Aponogeton cf. AW 2/2006 - Aqua-Web

PääkirjoitusKevät tulee kohisten, ainakin jos katsoo kalenteria. Reilukaksi viikkoa vielä aikaa HAS:in suurhuutokauppaan, jotavoidaan pitää jo varmana kevään merkkinä. Jos vanhatmerkit pitävät paikkansa on keväthuutis mainio tilaisuushankkia runsain määrin uusia kasvilajeja tai lisätä jo olemassaolevaa kasvustoa. Onhan suurin osa tilaisuuteentuotavista artikkeleista kasveja. Tästä numerosta alkaakin kasvien hoitoon perehtyminenhiukan tarkemmin. Aloitamme hiilidioksidista, sen merkityksestä kasveille jaesittelemme muutamia tapoja sen lisäämiseksi akvaarioon.HAS:in suurhuutokaupan yhteydessä, heti huutokaupan loputtua, kokoontuu myösAponon toimitus pitämään suunnittelupalaveriaan. Jos olet innostunut kantamaankortesi kekoon ja naputtelemaan akvaarioaiheisia artikkeleita, on tämä loistavatilaisuus tulla esittelemään itsesi. Porukkaan on helppo soluttautua, olemmehanihan normaaleja omituisia harrastajia. Kuinka meidät tunnistaa paikan päällä? Eimitenkään, olemmehan ihan tavallisia harrastajia. Kysy vieressä istuvalta, jokuaina tuntee jonkun jne…Tapaamisiin,YannaAponogeton cf. AW -toimitus:Tämän lehden täysin palkattomina orjina toimivat:Päätoimittaja: Yanna von Schantz yanna@aqua-web.orgToimitus: Sami Kuivalainen sami@aqua-web.orgMika KaukonenVille Kivisalmiville.kivisalmi@helsinki.fiNea Saastamoinendidi@aqua-web.orgAlix Antellalix@aqua-web.orgTuomas Korppitpip@aqua-web.orgSanna Vihavainensanna.vihavainen@aqua-web.orgSatu Jäskerain@aqua-web.orgUlkoasu ja taitto:Kansikuva:Alix AntellSamu SauramaLehti ilmestyy noin kerran kuussa.Aponogeton cf. AW ei vastaa yhtään mistään millään lailla.Lehdessä ei ole, eikä tule olemaan kysymys-vastauspalstaa. Jos jokin asia jäi mietityttämään, ota yhteyttäartikkelin kirjoittajaan sähköpostitse tai kysy avoimesti foorumiilla. Siellähän se lehden toimitus aina luuhaa.Ilmoitustilat: Alix Antell (040 515 8282 tai alix@aqua-web.org)Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006 3

KynäkalaTeksti & kuvat Sanna VihavainenF. Steindachner löysi kynäkalan Perun Amatsonista vuonna 1876. Hän antoi ruskealleja mitättömälle sintille nimeksi Poecilobrycon eques. Samana vuonna lajinnimeksi korjattiin Nannostomus eques. C. H. Eigenmann löysi saman lajin uudestaanvuonna 1909 ja antoi sille nimeksi Nannostomus auratus. Tästä alkoi kynäkalannimellä pompottelu, mikä ei näytä päättyneen vielä nykyäänkään.Fishbase ei tunnusta koko Nannobryconnimeä.Riehl Baenschin Aquarium Atlas ykkösestälöytyi selitys nimelle Nannobrycon.Kirjassa kerrotaan, että J. Géry erotti kynäkalan( Nannostomus eques) ja juovakynäkalan(Nannostomus unifasciatus) omaan sukuunsanimeltä Nannobrycon, jonka J. J. Hoedman olikehittänyt vuonna 1950. Baensch kertoo pitäytyvänsäNannobrycon-nimessä, koska hänenmielestään kukaan ei ole yhtä hyvin perillänäistä lajeista kuin Géry.Google löytää suurin piirtein yhtä paljonosumia hakusanoilla Nannostomus eques jaNannobrycon eques. En tiedä, kumpi nimi ontällä hetkellä virallisempi.Kynäkala, N. equesAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/20064

Hoito-ohjeita netistäKynäkalalle löytyy netistä yllättäen oikein hyväthoito-ohjeet. Osa niistä on kyllä hätä varjelunliioittelua, ainakin Suomen puhtoisissa japehmoisissa vesissä. Hoito-ohjeissa suositellaanturvelisäystä, mutta olen havainnutsen hyödyttömäksi. Kalat kutevat aivan yhtäinnokkaasti oli vesi rusehtavaa tai ei. Turvelisäyksestätosin ei kynäkaloille varmasti olehaittaakaan.Joillakin sivuilla sanotaan, että akvaarion korkeusei saa ylittää 30 senttimetriä. En ymmärrä,mihin tämä huomio perustuu. Kynäkaloilla eiole mitään tarvetta mennä akvaarion pohjalle.Puoli metriä korkeassa akvaariossa kalat viihtyvätn. 5-15 cm:n korkeudella pinnasta. Samanne tekevät 30 cm korkeassa akvaa riossa.Hoito-ohjeissa näkee usein myös suositeltavanhidasta virtausta, avointa uintitilaa japinta kasvillisuutta. Tästä en voisi olla enempääsamaa mieltä. Olen havainnut, että kynäkalatviettävät valoisan ajan uiskentelemalla kaikkeinpahimman virtauksen vieressä avoimessavedessä. Yöllä kalat siirtyvät pinta kasvienturvaan nukkumaan.Pohjamateriaaliksi suositellaan tummaapohja-ainesta. Se on aivan loogista, sillä kalanselkä on aika tumma. Ne varmasti tuntevatolonsa turvallisemmiksi, kun uskovat ettäylhäältä päin syöksyvät saalistajat eivät erotaniitä niin hyvin, jos pohja on suurin piirteinsamanvärinen.Seuralaisiksi näkyy suositeltavan monnisia,tetroja, kiekkoja, imumonneja, kääpiöahveniaja killejä. Mielestäni kynäkaloille sopii mikävain seuralainen, joka viihtyy samoissa vesiarvoissaja jolla on sen kokoinen suu, ettäsinne ei puikulan mallinen n. 8 mm korkea kalasovi. Sopivat vesiarvot kynäkalalle ovat: lämpötila23-29°C, pH 5-7, GH 0-12.Kynäkalakoiras uhoaa.Tätä vaarallisemmalta eikynäkala voi näyttää.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/20065

Pyjamat päälleKynäkaloissa on jännää, kuinka erilainenväritys niillä on yöllä ja päivällä. Päivällä kynäkalankyljillä on ruskeita tai tummemmanruskeita pilkkurivejä riippuen kyseisen yksilönsenhetkisestä tunnetilasta. Selässä pilkut ovathaaleampia ja kokonaisväritys on tasaisempi,yleensä myös vaaleampi kuin kylkiviivan alapuolellaoleva väri. Pyrstöevässä ruskea värion lähes mustaa ja siinä näkyy ehkä aavistuspunaista. Peräevässä punaiselle värille ontarkkaan rajattu alueensa.Yöllä väritys muuttuu totaalisesti. Kala onmuuten aika tasaisen hailakan harmaa, muttapyrstöevän tumma väri näkyy ja siinä seassaoleva punainen ehkä hieman paremmin kuinpäivällä. Pyrstön varressa peräevän kohdallaon tumma läikkä ja peräevän punainen loisteleehienosti. Kiduskannen ja vatsaevien puoleenväliin kylkeen ilmaantuu iso tumma laikku,josta päivällä ei ole tietoakaan.Ruokaa!Kynäkalojen ruokahalussa ei ole mitään vikaa.Ne ovat kuitenkin tetrakaloja, niiden kuuluukinolla ahneita. Haasteen ruokailuun tuottaa pienisuu ja kalojen vähän varauksellinen suhtautuminenympäristöönsä. Ilmeisesti laji on evoluutionsaatossa ottanut onkeensa siinä, ettäpienen ja heiveröisen kannattaa väistää. Sittenkun kynikset huomaavat, että baana on avoinna,ne syöksyvät minkä vain ruoaksi katsomansaperään ja yrittävät raivoissaan tunkeasitä leipäläpeensä. Kynäkalan ruoaksi sopivathyvin hiutaleet. Ne pysyvät hyvin pinnallakalojen ulottuvilla ja ovat sen verran hauraita,että niistä kalat voivat raadella irti juuri suuhunsopivia palasia. Kuivatut tai pakastetut torvi-Valojen sammuttua kynäkalatkerääntyvät rauhalliseen paikkaanjonkin kasvin sekaan ja vaihtavatyövärityksen päälle.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/20067

madot häviävät kynäkalojen uumeniin kuinspagetti nälkäisten italiaanojen päivällisellä.Pakastetut pienet surviaisetkin katoavat hyvinvilkkaasti parempiin suihin.Lisääntyminen ja poikasetSukupuoletKynäkalojen kudettaminen ei itse asiassa olekovinkaan haasteellista. Ne kutevat ihan itsestään,omia aikojaan ja usein. Poikasten kasvatustaas on vähän vaikeampaa. Ei sillä, että niitäolisi hankala saada pysymään hengissä, vaanse, että niiden akvaariota ei oikein pysty huoltamaanja niille on kovin vaikea tarjota ruokaa.Jos on aikomuksena monistaa kynäkalojaan,pitää ensin osata erottaa sukupuolet. Tietystivartalon muodosta voi jotain päätellä. Molempiensukupuolten yksilöt ovat kuitenkin aikapuikuloita. Vain ihan mätiä piukassa olevannaaraan pystyy varmasti erottamaan muotojenperusteella. Hyvä sukupuolien tunnistus keinoon vatsaevien ja peräevän vaaleansinisettuikut koiraalla. Ne näkyvät silloin, kun koirastuntee olevansa elämänsä kunnossa. Vaaleatläikät oikein loistelevat silloin, kun koiraat uhittelevatkeskenään tai yrittävät hurmata naaraita.Muuten-vaan-olotilassa koirailla näkyyvaaleat läikät vain aavistusenomaisesti.KutuKynäkalojen kutujutut alkavat siten, että naarasosoittaa olevansa kiinnostunut jutuista.Se osoittaa tämän koiraille uiskentelemallakasvien läheisyydessä ja tarkkailemalla vaakasuorialehtiä, vähän niin kuin hakisi sopivaakutupaikkaa. Koiras havaitsee naaraan myötämielisyydenja siirtyy lähemmäs naarastaTiedän kyllä, että Seran Granu meat on kynäkaloille liiansuuri pala purtavaksi. Kyseisen ruoan tarjoaminen on kuitenkinitserakkaalle akvaarioharrastajalle hyvä tapa piristääpäiväänsä. Nauruhermoja voi herkistellä katselemalla,kuinka pellenenäiset kalaparat yrittävät epätoivoisesti löytääakvaariosta paikkaa, jossa rauhassa nauttia aarteestaanja samalla pitää silmällä muita akvaarion asukkaitasiltä varalta, että nämä saattaisivat yrittää näpistystä.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/20068

Koiras oikealla (huom! vaaleansinisettuikut vatsaevien ja peräevänkärjessä), pullea naarasvasemmalla.varovaisesti. Liian innokas lähestyminentorjutaan. Naaras pakenee avoimille vesille.Koiraan onnistunut lähestyminen palkitaansillä, että se saa jäädä seurailemaan naarasta.Naaras jatkaa sopivan kutupaikan etsiskelyä.Koiras seuraa sitä suu naaraan niskaa taisuuta vasten. Sitten kun naaras pitkän etsiskelynjälkeen löytää sopivan lehden, jonka allekutea, se siirtyy ensin kyljelleen ja joskus jopaselälleen ja yrittää liimata muutamia mätimunialehden alapinnalle. Koiras pysyy koko ajan tiiviistinaaraan kyljessä. Se hedelmöittää mädinsiinä samalla. Kutukerran jälkeen sama toistuuuudestaan ja uudestaan. Naaras etsii lehteä,koiras seuraa sitä suu kiinni naaraan niskassa.Naaraan lehden etsiskelyyn, eli kutuunvalmistautumiseen, voi kulua tunteja, jopapäiviä. Kutuvalmis naaras ja innokas koiraskannattaa korjata kutuakvaarioon talteen, joselättelee toiveita kalojen lisäämisestä. Seura -akvaariossa varma keino havaita kynäkalojenkuteneen ovat konnanputkipusikossa lehtienalustoja kaluavat monniset. Kynä kalojenkudusta suurin osa, arvioisin noin 90 %,varisee pohjalle. Monniset siirtyvät ylemmäskasvustoon nauttimaan kaviaarista sitten, kunpohjalta on namipalat siivottu parempiin suihinja tekevät niin selvää jälkeä, että varmastiyksikään mätimuna ei pääse kuoriutumaanpoikaseksi.Koiras seurailee naarasta suu vastensen niskaa.Naaras (päällä) liimaa mätimuniakonnanputken lehteen.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/20069

Kutuakvaarioksi kelpaa pienikin astia. Riittää,että siellä on elinkelpoiset olosuhteetja suurin piirtein samanlainen vesi kuin pääakvaariossakin.Ainoa asia, mikä kutuintoistakynäkalanaarasta kiinnostaa on se, että sopivalehti löytyy, jonka alle kutea, ja ainoa asia, mikäkynäkalakoirasta kiinnostaa, on kynäkalanaaras.Konnanputki on meillä toiminut kynäkalojenparisänkynä.Kutuakvaario japoikasten alkuajatKalat kutevat yleensä tuntitolkulla ja joskuskutu voi jatkua seuraavanakin päivänä.Kutuakvaariosta tulevat vanhemmat voi hyvinpoistaa muutaman tunnin kudun jälkeen taisitten antaa niiden muhia kudun jälkeen kutuakvaariossayön yli. Kutuakvaarion pohjaa eivälttämättä tarvitse suojata. Vanhemmat eivätsyö mätiä, ainakaan merkittäviä määriä. Poikasetniille kuitenkin varmasti maistuvat, joten nekannattaa siirtää pois kutuakvaariosta viimeistään36 tunnin kuluttua kudusta.Poikaset alkavat kuoriutua 36-48 tunninkuluttua kudusta. Ne makaavat aivan liikkumattominaakvaarion pohjalla seuraavan vuorokaudensulattelemassa ruskuaistaan.Siitä eteenpäin ne uiskentelevat samaantyyliin kuin vanhempansakin, eli lipuvat hissukseenkuono yläviistoon. Poikaset napsivatensimmäisen viikon ajan ruoakseen jotainihmissilmin näkymätöntä. Tarjosin lähinnäpoikasakvaariolle ruoaksi aluksi kananmunahiiva-poikasruokajauhetta.En huomannut,että poikaset olisivat sitä syöneet, mutta ilmiselvästiruoka tuli joidenkin eliöiden käyttöön.Kahden vuorokauden kuluttua jauheruokinnanaloittamisesta poikasakvaarion laseilla alkoinäkyä pienen pieniä matoja. Varmasti akvaarioonkasvoi muitakin, mutta vielä pienempiä eliöitä,sillä kynäkalan poikaset näykkivät innollaakvaarion pintoja. Kokeilin antaa kynäkalanpoikasille myös mikromatoja, mutta poikaseteivät niille tehneet muuta kuin väistivät. Olivatilmeisesti vielä liian pelottavia syötäväksi.Poikasten hoitoaAika nopeasti pikkuisen poikasaltaan pohjallekertyi hillitön määrä ”biojätettä”. Ei sitä kaitpoikasista niin paljon tullut, mutta jätemyllyiksilaittamani isokiekkokotilot huolehtivat tunnollisestitehtävästään. Moskan poistaminenakvaariosta osoittautui niin haasteelliseksitehtäväksi, että päätin luopua edes yrittämästä.Kynäkalan poikasilla näytti olevan sellainensuojautumistaktiikka vaaralliseksi katso-Juuri kuoriutunut kynäkalan poikanennojailee muovisen 6-litraisen kutu-/poikasakvaarion laitaan.Kaksi päivää uinutkynäkalan poikanenvahtaa akvaarionsaseinästä jotain herkkupalaa,kuten senvanhemmatkin seinäntoisella puolen.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200610

