1/2012 - Suomen Inkeri-liitto ry

inkeriläisten viesti12012

tässä numerossa:Pääkirjoitus: Gallupin tulokset ja niiden perusta.................................................................. s. 3Inkeriläisten kesäpäivät Lahdessa......................................................................................... s. 4Eero Rautajoki – hämäläinen ja inkeriläinen........................................................................ s. 6Äitimme Tyyne Lehtosen muistolle........................................................................s. 8Joulun kuvasatoa Hyvinkäältä............................................................................................ s. 10Kokouskutsu....................................................................................................................... s. 10Kamera ei ole säilytyspaikka.............................................................................................. s. 11Matkan varrelta................................................................................................................... s. 12Uutisia Inkeristä.................................................................................................................. s. 13Tapahtumakalenteri............................................................................................................ s. 15Kansikuva:Pauhaava järvi ja pikkupakkaset tekivät rantaan vaikuttavan jääteoksen.Numero 2-3/2012 ilmestyy viikolla 12. Aineisto toimitukselle 25.2. mennessä.Numero 4/2012 ilmestyy viikolla 21. Aineisto toimitukselle 29.4. mennessä.2nkeriläisten viestiJULKAISIJASuomen Inkeri-liitto ry.Puheenjohtaja Toivo Flinktoivo.flink@kolumbus.fiTOIMISTOLehden tilaukset jaosoitteenmuutokset,jäsenmaksut, tuotetilaukset ym.Inkerikoti, KarjalataloKäpylänkuja 100610 HelsinkiPuh. 045 2612 342Annikki KeloSampo 800012-306364Nordea 101030-1085026ILMOITUKSET/€1/1 sivu 250 €, ½ sivu 135 €,¼ sivu 85€Kuolinilmoitukset 17 €Kiitos- ym. ilmoitukset 10 €Lehden vuositilaus 201235 € kotimaahan ja Ruotsiin,40 € muualleLEHDEN TOIMITUSPäätoimittajaToivo FlinkToimitussihteeriRiikka Mahlamäki-KaistinenToimituksen osoiteRenkkelintie 2840950 MuuramePuh. 050 599 6773(ark. 9–17.00)inkerinviesti@suomi24.fiHuom!Tilausta koskevat yhteydenototSuomen Inkeri-liitto ry:ntoimistoon, kuten mainittu edellä.Internethttp://www.inkeriliitto.fiPainopaikkaVammalan Kirjapaino Oy,Sastamalainkeriläisten viestiLehti ilmestyy kuudesti vuodessaAineisto palautetaan vain erikseenpyydettäessäINKERILÄISTENSIVISTYSSÄÄTIÖHallituksen pj. Toivo IhoPalokunnantie 5 B 1902700 KauniainenPuh. 050 505 2335OP 578038-20031499PÄÄASIAMIES RUOTSISSA(Hoitaa lehden tilaukset)Viktor AitmanLinbanev. 6SE-438 35 LandvetterPuh. (03) 1916 602v_aitman@spray.seRuotsin Inkeri-liitonpostisiirtotili 173888-9ISSN 1236-9586

Pää kirjoitusGALLUPIN TULOKSET JANIIDEN PERUSTAToivo FlinkTämän lehden ilmestyttyä alkanut vuosion päässyt jo vauhtiin. Hyvää vointia,työn ja tekemisen iloa meille toivottaessanipalaan vielä kerran Tasavallan presidentinTarja Halosen viimeiseen uudenvuodenpuheeseen.Jo sitä kuunnellessanipanin merkille, että Tarja Halonen painottisiinä useita kertoja yhteisvastuun merkitystä.Hän muistutti, että Suomi on noussutköyhästä ja syrjäisestä maasta maailmankehittyneimpien ja vauraimpien kansakuntienjoukkoon. Tasavallan presidenttitähdensi, että maan yhtenä menestyksenkulmakivenä on ”Suomessa vallitsevatasa-arvokäsitys ja yhteisvastuullisuus”.Halosen mukaan luottamus tähän yhteisvastuunvoimaan on auttanut kansaamme,siinä luvussa meitä, selviämään kriisiaikojenyli. Gallup julkaisi heinäkuussa2010 tutkimuksen, jonka mukaan maailmanonnellisimmat ihmiset asuvat Pohjoismaissa.Suomella oli siinä kunnioitettavatoinen sija Tanskan jälkeen. KunWIN-Gallup International julkisti vuoden2012 kynnyksellä maailmanlaajuisen ns.onnellisuusindeksin, Suomi sijoittui