien edustavaneräänlaista matalan profiilin kansainvälistä kohtaamista,joka on mahdollista hyvin erilaisillenuorille. Yhteinen mutta samalla myös erilainenkulttuuritausta muodostaa tavallaan avarammantilan, jossa erilaisista lähtökohdista tulevat nuoretvoivat rohkeammin olla oma itsensä. Lisäksirippikoululeirien kaksikielisyys mahdollistaa toisenlaiseenkulttuuriin tutustumisen ilman, ettäkielitaito sinänsä muodostaisi korkean kynnyksen.Syksyiset JuureS-viikonloput ovat koonneet Turustamatkalle sekä kesän rippikoululaisista ettäisosista koostuvan joukon. Osa nuorista on osallistunutjo useamman kerran tapahtumaan. Nuoretovat kokeneet viikonlopun palkitsevana ja sitouttavana,tapahtumana, jota jo odotetaan. Tapahtumallaon toki merkityksensä ystävyyssuhteidenvaalimisessa, mutta tällaisella kansainvälisyydelläon myös tärkeä merkitys nuorten seurakuntakäsityksenlaajenemiselle ”sisäpiiristä” kohti rikkaampaa,universaalia kirkkoa.hannElE lund Ja sEPPo RiihiMÄKi,tuRKukuvat/Fotos: Ari Geil, Tuuli Krappitz, Anna Prusila/Markus Silvola, Turun Martinseurakunta, SKTK:n arkisto04-05 • 2013 | 9

Kutsu Einladung”Kerran usko lapsuuden...”Sasu-juhlavuosi 2013Ensimmäinen saksalais-suomalainen ripari järjestettiin Lahden Heinäsaaressa vuonna 1983. Nyt 30vuotta myöhemmin Sasu-ripareita järjestetään Espoon Hvittorpissa ja Turun Harvan saarella. Juhlavuodenkunniaksi järjestämme Saksan suomalaisissa seurakunnissa riparimessuja, joihin kutsummekaikkia Sasu-ripareilla kautta vuosikymmenten konfirmoituja.Tervetuloa riparimessuun laulamaan vanhoja tuttuja veisuja, kertomaan ja kuulemaan mieleenpainuvimpiariparimuistoja, siunattavaksi alttarille!Jos haluat osallistua riparimessun toteutukseen, ota yhteyttä alueesi pappiin.Juhlavuoden riparimessut FestgottesdiensteSu/So 1.9. HamburgSu/So 15.9. 11:00 BielefeldLa/Sa 21.9. 15:30 HannoverSu/So 22.9. 15:00 BerlinSu/So 15.9. 16:00 DüsseldorfLa/Sa 21.9. 16:00 MünsterSu/So 6.10. 16:00 KölnLa/Sa 14.9. 16:00 KarlsruheSu/So 22.9. 16:00 FrankfurtSu/So 15.9. 15:00 MünchenSu/So 22.9. 15:00 StuttgartSu/So 29.9. 15:00 NürnbergHerzlich willkommen zum Konfi-Fest-Gottesdienst! Wir singen alte NSV-Schlager, erzählen undhören Erinnerungen von den Konficamps, feiern das Abendmahl und es gibt die Möglichkeit, am Altargesegnet zu werden.Das erste finnisch-deutsche Konficamp wurde 1983 in Lahti organisiert. Heute gibt es zwei Konficampsin Espoo und in Turku. Zur Feier des 30-jährigen Jubiläums laden wir alle, die auf den finnisch-deutschenKonficamps konfirmiert wurden, zu einem Konfi-Fest-Gottesdienst ein.Wenn du den Konfi-Fest-Gottesdienst mitgestalten möchtest, melde dich bei der finnischen Pfarrerin/ dem Pfarrer auf deinem Gebiet!kuva/Foto: Ari Geil10 |04-05 • 2013

Suomalaisten monikulttuurinen sukupolvikuva/Foto: SiiirtolaisuusinstituuttiSiirtolaisinstituutin julkaisema kirja ”Mun Stadi”kertoo maahanmuuttajien kokemuksista Suomessa,tarkemmin sanottuna Helsingissä eli Stadissa.Kirja on suunnattu sellaisille ihmisille, jotkaeivät ole perehtyneet maahanmuuttaja-aiheeseen,mutta ovat halukkaita tietämään asiastalisää. Seitsemän maahanmuuttajataustaista somalinuortakertoo omin sanoin ja avoimesti taustastaan,elämästään ja kokemuksistaan. He ottavatmyös kantaa siihen, miten maahanmuuttajiinsuhtaudutaan Suomessa. Kirja koostuu kaikenkaikkiaan 15 eri aihepiiristä, joita ovat mm. lapsuus,kasvatus, koulu, uskonto, rasismi ja armeija.Kirjoittajat kuvaavat mielestäni hyvin, millaistaon elämä maahanmuuttajana maassa, jossamaahanmuutto on uusi ilmiö ja jossa vieläkinennakkoluulo ja rasistiset ajatukset tulevat esillejokapäiväisessä elämässä. Osa kirjoittajista onsyntynyt Suomessa, kasvanut Suomessa, käynytsuomalaista koulua ja puhuu sujuvasti suomea.Kuitenkin he joutuvat kohtaamaan rasismia jokapaikassa. Heitä kohdellaan erilaisina, vaikka he eivätoikeastaan ole sitä. He ovat ehkä uusi sukupolvisuomalaisia, jotka elävät kahden maan jakulttuurin välistä elämää, mutta joiden kotimaaon kuitenkin Suomi.Yksi kirjoittajista kertoo, että hänellä ei ehkäole samanlaista isänmaantunnetta kuin muillasuomalaisilla. Kuitenkin hänelle on selvää, ettähänen tulee tarvittaessa puolustaa kotimaataanSuomea, missä hänen perheensä ja ystävänsä elävät.Tämän takia hän kävi armeijan – ja oli joukossaainoa tummaihoinen. Hän kuitenkin kertoo,että sai armeija-aikana osakseen enemmänarvostusta muilta suomalaisilta kuin ikinä ennenelämässään. Tietenkin on myös niitä, jotkaeivät tunne oloaan suomalaiseksi, mutta he kunnioittavatsuomalaisten tapoja ja noudattavatSuomen lainsäädäntöä. Kirjassa nostetaan esillekysymys, miksi suomalaiset eivät arvosta, vaanjoskus jopa halveksuvat maahanmuuttajia. Kirjoittajienmielestä medialla on tähän suuri vaikutus.Usein esim. rikoksen yhteydessä kerrotaan,että henkilö oli maahanmuuttajataustainen. Aikaharvoin puhutaan maahanmuuttajista positiivistenasioiden yhteydessä. Ennakkoluulot ja tietämättömyysvielä vahvistavat näin syntynyttä negatiivistaasennetta.Minun mielestäni seikat, jotka kirja tuo esille,pitävät suurelta osin paikkansa. Suomessa kohtaavalitettavasti edelleen paljon rasismia. Suosittelenkirjaa niille, jotka asennoituvat kriittisestimaahanmuuttajia kohtaan. Olen itsekin olluttavallaan maahanmuuttaja, kun muutin SaksastaSuomeen, vaikka minulla onkin Suomen kansalaisuus.Jos on kotoisin jostain muusta maasta,on Suomessa vaikeaa päästä sisälle yhteiskuntaanja saada suomalaisia ystäviä. Minun tilannettanihelpotti, että puhuin suomea ja tulin samastakulttuuripiiristä. Tämä kirja auttoi minua ymmärtämäänmaahanmuuttajia laajemmin. Huomasin,että he ovat varsin samanlaisia kuin minä itse jakokevat asiat samalla tavalla. Koska kirja on kirjoitettukokonaan puhekielellä, tarkemmin sanottunaHelsingin slangilla, tämä kuva vahvistuuentisestään.Max FriedrichMax Friedrich on suomalais-saksalainen opiskelija,joka on suorittanut lukion Suomessa.Mun stadi. toim. Helena Oikarinen-Jabai.Siirtolaisuusinstituutti, Turku 2012.ISBN 978-952-5889-30-7Kirjaa voi tilata siirtolaisuusinstituutin nettikaupastahintaan € 20,- + toimituskulut,www.siirtolaisuusinstituutti.fiSiirtolaisuusinstituutissa on esillä myös kirjanaihetta esittelevä näyttely ”Mun silmin”.04-05 • 2013 | 11

