Kalle RuokolainenKuopion kaupunkimetsien arvotKuopio omistaa maata ja metsää varsin paljon,kolmanneksi eniten maamme kunnista. Noin 80prosenttia on rehevyydeltään vähintään mustikkatyyppiä,lehtoja tai lehtomaisia kankaita onpoikkeuksellisen paljon. Kaikkiaan metsää onnoin 8 500 hehtaaria ja maata yli 10 000 hehtaaria.Lakisääteisesti on suojeltu noin kuusi prosenttia,mikä vähentää metsien tuottoa, mutteikovin merkittävästi.Kuopio sai vuonna <strong>2000</strong> metsistään puunmyyntitulojavajaa miljoona euroa vuodessa.Luonto- ja virkistyspalvelujen tuottaminen maksaakaupungille vuosittain noin 0,11–0,17 miljoonaaeuroa. Näillä rahoilla pidetään ylläluontopolkuja, moottorikelkkareittejä, hoidetaanluonnonsuojelualueita, korjataan tonttipuita sekätehdään, ylläpidetään ja huolletaan virkistysrakenteita.Katetta metsätoimisto tuottaa kaupungillevuodesta riippuen noin 80 000:sta 170 000:eeneuroa. Työtä metsien käyttö tuo urakoitsijat mukaanlukien 15–20 ihmiselle, joista metsätoimistonväkeä on seitsemän henkilöä. Metsien lisäksitoimisto vastaa myös kaupungin kalavesien hoidoistaja käytöstä.Mutta kuinka laskea metsien virkistysarvo esimerkiksielinympäristön parantajana tai mielenvirkistäjänä? Kaupungin mailla risteilee runsaastimm. ulkoilureittejä, joista ei peritä maan vuokraa.Metsät ovat jokamiehen oikeuksien nojalla ilmaiseksikaikkien käytössä eikä millään ihmistenmaksuhalukkuutta selvittävillä tutkimuksilla voidamäärittää hintaa mielihyvälle, jonka kaupunkilainensaa samottuaan Puijon metsissä, katseltuaanlumisia kuusikoita tai hiihdettyään tuulisella säälläsuojaisassa metsässä.Karkeasti virkistysarvoa voidaan arvioidasuhteuttamalla se metsistä saataviin hakkuutuloihinja metsätoimiston vuosikatteeseen. Vajaanmiljoona euron vuotuiset hakkuutulot ovat vain11 euroa kuopiolaista kohti, metsätoimiston vuosikateyhdestä kahteen euroa. Kuopion metsäluontoonverrattaviin luontokohteisiin pääsystävoi joutua ulkomailla maksamaan jopa 20 euronluokkaa olevia pääsymaksuja.Jos metsästä saataville aineettomille hyödyillevoitaisiin antaa hinta, metsien virkistys-, suojajamaisema-arvo nousisi helposti hakkuutuloasuuremmaksi. Tällöin esimerkiksi kaupungin lähimetsienvoimakas hakkaaminen voisi laskennallisestituottaa tappiota, koska hakkuut – etenkinavohakkuut – katsotaan kyselytutkimuksissauseimmiten maisemallisesti haitallisiksi ja metsienvirkistysarvoa alentaviksi tekijöiksi. Tämänpäälle tulevat vielä suojeluarvojen menetykset janiistä yhteiskunnalle koituvat muut kustannukset.Suomen kunnat omistavat noin 400 000 hehtaariametsätalousmaata.Työttömyyden yleisen hoidon kannalta metsiensuojeluohjelmantoteuttaminen Etelä-Suomessa on sikäli helpompaa, ettäkorvaavat työpaikat ovat lähialueilla. Toisaalta metsäalan työttömätovat paljolti Oulu–Kuopio-linjan pohjoispuolella, muttatyöpaikat etelämpänä.Metsien suojelulla on myös myönteisiä työllisyysvaikutuksia.Matkailu on Pohjois-Suomen tärkeimpiä työllistäjiä, jaerityisesti Lapissa matkailun imago on sidoksissa erämaihin japoroihin (ks. laatikko luvussa 7, Poronhoidon ja metsätaloudenväliset ongelmat). Laajempi metsänsuojelun työllisyystarkastelumuuttaa tilannearviointia merkittävästi verrattuna vaikutustenarviointiin pelkässä metsätaloussektorissa, kuten seuraavassaesitetään.Metsänsuojelusta töitäLuonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämistyöryhmäluovutti helmikuussa 2002 mietintönsä ympäristöministeriölle(Ympäristöministeriö 2002a). Selvitys toteaa, ettävuonna <strong>2000</strong> Suomen luontomatkailun työllisyysvaikutus