Paula Asikainen, Elina Järvenpää, Irene Enlund RUOTSIN JA ISO ...

10orientoitunut toiminta ei ole kuitenkaan pysyvää, sillä se elää muuttuvassa yhteiskunnassa jasen olemassaolo riippuu lopulta käytettävissä olevista resursseista. (Hyvinvointipalvelut –kilpailua ja valinnan vapautta 1995). Myös suomalaisen palvelujärjestelmän kriisi alkoi1990-luvun alussa kun taloudelliset resurssit palvelujen tuottamiseksi vähenivät kunnissa.Suomessa suurimmat kaupungit ovat tehostamassa ja uudistamassa tuotantorakennettaan jatilaaja-tuottajamalli yleistyy isoissa kaupungeissa ja selkiyttää vastuunjakoa. (Suomen yrittäjät2005).2.3 Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmien vertailuaRuotsin ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmät ovat yleisesti ottaen hyvin samanlaisia – verorahoitteisia,pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukaisia universaalisia järjestelmiä.Ruotsalaisella järjestelmällä, väliportaan hallinnon (maakäräjät) lisäksi, on kuitenkin omaterityispiirteensä. Yksi tällainen on asiakkaan valinnan vapaus, jota ruotsalaisessa järjestelmässäon kehitetty koko 1990-luvun ajan ja jota suomalaisessa järjestelmässä on alettu kehittäävasta 2000-luvulla.Ruotsissa on- väliportaan hallinto eli maakäräjät- yhteinen terveyden- ja sairaanhoitolaki- ei lakisääteistä lähetepakkoa- yksityinen ja julkinen terveydenhuolto integroitu- alueelliset tilaaja-tuottajamallit- laaja valinnanvapaus ja saatavuustakuu.Liukko ja Luukkonen (2002) kuvaavat toimittamassaan kirjassa ”Kuntien uusi rooli terveyspalvelujenjärjestäjinä ja hankkijoina” uudenlaisia julkisten palvelujen järjestämistapojaRuotsissa. Ruotsin sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä poikkeaa Suomen järjestelmästäsiinä, että julkishallinnon mallissa Ruotsissa on kaksi kuntatasoa: peruskunnat (289) ja laajempiyhteenliittymä, maakäräjät. Maakäräjät vastaavat sekä perusterveydenhuollosta ettäerikoissairaanhoidosta. (Vrt. Suomi, jossa sairaanhoitopiirit vastaavat erikoissairaanhoidostaja kunnat perusterveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista.) Maakäräjiä on 18 ja yliopistollisiasairaanhoitoalueita on kuusi. Sosiaali- ja terveydenhuollossa maakäräjät vastaavat terveydenhuollosta,hammashuollosta ja kunnat ns. peruspalveluista, mm. sosiaalipalveluista, päivähoidosta,palo- ja pelastustoimesta, asunnoista jne. Sosiaalipalvelulain (socialtjänstelagen)mukaan koko maan tasolla sosiaalihallitus (socialstyrelsen) ja paikallisella tasolla kunnansosiaalilautakunta (socialnämnden) ovat vastuussa sosiaalipalveluiden järjestämisestä. Yksityinentoiminta on luvanvaraista ja luvat myöntää lääninhallitus (länstyrelsen).Valtion ja maakäräjien sekä maakäräjien ja kuntien välistä työnjakoa on muutettu 1990-luvulla. Vuonna 1992 voimaan tulleella Ädel-uudistuksella kunnille annettiin vastuu vanhustenja vammaisten pitkäaikaishoidosta samoin kuin eräistä vammaisten apuvälineistä. Edelleenkunnille siirtyi lakisääteinen maksuvastuu somaattisesta pitkäaikaissairaanhoidosta sekäsomaattisen akuuttisairaanhoidon ja sittemmin myös psykiatrian valmiiksi hoidetuista potilaista.Lisäksi uudistus mahdollisti kotisairaanhoidon siirtämisen kunnan tehtäväksi, mikälimaakäräjät ja kunta niin sopivat. Uudistuksen tavoitteena oli lisätä vanhusten ja vammaistenvaikutusmahdollisuuksia lisäämällä valinnan vapautta, turvallisuutta ja toimintojen integrointia.Merkittävä osuus terveydenhuollon henkilöstöstä on nykyisin peruskuntien palveluksessa.