maansa lappoa kohtaan, että ne heittäytyivätpohjalle aivan liikkumattomiksi, eivätkä siitälähteneet edes hätyyttämällä. Poikaset varmaanyrittivät imitoida pohjalla olevia roskia,sillä ne eivät edes yrittäneet irrottautua laponimusta. Vedenvaihto, joka tietysti noin pieneenastiaan piti tehdä päivittäin tai vähintään jokatoinen päivä, pitikin sitten suorittaa jonkinlaisenpoikas suodattimen läpi. Suodattimeksi valjastinvanhan sisäsuodattimen patruunan.Syötyään näkymätöntä ruokaa viikon päivätpoikaset alkoivat olla riittävän suuria ja vahvojamikromatojen vastustajiksi. Oli hauska katsella,kuinka kynäkalan poikanen yritti taltuttaaensimmäistä mikromatoaan. Ensin se ei oikeintiennyt, mistä päästä pitäisi aloittaa. Senäykkäsi mikromatoa puolesta välistä, jonkajohdosta mato sai hepulin. Poikanen taas pelästyirodeomatoa, mutta tuli kohta yrittämäänonneaan uudemman kerran. Poikanen kokeiliseuraavaksi aloittaa madon syönnin toisestapäästä. Mato kiemurteli, mutta poikanen roikkuisitkeästi siinä kiinni. En jäänyt katsomaan,kuinka taistelussa sillä kertaa kävi. Päivä päivältäpoikaset saivat helpommin ja helpomminnieltyä mikromadot, sitä mukaa tietysti, kunkasvoivat ja vahvistuivat.Siirto isommallehiekkalaatikolleKahden viikon ikäisinä poikaset pystyivät josyömään niin hyvin, että oli aika siirtää nesuurempaan akvaarioon. Aloin samalla tarjotaniille myös vastakuoriutuneita artemiantoukkia. Annoin poikasille toki vieläkin tuttuaja turvallista ruokaa, mikromatoja. Ilmeisesti63-litraisessa oli ollut jo lähtöjäänkin lampipolyyppeja,tai ehkä niitä tuli artemian mukana.Harmillinen sattuma, sillä lampipolyyppeja envoinut tuosta altaasta myrkyttää, koska siinäolisivat samalla menneet katkaravut ja kotilot.Piti vain istua ja katsoa, kuinka lampipolyypitsaalistivat pieniä kynäkalan poikasia. Melkeinkaikki mätimunat olivat kuitenkin kuoriutuneet,niistä 80-100 munaa oli kuoriutunut ja hengissäennen siirtoa oli arviolta 60 poikasta. Poikasetmäärä hupeni nopeasti noin 30:een. Toivoinpoikasten olevan nyt jo tarpeeksi vahvojataistellakseen lampipolyyppeja vastaan, jotenpäätin tappaa lampipolyypit nälkään. Samallakyllä nääntyisi osa poikasistakin, mutta katsointämän vaihtoehdon olevan kuitenkin kokoakvaarion kansoituksen kannalta parempi.Havaitsin artemian ja mikromatojen kelpaavanmyös lampi polyypeille, joten niitä ei siitä läh-Vähän reilu 2-viikkoinen kynäkalavälttelee lampipolyypin lonkeroita.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200611

Kasvit kasvavatpinnan ylläkinTeksti ja kuvat: Satu JäskeElämää löytyy akvaariossa myös pinnan yläpuolelta. Iso osa huonekasveista viihtyyerinomaisesti juuret vedessä, monet akvaariokasvit kasvavat mielellään myöspinnan ylle ja kelluskasvit nyt tietenkin viettävät aikansa pinnalla kelluen. Kovinkomeaa pinnan yläpuolista maisemaa ei kyllä kansilasilliseen akvaarioon saa,mutta mahtuuhan toki vaikka ruokinta-aukoista kasvamaan kasveja ulos akvaariosta.Siinä vaiheessa kun kansilasit ottaa pois ja valaisimen laittaa roikkumaankatosta, alkaa mahdollisuuksia löytyä reippaammin. Paludaariota altaasta ei olepakko tehdä, muutama vapaa sentti pinnan yläpuolella antaa jo hyvin tilaa pinnanyllä kasvaville kasveille. Tässä seuraa vähän tarinaa oman altaani kasvukivuista jaItse pääsin nautiskelemaan avoimesta altaastaviime vuoden syksyllä, kun sain vuoden verranjaloissa pyörineet monimetallit altaan ylle roikkumaan.Siirsin altaan, isukki asensi tukitangotmonimetallivalaisimille ja laittoi monimetallit toimintaanja minä rupesin istuttamaan kasveja.Yöllä tuo istuttelu onkin mukavaa ja rauhallistapuuhaa, varsinkin kun monimetallivalaisimenkondensaattori sattuu räjähtämään akvaristinkorvan juuressa täyttäen koko huoneen savullaja ällöttävällä löyhkällä. No, tuo tietenkin saikoko projektin menemään takapakkia, muttamikäs siinä, ainakin oli aikaa suunnitella, mitenkasvit istuttaa. Harmi vain, että kondensaattoristavalui pahanhajuista nestettä akvaarioon jajouduin vaihtamaan hiekat uusiin ja pesemäänAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200615

Hiljaista menoa...Syyskuuta...akvaarioon moneen kertaan. Suurin osa kasvimassastakuoli tietenkin, kun en niitä sittenpäässyt istuttelemaan ihan heti takaisin. Parikolmepäivää tiiviinä kasana sangossa tekeevähän pahaa kasveille.Tuossa vaiheessa teki mieli lopettaa kokoakvaarioharrastus ja harkitsinkin myyntiilmoitustenlaatimista. Onneksi harmistus unohtuiennen kuin ehdin tehdä mitään pysyvääratkaisua. Akvarismi tuntuu olevan sen verrantiukassa oleva addiktio, että ei siitä kovin helpollaeroon pääse. Ajan mittaan sain akvaariontaas toimintaan, toimivan moni metallivalaisimenaltaan päälle ja kasvit istutettua. Osa kasvilajeistanyrpisteli suuttuneina saamalleen kohtelulleja eivät kasvaneet paljoakaan pitkäänaikaan. Tällöin lisäsin PMDD:tä ja hitusennitraattia altaaseen. Asukkaita siellä ei ollut.Syyskuun loppupuolella sain ulkomailtasammalia ja kaikkea muuta mukavaa. Rupesinlannoittamaan akvaariota sekä nestemäisellälannoitteella (vuoroviikkoisin PMDD:tä, SeachemFlourishia ja Tropica Master Grow’ta)että makroravinteilla, nitraatilla ja fosfaatilla. Lisäsinmyös pikkuisen kalsiumia, magnesiumia,kaliumia ja tietenkin riittävästi hiilidioksidia.Puolessatoista viikossa kasvit rupesivat vähänjo kasvamaankin ja sain myös toisen monimetallintoimintaan.Reilu kuukausi kului ja marraskuun puolessavälissä kasvitkin jo kasvoivat. Laitoin altaantaakse pari kukkalaatikkoa huonekasvejavarten ja ostin kivan näköisen kannon ja akvaariontaustan kokoisen suodatinmattopalan.Tarkoitukseni oli käyttää mattoa vain kasvienkasvualustana, eikä ollenkaan suodattimena.Kuukauden päästä...Marras-joulukuu!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200616

Vaikka altaan sisus ei näyttänyt vielä kovinkaanvaikuttavalta, pidin kovasti huone kasveista akvaariontakana ja sivulla. Sininen suodatinmattoahdisti - hassu juttu, miten reippaasti sellainenpomppaa silmille, kun yrittää ihailla allasta. Onneksisuodatinmatoilla on tapana tummentuaajan kanssa. Olisi saattanut itku tulla, jos sitäolisi joutunut katselemaan ikuisesti.Lopulta marras-joulukuun vaihteessa aloinolla tyytyväinen akvaariooni. Pinnan yläpuolellaelelevät kasvit alkoivat näyttää kauniiltaja pinnan alla sisustus rupesi olemaan jovähän enemmän mieleiseni. Suodatinmatonkuivilla olevan osan peitin turvemössöllä jaistutin siihen pilkkulehden, kääpiököynnösviikunan,nukkumatin, värinokkosen jakodinonnen taimia niin, että niitten juuretylettyivät veteen. Pinnan yllä viihtyy myöskelluhankasammal. Akvaarion takana kasvaamm. kääpiöbanaani, viirivehka, kodinonni,jokin jaavansaniaislaji, kultaköynnös, nukkumatti,kääpiököynnösviikuna, pesäraunioinen,papyruskaisla ja kultapalmu. Nukkumatti onpitänyt olostaan niin paljon, että se kukkiijatkuvasti. Pinnan ylle rupesi kasvamaan myösjättivesitähdikki, Hygrophila corymbosa ’Stricta’ja ei kulunut kauaa, kun se jo kukki kymmeninkukin. Lopulta se oli 70 senttiä korkea altaanollessa 30 senttiä korkea.Altaan tiedot:144 litraa, mitat 120 x 40 x 30 cm2 x 70 W monimetallivalaisimet, Philips Mastercolour942 -polttimoilla, 10 tuntia päivässä0,1-0,6 mm hiekkapuhallushiekkaAsukkaat:KierteissarvikotiloitaCrystal Red -katkarapujaWhite Pearl -katkarapujaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200617

Kasvilajit:"Kellusrusolehti" (Ludwigia helminthorrhiza ),"amerikankellustyräkki" (Phyllanthusfl uitans ), Vallisneria nana, kierteis vallisneria(Vallisneria americana var. biwaensis),karttu lehti (Heteranthera zosterifolia), jaavansaniainen(Microsorum pteropus 'Red'),hentorotala (Rotala rotundifolia), tammenlehväruoho(Shinnersia rivularis), Ludwigiainclinata var. verticillata 'Cuba', jättivesitähdikki(Hygrophila corymbosa ’Stricta’),kääpiömiekkakasvi (Echinodorus tenellus),Echinodorus angustifolius, Pogostemonhelferi, Hemianthus callitrichoides, monta erisammallajia yms.Lannoitus:Hiilidioksidilisäys, saviturvepalluroita, Junglenpohjalannoitetabletteja, Tetra Crypto-tabletteja, nestemäinen hiilenlähde SeachemFlourish Excel, nestemäisenä lannoitteenavuoroviikoin Seachem Flourish, TropicaMaster Grow tai PMDD, Seachem Phosphorusfosfaatin lähteenä, kaliumnitraatti nitraatinlähteenä, kipsiä, magnesiumsulfaattia,kalium sulfaattia, ruokasoodaa.Päivä 1: Vedenvaihto (50-90 %), SeachemFlourish, Tropica Master Grow tai PMDD 5 ml,Flourish Excel 10 ml, Seachem Phosphorus 15ml, nitraattia (KNO3) 5 mg/l, kaliumsulfaattiateelusikallinen, kipsi+magnesiumsekoitusta 1teelusikallinen, ruokasoodaa 1 teelusikallinenPäivä 2: Seachem Flourish Excel 5 mlPäivä 3: Seachem Flourish, Tropica MasterGrow tai PMDD 5 mlPäivä 4: Seachem Flourish Excel 5 ml, SeachemPhosphorus 7,5 ml, NO3 5 mg/lPäivä 5: Seachem Flourish, Tropica MasterGrow tai PMDD 5 mlPäivä 6: Seachem Flourish Excel 5 ml, SeachemPhosphorus 7,5 ml, NO3 5 mg/lPäivä 7: Seachem Flourish, Tropica MasterGrow tai PMDD 5 ml ■Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200618

Hiilidioksidista jasen esiintymisestäakvaariossaTeksti: Ville KivisalmiHiiltä esiintyy akvaariossa orgaanisessa ja epäorgaanisessamuodossa. Akvaristin kannalta sekä hiilenorgaaniset ja epäorgaaniset yhdisteet ovat mielenkiintoisia.Erityisesti akvaarion epäorgaanisella hiilelläon merkitystä veden pH-arvoon ja puskurointikykyyn.Tämä epäorgaaninen hiili on kaikille tuttu hiilidioksidi.Hiili kuuluu alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä 14. ryhmäänja hiilen järjestysluku on 6. Orgaanisella hiilellä tarkoitetaansellaisia hiiliyhdisteitä, joissa hiili muodostaa ketjumaisenrakenteen muiden hiilien kanssa ja joihin on liittynyt vetyä.Epäorgaanisen hiilen esiintymismuodoista on huomattava,että niiden esiintyminen on hyvin pH-sidonnaista – toisaaltapH-arvo on riippuvainen näistä esiintymismuodoista.pH-arvon kohotessa vedessä oleva hiilidioksidi esiintyy enenevissämäärin vetykarbonaatteina. Tietyssä pisteessä vapaatahiilidioksidia ei esiinny lainkaan, mutta vedessä alkaa sensijaan esiintyä karbonaatteja. pH-arvon kohotessa edelleenvetykarbonaatit ovat muuttuneet karbonaateiksi. Hyvin korkeassapH-arvossa karbonaatit ovat saostuneet ja liukoistaepäorgaanista hiiltä ei vedessä enää esiinny. Hiilidioksidi ontärkeä lähtöaine yhteyttämisessä. Yhteyttämisessä valon avullavedestä ja hiilidioksidista tuotetaan sokeria, vettä ja happea.12 vesimolekyyliä + 6 hiilidioksidimolekyyliä → glukoosi +6 vesimolekyyliä + 6 happimolekyyliäKaasujenvaihtoa tapahtuu akvaariossa pääosin akvaarionveden pinnan kautta, minkä vuoksi riittävästä suodatuksesta javeden kierrätyksestä on pidettävä huolta. Tällöin hiilidioksidiapoistuu ja happea liukenee riittävästi kun suodatin kierrättäävettä.© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200619

