Paula Asikainen, Elina Järvenpää, Irene Enlund RUOTSIN JA ISO ...

11Maakäräjät vastaavat terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisestä, rahoittamisesta ja kilpailuttamisesta.Palveluiden tuottaminen perustuu tilaaja-tuottajamallin hyödyntämiseen. Palvelujatuottavat maakäräjien omat sairaalat, maakäräjien omistuksessa olevat sairaalat tai yksityisetpalveluiden tuottajat. Potilas voi valita myös muualta maasta hoitoa tai palvelua. Valtioon siirtänyt tehtäviä ja kustannusvastuuta maakäräjille, jotka puolestaan ovat siirtäneet tehtäviäkunnille (mm. vastuu vanhusten ja vammaisten pitkäaikaishoidosta, vammaisten apuvälineistä,kustannusvastuu somaattisesta pitkäaikaishoidosta, somaattisesta akuuttisairaanhoidostaja psykiatrisista jatkohoitopotilaista). Myös kotisairaanhoidon toteutuksesta maakäräjätja kunnat voivat sopia.Iso-Britannian terveydenhoitosektoria on melko vaikea määritellä tarkasti. Varsinaisen terveydenhoidonlisäksi siihen katsotaan kuuluvan myös lääkintävälineiden valmistus, bioteknologiaja informatiikka. Terveydenhuollon palvelutarjonnasta vastaa lähinnä julkinen sektorieli Kuningaskunnan kansallinen terveysjärjestelmä (National Health System, NHS), jokaon maailman suurin ja vanhin koko väestölle terveydenhoitopalveluita tarjoava organisaatio.NHS:n palvelut ovat useimmiten ilmaisia ja suurin osa terveydenhuoltohenkilökunnasta,lääkäreistä ja sairaaloista kuuluu siihen.Iso-Britanniassa NHS:n kokonaismenot olivat vuonna 1999 noin 52 miljardia puntaa. Vuosina2007/2008 kokonaismenojen odotetaan kasvavan 90,2 miljardiin puntaan. Strategisistaterveysviranomaisista (SHA) 28:lla on rooli ”strategisissa pääomamenoissa”, joiden kokonaissuuruuson 7,6 miljardia puntaa. NHS-trusteille ja primäärihoitotrusteille (PCT) allakoidaanbudjetista ns. operatiivista pääomaa noin miljardi puntaa. Lääkintäteknologian kehityson aiheuttanut noin kahden prosentin lisäyksen NHS:n vuosittaisten menojen kasvusta. Teknologinenkehitys tuo huomattavia haasteita palvelujen rahoittamiselle. Toisin kuin muuallapäin Eurooppaa Britannian hallinto on sitoutunut kasvattamaan NHS:n menoja tulevina vuosina.Iso-Britannian terveydenhuollosta 84 % rahoitetaan julkisin varoin, mikä on suurinosuus EU-maissa.Iso-Britanniassa julkisen sektorin velvollisuutena on järjestää kotona asumista tukevat sosiaalipalvelutja huolehtia tarvittavan laitoshoidon saamisesta. Kuntien velvollisuutena ei oletuottaa palveluja itse, vaan niiden pääasiallisena tehtävänä on palvelujen rahoittaminen sekähoidon suunnittelu ja koordinointi. Kunnilla on oikeus ottaa vanhuspalveluja tarvitsevientulot ja varallisuus huomioon päättäessään palvelujen järjestämisestä. Kunnat voivat myösperiä asiakasmaksuja palvelujen käyttäjiltä. Mikäli asiakkaan tulot eivät riitä palvelumaksuihin,hän voi joutua myymään omaisuuttaan rahoittaakseen palvelunsa. (Sosiaali- ja terveysministeriö2001.)2.4 RahoitusmallitIso-Britanniassa on veronmaksajien rahoittama julkinen palvelujärjestelmä, joka on tilivelvollinenhallituksen ministereille, jotka taas toimivat parlamentin alla. Terveysosasto (Departmentof Health) hoitaa suuret poliittiset linjat ja neuvottelee NHS:n rahoituksen tasoistaja allokoi resurssit NHS-viranomaisille ja auttaa ministereitä kokonaistavoitteiden saavuttamisessa.NHS:n johtajisto on kiinteä osa Terveysosastoa. Se auttaa ministereitä poliittisissakysymyksissä ja vastaa NHS:n johtamisesta. NHS:n johtajisto asettaa NHS:lle strategisenkehityksen ministerien hyväksymän politiikan mukaisesti ja varmistaa, että politiikka toteutetaanläpi koko organisaation. (Alasaarela 2003.) Jokainen kansalainen kuuluu tietyn yleis-