siinäkuudenneksi ohittaen Saksan, Islannin jaTanskan. Tämän mukaan myös me olemmetuoneet osuutemme Suomen onnellisuusmäärään,joka Gallupin mukaan eiriipu varallisuusmäärästä.Palaan vielä Tarja Halosen näkemyksiin.Hänen mielestään yhteisvastuullisuusei suinkaan ole lahjakkaiden yksilöidenmenestystä rajoittava taakka, jokahaittaisi yhteiskunnan kehitystä. Halosenmielestä tällainen ajattelu on hiekalle rakentamista,koska yhteiskunta ei ole vainyksilöiden summa, ”vaan sen vahvuus jakehitys riippuu myös siitä sosiaalisestapääomasta, joka koostuu ihmisten keskinäisestäluottamuksesta ja yhteistyökyvystä”.Halonen muistutti meitä samalla vastuun,yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuudenmerkityksestä, jotka voivat toteutuavain suvaitsevassa yhteiskunnassa.Suvaitsevaisuus ei silti merkitse kaikkientekojen hyväksymistä, hän painotti. OnkoSuomi onnistunut näissä pyrkimyksissään?Vertailu virkistää, kun palautammemieliimme tilanteen Venäjällä, josta valtaosapaluumuuttajista on Suomeen saapunut.Venäjälle ei ole kuitenkaan syytäkääntää selkää. Mitä paremmin venäläinenyhteiskunta voi, sitä turvallisempi onmyös meidän olla ja elää.inkeriläisten viesti3

Tunnustamalla erilaisuutemme on meidänmuistettava myös meitä yhdistäväteettiset voimavarat. Taloudellinen kehityson rakennettava kestävälle kulttuurisellepohjalle. Jatkuvan muutoksen tilassa onpidettävä kiinni perusarvoista. Kaikessayksinkertaisuudessaan perustana on toistemmekunnioittaminen ja toisistammehuolehtiminen. Itse kukin voi katsoa peiliinja kysyä itseltään, mitä haluaa tehdävoidakseen paremmin.Arkistostani löytyi Tasavallan presidenttiTarja Halosen puhe Euroopankulttuuriseminaarissa ”Maahanmuuttajakahden kulttuurin välissä” Helsingissä31.10.2000. Siitä ilmenee, että Halonenon ollut uuden vuoden puheessaanilmaisemilla linjoilla jo presidenttiytensäalkutaipaleella. Meidän kaikkien arvostamammesuvaitsevaisuuden lisäksi Halonenkorosti jo silloin työn ja lähtömaastahankitun osaamisen merkitystä, jota eihänen mielestään saa mitätöidä.Halosen mielestä oikotietä hyviin etnisiinsuhteisiin ei ole olemassa. Lainaantässä päätteeksi yhden pitkähkön lauseen,johon yhdyn ja toivon, että tämän lukijatkinsiihen yhtyvät. ”Tällä tiellä tarvitaanviisaita päätöksentekijöitä, puolueitaja niitä tukevia valistuneita äänestäjiä,hyvää hallintoa, valpasta ja oikeudenmukaistamediaa, työelämän osapuolia,kansalaisjärjestöjä, osallistuvia etnisenvähemmistön järjestöjä, yhteisöjä ja tavallisiaihmisiä – meitä jokaista.”P.S. Muistattehan äänestää!Hyvät Inkeriläisten viestin tilaajat.Tämän lehden välissä on perinteen mukaisestitilillepanokortti lehtemme vuoden2012 tilausmaksun suorittamista varten.Tilaushinta on Suomeen ja Ruotsiinmeneville lehdille 35 €, muihin maihin40 €. Eräpäivä on merkitty maksukorttiin.Muistattehan kirjoittaa viestikenttäänlehden saajan nimen ja osoitteen.Tämä on erittäin tärkeää varsinkin siinätapauksessa, jos maksatte jollekin toisellehenkilölle tilaamanne lehden.Mikäli ette halua tilauksenne jatkuvan,pyydämme teitä ystävällisestiilmoittamaan siitä joko kirjeitse taipuhelimitse toimistoomme. Tällä toimenpiteellähelpotatte tilaajarekisterimmeylläpitoa.Kiitos etukäteen.Suomen Inkeri-liitto ryKäpylänkuja 100610 Helsnkipuh. 045 261 2342 / Annikki Kelo4inkeriläisten viesti

