RIIHIMÄEN KAUPUNKI Kunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma

LukijalleRiihimäen kuntakohtainen Varhaiskasvatussuunnitelma on tehty päiväkotien, perhepäivähoidon,erityisvarhaiskasvatuksen, seurakunnan, yksityisen päivähoidon, neuvolan ja perheneuvolan yhteistyönä.Kuntakohtainen Varhaiskasvatussuunnitelma on varhaiskasvatusta ohjaava asiakirja.Varhaiskasvatussuunnitelma on päivitetty varhaiskasvatuksen sisäisenä työnä vuosina 2009–2012. Lisäksi yhteistyötahot ovat päivittäneet tiedot omalta osaltaan syksyllä 2012.Valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005 rinnalla kulkee luku luvulta Riihimäenkuntakohtainen Varhaiskasvatussuunnitelma, joka esitellään Riihimäen näkökulma-otsakkeen alla. Kuntakohtaisessa suunnitelmassa tarkennetaan perusteissa määriteltyjä linjauksia.Kuntakohtaisen suunnitelman pohjalta laaditaan yksikkökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat.

JohdantoVarhaiskasvatuksen toteuttaminenRiihimäen kaupunki tarjoaa varhaiskasvatusvaihtoehtoina päiväkotitoimintaa ja perhepäivähoitoa hoitajankotona tai ryhmäperhepäiväkodissa. Kunnallisen päivähoidon vaihtoehtona perhe voi valita yksityisenpäivähoidon tai kotihoidon. Lakisääteiseen kotihoidontukeen ja yksityisen hoidon tukeen maksetaanmyös kuntalisää.Riihimäellä on 8 päiväkotia, joissa tarjotaan kokopäivähoitoa alle kouluikäisille lapsille. Päiväkodit ovatpääsääntöisesti avoinna klo 6.30–17.00 ja tarvittaessa 17.30 asti. Piikinmäen päiväkoti on avoinna ympärivuorokautisesti.Avointa varhaiskasvatusta tarjotaan Jukolan päiväkodin Karusellissa, Junailijankadunpäiväkodin Aapeli avoimessa ja Kirjauksen päiväkodin Kellarissa. Avoimen varhaiskasvatuksentoimintamuodot ovat avoin päiväkoti ja kerhot 3–5-vuotiaille kotihoidossa oleville lapsille.Riihimäellä on useita omassa kodissaan työskenteleviä kunnallisia perhepäivähoitajia ja kahdeksanryhmäperhepäiväkotia. Ryhmäperhepäiväkodit ovat avoinna joko kello 6.30–17.30 tai kello 6.00–18.00.Esiopetus järjestetään koulujen tiloissa toimivissa varhaiskasvatuksen ja iltapäivätoiminnan yksiköissäsekä Junailijankadun ja Piikinmäen päiväkodeissa. Esiopetuksen sisältö ja toimintatavat perustuvatkunnalliseen esiopetussuunnitelmaan.Päiväkodit ja avoin varhaiskasvatusLäntinen alueHirsimäen päiväkoti ja Junailijankadun päiväkotiAvoin varhaiskasvatus: Aapeli avoin Junailijankadun päiväkodissa (kerhot ja avoin päiväkoti)Itäinen alueJukolan päiväkoti, Peltosaaren päiväkodit (Otava ja Saturnus), Piikinmäen päiväkotiAvoin varhaiskasvatus: Karuselli Jukolan päiväkodissa (kerhot)Pohjoinen alueKirjauksen päiväkodit (Alatalo ja Ylätalo), Kontiontien päiväkoti ja Uunilinnun päiväkotiAvoin varhaiskasvatus: Kellari Kirjauksen Ylätalossa (kerhot ja avoin päiväkoti)Perhepäivähoito ja ryhmäperhepäiväkoditLäntinen alueHoitajan kodissa tapahtuva perhepäivähoito.Ryhmäperhepäiväkodit Käpäläkoti ja SaarikotiItäinen alueHoitajan kodissa tapahtuva perhepäivähoito.Pohjoinen alueHoitajan kodissa tapahtuva perhepäivähoito.Ryhmäperhepäiväkodit Haapakoti, Luhtavilla, Niittyvilla, Suovilla ja Tupasvilla.1

Esiopetus ja koululaisten iltapäivätoimintaEsiopetus ja esiopetusikäisten päivähoito sekä koululaisten iltapäivätoiminta järjestetään pääsääntöisestikoulujen tiloissa. Poikkeuksena on Eteläisen koulun esiopetus, joka järjestetään Junailijankadunpäiväkodissa sekä vuorohoidon esiopetus, joka järjestetään Piikinmäen päiväkodissa. Esiopetuksen sisältöja toimintatavat perustuvat kunnalliseen esiopetussuunnitelmaan.Läntinen alueJunailijankadun päiväkoti, Herajoen ja Lasitehtaan koulun varhaiskasvatus ja iltapäivätoiminta yksikköItäinen aluePatastenmäen koulun varhaiskasvatus ja iltapäivätoiminta yksikkö, Peltosaaren koulun varhaiskasvatusja iltapäivätoiminta yksikkö, Piikinmäen päiväkotiPohjoinen aluePohjoisen koulun varhaiskasvatus ja iltapäivätoiminta yksikkö, Uramon ja Haapahuhdan koulun varhaiskasvatusja iltapäivätoiminta yksikköErityisvarhaiskasvatusRiihimäellä on neljä konsultoivaa erityislastentarhanopettajaa, erityisvarhaiskasvatuksen resurssierityislastentarhanopettajaja seitsemän erityisvarhaiskasvatuksen erityisavustajaa/avustajaa.Päiväkodissa voi olla myös pienryhmä. Pienryhmän erityislastentarhanopettaja kuuluu yksikön henkilökuntaan.Pienryhmien paikoista osa on kohdennettu erityistä tukea tarvitseville lapsille. Joissakin päiväkodeissatyöskentelee resurssierityislastentarhanopettaja tai ryhmässä toimiva erityislastentarhanopettaja,jotka kuuluvat yksikön henkilökuntaan.Yksityinen palvelutuotantoRiihimäellä toimii kolme yksityistä päiväkotia: Satumaa, Sini-Emilia ja Montessori-esikoulu sekä useitayksityisiä kunnallisesti valvottuja perhepäivähoitajia.Päiväkoti Satumaan toiminta-ajatuksena on luoda lapselle hyvä arki, joka sisältää syliä, oppimista jasopivasti haasteita. Lapselle luodaan turvallinen ja monipuolinen toimintaympäristö, lapsi voi toteuttaaitseään ja hänellä on hyvä olla. Toimintaa toteutetaan paljon pienryhmissä, jolloin jokainen lapsi tuleehuomatuksi.Satumaan päiväkodissa arvostetaan luontoa monipuolisena leikki- ja tutustumispaikkana. Luontokasvatushalutaan liittää luontevasti jokapäiväiseen toimintaan päiväkodissa niin, että siitä tulee luonnollinenosa lapsen arkea. Metsäretkillä jo pienet lapset saavat hyvää harjoitusta liikkumiseen ja kiipeilemiseen.Metsässä ollessa on lasten kanssa myös helpompi keskustella ja opettaa ihmisten velvollisuuksistaluontoa kohtaan; (mm. kierrätys, luonnonsuojelu ja energiansäästäminen.)Yksityinen päiväkoti Sini-Emilia toteuttaa Reggio Emilia ajatteluun perustuvaa toimintaa.Ajattelu näkyy arjessa mm. lasten ajatusten tuomisessa näkyville ja kasvun kansioiden keräämisessäpäiväkodille ominaisella tavalla.Asiat käsitellään laajoina kokonaisuuksina. Asioita ja ilmiöitä tutkitaan teemojen kautta lasten innostuksenmukaan. Lapset toimivat pienryhmissä ja jokaisella ryhmällä on kasvattaja, joka suunnittelee omanryhmänsä toiminnan sille sopivaksi.2

Reggio Emilia pedagogiikka on sadan kielen pedagogiikkaa eli lapsi kokonaisvaltaisesti havainnoi jaoppii ympäristöstään.Riihimäen Montessori-yhdistyksen ylläpitämä Montessori-esikoulu noudattaa toiminnassaan Montessoripedagogiikkaa,jonka tavoitteena on lapsen yksilöllisen kehityksen tukemisen lisäksi sosiaalisen vuorovaikutuksentukeminen. Lähtökohtana ovat lapsen herkkyyskaudet (kielen, aistien, järjestyksen, liikkeenja sosiaalisen kanssakäymisen alueilla).Oppimisympäristöllä on tärkeä merkitys. Se on järjestetty siten, että se vastaa lasten herkkyyskausia jakehitysvaiheita. Ympäristössä omina alueinaan ovat arkipuuhat (sisältää keskittymistä, liikkeiden hallintaa,itsestä ja ympäristöstä huolehtimista ja tapakasvatusta harjoittavia tehtäviä; perusta kaikelle myöhemminopittavalle), aistimateriaali, äidinkieli, matematiikka sekä kulttuuri (sisältää tieteisiin, taiteisiin,maantieteeseen ja biologiaan liittyvää materiaalia).Montessoriryhmässä eri-ikäiset lapset ovat yhdessä kouluun menoon asti. Tämä tukee lasten sosiaalistakehitystä. Ryhmän nuorimmat lapset oppivat vanhemmilta lapsilta mallioppimisen kautta. Vanhemmatlapset puolestaan oppivat ottamaan huomioon nuorempien tarpeita sekä saavat tukea oman itsetunnonkehitykselle, kun voivat olla apuna eri tilanteissa nuoremmille lapsille. Eri-ikäisten lasten toimiminensamassa ryhmässä vähentää merkittävästi myös kilpailua lasten välillä. Montessoriryhmä motivoilasta oma-aloitteiseen ja itsenäiseen työskentelyyn. Lapsella on mahdollisuus toimia ja edetä omienedellytystensä mukaisesti helposta vaikeaan, konkreettisesta abstraktiin. Toimintamahdollisuuksia onpaljon ja ne on järjestetty työskentelykokonaisuuksiksi lasten ulottuville. Montessori-esikoulussa noudatetaansoveltuvin osin valtakunnallista ja Riihimäen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa sekä esiopetussuunnitelmaa.Montessori-esikoululla on myös oma yksikkökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma.YhteistyötahotLastenneuvola huolehtii kaikkien riihimäkeläisten alle kouluikäisten lasten kasvun ja kehityksen seurannastaja perusterveydenhuollosta, antaa opastusta lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä asioissasekä ohjaa tarvittaessa lapsen eri asiantuntijoiden tutkimuksiin ja hoitoon. Neuvolassa järjestetään vanhemmilleryhmätilaisuuksia, joissa on tarkoitus kuunnella ja auttaa perheitä lapsen kasvuun ja kehitykseenliittyvissä ongelmatilanteissa.Perheneuvolan palvelut ovat käytettävissä silloin kun jokin lapsen käyttäytymiseen, kehitykseen tai oppimiseenliittyvä piirre huolestuttaa lapsen vanhempia ja varhaiskasvatuksen henkilöstöä, tai jos perhettäon kohdannut kriisi. Varhainen paneutuminen lapsen ongelmiin tuottaa jatkossa parhaita tuloksia.Oppilashuollollista yhteistyötä tehdään myös esiopetusikäisten lasten parissa.Riihimäen seurakunnan varhaiskasvatustyö tapahtuu päiväkerhoissa, perhekerhoissa ja pyhäkouluissa.Päiväkerhot kokoontuvat kuudessa toimipisteessä eri puolilla kaupunkia. Kerhot on tarkoitettu 3–8-vuotiaille lapsille, jotka pyritään jakamaan samanikäisten ryhmiin. Perhekerhot ovat avoimia ja kokoontuvatneljässä pisteessä.Riihimäkeläiset urheiluseurat ja järjestöt järjestävät monipuolista alle kouluikäisten lasten toimintaa.3

1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoiteVarhaiskasvatussuunnitelman perusteet on valtakunnallinen varhaiskasvatuksen ohjauksen väline.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjana ovat valtioneuvoston periaatepäätöksenä 28.2.2002hyväksymät varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset, jotka sisältävät yhteiskunnan järjestämän javalvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaistatoteuttamista koko maassa, ohjata sisällöllistä kehittämistä ja luoda osaltaan edellytyksiä varhaiskasvatuksenlaadun kehittämiselle yhdenmukaistamalla toiminnan järjestämisen perusteita.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on lisätä varhaiskasvatushenkilöstön ammatillistatietoisuutta, vanhempien osallisuutta lapsensa varhaiskasvatuksen palveluissa ja moniammatillistayhteistyötä sellaisten eri palvelujen kesken, joilla tuetaan lasta ja perhettä ennen lapsen oppivelvollisuudenalkamista. Yhdessä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kanssa varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet muodostavat valtakunnallisesti lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimistaedistävän kokonaisuuden.Kunnilla on laajat mahdollisuudet organisoida varhaiskasvatuspalvelut perheitä parhaiten palvelevallatavalla. Kuntien erilaisuuden vuoksi on tärkeää, että jokaisessa kunnassa tarkennetaan varhaiskasvatuksenkuntakohtaiset strategiset linjaukset, jotka otetaan huomioon varhaiskasvatussuunnitelmia laadittaessa.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat kaikkia toimintamuotoja yhteiskunnan järjestämässäja valvomassa varhaiskasvatuksessa. Kuntien tehtävänä on arvioida varhaiskasvatussuunnitelman perusteidenpohjalta kuntansa varhaiskasvatuksen palvelujen toteutumista ja konkretisoida omassa suunnitelmassaanvarhaiskasvatuksen sisällöt ja toimintatavat eri toimintamuodoissa.Kasvatus on sidoksissa kulttuuriin ja yhteiskunnan jatkuvaan muutokseen, jonka tulee osaltaan vaikuttaavarhaiskasvatuksen toteutuksen jatkuvaan arviointiin, tavoitteiden asettamiseen ja toteuttamiseen.Kasvatuksen perinteinen, ihanteellinen tehtävä on pyrkiä myös kehittämään entistä parempaa yhteiskuntaaja maailmaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ymmärtämisessä on keskeistä nähdäperusteet puitteiksi, joista keskustellaan ja jotka täsmennetään yhteisesti sovituiksi käytännöiksi ja toimintaperiaatteiksikunnissa ja yksiköissä.Hallinnollisen päätöksenteon ohella toiminnasta vastaavien poliittisten päättäjien sitoutuminen kunnanvarhaiskasvatussuunnitelmaan on oleellista jatkuvan prosessimaisen työskentelyn ja varhaiskasvatussuunnitelmantoteutumisen takaamiseksi.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista turvallisessaja virikkeellisessä ympäristössä. Varhaiskasvatusympäristöjen tulee olla sekä fyysisesti, psyykkisesti ettäemotionaalisesti turvallisia.4

