4/2009 - Suomen Inkeri-liitto ry

Neva-lehden toimituksessaAapo Ihon muistelmistaNevan toimitus ja konttori sijaitsi Hernekadun32 A portaikon IV kerroksessa.Molemmat instituutiot työskentelivätsamassa tilavahkossa huoneessa, jonkaulkoportaikosta erotti valoton eteinen.Eteistila oli kuitenkin niin väljä, että senseinustalle sopi vuode, jossa joku talonväestä löysi leponsa.Toimitushuoneeseen tulija havaitsihuoneen oikealla sivustalla ikkunanpielessä tukevan työpöydän, jonka takanaminunkin muistojeni aikaan vaikuttineljä miestä: muudan musiikkia, jopa sävellystyötäkinharrastava Koski; hänenjälkeensä Yrjö Kiisseli, joka Suomeenmuutettuaan muutti nimensä Kiijärveksi.Opettajien ammattikuntaan kuuluvanahän ”Nevasta” lähdettyään palasi takaisinkoulutyöhön. Häntä seurasi parikolme vuotta tuolla paikalla vaikuttanutop. Juho Kokkonen, ja viimeisenä ennenlehden kokemaa väkivaltaista kuolemaatuon pöydän takana istui opettajaEetu Mesiäinen. Näiden miesten tittelinäoli konttoripäällikkö; he vastasivat lehdentaloudesta.Vasemmalla puolen huonetta oli toinen,vielä tukevampi ja lehtitavaraa täynnäoleva pöytä, ja pöydän takana mies,jota sopi tituloida toimittajaksi. Hänelläoli kotoisittain ja kyläisittäin mainio nimimerkkiKuoman Kaima. Hänen juttunsaolivat haluttua tavaraa joka numerossa.Kuoman kaiman pakinoissa käsiteltiinasioita jos jonkinlaisia. Kaiman siviilinimioli Aappo Vesikko; opettaja ammatiltaanhänkin, mutta kehitettyään itselleenluistavan kynän päätyi hän vaihtamaanaapisen ja lukutikun sanan suolaan jahuumorin hunajaan.Siinähän ”Nevan” henkilökunta olikin;ei suuren suuri verrattuna nykyajan lehtiin,mutta lehden merkitys oli arvaamattomansuuri.Neva ei ollut Inkerin ainoa lehti; oltiinhansuomalaisia, ja tuollainen väkikartunveto, riitely ja paremmuudesta kilvoitteluvaati vierustoverin. Sellaiseksi luontui jakuontui ”Inkeri”, yhtä suuri ja yhtä useinilmestyvä. Alkuaan kertaviikkoisina, sittenvälillä kahdesti viikossa ilmestyviä neolivat. Neva palveli silloisten radikaalienlinjoilla ja Inkeri hiippaili konservatisminpimennoissa. Riitaa ja suukopua harrastettiinvälillä oikein olan takaa, niin kuinon tosisuomalaisten tapa suuremmissakinsuomalaispiireissä.Koska lehdet painettiin Suomessa, olitoimittajien oltava liukasliikkeisiä ajantasalla pysyäkseen. Inkeri taidettiin painaaViipurissa, Nevan painopaikka oliLappeenranta. Jos lehti ilmestyi torstaina,oli keskiviikkoiltana sen sisältö kaikkinetykötarpeineen saatava iltapikajunallamatkaan Suomen asemalta niin, ettäse varmasti joutui junassa olevaan postivaunuun;toimittaja asian varmistaakseenkävi sen itse pudottamassa postivaununkyljestä sisään.Kerran minulle sattui kommellus, jostanopeana juoksijana selvisin. Olin joulunvaiheilla ”päiväläisenä” ts. lähinnäkirjoitin käsipelillä; hiilipaperin avullamonistaen tilaajien osoitteita. Sain toimekseniviedä junaan seuraavana päivänäilmestyvän lehden ainekset. Mitenkä8inkeriläisten viesti