INKERILÄISTEN KESÄPÄIVÄTLAHDESSA 2012Arvo KorkkinenLahti on toiminut inkeriläisten juhlapaikkanajo kymmenen kertaa vuodesta 1975alkaen, jolloin kerhomme perustettiin JuhaniJääskeläisen toimesta. Kerhommejäsenmäärä on ollut keskimäärin 35 jäsentä,koostuen alkuperäisistä inkeriläisistäsekä Inkerin ystävistä.Edellisten juhlien jälkeen totesimme,että nyt riittää osaltamme juhlien järjestely.Syynä oli lähinnä aktiiviväen ikääntyminen.Mutta eipä ollut muillakaan seuroillavoimia/halua jatkaa? Tilanne onhälyttävä. Nuorta paluumuuttajaa on tullutpilvin pimein, eikö heillä ole mitääntarvetta vaalia inkeriläisyyttään? Tästäkimpaantuneena päätimme ”vielä kerran”järjestää juhlat.Kesäpäivät ovat siis tänä vuonna Lahdessa.Paikkana on Joutjärven kirkko jaajankohtana 14. Päivä (lauantai) heinäkuuta2012. Kirkon tiloissa on käytössämmeseurakuntasali, kahvila/ruokailutilatja itse kirkkotila alkaen kello 16.Myös siskonpetipaikkoja löytyy noin 50hengelle kirkon yhteydessä olevasta urheilutilasta.Normaalin kesäpäiväohjelmanlisäksi, järjestämme Inkeri-aiheisennäyttelyn sekä myymme arpoja. Ulkopuolisillainkeriläisillä on mahdollisuusesitellä tapahtumassa kirjoja yms. tuotteita.Tarkoitus on myös kokoontua Kahvisaaressaperjantai-iltana ”puoli vallattomaan”illanviettoon laulun, grillaamisen,iltanuotion ja saunomisen merkeissä. Tilaisuuson pääasiassa lahtelaisille, muttatoivotamme myös pitempimatkalaisettervetulleiksi. Kahvisaareen on myösmahdollisuus majoittua siskonpetiperiaatteella.Kahvisaareen pääsee autoilla.Mukkulan leirialue on puolen kilometrinpäässä ja siellä on vuokrattavana mökkejäja telttapaikkoja.Yhdistyksen taloudenhoitajana kannanhuolta juhlien taloudesta, niinpä tulemmeperimään päivien osanottajilta käsiohjelmastanoin viiden euron maksun. Maksustaovat vapautettuja vain päivien järjestelijätja ohjelman suorittajat.Tervetuloa LahteenKesäpäivien järjestelytoimikuntainkeriläisten viesti5

Eero Rautajoki – hämäläinen jainkeriläinenReijo RautajokiIsäni Eero Rautajoki oli perushämäläinenmies, sodan käynyt ja opettajaksi valmistunut.Hänen vanhempansa sukujuuretolivat Hämeessä, vaikkakin muuta sukuaoli ympäri Suomea: Helsingissä, Viipurissa,Porissa, Varkaudessa, Vaasassa. Eerokasvatettiin isänmaallisessa hengessä.Kommunistit olivat pahoja, Neuvostoliitonkätyreitä, isänmaan pettureita. Sotarintamallaisänmaan vapauden puolustaminensyvensi hänen vakaumustaan.Vaikuttavia tarinoitaEero avioitui inkeriläisen Elsa Dubbelmaninkanssa sodan jälkeen vuonna1945. Elsa oli tullut Suomeen pari vuottaaikaisemmin inkeriläisten suuren muuttoaallonjälkivaiheessa. Inkeriläiseen naiseentutustuminen muutti Eeron elämänja harrastusmaailman kertaheitolla. Inkeriläisiintutustuminen ja Inkerin kansankohtalon tutkiminen tulivat olemaan hänellevuosikymmenten mittainen projekti,joka päättyi vasta luonnollisella tavallavuonna 2006.Ensimmäiseksi Eero tutustui tietenkinvaimonsa sukulaisiin ja tuttaviin. Hänkuuli tarinoita Inkeristä. Ihmisten kohtalotolivat kovia. Kolhoosien tulo maalaiskyliin,kulakkien ja pappien vainot, kirkkojensulkemiset, sukulaisten ja ystävienyölliset vangitsemiset, karkotukset ja katoamiset.Kaikki tämä vahvisti hänen kä-Lapsena kuulin yökaudetisän kirjoituskoneen”naputusta.6”inkeriläisten viestisitystään, että Neuvostoliitosta ei tullutmitään hyvää Suomelle eikä venäläisiinvoinut luottaa.Remingtonin naputustaEero ryhtyi haastattelemaan inkeriläisiä.Pian hän liittyi Inkeriläisten yhdistykseenTampereella ja toimi sen puheenjohtajanamuutaman vuoden. Tätä kauttahän löysi mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.Hän motivoi inkeriläisiä kirjoittamaanmuistelmiaan. Moni kirjoittikinitse omat muisteluksensa ja luovutti neisälleni käyttöön ja puhtaaksikirjoittamistavarten.Eero kirjoitti vanhalla Remington-merkkisellä kirjoituskoneella. Kaksisormea oli toimiva järjestelmä. Enempäänei ollut tarvetta. Virhettä ei korjattu,vaan koko sivu meni uusiksi. Muistan,kuinka lapsena kuulin yökaudet isänkirjoituskoneen naputusta. Hän ei malttanutkeskeyttää kirjoittamista jatkaakseenseuraavana päivänä, vaan halusi yleensäsaada jutun valmiiksi kertaheitolla. Kuntietokone valloitti maailman, se ei koskaanlöytänyt tietään Eeron työpöydälle.Mittava työEeron laati luetteloita Inkerin kylistä,murresanastosta selityksin varustettuna,sukunimistä ja niiden alkuperästä sekävangituista, kadonneista ja ammutuistaihmisistä. Muistelmia kertyi kymmeniä,myös toisten tekemien haastattelujenpohjalta.