Ovet auki osallistumiselleMoni meistä aikuisiällä ulkomaille muuttaneistatietää, miltä tuntuu uuden tuttava- jaystäväpiirin tai harrastusten etsiminen ja millaistaon mennä uutena mukaan jo vakiintuneeseenyhteisöön. Useille juuri suomalaisyhteisöonkin se, jota ensimmäisenä etsitään jajonka toimintaan osallistutaan esimerkiksi lastenkielikoulun tai kirkon kautta.Arkuutta molemmin puolinEhkä kuitenkin vielä suurempi yllätys minulle onollut, kuinka arkoja jo vakiintuneet jäsenet saattavatolla pyytämään uutta ihmistä mukaan. Pelätäänkö,että se koettaisiin ”tyrkyttämisenä”? Taiajatellaanko, ettei uudella varmaankaan ole aikaatai hän ei ole kiinnostunut juuri tästä meidän toiminnasta?Olen myös huomannut, että ikärajojenyli on melko vähän liikkumaa: oletetaan, ettänuoret menevät nuorten juttuihin ja iäkkäämmätpuuhaavat omiaan - näin osa toimintaa jää esittelemättätulokkaalle.Itse olen kokenut uuteen yhteisöön asettumisenmuutamaan kertaan sekä tavannut paljonmuita ”uusia”. Mielenkiinnolla havaitsin itsestäni,kuinka arka aluksi olin osallistumaan toimintaan.Samaa olen kuullut myös muilta. Tätä artikkeliakirjoittaessani sain sähköpostin ystävältä, jossahän kertoi halustaan liittyä erään yhteisön toimintaan.Häntä kuitenkin mietitytti, uskaltaakohän sittenkään lähteä mukaan. Arkuuden aiheitaolivat muun muassa ”osaako siellä sitten mitäänsanoa?” ja ”haluaisiko ne edes minua listoille?”.Vaikuttaa siltä, että monissa meistä piilee”pieni arkajalka”.Miten uusi tulija löytää paikkansa helpommin?Nämä havainnot ovat saaneet minut miettimäänmahdollisia keinoja, joilla helpottaa mukaan tulemistaja mukaan pyytämistä. Syitä arkuuteenon tietystikin monia luonteesta ja itsetunnostalähtien. Tässä kirjoituksessa kuitenkin mietin käytännönsyitä, miksi toimintaan voi olla joskus vaikeaapäästä kiinni. Yritän myös löytää mahdollisiatoimintamalleja, joilla helpottaa ensisijaisestiuuden tulokkaan kotiutumista.kuva: Piia Rossi12 |04-05 • 2013

Keskusteluissa ”uusien” kanssa on ilmennyt,kuinka monien mielestä kokonaiskuvan puutetoiminnasta vaikeuttaa osallistumista. Uusi jäsenei uskalla tarjota ideoita, apua tai mielipiteitä,kun ei oikein tiedä, mistä on kysymys. Saattaaolla, että hänelle on unohdettu kertoa, mitätehdään, miksi tehdään ja missä tarvittaisiin tekijöitä.Todennäköisesti taustalla on se, että tutuilleasioille helposti sokeutuu ja ne vaikuttavatitsestäänselvyyksiltä.Tästä syystä voisikin ollahyvä ajatus, että valittaisiinhenkilö, jonka tehtävänäolisi esitellä ryhmän toimintaa. Tällainen laajempiesittely helpottaa huomattavasti mukaantulemista ja saa uuden kokemaan, että hänen panostaantarvitaan ja arvostetaan. Tiedon puutetoiminnasta, rakenteista ja toimijoista johtaa siihen,että on hankala tarjoutua tehtäviin, joita eiymmärrä tai - pahimmassa tapauksessa - joidenolemassaolosta ei edes tiedä.Johtavana ajatuksena uusien jäsenten mukaanhoukuttelemisessa ja toimintaan perehdyttämisessätulisi olla avoimuuden, rehellisyyden sekäkuuntelevan asenteen. Parhaiten asia toimii, kunihmiset kohtaavat toisensa kasvokkain ja avoimesti.Mielestäni jokainen jäsen toimii mainoksenatoiminnalle ja kaikkien panosta tarvitaankohtaamaan uusia. Helposti lähestyttävät ihmisetja avoimuus madaltavat mukaan tulemisenkynnystä. Vaatii rohkeutta ja energiaa tyrkyttääitseään joukkoon - on helpompi lähteä, kun jokukutsuu ja avaa ovea!Itse olen perustanut ”The Trailing Spouses”–taidekollektiivin. Kierrän esittelemässä toimintaammeeri tilaisuuksissa. Ryhmäämme liittyvälleuudelle jäsenelle esitellään kollektiivin toimintaaaina myös kahden kesken. Kollektiivimme pyrkiidemokraattiseen toimijuuteen. Sen takia pidämmetärkeänä, että kaikki jäsenet ovat alustaalkaen perillä näkemyksistämme ja toimintatavoistamme.Pyrimme luomaan ilmapiirin, jossauusi tulokas tuntee itsensä tervetulleeksi ja voiosallistua omien halujensa ja kykyjensä mukaan.Avoimuutta kuppikuntamentaliteetin sijaanOlisikin tärkeää, että toiminnassa jo pitkäänmukana olleet jäsenet jakaisivat heille kertynyttätietoa ja taitoa, kertoisivat rohkeasti kuka tekeeja mitä, mitä perinteitä on, mitkä ovat toiminnankulmakivet, mitä on suunnitteilla ja mitentoimintaan voi tulla mukaan. Ennen kaikkea erioheisryhmiä olisi hyvä esitellä, sillä esittelemättäjääneet ”kuppikunnat”automaattisestiviestittävät, etteiuusia jäseniä toivotamukaan. Koska uudella jäsenellä voi olla korkeakynnys tulla uuteen yhteisöön, häntä autetaanparhaiten, jos tehdään aloite ja pyydetään mukaantoimintaan - vaikkapa karjalanpiirakkatalkoisiin,kuten minua pyydettiin heti tänne Bielefeldiintultuani.”On hankala tarjoutua tehtäviin, joidenolemassaolosta ei edes tiedä.”Muuten, aiemmin mainitsemani ystävä ilmoittautuirohkeasti haluamaansa yhteisöön, kiirehtimättäja harkiten, mutta erittäin positiivisessahengessä. Toivotan hänelle menestystä ja rohkeuttauusiin seikkailuihin!Piia RossiPiia Rossi on taiteen ammattilainen, joka onerikoistunut yhteisöllisiin sekä osallistaviin taiteisiin.Hän on ”The Trailing Spouses” -taidekollektiivinperustaja ja tekee parhaillaan Bielefeldinyliopistossa väitöskirjaa osallistavan taiteen mahdollisuuksistaidentiteetin uudistamisprosessissa.04-05 • 2013 | 13

