TOMMI INKINEN

Vaikuta, älä valita!Tyytyväisyys on tavoite, johon kaikkipyrkivät. Elämässä voi olla tyytyväinenmoneen eri asiaan; opintoihin,terveyteen, parisuhteeseen, mihinvain. Välillä kuitenkin tuntuu, ettäomaa tyytyväisyyttä häiritsevät miljoonateri asiat. Nämä häiritsevättekijät herättävätkin usein tyytymättömyyttä!Omaan tyytyväisyystasoonsavoi kuitenkin yllättävän useinvaikuttaa kohtalaisen helpostikin.Maailma muuttuu jatkuvasti.2000-luvun kehitys on mielettömännopeaa, ja muutoksia tapahtuu jokaisellaelämän alalla jopa sietämätöntävauhtia. Tekniikka kehittyy, ihmissuhteetmonimutkaistuvat, muoti vaihtuuja niin edelleen. Muutosten perässätuntuukin välillä vaikealta pysyä. Seettei olekaan ajan tasalla, aiheuttaatyytymättömyyttä.Tyytymättömyys ei ole haviteltavaolotila. Tyytymättömyyteen eipitäisi tottua missään määrin. Aina onpyrittävä tilanteeseen, johon voi tavallatai toisella olla tyytyväinen. Ajatustäydellisestä tyytyväisyydestä on kuitenkinturha ja mielestäni jopa absurdi.Tyytyväisyys on turruttava tila. Kunkaikki on hyvin, ei pyritä muutoksiin.Ilman muutoksia taas ei tapahdukehitystä. Täydellisen tyytyväisyydentila on siten varsin pysähtynyt.Vaikka täydellisen tyytyväisyydensaavuttaisi, se ei voi olla kuinhetkellistä. Jos tyytyväisyys tarkoittaapysähtyneisyyttä, seuraa siitä automaattisestijälkeenjääneisyyttä. Jakuten jo mainittu, jälkeenjääneisyysherättää tyytymättömyyttä. Liianpitkään jatkunut tyytyväisyys johtaakinsiis tyytymättömyyteen. On siishyväksyttävä, että tyytymättömyyskuuluu elämään. Tyytymättömyydessävoi nähdä kuitenkin myös hyviä puolia,sehän toimii kehityksen moottorina jaon siten valtava voimavara. Mikäänmuu kuin tyytymättömyys ei saaihmisiä liikkeelle ja luoviksi. Tyytymättömyysajaa ihmiset vaatimaanmuutosta.Opiskelija- ja ainejärjestötoiminnaneräs perustavoitteista on pyrkiäedistämään opiskelijoiden tyytyväisyyttä.MaO:n pyrkimyksenä on ajaamaantieteen opiskelijoiden asioita jaetuja siten, että opiskelijatyytyväisyyskeskuudessamme säilyy.Vaikka on olemassa edunvalvontajärjestöjä,mielestäni jokaisellaon myös itsellään velvollisuus edistäätyytyväisyyttään. Kun on oma onnikyseessä, on osattava ottaa vastuutaja oltava aktiivinen. Eihän omienasioidensa edistäminen aina vaadiedes ihmetekoja! Niinkin pienellä javähän aikaa vievällä operaatiolla kuinpalautteen antamisella voi olla tärkeämerkitys. Tietoa tyytymättömyydestäon vietävä eteenpäin. Asiat harvemminmuuttuvat paremmiksi itsekseen, muutokseneteen on työskenneltävä.Kolmas ylioppilastalo on hyväesimerkki siitä, kuinka aktiivisellatoiminnalla voi saada muutoksenaikaan ja parantaa opiskelijoiden tyytyväisyyttä.Järjestöjen riittämättömättoimitilat olivat jo pitkään herättäneettyytymättömyyttä opiskelijoiden keskuudessa.Aloite Domus Gaudiuminrakentamiseen olikin lähtöisin opiskelijatoimijoilta.MaO:n hallituksessa olemmepäättäneet kartoittaa maolaisten toiveitaliittyen toimintaamme. Kutenvuosijuhlapuheessani mainitsin, MaOtulee lanseeraamaan uuden palautejärjestelmän.Palautteen kautta voimmemuokata tapahtumiamme vastaamaanparemmin jäsenistömme toiveita. Näinpyrimme lisäämään tyytyväisyyttätoimintaamme.Palautteen antaminen onmuutenkin oleellista opiskelijatyytyväisyydenkannalta. Joka keväinenmaantieteen laitoksen kanssa yhdessäjärjestettävä opettaja opiskelija -tapaaminen käsittelee nimenomaanmaantieteen opiskelijoiden laitokselleantamaa palautetta.Tärkeää on myös muistaa antaakurssipalautetta. Jokainen varmastitiedostaa kurssipalautteen hyödyllisyyden,mutta silti vain harva näkeevaivan ja avaa sanaisen arkkunsa. Toivoisinkin,että tämä palsta innoittaisinyt jokaisen lukijan tekemään omanosuutensa parantaakseen tyytyväisyyttään.Aloittaa voisi vaikkapa ihan vaansitä palautetta antamalla!Emma-Liina Manninen

Kalifornian kuulumisiaSeuraavassa on kokemuksia omastavaihto-opiskelustani USA:ssa. Sinnepäädyin ISEP –vaihto-ohjelman kauttapähkäiltyäni pitkään erilaisten vaihtojenparissa. Lukuisista eri maakohteistahuolimatta halusin johonkin englantiapuhuvaan kohteeseen, mutta en Englantiin,koska se on aivan liian lähelläKumpulaa. Käytännössä vaihtoehdotrajautuivat Amerikan Yhdysvaltoihin(the land of the free and the home ofthe brave). Australialaiset väittävätpuhuvansa englantia äidinkielenään,mutta se on todettu niin paksuksi bantuksi,ettei siitä ota hullukaan selvää.Saati suomalainen. Uusi-Seelanti taason muuten vaan aivan liian eristyksissäja kaukana muusta maailmasta.Erään vanhemman MaOlaisensuosituksesta (terveisiä Timolle)Yhdysvaltojen länsirannikolta EteläisestäKaliforniasta löytyi hyvältäkuulostava yliopisto, San Diego StateUniversity. Vaikka SDSU ei nyt aivanIVY-liigaan kuulukaan, niin silti sevaikutti oikein mukavalta paikaltaviettää kevätlukukausi. Vaikka hakuprosessiosoittautui melko pitkäpiimäiseksi,voin silti todeta,että sen läpikäyminentodellakin kannatti.San Diego jakampusSan Diego, America’saan Kalifornian osavaltionlounaiskulmassa,noin kahden tunnin ajomatkanpäässä LA:staaivan Meksikon rajantuntumassa. Ilmasto onmitä loistavin. Talvi onvähäsateinen ja kesälläsataa vielä vähemmän.Kaiken kaikkiaansademäärä sadekautenaon niin alhainen,että Geography of theUSA –kurssini professorinmukaan tiet voipyyhkiä talouspaperillakuiviksi. Totta puhuenkuivuus ja suuri asukasmääräaiheuttavatmyös lukuisia ongelmia. Meksikolaisiltavaikutteilta ei voi olla välttymättä.Espanjaa hablataan välillä ympärilläenemmän kuin englantia ja tacot sekäburritot maistuvat kansalle kentiesjopa paremmin kuin hampurilaiset.Kulttuurishokkia täällä ei todellakaanole tullut.SDSU:n kampusalue koostuulukuisista eri laitoksista, ruokailualueista,opiskelija-asuntoloista, urheilustadioneista,virkistys- ja viheralueistaja niin edelleen. Opiskelijoita on noin34 000 eli hieman vähemmän kuinHelsingin Yliopistossa. Toisaalta kokotämä määrä on pakkautunut yhdellealueelle. Parkkihalleja on luonnollisestimonia ja autoja niihin mahtuuvarmasti enemmän kuin esimerkiksiKauppakeskus Jumboon. Kampuksellaon välillä keskipäivällä niin paljonihmisiä kävelemässä ristiin rastiin,että jalankulkijoiden liikenteenohjausei olisi pahitteeksi. Rikoksen sattuessakampuksen oma poliisi on tarvittaessanopeasti paikalla. Kampukselle kulkeemyös metro ja bussit San Diegonkeskustasta.Asuminen ja ruokailuMajoittuminen kampuksella tapahtuuyleensä kahden hengen huoneissa.University Towers, jossa itse asun, onyhdeksänkerroksinen asuinkompleksi,jonka yhteydessä on uima-allas aurinkotuoleineen,yleisiä oleskelutiloja,kauppa ja ravintola. WC ja suihkujaetaan UT:ssa viereisen huoneenkanssa. Jostain syystä vaihtarit ja”vanhemmat” opiskelijat ovat päässeetmajoittumaan UT:n ylimpiin kerrok-