Vaimon sukujuuret sytyttivät Eero Rautajoessa palavan halun tutkia inkeriläisyyttä.Isäni jätti jälkeensä historian harrastajaksimelko mittavan arkiston. Hänluovutti kirjoituksiaan eri puolille, mm.Tampereen yliopistoon, Valtionarkistoonja Kansanrunousarkistoon. InkeriläistenViestiin hän kirjoitti juttuja monenvuoden ajan. Eeron arkisto antaayhä edelleen arvokasta tietoa inkeriläistenelämästä ja kohtaloista.Isäni harrastus ja sukuarkiston paperitovat osaltaan olleet tärkeä motivaattoriitselleni, kun ryhdyin tutkimaan sukummevaiheita ja selvittämään inkeriläisiäjuuriani. Tietenkin myös äitini kertomuksetInkerin ajoilta ovat olleet toinentärkeä tekijä. Näitä tarinoita sain kuullalapsena moneen kertaan kotona ja kylässä.Minulle on aiheen tuttuudesta huolimattaavautunut aivan uusi ja mielenkiintoinenmaailma, johon entisenä historianopiskelijana olen voinut innolla syventyä.Hämäläinen isäni ei voinut muuttuainkeriläiseksi, mutta oli varmasti yhtäylpeä läheisestä suhteestaan tähän kansammeosaan kuin omista juuristaan.inkeriläisten viesti7

ÄITIMMETYYNE LEHTOSENMUISTOLLEÄitimme Tyyne Lehtonen os. Laitinensyntyi vuonna 1925 Pohjois-Inkerissä,Lempaalan seurakunnassa. Hän nukkuipois 16.11.2011 Raahen sairaalassa.Äidin suku oli siirtynyt 1600-luvulla SavostaInkerinmaalle. Laitiset viljelivätmaata ja heillä oli myös karjaa. Inkeriläisetolivat uskonnoltaan evankelis-luterilaisiaja kirkko sekä uskonto olivat heillehyvin vahva voiman antaja.Vuoden 1935 Stalinin vainoissa äidinperhe menetti kaksi kotia ja heidät pakkosiirrettiinEtelä-Venäjälle, Yaroslaviin. Hepalasivat varkain Länsi-Inkeriin ja joutuivatmuiden tavoin kolhoosiin töihin.Toinen maailmansota alkoi ja siviiliväestöjäi kahden rintaman väliin. Saksalaisetvalloittivat kylän ja ottivat senkomentoonsa. Äitimmekin joutui työskentelemään16-vuotiaana saksalaistenpakkotyöleirillä noin kaksi vuotta. Kurioli kovaa ja työ raskasta.Vuoden 1943 syksyllä äitimme saapuimuiden evakuoitujen inkeriläisen kanssaSuomeen. Suomi tarvitsi paljon työvoimaa.He tulivat laivalla Turkuun, miinoitetunSuomenlahden yli.Oulun karanteenileiriltä äidin perhe siirtyiPaavolan Rukkisperälle, Ojala-nimiseentaloon, jota asuttivat Anton jaLyydia Lehtonen perheineen. Rakkausroihahti talon Urpo pojan ja Tyyne äitimmevälillä. Heidät vihittiin vuonna 1945ja he ostivat vuonna 1948 RevonlahdeltaPursila-nimisen maapaikan.Äidin työ oli raskasta maalaistalon työtä.Meitä lapsia syntyi kymmenen ja äitimmehuolehti kodin sekä navettatyöt, koskaisämme teki päivisin traktoritöitä maalaistaloissa.Suuri suru kohtasi perhettämme kun isämmemenehtyi sydänveritulppaan vuonna1965.Nuorin sisaruksista oli silloin 5-vuotiasja vanhin poika 19-vuotias, juuri armeijaanmenossa.Tomerasti äiti hoiti kodin asiat kuntoonvanhimman veljemme kanssa. Me nuoremmatautoimme äitiä kodin töissä taitojemmemukaan. Sosiaalihuollon tarjouksenäiti kielsi jyrkästi. Elämämme oliniukkaa, mutta pärjäsimme.Äitimme oli temperamenttinen, paljon aikaansaavaluonteeltaan. Hän hallitsi useitavieraita kieliä, joista venäjä oli vahvin.Hän toimi usein tulkkina Neuvostoliitonmatkoilla.