Paula Asikainen, Elina Järvenpää, Irene Enlund RUOTSIN JA ISO ...

153.2.3 Valinnanvapaus (valfrihet)Vaikka Suomen ja Ruotsin terveydenhuoltojärjestelmät ovat hyvin samanlaisia, on ruotsalaisellemallille ollut tyypillistä 1990-luvun ajan valinnanvapauden lisääminen. Ruotsissa onluovuttu periaatteesta, jossa ihmiset kuuluvat siihen sairaalaan tai terveyskeskukseen, jokasijaitsee lähinnä asuinpaikkaa (vrt. väestövastuumalli Suomessa). Jo 1980-luvulta lähtienmaakäräjien liitto on antanut valinnan vapautta laajentavia suosituksia. Vuonna 2001 tulisuositus, jonka mukaan potilaalla periaatteessa on oikeus saatuaan lähetteen erikoislääkärille/sairaalaanvapaasti valita vastaanotto tai sairaala missä tahansa Ruotsissa. Jos hoitoa eipystytä tarjoamaan potilaalle tämän ”omassa” terveyskeskuksessa tai sairaalassa hoitotakuun(ks. 3.2.4) määräämässä ajassa, on potilaalla vapaus valita jonkin toisen maakäräjäkunnanterveydenhuoltopalvelun palvelutuottaja tai maakäräjäkunnan kanssa hoitosopimuksen tehnytyksityinen palveluntuottaja. (Luukkonen 2002, Lith & Martikainen 2002, Häkkinen2003.)3.2.4 Hoitotakuu (vårdgaranti)Hoitotakuu avaa mahdollisuuksia käyttää yksityisiä palveluja. Hoitotakuu otettiin osittainkäyttöön Ruotsissa 1990-luvun alussa ja laajennettiin vuonna 1997 koskemaan kaikkia potilaitatakaamalla nopean hoitoon pääsyn. Perusterveydenhuolto on vastuussa ensikontaktistaja apua on tarjottava yhteydenottopäivänä. Lääkärikäynti on saatava viimeistään kahdeksanpäivän kuluessa. Jos tarvitaan erikoislääkäriä, on tarjottava siihen mahdollisuus valinta- japriorisointiohjeiden mukaan, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Jos käyntiäei voida taata hoitotakuun määrittelemässä ajassa on potilaalla oikeus ilman lisäkustannuksiavalita toisen maakäräjän tuottaja tai sellainen yksityinen tuottaja, joka lain tai maakäräjienkanssa tehdyn hoitosopimuksen perusteella tulee kysymykseen. (Lith & Martikainen 2002,Luukkonen 2002.)3.2.5 Palvelusetelikokeilut Iso-BritanniassaErilaisia palvelusetelisovelluksia ryhdyttiin käyttämään sosiaali- ja terveyspalveluissa EUmaissaerityisesti 1990-luvulla. Ensimmäiset kokeilut aloitettiin 1980-luvulla Englannissa,1990-luvun alussa Ruotsissa ja Hollannissa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa eniten palvelusetelisovelluksiaon käytetty kotipalvelussa, lasten päivähoidossa ja asumispalveluissa.Terveydenhuollon osalta kokeilut rajoittuvat kotisairaanhoitoon ja hammashoitoon. (Mikkola2003.)Englannissa oli vuosina 1981–1993 käytössä vanhusten asumispalveluihin tarkoitettu järjestelmäjossa palvelusetelin käyttö osoittautui epäonnistuneeksi. Siinä järjestelmässä englantilaisillevanhuksille, jotka asuivat vanhuksille tarkoitetuissa asuntoloissa, annettiin tuloharkintaisiaavustuksia, joilla he maksoivat asumiskustannuksia. Asuntolan ja siellä annettavanhoidon valinta jäi kokonaan asiakkaan ja tuottajan välisen sopimuksen varaan. Positiivinenvaikutus tästä oli se, että monipuolista tarjontaa tuli markkinoille nopeasti. Samalla kuitenkinvanhusten asumispalvelujen menot kasvoivat huimasti, koska vanhuksille annettiin lakiinperustuva oikeus saada tukea asumispalveluihin. Aiemmin näitä menoja rajoitti se, että tarjollaei ollut palveluja ja piilevä kysyntä tuli esiin lakiin perustuvan oikeuden säätämisenjälkeen. Tätä koskevat arviot olivat selvästi alimitoitettuja. Näiden syiden ohella menoja lisäsimyös se, että palveluseteli annettiin vain erilaisissa laitoksissa asuville vanhuksille. Tällöin