siin, kun amerikkalaiset ”freshmanit”ovat sijoittuneet pohjakerroksiin. Karkeastipuolet vaihtareista asuu UT:ssaja puolet Villa Alvarado -asuntokompleksissakampuksen toisella laidalla.VA:ssa ihmiset asuvat neljän hengenasunnoissa, joissa on myös keittiö jaolohuone. VA/UT paremmuudesta voikiistellä, molemmissa on omat hyvätja huonot puolensa. Toki muutamatasuvat myös kampuksen ulkopuolella(ns. Off-Campus), joka on halvempaakuin kampuksella asuminen (tosinISEP:ssa asuminen ja ruokailu kuuluvatvaihtomaksuun). Kampuksellaasumisen huonoina puolina voidaanmainita lukuisat ja välillä naurettavaltatuntuvat saannot. Varsinkin tällälukukaudella koko kampus on julistettu”dry kampukseksi”, eli kaikenlaisetpäihteet, mukaan lukien alkoholi onkielletty. Syynä tähän on ilmeisestimuutama vuosi sitten tehdyt huumepidätykset.Mene ja tiedä. Hyvinäpuolina mainittakoon esimerkiksi se,että siivooja käy kahden viikon väleinja se, että kampuksella asuvilla pitääolla ”Meal Plan”. Niitä on erilaisia,mutta suurin osa vaihtareista taitaakäyttää ”Flex-5” -nimistä. Käytännössätämä tarkoittaa sitä, että jokaisellearkipäivälle on käytettävissä 19,50 dollarialadattuna ”Red Id:lle” (Unicard),jota voi sitten käyttää kampusalueenlukuisissa ruokapaikoissa. Meal planon hyvä systeemi, koska huoneenkeittiövarustukseen kuuluu ainoastaanjääkaappimikro-yhdistelmä. Normaalipäivä kampuksella menee jotakuinkinniin, että aamupala tulee yleensälouhittua asuntolassa, lounas ja päivällinenkampuksella opiskelun ohessa.Päivän ylijäämä rahat voi kuluttaaasuntoloiden marketeissa muun muassamuroihin, leipään, maitoon, jogurttiinja niin edelleen. Käyttämättä jääneetvarat eivät nimittäin siirry seuraavanpäivän saldoon, eikä niitä saa rahanalukukauden lopussa.Vapaa-ajan toimintaAjanvietettä kampuksella riittää.Muutamia erittäin tutuksi tulleitapaikkoja kampusalueella ovat muunmuassa: Aztec Recreation Center,24h auki oleva liikuntakeskus, jostalöytyy jopa sauna! Tosin kiukaalle eisaa heittää vettä (kampuksen ohelladry -mallia) ja usein porukkaa voinähdä istumassa vaatteet päällä jakengät jalassa. Kaikesta huolimattasiellä on tullut istuttua kevään mittaanyhteensä tunti jos toinenkin. Aquaplex-uintikeskus, ei tosin lähellekäänMäkelänrinteen tasoa, mutta ulkoilmaaltaat,kuumavesiallas ja aurinkotuolitovat kovassa käytössä varsinkin hellepäivinä.Lisaksi kampusalueellaon pelihalli, josta löytyy biljardi-,pingispöydät ja keilaradat. Kaikkitämä on liikuntamaksun (joka sisältyytaas kampusasumiseen) suorittaneelleilmaista. COX- areenalla taas pelataankoripalloa ja järjestetään konsertteja.Esiintymässä tänä keväänä ovat olleetainakin Mötley Crue, Slipknot sekäliuta ripulikintturäppäreitä.KurssitKursseja olen valinnut neljä, jokatuntuu olevan perusmäärä vaihtarienkeskuudessa. Jokainen kurssi kestääkoko lukukauden ja useimmissa tentitovat jaettu pienempiin osasiin jaripoteltu pitkin kevättä. Kurssikirjatpitää ostaa itse, koska kirjastosta niitäei löydy. Itse selvisin onneksi kahdenkirjan (molemmat käytettyinä) jayhden prujun ostamisella. Luennoiltapoisjääminen saattaa pudottaa arvosanaapiirun verran. Kuulemma joillain

kursseilla on käytössä kaukosäätimennäköinen laite (Ticker), joilla merkataanläsnäolot ja vastataan äänestyksiin(kuulostaa ihan joltain HaluatkoMassimieheksi -ohjelmalta). Kurssejavoi olla pitkin päivää, omani ovatpainottuneet joko aikaiseen aamuun(kahdeksalta, ei akateemista varttia)tai myöhäiseen iltaan (19- 21.40). Allakurssisaaliini ja lyhyt kuvaus:”Natural Disasters”, nimensämukaan aiheena luonnonhasardit,kurssi paikallisesta geologian oppimaarasta.Noin 500 hengen massaluento,kirjaa voi lukea, mutta tentit perustuvatpelkästään luentomuistiinpanoihin.Professori on erittäin hyvä luennoitsijaja luennot kestävät kerrallaan vaintunnin ja vartin, joten nukahtamaan eimuutenkaan kerkeä. Mielenkiintoisiaaiheita, varsinkin kun monet esimerkitlöytyvät Kaliforniasta tai lähialueilta.”Geography of The UnitedStates”, eli Yhdysvaltojen aluemaantieteenkurssi, vertaa esimerkiksi JohninAustralia ja Uusi-Seelanti -kurssiin.Opettajan persoona jakaa varmastimielipiteitä, mutta henkilökohtaisestihänen kuiva huumorinsa ja oudotvitsit (yleensä) uppoavat. Kurssiinkuuluu kolmen tentin lisäksi neljä mapquiz -tenttiä, jossa kysellään USA:npaikannimistöä. Taas kerran luonnoillaistujat palkitaan tenteissä usein suoraanluentoihin liittyviin kysymyksiin.”Computerized map design”,eli karttaesitysten laatimista tietokoneella.Hyvin todennäköisesti TuuliToivosen pitämän visualisointikurssintyylinen. Ryhmä on pieni ja professorion mukava mutta tarkka taiwanilaistaustainenteknologiafriikki.”Geography of Cities”, aikaperustavanlaatua oleva kaupunkimaantieteenkurssi, jota on tosin ryyditettymuutamalla mielenkiintoisella vierailevallaluennoitsijalla. Lisäksi varsinaisenluennoitsijan päivätyö on pyörittääkaupunkisuunnitteluun erikoistunuttakonsulttiyritystä. Toisin sanoen kurssisisältää paljon mielenkiintoisia käytännönesimerkkejäSan Diegon alueelta.Suoritukseen kuuluu tenttien lisäksimyös map quizeja ja essee.Glada Vappen, spara vatten(bara vatten, vai miten se nyt olikaan?!)kaikille MaOlaisille!Tomi AaltoKuvat: Joep WillemsenVAPPUGALLUP!1. Kuka olet?2. Mikä on paras vappumuistosiopiskelijavuosiesi vapuista?3. Asteikolla 1-5, miten valkoinenon ylioppilaslakkisi?4. Miten vietät vappua nykyisin?1. Rami Ratvio2. No varmaan se kun sai kömmittyäUllanlinnanmäelle aikaisinaamulla. Aatto meni aina erinäisissäbileissä.3. Kaksi.4. Ei vielä tietoa mitä teen tänävuonna. Yleensä olen ollut piknikilläUllanlinnanmäellä.Kuvat: Tuomo Alhojärvija Iina-Maija Kinnunen