Äidin harrastus oli runojen ja tarinoiden kirjoittaminen,joita julkaistiin useissa lehdissä.Hänen oma elämänkertakirjansa” Kohtalonlapsia” julkaistiin vuonna 1974. Hänkuului Maakuntakirjailijoiden liittoon, Inkerinliittoon ja maatalousnaisiin. Nuorempanaäiti ja isä kuuluivat kirkkokuoroon.Tyyne Lehtoselle myönnettiin ansiomitaliäitienpäivänä presidentinlinnassa, vuonna1990 ansiokkaasta perheen kasvatustyöstä.Äitimme kaipasi koko ikänsä Inkerinmaalleja teimmekin sinne yhdessä useitamatkoja.Kiitollisina äitiä muistaenTyyne Lehtosen lapset8inkeriläisten viesti

VUOTTENI HELMINAUHATaas liittynyt uusi helmion vuotteni rihmahanja hartain mielin aukilyön muistojen lippahan.Niin herkkä on lippahan lukkosen usein aukaisenja helmien hohtavuuttayhä toisiinsa vertailen.Mikä helmistä hohtavin, kauneinen tiedä mä ensinkään.Mitä niistä tarkastanenkinihaniksi ne kaikki nään.Nuo vaaleat hohtavat helmetne on aikoja lapsuudenja niitä kun katson, ne saavatyhä uuden kirkkauden.Vaan entäs helmeni tummatne on aikoja taistelujenpisaraisia kyynelten vuottenja helmiä kärsimysten.Vaan niitä kun katson, niin yhäkauniimmiksi ne silmissä saankoetuksen kirkas kultakas helmistä heijastaa.Ovat kalliita helmeni kaikkien ainutta antaisi poiselo tyhjää minulla oisijos helmiä näitä ei oisMinä aarteeni armahat kätkentaas muistojen lippaaseenja käteni yhteen liitänluon katseeni korkeuteen.Sinä tarhuri taitavin tunnetmitä taimesi tarvitseeSinä tiedät ett” tuskien tuuletvain kasvoja karkaisee.Tyyne Lehtoneninkeriläisten viesti9

JOULUN KUVASATOA HYVINKÄÄLTÄHyvinkään Inkeri-kerhon joulujuhlaan saapui 68 osallistujaa.KokouskutsuSuomen Inkeri-liitto ry:n kevätkokouspidetään maaliskuun 24. päivänä 2012 klo 14.00Karjalatalolla, Inkeri kodissaKäpylänkuja 1, 00610 HelsinkiKokouksessa käsitellään säännöissä kevätkokoukselle määrätyt asiat.Äänivaltuutettuja ovat jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenjärjestöjenvaltuuttamat henkilöt sekä ne hallituksen hyväksymät henkilöjäsenet,jotka ovat suorittaneet jäsenmaksunsa.Hallitus10inkeriläisten viesti

KAMERA EI OLE SÄILYTYSPAIKKARiikka Mahlamäki-KaistinenSain viime vuonna monta yhteydenottoa lukijoiltakoskien pyydettyjä valokuvia. Moneltalehden ensimmäisellä sivulla olevat kuvavaateetovat menneet vähän ohi. Eikä ihme.Ne, jotka ymmärtävät paljon kuvaamisesta,ovat yleensä ohjeineen vähän liian teknisiä.Näin ollen ajattelin kirjoittaa muutamankuvausta koskevan neuvon. Olen itse ihan tavallinensunnuntaikuvaaja, joten onnistunenvälttämään tuon ”teknisensanaston suon”.Pääsääntöisesti kehottaisin nykyisillä digikameroillakuvaavia muistamaan seuraavanasian: Vaikka kameran muistikorttiin mahtuujopa satoja kuvia, muistikortti pitäisi tyhjentääusein. Tiedän kokemuksesta, että monisäilyttää kamerallaan kuvia jopa vuosientakaisista tapahtumista: on syntymäpäivää,joulujuhlaa, kanttarellisatoa ja lapsenlapsenrippijuhlia. Kameran näytöltä katsottaessa,ja ehkä tietokoneen ruudullakin, kuvatnäyttävät ihan kelpo otoksilta. Kuvan saatetiedotkuitenkin paljastavat kuvan todellisentason. Mitä enemmän kameran muistissa onpoistamattomia kuvia, sitä heikommaksi kuvatkäyvät.Kärjistetysti