Veden puskurointikykyPuskurointikyvyllä tarkoitetaan ominaisuutta, jonka avulla vesipystyy estämään pH-arvon äkkinäisiä heilahteluja. Jos veteenlisätään happoa (muodostuu oksoniumioneja, jotka laskevatpH-arvoa), toimii veden puskurointikyky varastona, joka ”keräätalteen” veteen joutuneet oksoniumionit. Tämä ”varasto” tuleekuitenkin täyteen tietyssä vaiheessa, jolloin pienestäkin happolisäyksestäveden pH-arvo saattaa laskea äkkinäisesti, mikäon tietenkin kohtalokasta kalojen ja akvaarion muiden eliöidenkannalta.Akvaariossa veden puskuroijina toimivat lähinnä vetykarbonaatit(HCO 3-), vaikka akvaariossa on myös paljon muitapuskuroivia ioneja. Pääosassa akvaarioveden puskurointikyvystäpuhuttaessa ovat kuitenkin vetykarbonaatit. Tällöinpuhutaan tavallisesti karbonaattikovuudesta. Karbonaattikovuudestavoidaan käyttää lyhennettä KH. Kaupalliset KH-testit ilmoittavatkarbonaattikovuuden tavallisesti saksalaisissa karbonaattikovuusasteissa(°dKH).Miten puskurointikykyä voidaan mitata?Puskurointikyvyn mittaaminen käy vaivattomasti kaupallisilla testeillä.Tavallinen akvaarioharrastaja tarvitsee KH-testiä verrattainharvoin, mutta se on syytä olla olemassa, jos on selvitettävä esimerkiksiakvaariossa esiintyviä ongelmia tai jos akvaario vedenpH-arvoa on tarvetta säätää suuntaan tai toiseen. Tavallisessaseura-akvaariossa noin 4 °dKH KH- arvoa voidaan pitää suunnilleenriittävänä puskuroimaan veden pH-muutoksia siten, ettäpH-arvo pysyy jatkuvasti turvallisella tasolla.© Tytti Saviaro© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200620

Vesitestit ovat hyvin edullisia, joten karbonaattikovuus testikannattaa hankkia reserviin akvaarion ensiapukaappiin.Karbonaatti kovuustestit eivät pilaannu kovin nopeasti, jos niitäsäilytetään oikein. Kun akvaarioon lisätään vedenvaihtojenyhteydessä oikeanlaista vettä, ei tarvetta puskurointikyvynsäätämiseen tavallisesti ole, mikäli oletetaan veden laadunpysyvän kohtuullisena akvaariossa vanhetessaan. On kuitenkinsyytä olla perillä, miten puskurointikykyä saadaan tarvittaessasäädettyä.Puskurointikyvyn laskeminenTarpeen puskurointikyvyn laskemiseen aiheuttaa tarve laskeapH-arvoa. Tällaisessa tilanteessa puskurointikyvyn laskeminen eituota ongelmia, sillä sekä puskurointikykyä että pH-arvoa voidaanlaskea happolisäyksin (esim. rikihappo). Jos oletetaan, että puskurointikyvynaiheuttavat em. vetykarbonaatti-ionit, puskurointikyvynheikkeneminen voidaan kuvata seuraavalla tavalla:vetykarbonaatti-ioni + oksoniumioni →hiilidioksidi + 2 vesimolekyyliäTällä perusteella vetykarbonaateilla on suuri merkitys vedenpH:n tasaajana ja vetykarbonaatti on myös tärkeä puskuri kalojenelimistössä. pH-arvo muuttuu happolisäyksestä huomattavastivasta, kun vetykarbonaatit on kulutettu loppuun. Aivansamalla tavalla vetykarbonaatit toimivat hiukan puskuroivasti,jos veteen tehdään emäslisäyksiä:vetykarbonaatti-ioni + hydroksidi-ioni →karbonaatti + vesimolekyyli© Tytti Saviaro© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200621

Puskurointikyvyn nostaminenPuskurointikyvyn nostaminen on hyvin yksinkertaista. Riippuensiitä, halutaanko puskurointikyvyn - tässä tapauksessakarbonaatti kovuuden - lisäksi nostaa myös varsinaista kovuutta,on puskurointikyvyn nostamiseen vaikuttava kemikaalivalittava sen mukaisesti. On saatavilla kaupallisia valmisteita,joita on kätevä ja turvallista käyttää. Tarkoitukseenvoidaan käyttää myös natriumvetykarbonaattia. Natriumvetykarbonaattiliukenee veteen joutuessaan natrium- ja vetykarbonaatti-ioneiksi.Natriumvetykarbonaattia voidaan annostella 1 tl / 100 litraaakvaariovettä. Tällöin veden karbonaattikovuus nousee akvaariossa1 °dKH.Veden puskurointikykyja hiilihappotasapainoVeden hiilihappotasapaino on paljolti riippuvainen veteen tehdyistähappo- ja emäslisäyksistä ja tätä kautta luonnollisestimyös pH-arvo. pH-arvon, hiilidioksidipitoisuuden ja puskurointikyvynvälillä vallitsee edellä esille tulleiden reaktioyhtälöidenperusteella tasapainotilanne. Tavallisissa makeissa luonnonvesissäesiintyy vetykarbonaatteja ja hiilidioksidia. Osa hiilidioksidistaesiintyy tosin hiilihappona:hiilidioksidi + vesi → hiilihappoKarbonaatit ovat hyvin niukkaliukoisia ja niitä ei esiinnyhappamissa vesissä. Vasta pH-arvon liikkuessa yli 8,0 alkaavedessä esiintyä karbonaatteja – tällöinkin vähäisiä määriä. Asteittainesitettynä hiilihappotasapaino on voimassa seuraavienreaktioyhtälöiden esittämällä tavalla:Hapon lisäys (jokainen happo vapauttaa veteen joutuessaanoksoniumioneja, H 3O + ):karbonaatti + oksoniumioni → vetykarbonaatti-ioni + vesivetykarbonaatti-ioni + oksoniumioni → hiilihappo© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200622

Emäksen lisäys (jokainen emäs vapauttaa veteen joutuessaanhydroksyyli-ioneja, OH - ):hiilihappo + hydroksidi-ioni → vetykarbonaatti-ioni + vesivetykarbonaatti-ioni + hydroksidi-ioni → karbonaatti + vesiNäin havaitsemme että happamuus vaikuttaa hiilidioksiditasapainoon(hiilen esiintymiseen eri muodoissa). Kun veteenlisätään happoa pH-arvon laskemiseksi, muuttuu mahdollisestipaikalla oleva karbonaatti vetykarbonaateiksi. Edelleenhappoa lisättäessä vetykarbonaatit muuttuvat hiilihapoksi jahiilihappo aiemmin kuvatulla tavalla osittain hiilidioksidiksi javedeksi. Vastaavasti emäslisäyksestä hiilihappo (hiilioksidin javeden yhdiste) muuttuu ensin vetykarbonaateiksi ja edelleenemäs lisäyksestä karbonaateiksi, jolloin pH-arvo dramaattisestinousee, mikäli emäslisäystä jatketaan. ■© Yanna von SchantzAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006© Samu Saurama23

Hiilidioksidilannoituksestajavähän käymisestäTeksti ja Kuvat: Satu JäskeHiilidioksidi on kasvistin paras ystävä. Lähestulkoonpoikkeuksetta sen lisääminen parantaa heti kasvienkasvua ja ulkonäköä. Et välttämättä tarvitsehiilidioksidi lisäystä pienessä, vähän valaistussa altaassa,jossa on paljon kaloja.Mutta itse asiassa hiilidioksidin lisääminen heikosti valaistuunkinakvaarioon voi auttaa kasveja pärjäämään paremmin. Jasen lisääminen on erittäin tärkeää voimakkaasti valaistuissaaltaissa, eritoten jos altaan päällä kököttää reilu kasa monimetallivalaisinwatteja.Hiilidioksidin lisääminen akvaarioon eitee pahaa, jos osaa asiansa, esimerkiksi hiilidioksidia lisäämälläei pitäisi pystyä saamaan lisää leviä altaaseen. Aina ontärkeää käyttää tervettä järkeä, varsinkin silloin, kun rupeaa räpeltelemäänitse asioitten kanssa. Ja vaikka käyttäisikin valmiitatoteutuksia, on tärkeää, että ymmärtää, mitä siinä tapahtuu.Toisaalla tässä lehdessä on juttua kaupallisista vaihtoehdoistahiilidioksidilevitykseen, ja ne todellakin saattavat ollase helpoin vaihtoehto niin aloittelijalle kuin edistynemmällekin© Yanna von SchantzAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006© Samu Saurama24

harrastajalle. Ennen kuin hiilidioksidilannoituksen aloittaa,kannattaa opetella vähän perusteita. Tästä lehdestä löytyy myöskunnon tietopaketti hiilidioksidista ja sen esiintymisestä akvaariosta.Itse pitäydyn vain perusteissa. Tärkein tieto on, että hiilidioksidinlisääminen laskee pH:ta. Jos karbonaattikovuus (KH)on hyvin alhainen, voi pH romahtaa nopeasti hyvinkin alas jasiinä vaiheessa akvaarion asukkaat alkavat voida huonosti. Vaikkaasukkaat pitäisivätkin happamasta vedestä, itse pH:n nopeaheittelehtiminen ei ole hyvästä. Tämän ongelman saa vältettyäpitämällä karbonaattikovuuden vähintään 2 asteen paikkeilla.Vaikka akvaarioveteen lisätään hiilidioksidia, se ei tarkoitasitä, että siitä häviäisi happea. Periaatteessa happea liukeneehiilidioksidilannoitetussa altaassa enemmän veteen,kiitos kasvien lisääntyneen yhteyttämisen. Kasvien helmeileminenhänon juuri sitä, että kasvit tuottavat niin paljon happea,ettei se enää mahdu liukenemaan veteen, vaan se muuttuukauniiksi kupliksi ja tekee altaasta kasvishampanjaa. Tuotapahtuu kuitenkin vain päivisin ja valoisaan aikaan. Pimeälläkasvitkin tuottavat hapen sijaan enemmän hiilidioksidia, jotenne eivät pysty silloin nostamaan veden happipitoisuutta. Akvaariossakannattaa olla riittävä vedenkierto, että happitilannepysyy myös öisin kunnossa. Paljon hiilidioksidia lisättäessäsaattavat kalat olla aamuisin haukkomassa henkeä pinnalla.Jotkut harrastajat ovat ratkaisseet tämän katkaisemalla hiilidioksidilannoituksenpimeän ajaksi tai lisäämällä vedenkiertoa(esimerkiksi ilmapumpulla) öisin.Miten lisätä sitä hiilidioksidia?Hiilidioksidilannoitusta varten on olemassa moniakin eri tapoja,toiset halvempia, toiset kalliimpia. Tehokkain tapa lieneekäyttää paineistettua hiilidioksidipulloa, magneettiventtiileitä jakunnollista aktiivilevitintä. Alkukustannukset ovat isohkot, muttajatkuvassa käytössä systeemi on hintansa väärti. Mukaan voiliittää myös pH-säätöyksikön, joka vahtii koko ajan pH-arvoaja lisää tarvittaessa hiilidioksidia pitääkseen sen määritetyssäarvossa. Tämä nostaa toki systeemin arvoa. Tässä numerossaesitellään paineistetun systeemin toimintaa ja myös vähänyksinkertaisemman systeemin, jossa käytetään paine pulloa,jälkimmäisessä esittelyssä on myös kaupallinen käymisperiaatteellatoimiva systeemi. Ehdottomasti halvin tapa ontuottaa hiilidioksidia käymisperiaatteella kotoa löytyvillä ainesosilla.Tästä kerron vähän lisää seuraavaksi.© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200625

KäymispyttyKäymisperiaatteella toimivaan systeemiin tarvitaan vain 1,5 litrantyhjä limsapullo korkkeineen, ilmastusletkua, hiivaa, sokeriaja vettä. Neste vaihdetaan pullosta uuteen noin kerran viikossa -kahdessa riippuen vähän huoneen lämpötilasta ja ainestensekoitussuhteesta. Liivatehiivate pidentää vaihtoväliä, mutta eivälttämättä toimi viileähkössä huoneessa tarpeeksi tehokkaasti.Oikein toteutettuna tällainen käymispullo ei ole vaarallinen,mutta suosittelen oikeasti olemaan varovainen ja jos ei tiedämitä tekee, on parempi ostaa jokin valmis systeemi ohjeineen.Mitä muistaa?ÄLÄ KOSKAAN sulje käymässä olevaa hiilidioksidilitkupulloa tiiviisti!Kovan paineen alla muovinenkin pullo räjähtää. Ja älä ikinäkäytä lasipulloa juuri samasta syystä, sellaisen räjähtämisellä olisivielä vakavammat seuraukset. Muista olla varovainen. Pullonvalinta on oikeasti tärkeä asia. Limsapullo kestää parhaiten, jotenkäytä sellaista. Huomioon kannattaa ottaa myös mahdollinenhiivalitkun pääseminen akvaarioon. Jos hiivaa vaikka on liikaa,niin litku voi kuplia akvaarioon. Akvaariossa aikansa muhittuaanhiivalitku todennäköisesti tappaisi kalasi. Eli älä liioittele hiivanmäärän kanssa. Ja muista aina jättää pulloon tarpeeksi tyhjäätilaa (1,5 litran pulloon vain litra nestettä).Kolmas mahdollinen katastrofi n aiheuttaja on lappoimu. Hiilidioksidipulloapidetään usein akvaarion vieressä lattialla. Silloinletkun toinen pää on korkealla akvaariossa, toinen pää alhaallapullossa kiinni. Jos pullo ei pukkaa riittävästi hiilidioksidia, niinletkussa saattaakin alkaa kulkemaan aineet toiseen suuntaan.Eli akvaariovesi alkaakin valua sinne pulloon. Todennäköisestise johtaisi vain siihen, että kiljulitku sekoittuisi akvaariovedenkanssa. Mutta jos olet vaikka huolimattomana irrottanut letkunpullosta ja mennyt tekemään jotain pullon kanssa tai olet tiivistänytletkun vaikkapa sinitarralla ja se on lattialla, niin ne vedetvaluvat pullosta lattialle. Vesivahinko. Varsinkin jos altaasisattuu olemaan iso, niin niistä vahingoista voi tulla valtavat. Javaikka olisikin pieni, niin kuivillaan käyvät laitteet voivat mennärikki. Kymmenen litraa vettä parkettilattialla voi aiheuttaa, jaaiheuttaakin, koko parketin vaihtamisen ja aikamoiset kuivatustoimet.Tämä on taas yksi niistä syistä, joitten takia akvaarioharrastajallakannattaa olla kotivakuutus kunnossa. Takaiskuventtiilinlisääminen letkuun estämään veden valumisenpulloon on myös hyvä varotoimi.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006© Samu Saurama26

Nyt säikäyteltyäni voinkin mennä itse asiaan, mutta jos vähänrauhoittelisi ensin. Kun on varovainen, seuraa ohjeita ja ei liikaasovella ja testaile, niin ei tuollaisia kamaluuksia tapahdu. Muttatällaiset projektit ovat oikeasti vakavasti otettavia ja jos olet nuori,niin pyydä vanhempiasi tai vanhempaa ystävää auttamaan.Mitä tarvitaan?Kun nyt aletaan rakentamaan sitä omaa hiilidioksidipömpeliä,niin tarvitaan:- 1,5 litran virvoitusjuomapullo ja sen korkki- ilmastusletkua mieluusti ainakin puoli metriä, enemmänkin,jos aiot pitää pulloa kauempana altaasta- mahdollisesti takaiskuventtiili- silikonia, sinitarraa tai jotain myrkytöntä, vedenpitävää liimaaSokeria, pakastettuahiivaa japullossa valmisseos.Tetran passiivilevitin,jossa hiilidioksidiliukeneeveteen putkilonyläosassa olevantefl onkalvon läpi.Vuotamaton sinitarrallatiivistetty korkki ja letku.Tunzen aktiivilevitin,pieni kiertovesipumppusekoittaa hiilidioksidiaveteen putkilossa.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006© Samu Saurama27