nittelu. Kyselyn avoimien vastaustenmukaan pelkona laitosten yhdistymisessäon ihmis- ja yhteiskuntamaantieteenmerkityksen kaventuminenluonnonmaantieteen kustannuksella.Vaikka maantieteilijät loppupeleissäitse määrittävät missä seisovat jamiten paljon tiedekunnan ulkopuolellesuuntautuvat, saattaa laitosten yhdistyminenvaikeuttaa tätä rakenteellisesti.Kysymykseksi nousee myös, mitenyhteiskunnallisesti suuntautuneitapotentiaalisia maantieteilijöitä saadaantaan nimenomaan geo- ja luonnontieteidenosaajiksi. MaO:n viime vuodenvarapuheenjohtaja Annika Lonkila onkuitenkin optimistinen: ”ehkä eristäminenjohtaakin ihmismaantieteenvahvempaan yhteishenkeen ja sitenuuteen kukoistukseen!”Opiskelijatyytyväisyyskyselynpositiivisinta antia oli kuitenkinkeskimäärin suuri tyytyväisyys laitoksellaopiskeluun, opetuksen laatuunja vuorovaikukseen opiskelijoidenkesken. Peräti 74% kyselyyn vastanneistakertoi pitävänsä laitoksellaopiskelusta, ja oleskelusta laitoksellapiti 53% vastaajista. Lassi Härmälänsanoin: ”Koska opiskelut ovat niinsuuri osa yliopisto-opiskelijoidenelämää, voidaan tulosten perusteellapäätellä että opiskelijat ovat onnellisia.”Kuitenkin haasteena voidaanpitää niitä 11% vastaajista, jotkaopiskelisivat mieluummin jollakintoisella laitoksella jos saisivat valita.Annika Lonkila muistuttaakin,että tyytyväisyys opiskeluihin ei olekiinni vain laitoksesta ja henkilökunnasta,vaan myös opiskelijoista jakaikkien maan- ja aluetieteilijöidenyhteishengestä. Maantieteilijöidenbileissä viihtyikin kyselyn mukaanenemmistö (54%) opiskelijoista ja vuorovaikutukseenmuiden opiskelijoidenkanssa oli tyytyväisiä peräti 61% vastaajista.Kuitenkin laitoksen henkilökunnanja opiskelijoiden välillä tuntuuolevan vielä suuri kuilu, jonka umpeenkuromiseksi ja vastakkainasettelunajan päättämiseksi Mantun toimitussuosittaa yhteisiä uudistustalkoita.Toimituksessa odotetaan myösinnolla miten lehden tuore organi-saatiouudistus vaikuttaa lukijatyytyväisyyteen,kyselyssä lehteä pitikiinnostavana vain 35% vastaajista.VAPPUGALLUP!Tuomo Alhojätvi1. Hannu Linkola2. Parhaana muistona on ehdottomastisyöpynyt mieleeni toinen sijaMyy ry:n Kotipäihteet-kilpailussakeväällä 2000. Tuotokseni oli alkoholittomastasiideristä sokerillakäyttämäni litku. Kisassa oli kaksiosallistujaa. Humalaan tulin, siideriniansiosta tai siitä huolimatta.3. Nokea ja kuohuviiniä siitä löytyylaikuittain. Ehkä kolme.4. Jostain syystä satun aina sattumaltaMunkkiniemeen Koneen puistoonlapsuudenkavereiden kanssa, vaikkase ei ole koskaan ollut tavoitteena.

Tavoitteena on siis kaiketimaantieteilijöiden ja geologien profiilinkohotusja aiempaa tiiviimpiyhteistyö. Eri tasoilla toimivienainejärjestöjen suhde on kuitenkinsekava. Limes pystyy varmasti tarjoamaantapahtumia ja verkostoitumistaaktiivisimmille, mutta toivottavastivoimavarat suunnataan kuitenkinennen kaikkea MaO:n toimintaan.Kaino toivomukseni on myös sohvienpysyminen avaruusfysiikkavapaanaalueena, ei niin etteivätkö fraktaalit jarektaalit minuakin kiinnostaisi. Henkilökohtaisestitaidan kuitenkin keskittyävuosijuhlilla hämmentymiseen.Lassi HärmäläUudistusten vuosiTänä vuonna Suomen akateeminenmaailma kokee myllerryksiä. Kansallistayliopistolakia uudistetaan kovaatahtia ja Helsingin yliopisto osallistuumuutosleikkiin omalla sisäisellä uudistushankkeellaan.Yliopistolakiuudistuksentavoitteena on vahvistaa yliopistojenoikeudellista perustaa, uudistaa niidentaloushallintoa ja johtamista sekämuuttaa koko henkilöstön palvelussuhteettyösuhteiksi. Opetusministeriönmukaan tarkoituksena onmyös, että yliopistot pystyvätparemmin ” vahvistamaanrooliaan innovaatiojärjestelmässä”,”kilpailemaankansainvälisestätutkimusrahoituksesta”ja ”kohdentamaanresursseja huippututkimukseenja strategisiinpainoaloihinsa.” Uudenyliopiston on määrä aloittaa1.1.2010.Käytännössälakiuudistus tarkoittaanäillä näkymin yliopistonsuurempaa taloudellista autonomiaasuhteessa valtiovaltaan,parempia mahdollisuuksiavastaanottaa rahoitusta esimerkiksielinkeinoelämältäja harjoittaa liiketoimintaa, yliopistonulkopuolisten jäsenten enemmistöäyliopiston hallituksessa sekä lukukausimaksujaEU/ETA-maiden ulkopuolisilleopiskelijoille.Samaan aikaan uudistetaanHelsingin yliopiston sisäistä säännöstöäja rakennetta, jolloin esimerkiksilaitosrakenteet muuttuvat. Kysymyksiäovatkin herättäneet esimerkiksi pientenja taloudellisesti merkityksettömientieteenalojen aseman turvaaminentaloudellisten prioriteettien yleistyessäsekä opiskelijoiden jahenkilökunnan asemanturvaaminen hallintouudistuksissa.Maantieteenlaitoksellauudistus konkretisoituuyhdistymisessägeologianja seismologianlaitostenkanssa,minkätaustallaovat yliopistonsisäisetrajoituksetlaitostenhenkilöstön ja liikevaihdon määrälle.Yhdistetyssä laitoksessa aloitetaanensi vuonna.Kriittiset äänet ovat moittineetuudistuksia muun muassaepädemokraattisuudesta ja autoritaarisuudesta,riippuvuussuhteen luomisestasuhteessa elinkeinoelämään,entistä laajemmasta tieteenalojentaloudellisesta arvottamisesta sekälukukausimaksujen ujuttamisestaSuomen koulutusjärjestelmään.Samankaltaisia koulutusuudistuksiaon viime vuosina tehtailtu ympäriEurooppaa, ja talouden logiikan tuontiyliopistomaailmaan onkin nostattanutennennäkemättömiä vastarinnan aaltojaesimerkiksi Ranskassa, Italiassaja Espanjassa. Helsingin yliopistonprofessoreilla teetettyyn kyselyynvastanneista 220 professorista vain47 hyväksyi yliopistolakiesityksen ja39 periaatepäätöksen uudesta johtosäännöstä.Tuomo AlhojärviKuva: Suvi Välimäki

Vuosijuhlahumua!Muistuuko vielä vuosijuhlailta?”Mä en muista mitään.””Kiva ilta oli sitsien muodossa, muttaAlina alkoi tympiä.””Hyvät jatkot Alinan yläkerrassa!Olikohan ne jotain osakuntalaisia..””Sienikeitto sydämessä.””Kaunis pöytäkattaus ja astiasto!”Tämän vuoden MaO:n vuosijuhlaajuhlittiin maaliskuussa railakkaastiravintola Pohjanhovissa, jolloin ravintolatäyttyi korkokenkien kopinastaja tyylikkäistä asuista. Harvoin onmaantieteilijöitä nähty näin näyttävinä!Herkullinen kolmen lajin illallinennäytti uppoavan hyvin nälkäistenopiskelijoiden vatsoihin. Illan aikanakoettiin monenmoisia käänteitä jauusia tuuliakin, keskustelun aiheenaoli muun muassa maolaisten uusiliittymisoikeus Limeksen ainejärjestöön.Uusi monitoimitilakin tuli siiskastettua MaO:n toimesta. Hinnastoosoittautui erittäin opiskelijaystävälliseksi,mutta ”kiitospullojen” paikkataitaa olla tästä lähtien pöydän allapiilossa. Huhuja levisi myös mystisestikadonneesta puheenjohtajasta, jostaviimeiset havainnot tehtiin narikanlattialla. Juhlakansa vyörymyöhemminyhteisille jatkoille matemaatikkojenluokse perinteiseen Alina-saliin. Nemuistuvat mieleemme ainoastaan kohtalaisesti,joka luultavasti tarkoittaasitä, että meno on ollut mitä parhain!Urheimmat juhlijat kestivät vieläseuraavan aamun sillikselle. Suuretkiitokset vuosijuhlamestareille Tiinalleja Jennille, sekä muille järjestäjille!Juhlan keskipiste kuitenkinoli ainejärjestömme MaO. Puheissakiitettiin paljon ainejärjestömmetoimintaa ja laseja kilisteltiin MaO:ntulevaisuudelle. Jo keski-ikää lähestyväMaO ry ei ole vielä rupsahtanut,vaan tarjoaa edelleenkin maantieteenopiskelijoille mahtavaa meininkiä jaunohtumattomia muistoja! Onneksiolkoon 38-vuotias MaO!Katri TihiläKuvat: Tuomo Alhojärvi, SiniSjöblom ja Katri Tihilä

Vapun baarikierrosTänä vappuna maantieteilijät lähtevätporukalla tutustumaan monille hiemantuntemattomamman raitiolinja ykkösen(1) reitin varrella sijaitseviin baareihin.Kierros on oiva tilaisuus aloittaa vapunjuhlinta hyvissä ajoin ja hankkia hyvävappufiilis (=kova humala, toim.huom.) hyvässä seurassa. Tarkoituksemmeon hypätä tuohon Kauppatorinja Käpylän välillä kulkevaan ratikkaanHakaniemessä puolen päivän aikaan,mistä matka jatkuu Vallilaan, kohtiensimmäistä baaria. Matkan varrellaon odotettavissa muutenkin edullistenhintojen lisäksi mahtavia erikoistarjouksiavain maolaisille. Kokokierroksella mukana olo kannattaa,sillä viimeisessä baarissa arvommehyvänmielen vappupullon kaikkienkierroksen ”suorittaneiden” kesken.Kierros loppuu jo hyvissä ajoin iltapäivällä,joten kaikille jää hyvinaikaa käydä tankkaamassa tarvittavaaenergiaa haluamassaan paikassa ennenvappuaaton kohokohtaa eli Mantanlakitusta. Jos et pääse mukaan alustaasti, saa porukkaan toki liittyä myösmatkan varrella.Jos tulee kysyttävää, ota rohkeastiyhteyttä:Jenni 044-0276660Sini 0400-567836Kuvat: Suvi Välimäki

