Paula Asikainen, Elina Järvenpää, Irene Enlund RUOTSIN JA ISO ...

19Ruotsin kokemukset osoittavat, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voidaan tuottaa useammallakuin yhdellä tavalla. Usein vedetään virheellisesti yhtäläisyysmerkit kilpailuttamisenja yksityistämisen välille. Kilpailuttaminen, ostopalveluiden lisääntyminen ja yksityistenyritysten toimiminen rinnan julkisia palveluja tuottavien kunnan organisaatioiden kanssa eitarkoita julkisten palvelujen yksityistämistä. Julkinen taho edelleen päättää, mitä palveluitaostetaan, kuinka paljon, minkä laatuisia, kuka palvelut tuottaa ja kuka palveluita saa. (Martikainen2002.)4 YKSITYISTÄMISKEHITYS JA MARKKINOIDEN AVAAMINEN KIL-PAILULLE4.1 Yksityistämiskehitys RuotsissaVielä 1990-luvun alussa yksityinen sairaan- ja vanhustenhoito oli Ruotsissa vähäistä. Porvarihallituksentultua valtaan 1991 alkoi voimakas yksityistämisen aalto, jota edisti vielä kuntientaloudellinen ahdinko ja tarve säästää toiminnan kustannuksissa. Vaikka poliittinen valtavaihtui 1994, jatkui yksityistäminen vaikkakin hitaammassa tahdissa. Viidessä vuodessa(1995–2000) Ruotsin yksityissektori on kaksinkertaistanut osuutensa kuntien ostopalveluistaja muilta julkisyhteisöiltä ostettujen palvelujen osuus on supistunut samassa suhteessa. Kuntienpalveluhankinnoista ostot yksityissektorilta olivat vuonna 2000 Ruotsin kuntaliiton mukaan77 %. Ostot muilta julkisyhteisöiltä ja julkisomisteisilta yrityksiltä olivat 23 %. Kuntienostot muilta kunnilta ovat vähentyneet. Lisäksi hankinnat yksityisiltä liikeyrityksiltä ovatlisääntyneet enemmän kuin ostot kolmannen sektorin yhteisöiltä. Ostopalvelujen määrän onarveltu kasvavan Ruotsin kuntien toiminnassa arvioilta 20 % vuodessa. Ruotsin kuntaliitonmukaan jopa 75 % sosiaali- ja opetustoimen palveluista voitaisiin kilpailuttaa. Tähän nähdenostopalvelujen nykyinen 10 % osuus kuntien toimintamenosta on pientä.Sosiaalipalveluiden suurimmat menoerät muodostuvat vanhusten ja vammaisten palveluista.1980-luvulla sosiaalipalvelut hoidettiin pääasiassa kuntien omana toimintana. Yksityistenpalvelutuottajien merkitys alkoi kasvaa voimakkaasti 1990-luvun alussa. Kehitykseen vaikuttikuntien heikentynyt talouskehitys ja kunnallisen palvelutoiminnan tehostamistarve.Nykyään noin 10 % vanhusten palveluista tuottaa yksityinen sektori. Yksityisten palvelutuottajienosuus kuntien toiminnasta vaihtelee Ruotsissa lääneittäin ja kunnittain. Tukholmassaon kunnan oman palvelun lisäksi noin 30 muuta palveluntuottajaa: yksityisiä yrityksiä jasäätiöitä. jotka tuottavat erilaista kotipalvelua. Näyttää siltä, että pienet yritykset häviävätmarkkinoilta yhdistyessään suuremmiksi.Myös 2000-luvun alussa Tukholman läänin maakäräjien porvarihallinto käynnisti voimakkaanyksityistämisen. Hoitopalveluissa yksityistettiin vuosien 1998–2000 välillä 35 yksikköäja kilpailutettiin vuonna 2001 yhteensä 94 yksikköä. Vuonna 2000 kunnat ostivat yksityistenpalvelutuottajien palveluista eniten vanhustenhoitopalveluja. Vuosien 1993 ja 1999 välilläyksityisten toimijoiden tuottaman vanhustenhoidon osuus lähes kolminkertaistui. Myös sairaaloitaon yksityistetty. St. Göranin akuuttisairaalasta tuli vuonna 1994 osa Capiokonsernia.Huddingenin yliopistosairaala ja Södersjukhuset yksityistettiin maakäräjien kokonaanomistamiksi osakeyhtiöiksi vuonna 2000–2002. (Savolainen 2004.) Sama kehitysnäkyi myös muualla Ruotsissa, vaikkakin paljon pienemmässä määrin. Hyvinvointipalvelujenostaminen yksityisiltä palveluntuottajilta lisääntyi Ruotsin kunnissa 1990-luvun lopulla