Hoitopaikkoja tulee olla riittävästi ja niiden tulee vastata perheiden tarpeita. Perheille on tarjottava erilaisiavarhaiskasvatusvaihtoehtoja. Varhaiskasvatuksen henkilöstöä tulee olla riittävästi ja varhaiskasvatustarjoaa henkilöstölleen mahdollisuuden täydennyskoulutukseen.1.2 Varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjojaVarhaiskasvatusta ohjataan sekä valtakunnallisilla että kunnan omilla asiakirjoilla. Kuntatasolla varhaiskasvatuksenohjaus on monimuotoista ja asiakirjojen nimet voivat vaihdella kunnasta riippuen. Valtakunnallinenja kunnallinen ohjaus muodostavat prosessimaisen kokonaisuuden.VALTAKUNNALLINEN OHJAUS:Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetuksetmäärittävät varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen toteuttamista.Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjauksetsisältävät yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet jakehittämisen painopisteet.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteetohjaavat valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisältöä, laatua ja kuntien varhaiskasvatussuunnitelmienlaatimista.Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteetohjaavat valtakunnallisesti esiopetuksen sisältöä, laatua ja paikallisten opetussuunnitelmien laatimista.KUNNALLINEN OHJAUS:Kunnan varhaiskasvatuksen linjaukset ja strategiatvoivat olla osana kunnan lapsipoliittista ohjelmaa, tai ne löytyvät muista lasta ja perhettä koskevistaasiakirjoista. Niistä ilmenevät kunnan varhaiskasvatuksen järjestämisen keskeiset periaatteet,kehittämisen painopisteet ja kunnan varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä.Kunnan tai useamman kunnan yhdessä laatiman varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtanaovat valtakunnalliset varhaiskasvatuksen perusteet. Varhaiskasvatussuunnitelman tekemisessäotetaan huomioon kunnan omat linjaukset, strategiat ja tavoitteet sekä määritellään eri palvelumuotojensisällölliset tavoitteet.Kunnan ja yksikön varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetuksen opetussuunnitelmamuodostavat kokonaisuuden, ja niiden välillä on selkeä jatkumo.Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunnitelmaa yksityiskohtaisempi, ja siinäkuvataan yksikön varhaiskasvatuksen – hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuden –lähtökohdat sekä niiden toteutuminen arjen kasvatuskäytännöissä.Siinä kuvataan myös alueen tai yksikön erityispiirteitä ja painotuksia. Myös eri palvelumuotojentarkennetut tavoitteet kirjataan yksikkökohtaiseen suunnitelmaan.5

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen esiopetuksen suunnitelma laaditaan yhdessävanhempien kanssa, ja ne ohjaavat lapsikohtaisesti varhaiskasvatuksen ja esiopetuksentoteuttamista.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksen suunnittelua ja toteutusta ohjaavat varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetuksenopetussuunnitelma1.3 VerkostoyhteistyöLaadukas varhaiskasvatus on monimuotoista toimintaa, joka edellyttää eri tahojen yhteistyötä. Verkostoyhteistyötätehdään varhaiskasvatuksen linjausten mukaisesti koko laajan lasta ja perhettä palvelevanverkoston kanssa ja tarvittaessa seudullisesti. Keskeisiä yhteistyötahoja ovat opetus-, sosiaali-, terveys-, kulttuuri- ja liikuntatoimi, yksityiset palveluntuottajat, seurakunnat, järjestöt, oppilaitokset ja sosiaalialanosaamiskeskukset, joiden kanssa tulee sopia yhteistyökäytännöistä ja periaatteista. Verkostotyöskentelyntavoitteet ja toteuttamistavat kirjataan kunnan ja yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan.Opetustoimen kanssa yhteistyön keskeisenä sisältönä on yhteistyömuotojen ja rakenteiden luominen jakehittäminen niin, että varmistetaan lapselle kasvatuksellinen ja opetuksellinen jatkumo. Lastenneuvolatoiminnankanssa yhdessä luodaan ja kehitetään järjestelmä, jolla voidaan yhteistyössä vanhempienkanssa seurata lapsen kasvua ja kehitystä ja tarvittaessa ohjata perhettä hakeutumaan eri palveluihin.Verkostoyhteistyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen riskitilanteissa.Lapsen etua palvelevat yhteistyökäytännöt ja periaatteet tulee olla sovittuina lastensuojelun,perhetyön, perheneuvolan, kotipalvelun ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä tilanteita varten,joissa neuvotellaan yksittäisen lapsen asioista tai edellytetään viranomaisten puuttumista.Lapsi sairaalassaLapsen sairaalahoidon aikana varmistetaan varhaiskasvatuspalvelujen ja sairaalan tai muun laitoksenkeskinäisellä yhteistyöllä toiminnan jatkuvuus mahdollisimman hyvin lapsen tarpeiden mukaan. Erityistähuomiota kiinnitetään lapsen turvallisten ihmissuhteiden säilyttämiseen ja muodostumiseen sekä ylläpidetäänyhteyksiä muihin lapsiin ja häntä hoitaviin aikuisiin. Yhteistyön merkitys vanhempien kanssa korostuu.Sairaalassa tai muussa laitoksessa järjestettävässä varhaiskasvatuksessa noudatetaan soveltuvin osinvarhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteita.Riihimäen näkökulmaVerkostoyhteistyön tavoitteena on tukea lasta ja perhettä kokonaisvaltaisesti eri kasvun vaiheissa. Toimivayhteistyö luo edellytykset ohjata perhettä tarpeellisiin palveluihin. Tarkoituksena on luoda joustavastitoimiva palveluverkosto, joka parhaalla mahdollisella tavalla tukee lasta ja perhettä.6

Perheen tarvitsemat palvelut pyritään keskittämään niin, että perhettä ei kohtuuttomasti rasiteta päällekkäisilläpalavereilla ja asiakaskäynneillä. Verkostoyhteistyön periaatteena on ehdoton luottamuksellisuus,lapsen ja perheen kunnioittaminen ja kuuleminen. Yhteistyö tapahtuu aina vanhempien suostumuksella.KUVA 1, Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen polku sivulla 8.Varhaiskasvatuksen sisäinen yhteistyöVarhaiskasvatuksen henkilöstö tekee yhteistyötä paitsi omissa yksiköissään myös laajemmin erilaisissatyöryhmissä ja tiimeissä. Tätä eri ammattiryhmien välistä kasvatuskumppanuutta kehitetään jatkuvasti.Henkilöstön erityisosaaminen sekä kasvatukselliset ja toiminnalliset kehittämisideat otetaan huomioonvarhaiskasvatuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.Erityisvarhaiskasvatuksen tuki ja konsultaatioapu käytännön varhaiskasvatustyössä on yksi tärkeimmistäpäivähoidon sisäisistä yhteistyömuodoista.PerusopetusVarhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sekä esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyö ja siihen liittyvätkäytännöt määritellään ja kirjataan. Yhteistyön tavoitteena on varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksenjatkumon rakentuminen.Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yhteistyötä mietittäessä on sovittu toimintatavat siihen,miten tarpeellinen tieto lapsesta siirretään esiopetuksen käyttöön ja edelleen perusopetukseen. Varhaiskasvatuksenja esiopetuksen sekä esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyö on luontevaa niidenollessa fyysisesti samassa paikassa, mutta niiden ollessa eri paikoissa suunnittelu ja käytännön toteuttaminenvaativat enemmän panostusta.LastenneuvolaLastenneuvolan asiakkaina ovat kaikki alle kouluikäisten lasten perheet. Lasta ja perhettä seurataankokonaisuutena perhehoitotyön mallin mukaisesti, jossa sama terveydenhoitaja työskentelee perheenja lapsen kanssa kouluikään asti. Lapsen kasvun ja kehityksen seurannan ohella tärkeitä asioita ovatmm. perheenjäsenten vuorovaikutus, vanhemmuus, koko perheen hyvinvointi sekä terveyden edistäminen.Lastenneuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyönä on laadittu tiedonsiirtolomake, joka siirtyy 3–6-vuotiaiden lasten vanhempien välittämänä varhaiskasvatuksesta neuvolaan ja takaisin. Tiedonsiirtolomaketäytetään vanhempien kanssa yhdessä keskustellen. Tiedonsiirtolomakkeesta saatu tieto ja neuvolassatehtävä lapsen neurologinen arvio (LENE) antavat yhdessä laaja-alaista tietoa lapsen kokonaiskehityksestä.Neuvolasta ohjataan tarvittaessa perhettä terveyskeskuksen erityistyöntekijöille, perheneuvolaan taierikoissairaanhoitoon. Lasta koskeva tiedonsiirto neuvolan ja varhaiskasvatuksen välillä tapahtuu ainoastaanvanhempien luvalla. Oppilashuollollista yhteistyötä tehdään myös esiopetusikäisten lasten parissa.7

LAPSEN KASVUN, KEHITYKSEN JA OPPIMISEN POLKULapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen polkuunkuuluu toiminnallinen ja opetussuunnitelmallinentaso. Sitä rakennettaessa tehdään yhteistyötähuoltajien lisäksi alueellisesti, moniammatillisestisekä eri hallintokuntien kesken.OPSII ASTEOPSYLÄKOULUOPSALAKOULUVASUOPSVARHAIS-KASVATUSASIAKIRJATVASU, LENENEUVOLAKUVA 1

Vanhempien, lastenneuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyö on luonteva jatkumo, jolla voidaan tukeavanhempien ja lapsen välistä suhdetta aivan varhaisvaiheista lähtien. Lastenneuvolan ja varhaiskasvatuksenyhteistyötä on viime vuosina kehitetty ja tiivistetty.PerheneuvolaPerheneuvolassa tutkitaan ja hoidetaan ensisijaisesti lasten tunne-elämän pulmia sekä perheiden kriisejä.Tulosyinä ovat muun muassa lasten ja vanhempien mielenterveysongelmat, lasten käytöshäiriöt,oppimisvaikeudet, erokriisit, uupumus, huoltajuuskiistat, perheväkivalta ja päihteidenkäyttö.Perheneuvolan toiminta-ajatuksena on tunnistaa ja tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa syrjäytymis- ja psyykkisessähaavoittumisvaarassa olevia lapsiatutkia laaja-alaisesti lasten tunne-elämän pulmiavahvistaa vanhemmuutta ja perhesuhteitaedistää ja lisätä perheenjäsenten välistä kommunikaatiota ja ymmärrystä toisiaan kohtaanperheterapian avullaselvittää parisuhdeongelmia silloin kun perheessä on lapsiaauttaa vanhempia ratkomaan tapaamis- ja huoltoriitoja lasten tarpeet huomioon ottaentarjota lasten lyhytaikaista kriisi- ja lyhytterapiaa sekä supportiivisia tukikäyntejätarjota lapsille pitkäaikaisempaa supportiivista terapiaa silloin, kun terapia ei syystä tai toisestajärjesty erikoissairaanhoidon kauttapaikata ja uudistaa varhaisia vuorovaikutuksen puutteita theraplay-terapiallatehdä yhteistyötä muiden perhettä/lasta tukevien tahojen kanssaLisäksi perheneuvola antaa konsultaatioapua esimerkiksi kouluihin, päiväkoteihin ja lastensuojeluun osallistuu eri ryhmien diagnosointi- ja hoitopolkujen suunnittelutyöhön moniammatillisissa työryhmissä osallistuu tarvittaessa lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin selvityksiin perheen sisäistävuorovaikutusta ja lapsen etua mietittäessäantaa adoptioneuvontaa ja adoptiolausuntojaVarhaiskasvatuksen henkilöstöllä on mahdollisuus saada ongelmatilanteissa perheneuvolan konsultointiapua,mikäli lapsen vanhemmat antavat siihen suostumuksensa. Perheneuvola osallistuu myös erityistähoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten kuntoutussuunnitelmien laatimiseen yhdessä lapsen vanhempien,varhaiskasvatuksen henkilöstön ja muiden asiantuntijoiden kanssa.LastensuojeluLastensuojelu on yhteistyötä lasten vanhempien ja eri viranomaistahojen kanssa erilaisiin ongelmatilanteisiinjoutuneiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseksi. Perheitä tuetaan ensisijaisesti avohuollon9

tukitoimenpitein. Lastensuojelun perhetyöntekijät voivat tukea asiakasperheitä vanhemmuudessa, lastenhoidossaja lasten kasvatukseen liittyvissä arjen tilanteissa tai järjestää lapsille heidän kasvuaan jakehitystä tukevia toimintoja. Tarvittaessa lapselle järjestetään sijaishuoltopaikka kodin ulkopuolelta.Lastensuojelun sosiaalityöntekijät antavat myös konsultaatioapua lasten hoitoon ja huolenpitoon liittyvissäasioissa ja ovat mukana asiantuntijoina useissa lapsiperheiden palveluihin liittyvissä yhteistyö- jakehittämisryhmissä.SeurakuntaSeurakunnan varhaiskasvatus on kasteeseen perustuvaa kumppanuutta lapsen ja hänen perheensäkanssa. Sen lähtökohtana on kirkon usko ja kristillinen arvopohja ja siihen perustuva ihmiskäsitys, jonkamukaisesti jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas luomisen perusteella. Hänet on kutsuttu elämäänyhteydessä Jumalan ja toisten ihmisten kanssa. Kokonaisvaltainen kasvatusajattelu pyrkii välittämäänlapselle turvallisuutta, toivoa ja elämänrohkeutta.Tältä pohjalta seurakunta tarjoaa päivähoidossa oleville lapsille uskontokasvatusta: mm. joulu- ja pääsiäishartaudet,uskontokasvatustuokiot ja teologin vierailut. Lisäksi on mentorointia henkilöstön parissa.Päivähoidon ja seurakunnan henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua toistensa järjestämiin koulutustilaisuuksiin.2. Varhaiskasvatus2.1 Mitä varhaiskasvatus onVarhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta,jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Tarvitaan vanhempienja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta, jotta perheiden ja kasvattajienyhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden.Yhteiskunnan järjestämä, valvoma ja tukema varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksenkokonaisuudesta. Se on suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossalapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. Lähtökohtana on kasvatustieteelliseen, erityisestivarhaiskasvatukselliseen, mutta myös laaja-alaiseen, monitieteiseen tietoon ja tutkimukseen sekä pedagogistenmenetelmien hallintaan perustuva kokonaisvaltainen näkemys lasten kasvusta, kehityksestäja oppimisesta.Varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara on ammattitaitoinen henkilöstö. Laadukkaan varhaiskasvatuksenkannalta on olennaista, että koko kasvatusyhteisöillä ja jokaisella yksittäisellä kasvattajalla onvahva ammatillinen osaaminen ja tietoisuus.Varhaiskasvatusta järjestetään valtakunnallisten linjausten mukaisesti varhaiskasvatuspalveluissa, joistakeskeisimpiä ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä erilainen avoin toiminta. Varhaiskasvatuspalvelujatuottavat kunnat, järjestöt, yksityiset palveluntuottajat ja seurakunnat. Esiopetus on vuotta ennenoppivelvollisuuden alkamista tarjottavaa suunnitelmallista opetusta ja kasvatusta. Varhaiskasvatus,esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisestietenevän jatkumon. Varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat myös oppivelvollisuusikäiset lapset,10