1. Reikä korkkiin ja tiivistys: Jutun juoni on saada reikä mahdollisimmanpieneksi tekemällä se kuumaan korkkiin ja sittentyöntää letku läpi ja laittaa korkki letkun kera jääkylmään veteen.Alun lämpölaajentuminen sai letkun mahtumaan hyvinreikään ja kylmään veteen laittaminen saa taas sen korkinkovettumaan letkun ympärille tiukasti. Tiivistä hyvin, silikonilla,sinitarralla tai jollain vastaavalla.2. Letku kiinni akvaariossa olevaan levittimeen. Hiilidioksidilevittimiäon monenlaisia, akvaarioliikkeistä löytyy monenlaisiakäteviä valmiita levittimiä (niin aktiivilevittimiä vedenkierron kerakuin passiivilevittimiä, joissa hiilidioksidi liukenee itsekseen veteen).Itsekin niitä voi rakennella melko yksinkertaisista osista.Kaupallisten levittimien lisäksi letkun voi laittaa esimerkiksisisäsuodattimen ilmanottoaukkoon kiinni, tällöin hiilidioksidiasekoittuu veteen ulostulovirtauksen avulla. Letkun päähänvoi laittaa ilmastuskiven, joita saa halvalla akvaarioliikkeistä.Ilmastus kivi sitten mahdollisimman lähelle pohjaa, niin siitänouseva kuplavana ehtii imeyttää osan hiilidioksidista veteen.Jotkut tuolla rapakon toisella puolella ovat ruvenneet kokeilemaanyhdistelmää pienet kuplat ja suodattimen ulostulo virtaus.Uskovat siellä, että tällä tavoin hiilidioksidi päätyy hyvinkintehokkaasti kasvien lähelle.Mitä seuraavaksi?Joillakin tavoilla voit saada kyllä myös liikaa hiilidioksidia altaaseen.Jos veden karbonaattikovuus on ylettömän alhainen japH on alkujaankin alle 7, niin hiilidioksidinlisäys voi saadapH:n romahtamaan nopeasti jopa neljään. Painotan oikeastihuolellisuutta tässä asiassa. Oikein tehtynä vaaraa ei ole, muttaon hyvä tietää mikä voi mennä pieleen.Passiivisista levittimistä ylimääräinen hiilidioksidi pulpahtaayleensä isona kuplana pois ja on näin turvallisempi. Eipä tavallinenilmastinkivikään ole mikään super-imeyttäjä. Suositeltuhiilidioksidipitoisuus kasvigurujen mukaan on noin 30 mg/l, eliverrattain korkea. Näin ollen melkoisen hyvä alue olisi pH 6,6ja KH 4. Tarkkaile pH-arvoa ja karbonaattikovuutta, näittenkahden yhteislukemasta saat selville, paljonko on hiilidioksidia(maksimissaan) akvaariossasi. Taulukko on kuitenkinkin vainsuuntaa antava ja voi näyttää kovastikin hutia. On olemassa© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200628

myös hiilidioksiditestejä, jotten pitäisi olla luotettavampia kuinpelkän taulukon lukeminen. Tärkeintä on pitää karbonaattikovuustarpeeksi korkeana (KH 2-4 vaikkapa).HiivastaJos olet hiukankin epävarma, puolita aluksi tarvittava hiivamäärä.Kun olet sekoittanut hiivalitkun ja laittanut levittimenkiinni altaaseen, saatat ihmetellä, miksi kestää niin kauanennen kuin hiiva alkaa muodostaa hiilidioksidia. No, ensiksihiiva, kuten kaikki elollinen, hengittää. Ihan ensimmäiseksihiiva käyttää vesisokerilitkussa olevan hapen ja hengittäessäänkerää itseensä energiaa.Sitten kun happipitoisuus alkaa laskea, hiiva alkaa käymään,eli käyttämään sokereita energianlähteenään, sivutuotteinatulee hiilidioksidia ja etanolia. Tässä vaiheessa hiiva on tasaisestijakautuneena (ja lisääntyy, eli jakautuu) koko vesitilaanja hiivasokerivesilitku näyttää samealta. Kun se sitten viikonpäästä alkaa kirkastua ja pohjalle on muodostunut hiivasakkaa,on aika vaihtaa vettä. Pohjalla oleva hiiva ei ole kuollutta, se onvain lepotilassa ravinnon ehtymisen tai liian korkean alkoholipitoisuudenvuoksi. Kaada varovasti neste pois ja jätä hiivapohjalle, lisää vettä ja sokeria ja ehkä ihan pienen nokareenuutta hiivaa jos vanhaa ei pohjalla ole kovin paljoa. Vaikka hiivaonkin halpaa, niin sitä kuluu melkoisesti isojen altaitten ollessakyseessä, säästö se pienikin säästö on.Ruokasoodaakin voi lisätä seokseen. Sen lisääminen nostaapH-arvoa ja ilmeisestikin pidentää pullollisen toiminta-aikaa.Sopiva määrä litran seokseen on noin ½ - 1 teelusikallinen.ReseptitPerusohje: (jonka tarkoitus on toimia viikon verran)1 litra haaleaa vettä1 desi sokeria (aivan oikein, tuo kyllä riittää viikon varannoiksi)noin teelusikallinen tuorehiivaa (eli semmoinen nurkkapala,joka sellaisenaan mahtuu jotenkinpäin pullonsuusta sisään)Sekoita kaikki keskenään ja se on valmis. Hiiva kuolee liiankuumassa, joten käytä kädenlämpöistä vettä. Jos käytät kuivahiivaa,niin en osaa neuvoa annostusta, veden tulee kuitenkinolla silloin vähän lämpimämpää.© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200629

Liivateseos: (joka toimii jopa kuukauden)9 desiä vettä(kymmenes desi tulee sitten hiivan kanssa jälkikäteen)4 desiä sokeria (hiiva pääsee kuluttamaan vain pientä osaasokerivarannosta kerralla, joten sitä pitää olla tarpeeksi)hitunen ruokasoodaaliivatetta sen verran että sokerivesi jähmettyy kunnolla,jauhemaista siis 4 rklSekoita ainekset keskenään, tee liivateseos liivatepurkin ohjeittenmukaan, mutta puolet vahvempana, eli 4 rkl/litra. Laitajääkaappiin jähmettymään loppupäiväksi, ota illalla pois jääkaapistaja jätä lämpenemään pöydälle. Seuraavana päivänätarkista, että litku on tarpeeksi vahvaa. Sitten on vuorossa hiivanlisääminen. Sekoita noin teelusikallinen tuorehiivaa desiinvettä. Kaada hiivavesi varovasti jähmettyneen sokerihyytelönpäälle ja vie altaan vierelle.Sokerihyytelö pehmenee sen lämmitessä, joten siitä tuleelöllömpää kuin, mitä se oli jääkaapista otettuna. Mitä lämpimämmässäpaikassa pullo on, niin sitä helpommin hiiva pääseekäsiksi sokerivarantoon ja sitä nopeammin hiiva käy. Allekahdessakymmenessä asteessa hiivan käyminen loppuu, ylikolmessakymmenessä hiiva kuolee. Jos huone on viileä, niinkannattaa pitää pulloa akvaarion päällä, mutta ei valaisimenpäällä tai suoraan siinä kiinni. On hyvin tärkeää tehdä sokerihyytelöstätarpeeksi jämäkkää juuri tuon pehmenemisen vuoksi.Sekoituksessa kun kuitenkin on niin paljon sokeria, että joshiiva pääsee siihen liian nopeasti käsiksi, on tiedossa katastrofi. Pullo alkaa kuplia ja hiivamömmö pääsee akvaarioon.Liivateseos on parempi kuin pelkkä hiiva-sokerivesi, sillä sekestää kauemmin, jopa kuukauden kerrallaan. Liivateseosmyös käy hillitymmin ja aiheuttaa vähemmän ongelmia. Peruskiljuon kyllä helpompaa tehdä. Jos sinulla ei ole altaita paljon,niin tee sekoitus ilman liivatesäätöjä, säästyy hermot, vaikka sepitääkin sitten uusia viikon välein.Mahdolliset pohdinnan aiheetja ongelmat:• Joskus liivatelitku jää liian ohueksi ja hiiva pääsee käsiksikoko sokerivarantoon. Tällöin kannattaa vain raa'asti tehdäAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006© Samu Saurama30

uusi litku. Tuo sokerimäärä nimittäin saa aikaan valtavaa kuplintaa,jos se on liian nopeasti käytettävissä.• Jos liivatelitku on kivikovaa, ei hiiva pääse syömään itseään senläpi. Lisää hiukan kädenlämpöistä vettä ja odota, josko se auttaa.• Kun käytetään ilmastuskiveä altaassa sekoittamassa hiilidioksidiveteen, niin joskus sen kiven ympärille muodostuukirkas limakasa. Se ei ole hiivaa vaan bakteereja. Ei mitäänvaarallista, mutta kannattaa aina välillä ottaa kivi pois altaastaja pestä se kuumalla vedellä.• Hiivaseos kuplii liian innokkaasti ja pursuaa altaaseen. Teeheti ½ vedenvaihto ja muutaman tunnin kuluttua taas, jos vesinäyttää vielä yhtään samealta. Seuraavalla kerralla laita vähemmänhiivaa.• Käyminen ei millään lähde käyntiin. Onko pullo liian kylmässätai liian kuumassa? Laitoitko liian vähän hiivaa tai sokeria? Vuotavatkoliitokset ja vain näyttää siltä, että kilju ei käy? Jos kyseessäon tavallinen sekoitus, niin ravista pulloa ja katso, kupliiko se.Jos ei kupli, niin lisää vähän hiivaa tai sokeria ja odottele. ■© Yanna von SchantzAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006© Samu Saurama31

DIYhiilidioksidilannoitusTeksti ja Kuvat: Ville KivisalmiPerustin noin kaksi vuotta sitten akvaarion, johon päätinkerrankin rakentaa sellaisen hyvän ja helppohuoltoisenhiilidioksidilannoituksen. Akvaario on tilavuudeltaan noin190 litraa ja akvaarion valaisemisesta vastaa 4 x 30W:n loisteputket. Akvaario ei siis ole kovin suuri valonmäärään nähden, mutta tiesin jo perustamisvaiheessahaluavani kokeilla myös muita kasveja kuin pelkkääpikkulimaskaa.Vaikka hiili on kiistatta yksi tärkeimmistä kasvien kasvuun tarvittavistaalkuaineista, hiilidioksidin merkitystä saatetaan joskusylikorostaa. Tavallisessa seura-akvaariossa (jossa pidetäänkasveja ja eri kalalajeja mahdollisesti eri puolilta maailmaa)hiilidioksidilannoitus saattaa olla tarpeeton, sillä kasvit useinviihtyvät ja kasvavat hyvin ilmankin hiilen lisäystä. Tästä syystäei kannatakaan mennä hankkimaan hiilidioksidijärjestelmääomaan akvaarioonsa pohtimatta hiilidioksidilannoituksen todellistatarvetta. Jos kuitenkin akvaariota valaistaan runsaasti jakasvit pyrkivät kasvamaan, niille on tarjottava runsaasti ravinteitahiiltä mukaan lukien (Kuva 1.).Kuva 1. Voimakkaalla valaistuksella, pohjalannoituksella ja hiilidioksidinlisäyk sellä akvaarioon muodostuu muutamasta istutetusta potista kokopohjan kattava Glossostigma elatinoides -matto.© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200632

Osa kasvien tarvitsemista ravinteista voidaan annostellaakvaarioon kiinteässä tai nestemäisessä muodossa, mutta hiililannoitushoidetaan tavallisesti hiilidioksidikaasuna. Hiilidioksidion hyvä hiilen lähde kasveille, mutta pelkäksi pH-arvon alentajaksihiilidioksidin lisäys käy harrastajalle kalliiksi. Oma akvaarionisaa runsaasti valoa ja lannoitteita, minkä vuoksi olenhalunnut järjestää kasveille myös hyvän hiilen saatavuudenhiilidioksidilannoituksen avulla. Rakentaessani omaa systeemiähalusin päätyä pitkällä tähtäimellä edulliseen ja toisaalta helppohuoltoiseenratkaisuun, koska en ole milloinkaan kiintynyt jatkumattomaanhiivahysteriaan ja liivatteen haudutteluun.Hiilidioksidin annosteluKoska halusin heti ensi alkuun irtisanoutua kaikenlaisista kiljuhässäköistä,päädyin hankkimaan AGA:lta 10 kg:n hiilidioksidipullon(Kuva 2.). Hankinta oli tuntuva opiskelijan pankkitilillä,mutta itsehän olin tieni valinnut. Kyynel. 10 kg:n pullo sisältäähiilidioksidikaasua normaalipaineessa noin 5500 litraa, jotensillä täyttää tilavuudeltaan noin 100 ml:n hiilidioksidinlevittimensuunnilleen 55 000 kertaa. Hiilidioksidipullossa on oma hana,jonka kylkeen kiinnitetään paineenalennusventtiili (Kuva 3.).Kuva 2. Noin 75 cm korkea 10 kg:nhiilidioksidipullo nököttää huoneennurkassa.Kuva 3. Hiilidioksidin ulosvirtausta säätelee ensisijaisestipaineenalennusventtiili, joka on kiinni pullossa.Venttiilin vasemman puoleinen mittari näyttää pullossaolevan paineen ja oikean puoleinen venttiili kertoohiilidioksidin tilavuusvirran (litraa minuutissa).© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200633

