Tulossopimus 2008 - Niuvanniemen sairaala

18 (20)Tulossopimus 2008johon haetaan 3 000 € rahoitusta momentilta 33.01.04.Klotsapiiniresistentin skitsofrenian polyfarmasiatutkimus, 61 760 euroaSkitsofreniapotilaista noin kolmasosa saa riittämättömän vasteen nykyään käytössä olevillalääkityksillä. Näitä potilaita hoidetaan tavallisesti klotsapiinilla, mutta siitä huolimattasuuri osa potilaista ei toivu riittävästi. Siitä syystä näitä potilaita lääkitään polyfarmasialla(käytetään useampaa antipsykoottia samanaikaisesti). Tähän astinen tutkimusnäyttö onollut riittämätöntä, jotta voitaisiin arvioida polyfarmasian käytön hyödyllisyyttä. Muutamienpienten tutkimusten perusteella polyfarmasiasta saattaa olla hyötyä, mutta toisaaltauseiden lääkkeiden samanaikainen käyttö lisää merkittävästi sivuvaikutusten riskiä erityisestipitkäaikaispotilailla. Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että klotsapiinipotilaidenpolyfarmasiaa tulisi selvittää riittävän suurella potilasjoukolla satunnaistetussahoitotutkimuksessa. Niuvanniemen sairaalassa on tarkoitus suorittaa tällainen tutkimusvuoden 2008 aikana noin 100 klotsapiinipotilaalla. Potilaat satunnaistetaan kahteenyhtä suureen joukkoon, joista toinen saa klotsapiinin lisäksi 10 viikon ajan olantsapiinia30 mg/vrk ja toinen ryhmä lumelääkettä. Tutkimukseen osallistuu mahdollisestimyös Kellokosken sairaala (HUS). Tutkimuksen budjetti on liitteenä (liite 12). Tutkimuksestamaksetaan palkkio lääkäreille, jotka tekevät sen normaalityöaikansa ulkopuolella.Niuvanniemen sairaalan kehittämishanke pakkokeinojen vähentämiseksi, palkkakustannuksetyhteensä enintään 157 478 €Putkonen Anu LT, Louheranta Olavi FT, Kuivalainen Satu TTMTaustaa: Pakkokeinojen käyttö psykiatriassa liittyy tutkimusten mukaan pääasiassa hoitokulttuuriin,ja lisää fyysisen vahingoittumisen riskiä sekä potilaille että hoitajille (Björkdahl2007). Vaikka eristäminen ja sitominen on yhdistetty erilaisiin potilaaseen liittyviintekijöihin, potilaan ominaisuuksiin liittyvät erot eivät yksin selitä erilaisten laitosten välisiäsuuria eroja pakkokeinojen käytön yleisyydessä (0-99 %, Tuori 2002), kestossa (Tuori2002), keinoissa (Steinert 2007) ja suhtautumisessa eri menetelmiin (Bowers 1999).Stakesin selvitys pakkokeinoista Suomen psykiatrisissa sairaaloissa osoitti että huolimattayksiköiden välisistä suurista eroista yksiköiden sisällä pakkokeinojen käyttö säilyihämmästyttävän samana vuodesta toiseen. Samanlainen pakon käytön kulttuuri oli yhteistämyös saman alueen sairaaloille (Tuori 2002). Ilmeisesti asenteet ja käytännöt leviävättyöntekijöiden mukana. Tutkimusten ja käytännön kokemuksen mukaan hoitoyhteisöissäuusi työntekijä joutuu omaksumaan yhteisön pakkokulttuurin erilaisten ryhmänsanktioiden uhalla (Morrison 1989). Potilaan mielipidettä kysytään erittäin harvoin.Tahdonvastausten rajoitteiden, ts. eristämisen ja sitomisen tehoa tai turvallisuutta ei oleosoitettu satunnaistetuilla kontrolloiduilla tutkimuksilla, eikä pakkokeinoja siksi voida pitäälääketieteessä yleisesti hyväksyttyinä hoitomenetelminä (Sailas & Wahlbeck 2006).Potilaiden kokemuksia pakkokeinoista on tutkittu vähän, mutta kattava tutkimus Suomesta,mm. valtion mielisairaaloiden potilaista, viittaa useisiin asioihin joita niiden toteuttamisessavoisi parantaa (Keski-Valkama 2007).Pakkokeinojen vähentämisestä onnistuneesti ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä on näyttöäuseista maista, erityisesti Yhdysvalloista. Siellä hoitajajärjestöt ja valtion mielisairaaloidenjohtajat ovat sitoutuneet pakkokeinojen käytön lopettamiseen (APNA 2000) kongressinmäärättyä erityislain aikakauslehdessä (The Hartfort Courant 1998) julkaistujen142 eristyskuoleman aiheuttaman skandaalin jälkeen vuonna 1989 (Huckshorn 2006).Väkivaltatilanteet eivät ole silti ole lisääntyneet (LeBell 2007). Huomattavaa vähennystäon saavutettu erityisesti valtion mielisairaaloissa. Käytetyistä keinoista joilla pakkokeinojenhuomattava vähennys on aikaansaatu, on paljon tietoa (NETI 2003, NETI 2005),mutta varsinainen tutkimusasetelma on vasta käynnissä 8 osavaltiossa ja 49 sairaalassa(Huckshorn 2007). Keskeisenä tekijänä pakkokeinojen primaaripreventiossa onUSA:ssa pidetty konfliktimahdollisuuksia vähentävien hoitoympäristöjen kehittämistä.Sekundaaripreventiossa on korostettu henkilökunnan asenteiden ja neuvottelutaitojenym. de-eskalaatiotaitojen optimoimiseen tähtäävä koulutusta. Tertiaaripreventiossa on