Ohjelma:Vappuaatto12.00 Kokoontuminen Hakaniemessäykkösen ratikkapysäkillä12.30 Sture Jazz Bar (Hattulantienpysäkki)13.30 Ravintola Paja (Brahenkadunpysäkki)14.30 Kallion Oiva (Kallion virastotalonpysäkki)15.00 (noin) Vappupullon arvonta18.00 Mantan lakitus KauppatorillaVappupäivä9.00 Vappusillis UllanlinnanmäelläMuistilistaopiskelijavappuun:- Haalarit- Ylioppilaslakki (päähän vasta kunManta on saanut omansa)- Muut vapaavalintaiset vappuhärpäkkeet- Riittävästi ”simaa”, jotta jaksatjuhlia koko päivän ja yön- Herätyskello, jolla varmistat sillikselleehtimisen ensimmäistenjoukossa-Tärkeimpänä: paljon hyvää vappumieltä!

Tee se itse -kurssiLaitoksen tarjoaman opetuksen määrästäja laadusta on opiskelijoidenkeskuudessa keskusteltu jo pitkään.On kuitenkin tiedostettu, että laitoksenrajallisten resurssien ja henkilökunnanajanpuutteen vuoksi opetuksen lisääminensinällään on haasteellista. LassiHärmälä ja Tuomo Alhojärvi päättivätkeskustelun sijaan ryhtyä tuumastatoimeen ja etsiä voimavaroja kurssienmonipuolistamiseen muualta. Siitä seajatus lähti, kurssista joka kulki nimellätee se itse -kurssi.Opiskelijat opettavat opiskelijoita.Miksi?”Laitoksen keskittyminen avainalueisiinon jo yliopiston sisäistenrahoitusmallienkin valossa ymmärrettävääja tieteenalalla pärjäämisenkannalta välttämättömyys, mutta liikakeskittyminen voi myös johtaa näköalattomuuteen.Jos ja kun opiskelijattotutetaan opiskelujen alusta lähtienajatukseen erikoistumisesta tiettyihinennalta määriteltyihin suuntautumisvaihtoehtoihin,“opintopaketteihin”,jää kriittinen ajattelu vähemmälle.Massaluennot ja kirjatentit ovat tuskinkenenkään mielestä mielekkäin tapaoppia tai opettaa, ja ne edustavathyvin yksisuuntaista tiedonvälitystä,jossa opiskelijan omalle kriittisellepohdinnalle ja ymmärrykselle jää hyvinvähän tilaa. Ymmärrämme taloudellisetrealiteetit, mutta se ei tarkoita sitä, ettätilanteeseen tulee olla tyytyväinen.Opiskelijalähtöinen tiedontuotantoedustaa edellä mainittua itsenäistä jakriittistä lähestymistä opetukseen jaoppimiseen, ja mahdollistaa monipuolisemmanoppimisen kuin perinteisetopetusmetodit. Luentosarjammemahdollistaa ennalta määritellyistäsuuntautumisvaihtoehdoista vapaidenkiinnostuksenkohteiden käsittelyn,luoden tilaa maantieteen laitoksenavainalueiden ulkopuolisillekin avauksilleja näiden kriittiselle arvioinnille.Näin opiskelijat voivat itse määritellä,mikä heitä kiinnostaa. Luennoitsijatsaavat opetustyöstä myös arvokastakokemusta, joka muodostuu paitsikäytännön opetuksen kokeilemisestamyös palautteesta ja omien tutkimuskohteidenja ajatusten kriittisestäarvioinnista.Jos ja kun maantiede on laajaalainen,niin sitä tulee olla maantieteenlaitoksen opetustyön luonnekin.”Mikä laitoksen opetuksessa on pielessäkun ei se enää riitä meille?”Opetuksen tarjonta on kaksipiippuinenjuttu. Toisaalta laitos painii samassataloudellisen kuristuksen marginaalissakuin muukin yliopistomaailma,joten pitää priorisoida aika rajusti jaopettaa vain olennaisimmat, mikä taaskorostuu tieteenalalla joka käsittääperiaatteessa about kaikki maailmanasiat. Eli ymmärrän resurssien riittämättömyydenja sen, että niitä tuleekohdistaa tarkkaan rajattuihin alueisiin.Kuitenkin uskoisin että samoillaresursseilla voi luoda paljon parempaakinopetusta, jos siihen vaan jaksaaja haluaa panostaa. Keskeistä on pistäästoppi tiedon oksentamisen kulttuurille,eli sille että tiedon ajatellaan opetuksenmyötä syöpyvän opiskelijan mieleen ja

tätä sitten testataan tenttimällä. Tiedonluontia tulisikin lähestyä yhteisenäprosessina, jossa luennoitsija on osaopiskelijoita ja toisin päin, ja jossakeskustelu ja kriittinen ajattelu ovatkeskiössä. Käytännössä tämä voisitarkoittaa esimerkiksi pienryhmätyöskentelyä,keskustelupiirejä ja opiskelijanomaa ajattelua korostavia ja ajankanssa tehtyjä esseitä tenttien sijaan.Vaikka paljon kehitettävää kurssinkonseptissa on, on tärkeää pystyäluomaan oma-aloitteisesti yhteisiäopiskelumahdollisuuksia. Tavallaantämän kaltaisilla kursseilla on voimistavavaikutus, jos opiskelijaa eikohdella pelkästään tiedon nielijänäja oksentajana, vaan itsenäisenä jaaktiivisena oppijana, saatetaan synnyttäähiukan aivotoimintaakin.”Kuinka ehdotus kurssin pitämisestäotettiin laitoksella vastaan?”Laitoksen siunaus ja käytännönasiat hoituivat erinomaisen mainiosti,oma-aloitteinen opiskelijuus on tokikaikkien yhteinen intressi. Toki toivoisinettä hyvät kokemukset tee seitse -kurssista johtaisivat laitoksenkinpuolella opiskelijoiden potentiaalin jaopetuksen vaihtoehtojen pohdiskeluun.Ehkäpä maantieteen opiskelun muodoissaon nyt täysremontin aika.”Kurssi on nyt hieman yli puolessavälissä.Miltä nyt sitten tuntuu?Ovatko odotukset täyttyneet?”Hyvältä, hienoa että saatiin innostuneitaluennoitsijoita mukaan ja paljonopiskelijoitakin. Pedagogisissa keinovalikoimissaon vielä kehittämistä,huomaa että luennointiin perustuvassakoulutusjärjestelmässä kasvaneina onvaikeaa tehdä itsekään muuta vaikkaolisi siihen mahdollisuus. Tässä lieneevielä kehitettävää, ehkä seuraavaksijärjestetään vaihtoehtoisen pedagogiikantee se itse -kurssi...”VAPPUGALLUP!Tessa Tapaninen1. Katja Vilkama2. Parhaiten ovat jääneet mieleenMaO:n baarikierrokset, ja se kunistuskeltiin Tuomiokirkon portailla,jos aurinko paistoi.3. Ykkönen.4. Piknikillä nimenomaan vanhojenopiskelukavereiden kanssa.1. Airi Töyrymäki2. Ullanlinnanmäki aamulla aikaisinennen kahtatoista3. Kolme.4. Käyn Espalla kävelyllä kavereidenkanssa.1. John Westerholm2. No nehän nyt oli aika samanlaisia.Ei ole paljon mitään muistoja. Semmoistakaupungilla hillumistahanse oli.3. Se olisi viisi, jos lakki olisi tallessa.Se on ollut hukassa jo montavuotta.4. Tämän vapun vietän saaristossa.Ullanlinnanmäellä olen ollut useastilapsia tervehtimässä.