jotka käyttävät varhaiskasvatuspalveluja. Lasten inhimillistä kasvua ja kehitystä turvaava Lapsen oikeuksienyleissopimus tuli laintasoisena säädöksenä Suomessa voimaan vuonna 1991Riihimäen näkökulmaRiihimäen varhaiskasvatuksessa painotetaan sitä, että jokainen lapsi on yhtä arvokas ja tärkeä. Lastakunnioitetaan yksilönä kasvatusyhteisössä siten, että hänen yksilöllisyytensä huomioidaan toiminnansuunnittelussa ja toteutuksessa ja että hän saa tarvitessaan erityistä hoivaa ja tukea.Lapsen kokonaisvaltainen kehitys ja hyvinvointi on ensisijainen tavoite. Lapsen hyvinvointi varhaiskasvatuksessaedellyttää, että hänen ympäristönsä on fyysisesti ja emotionaalisesti turvallinen, lapsi saahellyyttä ja huomiota osakseen, tulee kuulluksi ja kokee olevansa hyväksytty ja arvokas omana itsenään.Varhaiskasvatuksen tulee olla osana onnellista, tasapainoista ja hyvää lapsuutta. Sen tulee olla osaltaanrakentamassa perustaa lapsen inhimilliselle kasvulle ja kehitykselle ja elinikäiselle oppimisellekannustamalla ja tukemalla lapsen luontaista halua ottaa selvää, tutkia ja oppia asioita.Lapsen vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu ja -oikeus. Heillä on oikeus vaikuttaa lapsensahoitoon ja kasvatukseen liittyviin asioihin. He ovat oman lapsensa parhaat asiantuntijat. Luottamuksellinenja kunnioitukseen perustuva kasvatuskumppanuus on varhaiskasvatuksen perusta ja jatkuvan kehittämisenkohde. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on vastuussa siitä, että kasvatuskumppanuus onluonteva osa lapsen varhaiskasvatusta.2.2 Varhaiskasvatuksen arvopohjaSuomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviinsopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin. Lapsen oikeuksia koskevanyleissopimuksen4 arvoista keskeisin on lapsen ihmisarvo. Tähän perusarvoon liittyneenä sopimuskattaa neljä yleisperiaatetta, jotka ovat:• syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus• lapsen etu• lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen• lapsen mielipiteen huomioon ottaminen.Suomen perusoikeussäännöksistä, muusta oikeussääntelystä ja asiakirjainformaatiosta voidaan johtaalapsen oikeuksia konkretisoivat varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet. Näitä ovat lapsen oikeus• turvallisiin ihmissuhteisiin• turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen• turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti• tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti• saada tarvitsemaansa erityistä tukea• omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen.11

Opetushallitus päättää esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Oppivelvollisuusikäistenlasten toiminnan suunnittelussa otetaan huomioon perusopetuksen opetussuunnitelmankerhotoimintaa koskevat perusteet ja koululaisten aamuja iltapäivätoiminnalle laaditut suunnitelmat.Riihimäen näkökulmaRiihimäen varhaiskasvatustyön tärkeimmiksi arvoiksi on nostettu inhimillisyys ja ihmisyys, lapsilähtöisyysja elinikäinen oppiminen.Inhimillisyys ja ihmisyysIhmisen käyttäytymistä ohjaavat suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät arvot ja moraalikäsitykset.Lapsille välitetään yhteisesti hyväksyttyjä arvoja aikuisen ohjauksen ja aikuisen oman mallinavulla. Huomioidaan myös lapsiryhmän merkitys arvojen välittäjänä.Varhaiskasvatuksessa lapselle taataan turvallinen sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen ympäristö, jossahänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Tämän myötä lapsi oppii hyväksymään itsensä omine vahvuuksineenja kehittymisen kohteineen ja sitä kautta myös toiset, erilaiset lapset ja aikuiset. Itsensä hyväksyminenjohtaa suvaitsevaisuuteen ja avarakatseisuuteen. Lapsen ja lapsen perheen tulee saadakokea olevansa tervetullut ja hyväksytty omana itsenään. Omalla käytöksellään aikuinen välittää lapselletunteen hyväksymisestä ja huolenpidosta.Arkipäivän tilanteissa hyväksytään inhimilliseen elämään kuuluvat epäonnistumiset ja erehtymiset. Lastaautetaan selviytymään pettymyksistä ja ristiriitatilanteista sekä kasvatetaan häntä vastuuseen. Lapsenpitää kuitenkin voida luottaa siihen, että lähellä on aikuinen, joka viime kädessä kantaa vastuun jaon lapsen tukena ja turvana. Lasta kohdellaan tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti.Lapselle annetaan mahdollisuus oppimiseen ja kehittymiseen omien valmiuksiensa mukaisesti, tarjoamallahänelle mielekkäitä, arkipäivän tilanteista lähteviä oppimiskokemuksia. Häntä ohjataan toimimaantoiset lapset huomioon ottaen hyvien tapojen mukaisesti. Aikuisen oman toiminnan taustalla on ainahuomioituna yksittäisen lapsen tai lapsiryhmän etu.LapsilähtöisyysLapsilähtöinen toimintakulttuuri perustuu siihen, että lapsella on oikeus turvattuun kasvuun, kehitykseenja oppimiseen hänen omista lähtökohdistaan. Erityisen tärkeää on taata lapselle turvalliset ihmissuhteetsiten, että lapsen vanhemmat ja varhaiskasvattajat toimivat rinnakkain lapsen edun mukaisesti, lastakuunnellen.Lapsilähtöisen toiminnan suunnittelun perusteita etsitään lapsen leikistä, toiminnasta ja elämänpiiriin liittyvistäasioista. Lapsilähtöisessä toiminnassa aikuisen rooli on merkittävä. Hänen tulee huomata, mistälapsi on kiinnostunut ja mitkä ovat hänelle merkityksellisiä kokemuksia ja vastata näihin tarpeisiin. Aikuinenon vastuunkantaja, vaikka toiminnan suunnittelun perusta lähtee lapsen kokemusmaailmasta jahänen tarpeistaan. Varhaiskasvattaja tietää myös sen, että lapsen merkityksellisin ja tärkein varhaiskasvatusympäristöon hänen kotinsa. Varhaiskasvattajan tulee kunnioittaa ja tukea lapsen vanhempiaheidän kasvatustehtävässään ja tekemissään valinnoissa sekä tuoda kasvatuskumppanuuteen oma12

ammatillinen osaamisensa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä merkityksellisempi on hänen perheensärooli. Varhaiskasvatuksessa voitaisiinkin puhua lapsilähtöisyyden rinnalla perhelähtöisyydestä.Elinikäinen oppiminenOppimista tapahtuu koko elämänkaaren ajan. Kaiken ikäisillä on oltava mahdollisuus ja oikeus oppimiseen,näin myös pienellä lapsella. Oppiminen ei liity vain tiettyihin tilanteisiin, vaan sitä tapahtuu kaikissatilanteissa. Hoito, kasvatus ja opetus muodostavat erottamattoman kokonaisuuden.Oppiminen on aina hedelmällisintä, kun sitä ohjaa oppijan oma mielenkiinto ja innostus. Havainnoinninja lasten ajatusten kuulemisen kautta saadaan selville heidän kulloisetkin mielenkiinnonkohteensa. Oppiminenvoidaan nähdä myös itseisarvoisena: prosessi on useimmiten tärkeämpi kuin tuotos. Varhaiskasvattajatohjaavat lapsen oppimista ottaen huomioon lapsen kiinnostuksen kohteet sekä hänelle merkityksellisetkokemukset. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista. Aikuinen tarjoaa välineitätietojen ja taitojen rikastuttamiseen sekä tarvittaessa herättelee uusia mielenkiinnon kohteita.Varhaiskasvatusta järjestävät paikat nähdään kukin kokonaisuudessaan oppivana yhteisönä, jossa aikuisetja lapset elävät rinnakkain ja oppivat yhdessä toimiessaan. Kasvattajan vankka oma ammattitaitoja omien taitojen jatkuva kehittäminen takaa oppivan yhteisön toimimisen.2.3 KasvatuspäämäärätVarhaiskasvatuksessa on tärkeää painottaa lapsuuden itseisarvoista luonnetta, vaalia lapsuutta ja ohjatalasta ihmisenä kasvamisessa. Varhaiskasvatuksen toimintaa suuntaavat yksittäisten kasvatus- ja sisältötavoitteidenyläpuolelle sijoittuvat kokoavat kasvatuspäämäärät. Kasvattajien tehtävänä on huolehtia,että seuraavat koko elämää koskevat ihmisenä kasvamisen kolme kasvatuspäämäärää viitoittavattoimintaa tasapainoisesti ja riittävän syvällisesti:• henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen• toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen• itsenäisyyden asteittainen lisääminenHenkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisessä keskeistä on, että jokaisen lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan.Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisellä luodaan perusta sille, että kukin lapsi voi toimia jakehittyä omana ainutlaatuisena persoonallisuutenaan. Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojenja toimintatapojen vahvistaminen tarkoittaa kasvatuspäämääränä sitä, että jokainen lapsi oppii ottamaanmuita huomioon ja välittämään toisista. Lapsi suhtautuu myönteisesti itseensä, toisiin ihmisiin,erilaisiin kulttuureihin ja ympäristöihin. Varhaiskasvatus luo omalta osaltaan edellytyksiä hyvän yhteiskunnanja yhteisen maailman muodostumiselle.Itsenäisyyden asteittainen lisääminen kasvatuspäämääränä tarkoittaa sitä, että lapsi edellytystensämukaisesti kykenee huolehtimaan itsestään ja läheisistään sekä tekemään elämäänsä koskevia päätöksiäja valintoja. Lapsi saa iloita oppiessaan huolehtimaan itsestään ja hän saa luottaa omaan osaamiseensa.Hän saa oppia omatoimisuutta niin, että tarpeellinen huolenpito ja turva ovat kuitenkin kokoajan lähellä.13

Riihimäen näkökulmaValtakunnallisten varhaiskasvatuspäämäärien lisäksi Riihimäen varhaiskasvatuksessa korostetaanemotionaalista ja fyysistä turvallisuutta.Emotionaalisesti turvallisessa ympäristössä lapsen itsetunto ja myönteinen minäkäsitys kehittyvät suotuisallatavalla. Lapsi saa ja uskaltaa ilmaista tunteensa, hän voi opetella itsehallintaa, oppii sietämäänpettymyksiä, saa onnistumisen kokemuksia sekä hellyyttä ja huomiota osakseen.Lasten fyysisen turvallisuuden takaamiseksi Riihimäellä on varhaiskasvatuksen turvallisuussuunnitelma,jonka pohjalta jokainen yksikkö on laatinut oman turvallisuussuunnitelmansa.Varhaiskasvatukseen laaditaan kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma, joka sovitetaan perusopetuksenvastaavan suunnitelman kanssa.3. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen3.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsiVarhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsivoi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Hännauttii yhdessäolosta lasten ja kasvattajien yhteisössä, sekä kokee iloa ja toimimisen vapautta kiireettömässäja turvallisessa ilmapiirissä. Lapsi on kiinnostunut ympäristöstään, ja hän voi suunnata energiansaleikkiin, oppimiseen ja arjen toimiin itselleen sopivin haastein.Hyvinvoinnin edistämiseksi lapsen terveyttä ja toimintakykyä vaalitaan ja lapsen perustarpeista huolehditaan.Lapsi kokee, että häntä arvostetaan, hänet hyväksytään omana itsenään, hän tulee kuulluksi janähdyksi ja hän saa vahvistusta terveelle itsetunnolle. Lapsi uskaltaa yrittää ja oppii sosiaalisia taitoja.Lapsi kohdataan yksilöllisten tarpeiden, persoonallisuuden ja perhekulttuurinsa mukaisesti ja hän kokeeolevansa tasa-arvoinen riippumatta sukupuolestaan, sosiaalisesta tai kulttuurisesta taustastaan tai etnisestäalkuperästään.Lapsen hyvinvointia varhaiskasvatuksessa edistävät mahdollisimman pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet.Lapsen suhteita vanhempiin, kasvattajiin ja muihin lapsiin vaalitaan, ja hän kokee kuuluvansa vertaisryhmään.Riihimäen näkökulmaLapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi on vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön yhteinen tavoite.Tavoitteeseen pyritään rakentamalla vahva kasvatuskumppanuus. Hyvä perusta luodaan tutustumiskäynnilläja aloituskeskustelussa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä sovitaan yhteisistätavoitteista ja tavoitteiden toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti.14

3.2 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuusVarhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Nämävarhaiskasvatuksen ulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Samoin niiden merkitys vaihteleeerilaisissa tilanteissa. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksestatapahtuu hoitotilanteissa. Ne ovat myös kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tilanteita, joillaon merkitystä sekä lapsen yleiselle hyvinvoinnille että oppimiselle.Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle varhaiskasvatuksessa. Hyvin hoidetun lapsen perustarpeistaon huolehdittu, ja lapsi voi suunnata mielenkiintonsa toisiin lapsiin, ympäristöön ja toimintaan.Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen huolenpitoa.Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä,lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Lapsen päivä muodostuu erilaisistaarkeen liittyvistä tilanteista, jotka ovat selkeän mutta tarvittaessa joustavan päivärytmin perusta.Lapsen päivään kuuluvat hoito- ja muut vuorovaikutustilanteet sekä arjen pienet työtehtävät, leikki jamuu lapselle ominainen toiminta ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita. Kasvattajat tuovat lapsenpäivän eri vaiheisiin kasvatuksen ja opetuksen ulottuvuuden.Riihimäen näkökulmaHoidon, kasvatuksen ja opetuksen suunnittelun lähtökohtana on lapsilähtöinen ja aikuisjohtoinen ajattelu,jossa painotetaan lapsuuden itseisarvoista luonnetta, lapsuuden vaalimista sekä lapsen kasvua yksilönäja yhteisön jäsenenä.Perushoitotilanteet muodostavat merkittävän osan lapsen päivästä. Perushoitotilanteet ovat lämminhenkisiäja yksilöllisiä vuorovaikutus- ja oppimistilanteita. Kasvattajan tehtävänä on omalla toiminnallaanvarmistaa, että tunneilmasto kaikissa perushoitotilanteissa säilyy rauhallisena ja kiireettömänä.Lapsen positiivinen huomioiminen, kannustaminen ja arvostaminen on tärkeää.Perushoitotilanteissa kasvattajalta ja kasvatusyhteisöltä edellytetään sensitiivisyyttä, kasvatustietoisuuttasekä tietoa kaupungin sovituista linjauksista. Perushoitotilanteisiin liittyvät toimintaperiaatteet keskustellaanyksiköissä jokaisen toimintakauden alussa. Yksikön esimiehen vastuulla on, että henkilöstö ontietoinen sekä kunnallisesta että yksikön varhaiskasvatussuunnitelmasta. Jokainen kasvattaja ja kasvatustiimivastaa siitä, että kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman sopimukset toteutuvat käytännönkasvatus-, opetus- ja hoitotilanteissa. Tiimisopimukseen kirjataan toimintakaudeksi sovitut tarkennetutkäytänteet.Perushoitotilanteiden käytännön toteutus pohjautuu vanhempien ja kasvattajien väliseen sopimukseenja kasvatuskumppanuuteen. Perushoitotilanteiden toteuttamisesta keskustellaan aloituskeskustelussaja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa sekä tarpeen mukaan päivittäisissä keskusteluissaja vanhempainilloissaVanhemmille kerrotaan yksikön ja ryhmän toimintatavoista. Käytännön tilanteissa henkilöstö ratkaiseeryhmä- ja tilannekohtaisesti toimintatavan. Tilanteiden määrittelyssä tarvitaan herkkyyttä, aitoa läsnäoloaja lapsen tuntemista. Lapsia kannustetaan omatoimisuuteen, mutta se ei estä auttamasta kaikenikäisiälapsia vaikka lapsi jo osaisi.15