asiaa voisi kuvata näin: joskameralla otetaan yksi ainoa kuva, se on laadultaantodennäköisesti ihan huippuluokkaa.Kun otetaan kaksi kuvaa, kameran kuvakapasiteettijakautuu näille kahdelle kuvalle, jolloinkumpikaan ei ole enää ihan yksinään otetunkuvan luokkaa. Taso ei sentään puolitu,mutta heikkenee kuitenkin. Sitä mukaa kunkuvamäärä kasvaa, myös laatu laskee. Kun”filmillä” sitten on satoja kuvia, taso on senkaltainen, ettei kuvaa voi painaa terävästi lehteen.Se muuttuu sumeaksi mössöksi, jossaääriviivat katoavat ja hahmot muuttuvat tunnistamattomiksi.Joskus lehteen tulevat kuvatovat sitä luokkaa, etteiniitä voi paljon postimerkkiäsuurempaa kokoon painaa. Toisinaan sekinon tietenkin ihan riittävästi, mutta isommatkuvat olisivat toki mukavampia. Ja kyllähänse harmittaa, kun kiva kuva ei saa kuvaushetkenarvoista asemaa lehdestä.Siirtäkää siis kuvat pois kameralta ja tyhjentäkäämuisti. Jos kotona ei ole tietokonettatai homma tuntuu muutoin hankalalta, voi kameranaina kyyditä valokuvaajalle ja pyytäämyyjää ”kehittämään” kameran kuvat paperikuviksija tyhjentämään muistikortin. Näitäkuvia voi lähettää edelleen lehteen skannaamallatai lähettämällä kuvat minulle postitseskannattavaksi. Palautan kyllä kuvat niintoivottaessa.Toinen yleinen kompastuskivi koskee kuvienlähettämistä sähköpostitse. Kuva saattaaolla ihan hyvätasoinen, mutta sitten lähettäjämuokkaa tai hyväksyy sähköpostiohjelmansamuuttaa kuva pienempään muotoon. Kuvia eipitäisi muokata eli ns. pakata helposti ladattavampaanmuotoon, koska silloin kuvataso laskee.Sama ongelma on Internettiin tehtävissäkuvakirjastoissa. Vaikka kuva näyttää hyvältätietokonenäytöllä, se ei välttämättä ole sitälehden sivulla.Kun siis nöyrästi pyydän, että lähettäisittemahdollisimman hyvätasoisia kuvia, en viittaakuvien taiteellisiin laatuihin vaan yksinomaantähän painotekniikassa kaivattavaankuvatasoon. Ja toki heikkolaatuisetkin kuvatotetaan vastaan. Parempi sekin kuin ei mitään.Viime kesän matkalla Norjaan kameratallensi minut näin hienoissa maisemissa.inkeriläisten viesti11

asia ihmetytti minua. En esimerkiksi aluksivoinut uskoa, että olin Inkerissä saksalaisaikanaainoastaan yhden vuoden. Setuntui enemmän 2–3 vuodelta. (Samoinmyöhempi Virossa olo.)Ennen junan Narva-joen ylittämistäkatsoin taas maisemia ja mietin näenköInkeriäni, rakasta syntymämaatani enääkoskaan. Jos tämä olisi viimeinen kerta,toivoin ja koin sen mitä näin jäävän pysyvästisisimpääni. Maa, esivanhempienihien, veren ja kyynelten kastelema, tuletaina olemaan osana minua. Jää hyvästi!Tulevaisuus, aina tuntematon, on epävarmuudenpeittämä erikoisesti sota-aikana.Saapuessamme Viroon, tähän tuntemattomaanmaahan, emme tienneet mitäodottaa. Kiitollisina Luojalle, joka olisuojellut ja ohjaillut meitä tähän asti, toivoimmeettei Hän hylkäisi meitä nytkään.Pian tulisimme huomaamaan, että meidäntulevaisuudenpelkomme oli oikeutettua.Hengissä pysymisen kamppailut eivät tosiaanolleet vielä ohi.Uutisia inkeristäWladimir KokkoULKOSUOMALAISPARLAMEN-TAARIKOT TARTOSSAKerran vuodessa pidetään ulkosuomalaisparlamentin(usp:n) aluekokoukset maailmaneri puolilla. Tämän vuoden