Pullon hana on jatkuvasti auki ja paineenalennusventtiilin ulosvirtaustasäätelevä hana säädetään sopivaan asentoon, kunlannoitusjärjestelmää kasataan.Paineenalennusventtiilin jälkeen hiilidioksidi virtaa neulaventtiiliin,jolla hiilidioksidin virtausta on mahdollista vähentää entisestään.Paineenalennusventtiilin säätöruuvi soveltuu ainoastaankarkeaan säätöön. Ilman neulaventtiiliä hiilidioksidia virtaapullosta litroittain minuutissa, mutta neulaventtiilin avulla virtaussaadaan supistettua millilitroihin minuutissa. Sopiva säätö onetsittävä kokeilemalla. Alkusäätöjen tekeminen on työläs urakka,mutta se tarvitsee tehdä onneksi ainoastaan kerran, minkäjälkeen kaikki tapahtuu itsekseen.Neulaventtiilin jälkeen hiilidioksidi virtaa magneettiventtiiliin(Kuva 4.), jonka tehtävä on säädellä hiilidioksidin päätymistäakvaarioon on-off-periaatteella. Kaasu virtaa letkua pitkin magneettiventtiilinläpi, ja se on kytketty verkkovirtaan. Kun magneettiventtiilisaa virtaa, venttiili on päällä ja hiilidioksidia virtaaakvaariossa olevaan hiilidioksidinlevittimeen. Magneettiventtiilintoimintaa ohjaa tavallinen ajastin.Hiilidioksidin levitys veteenMagneettiventtiilin ajastin kytkee venttiilin päälle aamulla noinpuoli tuntia ennen akvaarion valojen syttymistä. Magneettiventtiilion ajastettu siten, että se on tunnin aikana 15 minuuttiapäällä. Magneettiventtiilin ollessa päällä hiilidioksidia virtaalevittimeen ja levitin täyttyy. Hiilidioksidia virtaa akvaarioonsiten useita kertoja päivässä ja hiilidioksidin annostelu lopete-Kuva 4. Kuvassa oleva neulaventtiili on kiinni paineenalennusventtiilinulostulossa väliaikaisratkaisulla. Neulaventtiilinsisäänmenoon on tulossa vastaava messinkinenliitin kuin ulostulossakin.Kuva 5. Magneettiventtiilin avulla voidaansäätää hiilidioksidin halutut virtausajankohdatakvaarioon. Magneettiventtiilintoimintaa ohjaa tavallinen ajastin.© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200634

taan kahta tuntia ennen akvaarion valojen sammumista, jottahiili dioksidia liukenisi veteen mahdollisimman paljon kasvienyhteytettäväksi ennen pimeän aikaa.Hiilidioksidinlevittimen virkaa hoitaa Seran aktiivilevitin (Kuva5.). Aktiivilevittimet ovat tehokkaita, sillä vesi virtaa niiden läpija hiilidioksidin ja veden välinen kontaktipinta-ala on suuri.Itse kokeilemalla huomaa viimeistään, mikä levitin on omaanakvaarioon sopivin. Passiiviset levittimet toimivat myös oikeinhyvin, mutta eivät aina yhtä tehokkaasti aktiivilevittimiin verrattuna.Passiivisissa levittimissä kaasu seisoo paikallaan jaliukenee siitä hiljalleen veteen.Mikäli käyttää passiivilevitintä, jossa on ohut muoviverkkolevit timen yläosassa lisäämässä kontaktipinta-alaa veteen, levitinkannattaa tyhjätä säännöllisesti, sillä käytettävä hiilidioksidikaasuei ole aina täysin puhdasta – seassa on epäpuhtauksinapääasiassa typpeä, happea ja argonia. Levittimessä oleva kaasunimittäin jakautuu siten, että hiilidioksidi painautuu tiheänäkaasuna levittimen pohjalle ja levittimen yläosaan kertyy muitakevyempiä kaasuja, joita hiilidioksidin seassa on epäpuhtauksina– näiden kaasujen liukenemisella ei ole akvaarioharrastajankannalta suurtakaan merkitystä. Ongelma ei ole kuitenkaan niinsuuri, etteivätkö passiivilevittimet olisi toimivia. Passiivilevitin onkuitenkin silloin tällöin hyvä tyhjätä, jotta hiilidioksidia liukenisiveteen mahdollisimman paljon levittimen molemmista päistä. ■Kuva 6. Kuvassa olevaanhiilidioksidinlevittimeen virtaahiilidioksidia vihreää PVCputkeapitkin. Vesi ohjataanlevittimeen supistettavalla suodattimenulostuloon liitettävälläT-yhteellä. T-yhteseen liitetäänohut vesiletku (kuvassa vaaleasilikoniletku).© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200635

Uusia hiilidioksidisysteemeitäkasviharrastajille!Teksti ja Kuvat: Yanna von SchantzUseimmiten huonosti kasvavat kasvit kärsivät hiilidioksidinpuutteesta. Kuinka monet ovatkaan tuskailleetmoni mutkaisilta vaikuttavien tee-se-itse-ohjeiden kanssa?Hydor on ratkaissut tämänkin ongelman harrastajaystävällisesti.Ei enää rumia limpparipulloja roikkumassaaltaiden lähistöllä, ei enää kokki kolmonen–leikkejä, eirumien kaasupullojen piilotteluja, ei pelkoja koko perheenkaasutuksesta, jos vaikka 10 kg:n kaasupullo sattuukinvuotamaan, ei arvuutteluja, vaan muutamassa minuutissailman insinööritutkintoa asennettu turvallinen systeemi!Hydor tarjoaa kahta erilaista ratkaisua asiaan: karvalakkimalliaja hieman innostuneimmille (lue: mukavuudenhaluisemmille)vieläkin helpompaa ratkaisua.Karvalakkimalli:CO 2Green NGR Natural perustuu monille tutuksi käyneeseenhiivakäymiseen. Pakkauksessa on kaikki tarvittava sokeria lukuunottamatta mukana. Sokeria oletetaan löytyvän kaikista talouksista.Pakkaus sisältää käymisastian, kolme pussia kuiva-aineita(erilaisia hiivoja jopa 8 eri laatua ja käymistä pitkittäviä, tasaa-© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200636

via ja sitä hidastavia aineita), tarvittavat letkut, kuplalaskurin,taka iskuventtiilin, aktiivilevittimen sekä tarvittavan määrän imukuppejakuplalaskurille ja aktiivilevittimelle. Täydellinen, lisäävain sokeri pakkaus.Valmistajan mukaan kyseinen systeemi sopii parhaitenakvaarioille 150 litraan asti tuottaen tarvittavan määrän hiilidioksidiapuolentoista kuukauden ajan. Lisäpusseja saa ostaaakvaario liikkeistä. Yksi satsi käymispöntössä tuottaa hiilidioksidian. 54 grammaa.Plussat:• Kaikki nippelit ja nappelit yhdessä pläjäyksessä, ei tarvitsemiettiä ostoslistaa erikseen ruokakauppaan, rautakauppaan jaakvaliikkeeseen.• Aktiivilevitin, pienen pieni kiertovesipumppu, jonka roottorikammioonon johdettu letkulla käymisastiassa syntyvä hiilidioksidikaasu.Roottori vatkaa kuplat sekaisin veden kanssa,jolloin ne liukenevat tehokkaammin veteen kuin kaasukelloakäytettäessä.• Ei arpomisia, mistä kohtaa letkun tiivistys on pettänyt, kunkäytössä on toisiinsa oikeasti suunnitellut osat.Miinukset:• Ei säätömahdollisuutta.• Kuplalaskuri on kiva, mutta mitä sillä tiedolla tekee, kun kaasunmäärää ei voi säätää?• Suomenkieliset ohjeet kehnot.Kehittyneempi malli:CO 2Green NRG Exclusive sai kirjoittajan tohkeilemaan innoissaan.Tässä vekottimessa on oikeasti ideaa! Silmää miellyttävämuotoilu, tämän kehtaa jättää esiinkin. Tämä tuotepakkaus onAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/2006© Samu Saurama37

sitten ihan oikeasti täydellinen. Kokoamiseen käyttökuntoonmenee arviolta kolme minuuttia ja ilman teknistä tutkintoa!Pakkauksessa on painepullo hiilidioksidia (74 g), paineenalennusventtiili,virtauksensäätö, takaiskuventtiili, kuplalaskuri,aktiivilevitin ja letkut imukuppeineen. Kuplalaskuri on tässä,kuten karvalakkimassissakin, muovia. Onneksi se on muovia,rähmäkäpäläinen kirjoittaja tiputti sen lattialle ja huokaisi helpotuksesta,kun se olikin vielä ehjä.Tätä laitetta valmistaja suosittelee 40-300-litraisiin altaisiin.Yhden patruunan riittävyys riippuu altaan koosta ja KH-arvosta.Laitteessa olevasta säätöruuvista säädetään sopiva kuplamäärä,joka on suhteutettu karbonaattikovuuteen. Esimerkiksijos KH on 2 ja allas on 100 litraa, säädetään tippalaskurillakuusi kuplaa minuutissa. Tuolla kupla vauhdilla yksi patruunakestää 173 vuorokautta! Siis melkein puoli vuotta! Taulukotriittävyydestä ja sopivista kuplamääristä ovat ohjeissa mukana.Uusia hiilidioksidipatruunoita saa akvaarioliikkeistä.© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200638

Plussat:• Ulkonäkö• Kaikki tarvittava on mukana.• Säädettävyys tarpeiden mukaan.• Aktiivilevitin, pienen pieni kiertovesipumppu, jonka roottorikammioonjohdetaan letkulla kaasua. Roottori vatkaa kuplatsekaisin veden kanssa, jolloin ne liukenevat tehokkaamminveteen kuin kaasukelloa käytettäesä.• HintaMiinukset:• Suomenkieliset ohjeet kehnotMolemmissa pakkauksissa on hyvät kuvalliset englanninkielisetohjeet mukana. Jopa kieltä taitamatonkin selviää mainiostiohjeissa mukana olevilla kuvillakin. Saatavilla on myösmaahantuojan kirjoittamat suomenkieliset ohjeet, mutta niillävoi pyyhkiä takapuolensa ;) Kirjoitus-, ajatus-, termi-, käsite- jaasiavirheineen jokseenkin lukukelvotonta puppua. Älkää antakohuonon suomennoksen ohjeissa hämätä, vaan kysykää myyjältä,jos Lontoon murteesta ei saa selkoa. Takuuta näille laitteillevalmistaja antaa 24 kuukautta.Ja entä mistä näitä saa? Hyvinvarustetuista akvaarioliikkeistä.Maahantuojana tällä mainiolla vempaimella on Europet. Pääkaupunkiseudullanäitä myy ainakin Helsingin akvaariokeskus,jossa kävin kuvaamassa. Tarjouskin jatkuu vielä toistaiseksi ;) ■© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200639

Nestemäistä hiiltäakvaarioon -hiilidioksidinkorvike?Teksti ja Kuva: Satu JäskeSeachem on kehitellyt aika kiinnostavan tuotteenkasvi akvaristeille. Se on nimeltään Seachem FlourishExcel ja se tarjoaa nestemäinen hiilen lähteen akvaariokasveille.Hyviä puolia verrattuna hiilidioksidiin on esimerkiksi se, ettätämä neste ei vaikuta veden pH-arvoon, eikä se haihdu poisakvaariosta, jossa on reippaasti vedenkiertoa, vaan pysyykasvien käytettävissä noin vuorokauden verran. Kaiken lisäksiFlourish Excel myös pelkistää rautaa kasveille mieluisampaanmuotoon (Fe²+) ja jopa hävittää punaleviä jostain syystä. Melkomoisenhuima tuote, eikö totta?Hiilidioksidia tämä tuote ei kuitenkaan täysin korvaa, vaikkakinpienissä akvaarioissa sitä voisi käyttää ainoana hiilenlähteenä ilman häiritseviä ylimääräisiä pulloja ja letkuja.Sea chemin nettisivuilla sanotaan, että jos hiilidioksidia ja tätä© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200640

nestettä vertaa toisiinsa, niin hiilidioksidin saadessa arvosanan10 saa Seachem Flourish Excel arvosanan 6-7. Mutta yhdessäkäytettyinä ne ovat suorastaan erinomaisia. Jotkin kasvitovat kuitenkin herkkiä tälle nesteelle, esimerkiksi argentiinanvesiruton(Egeria densa), vallisnerioitten (Vallisneria) ja muunmuassa kelluhankasammalen (Riccia fl uitans) sanotaan ärsyyntyvänherkemmin Seachem Flourish Exceliä lisättäessä.Ongelmia tuskin tulee, jos nestettä ei kaada suoraan kasvienpäälle, vaan sekoittaa sen huolellisesti veteen. Yliannosteluatulee myös välttää. Itselläni akvaariossa muitten kasvien lisäksiviihtyvät vallisneriat ja kelluhankasammal, vaikka lisäänkinvälillä päivittäin Exceliä. Kannattaa kuitenkin varautua mahdollisiinongelmiin, kun tätä ainetta rupeaa käyttämään ja vaikkapasiirtää osa herkemmistä kasveista toiseen altaaseen ja seurata,miten paikoilleen jätetyt reagoivat Exceliin.Ja kuten mainitsin, että Excel jostain syystä tappaa punaleviä.Harmahtavat ja mustalta näyttävät punalevätupsutmuuttuvat ensin punaisiksi ja sitten kuolevat kokonaan pois.Tätä tapahtuu ihan normaaliannostuksellakin, mutta ulkomaillaovat testailleet kaksinkertaisia annoksia tehokuurin tapaan.Viikossa- kahdessa on punaleväongelma jo vähintään helpottanutellei jopa kadonnut. Itse pitäydyn kyllä suositusannoksessa,sillä moninkertainen annos voi olla haitallista niin kasveille kuinkaloillekin.Olen itse hyvin tyytyväinen Seachem Flourish Excelin vaikutuksiinkasvialtaassani ja aion jatkossakin käyttää sitä hiilidioksidilannoituksenohella. ■Tietoa Seachemin sivuilta:http://seachem.com/products/product_pages/FlourishExcel.html© Yanna von Schantz© Samu SauramaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200641

AkvaarioturistinaHelsingissäTeksti: Alix Antell, Kuvat: Samu SauramaTässä lyhyt esimerkki, mitä kauppoja kannattaa kiertää, jos on liikkeellä julkisillatai jos liikkuu autolla. Kantaa ei oteta liikkeiden valikoimaan, lähinnä tässä on ehdotussiitä, miten ehtii kiertää muutamia kauppoja fi ksussa järjestyksessä.Julkinen ihminenJos tulee junalla keskustaan, niin liikkumavaraaei ole suunnattomasti. Kiinnostavia akvaarioliikkeitäon paljon kehäteiden lähettyvillä,mutta niihin ei päivämatkalainen ehdi. Keskustassavoi heti aloittaa Stockmannin seitsemännessäkerroksessa olevalta kalaosastolta.Sieltä saa joskus hyvinkin kiinnostavia lajeja,ja kalat ovat suoraan Saksasta tulleita eli yksitukkuporras jää väliin, mikä tosin ei näy hinnoissa.Tarvikkeita saa Stockmannilta halvallaja valikoima on kohtuullinen. Älä vaan kysyohjeita ja muista ottaa oma kalapussi mukaanjos ostat kaloja – täällä kalat pakataan pakasterasioihin!Metrolla pääsee kätevästi liikkumaan Helsingissä,joten akvaristi hyppää rautatie asemankohdalla itäänpäin menevään metroon jamatkaa vartin verran synkkään itään. Itäkeskuksessasijaitsee kolme eläinkauppaa:4Pets, Faunatar ja MegaEläin. Nämä kannat-Itäkeskuksen Megaeläin.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200642

