4/2009 - Suomen Inkeri-liitto ry

lie vahingossa kirjekuori, jossa materiaalioli, lipsahti vaunun alle. Mikäs nyt neuvoksi?Juna saattoi lähteä milloin hyvänsä.Laiturin ja vaunun väli oli niin ahdas,ettei kuorta voinut siitä tavoittaa. Odotin,kun juna lähti, ja viimeisen vaununliu´uttua ohi hyppäsin raiteille, sieppasinkuoren, hyppäsin laiturille, aloin juostatuhatta ja sataa, ja tavoitin kuin tavoitinkinvaunun. Onnekseni posteljooni huomasiasian, avasi ikkunan ja iloisesti nauraenotti siitä kirjeeni vastaan.Joululoman aikaan oli opettajilla tilaisuuskäydä tuulettumassa maan pääkaupungissa,ja tietenkin ne, joilla oli asiaaNevan toimitukseen, poikkesivat sinne.Minulla oli onni elää mukana näissäerinomaisen rattoisissa tilaisuuksissaveljien vaihtaessa kuulumisia sekä heittäessähuulta. Jos sattuivat yhtaikaa olemaanpaikalla esim. Matti Ruotsi Keltosta,Simo Pellinen Vuoleelta, KaapreTynni Kolppanasta sekä kaupunkikoulujenopettajat Juhana Peräläinen jaAatu Haltsonen, niin siinäpä lyötiin linjojaauki eteenpäin, kerrottiin kaskuja japarannettiin maailmaa.Entä mitä talo tarjosi? Ei ollut muutakuin teetä, jos saatiin keittiössä majailevavanha mummo sitä keittämään. Lähelläolevasta kuuluisasta Filippovin leipomostahaettiin haukkaamista. Lyhyiksi neunet silloin jäivät, sillä juttu luisti pitkällesivu puolenyön.Marina, MarinushkaPentti SalmelaNään sinun niin etäälle katsovankuin etsisit rantaa LaatokanMMinä ymmärrän sen myöntäen,En sinua saa, tavoita enOn suru silmissäsi sinunhädän katse heimon hajotetun.Sinä kaikissa katsotko kavaltajaa?Vai ootatko oveen koputtajaa?Kulussa vuosien vaikean elonsait sieluusi heimosi pelonMitä pieni kansa mahtaa, saa,salaa uskoa, toivoa, unohtaa?Niin monta on vahvaa valloittajaa,ja monta sisälle tunkeutujaajotka vaativin käsin vahvemmanottavat osansa voittajanMinä heistä myös lienen yksiSut otin, vein, sain ryöstetyksi.Sinä tartut lujasti käsivarteenisisälläs kansasi pelon geeniKatseessasi epäily, hätä- Älä hylkää, älä minua jätä.Mitä meidän lupa on odottaa,vain uskoa, toivoa, unohtaa?Voi Marina, Marinushkasinun sisälläs kansasi tuska.Ja jossain itkee Inkerinmaa,odottaa lastaan, kansaansa katoavaa.VVoi Marina, Marinushkasinun sisälläs kansasi tuska.Ja jossain itkee Inkerinmaa,odottaa lastaan, kansaansa katoavaa.inkeriläisten viesti9