Den mystiska mannenSyntymävuosi: 1974Syntymäpaikka: KuusankoskiKotipaikka: HelsinkiAuto/Bussi: AutoOlut/Siideri: OlutKahvi/Tee: KahviIhminen ei aina valitse maantiedettä,vaan joskus maantiede valitsee ihmisen.Näin kävi kulttuurimaantieteenprofessori Tommi Inkiselle: ”Opiskelupaikkanivalintaan oli hyvinpraktinen syy. Harrastin nuoruudessanikilpapyöräilyä maajoukkuetasolla jaainoat pääsykokeet kilpailukauden jaulkomaan kiertueiden ulkopuolellaolivat Turun yliopiston maantieteenlaitoksella, jotka tuolloin järjestettiinelokuussa.” Ja niin nuori ja innokaspyöräilijälupaus aloitti vuonna 1994kulttuurimaantieteen opinnot Turunyliopistossa.Matkaan kotoiselle maantieteenlaitoksellemme on mahtunut montaetappia. ”Valmistuin kulttuurimaantieteestävuonna 1998 ja seuraavanavuonna sain maisterin paperit myöstaloustieteestä. Siitä jatkoin tutkijakoulutettavanaTurussa ja julkaisinväitöskirjani vuonna 2001”, Inkinenselventää: ”Helsinkiin päädyinerilaisten mutkien kautta lopultavuonna 2006. Täällä toimin ensin postdoc -tutkijana kaupunkimaantieteenpuolella ja sen jälkeen yliopistonlehtorina. Viime vuonna minut valittiinmääräaikaiseen kulttuurimaantieteenprofessorin virkaan.”Maantieteen laaja-alaisuudenvuoksi Inkinen koki opiskelunalkuvaiheessa identiteettiongelmiatieteilijänä ja tästä syystä aloitti myöstaloustieteen opiskelun. ”Vaikka ei siitäminulle käytännössä juuri lainkaanhyötyä ollutkaan”, Inkinen naurahtaaja vakuuttaa samalla identiteettiongelmienkadonneen. Hänen mukaansanäin käy useimmille opiskeluidenedetessä.Suurimpana muutoksena omistaopiskeluajoistaan professori Inkinenmainitsee tietokoneiden käytön jokapäiväistymisen:”Nykyään kaikillaon hyvät perustaidot tietotekniikasta,kun vielä 90-luvun puolivälissä puoletsiihen, että opettajien piti näyttää opiskelijoillemistä tietokone menee päälleja miten hiirtä käytetään.” Kaikki TVTkurssejamanaavat opiskelijat voivatsiis vain miettiä, millaista oli värittääskissipaperin läpi peruskarttalehdenkokoisia teemakarttoja tutkimusalueesta.Maantieteen laitos yhdistyyensi vuonna geologian ja seismologianlaitoksen kanssa geotieteiden ja maantieteenlaitokseksi. ”Vuoden kuluttuaSuomessa on jäljellä enää yksi puhdasmaantieteen laitos; Oulussa”, Inkinentoteaa ja myöntää laitosten yhdistymisessäolevan mahdollisuuksien lisäksimyös haasteita. Hänen mukaansaaluetieteen ja kulttuurimaantieteenasioihin on kiinnitettävä suuremmallaja luonnontieteellisemmällä laitoksellaentistäkin enemmän huomiota.Yleisesti ottaen Inkinen suhtautuulaitosuudistukseen kuitenkin positiivisesti.”Kovin suuria muutoksia tuskinon edes odotettavissa. Maantieteenlaitos on hyvä työyhteisö, jossa on

VAPPUGALLUP!1. Arttu Paarlahti2. Ylioppilaaksi pääsystä oli kulunutvuosi, vappu oli sateinen. Tapasinkaupungilla vanhoja lukiokavereitaja eräs heistä, jota siis vielä silloinkutsuin kaverikseni, otti puhtoisenylioppilaslakkini ja heitti sen frisbee-tyyliinpitkin kuralätäkköjä.Lakki pysähtyi lopulta oksennukseen.Tämän lisäksi mieleen nouseekavereiden kanssa perinteiseksimuodostunut vappusauna, jonnemennään aina ylioppilaslakkipäässä. Tämän johdosta lakkini onnykyisin vähän kurttuinen ja epämuodostunut.matalat kynnykset joka suuntaan.Uskon, että sama perinne jatkuu myössuuremmalla laitoksella. Toivottavastiopettajaresurssit paranevat laitosuudistuksenmyötä.”Professori Inkinen suhtautuuluottavaisin mielin maantieteen tulevaisuuteenSuomessa. Suomalainenmaantieteen kenttä on hyvin verkostoitunutja maantieteilijät ovat aktiivisiatoimijoita eri yliopistojen hallinnossa.Inkisen mukaan olennaisinta onkin ollaajassa kiinni ja pysyä mukana yhteiskunnanja kulttuurin muutoksissa.Toukokuun ensimmäisenäInkinen ei vietä ainoastaan perinteistävappua vaan juhlistaa myöshääpäiväänsä. Tarkkasilmäisimmätsaattavat kuitenkin bongata professorinvappupäivänä promeneeraamassaUllanlinnanmäellä, sillä aviopari onaina Helsingissä vappua viettäessäänpyrkinyt osallistumaan myös kyseiseenulkoilmatapahtumaan. Mantun lukijoilleInkinen lähettää seuraavat iloisetkevätterveiset: ”Tsemppiä vaan! Olettevalinneet hyvän alan!”Heikki SalmikiviKuva: Iina-Maija Kinnunen4. Viisitoista vuotta on vaimonkanssa yritetty päästä Ullanlinnanmäelle,mutta koskaan eiole onnistuttu. Johtunutko sittenväsymyksestä vai mistä, muttavappuaamuna on yleensä löytynytparempaakin tekemistä. Nykyisinvappuni ovat melko keski-ikäistyneitä.Ehkä mennään ystäväperheenluo syömään.3. Kuten edellisestä tarinasta voipäätellä, ei enää kovin valkoinen.Ehkä 3-4. Lisäksi se on saunomisenansiosta kutistunut, ja nykyisin otsaanjää kaunis punainen rantu vieläpariksi päiväksi vapun jälkeenkin.

G´day mates!Aurinkoa, hiekkarantoja, ruskettuneitasurffareita ja Vili Vilperistätuttuja eläimiä. Mitäpä muutakaansitä päällimmäisenä oli mielessäSydneyyn vaihtoon lähtiessäni. Tunneoli uskomaton, kun lentokoneen laskeutuessaikkunasta näkyi kuvista tuttuoopperatalo, täällä sitä nyt vihdoinollaan, unelmia toteuttamassa!Mutta pitäähän täällä opiskellakin,se oli lähes unohtua mielikuvialuodessa. Karu arki on kuitenkin tottamyös täällä. Opiskelu Australiassatuntuu Suomeen verrattuna enemmänaikaa vievältä ja pakollista tehtävää onenemmän. Täällä luetaan lukukaudessaneljä kurssia, joka vastaa siis Suomen30 opintopistettä. Jokainen kurssisisältää viikossa yhden tai kaksi luentoaja tunnin mittaisen tutoriaalin elikeskusteluihin pohjautuvan pienryhmätunnin.Luennot ovat samantyyppisiämassaluentoja kuin Suomessakin,tutoriaalit taas aivan uusi tuttavuus.Tutoriaaleja varten luetaan artikkeleitatai oppikirjaa viikosta riippuen n. 20sivusta jopa yli 70 sivuun. Siis perkurssi. Ja sen kun kertoo kurssien määrälläniin.. luettavaa on melkoisesti!Useisiin kursseihin sisältyy myös parintuhannen sanan essee ja kurssin lopuksion vielä tentti.Opiskeluympäristö on rentoja avoin, aivan kuin ilmapiiri tässämaassa yleisestikin. Ilmastolla täytyyolla tähän jokin vaikutus. Opiskelijoidenja luennoitsijoiden välit ovat tuttavalliset,myös professoreita kutsutaanetunimillä. Helsingin sirpaloituneeseen