Perushoitotilanteet ovat ennalta suunniteltuja. Kasvattaja osallistuu perushoitotilanteisiin ja hänellä onvastuu eri tilanteiden sujuvuudesta ja turvallisuudesta. Varhaiskasvatuksessa tilanteet muuttuvat nopeastija poikkeavia tilanteita voi olla päivittäin.Tilanteiden vaihtuessa suunnitelmia joudutaan muuttamaan.Henkilöstö havainnoi, pohtii ja arvioi perushoitotilanteiden sujuvuutta lapsen, vanhempien ja henkilöstönnäkökulmasta.Yksikön johtaja vastaa siitä, että koko henkilöstö tietää suunnitelmista ja sopimuksista ja toimii niidenmukaisesti. Tiimi ohjeistaa sijaisen.Riihimäen varhaiskasvatuksessa henkilöstö on pohtinut ja luonut yhteiset linjaukset perushoitotilanteidenkäytännöiksi.RuokailuRuokailu merkitsee lapselle ravinnon saantia, mutta se on myös tärkeä yhdessäolon hetki.Lisäksi se on kasvatuksellinen hetki, jolloin lasta houkutellaan ja kannustetaan maistamaan uusia ruokalajejaomassa tahdissaan.Ruokailutilanteessa otetaan huomioon lapsen yksilöllisyys, mutta myös ruoan arvostus.Ruokaa saa lisää, vaikka kaikki entinen ei ole lautaselta syöty. Pääruuan syöminen tai syömättä jättäminenei ole sidoksissa siihen saako lapsi maitoa, leipää tai jälkiruokaa.Ruokailuhetki on vuorovaikutustilanne. Ruokaillessaan lasten kanssa samassa pöydässä kasvattajaosallistuu lasten keskusteluun, huomioi lapsia yksilöllisesti ja auttaa tarvittaessa.Ruokailutilanteet suunnitellaan fyysisesti ja emotionaalisesti turvallisiksi ja niistä siirtymiset siten, ettälapsille tulee mahdollisimman vähän odottamista.LepohetkiLepohetki on hetki jolloin levätään. Se voi tarkoittaa eri lapsille ja eri iässä erilaisia asioita (nukkuminen,torkkuminen, lepääminen) Riihimäen varhaiskasvatuksessa kaikki lapset viettävät päivittäin lepohetken.Kasvattaja on aina läsnä lepohetkessä. Lepohetki on hyvä vuorovaikutustilanne, jolloin kohdataan lapsiyksilönä.Lepohetken pituudesta ja yksilöllisten tarpeiden toteuttamisesta sovitaan yhdessä vanhempien kanssa.Keskusteluihin perustuen ryhmän henkilöstö suunnittelee, miten kunkin ryhmän lepohetki käytännössätoteutetaan.Ulkoilu- ja eteistilanteetRiihimäen varhaiskasvatuksessa ulkoillaan päivittäin. Ulkoiluun liittyvät säännöt annetaan vanhempientietoon. Eri-ikäisillä lapsilla voi olla erilaisia ulkoilusääntöjä. Ulkoiluun osallistuvilla kasvattajilla on yhteisvastuulapsista16

Valvontavastuu suunnitellaan yksiköittäin etukäteen. Lisäksi pihan käyttö ja ulkoilutilanteet suunnitellaankasvatuksellisesta ja opetuksellisesta näkökulmasta. Kasvattajan velvollisuus on ylläpitää leikkiä jajatkaa leikkikulttuuria.Ulkoilutilanteeseen liittyvät keskustelut vanhempien kanssa ja tiedonsiirto henkilöstön välillä. Ulkona eikuitenkaan voi pitää pitkäkestoisia keskusteluja tai suunnittelutilanteita, vaan niitä varten varataan omapalaveriaika.3.3 Kasvattaja varhaiskasvatuksessaVarhaiskasvatuksen henkilöstö muodostaa moniammatillisen kasvattajayhteisön, jonka toiminta pohjautuusuomalaisen yhteiskunnan määrittelemissä asiakirjoissa oleviin ja yhteisesti sovittuihin arvoihin jatoimintatapoihin. Neuvotellessaan arvoista ja toimintatavoista kasvattajayhteisö rakentaa yhteistä toimintakulttuuria.Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus ja sen taustalla olevat arvotja eettiset periaatteet. Oman työn pohtiminen ja arviointi auttavat kasvattajaa toimimaan tietoisesti eettisestija ammatillisesti kestävien toimintaperiaatteiden mukaisesti.Kasvattajalta edellytetään sitoutuneisuutta, herkkyyttä ja kykyä reagoida lapsen tunteisiin ja tarpeisiin.Kasvattajat mahdollistavat aikuisten ja lasten yhteisössä hyvän ilmapiirin, jossa lapset voivat kokea yhteenkuuluvuuttaja osallisuutta. Kasvattajat vaalivat lapsen ystävyyssuhteiden ja hoito- ja kasvatussuhteidenjatkuvuutta.Tietoinen ja tavoitteellinen kasvatus ja opetus merkitsevät kasvattajalle ja kasvattajayhteisölle valintojentekemistä. Kasvattajien tehtävänä on suunnitella toimintaa ja rakentaa ympäristö, jossa näkyvät sekälapsille ominaisin tapa toimia että sisällölliset orientaatiot (ks. luku 3.8). Näkemys hoidon, kasvatuksenja opetuksen kokonaisuudesta ohjaa kasvattajan toimintaa, ja kasvattaja tiedostaa lapsen kasvun jaoppimisen mahdollisuudet. Kasvattaja kannustaa lasta omatoimisuuteen niin, että lapsi kokee iloaosaamisestaan, mutta saa myös tarpeen mukaisen avun. Kasvattajat myös välittävät lapsille ympäristönavulla ja yhteisessä toiminnassa aiempien sukupolvien kokemuksia ja kulttuuriperintöä sekä eri tieteenalojentuottamaa tietoa.Kasvattajat kunnioittavat lapsen, lapsen vanhempien ja toistensa kokemuksia ja mielipiteitä ja työskentelevätkasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti.Ammatillinen ja koulutuksen tuottama tieto ja kokemus luovat perustan osaamiselle. Kasvattajayhteisödokumentoi, arvioi ja pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa. Kasvattajat ylläpitävät ja kehittävätammatillista osaamistaan ja tiedostavat varhaiskasvatuksen muuttuvat tarpeet. Kasvattajat tiedostavatteknologisen kehityksen uudet mahdollisuudet sekä ottavat harkiten huomioon tieto- ja viestintätekniikanhyödyt ja mahdollisuudet työssä.Riihimäen näkökulmaRiihimäen kaupungin eri päivähoitomuotojen kasvattajien yhteiset koulutukset kehittävät ammatillisuuttakasvatustyössä ja sitouttavat yhteisiin päämääriin.17

Varhaiskasvatusyksiköissä pohditaan kasvattajan ammatillisuutta sekä luodaan yhteinen käsitys hyvästätavasta toimia ja siitä minkälaisia kasvattajia halutaan olla. Keskusteluilla ja pohdinnoilla pyritään jatkuvaanammatilliseen kehittymiseen.3.4 VarhaiskasvatusympäristöVarhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta.Varhaiskasvatusympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä toiminnallisesti eri tilanteisiinliittyvät psyykkiset ja sosiaaliset ympäristöt sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Kun ympäristösuunnitellaan joustavaksi, sitä voidaan muuttaa ajan tarpeiden mukaan. Oppimiseen innostava monipuolinenja joustava ympäristö herättää lapsissa mielenkiintoa, kokeilunhalua ja uteliaisuutta ja kannustaalasta toimimaan ja ilmaisemaan itseään. Ympäristö tuo myös lasten ja kasvattajien yhteiseen toimintaanerilaisia tiedollisia, taidollisia ja kokemuksellisia aineksia.Varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä toiminnalliset että esteettiset näkökulmat.Hyvin rakennettu ympäristö on viihtyisä sekä kannustaa lasta leikkimään, tutkimaan, liikkumaan,toimimaan ja ilmaisemaan itseään monin eri tavoin. Lapset voivat osallistua tilojen ja välineidensuunnitteluun osana erilaisten sisältöjen ja teemojen toteuttamista.Varhaiskasvatusympäristön ilmapiirin tulee olla myönteinen. Ympäristön tulee olla turvallinen ja ottaahuomioon lasten terveyteen ja muuhun hyvinvointiin liittyvät tekijät.Tilojen suunnittelulla voidaan edesauttaa erilaisten ja erikokoisten vertaisryhmien toimintaa sekä vaikuttaalasten ja kasvattajien väliseen vuorovaikutukseen. Hyvin suunniteltu varhaiskasvatusympäristökannustaa toimimaan pienryhmissä, joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja vuorovaikutukseen.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksen tarkoituksenmukaisen, toimivan ja joustavan ympäristön suunnitteluun kiinnitetäänerityistä huomiota. Toimintaympäristön tulee olla aina uudelleen muokattavissa. Lapsen hyvinvointiedellyttää, että hänen ympäristönsä on fyysisesti ja emotionaalisesti turvallinen. Lapsi saa hellyyttä jahuomiota osakseen, hän tulee kuulluksi ja kokee olevansa hyväksytty ja arvokas sellaisena kuin on.Varhaiskasvatuksen turvallisuussuunnitelmat ohjaavat varhaiskasvatusympäristöjen suunnittelua.Yksiköiden omat turvallisuussuunnitelmat päivitetään vuosittain.Toiminnan suunnittelussa otetaan huomioon kaupungin suomat mahdollisuudet hyödyntäen luonnon,kulttuurin ja lyhyiden etäisyyksien tarjoamat mahdollisuudet.3.5 Oppimisen iloLapsi on synnynnäisesti utelias, hän haluaa oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapsellekokonaisvaltainen tapahtuma. Lapsi harjoittelee ja oppii erilaisia taitoja, ja kohdatessaan uusia asioitalapsi käyttää oppimisensa apuna kaikkia aistejaan. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmistenkanssa lapset liittävät asioita ja tilanteita omiin kokemuksiinsa, tuntemuksiinsa ja käsiterakentei-18

siinsa. Lapsi oppii parhaiten ollessaan aktiivinen ja kiinnostunut. Toimiessaan mielekkäällä ja merkityksellisellätavalla lapsi voi kokea oppimisen ja onnistumisen iloa.Turvalliset ihmissuhteet ovat hyvän oppimisen ja myönteisen oppimisasenteen perusta. Kasvattajan sitoutuminenkasvatus- ja oppimistapahtumaan näkyy herkkyytenä lapsen tunteille ja emotionaalisellehyvinvoinnille. Kasvattaja kuuntelee lasta ja antaa lapselle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan,tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan myönteisetasenteet oppimiselle.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatus on osa onnellista, tasapainoista ja hyvää lapsuutta. Perusta lapsen inhimilliselle kasvulle,kehitykselle ja elinikäiselle oppimiselle luodaan kannustamalla ja tukemalla lapsen luontaista haluaottaa selvää, tutkia ja oppia asioita. Jokaisella lapsella on oikeus saada mahdollisimman paljonmyönteisiä oppimiskokemuksia, jotka mahdollistavat oppimisen ilon säilymisen koko varhaiskasvatusajanluoden pohjaa myöhemmälle oppimiselle.3.6 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessaPieni lapsi on alusta lähtien kiinnostunut ympäristöstään ja rakentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta japaikastaan siinä. Tässä prosessissa kielen merkitys on keskeinen. Kieli tukee lapsen ajattelutoimintojenkehitystä ja kommunikaation kehitystä merkitysten välittäjänä. Kielen tehtävä ajattelutoimintojen tukenakorostuu lapsen kasvaessa, jolloin se liittyy ongelmanratkaisun, loogisen ajattelun ja kuvittelun alueille.Kielen hallintaan liittyvät valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille.Leikillä ja saduilla on varhaislapsuudessa erityinen merkitys lapsen kielen kehitykselle ja maailmankuvansyntymiselle. Kielen oppiminen on aina luova ja persoonallinen prosessi, jossa jäljittelyllä on tärkeämerkitys. Aikuis- ja vertaissuhteissa lapset oppivat kulttuurisia ja sosiaalisia tapoja ja kommunikaatiomalleja.Aluksi pieni lapsi ilmaisee aikomuksiaan kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkeiden avulla. Pieni lapsitarvitsee lähelleen kasvattajan, joka tuntee lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida. Kasvattaja eläytyyja reagoi lapsen kontaktialoitteisiin ja näin rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Samalla hänvahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsensä hyväksymistä. Vähitellen lapsi oppii luokittelemaanasioita käsittein ja ymmärtämään niiden välisiä suhteita. Lapsi oppii kysymään ja vastaamaan.Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille eri tilanteisiin liittyvää kieltä. Kasvaessaan lapset liittävätleikissään kielen toimintaan, jolloin omien kokemusten, erityisesti leikin, merkitys kielen oppimisessakorostuu. Kielen avulla lapset muotoilevat leikkinsä tarkoitusta, kuvailevat sen etenemistä ja säätelevätsuhteitaan.Lapsella on luontainen taipumus sanoilla leikittelyyn. Riimittelyt ja hassut merkityksettömät sanat ohjaavatlapsen huomiota merkityksestä kielen muotoon ja harjaannuttavat kielellisen tietoisuuden aluetta.Lapset pitävät myös tarinoista. Lapsen itsensä keksimät tarinat sekä luova toiminta kasvattajan kertomiensatujen ja tarinoiden pohjalta kasvattavat luottamusta omiin kykyihin ja jatkuvaan itsensä ilmaisemiseen.Kirjallisuuden eri lajit kuuluvat alusta lähtien pienten lasten maailmaan. Ne tutustuttavat lastamonipuolisesti ympäröivään maailmaan, kielen rikkauksiin ja harjoittavat kuuntelutaitoja.19