Palveluhakemisto / DienstleistungenSuomalainen kätilö ja (perhe)terapeuttiFinnische Hebamme und Systemische TherapeutinTaina Palokangas-BüsingSteinbruchstr. 15, 30629 Hannover, 0511-55 97 54Hebamme.Taina@web.de, www.hebamme-therapie.deSuomalainen hammaslääkäri HannoverissaZahnarztpraxisMarianne LienardHauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannoverwww.praxislienard.com, Telefon: 0511-92070650Suomalainen toimintaterapeutti / ErgotherapeutinSari HeippMünchen, puh./Tel. 0177-2837038, sari@heipp.deVereidigte Übersetzerin & DolmetscherinVirallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki)ELINA OLDENBOURGTel. 069-671109 Fax 069-6708690Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M.elinao@aol.comFinnisch-DEutsch-FinnischVereid. Übersetzerin u. DolmetscherinDr. Angela PlögerVogt-Groth-Weg 22, 22609 HamburgTel. 040-8004919Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KKVereidigte Übersetzerin/DolmetscherinRITVA JAKOILATreisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M.Tel. 069-53086975 Fax 069-53087061jakoila@t-online.deValant. kielenkääntäjäbeeidigte DolmetscherinRitva Kaarina SchröderFINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCHEbelingstr. 4, 30659 HannoverTel. 0511-6476292, Fax 0511-6405555E-Mail: ritvaschroeder@gmx.deRechtsanwalt, Fachanwalt für SteuerrechtKai SchröderBeeidigter Dolmetscher, Englisch-DeutschTel. 0511-8387731, Fax 0511-8387733Psychologische Einzel- & Paarberatungauf Deutsch, Finnisch und EnglischSatu Marjatta MassalyHP Psychotherapie • 50935 Köln • Guldenbachstraße 1Mobil 01522 9267514 • www.dao-heilpraktiker.desuomalainen yleislääketieteen erikoislääkäriSanna Rauhala-ParreyBahrenfelder Steindamm 37/ Ecke Thomasstraße, 22761 HamburgPuh. 040-85371188, Fax 040-85371312avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12,to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14Suomalainen psykoterapeuttiDr.med. Carita SchneiderFriedensallee 62a, 22765 HamburgPuh./Tel.: 040-89018823Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und FinnischLento-ja laivaliput, seuramatkatEija Kassner, TravelNetTel. 09131-994350, 0172-9472801,eija.kassner@t-online.dewww.travelnet-online.de/reisen/eija.kassnerTarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin!§ §Ks. myös www.rengas.dewww.tifcon.deVerot/SteuernVeroja suomeksi ja saksaksiDeutsch - Finnisches SteuerrechtSteuerberatung TrosienSteuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. TrosienTel. 06081-57699-50, Fax: -51, info@tifcon.de04-05 • 2013 | 15

Nur noch die Welt erobern!Mölkky-Spielen bei „Schlag den Raab“Am Abend des 12.1.2013 hatte das finnischeWurfholzspiel Mölkky seine Premiere indem bundesweiten deutschen Fernsehen. Inder Sendung ”Schlag den Raab” (ProSieben),in dem es darum geht, den Fernsehstar StefanRaab in 15 Spiel- und Sportarten zu besiegen,wurde eine Runde Mölkky gespielt.Die Sendung stellt öfter exotische Sportartenvor, die den Leuten Spaß machen. Zum erstenMal wurde in Deutschland Mölkky vor großemPublikum bekannt gemacht. Tatsächlich habenmehr als 2,9 Millionen Zuschauer die Sendungbis spät in die Nacht verfolgt. Dabei warenauch Michael und Horst von „NürnberginPölkkyveikot“ (NPV) als Schiedsrichter. In diesemInterview fragen wir, wie sie dazu gekommensind.Warum wurde nPv als schiedsrichter zu dersendung eingeladen?M: Für die Sendung werden immer Schiedsrichtervon einem offiziellen Verband gesucht. Weilwir die Deutsche Mölkky Meisterschaft (DMM)ausrichten, sind wir sozusagen die ”Offiziellen”und geben somit der Sportart den seriösen Touch.Wer hat im vorfeld über Euren auftritt Bescheidgewusst?M: Wir hatten eine Geheimhaltungserklärung.Dadurch hat eigentlich nur der engste Bekannten-und Familienkreis Bescheid gewusst. Das warsehr schwierig, weil ich es natürlich am liebstenallen erzählt hätte. Die Sache wäre ja sonst nochabgeblasen worden, wenn die Presse davon Windbekommen hätte.Wie lief der drehtag im studio ab?H: Eine absolut perfekte Struktur im Ablauf,der um 14 Uhr gestarteten Generalprobe nachder vorher einstündigen Schiedsrichterbesprechung,hat für einen sehr stressfreien und unterhaltsamenNachmittag gesorgt. Von der Begrüßunggegen Mittag bis zur Verabschiedungzur späteren Nacht wurden uns alle Wünsche regelrechtvon den Augen abgelesen.Wie waren Eure Gedanken kurz vor dem auftritt?H: Die Zeit während der Sendung haben wirziemlich gelassen im Schiedsrichterraum bzw. inder Lounge vor einem riesigen Fernseher zusammenmit den Schiedsrichtern der anderen Spieleund einer ganzen Reihe anderer an der Produktionbeteiligter Leute verbracht.Kurz vor unserem Auftritt standen wir dannhinter der Bühne, und da sollten wir dann tatsächlichGedanken gehabt haben? Wohl kaum,außer vielleicht: Wie kommen wir einigermaßenfehlerfrei und lebend wieder heraus aus dieserNummer?Foto: NPV16 |04-05 • 2013