Helsingin Akvaariokeskus Ruoholahdessa.taa etsiä paikan päällä jostain opastaulustatai koko päivä tuhraantuu jättikeskuksen läpikulkiessa ja niitä etsiessä. Loppujen lopuksinuo ovat aika lähekkäin ja vielä metron lähellä.4Pets on ehkä perinteisin eläinkauppa, jossaakvaariotarjonta on suppea. Sieltä saa peruskalojaperushintaan, mutta tietenkin kannattaapiipahtaa jos ohi kävelee, eihän sitä tiedävaikka olisi jokin alennusmyynti meneillään.Faunattaressa on paljon tarvikkeita ja suhteellisenmielenkiintoinen kalaosasto. Välillä löytäähyvinkin kiinnostavia lajeja, mutta hinnoissaon selvä “Fauntar-lisä”. Metrotorin kupeessaon suhteellisen uusi ketju, Megaeläin. Sielläon aika pieni akvaario-osasto, mutta jos osuuoikeaan päivään, niin altaista voi löytyä vaikkamitä herkkuja. Varusteita on jonkin verran,mutta enemmänkin liikkeessä on karvaisiinlemmikkeihin suuntautuvia tuotteita.Tämän jälkeen mennään taas metroon. Se,joka jaksaa ja viitsii, jää Sörnäisissä pois jaetsii käsiinsä Akvaario Arenan. Se on kauanpystyssä pysynyt pieni liike, josta ostin omatensimmäiset “helmipartaimumonnit” parisenkymmentävuotta sitten. Akvaario Arena onhieman omintakeisesta tyylistään huolimattaon ihan hauska kohde. Sen jälkeen viimeistäänsingotaan metrolla aivan toiseen laitaankaupunkia, eli päätepysäkille Ruoholahteen.Siellä käydään suurta mainetta keränneessäAkvaariokeskuksessa. Siellä saa myös kupinlämmintä juomaa, jos ostaa kohtuullisen hinnanedestä. Jos ei ota lämmintä juomaa, niintulee kuitenkin pian lämmin, pienessä liikkeessäei ole koskaan viileä. Tästä liikkeestäAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200643

löydät erikoisuuksia erikoisuuksien perään.Tarviketta löytyy myös laidasta laitaan, mitäänei yleensä puutu. Kiinnostavia kasvi lajeja onreippaasti, eikä hinnatkaan huimaa. Tosin palveluavoi joutua odottamaan puolen ikuisuudenverran kaikkien muiden hikisten asiakkaidenlomassa. Kun Akvaariokeskusesta pääseevihdoin pihalle, suuntaa askel kohti raitiovaunua8:aa, jonka päätepysäkki on aivanAkvaariokeskuksen vieressä. Sillä mennäänpätkän verran – tietenkin jos on reipas ja jalatvielä kestävät kaiken turisteloimisen jälkeen,niin matkan voi kävelläkin.Pieni Akvaariokauppa löytyy Mechelininkadulta.Pieni näyteikkuna, jossa komeileereippaan kokoinen kasviallas antaa todellakuvan pienestä liikkeestä, mutta se on vainharhaa. Täältä löydät todella monta allasta japaljon erikoisuuksia. Mari osaa myös selittääkaloistaan ja kasveistaan ummet ja ammet jatässä kaupassa vierähtää helposti tovi jutellessaeri kaloista ja mahdollisuuksista. Tarvikkeitaei ole ylen määrin, mutta kaikki tarvittavalöytyy varmasti.Tämän jälkeen, jos kukaan on enää jaloillaan,voi vielä suunnistaa merimaailmaan.Suhteellisen lähelle, toiselle puolelle Linnanmäkeä,pääsee samaisella raitiovaunulla 8.Siellä voikin viettää loppupäivän ihastellenkaiken maailman eri kaloja, ja nythän sielläkaiken lisäksi on avattu upouusi osasto!Autoilija liikenteessäJos on lähtenyt autolla liikenteeseen, niinpääsee liikkeisiin, jotka ovat hieman etäämmällä.Kierros voisi alkaa Tikkurilasta AkvaarioKurjesta. Siellä on huima määrä altaitaja lajeja. Altaat kuitenkin ovat erittäin karunAkvaariolinna ja SiniriuttaPetikossa.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200644

näköisiä, taustattomia, sorapohjaisia himmeitälasi kuutioita. Kalat ovat usein stressivärityksissätämän takia. Tarvikkeita en ainakaan itsemuista edes nähneeni liikkeessä, eli jos niitäon, niitä on niukalti.Tämän jälkeen jatketaan kehä III:lle ja Petikkoon,missä sijaitsee Siniriutta ja Akvaariolinna.Akvaariolinna on pienehköjä altaitaesittelevä pikku näyttely. Toki meripuoli onmelkeinpä kokonaan muuttunut kahdeksi jättikokoiseksiriutaksi, jotka ovat aika upea näky.Mielestäni Akvaariolinna on mukava pikkunähtävyys, jolta ei saa odottaa liikoja - pieniäkiinnostavia yksityiskohtia kylläkin. Tämänjälkeen kierretään talon taakse ja astutaanSiniriuttaan. Makeanveden kalastoa löytyy,tosin ei aina peruslajeja, vaan enemmänkinjotain erikoista ja hauskaa, jota ei oikeastaanSiniriutasta osaa hakea. Viimeksi käydessäniyhdessä altaassa lojui jokin monni, joka muistuttaapaljon Mikan monnisarjan monneja. Sentarkemmin en mene sanomaan, mikä se oli,mutta vekkuli jätkä se oli! Sädekalojakin olensieltä ostanut aikoina, jolloin niitä ei ole nähtymissään muualla. Toki jonkin verran peruskalastoakinlöytyy. Siniriuttahan on merivesiharrastajienmekka ja vaikka meripuoleen eiolisi perehtynyt, niin liikkeessä saa hämmästelläja ihastella vaikka mitä erikoisia kaloja,joiden nimistä ei ole hajuakaan. Jonkin verrantarvikkeita ja malawikalojakin löytyy, eli varsinmonipuolisesta kaupasta on kyse, vaikka neliöitäei ole paljon. Ja takaikkunasta kannattaaTöölössä sijaitsevaa uudehkoPieni AkvaariokauppaAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200645

kurkata tai kesäaikaan mennä ulos terassille,siellä on aivan huikean upea karppilammikko!Tämän jälkeen jatketaan länteenpäin ja Leppävaaraan.Leppävaario on pienen etsinnäntakana, mutta siellä on suhteellisen uusissatiloissa suurten kalojen kauppa. Täältä löytyytoisinaan suurempia lajeja oskareista suuriinplekoihin. Pienempääkin kalastoa löytyy, muttatäältä moni on saanut innostuksen suuriinkaloihin. Harvemmin näkee näitä lajeja täysikasvuisina,eikä oikein osaa arvata, kuinkakomeiksi monet suuret lajit kasvavat kotiakvaariossa.Se onkin usein syy, miksi ne Leppävaarioonpäätyvätkin. Sieltä suuret kalat pääseväteteenpäin altaisiin, jossa niistä osataanpitää huolta.Tämän jälkeen ollankin jo lähestymässäAkvaario keskusta ja sen jälkeen PieniAkvaario kauppaa. Pieni Akvaariokauppa onhyvä jättää viimeiseksi, etenkin jos liikkuu lauantaina,sillä se on auki kuuteen asti. Jonkunverran rahaakin kannattaa säästää viimeisellekinetapille, sillä se on, kuten todettu, mielenkiintoinenuusi kauppa.Näillä eväin tulee jonkunnäköinen katselmusHelsingin kauppoihin tehtyä. Ennen matkaakannattaa kauppojen tarkat sijainnit selvittääpaitsi Itäkeskuksen suhteen, joka selviää paikanpäällä opastetauluista, jottei aikaa tuhraantuisiliikaa etsiskelyyn. Lisäksi kannattaaselvittää kauppojen aukioloajat varsinkin, joson lauantaina liikkeellä. ■Liikkeiden yhteystietoja:Stockmannin akvaario-osasto, 6 krs, Aleksanterinkatu52, ma-pe 9-21, la 9-18, www.stockmann.fiMegaeläin: Tallinnanaukio 6, ma-pe 10-19, la 10-16.puh 09-693 28 22. www.megaelain.fi4Pets Itäkeskus: Kauppakeskus, Itäbulevardi 2. kerros,puh 09-343 31 06, ark. 10-19, la 10-16.Itäkeskuksen Faunatar: Pasaasin K-kerros,puh: 09-323 5471, ark. 10-20, la 10-18. www.faunatar.fiAkvaario Arena, Helsinginkatu 14, puh 09-701 3557,ark. 10:15 -17:30, la 10:15-14:00, www.akvaarioarena.fiHelsingin Akvaariokeskus, Itämerenkatu 26,puh 09-586 5861, ark 10-18, la 10-15,www.akvaariokeskus.comPieni Akvaariokauppa, Mechelininkatu 15,puh 09 44 55 66, ti-la 12-18, www.pieniakvaariokauppa.fiAkvaario Kurki, Unikkotie 2, puh 09-8235 025,ma&pe 10-19, ti-to 10-18, la 10-15, www.akvaariokurki.fiSiniriutta, Tiilenlyöjänkuja 3, puh 09-852 1726,ark. 12-18, la. 10-15, www.siniriutta.fiAkvaariolinna, Tiilenlyöjänkuja 3, puh 09 854 0517,ma-pe 12-18, la-su 11-16, www.akvaariolinna.fiLeppävaario, Timpurinkuja 2, 09-54 13 532,Ma 10.30-16.45, Ti-Pe 10.30-18.00, La 10.00-15.00,http://leppavaario.comAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200646

Kotiruokaa rakkailleotuksille- Satun katkarapu- ja kasvislastujen tarinaTeksti ja kuvat: Satu JäskeNoin vuosi sitten rupesin kehittelemään uutta ruokareseptiä ensimmäiselle kotimaisellesateenkaaren väreissä hehkuvalle omenakotilopoikueelle. Halusin tarjotaniille monipuolista ruokaa, paljon vitamiineja ja kaiken tuon sellaisessa muodossa, etteise sotkisi vettä. Aluksi sekoittelin räkmixin tapaista mössöä, jonka pakastin ohuiksilevyiksi ja tarjosin paloja otuksilleni suoraan pakkasesta. Ongelmana oli tietenkin ruoanviemä tila pakastimessa ja pienehkö sotkuisuus ruokittaessa. Ulkomaiset omenakotiloharrastajatolivat tehneet samantyylistä ruokaa kuivatettuna, tosin siellä tuntuuolevan tapana lisätä mukaan koiranruokaraksuja ja jättää seos aika karkeaksi.Itse en kotiloilleni, katkaravuilleni ja kaloillenihalua tarjota lämminveristen eläinten lihaa,joten koiranruoat saivat jäädä koirille, muutenkinhaluan ruoan olevan mahdollisimmanmonipuolista ja terveellistä ilman mitään turhiatäyteaineita. Kehittelin vähän reseptiäni ja lopultasain hankittua hyötykasvikuivurin. Koesatsionnistui hienosti ja kuivatut lastut olivatheti kotiloitteni suosiossa.Näyttää siltä, että tällä tavalla tehdyt lastutkelpaavat niin kotiloille, katkaravuille kuinmonille kaloillekin. Lähes tuoreitten vihannestentuoksu houkuttaa vähän nyrpistelevämmätkinotukset ruokapöytään, eivätkä lastut"Seepraomenakotilot", Asolene spixi,syömässä lastua.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200647

Vasemmalla sauvasekoittimella mössättyä hernettä,oikealla monitoimikoneella mössättyä hernettä.järkevässä määrin käytettyinä samenna vettä.Parisenttinen lastunpala katoaa katkarapu- taiomenakotilojoukon suihin noin puolessa vuorokaudessa,riippuen toki otusten määrästä.Käytän lastuissa esimerkiksi kuorellisiapakastekatkarapuja, vihreitä papuja, paprikaa,omenaa, porkkanoita, pakasteherneitä, banaania,appelsiinia, pakastepinaattia, mustikkaa,puolukkaa, tofua (tai soijajauhoa), persiljaa,kuivattua nokkosta, kananmunaa, moniviljajauhoja(1/2 - 1 desiä per 1 kilo taikinaa),sitruunamehua, valkosipulijauhetta, spirulinajauhettaja vitamiineja. Katkaravut ja vihreätpavut ovat hyviä pääaineksia. Muita voi sittenlisäillä oman maun mukaan. Spirulinajauhettaja valkosipulijauhetta ei tokikaan kannata lisätäreippaalla kädellä. Jos haluaa kokeilla lastujentekoa, yksi hyvä resepti on ihan tavallinen räkmix-reseptireseptejä esimerkiksi Jukka Järvensivuilla: http://www.aquahoito.info/suomi/ohjeita/rakmix.php. Mukaan ei tietenkääntarvitse lisätä liivatetta, sillä kuivatettu lastu ontiukkaa tavaraa eikä hajoa akvaariossa.Kuorin esimerkiksi paprikan ja muut mahdollisestitorjunta-aineita kuoressaan sisältäväthedelmät ja vihannekset, poistan myös mahdollisetsiemenet. Pilkon ainekset tarpeeksipieniksi paloiksi, että ne sekoittuvat helpostisauvasekoittimella. Käytän sauvasekoitintaesikäsittelyyn, jonka jälkeen pyrin lähestulkoonKaikki ainekset kaadettuinavatiin.Vadillinen taikinaa ja yksi kuivuritaso ennentaikinan levittämistä.Vadillinen taikinaa ja yksi kuivuritaso,johon on levitetty taikinaa.Loput taikinasta ja kuivuri valmiinatoimintaan. (Säätönuppi on kolmosella,mutta on suositeltavaa käyttää matalempialämpöjä, kyseisen kuivurin tapauksessaykköstä tai kakkosta).Yksi kuivuritasollinen kuivattuja lastuja.Valmiita lastuja.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200648

nesteyttämään ainesosat monitoimikoneella.Tällä tavoin rakenne on hienojakoista ja helpostisyötävää myös poikasille. Lopulta sekoitankaikki ainesosat, lisään kuivat aineet jatarkistan, että seos on tarpeeksi hienojakoista.Tämän jälkeen laitan hyötykasvikuivurintasoille noin 1-1,5 cm:n paksuisen kerroksentaikinaa ja laitan kuivurin toimintaan matalallalämmöllä noin 12-18 tunnin ajaksi. Kuivaanlastut saunassa, sillä kuivuvat lastut tuoksahtavatvoimakkaasti ja muu perhe saattaisihäriintyä, jos kuivattaminen tapahtuisi jossakinyleisellä paikalla. Saunan jälkeen kuivattaminenkäy myös vähän vikkelämmin, silläsaunatilan lämpö on jo mukavan korkealla.Jos hyötykasvikuivuria ei taloudessa ole, voitaikinan kuivattaa myös uunissa matalalla lämmölläyön yli (50 astetta tai alle). Vitamiinilisänsuihkutan keksien päälle kuivatuksen lopussa,näin vitamiinit säilyvät parhaiten. Lastut ovatvalmiita, kun ne ovat täysin kuivia ja taitettaessanapsahtavat rapsakasti palasiksi. Lopputuloksenaon muutaman millin paksuinenlevy, joka on noin seitsemän kertaa raakaataikinaa kevyempi. Kilosta taikinaa saa noin140 grammaa valmista lastua. Kuivattu lastusäilyy pitkään, kun sitä säilyttää oikein, eli suljetussapussissa/purkissa kuivassa ja mieluustipimeässä eikä liian lämpimässä. Esimerkiksityhjä ja pesty Piltti-purkki on omiaan keksiensäilyttämiselle, itse säilytän omani jauho- jakuiva-ainekaapissa purkissa.Ruokittaessa kannattaa tosiaan muistaa,että tämä on täyttä tavaraa, ei kannata antaaliikaa, vaan vain pieni pala kerralla. Lastutovat myös kovia kuivina, joten ihan muutamanmillin kokoisia paloja (eli helposti kokonaisinanielaistavissa olevia) ei kannata kaloille tarjota,katkaravuille ja kotiloille nekin kelpaavat, kunne eivät ahmi paloja kokonaisina.Crystal Red -katkaravut ja kierteissarvikotilotsyömässä lastua.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200649

