Paula Asikainen, Elina Järvenpää, Irene Enlund RUOTSIN JA ISO ...

24perusterveydenhuollosta, noin viidesosa. Kunnat ja maakäräjät ovat itse edelleen suurintyönantaja hoitopalveluissa. (Erixon 2004.)Ruotsista löytyy myös esimerkkejä paluusta takaisin julkiseen palvelutuotantoon yksityistämiskokeilujenjälkeen, mm. vanhustenhuollossa on 2000-luvulla palattu julkiseen tuotantoon.Voittomarginaalit hoito- ja hoiva-alalla ovat pienet. Erityisesti isoilla monikansallisillayrityksillä (mm. ISS, Sodexho ja Partena Care) on ollut epärealistisia odotuksia tulosvaatimuksista.Myös kunnat ja maakäräjät ovat purkaneet sopimuksia yksityisen voitontavoittelunlisäännyttyä. Syynä ovat olleet huono laatu, sopimusten rikkominen tai erilainen sopimustentulkinta. (Savolainen 2004.)Iso-Britanniassa yksityinen terveydenhuoltosektori on kehittynyt paremminkin täydentämäänjulkista terveydenhuoltoa kuin kilpailemaan sen kanssa. Se on erikoistunut omavalintaiseenkirurgiaan ilman jonotusaikoja: kosmeettiseen kirurgiaan, hedelmällisyyshoitoihin,sterilisaatioihin ja abortteihin, mutta myös psykiatrisiin palveluihin ja pitkäaikaissairaidenhoitoon. Pitkäaikaissairaiden hoito dominoi tällä hetkellä markkinoita, mutta toisaalta psykiatrisetpalvelut kasvavat kiivaasti. Yksityinen sektori on hyvin riippuvainen NHS:sta koulutetuntyövoiman lähteenä. Yksityissektorin arvioidaan vuonna 2004 olevan 15,5 miljardiapuntaa kasvun ollessa 4,5 % edellisvuodesta. (Alasaarela 2003.) Suurimmat itsenäiset terveyspalvelujentuottajat ovat BMI Healthcare, BUPA Hospitals ja Private Hospitals.4.7 Hoivamarkkinoiden kehittyminen Iso-BritanniassaWistow ym. (1994) ovat tehneet tutkimusta Englannissa paikallishallintotason sosiaalijohtajienkäsityksistä ja odotuksista koskien hoivamarkkinoiden kehittymistä ja kunnallisten päätöksentekijöidenroolia siinä. Wistow ym ovat olleet kiinnostuneita siitä, miten paikallishallintotasonjohtajat katsovat alueellaan toimitun sopimusperusteisen palvelutuotannon luomiseksi(contracting out), sääntelyn purkamiseksi (deregulation), pakollisen kilpailun toteuttamiseksi(competitive tendering), tehtävien ja palvelujen ulkoistamiseksi (outcoring), toimintojenyksiköittämiseksi (hiving out) ja hoivamarkkinoiden avaamiseksi yksityisille hoivayrittäjille.Knappin ja Wistowin (1996) mukaan yksityisten yritysten tulevaisuus hoivamarkkinoillariippuu siitä, missä määrin ne täyttävät niille asetetut poliittiset, sosiaaliset ja taloudellisetodotukset. Yksityisillä hoivayrityksillä on pääsy ja asema markkinoilla, jos äänestäjät ovattyytyväisiä niiden tuottamiin palveluihin ja siihen, miten kunnalliset päättäjät niiltä palvelujaostavat. Jos tarpeita jää tyydyttämättä ja kokonaisia kansalaisryhmiä jää ilman palveluja,äänestäjien kannatus katoaa. Konkurssit ja asiakkaiden jääminen niiden takia heitteille, vievätmyös yksityisiltä hoivamarkkinoilta poliittisen kannatuksen.Yksityisillä hoivayrityksillä on tulevaisuutta, jos ne tarjoavat todellisen vaihtoehdon palvelunkäyttäjälle, kansalaiselle, ja ostajalle, kunnalle. Palvelujen tulee siksi olla tehokkaita ja innovatiivisiaasiakkaansa elämänlaadun lisäämisessä. Niillä täytyy olla myös mahdollisuussuunnata resursseja oikeudenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Yksityiset hoivayritykset kilpailevatmyös muiden sosiaalipalvelujen tuottajien kanssa taloudellisessa tehokkuudessa.Niiden tulevaisuus riippuu siitä, missä määrin ne kykenevät antamaan laadukkaampaa palveluahalvemmalla kuin kilpailijansa.