Kasvattaja ohjaa lapsen havaintoja, opettaa toimintatapoja sekä kuvailee ja selittää tapahtumia. Lapselletarjotaan malleja kielen ja käsitteiden oppimiseen ja puhetta, jota hän ymmärtää. Lapsi tarvitsee kielenkehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa hän voi havainnoida sekäpuhuttua että kirjoitettua kieltä. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista viestintääkunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan.Kielellä on keskeinen merkitys lapselle ominaisessa tavassa toimia. Lapsi tarvitsee kieltä toiminnassaanja kieli kehittyy leikkimisen, liikkumisen, tutkimisen sekä taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisenmyötä.Riihimäen näkökulmaVuorovaikutus lapsen ja kasvattajan välillä on kielellisen kehityksen edellytys. Lapselle puhutaan paljonja häntä kannustetaan puhumaan erilaisissa tilanteissa. Kasvattaja kuuntelee lasta ja antaa esimerkinlapselle. Laulut, lorut, runot ja sadut kuuluvat osana varhaiskasvatuksen pedagogisiin menetelmiin.Näiden päivittäinen kuuleminen tukee lapsen kielellistä kehitystä ja rohkaisee häntä puhumaan itse.Kielen oppiminen on perusta kaikelle muulle oppimiselle. On tärkeää havaita ajoissa lapsen mahdollisetvaikeudet kielen kehityksen alueella ja järjestää tarvittavat tukitoimet.3.7 Lapselle ominainen tapa toimiaLeikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisiatapoja toimia ja ajatella. Lapselle luonteva toiminta vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystä itsestäänsekä lisää hänen osallistumismahdollisuuksiaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsimyös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kun kasvattajat toimivat ja keskustelevat yhdessä lasten kanssasekä havainnoivat lasten toimintaa, heille avautuu kanava lasten ajatteluun ja maailmaan.Lapselle ominaiset toiminnan tavat otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksen muodoissaja ne ohjaavat kasvattajayhteisön tapaa toimia lasten kanssa. Niissä toteutuvat kielen merkitys,sisällölliset orientaatiot ja lapsen oppiminen. Varhaiskasvatusta kehitetään kokonaisvaltaisesti lapsen jakasvattajayhteisön toimintaa sekä varhaiskasvatusympäristöä arvioimalla.LeikkiminenLapselle merkitykselliset kokemuksetLapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi ja parhaimmillaan se tuottaa heille syvää tyydytystä. Lapseteivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Leikki on pikemminkin asenne kuin määrätynlaistatoimintaa, ja sama toiminta voi olla toiselle lapselle leikkiä, toiselle ei. Koska leikki on luonteeltaan sosiaalista,vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin kulkuun.Pienimpien lasten leikki toteutuu vuorovaikutuksessa aikuisen tai isomman lapsen kanssa. Lapset aloittavatvarhain myös esineympäristönsä aktiivisen tutkimisen, mikä osaltaan pohjustaa kuvitteluleikkiinsiirtymistä. Kuvitteluleikit merkitsevät tästä hetkestä irtaantumista ja mielikuvituksen sekä abstraktinajattelun alkua. Sääntöleikit houkuttelevat erityisesti isompia lapsia.20

Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Leikissäänlapset jäljittelevät ja luovat uutta. Reaalimaailman sekä fantasian ja fiktion piiristä he poimivat itselleenmerkityksellisiä asioita, jotka kääntävät leikin kielelle. Kaikki, mikä näkyy leikissä, on lapselle merkityksellistä,vaikka kaikki lapselle merkityksellinen ei leikissä näykään.Kasvattajayhteisön toimintaTyydytystä tuova leikki on usein riippuvainen kasvattajien toiminnasta. Lasten leikin tukeminen vaatiihuolellista havainnointia ja kykyä eritellä leikkitilanteita. Sensitiiviset ja sitoutuneet kasvattajat tunnistavatlasten sanallisia ja sanattomia aloitteita ja aikomuksia ja vastaavat niihin. Kasvattajat antavat leikkivillelapsille vapautta, mutta onnistunut leikki vaatii usein myös suoraa ja epäsuoraa ohjausta. Lasteniästä, leikkimisen taidoista, leikin lajista ja muista tilannetekijöistä riippuen kasvattajan tehtävä vaihteleeleikkiin osallistumisesta ulkopuoliseen havainnoimiseen. Epäsuoran ohjauksen tavoitteena on rikastuttaaleikkiä esimerkiksi mielikuvin tai välinein.Kasvattajat ymmärtävät vertaisryhmän merkityksen lasten omaehtoisen leikin mahdollistajana. Heosoittavat arvostustaan leikkiä kohtaan kuuntelemalla lapsia, mikä merkitsee sekä leikin havainnointiaettä kielellistä kommunikointia lasten kanssa. Kasvattajat tutustuvat myös siihen todellisuuteen, jota lastenleikit heijastavat. Kasvattajat seuraavat esimerkiksi lasten populaarikulttuuria, johon media kuuluunykypäivänä oleellisena osana.Kasvattajat osaavat eritellä leikkejä myös oppimisen näkökulmasta. He ymmärtävät leikin merkityksenesimerkiksi kuvittelun kyvyn, toisen asemaan asettumisen, sosiaalisten taitojen, kielen oppimisen ja liikunnallistentaitojen kannalta. Kasvattajat tiedostavat ja osaavat käyttää hyväkseen leikin kytkentöjäkaikkiin toiminnan osa-alueisiin, mutta he antavat tilaa myös lapsesta lähteville hetkellisesti rajuillekinleikki-ideoille.VarhaiskasvatusympäristöLeikkiympäristön tietoinen luominen, ylläpitäminen ja uudistaminen ovat olennainen osa varhaiskasvatusta.Rikkaan leikkiympäristön rakentaminen perustuu kasvattajien asiantuntemukseen lasten leikinkehitysvaiheista ja leikkikulttuurista. Leikkiympäristön muokkaamisessa otetaan huomioon myös lastenajankohtaiset kiinnostuksen aiheet. Lapset osallistuvat ympäristön ylläpitämiseen ja uudistamiseen kykyjensämukaan. Leikkiympäristön rikastuttaminen tarjoaa luontevan yhteistyömahdollisuuden myösvanhemmille.Sekä sisä- että ulkotilojen suunnittelussa otetaan huomioon lasten ikä ja kehitys sekä erilaisten leikkienvaatimat aika-, tila- ja välineratkaisut. Välineiden tulee olla monipuolisia sekä muunneltavia, ja niitä tuleeolla riittävästi. Leikkiympäristöä laajennetaan lähiympäristöön ja luontoon mahdollisuuksien mukaan.Riihimäen näkökulmaLeikki on lapselle tärkeää ja sen kehitystä edistävää merkitystä halutaan korostaa päivittäisessä toiminnassa.Leikille mahdollistetaan kiireetön ja turvallinen ilmapiiri, jossa on sijaa kaikenlaisille tunteille.Kasvattajan tuki ja apu on aina saatavilla. KUVA 2, Jokainen päivä on leikkipäivä sivulla 22.21

JOKAINEN HOITOPÄIVÄ ON LEIKKIPÄIVÄLEIKIN MAHDOLLISUUDEN VARMISTAMINEN:• hoitopaikan tilojen monipuolinen käyttö• kaikki tilat voivat olla leikkikäytössä• lasten mieltymysten mukaan annetaan tila myösäänekkäille ja liikunnallisille leikeille• leikkiympäristö mukautuu leikin kestoon,mahdollisuus pitkäkestoiseen leikkiin.LEIKIN VÄLINEIDEN MONIPUOLISUUDESTAJA SOVELTUVUUDESTA HUOLEHTIMINEN:• välineiden kierrättäminen• välineiden valinta lasten iän ja kehitysvaiheen mukaan• yhdessä vanhempien kanssa tehtyjen sopimusten mukaanlapsella on mahdollisuus tuoda oma lelu/leluja hoitopaikkaan.YmmärrysKiinnostusKunnioitusHavainnoiKuulee, kuunteleeVuorovaikutusTukeeHaluAsenneSitoutuminenRikastaaOlenJoo ja -aikuinenOsallistuuMahdollistaaKUVA 2ULKOLEIKIN MERKITYS:•leikkipihan mahdollisuuksien rohkea etsiminen yhdessä lasten kanssa•monet välineet soveltuvat sekä sisä‐ että ulkoleikkiin•hoitopaikan lähiympäristöä ja luontoa hyödynnetään usein leikkipaikkana.Aikuisen merkitys lapsen leikeissä on suuri.Aikuisen osallistuminen on kokonaisvaltaista kehon, aistien, ajatusten ja kokemusten yhteistoimintaa.Joo ja ‐aikuinen on herkkänä erilaisille tilanteille. Hän huomaa ja aistii lasten aloitteet ja rikastaa niitä.

LiikkuminenLapselle merkitykselliset kokemuksetPäivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Liikkuessaan lapsi ajattelee,kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Liikkuminen on myös vauhtia ja elämyksiä, hikeä ja hengästymistä.Liikunnallisen elämäntavan kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa.Liikkuminen on lapselle luonnollinen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lapsentietoisuus omasta kehostaan ja sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle.Kasvattajayhteisön toimintaKasvattajayhteisön toiminnassa ja arjen valinnoissa on tärkeää, että lapsille annetaan mahdollisuuspäivittäiseen liikkumiseen. Kasvattajien tehtävänä on luoda lapsille liikuntaan virittävä ympäristö, poistaaliikuntaan liittyviä esteitä ja opettaa turvallista liikkumista lapsen toimintaympäristössä. Vähän liikkuvienlasten kannustaminen liikkumiseen on tärkeää.Säännöllisellä ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselleoppimiselle. On tärkeää, että kasvattajat osaavat hyödyntää rinnakkain erilaisia opetustyylejä jaettä jokaisen lapsen motorista kehittymistä havainnoidaan säännöllisesti. Motorisen aktiivisuuden yhdistäminentoimintaan ja opetukseen lisää lasten oppimisen mahdollisuuksia.Kasvattajayhteisön yhteinen pohdinta liikunnan merkityksestä lasten oppimiselle luo perustan laadukkaalleliikunta- ja terveyskasvatuksen toteutukselle ja liikuntamyönteiselle toimintakulttuurille.Varhaiskasvatusympäristö (muutos musta)Hyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luonnollista liikkumisen halua, herättää lapsessa halunoppia uusia asioita ja innostaa kehittämään omia taitojaan. Ympäristön tulee olla sopivan haasteellinen,liikkumaan ja leikkimään motivoiva. Piha on lapsen keskeisin liikuntapaikka, joten sen tulee ollaliikkumiseen houkutteleva. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnanja leikin aikana. Ympäröivän luonnon ja alueen liikuntapaikkojen mahdollisuudet hyödynnetään.Tilojen suunnittelussa ja käytössä avainsana on muunneltavuus, sillä liikkuva lapsi tarvitsee tilaa. Lapsillatulee olla myös sisätiloissa mahdollisuus myös vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkiin ja peliin.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksen liikunnan suosituksen mukaan lapsi tarvitsee reipasta liikuntaa vähintään kaksituntia päivässä. Liikunnan, fyysisen toiminnan ja leikin avulla tuetaan lapsen kokonaisvaltaista kasvua,kehitystä, oppimista sekä hyvinvointia. Päivän aikana lasta kannustetaan omaehtoiseen ja ohjattuun liikuntaan.Riihimäellä on vahvat perinteet liikunnan yhteistyössä varhaiskasvatuksen yksiköiden ja liikuntatoimenvälillä.23

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminenLapselle merkitykselliset kokemuksetTaiteelliset peruskokemukset syntyvät musiikillista, kuvallista, tanssillista ja draamallista toimintaa, kädentaitojasekä lasten kirjallisuutta vaalivassa lapsen kasvuympäristössä. Taiteellisten kokemusten intensiivisyysja lumous virittävät lapsen toiminnallisuuden ja tempaavat mukaansa. Taidetta tekevän jakokevan lapsen esteettisessä maailmassa on oppimisen iloa, taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, värejä,tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä. Taiteessa lapsella on mahdollisuuskokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta.Taiteeseen sisältyy myös lapsen oppimiseen ja harjoitteluun liittyvää säännönmukaisuutta. Lapsi nauttiitaiteesta, taidoista ja ilmaisusta sekä tehdessään yksin että osallistuessaan erilaisiin tuotoksiin yhdessämuiden kanssa. Taiteellisen kokemisen ja tekemisen kautta lapsi kehittyy yksilönä ja ryhmän jäsenenä.Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten varaan rakentuvat lapsen myöhemmät taidemieltymyksetja valinnat sekä hänen kulttuuriset arvostuksensa.Kasvattajayhteisön toimintaKasvattajayhteisö mahdollistaa lapsen taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen lapsen omia persoonallisiavalintoja ja havaintoja kunnioittaen. Kasvattaja antaa tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen omalle mielikuvitukselleja luovuudelle. Luovat ideat ja ilo yhdessä tekemisestä ohjaavat kokonaisvaltaisten toiminnanprosessien toteutusta ja ajankäyttöä. Lapsella tulee olla mahdollisuus toimia monipuolisesti taiteen erialueilla, ja hänen tulee saada esimerkiksi maalata, piirtää, soittaa, laulaa, rakentaa, näytellä, tanssia,nikkaroida, askarrella, ommella, kuunnella tai keksiä satuja ja runoja.Kasvattaja ohjaa lasta teknisessä osaamisessa ja myös harjoittelussa, jossa keskitytään lapsen itsensäasettamiin arvokkaisiin tavoitteisiin. Kasvattaja dokumentoi lasten taiteellista toimintaa ja järjestää tilaisuuksialasten taiteellisten tuotosten esittämiseen. Kasvattajayhteisön tulee keskuudessaan tukeamyös kasvattajien erilaisia ammatillisia taitoja, luovuutta, spontaanisuutta ja uskallusta improvisointiin.Kasvattaja löytää taiteesta myös välineen ihmisyyteen kasvamisessa ja kasvattamisessa.VarhaiskasvatusympäristöVarhaiskasvatusympäristössä lapsella on mahdollisuus kokea taiteellisia elämyksiä sekä aikaa ja tilaatutkia vapaasti taiteellisia materiaaleja, ideoita ja käsitteitä ja harjoittaa monipuolisesti taitojaan. Ympäristönesteettisyys sellaisenaan voi olla lapselle taide-elämys. Varhaiskasvatusympäristössä lapsen taiteellinenilmaisu ja osaaminen tuodaan esille.Taiteellisen asiantuntemuksen laatua voidaan rikastuttaa yhteistyöllä paikallisen kulttuuritoimen tai muidenlastenkulttuuria edistävien asiantuntijoiden kanssa. Taiteesta iloitseva ja nauttiva kasvattaja luoympäristössään innostavan ilmapiirin ja antaa samalla esikuvan taiteeseen suhtautumisen tavoista.Riihimäen näkökulmaLapselle annetaan mahdollisuus taiteen eri osa-alueiden kokemiseen ja omaan ilmaisuun ja tuottamiseen.24