Teosta:• Käytä mieluusti tuoreita ainesosia, tölkitetytvihreät pavut ja pakastettu pinaatti toki käyväterinomaisesti.• Vältä vihanneksia ja hedelmiä, jotka saattavatsisältää torjunta-aineita. Kuori kaikki, jotkasaattavat sisältää niitä.• Hienonna ainekset mahdollisimman hienojakoiseksi.• Kuivaa joko uunissa tai hyötykasvikuivurillamatalalla lämmöllä täysin kuivaksi.• Lisää vitamiinit vasta ihan lopussa.Lastuista:• Säilytä suljetussa pussissa/purkissa, pilttipurkkion esimerkiksi hyvä säilytykseen.• Säilytä kuivassa, huoneenlämmössä taivähän viileämmässä ja ei suorassa auringonvalossa,kuiva-ainekaapit ovat hyviä.• Älä ruoki liikaa: taita lastusta vain pieni palakerralla ja odota, että se syödään ennen uudentarjoamista. Hyvä aloituskoko on vaikkapapikkusormen kynnen kokoinen pala. Isompipala voi aluksi jäädä vaille huomiota ja kutenmikä tahansa muukin ruoka, se voi pilata vedenvain lilluessaan akvaariossa.• Älä anna ahneille kaloille (esimerkiksi taistelukalat)liian pieniä paloja, eli muutaman millinkokoisia, jotka on helppo niellä. Kuivat lastutovat kuitenkin kovia ja myös paisuvat hitusenkastuessaan. Lastu on siis enemmän kuinpohjatabletti tai -pelletti, niitä ei ole tarkoitettunieltäväksi kokonaisena.• Ravintoarvo on erinomainen, on hyvä myöspoikasruokana esimerkiksi katkaravuille jakotiloille.• Uppoaa välittömästi. ■Lisää keskustelua ja historiaa katkarapu- ja kasvislastujenihistoriasta täällä:http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=42656Ark 10-18La 10-15www.AKVAARIOKESKUS.comKaikenmerkkiset ja kokoisetAKVAARIOT ja PAKETITItämerenkatu 26, 00180 Helsinkip. 586 5861, “Se Ruoholahden liike...”Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200650

Matka PäijänteestäakvaarioonTeksti ja kuvat: Ville KivisalmiPuhdas vesi on akvaarioharrastajille itsestäänselvyys ja ainakaan makeanvedenakvaarioharrastajien ei tarvitse vedenvaihtopäivinä juurikaan kantaa huolta siitä,onko vesijohtovesi tarpeeksi puhdasta akvaariokäyttöön. Kuinka moni on tullutajatelleeksi, millaisen puhdistusprosessin talousvesi käy läpi ennen kotitalouksiinpäätymistään? Nyt kurkistetaan pinnan alle.Tässä jutussa kerron Helsingin Veden Vanhankaupunginvedenpuhdistamolla käytettävästävedenpuhdistustekniikasta. Eri vedenpuhdistamoillaeri puolilla Suomea käytetäänerilaisia puhdistusmenetelmiä, vedenpuhdistusmenetelmätperustuvat samoihin periaatteisiin.Helsingin vesi ottaa raakavetensä maailmanpisintä yhtenäistä tunnelia, Päijänne-tunneliapitkin pääkaupunkiseudulle. Tunnelin pituus on120 km ja se valmistui vuonna 1982. Raakavesiotetaan yli 300 metrin etäisyydeltä rannastaja 26 metrin syvyydestä, minkä vuoksiraakaveden laatu on tasaista ympäri vuoden.Vesi virtaa Päijänne-tunnelissa omalla painollaanja veden virtauksesta saadaan tämänvuoksi valmistettua ekologista energiaa. Helsinginveden talousveden laatua valvoo laitoksenoma käyttölaboratorio sekä Helsinginkaupungin ympäristökeskus. Helsingin vesivalmistaa talousvettä koko Helsingin alueelle,mutta tyydyttää myös osan Espoon ja Vantaantalousveden tarpeesta.Kuva 1. Vesi selkeytetäänsuurissa 500 000 litranvaakaselkeytysaltaissa.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200651

Puhdistusprosessin alkuTalousveden puhdistuksen pääkohdat ovatsaostus, sakan erotus, desinfektio ja happamuudensäätö. Helsingin raakavesi puhdistetaanVanhankaupungin ja Pitkäkoskenvedenpuhdistuslaitoksissa. Aluksi vedenpuhdistusprosessissasaostetaan veden sisältämähumus. Raakaveden pH-arvo säädetäänrikkihapolla noin viiteen ja humus saostetaanrauta(III)sulfaatin avulla, jonka 12-prosenttistaliuosta johdetaan puhdistettavaan veteen50 g/m3. Sulfaattilisäyksen jälkeen vettä hämmennetään,jolloin tapahtuu hiutalointi eli fl okkulaatio.Seuraavaksi vesi selkeytetään vaakaselkeytysaltaissa,joissa fl okki painu altaidenpohjalle. Veden viipymä on viisi metriä syvissäja sata metriä pitkissä vaaka selkeytysaltaissa(Kuva 1.) viidestä kuuteen tuntia. Seuraa vassavaiheessa tapahtuu veden hiekkasuodatus100 cm:n paksuisen hiekkapatjan (Kuva 2.)läpi kolmen metrin tuntinopeudella, minkä jälkeenvesi on jo hyvin kirkasta.Ennen jatkokäsittelyä veteen lisätään kalkkia,jolloin veden pH-arvo saadaan kohoamaan noin7,5:een, joka on optiomaalinen otsonoinnin kannalta.Vesi ohjataan putkia pitkin otso nointiin,joka on tässä vaiheessa klooria tehokkaampimenetelmä desinfi oinnin kannalta. Helsinginveden Vanhankaupungin vedenpuhdistamollaon kolme suurta otsonaattoria (Kuva 3.), joistajokainen tuottaa 9 kg otsonia tunnissa. Otsonoinninjälkeen veteen liuotetaan hiilidioksidia,joka tuottaa veteen lisätyn kalkin kanssa vetykarbonaatti-ioneja.Vety karbonaatit puskuroivatvettä ja vähentävät veden syövyttäviä ominaisuuksia.Otsoni on kolmen happiatomin muodostamakaasu, joka on voimakas hapetin ja liukeneeveteen parhaimmillaan yli kymmenen kertaaparemmin kuin happi. Otsonin desinfi ointitehoperustuu siis hapettumiseen – ihmiselle otsonion myrkyllistä hengitettynä hyvinkin pienissäpitoisuuksissa. Otsonin tehtävä vesilaitostekniikassaon hapettaa pelkistyneitä rauta- jamangaaniyhdisteitä sekä poistaa väriä hapettamallaorgaanisia yhdisteitä, jotka aiheuttavattalous veteen väri- ja makuhaittoja. Lisäksi otsonitoimii desinfi ointiaineena.Otsonoinnin jälkeen vesi johdetaan suuriinaktiivi hiilisuodattimiin, joiden on tarkoitus poistaavedestä otsonoinnissa hajonneita orgaanisiayhdisteitä. Aktiivihiilisuodatus tapahtuu kahdessavaiheessa suodatuksen tapahtuessa lähes kuusimetriä paksun aktiivihiilikerroksen läpi. Aktiivihiilentoiminta perustuu adsorptioon, jossa ainepidättyy toisen aineen pinnalle. Aktiivihiilipatjatvaihdetaan neljän vuoden välein. Koska aktiivihiilitarjoaa myös mikrobeille oivallisen kasvualustan,vesi johdetaan aktiivihiilisuodattimienKuva 2. Esikäsittelyssä muodostunutsakka poistetaan hiekkasuodatusaltaissa.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200652

Kuva 3. Kuvassa on kaksikolmesta Vanhankaupunginvedenpuhdistamon otsonaattorista.Otsonaattorien yhteiskapasiteettion 27 kg/h otsonia.jälkeen suuriin UV-yksiköihin.UV-valon desinfioiva vaikutus on monelleakvaario harrastajille tuttu asia kotiakvaristiikassa.UV-yksiköllä on helppo päästäeroon vaivaavasta vihersamennuksestaja UV-valo vähentää myös akvaariovedenkokonaismikrobi pitoisuutta, millä on suotuisiavaikutuksia kalojen infektiopaineen kannalta.UV- eli ultraviolettisäteilyn desinfioiva tehoperustuu siihen, että DNA-molekyyli absorboiUV-säteilyä. Ultraviolettisäteily voidaan jakaaaallonpituuksien mukaan UV-A-, UV-B- ja UV-Csäteilyyn,joista UV-C-säteily on lyhyt aaltoisinta(100-280 nm). Tehokkain desin fiointiteho onaallonpituusalueella 250-280 nm. Ultraviolettisäteilynosuessa DNA-molekyyliketjuun DNA:ssa tapahtuu rakennemuutoksia, jotka liittyvätpyrimidiiniemästen rakenne muutoksiin. Vedenpuhdistuslaitoksillakäytetään UV-säteilytystävedenpuhdistuksen loppu vaiheessa sillä tämädesinfiointi menetelmä on tehokasta veden orgaanisenaineen pitoi suuden ollessa alhainen.UV-säteilytyksen teho on riippuvainen kokonaissäteilyannoksesta,mutta on muistettava, ettädesinfiointimenetelmänä UV-säteily vaikuttaaainoastaan sillä hetkellä, kun vesi virtaa UVvalonläpi – kloori vaikuttaa desinfioivasti myösputkistossa.Helsingin veden Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksellavesi johdetaan kolmeensuureen UV-yksikköön (Kuva 4.), joissa jokaisessaon 30 kappaletta 90 cm:n mittaistaultraviolettiputkea. Ultraviolettisäteilytys tappaatässä vaiheessa suuren osan vedessä olevistavapaista mikrobeista.Lopuksi veteen johdetaan hypokloriittia jaammoniakkia, jotka muodostavat yhdessäklooriamiineja. Klooriamiinit ovat hitaasti hajoaviaklooriyhdisteitä, joiden tarkoitus on pitääveden mikrobipitoisuus alhaisena kuluttajilleAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200653

Kuva 4. Kuvassa näkyykolme UV-yksikköä, joissaon yhteensä 90 kappalettaUV- valoa säteileviä putkia.Kuvassa taaempana näkyvätharmaat PVC-putkistotja -venttiilit, joista veteenjohdetaan klooriamiinejamuodostavaa ammoniakkiaja hypokloriittia.asti vesijohtoverkossa.Ennen vesijohtoverkkoon ohjaamista vedelletehdään vielä jälkikalkitseminen ja hiilidioksidinlisäys, minkä johdosta veden pH-arvo kohoaanoin 8,6:een. Koko prosessin aikana veteenlisätään kalkkia noin 26 g/m3 ja hiilidioksidianoin 20 g/m3.Vesi johdetaan lopuksi kolmeenpuhdasvesialtaaseen, joiden tilavuus on55 000 m3 ja viipymä on noin 12 tuntia.Veden laatuValmistettavan veden laatu on hyvää. Lisäksivesi on tasalaatuista. Helsingin veden kemistiJuha Hämäläisen mukaan viimeisen 30 vuodenaikana puhdasvesialtaat on jouduttu pumppaamaankaksi kertaa viemäriin veden laadun epävarmuudenvuoksi. Mahdollisia ongelma tilanteitasaattaa syntyä esimerkiksi Päijänne-tunnelinhuollon yhteydessä. Tällöin vettä saatetaan joutuaottamaan Vantaanjoesta. Haasteita vedenlaadun hyvänä pitämiselle aiheuttaa veden pitkämatka puhdistamolta kuluttajille sekä vanhojenvesijohtoputkien (esim. valurautaputkien) huonokunto. Uutta vesijohtoa rakennetaan vuosittainkeskimäärin 10 km ja vesijohto verkoston kokonaispituuson noin 1100 km.Helsingin vesijohtovesi on pehmeää – senkovuus on 3 °dH. Lisää veden ominaisuuksistakerrotaan oheisessa taulukossa.Taulukko osasta veden ominaisuuksia (vuoden2004 verkkovesianalyysi):MääritysKeskiarvopH 8,2Sähkönjohtavuus 16,2 mS/mKloori0,11 mg/lNitriittityppi0,041 mg/lRauta0,11 mg/lLähteet:Juha Hämäläinen, kemisti. Helsingin vesi (suullinenlähde sekä Helsingin veden monisteet).Helsingin vesi. Nauti vedestä! –opas.Seppänen. H. 1999. Vesihygienia ja desinfektio. Otakustantamo.■Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200654

SeepraraitojaetananvauhdillaTeksti ja kuvat: Satu Jäske"Seepraomenakotilo" - Zebra Apple Snail- Asolene spixi (d'Orbigny, 1837)Heimo: Ampullariidae - OmenakotilotLevinneisyys: Brasilian kaakkoisosa,Rio Grande do Sul ja Rio ParanaKoko: n. 3 cmOmenakotilot, varsinkin monet lajin värimuodoista,ovat lähes mykistävän kauniita. Neeivät mainittavasti syö akvaariokasveja, eivätvaadi ihan hirmuisia ja lisääntyvät helposti- vaikkakin tämä tarkoittaa sitten usein altaastaulos yrittäviä naaraita. Ne kuitenkin ovat isojaja tarvitsevat aika paljon tilaa; mutta nyt pienempäänkinakvaarioon löytyy kaunis kotilolaji.Seepraomenakotilo, Asolene spixi, on melkouusi tulokas kotiloharrastajien keskuudessa,vasta parin viimeisen vuoden aikana ne ovatyleistyneet ulkomailla. Itse taidan olla tällähetkellä ainut suomalainen harrastaja, jollanäitä kaunokaisia on. Sain omat kotiloni viimevuoden keväällä ja olen suorastaan rakastunutniitten hienostuneeseen kauneuteen.Seepraomenakotilo (nimi ei ole virallinen,mutta käytän sitä nyt tässä artikkelissa) onnoin kolmisenttiseksi jäävä kiltti ja rauhallinenkotilolaji. Se voi maistella nuorena myöshyvä kuntoisia akvaariokasveja, joten poikasiaei kannata kasvatella kauniisti sisustetussakasvialtaassa. Aikuiset näyttävät sopivan myösHiekkaan kaivautuvaanuorisokotilostoa.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200655

kasviakvaarioon. Seepraomenakotilo on ilmeisestiläheisempää sukua paratiisi kotilolle,Marisa cornuarietis, kuin omenakotilolle,Pomacea bridgesii. Se voi risteytyä paratiisikotilonkanssa, joten näitä kahta lajia ei kannatayhdistää. Omenakotilon kanssa tuota vaaraaei ole ja niitä voi pitää samassa altaassa.Tämän kotilolajin väritys ei ole jalostuksentulos, vaan ihan alkuperäinen. Kuoren kellertäväpohjaväri ja pitkittäiset ruskeat ja punertavatraidat näyttävät hillityn tyylikkäiltä. Kotilon jalanväritys on myös kiintoisa: jalan pohjapuoli onvaalea, mutta muuten jalka on ruskealäikikäs.Ruumiinrakenteeltaan seepraomenakotilovastaa hyvin omenakotiloa. Sillä on kidus,alkeellinen keuhko, hengitysputki ja kaksi pariatuntosarvia, juuri kuten omenakotilollakin,hengitysputki on vain omenakotilon vastaavaareippaasti lyhyempi. Ja kuten muillakin tämänheimon kotiloilla, on seepraomenakotilollajalkansa takaosassa kiinni kansi, jonka se voivetää kuorensa suuaukon suojaksi vetäytyessäänkuorensa sisään turvaan. Omena kotiloonverrattuna seepraomenakotilon kuori on vähänkapeampi saaden aikaan suipomman ulkomuodon.Seepraomenakotilolla on kuoressaan4-5 kierrettä ja kokoa otukselle tulee noin2,5-4 senttiä. Suurimmat omistani ovat noinkolmisenttisiä ja en ole kuullut yhdestäkäänakvaariossa elävästä seepraomenakotilosta,joka olisi sen isompi. Lähdetiedoissa kuitenkinmainitaan 4 senttiä, joten ehkäpä ne luonnossakasvavat joskus isommiksi.Vesiarvo- ja hoitosuositusten suhteentämä laji ei eroa omenakotiloista ja paratiisikotiloistamitenkään mainittavasti. pH 7 taiyli, tarjolla tarpeeksi kalsiumia ruoassa javedessä, lämpötila 22-26°C, säännöllisetvedenvaihdot ja monipuolinen ruoka. Pieninäotuksina ne eivät tarvitse yhtä paljon tilaakuin isommat sukulaisensa. Ne ovat herkkiämyrkyille ja epä puhtauksille vedessä muittenselkä rangattomien tavoin. Samassa altaassaei kannata tietenkään pitää kotiloita syöviätai kiusaavia kaloja. Myöskään tuliliskojen taimuitten sammakkoeläinten seura ei ole suosi-Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200656