Team Finland SaksassaTeam Finland -verkoston päätehtävä on edistää Suomen taloudellisia etuja ja maakuvaa maailmalla,ja sen toiminnassa keskeisessä roolissa on 72 paikallisesta tiimistä koostuva ulkomaanverkosto.Saksassa yhteistyötä eri toimijoiden välillä on tehty jo pitkään, mutta tulevaisuudessa yhteistyötätehostetaan entisestään.Team Finland -verkoston toiminta käynnistyi virallisesti 1.2.2013. Sen ytimen Suomessa muodostavattyö- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä näiden tulosohjauksessaolevat julkisrahoitteiset organisaatiot ja ulkomaiset verkostot. Käytännössä tiimit rakentuvatSuomen suurlähetystöjen ympärille. Team Finland -verkostolla on yhteinen, valtioneuvostontoteuttama ohjaus.Verkosto edistää Suomea maailmalla neljän toisiinsa läheisesti liittyvän asiakokonaisuuden – Suomentaloudellisten ulkosuhteiden, suomalaisten yritysten kansainvälistymisen, Suomeen suuntautuvienulkomaisten investointien sekä Suomen maakuvan – parissa.Saksa on tärkeä kansainvälistymisväyläSaksa on yksi Suomen keskeisimmistä yhteistyökumppaneista, mikä näkyy sekä politiikassa, kaupassa,tieteessä että kulttuurissa. Saksan markkinat tarjoavat suomalaisille yrityksille ja kulttuuritoimijoillemerkittävää kasvupotentiaalia. Suuren markkinavolyymin lisäksi Saksa on myös tärkeäkansainvälistymisväylä yrityksille samoin kuin kulttuurihankkeille ja luovan talouden toimijoille.Team Finlandin keskeinen tavoite Saksassa on kaupan, kulttuuri- ja tiedeyhteistyön sekä positiivisenSuomi-tietoisuuden lisääminen. Näihin tavoitteisiin päästään hyödyntämällä voimavaroja optimaalisesti,ottamalla yhteiset kontaktit tehokkaasti käyttöön sekä kehittämällä tiedonvälitystä organisaatioidenvälillä.Kukin paikallinen tiimi kokoaa yhteen kyseisessä maassa toimivat Suomen viranomaiset, julkisrahoitteisetorganisaatiot sekä muut keskeiset Suomi-toimijat. Saksassa yhteistyötä eri toimijoiden välilläon tehty jo pitkään, mutta tulevaisuudessa toimintaa tehostetaan entisestään.Tervetuloa mukaan rakentamaan positiivista Suomi-kuvaa kanssamme!Lisätietoja:Saksan Team Finland -koordinaattori, Christian Heikkinen, Suomen suurlähetystö, BerliiniPuh. +49–30–50 50 30, christian.heikkinen@formin.fi, http://team.finland.fi, www.finnland.deAJANKOHTAISTA KULTTUURIKALENTERISTAKerjäläinen ja jänis – Bettler und Hase: Suomen suosituimpiin nykykirjailijoihin kuuluva TuomasKyrö Saksan-kiertueella.Lukutilaisuudet 24.4. Hampurissa (Vattenfall Lesetage), 25.4. Berliinissä (Finnland-Institut)sekä 27.4. Münchenissä (Gasteig Black Box, Nordic Talking-Festival).Salon Dahlmannissa (Marburger Str. 3, Berliini) on 14.4. asti esillä suomalais-berliiniläisen kuvataiteilijan,professori Robert lucanderin näyttely die Waende 5.0Säveltäjä Kaija Saariaho on on kuratoinut vuoden 2013 ”ohren auf Europa” – festivaalin.Düsseldorfin Tonhallessa 30.4., 7.5. sekä 15.5. järjestettävissä konserteissa kuullaan Saariahonomien teosten lisäksi mm. Magnus Lindbergin, Jukka Tiensuun, Lotta Wennäkosken musiikkia.Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatinverkkosivuilta www.finnland.de18 |04-05 • 2013

Ilmoitus/AnzeigeMaitohappobakteerit hyvinvoinninedistäjinäDer menschliche Darm mit seiner natürlichenFlora und einer Oberfläche von 400 bis 500 m²leistet einen wesentlichen Beitrag zu einem intaktenImmunsystem. Durch ungesunde Lebensweise,aber auch durch Antibiotika, kann das natürlicheGleichgewicht der Darmflora empfindlichgestört werden und schädliche Mikroorganismennehmen Überhand. Durch die Einnahme vonProbiotika (z. B. natürliche Milchsäurebakterien)kann die Wiederherstellung und Aufrechterhaltungder natürlichen Schutzfunktion der Darmflorapositiv unterstützt werden.Suolistobakteereista maitohappobakteereilla onmerkittävä osa terveyden ja vastustuskyvyn ylläpitäjänä.Monimuotoisessa bakteerifloorassavallitsee hyvien ja haitallisten bakteerien jatkuvakamppailu elintilasta ja ravinteista. Suoliston hyviinbakteereihin lukeutuvat maitohappobakteeritestävät haitallisten bakteereiden lisääntymistäsuolessa. Tasapaino bakteerien välillä kuitenkinherkästi häiriytyy, mikä ilmenee vatsavaivoina jaripulina. Antibiootit, ruokavaliomuutokset ja lomamatkoillasaadut vieraat bakteerit ovat tavallisimpiasyitä haitallisten bakteereiden kasvuunja tasapainon järkkymiseen. Monelle antibioottikuuriaiheuttaa suolisto-ongelmia, jotka voivatjatkua vielä kuurin loputtuakin. Antibioottihoidonaikana ja sen jälkeen maitohappobakteereidennauttiminen palauttaa hyvät bakteerit ja tasapainonsuoleen.Suolistossa on suurin osa vastustuskykyämme.Maitohappobakteerit kehittävät ja muokkaavatsuoliston puolustusjärjestelmää jo vauvaiästä alkaen.Kun suolisto voi hyvin, koko elimistö voiyleensä hyvin.Vatsalle parhaat bakteeritMaitohappobakteereita voi käyttää päivittäinvahvistamaan vastustuskykyä ja suolistonbakteeritasapainoa. Maitohappobakteereitakannattaa nauttia myös erityistilanteissa kutenulkomaanmatkoilla, antibioottihoidon aikanaja ruokavaliomuutoksissa. Suoliston toiminnanhäiriöissä maitohappobakteereissa voi myösolla hyötyä. Maitohappobakteerit ovat turvallisiakäyttää, sillä ne ovat luonnollisia ja kuuluvatnormaaliin suoliston bakteeristoon ja sopivatkaikenikäisille.Seitsemän maitohappobakteerikantaa sisältäväLacto Seven on monipuolinen valmiste. Sen luonnollisetlaktobasilli- ja bifidobakteerit (probiootit)on suojattu kaksoispäällystyksellä, mikä säilyttääbakteerit elävinä happamassa mahalaukussa.Seitsemän bakteerikantaa ovat vaikutukseltaantehokkaita suoliston eri osissa. Tabletissa onlisäksi bakteereiden ravintoa inuliinikasvikuitua,mikä auttaa bakteereiden lisääntymistä suolessa.20 |04-05 • 2013Liisa KansanenVitabalans Oy, Hämeenlinna, SuomiMyynti Saksassa: Blanco-Pharma GmbHOasenweg 3, 25474 Ellerbekwww.vitabalans.dekuva/Foto: © Deklofenak/Fotolia.com