Yhteistyötä tehdään kirjaston, museoiden, kuvataidekoulun, musiikkiopiston, nuorisoteatterin, kansalaisopiston,paikallisten yrittäjien ja taitajien kanssa.TutkiminenLapselle merkitykselliset kokemuksetTutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka luontaista. Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaanja kokee osallisuutta ympärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön. Lapsen oma kokemusmaailma sekävuorovaikutus muiden lasten ja aikuisten sekä lähiympäristön kanssa toimivat eri-ikäisten lasten omantutkimisen innoittajina. Lapsi kokee, että hänen tutkiva ihmettelynsä, kysymyksensä, pohdintansa jatoimintansa on merkityksellistä. Hän voi itse sekä yhdessä muiden kanssa rauhassa kokeillen tutkia uusiaasioita. Yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemus ylläpitää ja vahvistaa lapsessa oppimiseniloa.Kasvattajayhteisön toimintaKasvattajat luovat tutkimiselle innostavan, avoimen ja kannustavan ilmapiirin omilla asenteillaan ja toiminnallaan.Kasvattajat mahdollistavat lapsille monipuolisia, lasten omaa mielenkiintoa ylläpitäviä kokemuksiaja antavat aikaa tutkimiselle ja ihmettelylle. Yhdessä lasten kanssa oppien ja tutkien kasvattajatohjaavat ja kannustavat lapsia erilaisissa hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tilanteissa kokeilemaan,etsimään selityksiä maailman ilmiöihin. Omalla toiminnallaan kasvattajat mahdollistavat ja kannustavatlasten omaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja mielikuvitusta.VarhaiskasvatusympäristöMyönteinen ja kannustava varhaiskasvatusympäristö tukee lapsen tutkivaa toimintaa. Tutkimiseen innostavavarhaiskasvatusympäristö on monipuolinen. Se tarjoaa lasten käyttöön runsaasti erilaisia lastenmielenkiintoa herättäviä materiaaleja ja välineitä. Lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimisenympäristöä. Ympäristö myös tuo lasten ja kasvattajien yhteiseen toimintaan tiedollisia ja kokemuksellisiaaineksia. Monipuolinen ja joustava varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa kaikkien aistienja koko kehon käytön tutkimisen, kokeilemisen ja oivalluksen välineinä.Riihimäen näkökulmaElämän eri alueiden ja ilmiöiden pohtiminen yhdessä kasvattajan kanssa auttaa lasta jäsentämään ympäröiväämaailmaa. Lapsen pohdinnoille ja kysymyksille annetaan tilaa.Lapsen omaa ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä vahvistetaan välttämällä antamasta suoria valmiitavastauksia.3.8 Sisällölliset orientaatiotOrientaatiot muodostuvat perusolemukseltaan toisistaan eroavista suuntautumis- ja suhtautumistavoistailmiöihin ja asioihin. Sisällöllisten orientaatioiden järjestys asiakirjassa etenee yhden totuuden tai oikeanvastauksen sisältävistä orientaatioista kohden moniulotteisia ja moniarvoisia orientaatioita.25

Lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristönja ihmisten kanssa lapset käsittelevät ja jäsentävät tietoa olemassa olevien käsiterakenteidensaavulla ja ovat aktiivisia oppijoita. Kasvattaminen toimintana edellyttää kasvattajalta aina arvovalintoja,mikä näkyy esimerkiksi varhaiskasvatusympäristön rakentamisessa tehdyissä valinnoissa.Varhaiskasvatuksessa lasten erilaisten toimintojen kirjossa on tarpeen saavuttaa kehityksellinen tasapainoniin, että kasvattajalla on selvä kuva siitä, miten kunkin lapsen kasvutapahtuma etenee. Varhaiskasvatuksensisältöjen välistä tasapainoa voidaan tarkastella eräiden inhimillisen ymmärryksen, tiedonja kokemisen perusmuotojen avulla. Perusmuotoja on useita ja ne täydentävät toisiaan. Tämän viitekehyksenavulla pyritään turvaamaan lapselle maailmasta syntyvän kuvan monipuolisuus, eheys ja kokonaisvaltaisuus.Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seuraavien orientaatioiden muodostaman kokonaisuudenvaraan:• matemaattinen orientaatio• luonnontieteellinen orientaatio• historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio• esteettinen orientaatio• eettinen orientaatio• uskonnollis-katsomuksellinen orientaatioOrientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaansellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään,ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä. Kullakin orientaatiollaon omat kriittisen ajattelun tapansa, omat luovuuden ilmentämisen keinonsa, omat mielikuvituksenharjaannuttamisen menetelmänsä ja omat ratkaisumallinsa jalostaa tunteita ja suunnata toimintaa.Orientaation käsitteen käytöllä korostetaan myös sitä, että niihin kuuluvien sisältöjen varsinainen valintaja muokkaaminen ovat ympäristö- ja tilannesidonnaisia. Kasvattajayhteisöllä tulee olla käytettävissä lastenyleinen ikäkausididaktinen ja kehitysvaiheisiin liittyvä tietämys ja sen lisäksi sisältöjen valinnan jamuokkaamisen kannalta välttämätön lapsiryhmän sekä toimintaympäristön ja -olosuhteiden tuntemus.Onnistuneiden sisältöjen valintojen seurauksena lapsille parhaimmillaan alkaa avartua käsityksiä niistäperustavoista, joilla inhimillisiä kokemuksia muokataan ja selitetään historiallisen kehityskulun tuloksena.Eri orientaatioiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lasten lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiinniin, että lapset voivat tehdä asioista havaintoja ja muodostaa omia käsityksiään. Aineksia eriorientaatioiden sisällöiksi on saatavissa myös kirjastoista, teattereista, näyttelyistä jne. Lisäksi informaatioteknologiaeri sovellutusalueineen tarjoaa monimuotoisia sisältöjä työskentelyyn.Yksittäisten, konkreettisten sisältöjen valinnassa lasten omilla kiinnostuksen kohteilla, tarpeilla ja paikallisillaolosuhteilla on ratkaiseva merkitys. Varhaiskasvatuksessa lapsi ei opiskele eikä suorita eri orientaatioidensisältöjä tai oppiaineita eikä lapsille aseteta suoriutumisvaatimuksia. Orientaatiot muodostavatvarhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita jaympäristöjä aikuisten tulee etsiä, muokata ja tarjota lasten ja lapsiryhmien toimintaa ja oppimista varten.Kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline kaikkien orientaatioiden alueilla. Sen vuoksi on ensiarvoisentärkeää, että kaikissa varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa käytetäänmahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltä sekä myös avataan uusia käsitteitä lapsille.26

Matemaattinen orientaatioMatemaattinen orientaatio perustuu suljetussa käsitejärjestelmässä tapahtuvaan vertaamiseen, päättelemiseenja laskemiseen. Varhaiskasvatuksessa vertaaminen, päätteleminen ja laskeminen tapahtuvatarkielämän tilanteissa leikinomaisesti konkreettisten lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien materiaalien,esineiden ja välineiden avulla.Luonnontieteellinen orientaatioHavainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla syvennytään elollisen luonnon ilmiöihin. Tämänkin orientaationaiheet moninaisine ilmiöineen, eläimineen ja kasveineen eri vuodenaikoina ovat lapsen lähiympäristössäsisällä ja ulkona. Luonnontieteelliselle orientaatiolle on ominaista kokeellisen menetelmän käyttö.Kontrolloiduissa olosuhteissa perehdytään syy-seuraustyyppisiin vaikutussuhteisiin, joiden kautta luonnonilmiöt ja niihin vaikuttavat tekijät alkavat vähitellen avautua lapsille.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatus laatii vuosittain ympäristöohjelman, joka sitouttaa kasvattajat toteuttamaan kaupunginkestävän kehityksen periaatteita.Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatioHistoriallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa menneisyydestä samoinkuin nykyisyydestä niistä kertovien esineiden ja dokumenttien avulla. Lähiympäristön ja kotiseudunkohteet ja nähtävyydet saavat aikaulottuvuuden ja merkityksiä. Näkökulmia menneisiin tapahtumiinja siltaa niistä nykyaikaan voivat avata myös vanhemmat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset itse.Esteettinen orientaatioEsteettinen orientaatio on laaja ja monitahoinen. Se avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisenja luomisen, mutta myös kuvittelun ja intuition avulla. Orientaation kohteista ja sen kohteisiin lapsillesyntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon, mutta myös niiden vastakohtienkautta omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Lapsen arvostukset, asennoituminenja näkemykset alkavat hahmottua. Ihmisenä ja ihmisyyteen kasvun kannalta samastuminen on yksiorientaation tärkeä prosessi.Eettinen orientaatioEettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Lasten jokapäiväinen elämäsisältää tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja pahan,totuuden ja valheen näkökulmista. Myös oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, kunnioituksen ja vapaudenkysymyksiä voidaan käsitellä luontevasti päivittäisten tapahtumien yhteydessä. Olennaista on ottaahuomioon lasten kehitystaso, pelot, ahdistus ja syyllisyys kuuluvat myös lasten elämään. Niitä käsitelläänlasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi.27

Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatioUskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkisetasiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään.Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan.Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan.Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassasovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisestasisällöstä.Riihimäen näkökulmaRiihimäen seurakunnan lapsityöllä ja varhaiskasvatuksella on hyvä ja toimiva yhteistyön perinne tutustuttaalapsi kirkkovuoden tapahtumiin. Varhaiskasvatus saa seurakunnalta myös kasvatuksellista tukeatyölleen: uskontokasvatushetket, kirkkopedagogiset työskentelyt ja mentorointi.Sisällöllisten orientaatioiden jatkumo esiopetuksen opetussuunnitelmanperusteiden sisältöalueisiinSisällöllisten orientaatioiden kautta lapsille avautuu vähitellen inhimillisen ymmärryksen, tiedon ja kokemisenmonimuotoista kirjoa ja siihen liittyviä prosesseja.Orientaatiot on muotoiltu oppiaineita laaja-alaisemmiksi. Myöskään esiopetuksessa ei ole varsinaisiaoppiaineita. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppiaineiden sijaan käsitellään esiopetuksenkeskeisiä sisältöalueita. Esiopetuksen keskeiset sisältöalueet voidaan sijoittaa varhaiskasvatuksensisällöllisten orientaatioiden yhteyteen ja osoittaa siten, minkälaisia jatkumoja varhaiskasvatuksen sisällöllisistäorientaatioista muodostuu esiopetuksen keskeisiin sisältöalueisiin.Matemaattinen orientaatio on selkeästi esiopetuksen matematiikan sisältöalueen taustalla. Luonnontieteellisestäorientaatiosta puolestaan on yhteydet ennen kaikkea ympäristö- ja luonnontiedon, muttamyös terveyden sekä fyysisen ja motorisen kehityksen sisältöalueisiin. Historiallis-yhteiskunnallinenorientaatio on kielen ja vuorovaikutuksen, etiikan ja katsomuksen, ympäristö- ja luonnontiedon, terveydensekä taiteen ja kulttuurin sisältöalueiden taustalla. Esteettisellä orientaatiolla on kytkennät kielen javuorovaikutuksen, etiikan ja katsomuksen sekä taiteen ja kulttuurin sisältöalueisiin. Eettinen orientaatioja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio puolestaan liittyvät selkeästi etiikan ja katsomuksen sisältöalueeseen,vaikka ne voi perustellusti liittää osin myös kielen ja vuorovaikutuksen sekä taiteen ja kulttuurinsisältöalueisiin.4. Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa4.1 KasvatuskumppanuusKasvatuskumppanuudella varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumistatoimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Tämäedellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Vanhemmilla on lastensaensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu sekä oman lapsensa tuntemus. Henkilöstöllä on koulutuk-28

sensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen sekä vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisenyhteistyön edellytysten luomisesta.Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista, jolloin varhaiskasvatuksen toimintaa ohjaa lapsen edunja oikeuksien toteuttaminen. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyvät lapselle kahden tärkeän tahon, vanhempienja varhaiskasvatuksen kasvattajien tiedot ja kokemukset. Vanhempien ja kasvattajien tiedotlapsesta luovat yhdessä parhaat edellytykset lapsen hyvinvoinnin turvaamiselle. Kasvatuskumppanuuteenliittyvistä arvoista, näkemyksistä ja vastuista tulee keskustella sekä kasvattajayhteisön kesken ettävanhempien kanssa.Kasvatuskumppanuudessa on kysymys paitsi vanhempien ja henkilöstön asennoitumisesta yhteiseenkasvatustehtävään myös sen toteuttamisen konkreettisesta organisoinnista ja sopimisesta molemmilleosapuolille sopivalla tavalla. Henkilöstöllä on ensisijainen vastuu sisällyttää alusta alkaen perhekohtaisestikasvatuskumppanuus luontevaksi osaksi lapsen varhaiskasvatusta. Vanhemmille järjestetäänmahdollisuuksia kasvatuskeskusteluihin paitsi oman lapsen osalta myös yhdessä muiden vanhempienja koko henkilöstön kanssa. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on myös edistää vanhempienkeskinäisen yhteistyön muotoja ja tapoja.Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on tunnistaa herkästi ja mahdollisimman varhain lapsenjollakin kasvun, kehityksen tai oppimisen alueella mahdollinen tuen tarve ja luoda yhteistyössä lapsenvanhempien kanssa yhteinen toimintastrategia lapsen tukemiseksi. Myös ongelmatilanteissa lapsenvanhempien ja henkilöstön väliselle yhteistyösuhteelle tulee luoda kasvatuskumppanuuden ilmapiiri.Riihimäen näkökulmaKasvatuskumppanuus on leikin ohella varhaiskasvatuksen toinen painopistealue. Kasvatuskumppanuudenkehittämiseen on panostettu kouluttamalla varhaiskasvatukseen kahdeksan kasvatuskumppanuuskouluttajaa,joiden avulla on tavoitteena kouluttaa vähitellen koko varhaiskasvatushenkilöstökasvatuskumppanuusajatteluun. Koulutuksen käyneet työntekijät vievät kasvatuskumppanuutta eteenpäinomassa yksikössään.Kasvatuskumppanuuden rakentuminen alkaa aloituskeskustelusta. Aloituskeskustelu on vanhempien jahenkilöstön ensimmäinen kohtaaminen ja alku lapsen varhaiskasvatussuunnitelmalle Aloituskeskustelutoteutetaan vanhempien valinnan mukaan joko lapsen kotona tai päivähoitopaikassa. Aloituskeskustelussavanhemmilla on mahdollisuus kertoa omasta lapsestaan ja ilmaista varhaiskasvatusta koskeviaodotuksiaan ja toiveitaan.Jokainen kasvattaja on vastuussa kasvatuskumppanuuden alullepanemisesta ja ylläpitämisestä. Vanhemmatpäättävät millaista kasvatuskumppanuutta kukin perhe tarvitsee ja haluaa. Kasvatuskumppanuudessaon kyse vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön välisestä suhteesta ja prosessista, jokakehittyy lapsen varhaiskasvatuksen aikana.KUVA 3, Jokainen kohtaaminen rakentaa kasvatuskumppanuutta sivulla 30.29

