Paula Asikainen, Elina Järvenpää, Irene Enlund RUOTSIN JA ISO ...

13(esim. järjestöt ja osuuskunnat), yksityinen ammatinharjoittaja, yksityinen yritys tai perhe.(Lith & Martikainen 2002.)Kilpailuun voivat siis osallistua monenlaiset palveluntuottajat: yksityiset osakeyhtiöt, ideologiseltapohjalta toimivat osakeyhtiöt, erilaiset osuuskunnat ja kunnan omat työntekijät.Kilpailuttamisen on nähty piristävän palvelutuotantoa. Kuitenkin myönteisen kehityksenaikaansaamiseksi vaaditaan todellista kilpailua. Sitä ei ole esimerkiksi hoito- ja hoiva-alalla.Kilpailuttaminen on johtanut vain muutaman suuren yrityksen hallitsemiin markkinoihin.Esimerkiksi vanhustenhoidossa vuoden 2002 keväällä markkinoilla olleista 140 yrityksestäseitsemän vastasi yli puolesta alan liikevaihdosta. Lähes puolessa niistä kunnista, jotka ovatyksityistäneet vanhustenhuoltoaan, toimii vain yksi yksityinen palveluntuottaja. Vain viidessäkunnassa (Tukholma, Göteborg, Malmö, Nacka ja Västerås) niitä oli yli kymmenen. (Savolainen2004.)Hyvinvointipalvelujen markkinaperusteisilla tuotantotavoilla pyritään saamaan kilpailunmukanaan tuomaa tehokkuutta ja taloudellisuutta julkisen sektorin lähes monopolina olleellealueelle. Tällä tarkoitetaan palvelujen tuotanto- ja rahoitustapoja, joissa yhdistyvät markkinoidenja julkisen rahoituksen parhaat puolet. Kyse on markkinoiden rationaalisesta hyödyntämisestä.Palvelutuotannon kustannustehokkuuden lisäksi pyrkimyksenä on lisätä palvelujentuottajien vastuuta suoraan asiakkaille ja asiakkaiden mahdollisuutta ohjata valinnoillaanpalvelutuotantoa. (Mitchell 2001, Savolainen 2004.) Markkinaperusteista palvelutuotantoa jayksityistä yritystoimintaa tukevissa kunnissa ovat palvelujen kustannukset paremmin hallinnassakuin muissa kunnissa (Suzuki 2001).Ruotsissa 2000-luvulla kilpailuun osallistuvien tarjousten määrät ovat vähentyneet, koskakunnat asettavat yhä tiukempia vaatimuksia yritysten suosituksille ja taloudelliselle vakaudelle,mikä on vaikeuttanut pienempien toimijoiden tuloa markkinoille. Yrityksillä on vaikeuksiatarjota vaaditulla hinta ja laatutasolla palveluja. Suurilla, monikansallisilla yrityksilläon enemmän pääomaa ja toimintakapasiteettia, mikä johtaa siihen, että pienet yritykset eivätpysty kilpailemaan. Myöskään voittoa tavoittelemattomat yritykset ja järjestöt (yhdistykset,säätiöt ja osuuskunnat) eivät pärjää kilpailussa. Tyypillistä on myös, että kilpailua ja vaihtoehtojaon enemmän suurissa kaupungeissa ja maaseudulle syntyy helposti yhden palveluntarjoajanmonopoli. (Savolainen 2004.) Myös Äärin (2005) Suur-Tukholman kotipalveluyritystentoimintamalleja koskevassa opinnäytetyössä tuli esille, että alueella alan markkinat ovatkehittyneet pisimmälle.Vaikka kuntien vastuuta palvelujen järjestämisestä 1990-luvulla on jatkuvasti lisätty, on lääkärijohtoinentoiminta kuitenkin selvästi maakäräjien järjestämisvastuulla. Kuntien tuottamistapalveluista on suurin osa sosiaalitoimeen painottuvia palveluja.3.2 Eri markkinaperusteisten tuotantomallien vertailua3.2.1 Tilaaja-tuottajamallitIso-Britannian terveydenhuoltojärjestelmää uudistettiin vuonna 1991 soveltamalla tilaajatuottajamalliaja ottamalla käyttöön näennäismarkkinat. Tällöin mm. sairaaloista muodostettiinliikelaitostyyppisiä yksiköitä, ja palvelujen ostajiksi tulivat alueelliset terveysviranomaisetsekä yleislääkärien tulosvastuulliset ryhmittymät. Arvioinneissa vuonna 1999 todettiin,