Eine Hommage andie gute LauneDie gebürtige und mittlerweile in München ansässigeFinnin Tuija Komi präsentiert auf demLabel GLM ihr zweites Soloalbum „Something“.Nach ihrer ersten CD „Rempallaan“ hat sie sichmit ihrem neuen Album ein ganz eigenes, neuesMotto ausgesucht. Wobei die Auswahl der Stückenicht irgendwie zufällig ist, sondern getreu demLeitspruch: Something Old (z. B. der klassischeJazzstandard „Poinciana“), Something New (wiedie eigene Komposition „Every Tear“), SomethingBorrowed (Stevie Wonders „Don’t you worry‘bout a thing“ als Opener in einer ganz eigenenInterpretation) und Something Blue (waspasst da besser als ein Titel wie „Five O’clock InThe Morning“).Ihre musikalischen Mitstreiter sind ein regelrechtes„who is who“ der lokalen Jazzszene:Am Klavier mit von der Partie der einfühlsameWalter Lang, den Bass zupft Peter Cudek unddas rhythmische Fundament der Band legt derSchlagzeuger Martin Kolb. Weiter als musikalischeGäste dabei sind der wunderbare AkkordeoninstrumentalistVlad Cojocaru und - last butnot least - Altmeister Dusko Goykovich an derTrompete. Ob Jazzstandard, Soul oder Latin-Style,beeindruckend auf dieser CD sind die Stückeaus Komis Heimat Finnland. Mit der Ballade „Tulenliekki“oder z. B. dem tief inspirierten „LauluUnelmista Ja Kuusta“ stellt sie die Magie dieserSongs mit gefühlvollem Ausdruck, aber ohnedie typisch nordische Melancholie eindrucksvollunter Beweis.„Something“ ist nicht irgendein Vokalalbum,sondern eine abwechslungsreiche Hommage andie gute Laune. Es macht einfach Freude TuijaKomi zuzuhören.Thomas J. KREBsTuija Komi: Something, GLM Music GmbHEC 555-2Release-Konzerte, u. a. in Deutschland und in Finnland, siehe: www.tuijakomi.deCD erhältlich im Handel & Online ab dem 5.4.2013. Auch direkt bei der Künstlerin (auf Wunschmit Autogramm), Bestellungen per E-Mail info@tuijakomi.de oder Telefon 089–390094.Das Tuija Komi –Quartett tritt anlässlich der Tagung des Auslandsfinnenparlaments EuropaWest am 20.4.2013 in Köln auf und präsentiert ihr neues Konzertprogramm und ihre neue CD(s. S. 50). Am 19.4. Konzert in der Fabrik, Frankfurt und am 29.5. in der Unterfahrt, München.Foto: © Tuija KomiTuija führt auch in Zusammenarbeit mit den finnischen Gemeinden „Gesangs-Workshops fürjedermann und –frau“ durch. Weitere Informationen direkt bei Tuija Komi, Kontaktdaten s.o.04-05 • 2013 | 21

Naisena olemisen sietämätön keveys30 osallistujan joukko saksansuomalaisia naisiakokoontui tammikuussa 50+ -seminaariinEbernburgin linnaan pohtimaan (ulkosuomalaisena)naisena elämistä, sen haasteita ja voimanlähteitä.Elän ainakin 20 vuotta vanhemmaksiVauhtia ”Opelin“ kyydissä.Ebernburgin linna mainitaan ensimmäistä kertaa1028. Se on korkean vuoren huipulla, etelänpuolella on viiniviljelystä ja toisella puolella äkkijyrkkävuorenrinne laaksoon. Maisemat olivataivan mahtavat, se joka uskalsi vuoren reunaltakatsoa, näki sitäkin enemmän.Tutustuimme seminaarissa oman elämämme saloihinja sen kehitykseen erittäin temperamenttisenja mukaan tempaavan draamakouluttaja RaijaAiraksinen-Björklundin johdolla. Pikkuhiljaaviikonlopun aikana loimme suomalaisen Kerttu-Marketta Aaltonen-Müllerin koko elämän kaaren.Lapsena ja nuorena neitona hän eli Suomessa,missä tutustui Hans-Detlev Mülleriin. Oli hyvinjännittävää seurata, miten hänen elämänsä Saksassavaimona ja äitinä muodostui hiljalleen meidänosallistujien avustuksella.Vetäjämme Raija ja Helena saivat meidät oikeininnostumaan, siinä me osallistujat unohdimmearkuutemme ja ujoutemme. Joukossa olimyös muutama voimakas persoona, jotka vetivätmuutkin mukaan. Illalla ohjelman jälkeen istuimmevielä yhdessä ja kävimme läpi päivän tapahtumia.Lähtiessä oli monella haikea mieli, kun tämä iloinen,yhtenäinen joukko hajosi. Nauroimme niin,että minä ainakin elän 20 vuotta vanhemmaksi!Toivomme samanlaisia seminaareja jatkossakin.Vielä kerran kiitos vetäjille.Seija RohlFFsTerveellä tavalla ylpeä omista juuristaanLauantaina loimme oman henkilömme, jonkaelämän käänteiden kautta tutkimme naiseuttaja naisena olemista ryhmäläisiä kiinnostavienteemojen ja näkökulmien kautta. Prosession aina yhtä jännittävä myös minulle ohjaajana.Heittäydyn ryhmän eteen vain toiminnan kehysmielessäni. Perusajatus on: ”Tutustumme tänäännaiseen, joka…” Muuta valmista ei ole olemassa.Työstän/-mme sitä, mitä ryhmä tuottaa. Aina,niin nytkin.Saimme tutustua vuonna 1952 syntyneeseenKerttu-Marketta Aaltonen-Mülleriin, joka olimuuttanut rakkauden perässä Saksaan valmistuttuaanensin sairaanhoitajaksi Suomessa. TuoHeinävedeltä kotoisin oleva, evankeliseen kirkkoonkuuluva nainen oli muuttanut Etelä-Saksaanpieneen katoliseen kylään. Ja mitä kiemuroitaKertun, Frau Gerdin, elämä sisälsikään! Välillänauratti, välillä itketti. Osallistujien mukaan kokoajan voimaannutti. Kerttu-Marketta alkoi elääkeskuudessamme. Illan päätteeksi tutkimme kirjeitä,jotka muuttivat päähenkilömme elämää.Eräs osallistujissa parkasi: ”Ei, älkää tehkö tätäminulle! En kestä, jos Kertun ja Helmutin 40-vuotinenavioliitto kaatuu näihin kirjeisiin!” Ei kaatunut,mutta syntyi mielenkiintoisia ja tiukkojakeskusteluja.Sunnuntaiaamuna elettiin vuotta 2023 ja Kerttumuutti leskeksi jäätyään Helsinkiin ja alkoi kirjoit-kuva/ Foto: Tarja Palonen-Heisse22 |04-05 • 2013