JOKAINEN KOHTAAMINEN RAKENTAAKASVATUSKUMPPANUUTTATYÖNTEKIJÄN VASTUU:• aloituskeskustelu• tutustuminen• päivittäiset kohtaamiset•lapsen varhaiskasvatussuunnitelma•arviointi• kasvatuskumppanuuden alullepaneminen ja ylläpitäminenVANHEMPIEN OSALLISUUS:• oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa päiväänammatillinentieto jaosaaminenoman lapsentuntemuslapsi kasvaa, kehittyy ja oppiiKasvatuskumppanuus kannattelee lasta:kuuleminen, kunnioitus, luottamus, dialogiKUVA 3

4.2 Vanhempien osallisuus yksikön toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissaHenkilöstö vastaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuusvaikuttaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön ja osallistua sen arviointiin yhdessämuiden vanhempien kanssa.Lähtökohtana vanhempien ja lasten suorittamalle arvioinnille on, että varhaiskasvatussuunnitelma onkoko kasvatusyhteisön yhdessä laatima, se on aktiivisessa käytössä ja sen sisältö perusteineen on kokohenkilöstön ja vanhempien tiedossa. Vanhempien ja lasten suorittama toiminnan arviointi on osavarhaiskasvatuksen jatkuvaa kehittämistä. Vanhemmat seuraavat ja arvioivat varhaiskasvatussuunnitelmantavoitteiden toteutumista sekä henkilöstö arvioi ja kehittää suunnitelmaa sekä määräajoin ettäaina tarvittaessa.Riihimäen näkökulmaVanhempia kannustetaan osallistumaan ja vaikuttamaan yksikön toimintaan päivittäisissä keskusteluissahenkilöstön kanssa, lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen ja arvioinnin yhteydessä sekävanhempainilloissa. Muita vaikuttamisen keinoja ovat mm. asiakaspalaute ja osallistuminen vanhempaintoimikuntaantai mahdollisuus perustaa varhaiskasvatusyksikköön vanhempaintoimikunta.4.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arviointiLapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössävanhempien kanssa ja suunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti.Yksittäisen lapsen varhaiskasvatus perustuu henkilöstön ja vanhempien yhdessä hoitosuhteen alussalaatimaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempiennäkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä. Suunnitelman perusteella kokohenkilöstö voi toimia johdonmukaisesti ja lapsen yksilölliset tarpeet tiedostaen. Henkilöstön tehtävänäon havainnoida lapsen kehitystä systemaattisesti ja tietoisesti sekä ottaa havainnointitieto huomioontoiminnan suunnittelussa ja yhdessä vanhempien kanssa tehtävissä lapsikohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa.Suunnitelmassa otetaan huomioon lapsen kokemukset, tämän hetken tarpeet ja tulevaisuuden näkymät,lapsen mielenkiinnon kohteet, vahvuudet ja lapsen yksilölliset tuen ja ohjauksen tarpeet. Keskustelussavanhempien kanssa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen kehitystä vahvistaviin myönteisiin puoliin.Lapsen hyvinvointiin liittyvät huolen aiheet ja ongelmat tuodaan esille mahdollisimman konkreettisinaja niihin haetaan ratkaisua yhdessä vanhempien kanssa.Varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa yhteistyön toimintatavoista. Lapsi voimyös itse osallistua varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja arviointiin vanhempien ja henkilöstönyhdessä sopimalla tavalla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaansäännöllisesti sekä henkilöstön kesken että vanhempien kanssa.Henkilöstön tulee huolehtia siitä, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen esiopetuksen suunnitelmamuodostavat toimivan kokonaisuuden.31

Riihimäen näkökulmaJokaiselle lapselle tehdään oma Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 2–4 kuukauden kuluessa päivähoidonaloituksesta. Ennen keskustelua lapsi ja vanhemmat täyttävät yhdessä lapsen Auringonkukka -sivun ja vanhemmille annetaan pohdittavaksi Vasu-keskustelun tueksi -lomake. Käydystä keskustelustakirjataan lapsen elämässä sillä hetkellä ajankohtaiset asiat sekä yhdessä tehdyt sopimukset. Keskustelupäivätään ja allekirjoitetaan. Vanhemmat ja henkilöstö arvioivat yhdessä Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmantoteutumista noin puolen vuoden kuluttua suunnitelman laatimisesta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluja -arviointi tehdään vuosittain.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma siirtyy lapsen mukana hoitopaikasta toiseen. Lapsen siirtyessäesiopetukseen päivähoidon henkilöstö vastaa opetuksen järjestämiseksi tarpeellisen tiedon siirrostaopetuksen järjestäjälle. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma-asiakirja annetaan lapsen vanhemmille.5. Erityinen tuki varhaiskasvatuksessaLapsen tuen tarve ja sen arviointiLaissa lasten päivähoidosta käytetään käsitettä ”erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseva lapsi”. Tässäasiakirjassa lähtökohtana on laaja-alainen näkemys lapsen tuen tarpeista ja niihin vastaaminen lapsenvarhaiskasvatusta tukemalla.Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien ja kasvatushenkilöstönhavaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvitatukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisiaaikoja. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänenterveyttään tai kehitystään.Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen yksilölliset toimintamahdollisuudeteri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa sekä niihin liittyvät tuen ja ohjauksentarpeet. Tärkeää on myös luoda tuen suunnittelun pohjaksi kokonaiskuvaa lapsesta, hänen vahvuuksistaanja häntä kiinnostavista ja innostavista asioista.Tarvittaessa arvioinnin tueksi hankitaan lapsen tuen kannalta tarkoituksenmukaisen asiantuntijan lausunto,mutta varhaiskasvatuksen tukitoimet lapselle aloitetaan heti kun tuen tarve on havaittu. Tarvittaessakonsultoidaan vanhempien kanssa yhdessä sovitulla tavalla varhaiskasvatuksen omia tai muidentahojen asiantuntijoita. Tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsen tuen tarpeen kasautumista ja pitkittymistä.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksen tukitoimien lähtökohtana on lapsen vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnanvälinen kasvatuskumppanuus, jota lähdetään rakentamaan heti hoitopaikan varmistuttua. Kunlapsesta herää huoli, Riihimäen varhaiskasvatuksessa toimitaan Huolen vyöhykkeet -toimintamallin32

mukaisesti. Huolen vyöhykkeet -toimintamalli sisältää sekä varhaiskasvatuksen omia tukitoimia ettälapsen asian viemisen eteenpäin lapsen hoitopolulla.Lasta koskeva huoli otetaan puheeksi vanhempien kanssa heti, kun huoli herää. Tarvittaessa keskusteluunkutsutaan mukaan myös lastenneuvolan terveydenhoitaja (perhetapaaminen). Varhaiskasvatuksensisällölliset tukitoimet käynnistetään, kun huolesta on keskusteltu vanhempien kanssa. Vanhempienkanssa yhdessä sovitut tukitoimet kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tuen tarpeen arvioinnissavanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön tukena toimivat konsultoivat erityislastentarhanopettajatsekä eri varhaiskasvatusyksiköissä toimivat erityislastentarhanopettajat.Tuen järjestämisen periaatteet ja varhaiskasvatuksen tukitoimetTuki järjestetään mahdollisimman pitkälle yleisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, ettälapsi toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan.Lapsen tarvitsema tuki aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Osana tuen järjestämistätehostetaan yhteistyötä vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kesken.Varhaiskasvatuksen tukitoimina lapsen fyysistä, psyykkistä ja kognitiivista ympäristöä mukautetaan lapsellesopivaksi. Päivittäistä kasvatustoimintaa mukautetaan eriyttämällä, perustaitojen harjaannuttamisellasekä lapsen itsetunnon vahvistamisella. Lisäksi vahvistetaan suunnitelmallisesti varhaiskasvatuksenarjen kuntouttavia elementtejä, joita ovat esim. struktuuri 9 , hyvä vuorovaikutus, lapsen oman toiminnanohjaus 10 ja ryhmätoiminta.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksen tukitoimet vahvistuvat asteittain yleisestä, kaikille lapsille tarkoitetusta tuesta tehostettuuntukeen ja edelleen erityiseen tukeen. Tukitoimet voivat olla sisällöllisiä tai rakenteellisia.Yleisen tuen järjestämisestä on päävastuussa lapsiryhmän henkilöstö. Lapsen tarvitessa tehostettua taierityistä tukea lapsiryhmän henkilöstön tukena toimivat konsultoivat erityislastentarhanopettajat sekä erivarhaiskasvatusyksiköissä toimivat erityislastentarhanopettajat.Yleisellä tuella tarkoitetaan varhaiskasvatuksen pedagogista laadukasta perustaa, jonka pohjana ovathenkilöstön riittävä osaaminen ja lapsen kehityksen tuntemus. Yleistä tukea ovat esimerkiksi pienryhmätoiminta,struktuuri, kuvien käyttö arjen ja toiminnan tukena sekä leikin ja sosiaalisten taitojen tukeminen.Tehostettu tuki on suunnitelmallisempaa, pitkäjänteisempää, vahvempaa ja yksilöllisempää kuinyleinen tuki. Tehostettuun tukeen sisältyy konsultoivan erityislastentarhanopettajan sekä eri varhaiskasvatusyksiköissätoimivien erityislastentarhanopettajien tuki. Tehostettua tukea ovat myös tukiviittomienkäyttö, erilaiset pienryhmätoimintana toteutettavat kuntoutusmenetelmät kuten Kili tai Askeleittain-ohjelmat sekä lapsen yksilölliset ohjelmat (koritehtävät). Erityinen tuki perustuu henkilöstön erityispedagogiseenosaamiseen ja toteutuu useimmiten pienryhmässä.Rakenteellisina tukitoimina voidaan lapsiryhmän kokoa pienentää. Lapsiryhmässä voi olla myös avustaja,jos lapsi tarvitsee paljon tukea tai ryhmässä on useampi tukea tarvitseva lapsi. Kun erityisvarhaiskasvatuksessatehdyn arvion mukaan tavallisessa ryhmässä annettava tuki ja/tai ryhmäkohtainen avustajaeivät riitä, lapsi voi saada hoitopaikan pienryhmästä. Rakenteellisten tukitoimien määrittelyn pohjanaerityislastentarhanopettajat käyttävät tuen tarpeen arviointiin laadittua lomaketta.33

Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminenLapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sisällytetään lapsen tuen tarpeen määrittely ja tuen järjestäminen.Suunnitelmassa kuvataan, miten lapsen yksilöllinen ohjaus ja varhaiskasvatus sovitetaan yhteenja mitä muutoksia kasvatuksellisessa toiminnassa ja fyysisessä ympäristössä toteutetaan. Muutostarpeitaarvioitaessa kasvattajayhteisö tarkastelee toimintaansa ja mahdollisuuksiaan ohjata lasta.Eri tahoilla lapselle laaditut kasvatus-, kuntoutus- ja lapsen esiopetuksen suunnitelmat sovitetaan yhtenäiseksikokonaisuudeksi. Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä hoitopaikkojen vaihtuessatai muissa lapsen siirtymävaiheissa tuen jatkuvuudesta huolehditaan 11 .Riihimäen näkökulmaLapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan vanhempien kanssa tehdyt yhteiset sopimukset lapsentukemisen tavoista. Tuen tarpeen kasvaessa ja tukitoimien muuttuessa yksilöllisemmiksi lapselle laaditaantehostetun tuen suunnitelma osana Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa.9 Päivähoitoympäristön struktuuri käsittää ajan, tilan ja ihmisten selkeän rakenteen siten, että lapsi kykeneeennakoimaan ja oppimaan tapahtumien kulkua. Struktuurin arviointi edellyttää lapsen päivittäisten toimintojenja toimintatilojen sekä sosiaalisten kontaktien selkeyttämistä. Struktuurin ylläpito kuuluu erityispedagogisenohjauksen menetelmiin.10 Lapsen oman toiminnan ohjaus vahvistaa lapsen kykyä arvioida ja kehittää omaa toimintaansa ja käyttäytymistäänsuhteessa muihin tai esimerkiksi tarkkaavaisuuden ylläpitämistä tukevien työtapojen löytämiseksi.11 Tämä osa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa muodostaa päivähoitolain tarkoittaman kuntoutussuunnitelmanerityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle.Tukipalvelujen toteutus varhaiskasvatuksessaLapsen tarpeen mukaan varhaiskasvatukseen voi liittyä muita tukipalveluja, esimerkiksi kuntoutusohjaus,terapia ja/tai erityisopetus oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille. 12 Ne järjestetään kokonaiskuntoutuksenasiten, että kasvatuksellinen ja lääketieteellinen kuntoutus muodostavat yhtenäisen kokonaisuudenja palvelujen yhteensovittamiseen kiinnitetään huomiota. Tämä edellyttää eri viranomaistenyhteistyötä, riittävää ja osaavaa henkilöstöä sekä lapsen tarpeita vastaavia tiloja, välineitä ja materiaaleja.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksessa tehdään kiinteää moniammatillista yhteistyötä lastenneuvolan, perheneuvolan,lastensuojelun, terveyskeskuksen erityistyöntekijöiden, oppilashuollon, Eteva-kuntayhtymän sekä Kanta-Hämeenkeskussairaalan kanssa. Muita yhteistyökumppaneita ovat muun muassa yksityiset terapeutit,Tampereen yliopistollinen keskussairaala ja HUS/Lastenlinna.12 Perusopetuslaki (628/1998) 25§, Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000 13§.34