kampusjärjestelmään tottuneena isoyhtenäinen kampus on ihana! Kampuson yhdistelmä vanhoja mahtipontisiarakennuksia kuin suoraan Harry Potteristaja juuri valmistuneita lasiseinäisiäarkkitehtuuriluomuksia. Nurmikenttiäja vehreyttä on paljon, kummasti seopiskelu on mukavampaa auringonpaisteessaruohikolla loikoillen kuinhämärissä Aleksandrian nurkissaistuen, räntäsateen vihmoessa ulkona.Mutta toisaalta viileä ilma on täälläarvossa arvaamattomassa ja useissaluentosaleissa ja luokissa saakin istuaiho kanalihalla ilmastoinnin puhaltaessakylmää ilmaan sen minkä ehtii.Ja onhan se kiva, että kampusalueeltalöytyy myös kaksi baaria ja museo,jossa on muumioita.Täytyy antaa suuri kiitos Helsinginyliopiston toimivalle kirjastojärjestelmälle!Suomessaei ikinä ole kursseja vartentarvinnut ostaa kirjoja,ennemmin tai myöhemminne on kirjastosta itselleenainakin hetkeksi ennententtiä saanut. Täällä taaskaikki kirjat on ostettava,koska niitä vaaditaan tutoriaaleissa,ja kirjaston valikoimaon suoraan sanottunasurkea. Esimerkiksi yhdelläkursseistani opiskelijoita onlähemmäs tuhat ja kirjastossakirjoja on saatavillavajaa kymmenen. Myöstietotekniikka on täälläaikaansa jäljessä! Nettiyhteydetovat välillä toivottomanhitaita ja yliopistollaon rajoitettu päivittäistäilmaista internetin käyttöäkuuteen megabittiin,jonka jälkeen internetinkäyttö on maksullista.Myös tulostaminen on maksullista.Kauas täytyy mennä, että osaaantaa vilpittömän kiitoksensa monenniin parjaamalle kukkaroystävälliselleja ruokaympyrän ehdot (ruisleipää!!)täyttävälle Unicafen lounaalle. Täällälounasravintolavalikoimaa löytyykyllä laidasta laitaan aina sushista jameksikolaisesta ruoasta pizzaan jahampurilaisiin, mutta kyllä perusruokasilti aina voiton vie. Ja se halpa hinta.Vaikka kyllä se auringonpaisteessalounasaikaan soittava DJ oman tunnelmansaruokailuun tuokin!Yliopistoliikunta on täälläpaljon kalliimpaa kuin Helsinginyliopistolla, mutta toisaalta kaikkiryhmäliikuntatunnit ovatkin Les Mills:n lisenssitunteja. Siltikään samallamaksulla ei pääse sekä kuntosalille ettäryhmäliikuntatunneille, jompikumpion valittava. Ensimmäistä kertaajumppaan meno oli melkoinen shokki.Ensinnäkin, aina liikuntakeskuksellementäessä ranteeseen saa linnanmäenranneketta vastaavan värikoodatunrannekkeen. Toisekseen, täällä eitunneta sisäliikuntakenkiä, vaan myösliikuntasalissa ollaan samoissa lenkkareissakuin juoksulenkillä. Kolmanneksi,jumppasalissa (kuten jokapuolella muuallakin tässä maassa) onkokolattiamatto! Siinä lattialla sittenvatsalihaksia tehdessä voi vain kovastitoivoa ettei joku aikaisempi jumppaajaole sattunut liikuntakeskukselletullessaan astumaan koirankakkaan.Käsittämätöntä, eikös?Kaupunkina Sydney on hurmaava.Keskustan pilvenpiirtäjätluovat suurkaupungin tunnelmaa,mutta betonilähiöiden sijaan asutus onsuurimmaksi osaksi rivi- ja pientalovaltaista.Väestön monikulttuurisuudenhuomaa joka puolella, alkuun epäilinkinlentokoneen sittenkin lentäneenAasian mantereelle Australian sijastavastaantulijoiden ulkonäön perusteella.Suuresta kaupungista tekemistä jatapahtumia löytyy joka lähtöön, eikäruoan tai vaatteiden ja kenkien halvastahinnasta voi valittaa. Koti-ikäväähelpottaa suomalaistuotteiden bongaaminenkaupoissa, kuten Ikeassa.Tähän mennessä vastaan on tullutniin näkkäriä, salmiakkia, Fazerinsinistä kuin marimekon tuotteitakin.Ja naapurustossani joku tykkää soittaaHIMin levyjä kovaan ääneen. Kaupungistalöytyy myös kaiken kaikkiaan37 rantaa, joten valinnan varaa myösniiden surffareiden bongaukseenlöytyy!Suvi Välimäki

GradujaNiina Kuosmanen: Suurpellonalueen kasvillisuuden kehitys.Luonnonmaantiede. Joulukuu2008. 103 s. + liitteet 4 s.Niina Kuosmanen tutkii gradussaanEspoon Suurpellon alueen kasvillisuudenkehitystä viimeisimmän jääkaudenjälkeen, sekä alueen varhaistaihmistoimintaa ja sen vaikutustakasvillisuuteen. Kuosmasen gradu onloppuraportti Helsingin yliopiston jaEspoon kaupungin yhteiseen KAKE(Kasvillisuuden kehitys) -tutkimushankkeeseen.Suurpellon alueelleon suunniteltu rakennettavaksi uusikaupunginosa vuosien 2006 – 2026aikana.Tutkimusta varten Taavinsuonja Lillträskin suoaltaista kairattiinnäytesarjoja, joista tehtiin mm. siitepöly-ja hiilipartikkelianalyysejä. Tutkimustuloksetsidottiin aikaperspektiiviinradiohiiliajoituksella. Alueenkasvillisuuden kehitys noudattaa tutkimuksenmukaan pääosin Etelä-Suomelletyypillisiä kasvillisuusvaiheita,poikkeuksena kuusen kasvuesiintymätavallista aikaisemmin.Suurpellon alue on ollutasuttu jo pitkään, alueelta on löydettyuseita kivikautisia sekä varhaismetallikautisiaasuinpaikka- ja hautalöytöjä.Kuosmasen tutkimuksessavarhaisimmat merkit ihmistoiminnastaovat noin vuodelta 1000 eKr. Erä- japyyntitaloudesta viljelyyn siirtyminennoin 300 jKr. on vaikuttanut huomattavastikasvillisuuden rakenteeseenalueella. 1900-luvun alussa Espoonväestönkasvu on aiheuttanut maisemanmuuttumisen maalaismaisemastarakennetumpaan ja mosaiikkimaisempaanmaisemaan. Suurpellon uudenkaupunginosan rakentamisen edetessäalue muuttuu edelleen kaupunkimaisempaansuuntaan.Kuvituksena gradussa onmm. karttoja ja kuvia tutkimusalueilta.Tutkimuksesta löytyy myöslukuisia siitepölydiagrammeja, jotkaallekirjoittaneelle palauttavat mieleenfuksivuoden siitepölyjen tunnistamisyrityksetNiinan ohjauksessaLammilla 2007.Jukka Nisula: Miksi maantietoaopiskellaan yläkoulussa?Yhdeksäsluokkalaisten käsityksiämaantiedosta ja elinikäisestäoppimisesta. Maantiede. Tammikuu2009. 69 s.Jukka Nisulan tutkimusongelma onmuodostunut oppilaiden usein kohtaamastaongelmasta, epätietoisuudestasiitä, miksi tiettyjä oppiaineita taiaiheita opiskellaan koulussa. Kunoppilaat eivät osaa yhdistää opetettaviaasioita koulun ulkopuoliseentodellisuuteen, opiskelu saattaa tuntuaturhalta ja oppiminen saattaa kärsiä.Nisula haluaa tutkimuksessaan antaaoppilaille puheenvuoron maantieteendidaktiseen keskusteluun. Tutkimustuottaa myös maantiedon opettajilletietoa oppilaiden ennakkokäsityksiä.Tutkimuksessa on käytetty sosiokonstruktiivistaoppimiskäsitystä.Aineistoa tutkimukseenkerättiin kyselytutkimuksella yhdenhelsinkiläisen koulun yhdeksäsluokkalaisille.Kyselylomakkeessa oli sekäavoimia että suljettuja kysymyksiä jase oli luonteeltaan kartoittava. Vastauksiaanalysoitiin sekä kvalitatiivisestiettä kvantitatiivisesti.Kyselytutkimuksen vastauksistaselvisi, että yhdeksäsluokkalaisilleei ollut muodostunut selkeääkokonaiskuvaa siitä miksi maantietoaopiskellaan yläkoulussa. Maantiedonopetuksesta oli ollut oppilaille hyötyäulkomaanmatkoilla, uutisten seuraamisessaja kartan lukemisessa. Puoletoppilaista ymmärsi, mitä elinikäinenoppiminen tarkoittaa. Oppilaat myöstiedostivat oman vastuunsa oppimisprosessissa.Nisulan mukaan oppilaitavoidaan motivoida opiskelemaanelämää varten, kun heille tuodaanesille, kuinka maantiedossa käsiteltävätaiheet ja oppilaiden arkihavainnotliittyvät toisiinsa ja mitä käytännönhyötyjä maantiedon opiskelusta heillevoi olla. Yksi tapa tämän saavuttamiseksiolisi teettää oppilailla ongelmanratkaisukykyäharjoittavia projektitöitä,joissa oppilaat syventyisivätkäytännön ongelmiin internetissä.Susanne Rahikainen

