1/2012 - Suomen Inkeri-liitto ry

More documents

Recommendations

Info

ÄITIMMETYYNE LEHTOSENMUISTOLLEÄitimme Tyyne Lehtonen os. Laitinensyntyi vuonna 1925 Pohjois-Inkerissä,Lempaalan seurakunnassa. Hän nukkuipois 16.11.2011 Raahen sairaalassa.Äidin suku oli siirtynyt 1600-luvulla SavostaInkerinmaalle. Laitiset viljelivätmaata ja heillä oli myös karjaa. Inkeriläisetolivat uskonnoltaan evankelis-luterilaisiaja kirkko sekä uskonto olivat heillehyvin vahva voiman antaja.Vuoden 1935 Stalinin vainoissa äidinperhe menetti kaksi kotia ja heidät pakkosiirrettiinEtelä-Venäjälle, Yaroslaviin. Hepalasivat varkain Länsi-Inkeriin ja joutuivatmuiden tavoin kolhoosiin töihin.Toinen maailmansota alkoi ja siviiliväestöjäi kahden rintaman väliin. Saksalaisetvalloittivat kylän ja ottivat senkomentoonsa. Äitimmekin joutui työskentelemään16-vuotiaana saksalaistenpakkotyöleirillä noin kaksi vuotta. Kurioli kovaa ja työ raskasta.Vuoden 1943 syksyllä äitimme saapuimuiden evakuoitujen inkeriläisen kanssaSuomeen. Suomi tarvitsi paljon työvoimaa.He tulivat laivalla Turkuun, miinoitetunSuomenlahden yli.Oulun karanteenileiriltä äidin perhe siirtyiPaavolan Rukkisperälle, Ojala-nimiseentaloon, jota asuttivat Anton jaLyydia Lehtonen perheineen. Rakkausroihahti talon Urpo pojan ja Tyyne äitimmevälillä. Heidät vihittiin vuonna 1945ja he ostivat vuonna 1948 RevonlahdeltaPursila-nimisen maapaikan.Äidin työ oli raskasta maalaistalon työtä.Meitä lapsia syntyi kymmenen ja äitimmehuolehti kodin sekä navettatyöt, koskaisämme teki päivisin traktoritöitä maalaistaloissa.Suuri suru kohtasi perhettämme kun isämmemenehtyi sydänveritulppaan vuonna1965.Nuorin sisaruksista oli silloin 5-vuotiasja vanhin poika 19-vuotias, juuri armeijaanmenossa.Tomerasti äiti hoiti kodin asiat kuntoonvanhimman veljemme kanssa. Me nuoremmatautoimme äitiä kodin töissä taitojemmemukaan. Sosiaalihuollon tarjouksenäiti kielsi jyrkästi. Elämämme oliniukkaa, mutta pärjäsimme.Äitimme oli temperamenttinen, paljon aikaansaavaluonteeltaan. Hän hallitsi useitavieraita kieliä, joista venäjä oli vahvin.Hän toimi usein tulkkina Neuvostoliitonmatkoilla.Äidin harrastus oli runojen ja tarinoiden kirjoittaminen,joita julkaistiin useissa lehdissä.Hänen oma elämänkertakirjansa” Kohtalonlapsia” julkaistiin vuonna 1974. Hänkuului Maakuntakirjailijoiden liittoon, Inkerinliittoon ja maatalousnaisiin. Nuorempanaäiti ja isä kuuluivat kirkkokuoroon.Tyyne Lehtoselle myönnettiin ansiomitaliäitienpäivänä presidentinlinnassa, vuonna1990 ansiokkaasta perheen kasvatustyöstä.Äitimme kaipasi koko ikänsä Inkerinmaalleja teimmekin sinne yhdessä useitamatkoja.Kiitollisina äitiä muistaenTyyne Lehtosen lapset8inkeriläisten viesti
VUOTTENI HELMINAUHATaas liittynyt uusi helmion vuotteni rihmahanja hartain mielin aukilyön muistojen lippahan.Niin herkkä on lippahan lukkosen usein aukaisenja helmien hohtavuuttayhä toisiinsa vertailen.Mikä helmistä hohtavin, kauneinen tiedä mä ensinkään.Mitä niistä tarkastanenkinihaniksi ne kaikki nään.Nuo vaaleat hohtavat helmetne on aikoja lapsuudenja niitä kun katson, ne saavatyhä uuden kirkkauden.Vaan entäs helmeni tummatne on aikoja taistelujenpisaraisia kyynelten vuottenja helmiä kärsimysten.Vaan niitä kun katson, niin yhäkauniimmiksi ne silmissä saankoetuksen kirkas kultakas helmistä heijastaa.Ovat kalliita helmeni kaikkien ainutta antaisi poiselo tyhjää minulla oisijos helmiä näitä ei oisMinä aarteeni armahat kätkentaas muistojen lippaaseenja käteni yhteen liitänluon katseeni korkeuteen.Sinä tarhuri taitavin tunnetmitä taimesi tarvitseeSinä tiedät ett” tuskien tuuletvain kasvoja karkaisee.Tyyne Lehtoneninkeriläisten viesti9
Page 1 and 2: inkeriläisten viesti12012
Page 3 and 4: Pää kirjoitusGALLUPIN TULOKSET JA
Page 5 and 6: INKERILÄISTEN KESÄPÄIVÄTLAHDESS
Page 7: Vaimon sukujuuret sytyttivät Eero
Page 11: KAMERA EI OLE SÄILYTYSPAIKKARiikka
Page 14: VIESTIJÖITÄ KOULUTETTIINHELSINGIS

1/2012 - Suomen Inkeri-liitto ry

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?