kuva/Foto: Terttu Wachtlertaa bestsellereitä elämästään saksalaisena kotirouvana.Tekijänpalkkioillaan hän kiersi maailmaa– reppumatkailijana ja luksusristeillen. Loppu hyvin,kaikki hyvin.Esille nousseet teemat käsittelivät tällä kertaameille ulkomailla asuville naisille (miksei miehillekin)niin tuttuja teemoja: ulkopuolisuuden tunnetta,erilaisuutta, ”outoutta” ja kotimaan kaipuuta.Naiseuden kipupisteitä, uskallusta ollaomanlaisensa, uskallusta olla suomalainen, koulutettuja itsenäinen nainen. Tietoinen ja terveellätavalla ylpeä omista juuristaan.Raija Airaksinen-BjöRKlundLempirunoja yhdistämällä koottuja ”uusiorunoja”Kerttu-Marketta Aaltonen-MüllerKuunvaloEn voi tuoda s i n u l l ekuu n valoa kä m m e nissä n i,joka kunniaa n i loistaaja valoa sät eileeja valais e e kokotaivaanrannan.Sammuta n kynttilä n,ett e i s e häi rits e kuuta.Jäkälä nosti p ika rinsah a u ra a nja sad e tä ytt i s e n.Pyhät on ruusutn eien pos k e n,pyhä on ku kka p i hlajassa,s u vi-iltama n s ulossa.Niistä syd ä m e n i l a u l u n t e e n,t u ulta pidätt ä e n.työryhmä: Christiane, Marja-Liisa jaKatariinaMe n e vuorille,m e n e kauas m e re l l e.Me re n yl l e nous e e ki rkas ku u.Ja pisarassa ki m m els i ta ivas.Rakas ystävä,m uist e l e n s i nua ka ike n yötä,t u u lis ina öinä ol e nku u l evina n i kuiska ukses i .Tiedä n, s e on ha rhaa,olet poissa.Su vi-iltama n s ulossa,pyhät on p ihlajat p iha lla.Pyhä on s u vi n e n ilta,a lla p ihlaja n pyhäis e n.Pu u kko lyötii np i hlaja p u u h u n.Ja Jumala sanoi:tois i l l ea nna n toiset aska reet.Mi nua pa leltaa.työryhmä: Tytti H., Kaija G., Maija F.04-05 • 2013 | 23

Tuula mit Sohn Timo und SchwiegertochterChristine.siileja, jotka löytyivät maantietä rakennettaessa1914. Kun rakennusmiehet eivät parempaakaankeksineet, he veivät löytönsä ”Mutter Siepeen”– ja saivat ”maksuksi” korkeaprosenttista. Mitenvanhan, 1400-luvulla rakennetun katolisen kirkonpylväät ja pyhää Antoniusta esittävä patsas päätyivät”Mutter Siepeen”, on sen sijaan arvoitus.Tuulasta on tullut osa Seppenradea ja Seppenradestaosa Tuulaa jo kauan sitten. Ja jokatalvinentakkailta tulee pysymään osana Münsterinseurakunnan toimintaa, vaikka ”Mutter Siepe”onkin virallisesti siirtynyt Tuulan pojan Timonja tämän sveitsiläisen vaimon Christinen käsiin.Ehkä Tuulalla näin yhä useammin on aikaa istuamukana juttelemassa, kun nauru taas hersyy takanloimussa.Ritva PrinzDie Geschichte von „Mutter Siepe“ im LüdinghausenerStadtteil Seppenrade begann 1840. AmAnfang stand das von August Siepe nach traditionellerArt gebraute Altbier, das er unter dem Namen„Heideblümchen“ an die umliegenden Bauernverkaufte. Die Bauern holten das Bier jeweilssonntags nach der Kirche für die ganze Wocheab. An die Anfänge erinnern heute noch einigealte Bartkrüge auf dem Kaminsims der Gaststätte.Seinen eigentlichen Namen erhielt das Haus inder zweiten Generation, unter Caspar Siepe. Dieerste „Mutter Siepe“ wurde die angeheirateteWirtin Anne Schultz Witte. 1945 übernahmenWalter Siepe und seine Frau Hildegard das Haus.Da der Tourismus allmählich aufkeimte, wurdenunter ihrer Leitung Hotelzimmer und ein größererGastraum eingerichtet.Nach seiner Lehre in Siegen und einigen Wanderjahrenin Norddeutschland übernahm WalterCaspar Siepe mit seiner finnischen Frau Tuula1971 den Betrieb. Ihr Sohn Timo und seine FrauChristine führen die Gaststätte seit 2002 – nunalso bereits in fünfter Generation. Die Besonderheitvon „Mutter Siepe“ sind Lammspezialitätenaus eigener Texelschafzucht. Und für den,der länger im „Rosendorf“ bleiben möchte, gibtes gemütliche Zimmer.Weitere Informationen www.muttersiepe.dePieni mutta pirteäkuvat/Fotos: Ritva PrinzYhteistyö on 150-jäsenisen Münsterin suomalaisen seurakunnan avainsana. ”Meitä on niin vähän,ettei me olla vedetty rajoja”, toteaa seurakunnan puheenjohtaja Paula Dierig. Olipa järjestäjäseurakunta tai DFG, yhteen on tultu vuodesta 1977 lähtien. Takkailtojen lisäksi suomalaisnaisetkokoontuvat vapaamuotoisen ajatusten vaihdon merkeissä kerran kuussa. Jumalanpalveluksiaon noin kuusi vuodessa. Niissä esiintyy usein myös kuoro, johon kaikki laulamisesta innostuneetovat tervetulleita mukaan. Juhannuksena grillataan Aa-järven rannalla ja joulun alla on tietystimyyjäiset ja pikkujoulut. Silloin tällöin vuoden mittaan järjestetään esitelmätilaisuuksia, filmiiltojaja muuta kulttuuritoimintaa. Tai lähdetään yhdessä vaikka pyöräretkelle tai opastetullekaupunkikierrokselle. ”Nyt meillä on suunnitteilla vierailu synagogaan ja moskeijaan”, valottaaPaula tulevaa toimintaa.04-05 • 2013 | 25