6. Kieli- ja kulttuurinäkökohtia varhaiskasvatuksessa6.1 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessaEri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan tässä sekä saamelaisia, romaneja ja viittomakielisiäettä maahanmuuttajataustaisia lapsia. Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuuskasvaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi.Varhaiskasvatus järjestetään tavallisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi kuuluulapsiryhmään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan.Suomessa julkinen varhaiskasvatus perustuu yleisiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin ja lapsen kulttuurisentaustan ja äidinkielen huomioon ottamiseen. Vaikka sukupuolten asema vaihtelee eri kulttuureissa,suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lähtökohtana on tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvoisuus.Varhaiskasvatuksen toteutuksessa edellytetään hyvää kulttuurista ymmärrystä, jotta erilaisten perheidenlasten tarpeita ja vanhempien kasvatukselle asettamia tavoitteita voidaan käsitellä henkilöstön javanhempien kesken tasavertaisesti ja vastavuoroisesti.Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä.Varhaiskasvatuksessa lasta rohkaistaan käyttämään omaa äidinkieltään. Vanhempien ja lapsen äidinkielisenkasvuympäristön tietoa ja osaamista hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan oman äidinkielentukemisessa myös varhaiskasvatuksessa.Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten mahdollisuutta oppiasuomea tai ruotsia toisena kielenä luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Lapsitarvitsee lisäksi järjestelmällistä ohjausta kielen omaksumiseen ja käyttöön. Lapsen kielen ja kulttuurintukemisesta sovitaan vanhempien kanssa tehtävässä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa.Varhaiskasvatuksessa lapsen omaan kulttuuriin, elämäntapoihin ja historiaan perehdytään, niitä arvostetaanja ne näkyvät varhaiskasvatuksen arkipäivässä. Yhteistyössä vanhempien ja eri kulttuuriyhteisöjenkanssa edistetään lapsen kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lapsen mahdollisuutta ilmentääomaa kulttuuritaustaansa varhaiskasvatuksessa. Näin tuetaan lasten oman identiteetin vahvistumista.Riihimäen näkökulmaEri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatus järjestetään perheen asuinalueella. Lasta tuetaankahteen kulttuuriin kasvamisessa yhteistyössä perheen kanssa. Vanhempia pyydetään mukaan toiminnansuunnitteluun ja toteutukseen. Lapsen oman äidinkielen tärkeyttä korostetaan varhaiskasvatuksessa.Tulkkipalveluja käytetään tarvittaessa.Kasvattajilla tulee olla oman kulttuurin tuntemukseen ja kunnioitukseen pohjautuva myönteinen asennemuita kulttuureja kohtaan.Riihimäen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa käytetään vieraskielisten lasten opetuksessa Keski-Uudenmaan radanvarsikuntien yhteistyönä laadittua Suomi toisena kielenä opetussuunnitelmaa. S2opetussuunnitelma laaditaan lapsille, joiden suomen kielen taito on joiltakin osin puutteellinen. Yli 3-vuotiaiden lasten suomen kielen kehityksen arvioinnissa käytetään S2 kielen oppimisen seurantalomaketta.35

Varhaiskasvatuksessa S2 opetus toteutuu vuorovaikutuksessa päivittäisen toiminnan ja leikin yhteydessä.Kasvattajan tulee sanoittaa, kuvailla ja selittää asioita, esineitä, tekemistä ja tunnetiloja. VarsinaisiaS2 opetustuokioita järjestetään pienryhmissä tai lapsen kanssa erikseen.Jokainen kasvattaja on kielikasvattaja.Varhaiskasvatuksessa otetaan edellä olevan lisäksi huomioon eri kulttuuriryhmien erityispiirteet ja omatpainotukset seuraavasti:Saamelaisten lasten varhaiskasvatusSuomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Lastenvanhempien ja saamelaiskulttuurin edustajien kanssa tehdään yhteistyötä saamen kielen tukemiseksisekä saamelaiskulttuurin tuntemiseksi varhaiskasvatuksessa. Saamenkielisten lasten varhaiskasvatustoteutetaan ensisijaisesti yhdessä muiden saamenkielisten lasten kanssa.Romanilasten varhaiskasvatusRomanikulttuurin edustajien kanssa luodaan yhteistyöverkostoja ja lisätään henkilöstön romanien kulttuurintuntemusta. Romanilasten varhaiskasvatukseen osallistumista lisätään romanivanhempien kanssayhteistyössä. Romanilasten tulee saada tukea suomen tai ruotsin kielessä.Viittomakielisten lasten varhaiskasvatusViittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Varhaiskasvatus toteutetaan ensisijaisestiviittomakielisten ryhmässä tai sekaryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä, viittomakommunikaatiotaja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista. Tavoitteena on myös, että lapsi tutustuu tulkin käyttöön varhaiskasvatukseneri tilanteissa.Maahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatusMaahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatuksessa on erityisen tärkeää tiedottaa ja keskustellavanhempien kanssa suomalaisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja periaatteista. Samalla kun edistetäänmaahanmuuttajataustaisten lasten suomen tai ruotsin kielen omaksumista, vanhemmille kerrotaanlapsen oman äidinkielen kehittämisen merkityksestä ja keinoista. Näin luodaan pohjaa toiminnallisellekaksikielisyydelle. Myös varhaiskasvatuksessa edistetään lasten kotoutumista.6.2 Kielikylpy, vieraskielinen varhaiskasvatus javaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatusKielikylvyssä, vieraskielisessä tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvassa varhaiskasvatuksessasovelletaan varhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteita.Näitä ratkaisuja käytettäessä on tärkeää, että lapsen vanhemmat saavat riittävästi tietoa käytettävästätoimintafilosofiasta ja varhaiskasvatuksen erityistavoitteista.KielikylpyKielikylpyä voidaan järjestää toisella kotimaisella tai vähemmistökielellä kolmen vuoden iästä lähtienpääsääntöisesti lapsille, joiden äidinkieli on paikkakunnan enemmistön kieli. Tällöin hyödynnetään kaksikielisenympäristön mahdollisuus tukea lapsen toisen kotimaisen tai vähemmistökielen oppimista.36

Varhaiseen täydelliseen kielikylpyyn yksikielinen lapsi voi osallistua noin kolmen ikävuoden jälkeen, jolloinäidinkielen taidot ovat kehittyneet niin, ettei uuden kielen oppiminen vaikuta kielteisesti äidinkielenkehitykseen. Kielikylvyssä tulee yhdessä vanhempien kanssa turvata lapsen oman äidinkielen ikätasoinenkehittyminen. Kunnan tulee varmistaa, että varhaiskasvatuksessa aloitettu kielikylpy voi jatkua perusopetuksessa.Vieraskielinen varhaiskasvatusVieraskielinen varhaiskasvatus tapahtuu jollain muulla kuin kotimaisella kielellä. Vieraskielisessä varhaiskasvatuksessaolevien lasten vanhemmilla on vastuu lapsen äidinkielen kehittymisestä.Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai kasvatusfilosofiaan perustuva varhaiskasvatusVarhaiskasvatus voi perustua erilaisille pedagogisille tai kasvatusfilosofisille ratkaisuille, joita ovat mm.Steiner-, Montessori-, Freinet- ja Reggio Emilian pedagogiset ratkaisut.7. Varhaiskasvatussuunnitelma kunnassa7.1 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman rakentuminenVarhaiskasvatussuunnitelman perusteet ovat pohjana kuntien tehdessä omia ja omaleimaisia varhaiskasvatussuunnitelmiaan.Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtia ovat lisäksi kunnassa tehdytlasta ja perhettä koskevat suunnitelmat, kunnan varhaiskasvatuksen linjaukset ja esiopetussuunnitelmat.Kunnan varhaiskasvatuksen linjauksissa tai varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellään, millaisiaseudullisia, alueellisia ja yksikkökohtaisia suunnitelmia kunnassa tehdään ja miten ne vahvistetaansekä tarkistetaan säännöllisesti. Kunnan esiopetuksen opetussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelmamuodostavat kokonaisuuden, joiden välillä on selkeä jatkumo. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaalaadittaessa tarkistetaan ja kirjataan eri palvelumuotojen ominaispiirteet, erityiset tavoitteetja toimintatavat.Varhaiskasvatussuunnitelmat ovat kunnallisen varhaiskasvatuksen ohjauksen väline ja keskeinen henkilöstöntyöväline. Varhaiskasvatuksen linjauksista ja varhaiskasvatussuunnitelmasta tulisi käydä kunnassalaaja-alaisia keskusteluja. Koko henkilöstö sitoutuu niiden tuottamiseen, toteuttamiseen, seurantaanja arviointiin.Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunnitelmaa täydentävä, ja siinä kuvataan toimintaympäristönja yksikön erityispiirteitä ja painotuksia. Myös eri palvelumuotojen tarkennetut tavoitteetkirjataan yksikkökohtaiseen suunnitelmaan. Yksikön suunnitelma täydentyy ja tarkentuu vähitellen, koskasisältöjen valinnassa otetaan huomioon toiminnan tavoitteiden tilannesidonnaisuus: lasten, lapsiryhmän,toimintaympäristön ja toimintaolosuhteiden tuntemus. Toteutunutta toimintaa dokumentoidaanja arvioidaan määräajoin. Varhaiskasvatussuunnitelma on yksi keskeinen perusta kun luodaan hyvä jatoimiva vanhempien sekä henkilöstön muodostama kasvatuksellinen yhteisö.7.2 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman sisältöKunta laatii oman varhaiskasvatussuunnitelmansa kunnan käytäntöihin ja muihin suunnitelmiin sopivaksi.Seuraavassa on viitteellinen luettelo varhaiskasvatussuunnitelmaan sisältyvistä asioista:• Kuvaus kunnan varhaiskasvatuksen linjauksista ja strategioistaKeskeiset linjaukset ja strategiat, jotka ohjaavat sisällön suunnittelua, esimerkiksi:37

– varhaiskasvatuksen palvelujen tuottamistavat, toimintamuodot ja niiden ominaispiirteet– tukipalvelujen järjestäminen– varhaiskasvatuksen laatujärjestelmä– yhteistyökumppanit ja yhteistyön perusteet– turvallisuussuunnitelma– varhaiskasvatukseen liittyvät erilliset kunnan tai seutukunnan ohjelmat ja hankkeet• Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus ja arvot• Päämäärät ja tavoitteet• Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman soveltaminen ja konkretisoiminen yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaksi• Varhaiskasvatuksen toteuttaminen• Erityisen tuen järjestäminen lapselle• Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatuksen järjestäminen• Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyön ja jatkumon rakentuminen• Moniammatillinen ja verkostoyhteistyö: kunnalliset tahot, kolmas sektori, seurakunnat, oppilaitoksetja sosiaalialan osaamiskeskukset• Kasvatuskumppanuuden ja vanhempien osallisuuden toteuttaminen• Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen ja seurannanperiaatteet• Varhaiskasvatuksen sisällöllinen arviointi, kehittäminen ja seuranta– varhaiskasvatuksen keskeiset kehittämisalueet kunnassaRiihimäen näkökulmaRiihimäen kunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tarkennetaan perusteissa määriteltyjä tavoitteitaja painopisteitä. Kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta laaditaan yksikkökohtaisetsuunnitelmat, joissa täydennetään kuntakohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa tarpeen mukaan. Yksikkökohtaisissasuunnitelmissa näkyvät yksikön omat painotukset sekä konkreettiset toimintatavat jayhteistyötahot.Riihimäen varhaiskasvatussuunnitelmalla ja esiopetussuunnitelmalla on selkeä jatkumo sekä kasvatuksellisestiettä opetuksellisesti. Varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetussuunnitelma on kirjattu samallaperiaatteella. Molemmissa suunnitelmissa on kuvattu valtakunnalliset perusteet ja Riihimäen oma näkökulma.7.3 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma osana toiminnan laadun kehittämistäVarhaiskasvatuksen linjaukset ja varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet sekä niiden pohjalta laaditutkunnalliset linjaukset ja suunnitelmat toimivat perustana, kun kunnissa arvioidaan ja kehitetäänvarhaiskasvatusta.38

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan käsitys hyvästä ja tavoiteltavasta varhaiskasvatuksesta.Kunnalliset suunnitelmat ovat oleellinen osa kuntien ja yksikköjen laadunhallintaa, jonka tavoitteenaon arvioida ja kehittää toimintaa monipuolisesti ja säännöllisesti. Arviointiin osallistuvat henkilöstönja hallinnon lisäksi vanhemmat, lapset ja eri yhteistyötahot. Arvioinnin avulla määritetään, mitenasetetut tavoitteet on saavutettu sekä tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita.Myös laadunarvioinnin prosessia arvioidaan. Säännöllinen dokumentointi osana laadunhallintaamahdollistaa pitkäjänteisen seurannan ja arvioinnin.Varhaiskasvatuksen kehittäminen on jatkuva prosessi. Se edellyttää eri toimijoilta menetelmätaitojen lisäksireflektiivisiä taitoja tiedostaa, tarkastella ja ymmärtää työn tekemisen tapoja ja taustaoletuksia.Riihimäen näkökulmaVarhaiskasvatuksen painopisteet:● kasvatuskumppanuus● leikki● yhtenäinen opinpolkuVarhaiskasvatuksen keskeiset kehittämisalueet:●kasvatuskumppanuus-osaamisen vahvistaminen tarjoamalla Kasvatuskumppanuus- koulutusta kokovarhaiskasvatushenkilöstölle●leikin merkityksen korostaminen tarjoamalla leikkiin liittyvää koulutusta koko varhaiskasvatushenkilöstölle.●●varhaisen tuen menetelmien kehittäminenmoniammatillisuuden ja verkostoyhteistyön kehittäminen●monipuolisen palvelurakenteen toteuttaminen varhaiskasvatuksen organisaatiossa ja yksityistenpalvelutuottajien toimesta●perhepäivähoidon aseman turvaaminen ja perhepäivähoidon varahoitojärjestelmän kehittäminen.●keinoinvarhaiskasvatushenkilöstön työhyvinvoinnin ylläpito tiimisopimuksen, koulutuksen ja työnohjauksenVarhaiskasvatuksen sisällöllinen arviointi, kehittäminen ja seuranta:●●●varhaiskasvatuksen asiakaspalaute kerätään vuosittain samanaikaisesti koko varhaiskasvatuksessaVASU-työryhmä vastaa kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman arvioinnista vuosittainyksikön esimies vastaa yksikkökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman arvioinnista vuosittainToimintakauden alkaessa kaikissa yksiköissä laaditaan yhteiseen keskusteluun perustuva toimintasuunnitelman,joka sisältää yksikön tavoitteet tulevalle vuodelle. Suunnitelman laadinnassa huomioidaanlasten ja perheiden tarpeet ja varhaiskasvatuksen ajankohtaiset aiheet ja tutkimustulokset. Suunnitelmantoteutuminen arvioidaan toimintakauden päätteeksi.39