Itä-Euroopanaluekokous pidettiin Tartossa 3.joulukuuta usp:n varapuhemies WladimirKokon johdolla. Siinä oli edustettu 14usp:n sääntöjen ratifioinutta yhteisöä Virosta,Venäjältä ja Ruotsista. Asiantuntijaksikokoukseen kutsuttiin myös tri Toivo FlinkSuomesta, joka edusti myös Suomen Inkeri-liittoa.Asialistassa oli kolme kohtaa: 1) inkeriläisarkistonperustaminen, 2) mahdollisetaloitteet tulevaan usp:n varsinaiseen istuntoon,3) suomalais-ugrilaisten kansojen 6.Maailman-kongressin järjestelyyn kuuluvatasiat. Toivo Flinkin esittämä ajatus inkeriläisarkistonperustamisesta Suomen kansallisarkisonyhteyteen sai aluekokouksenkannatusta. Osallistujien mielestä siitä voiKeskustelut jatkuivat kokouksen päätyttyäkin.muodostua sopiva aloite ulko-suomalaisparlamentinvarsinaiseen kokoukseen. Puhuttiinmuistakin aloite-ehdotuksista. Päätetiin,että ensi vuonna Unkarissa pidettävän suomalais-ugrilaisten6. maailmankongressininkerinsuomalaisten delegaatioon valitaan6 edustajaa Venäjältä, 2 Virosta ja 2 Suomesta.Yksimieliseti hyväksyttiin, että AleksanteriKirjanen jatkaa liikkeen konsultaatiokomiteanjäsenenä.Samana päivänä Inkeri-talossa oli myösToivo Kabasen johtama Viron inkerinsuomalaistenliiton johtokunnan kokous.Pitkä kokouspäivä päättyi hauskoihin pikkujoulujuhliin.Kuvaaja: Viljo Ostoneninkeriläisten viesti13

VIESTIJÖITÄ KOULUTETTIINHELSINGISSÄInkerin kulttuuriseuran ja Pietarin InkerinLiiton yhteisenä hankkeena Inkerinmaallakoulutetaan viestijöitä eli ihmisiä,jotka pystyvät kirjoittamaan Inkenmaansuomalaisista tapahtumista. 6.-11. joulukuutaviisi koulutettavaa (L.-E. Aleksandrova,O. Asikainen, O. Dyba, A. Jaakkolaja L. Pilvinskaja) oli koulutusmatkallaHelsingissä.Koulutuksen ohjelmaan kuuluivatkäynnit kulttuuriseuran toimistossa, Lähiradionstudiossa, Päivälehden museossa,kansallisarkisossa ja venäjänkielisenSpektr-lehden toimituksessa.Koulutusmatkan aikana tutustuimmemyös Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaan,yhdessä Pietari-seuran kanssa juhlittiinpikkujoulua Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa,kävimme Karjalatalonjoulumarkkinoilla ja olimme adventtisunnuntaimesullatuomiokirkossa.ALUEEN KANTAKANSOJEN4. KONFERENSSINeljättä kertaa 14. joulukuuta kutsuttiinkoolle vuotuinen suomalais-ugrilaistenkansojen problematiikalle omistettu Leningradinalueen konferenssi. Tällä kertaasen järjestäjänä oli alueen kansalaiskamari,jonka edustaja kansallisuusasioistavastaavan lautakunnan puheenjohtajaOlga Konkova oli konferenssissa pääpuhujana.Hänen mukaan Leningradin aluehallituson kehittänyt vuosille 2012–2014suomalais-ugrilaisten kansojen tukiohjelman.Suunnitelmissa on erilaista koulutustoimintaa,sivistyttävän kirjallisuudenjulkaiseminen, kansanjuhlien pitäminen.Konferenssi pidettiin Leningradin alueenlainsäätävän kokouksen salissa. Mielenkiintoista,ettei enää puhuta ”etnokeskuksien”perustamisesta. ToksovanRappulassa vuosi sitten avattu keskuskaatui sen johtajan vaihtoon ilman merkittäviätuloksia. Neljän konferenssin ainoatodellinen saavutus on vähälukuisenkantakansan statuksen myöntäminen vatjalaisille.Muiden rinnalla Inkerin Liittoakonferenssissa