On ilo, ilo, ilo olla yhdessäSuomenkielinen pyhäkoulu DüsseldorfissaPupukerhon maskotti Leena Suippokorva karnevaalitunnelmissaAstun eteiseen, joka on täynnä kenkiä - isojakenkiä, pieniä kenkiä, vaaleanpunaisia kenkiä,saappaita ja vilkkuvia vauhtikenkiä. Lasten naulakkoon täynnä. Loput takit lojuvat siellä suntäällä. Yritän jotenkin auttaa lapsiani riisuutumaanulkovaatteistaan ilman että astun jonkunpienen varpaan päälle. Seuraavassa huoneessameitä odottaa muutama vauvankaukalo, vauvojalattialla, tilapäisiä vaipanvaihtopisteitä, suomimammoja,jotka nopeasti vaihtavat kuulumisiaja sitten lapsia; isoja lapsia, pieniä lapsia, tyttöjä,poikia, suomalaisia lapsia, puolisuomalaisia, suomenruotsalaisialapsia - ja kaiken keskellä iso iloinenkoira, joka haluaa ensimmäisenä tervehtiä.Osa lapsista juoksee ympäri taloa, jotkut takertuvatäitinsä jalkoihin, toinen itkee, toinen nauraa.Eväitä viedään keittiöön ja joka nurkassa onjoku tuttu, jonka kanssa haluaisi jutella tai ainakinvaihtaa kuulumisia. Yksi pyytää varavaippaa,toinen kyselee roskista, kolmas kertoo hauskanjutun samalla lohduttaen itkevää lasta.Saattaa kuulostaa kaoottiselta, mutta meilleDüsseldorfin seudun suomiäideille tämä on jotuttua eikä yksikään tilanteesta hermostu. On nimittäinkuukauden ensimmäinen torstai ja Rissasenperheen luona järjestetään pyhäkoulu pappiHelena Eckhoffin johdolla.Kuka laittaa tänään kynttilän alttarille?Nelisen vuotta sitten oli Düsseldorfin äiti-lapsi-ryhmässä,paremmin tunnettu Pupukerhona,puhetta mahdollisesta pyhäkoulusta. Kiinnostustalöytyi ja niinpä otimme yhteyttä suomalaiseenseurakuntaan ja pappi Helena Eckhoffiin.Helena lupasi tulla pitämään pyhistä ja Pupukerhostatuttu Lotta-Helena Rissanen tarjosi paikanja lupasi keittää kahvit. Pyhäkoulusta tuli totta.Osallistujamäärä on vaihdellut sen mukaan, minkäikäisiä lapsia milläkin hetkellä lähistöllä asuu.Samalla kuin isommat lapset oppivat ja laulavatpyhäkoulussa yläkerrassa, saavat pikkusisaruksetlaulaa pupulauluja pupu Leena Suippokorvantahdittamana alhaalla ja - ehkä yksi tärkeimmistäasioista - äidit saavat osan tarvitsemastaan sosiaalisestaelämästä.Kun kaikki ovat paikalla, Helena-pappi kerääisommat lapset mukaansa ja kiipeää ullakolle.Nyt on pyhäkoulun vuoro ja lapset ovat innoissaan.Kaava on jo tuttu, ensimmäiseksi tervehditääntoinen toistaan ”On ilo, ilo, ilo olla yhdessä”-laululla ja sitten rakennetaan alttari. Kaikkisaavat olla mukana auttamassa ja into on suuri.”Minä haluan laittaa liinan!” ”Saanko minäviedä ristin?” ”Minä haluan sytyttää kynttilän!”Hyvin interaktiivisella tavalla Helena sitten kertoopäivän tarinan, joka yleensä liittyy vuodenaikaanja senhetkiseen kirkolliseen juhlaan. Lapsetsaavat osallistua ja auttaa. Välillä lauletaan,välillä kuunnellaan, joskus askarrellaan ja lopuksiosallistuminen merkitään henkilökohtaiseen tarra-arkkiin.Lapset saavat esittää kysymyksiä, kertoaomista kokemuksistaan ja muut kuuntelevat,kun toinen puhuu.kuvat: Lotta-Helena Rissanen26 |04-05 • 2013

Toisaalle ja takaisinGlobalisaation myötä yhä useammat perheetmuuttavat joksikin aikaa ulkomaille työn vuoksi.Miten perheet sopeutuvat elämään toisessamaassa? Entä elämään jälleen Suomessa? Millaisiavoimavaroja perheillä on näissä siirtymissä?Kuinka lapset kokevat muuton ulkomaille jatakaisin? Mitkä seikat vaikuttavat sopeutumiseen?Muun muassa tällaisiin kysymyksiin AnuWarinowski etsii vastauksia väitöskirjassaan„Maailmalle yhtenä, takaisin toisena – Suomalaistenekspatriaattiperheiden lapset kulttuurisissasiirtymissä“.Mielenkiintoisia tuloksia on paljon. Esimerkiksilasten sopeutumista muuttotilanteessa helpottavatseuraavat tekijät: Mitä nuorempi lapsion muuttohetkellä, sitä paremmin hän sopeutuumuuttoon. Myös lapsen hyvä koulumenestyshelpottaa sopeutumista. Jos lapsi suhtautuu ulkomaillemuuttoon myönteisesti, sopeutuminensujuu paremmin. Lisäksi kielitaito kohdemaassavaikuttaa suojaavasti sopeutumiseen.Tieteellisellä tasolla Warinowskin työssä on paljonkiitettävää. Tutkija on huomioinut monia asioita,jotka ovat jääneet aikaisemmissa tutkimuksissapimentoon: hän ottaa tarkastelun kohteeksiperheen ja erityisesti lapset ja tutkii myös paluumuuttoonliittyvää siirtymää. Kyselyaineisto onmyös melko suuri (n=303). Lisäksi haastatteluaineistotuo lasten ääntä kuuluville ja täydentäätilastollista aineistoa. Warinowski määritteleekäyttämänsä käsitteet tarkasti ja perusteleetutkimuksensa rajaukset.Tieteellinen tarkkuus ja perusteellisuus voivatolla myös taakka. Teoksen takakannessa tutkimustasuositellaan oppaaksi myös vanhemmille.Heille tieteellisen tekstin lukeminen voi olla raskasta.Tosin osuvat, kuvaavat otsikot ja yhteenvedotkappaleiden lopussa helpottavat lukemista.Lisäksi Warinowski käyttää säännöllisesti kuvioitahavainnollistamaan mm. käsitteitä ja tutkimusasetelmaa.Sinnikkäälle lukijalle teoksen 334 tekstisivuaantavat paljon ajateltavaa ekspatriaattiperheidensiirtymiin liittyvistä tekijöistä. Itse sainesimerkiksi tieteellistä vahvistusta kokemuksellemmesiitä, miten tärkeätä rutiinien ylläpitäminenon muuttojen yhteydessä.hEli HornHeli Horn on yhteiskuntatieteiden maisteri jaLogopädin. Hänellä on saksalainen mies ja kolmelasta. Heli muutti reilut kaksi vuotta sittenperheineen takaisin Suomeen 14 Saksassa vietetynvuoden jälkeen.kuva: SiirtolaisuusinstituuttiAnu Warinowski: Maailmalle yhtenä, takaisin toisena?Suomalaisten ekspatriaattiperheiden lapsetkulttuurisissa siirtymissä.Tutkimuksia A 42. Siirtolaisuusinstituutti,Turku 2012. 418 s.ISBN 978-952-5889-44-4Kirjaa voi tilata siirtolaisuusinstituutin nettikaupastahintaan 25,- + toimituskulutwww.siirtolaisuusinstituutti.fi28 |04-05 • 2013