Askeettista hedonismia ja sissiviljelyksiäDodo ry on vuodesta 1995 saakkatoiminut kaupunkilainen ympäristöjärjestö.Dodon suojissa voitpohtia älykkäässä seurassa niinkaupunkisuunnittelun utopioita,kehitysmaiden ongelmia kuinympäristökasvatustakin. Taiviljellä perunoita. Tämän kirjoituksentarkoituksena puolestaanon saada sinutkin kiinnostumaandodoilusta.Dodovuoden kliimaksi on syyskuunlopussa järjestettävä Megapolis-festivaali.Viime vuonna Megapoliksessapohdittiin onnellisia kaupunkeja ja tänävuonna on neljättä kertaa järjestettävänfestivaalin teemana globaali piknik.Dodolaiset tuottavat festareille sisältöäitse, jonka lisäksi puhumaan kutsutaanhenkilöitä joilla on sana hallussa jaajatukset järjestyksessä. Kaupungitja ruoka -teemaon pilkottu osiinsisältöryhmissä,joissa pohditaanmm. ruokaa kaupunkirakenteessaja ruoan sosiologiaa,kaupunkiviljelläänitse ja kutsutaannaapuritkinmukaan. Ryhmätovat kokoontuneetsilloin tällöin joparin kuukaudenajan, mutta mukaanvoi hypätä milloin tahansa. Kasvukausialkaa vasta toukokuussa…Megapolis-pöhinöiden ohellavireillä on vaikka mitä muuta. Sinsibereja Tany Maitso ovat kehitysyhteistyöprojekteja,joissa tuetaan ekologisestikestäviä elinkeinoja Malissa ja suojellaansademetsää Madagaskarilla. Suomessajärjestetään tiedotustilaisuuksiaprojektien teemoista, ideoidaan jakerätään projektin omarahoitusta sekäosallistutaan kansainväliseenaavikoitumiskeskusteluun.Kaupunkisuunnitteluryhmissäkinonmenossa monenlaista:niissä mm. skissaillaan,tutkitaan, askarrellaan japohditaan joukkoliikenneratkaisuja.Kallio-projektissamuissa ryhmissäsyntyneitä ajatuksiapyritään soveltamaankäytäntöön HelsinginKalliossa. Ideana onkehittää alueen sosiaalista ja kulttuurielämääyhteistyössä paikallistenjärjestöjen, vaikuttajien ja tavallistenkaupunkilaisten kanssa.Lisäksi Dodossa rakennetaanTuoteWikiä, kuluttamisen sähköistätietosanakirjaa johon tuotetaan jatallennetaan tietoa tuotteista ja niidentuotannosta. Parhaillaan ollaan myösherättelemässä henkiin Ilmari-ilmastotiedotushanketta,joka on yhdessämuiden ympäristöjärjestöjen kanssatuotettu ilmastokasvatusprojekti. Uusiailmastolähettiläitä rekrytoidaan taasensi syksynä. Pysy kuulolla!Ai niin, se askeettinen hedonismi.Se on dodomainen käsite, jokaei tarkoita ekoilua köyhäilemällä, vaanpalveluiden, kulttuurin ja yhteiskäyttötuotteidenhyödyntämistä.Netti on vastaus kaikkiinnykyihmisen ongelmiin ja sieltä löytyylisätietoa tästäkin kaikesta. Dodon nettisivuwww.dodo.org on tällä hetkelläremontissa ja siksi se ei ole kaikiltaosin päivitetty, mutta sieltä löytyy

neuvoja mm. siihen miten liittyä viikkolistalle,josta saa tietoa kunkin viikonDodo-tapahtumista. Myös Facebookryhmästälöytyy sama info. Nettisivullasanotaan, että ”maailman muuttaminenlähtee liikkeelle pienistä ajattelutavanmuutoksista. Dodossa voit syventäätietojasi keskustelemalla, tekemällä,kokemalla, verkostoitumalla ja ihmettelemälläkin.Globaaleja ympäristöongelmiaratkaistaan lokaalisti, hilpeästija hauskassa seurassa.”Allekirjoittanut on tähän astikeskittynyt ihmettelyyn ja kokemiseen,mutta alkaa pikkuhiljaa nyt myöskeskustella, verkostoitua ja tehdä. Tulesinäkin ja ole osa ratkaisua Dodossa.Pinja SipariTätä kaikkea Dodo on: taakkapyörä,karite-voi ja kukkakaali.Kuvat ovat Dodon toteuttamaltaNGOphotos.com sivustolta.Yliopisto - tiedettä punaviinikastikkeellavai makaronimössöä?Kun aloitin ekaluokan pienessä kyläkoulussavuosia sitten, yliopisto olijotain ihmeellistä. Kun pääsin kuluttamastalukion penkkejä ja muutinHelsinkiin, yliopisto oli edelleen jotainaivan yhtä ihmeellistä. Yliopisto,tiede, tutkimus, kandidaatti, maisteri,opintopiste…Kampus oli käsitteistä sieltäabstraktimmasta päästä. Ymmärsin,että kampus on jotain, jossa sahaileeedestakaisin luennolta toiselle älykkyyttähohtavia ja ylhäisiä nuoriaaikuisia, Yliopiskelijoita. He opiskelevatyötäpäivää, mutta valmistuminenkestää ikuisuuden. Suurimmalla osallaon oikeassa kädessään ainaisestakirjoittamisesta johtuva kynän uurtamajälki, joillakin se on vasemmassa.Luennolla nuo Yliopiskelijat istuvatryhdikkäästi, selät suorina, ja kynätkipinöivät kirjoituksen voimasta. Eturiviviittailee innokkaasti, ja takaosastopohtii hiljaa tiedettä.Kun partasuinen professorilopettaa luennon, opiskelijalaumasuuntaa kirjastoon. He kaivavat laukuistaankurssikirjansa ja lukevat.Välillä hörpitään kahvia opiskelijatovereidenkanssa ja keskustellaanluetusta. Sitten taas luetaan. Yöllänukutaan, jotta luettu jäisi päähän.Aamulle herätään luennolle ja sittenluetaan. Innokkaasti, silmät hohtaen.Nyt, vuoden yliopistossa opiskeltuani,yliopisto on arkipäiväistäkuin makaronimössö ketsupilla taiUnicafen torstainen hernekeitto japannukakku. Maantieteen laitos ei oletehnyt minusta, ainakaan vielä, upeaaja tiedettä tihkuvaa Yliopiskelijaa.Käsissäni ei näy kynän uurtamaajälkeä, luennolla kävin viimeksi montakuukautta sitten, enkä ole lukenut yksinyhtään paksua opusta (kiitos lukupiirien).Päivät kuluvat pikavauhtia, jaihme kyllä opintopisteitäkin kertyy,vaikken ole kuluttanut tuntiakaankirjastossa istuen. Laskelmieni mukaanviidesosa tuosta niin ihmeellisestäyliopistosta on pian suoritettu, jotenehkä se valmistuminen ei ihan ikuisuuttakestä.Katsotaan sitten maisterivaiheessa,onko tuo ennen niin ihmeellinenyliopisto viimein tehnyt tehtävänsä.Ehkä silloin kädessäni alkaanäkyä kynän painama jälki tai ainakinhiirikäteni on jumissa, ja näppäimistöntekstit kuluneet näkymättömiksi. Vaatetuksenion ehkä vaihtunut kaupunkisuunnittelijansiistiin jakkupukuun,kehitysmaa-asiantuntijan ponchoontai suotutkijan saappaisiin ja vihreääntakkiin. Onneksi olen nainen, jotentutkijan parralta tulen ainakin säästymään.Omppu

Egean aluekongressi LiettuassaTänä vuonna EGEA:n North andBaltic Regional Congressin järjestiEGEA Vilnius ja tapahtuman teemanatoimi Liettuan 1000-vuotisen historianjuhlistaminen. Helsingistä osallistujiaoli neljä, joten matkasimme kimppakyydilläkera moskovalaisvahvistuksemmekooltaan haasteellisella autolla.Sulloutumisen taidonnäytteen sekäpitkän ja aavistuksen kivuliaan matkanteonjälkeen saavuimme Vilnaan,jossa eteläbaltialaiseen tapaan opasteetolivat puutteelliset. Yövyimme pitkänpäivän jälkeen hostellissa, jonnelöysimme heti kolme tuntia Unesconmaailmanperintökohteena tunnetunvanhan kaupungin sokkeloissa pyörittyämme.Kaikille Vilnan-matkaajillesuosittelen lämpimästi joko erittäinkattavan kartan tai vaihtoehtoisestinavigaattorin hankkimista.Perjantai koitti miellyttävänräntäsateen siivittämänä jakäänsimme kulkumme kohti kongressipaikkaa.Muutaman tunninmatkanteon jälkeen saavuimmeaivan Valko-Venäjän rajalla sijaitsevaanNorviliskesin linnaan, jokasiis toimi tapahtuman keskuksena.Tämä melkoisen upea historiallinenpaikka lienee yksi hienoimpianäyttämöitä tämäntyyppisille opiskelijoidenkokoontumisille, mitätoivoa saattaa. 50 egealaista ympäriEurooppaa sekä viitisentoista järjestäjääkokoontuivat yhteen viideksipäiväksi, ja hämmästyksekseni joensimmäisenä päivänä yhteenkuuluvuudentunne oli voimakas.Aluekongressin on kunkinalueen ainoa jokavuotinen virallinenyhteenkokoontuminen, jonka EGEA:nkannalta tärkein osuus on Regional Meeting,jossa käydään läpi vuotta ja tehdäänalustavia suunnitelmia vuoden päätapahtumaa,Annual Congressia, varten. Kuitenkinkongressit ovat myös paljon muuta. Yksitärkeä osuus on workshopit, joissa käsitelläänpienryhmissä jotakin aihetta (itseosallistuin workshopiin, joka käsittelialakulttuurien muokkaavaa voimaa yhteiskunnassa)ja kukin osallistuja tuo siihenoman näkemyksensä ja kulttuuritaustansa.Lisäksi on kiertoajeluita, joissa tutustutaanjärjestäjämaan sisällä eri kohteisiin, sekäluentoja. Iltaisin sitten rentoudutaan jabiletetään yön läpi.Mielestäni näiden tapahtumiensuurin vahvuus on se, että tapaa ihmisiä