edustivat puheenjohtajaAleksanteri Kirjanen ja varapuheen-johtajaViljo Ostonen.JOULUJUHLAT HATSINANPALATSIN EDESSÄJoulupäivänä, kun monet inkerinsuomalaisetolivat vielä kirkoissa, Hatsinan Inkeri-Seura(pj Vladimir Jakovlev) pitiisolla aukiolla Paavalin palatsin edessäjoulujuhlien esittelyn. Tarkoitus oli tutustuttaapaikallisia venäläisiä suomalaiseenjoulunviettoon.Aukiota koristeli pitkä joulukuusi,mökkikioskeista myytiin karkkia, pulliaja tietenkin glögiä, kaiuttimista soivatsuomalaiset joululaulut. Yleisöä tervehtirovasti Pavel Krylov, joka myös lauloikanteleen säestyksellä. Tilaisuudenjuontaja Wladimir Kokko huomasi, ettätuskin aikaisemmin historiallinen palatsisai kuulla niin paljon suomalaisia joululauluja.Avustajansa Alla-tontun (sukunimeltäSadovnikovan) kanssa hän kertoisuomalaisista joulutavoista. Yhdessä Talomerkityhtyeen kanssa laulettiin jouluvirsi,sen jälkeen Talomerkit pitivätlyhyen kansanmusiikkikonsertin. Allatonttuja Talomerkit pystyivät tanssittamaanyleisöä vähän. Tilaisuuden lopuksisaapui Joulupukki, joka kertoi itsestäänja hänen kiireisestä päivästä Skuoritsanseurakunnassa. Vaikka Joulupukki onkinKorvatunturilta syntyisin, mutta on asunutjo kauan Taaitsassa, paljasti juontajalopussa. Slava Väisäsen esittämä Joulupukkitervehti yleisöä myös venäjäksi.Erityistä iloa toi lapsille poro, joka kokopäivän ahkerasti kyyditti heitä.14inkeriläisten viesti

levitä inkeri-tietoaSaatavana Inkeriläisten Sivistyssäätiöstä: Annikki Kelo p. 045 2612 342KirjallisuusFlink Toivo: Kotiin karkotettavaksi, 30,-Häkkinen Juho: Siihen maahan,jonka minä sinulle osoitan I – II, 15 ,-Kalevalaseuran vsk. 69-70:Maria Luukan laulut ja loitsut, 6,50,-Kuivanen Lilja (toim.):Inkerin vuotuisjuhlat, 10,-Krifors Lars: Oli onnistuttava, 15,-Nokkala Tapani:Paavo Räikkönen Inkerin mies, 25,-Ojala Ella: Ensimmäinen kevät, 16,-Pelastunut albumi, 22,-Pitkä kotimatka, 14,-Pelkonen Hannu: Voihan Venäjä, 25,-Pärnänen E.: Antti Kivekäs I – II, 9,-Ripatti Maria: Elämä yhdenkortin varassa, 16,50Savolainen Aatu: Suomalainensissisodassa, 15,-Survo Arvo: Itku Inkerille, 17,-Sveriges ingermanländska riksförbund:Sverigeingermanländarnas historia, 24,-Tuukkanen SaimiElämäni helminauha, 5,-ÄänityksetInkerikuoro (CD): Minä tyttö, 10,-Santtu Lauri (äänilevy single):Murrejuttuja, 2,50Survo Arvo (C-kasetti):Omal maall’, 2,-KartatMustonen:Inkerin kartta v. 1933, 12,-Randefeldt:Inkerin uusi kartta v. 1992, 10,-Randefeldt:Keski-Inkeri Kylä ja tiekarttav. 1993, 10,-Savolainen Mikko: Inkerinmaa, 33,50Seppänen Heikki: Etelän tienkulkija – Vilho Helanen, 25,-Sihvo Jouko: Inkerin kansan 60kohtalonvuotta, 24,-Sihvo Jouko (toim):Inkerinsuomalaisten kohtalo, 20,-Störgren Aleksander:Mutkainen tie vapauteen, 10,-Suominen Hellin:Mooses Putron elämäkerta, 2,5016inkeriläisten viestiMuutInkerin pöytälippu (polyesteriä) +salko marmorijalustalla: 22,-Inkerin pöytälippu (polyesteriä): 17,-Adressi surunvalitteluun: 7,-Pakki Nikolai:Inkerin kylän lähihistoria taiteessa, 15,-Inkeri-keskuksesta ja numerosta 09-3499626Rautajoki Reijo: Vaietuts-postitse: reijo.rautajoki@gmail.comja hyvin varustetuista kirjakaupoista