teltavaa niitten tujujen jätösten ja mahdollisenkiusaamisen vuoksi.Seepraomenakotilot ovat melko rauhallisialiikkeissään, ruoan haistaessaan ne kylläsuuntaavat vikkelämmin tuoksun suuntaan,mutta muuten niillä ei näytä olevan kiire minnekään.Eräät lähteet sanovat seepra omenakotiloittenliikkuvan kuin mittarimadot ensin kurottaenjalan etuosaa eteenpäin ja sitten vastasiirtäen takaosaa. Itse en ole tuollaista liikkumistahavainnut, mutta siitä netistä applesnail.net-sivustolta löytyvä video näyttää hassultaja toivoisin, että omat kotilonikin joskus vieläesittelisivät minulle tuon hassun kulkutavan.Seepraomenakotilot tuntuvat aina välillä pitävänhiekkaan kaivautumisesta. Kasvit eivät olevaarassa, sillä kyseessä ei ole mikään kierteissarvikotilontapainen myyrä, vaan ihan yhteenpaikkaan hiekassa hetkeksi kaivautuva kilttiotus. Juuri kotilon kohdalla olevat epäonnisetkasvit voivat toki irrota pohjasta. Tuo pohjaankaivautuminen johtunee siitä, että kotilonlevinneisyys alueella talvet ovat melko rankkojaja pohjamuta on hyvä suojapaikka.Sukupuolia on melko hankala erottaa näin pienistäkotiloista. Paras tunnistamistapa on melkeinseurata, mitkä kotilot kiipeävät toisten selkäänparitellakseen. Tämän lajin koiraat tuntuvatlöytyvän aika usein naaraitten selästä. Kotilonvoi toki myös ottaa käteen ja odottaa, että serentoutuu sen verran, että kuoren sisälle näkeeja voi tarkistaa, onko kotilon "niskassa" kuorenalla vasemmalla penistuppi vai ei. En suositteletuota, sillä sitä tehdessä voisi stressaantua niinpikkuinen kotilo kuin omistajansakin.Yksi tämän lajin mukavimmista puolista pienenkoon ja hienostuneen ulkomuodon lisäksion se, että ne eivät yritä kiivetä altaasta ulos.Toki jos akvaariossa on jotain vialla, voivat nekiivetä pinnan ylle, mutta normaalisti ne eivätsitä tee, eivät myöskään munivat naaraat.Seepraomenakotilo nimittäin munii pinnan allehyytelön suojissa olevat munat tiiviiksi oranssihtavaksikasaksi. Tällä tavoin munat ovatkyllä suuremmassa vaarassa, sillä akvaarionmuut asukkaat ja pienet saman lajin poika-Elämän alullelaittoa, koirasnaaraan niskassa.Oranssihtavia muniasilikonisaumassaYksi poikanen on jolähes valmiina.Kaksi nuorta aikuistaseepraomenakotiloa.Ikää kuusi päivää jaraidat näkyvät jo.Kolmiviikkoisiapoikasia.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200657

setkin saattavat pitää kotilonmunahyytelöäsuurena herkkuna. Aikuiset seepraomenakotiloteivät muniin näytä koskevan. Munat kehittyvätaika lailla samaan tahtiin kuin paratiisikotiloittenmunat. Poikaset kuoriutuvat 1-3viikon kuluttua riippuen lämpötilasta ja muistaolosuhteista. Ainakaan sopivasta kosteudestaei tarvitse huolehtia, sillä näitten munien kuuluuolla pinnan alla koko ajan.Kuoriutuvat poikaset ovat pieniä, noin millinkokoisia. Niille kelpaa sama ruoka kuinvanhemmilleen, mutta hyvin hienojakoisena.Poikaset kasvavat melko nopeasti ja seepraomenakotilontunnusomaiset raidat ovat näkyvilläjo nuorilla poikasilla. Vanhemmille sisaruksillekelpaa ruoaksi myös pikku sisarustensakehittyvien munien ympärillä oleva hyytelö,joten munaryhmiä ei kannata jättää ison poikasjoukkionlähettyville. Lisääntymiskokoisia nuoretseepraomenakotilot ovat jo alle kaksisenttisinä.Pidän kovasti tästä lajista ja nyt kun vihdoinsiirsin ne omaan altaaseensa alkanee myöspoikasia tulla enemmän. Aiemmin ovat muutkotilot syöneet mätimunat. Pidän omia seepraomenakotiloitaninyt 80-litraisessa altaassa.Pohjalla on korallihiekkaa, kasveina on sammaliaja saniaisia, sisäsuodattimena mukavastivettä pyörittävä ja melko poikasystävällinenRena Filstar iv3, pH:n pidän noin 7,5:n paikkeilla, kokonaiskovuuden 8-10:n kohdilla,lämpötila on nyt 23°C, mutta harkitsensen nostamista parilla asteella nostaaksenilisääntymis intoa. Vettä vaihdan 50-90 % viikossa,ruokin tekemilläni katkarapu- ja kasvislastuilla,New Life Spectrumin ruoilla ja tuoreillavihanneksilla. Seepraomenakotilot näyttävätviihtyvän, ne syövät hyvin, parittelevat usein janäyttävät myös munivan säännöllisesti.Jos tällaisia otuksia tulee vastaan jossain,niin suosittelen lämpimästi hankkimaan niitä. ■Lisätietoja:http://www.applesnail.net/content/species/asolene_asolene_spixi.htmAponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200658

Kuukauden allas-kilpailu,tammikuu 2006Haastattelu: Alix AntellUusi vuosi, uudet kilpailut! Toivottavasti kaikki huomasivat sääntöjen muutoksen;kuvien sisäänjättöaika on 16:nnesta päivästä kuun viimeiseen, ja uusi äänestysalkaa kuun alusta 15:nteen päivään saakka.Tammikuun kuukauden altaan voittaja onpääkaupunkiseutulainen Tiia Kivistö, jonkatunnemme AW:ssä nickillä tiger. Tällä hetkelläaltaita ei liene tässä ukoasussa, sillä Tiia onmuuttamassa Helsingin keskustasta EspoonLeppävaaraan. Aqua-Webiin tiger liittyi 13.huhtikuuta 2004, mutta Tiia on kirjoitellut säästeliäästi.Liittymisen aikoihin Tiia myös aloitteliharrastusta. Näin hän kertoo alkuajoista:”Aloitin harrastukseni vähän aikaisemmin kuinliityin AW:iin alkukeväästä 2004. Aloitin kaikenaivan väärinpäin, kun otin äidin akvaarion hoitoonhänen neuvoillaan. No siinä vaiheessa,kun suht' kaikki kalat oli kuolleet, eksyin Aquawebbiinja Akvaariokeskukseen. Sen jälkeenon harrastus ja opiskelu alkanut sujua.” Hyvänäin, sujumisen kyllä huomaa!Kun Tiialta kysyy, mikä häntä kiinnostaa akvaarioissa,hän vastaa: ”Eniten minua kiinnostaa luodasellainen pieni paratiisi kuhunkin altaaseen,ajatellen juuri niitä asukkaita, mitä kussakin purkissaon. Haluan luoda mukavat oltavat kaloillesekä kasvattaa noita ihania kukkasia mahtavaksipuutarhaksi, mikä ehkä kuvasta näkyy. Pidänkutemista eräänlaisena henkilökohtaisena voittonaja merkkinä, että kaverit diggaavat olla purkissaan.”Aika hyvin kiteytetty.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200659

Muu akvaarioharrastaminenkin kiinnostaa. Tiiaon syksyllä liittynyt HAS:iin, mutta vielä hän ei olepaljoakaan kerennyt seuran puitteissa tekemään.Tosin hän lupaa, että kunhan muutto on ohi jaelämä normalisoituu, niin hän kyllä aktivoituu.Tämänhetkisiksi lempikaloikseen tiger mainitseesinineontetran ja mustakiilakyljen, lempikasvion tuoksuvedensuosikki, lempikatkarapuon bumblebee. ”Mieli kyllä muuttuu muutamankerran viikossa.” Tiia kuitenkin hymähtää.Voittaja-allasTiian oma luonnehdinta: ”Se on tällä hetkelläylpeyteni ja samalla murheenkryyni”. Hän onviimeisen neljä kuukautta taistellut pitääksenlämpötilaa sopivana sekä sinineontetroille ettägolden nugget -plekolle. Onneksi muutossasini neonit pääsevät omaan lajialtaaseen javoin nostaa lämpöjä taas asteen tai pari astettagolden nuggetille. Lämpötila altaassa ontällä hetkellä 27-28 astetta.Asukkaina on siis sinineontetroja, kaksinokka monnia, kaksi golden nugget -plekoaja yksi vielä tunnistamaton pleko. Tiia toteaa:”Kunhan saan kuvan siitä, niin palaan tunnistuksenpariin Aqua-Webiin.” Lisäksi altaan pohjallatonkivat helmimonniset ja kirjo monniset.Kasvipuskissa on lisäksi lasimonneja, mutta heeivät pidä elostaan noin valaistussa purkissa.Tämäkin korjaantuu muutossa kuun lopussa.”Lasimonneja näkee heti, kun valoputkistaalkaa sammua valot ja hämärämpiä alueitasyntyy akvaarioon. Ne alkavat singahdellaedestakaisin ympäriinsä. Niin ja toki ruokaaikaanulkoilevat puskastaan aktiivisesti.” Tiiaselittää lasimonnien käyttäytymisestä.KasvitGymnocoronis spilanthoides / Ludwigia repens X arcuata Limophila sessiliflora Ludwigia glandiosa “variegatus”vesiasteri vedensuosikki rusolehtiRotala indica (rotundifolia) Shinnersia rivularis/ Rotala macrandra Kiven päällä vilkkuuTammenlehväruoho ja oik., Alternanthera reineckii ‘lilacina’ Microsorum pteropus ‘Windelov’papukaijalehticrinum calamistratum/ Echinodorus ‘Ozelot’Kapea kurttukriinumi Limnophila aromatica pyramidikantotuoksuvedensuosikki Anubias barteri var. nanaBacopa monnieri/ Echinodorus “rubin”pikku rasvalehti vihreitä tuntemattomia melalehti sp Myriophyllum matogrossense MyriophyllumruosteärviäaquaticumBrasilian ärviäPäällä kelluu pistiaa, pikkulimaskaa ja amerikankilpukkaa. Pohjalla myörii myös kierteisiä.Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200660

Altaan hoito kiteytyy viikottaiseen vedenvaihtoon,jonka yhteydessä Tiia siivoaa kasvitja istuttaa uudelleen muutamat irronneet kasvit.Muutoin valot ja ruokinta on automatisoituniin, että kaksi kertaa viikossa ei ruokaa tuleautomaatista. Toinen päivä on paastopäivä jatoinen on pakasteruokapäivä. Kesäkurpitsaatulee myös välillä plekoille. Valaisuna on altaassa4 x 58 W, millä toki taataan tuo kasvienkasvaminen. Lannoitus on perinteinen PMDD+ saviturvepallot.Allas on käynyt muodonmuutoksia läpi aikamonta, mutta lähinnä siten, että Tiia on lisännytkannon tai jonkin uuden kasvin, jonkayhteydessä allasta on pitänyt uudelleen järjestääsen verran, että tulokas on mahtunut. Hänkuitenkin pyrkii välttämään turhaa möyrimistä,että kalat eivät säikkyisi. ”Suunnitelmia toki onkoko ajan ja nyt, kun muutto tulee, niin hommaon helppo laittaa uusiksi. Muuten kalasetsaavat olla keskenään, mutta nuo sinineonittosissaan saavat oman yksiönsä. Koko ajantekisi mieli raivata pusikkoa tuolta, mutta yritänmalttaa mieleni, sillä muutossa jokin kasvi kuitenkinkuolee ja ottaa nokkiinsa.” Tiia toteaa.Vaikka tigeriä harmittaa lasimonnien piilotteluvaloisuuden vuoksi, niin hän on tyytyväinen siitä,että monniset kutevat jatkuvasti. Hän ei olejaksanut ottaa kutua talteen viimeiseen puoleenvuoteen ajan puutteen vuoksi. Sen vuoksi yllätysolikin suuri yksi päivä, kun etulasiin piipahtisentin mittainen monnisen poikanen. Vieläoli aikaista sanoa, oliko kyseessä helmi- vaikirjo monninen, kun poikassuojaväri oli päällä.Tiia kuitenkin epäilee tulokkaan olevan helmimonninen,sillä hän ei ole nähnyt kirjo monnistenirrottelevan kunnolla kuin yhden kerran.Persoonallisimmat kalat, mitä Tiialla on ovathänen mielestään ehdottomasti herra ja rouvanokkamonnit. Hän ei niiden sukupuolia tiedä,nimet ovat vain Tiian omaksi huviksi. ”Jätänusein leväraapan siivouksen yhteydessätuonne altaasen sojottomaan pystyyn. Samantien herra nokkamonni syöksyy sinisen levä-Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200661

aapan varteen kiinni ja alkaa imuttaa sitä. Entiedä, mikä siinä on niin kiintoisaa. Kun liikutanraappaa kevyesti, ei herra anna itseäänhäiritä touhuissaan. Kovempi ravistelu vastairrottaa kaverin otteestaan.” kertoo Tiia mieliasukeistaan.Lisää juttua kalojen käyttäytymisestä tuleetuota pikaa: ”Yksi päivä olin unohtanut antaasurviaiset ja golden nugget paistatteli päivääkannon päällä. Menin hitaasti lähemmäs jakaveri kääntyi sitä mukaa minua kohti, eikäpoistunut kannolta. Mistä lie havainnut minunliikkuvan? Mietin siinä, mikähän on vikana,kun kaveri näytti olevan kunnossa. Jätin asiansikseen ja kävin tekemässä päivällistä jamuistin surviaiset. Liekö kaveri ollut tietoinenpäivästä vai huvikseen paistatellut päivää,mutta kun pulautin surviasia altaaseen nuggettuli syöksyen syömään pari ja hävisi sittenpois. En ole koskaan huomannut, että nämäolisivat kiinnostuneita surviasista ennen olleet.No kesäkurpitsaviipale saikin tuta sitten puolenvuorokauden viivytyksen alta aika yksikön.”Toivotamme Tiialle onnea!Aponogeton cf. AW • Aqua-Webin virallinen verkkolehti • 2/200662