Hv k v!kielikouluKouluissa on jo keritty ahkeroida aika tavalla joululoman jälkeen.laskiaista ja Kalevalan päivää on vietetty monessa koulussaeri tavoin. Paljon muitakin asioita on varmasti saatu jotehdyksi! Pyytäisin opettajia ja myöskin koululaisia lähettämäänjoitakin erityisen mukavia ja mieleenpainuvia tarinoita jamuistoja koulustanne.Panen pedagogisen neuvoston puolesta tälle sivulle jo ilmoituksenopettajien koulutuspäivistä, jotta opettajat voivat miettiäasiaa ajoissa. tarkemmat kyselyt voi osoittaa ped. neuvoston jäsenille.helsingin pääsiäismatkalle lähtijöitä on yhteensä kahdeksan, ja toivomme tietysti,että matkasta tulisi kaikille taas kerran mieleenpainuva kokemus!seuraavaan numeroon mennessä onkin sitten ollut jo vappu ja helatorstai, mutta ensisijaisestitoivotamme kaikille hyvää pääsiäistä ja rentouttavaa kevätlomaa!Pedagogisen neuvoston puolestaPÄIVI NURMI-STEINKEPUHEENJOHTAJASampoa takomaan opettajienkoulutuspäiville!kuva: Annika SteinkeKielikoulujen opettajien koulutuspäivät järjestetäänensi syyskuussa (20.-22.9.2013) Hampurissa.Pääteemanamme on viime vuoden koulutuspäivilläesitetyn toivomuksen mukaisestiKalevala.Luennoitsijamme on Äidinkielen Opettajain Liiton(ÄOL) toiminnanjohtaja Anne Helttunen, jokajo viime vuonna teki kanssamme pienen, todellahauskasti esitetyn pyrähdyksen kalevalaiseenmaailmaan. Nyt siis kutsumme opettajat kuulemaanlisää kansallisteoksestamme ja sen antamistamahdollisuuksista opetuksessa!Tulemme saamaan perustietoa Kalevalasta jakäytännön vinkkejä opetukseen. Näitä esitteleeniin ikään asiantuntija, äidinkielen ja kirjallisuudenlehtori Annamari Saure Lahdesta. Hän onAnne Helttusen pitkäaikainen yhteistyökumppani.Teemaa ”valotetaan“ myös musikaalisesti.Pyydämme teitä ilmoittautumaan sitovasti15.6.2013 mennessä. Tämä on huonevaraustentakia ehdoton edellytys. Ilmoittautumislomakkeetlähetämme huhti-toukokuun aikana sähköpostitsekaikille opettajille.Koulutuspäivät alkavat perjantai-iltana n. klo18, ja päättyvät sunnuntaina yhteiseen lounaaseenn. klo 13:30. Tämä jo tiedoksi, kun suunnittelettepäiville osallistumista edullisten matkojenvaraamiseksi riittävän ajoissa.Tervetuloa Hampuriin!Ped. neuvoston puolestaPäivi Nurmi-Steinke (pj.)sähköposti: P.Nurmi-Steinke@t-online.de04-05 • 2013 | 29

In Memoriam Greta Kröger (1920-2013)Itsenäisen Suomen valtio oli vielä nuori, kun Gretan saksalaiset vanhemmat 1919 saapuivat kahdenlapsensa kanssa Suomeen. Perheen isä oli saanut tehtäväkseen Lohjalla sijaitsevan Kirkniemenkartanon sähköistämisen. Siellä Greta syntyi 22.6.1920. Gretan ollessa 2,5-vuotias lähti isä työasioidentakia Saksaan eikä enää palannutkaan perheensä luo. Äiti, joka oli jäänyt kolmen pienenlapsen kanssa „tyhjän päälle“, pyysi apua saksalaiselta seurakunnalta. Ja niin Greta päätyi kasvatusperheeseenSeinäjoelle. Konfirmaatiokesänään hän vietti ensimmäistä kertaa kaksi viikkoasaksalaisen äitinsä luona. Siihen asti yhteyttä oli pidetty vain kirjeitse.Kun syksyllä 1939 sota uhkasi, ja näytti mahdolliselta, että Venäjä miehittäisi Suomen ja Suomessaasuvat Saksan kansalaiset internoitaisiin, neuvoivat kasvatusvanhemmat ylioppilaaksi päässyttäGretaa lähtemään Saksaan turvaan. Jo lähdössä Greta myöhästyi rahtilaivasta. Tämä osoittautuihänen henkensä pelastukseksi, sillä kyseinen laiva ajoi miinaan ja upposi.Päästyään lopulta perille Hannoverin lähelle Neustadtiin saksalaisen äitinsä luo Greta joutui toteamaan,että oli täysin vieraantunut perheestä. Hän sai paikan sementtitehtaan laboranttina jatutustui läheisellä sotilaslentokentällä asevelvollisena olleeseen nuoreen lentäjään, jonka kanssasolmi avioliiton v. 1942. Sodan aikana Greta asui appivanhempiensa luona Itä-Preussissa, jostajoutui pakenemaan länteen 7 kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Aviomies ei palannut sodasta.Greta kertoi, että hänen pelastuksensa olivat Seinäjoen koulussa opitut käden taidot. Hänen sodanjälkeisenä pula-aikana tyttärelleen tekemästään nukesta kiinnostuivat tuttavien lisäksi myöslelukaupat ja ”Gretan nukkeverstas” työllisti parhaillaan kymmenkunta naista. 1940-luvun lopullanukkien kysyntä väheni ja Gretan oli lopetettava toiminta. Samoihin aikoihin hän solmi toisenavioliiton, joka vuosia myöhemmin kuitenkin päättyi eroon. Tästä liitosta hänellä on kaksitytärtä. Varsinaisen elämäntyönsä Greta teki opettajana, hankittuaan siihen pätevyyden yksinhuoltajanvelvollisuuksien ohella. Hän opetti käsitöitä, kotitaloutta, taidetta, joskus uskontoakin.Eläkeiässä Greta löysi uuden elämäntehtävän Marienseen luostarisisarten joukossa. Nukkeharrastustaanhän jatkoi täälläkin ja teki mm. luostarikirkkoon ihastuttavan jouluseimen ja luostarinmuseoon 1800-luvun pukuun puetun abbedissan. Hannoverin suomalainen seurakunta sai useanavuonna Gretan nuken arpajaisten voitoksi, kerran se oli jopa puettu aitoon suomalaiseen kansallispukuun.Erikoisen rakas harrastus Gretalle oli pääsiäismunien maalaaminen vanhojen ikonienaihein. Greta järjesti Marienseessä nukenteko- ja silkinmaalauskursseja. Vieläkin muistelen tunnelmaaommellessamme luostarin puutarhassa kuin entisaikojen naiset!Ritva Schröder(Renkaassa v. 2000 julkaistun artikkelin pohjalta)Gretan muistotilaisuus pidettiin 1.2. Marienseen luostarin kirkossa. Tunnelma oli lämmin. Urkumusiikkinakuulimme kolme Gretan suomalaisen kasvatusäidin hänelle säveltämää kappaletta.Greta oli sydämeltään suomalainen, hänen ajatuksensa olivat usein Suomessa, sen luonnossa,punaisissa taloissa. Greta oli korkeasta iästään huolimatta mielellään läsnä seurakunnan toiminnassaja tilaisuuksissa. Gretan tuhka lepää nyt punamullan värisessä uurnassa.Hannoverin suomalainen seurakunta muistelee lämmöllä Gretaa.Foto: Friedberg - Fotolia30 |04-05 • 2013

kirkolliset toimituksetKASTEsara arjana d‘arrigosynt. 13.10.2012 Kölnkast. 09.02.2013 KölnHAUTAAN SIUNATTUsirkka Bilzer, o.s. leminens. 25.06.1935 Uukuniemik. 08.02.2013 SieverstedtGreta Gabel-Krögers. 22.06.1920 Gerknäs/Kirkniemik. 21.01.2013 HannoverFoto: Andres Flückiger/ pixelio.de04-05 • 2013 | 31