eri puolilta Eurooppaa erilaisine kulttuuritaustoineen,mielenkiintoineen janäkemyksineen. Iso osallistujamäärämyös mahdollistaa juuri sen hetkenmielialaan sopivan seuran löytämisen.Kulttuurienvälinen dialogi toimii, olipakyse yhteiskunnallisista keskusteluistatai kevyemmistä. Itse esimerkiksikävin hyvin mielenkiintoisen jutustelun,joka lähti jalkapallohuligaaneistaja eteni loogisesti SormustenHerran henkilöhahmokuvauksestarintapumppuihin. Joka tapauksessaon mielestäni mahtavaa, että viikonaikana tulee kyseenalaistettua omanarvomaailmansa ja ajatustapansa, silläerilaisilta näkemyksiltä on mahdotonvälttyä, ja toisaalta oppii valtavastiuutta. Lisäksi tulee luoneeksi nopeastikattavan sosiaalisen verkoston ympäriEurooppaa.Vilnalaiset olivat onnistuneetjärjestelyissä mahtavasti, puitteetolivat upeat ja jokainen järjestelijäoli mielettömällä panoksella mukana.Jokainen toive pyrittiin toteuttamaanja meistä vieraista pidettiin todellahyvää huolta. Ehkäpä juuri loistavienjärjestäjien ansiosta kongressin osallistujienkesken syntyi vahva yhteenkuuluvuudentunne. Ensi vuonna Helsinkiorganisoi vastaavan tapahtuman jatäytyy kyllä sanoa, että liettualaisetsysäsivät melkoiset paineet tännepohjoisen suunnalle...Samuli TaskinenKuvat: Tomas Bedulskis,Bernhard Bakker

Studying in GIMPI made my decision to come and studyin Helsinki in a split second. Whatdrew me to this place was its internationalstanding among top EuropeanUniversities. I soon noticed that aswith many things, it is easy to get to thetop. It is the task of keeping yourselfthat requires a lot of effort.I am a student in the GIMP(Master’s Degree Programme in Geoinformatics)group. GIMP is a studyprogram which uses computer systemsto help make informed decisions thatcan stand the test of time. GIS is the inthing in today’s world, where almostall functions and services depend oninformation technology. It can beapplied to almost any industry one canthink of. Being new it naturally comeswith its own problems and hindrances.Despite this GIS is soon set to completelychange the way individuals andorganizations do business, and thisis why each and every Geographystudent should graduate at least withsome GIS courses under their belts.Apart from a few other studentsI do not know everybody involved inthis group. All I see is a list of namesattached to an e-mail in my inboxthis university and my previous one,which was in Moscow. There youhad no option but to mingle with yourclassmates. I find that I can easilygraduate from this university withoutnecessarily even getting to know myclassmates or any other Geographystudents. This, I think, is largely due tothe individualistic approach inherentin the Finnish culture. Whether it isthe right approach or not I leave to thereader to decide.There are a number of goodpoints in studying at the Departmentof Geography. The infrastructure is topclass, and the architecture, location,IT services and library of the campusare second to none. For those of uswho love reading books Kumpulacampus is surely the place to be. In anyeducation system there are some majorcomponents that need to be considered.In my case these include the universityadministration, Hoas, library, teaching,other students, the IT department, thetransport systems and food caterers.For me to achieve success in my studieseach and every element needs to besatisfactory.I have so far studied in threeother universities in three differentcountries and from each I have learntsomething. Each had their challenges,and, needless to say, Helsinki has itown share as well.AcademicsThe beauty of the academic system isthat I am able to control my own paceand decide what I want to get from thiswhole network of knowledge. I havethe chance to read the books I want andattend the courses I want in addition tothe compulsory courses. With this inmind I have to set my targets to be bothrealistic and unrealistic. When you donot know how to swim you only havetwo options: either you sink, or youteach yourself how to swim in secondsand survive. I am in the process ofteaching myself how to swim. Sinceknowledge is power I seem to have nooption but to meet the demands that areset for me. But for an international studentthe stage is different and one needsthe ability to integrate, mingle, and meetthe set targets whilst at the same timeretaining one’s status as an internationalindividual. This is no easy task for onewho cannot read or understand Finnish.The number of credits requiredin a master’s program can be achievedin two years or less, but again, it is thepressure in Helsinki that makes one to trygraduate faster. I, for one, have decidedto leave the program at the end of thisyear whether or not I have graduated.Life has to move on with or withoutbut to achieve the best grade one has todecide if that is what one wants. Life hastaught me that it is all about the workexperience you attain in a professionthat molds you to perfection. You cangraduate with a “C” and still be the bestprofessional in your field dependingon the projects you have participatedme is the idea of weekly deadlines ina course, since I have a crush program.It is impossible to meet all targets in 7days when one has to pass exams, writepapers, do practical assignments, etc.deadlines as there is more to meeting thedeadlines than meets the eye.On a scale of 1-5, I would give theDepartment of Geography a 3. To get a 5it would have to be truly international. Asfar as I know there are very few non-EUinternational students in the department.

Compared to other departments in thesame university we still have a lot ofwork to do to attract high quality non-EU international Students.Level of TeachingTeaching is an art, a skill that comeswith time and experience. The way oneteaches a Finnish student is differentfrom the way one teaches an internationalstudent. The methodologies shouldbe different as both groups of studentsare set on different platforms andhence the approach should be tailoredaccordingly. Since there are very fewinternational students in GIMP thereseems to be no methodology tailoredfor any one group. The approach seemsto be: what is good for Jack is goodenough for Jean.TechnologyTechnology application is nicelyimplemented to higher education andshould work effectively, but it has itsown shortages. Imagine waking up onemorning all prepared for an exam onlyto realize that you do not know thevenue of your exam and Weboodi doesnot provide the information. How canthe system be missing such importantinformation? Another agony is trying tothe necessary info is in Finnish. Whathappens when one cannot read or writeFinnish? You are stuck and have nobodyto ask as it is an individual’s problem.Noppa, Optima, Haka, Alma, Weboodican and will never replace the humantouch of doing things. The personalelement will forever be the decidingfactor in any learning Institution. Thereshould be somebody to show the newforeign students how to get access toinformation in the department. Unfortunatelythe approach is a bit differenthere. I guess it is a cultural thing.Needless to say, when almostall relevant information is in FinnishI have to struggle to translate eventhe easiest emails from Finnish toEnglish. Because Finnish is the mainlanguage it would help foreign peoplein the University to have an electronictranslator which could easily translatetext from Finnish to English. (Not anelectronic dictionary which is availablein Alma.) This is the practice in othercountries where English is not themain language. Here, on the otherhand, the situation is kind of strange,because almost all academic stuff andstudents have some knowledge ofEnglish. In spite of this most tend toignore the language barrier even whencommunicating with someone like me,who is a complete mirror image of anaverage Finnish person.In conclusionI wonder whether one can be trulyhappy in Helsinki. The question iswhether having access to the libraryis a measure of happiness. If so, Iam happy. Again, if having accessto Weboodi and lecture rooms is ameasure of happiness, then I am happy.But not all days are the same and myapproach is to take life one day at atime. Some days I am happy, and somedays I am sad. It depends on manyfactors. But certainly if we had moresunny days in Helsinki, I bet I wouldbe always happy.Paul Zulu

AlapääkirjoitusHelsingin Sanomat uutisoi 17.4. Kiinassa nousseestavastalauseiden ryöpystä, joka johtuiMao:n esittämisestä siittiönä. KommunistinenKansan päivälehti omisti perjantaina kokonaisensivun saksalaisen apteekkiketjun tilaamanmainoskampanjan arvostelulle. Olemme saaneetuseilta lukijoiltamme palautetta, että myösMantun tulisi liittyä niiden tiedotusvälineidenjoukkoon, jotka ovat kritisoineet Mao:n kuvansopimatonta käyttöä turvaseksimainoksessa.Mantun virallisen kannan mukaan Mao:n esittäminen näin kyseenalaisessa valossa eiole soveliasta. Vaikka sinänsä kannatammekinturvaseksiä, on mainonnassa osattava käyttäämyös tervettä järkeä. Haluamme korostaa, ettäMao ei pyri tulemaan maantieteilijöiden ihmissuhteidenväliin millään tavalla. Ei henkisesti,eikä varsinkaan fyysisesti.