olinoin 32 000 henkilötyövuotta edustaen neljäsosaa koko matkailusta.Ala on voimakkaassa kasvussa; työryhmä arvioi, ettäoikein ja aktiivisesti kehitettynä luontomatkailu kykenee kaksinkertaistamaantyöpaikkavaikutuksensa 64 000:een jo vuoteen2010 mennessä. Tämä johtuu osittain alan työvoimavaltaisuudesta:10 miljoonan euron kysynnän lisäys palvelualoillalisää työpaikkoja keskimäärin 223:lla, kun keskimääräinen työllisyysvaikutusmetsäsektorissa on tällä hetkellä 138. Luontomatkailuunläheisesti liittyvällä hotelli- ja ravintoalalla vastaavaluku on peräti 375 (Metsäntutkimuslaitos 2001). Palvelusektorintyöpaikkoja ei myöskään juuri korvata koneilla.Luontomatkailu käsitettiin ministeriön mietinnössä hyvinlaajasti eikä sen työllisyysarvioita voi verrata suoraan metsäsektorintyöllistävyyteen. Oleellisinta luontomatkailu- ja metsäsektorintyöntekijäluvuissa on kehityksen suunta: jälkimmäinenlaskee vuosikymmenestä toiseen vaikka hakkuut lisääntyvät,kun taas luontomatkailun työllistävyys on voimakkaassa kasvussa.Yhteenlaskettunakin luontomatkailun, keräilytaloudenja porotalouden merkitys kansantaloudessa on toki paljon pienempikuin metsäsektorin, mutta matkailun työllistävyys onsuhteessa sen tulovaikutuksiin huomattavasti keskimääräistämerkittävämpää. Lisäksi luontomatkailun vaikutukset kohdistuvatusein syrjäisille ja taantuneille alueille (Sorsa 2003). Siirtyminenmetsäalalta palvelusektorille voi tosin olla ihmisillevaikeaa.Luontomatkailun työpaikat eivät synny itsestään eivätkämihin tahansa. Vaikka mökki-, marjastus- ja metsästysmatkat90
suuntautuvat Etelä-Suomessa pakostakin lähinnä talousmetsiin, näitä ei koeta kiinnostavinamatkailukohteina (Silvennoinen & Tyrväinen 2001). Suomalaiset ovat tästä tarkempia kuinesimerkiksi saksalaiset. Etelässä metsiensuojelualueet ovat kuitenkin parhaimmillaankinvain muutamien tuhansien hehtaarien suuruisia, mikä vaikeuttaa luontomatkailun kehittämistä.Lähes jokainen matkaa tekevä jättää lyhyellä päivämatkallakin vieraspaikkakunnankauppoihin tai muille palvelualoille hiukan rahaa, mutta ihmisten houkuttelu pidempiinkäynteihin edellyttää investointeja yöpymis- ja ohjelmapalveluihin. Nämä vaativat suuriakävijämääriä sekä houkuttelevia kohteita kuten isoja kansallispuistoja. Suuria, yli 10 000hehtaarin metsävaltaisia kansallispuistoja on Suomessa vain Lapissa, vaikka liki kolme suomalaisistaneljästä (72 prosenttia) haluaisi luontomatkailuun soveltuvaa luonnontilaistametsää alle 50 kilometrin päähän kodistaan (Suomen Gallup 2001; ks. laatikko luvussa 8–1,Suomalaisten mielipiteet metsiensuojelusta). Kansallispuistojen kävijämäärät ovat kaikkiallaSuomessa jatkuvasti nousseet (kuva 8.5).Näiden tietojen valossa metsiensuojelu voi olla julkistaloudellisesti kannattavaa ja aluepoliittisestijärkevää. Esimerkiksi Kuhmossa luontomatkailun osuus matkailun kokonaisvaikutuksistaon jo noin puolet, ja luontomatkailun välittömät bruttotulot ovat vain kymmenenprosenttia pienemmät kuin maatilatalouden tulot metsätalous mukaan luettuna(Rinne 1999).Nuuksion kansallispuisto pääkaupunkisedulla tuotti jo muutama vuosi perustamisensajälkeen enemmän työtä puistona kuin talouspuustona (Metsänsuojelun ja työllisyydenrahoitustoimikunnan mietintö 1996). Tällä hetkellä Nuuksion työllistävä vaikutus onMetsähallituksen tilastojen sekä puiston matkailuyritysten liikevaihdon perusteella 15–20henkilötyövuotta. Tämä on vähän huomioiden, että alueella käy vuosittain 120 000 ihmistä.Alueen palvelutasoa on tarkoitus kehittää, mutta se on edelleen vaatimaton verrattuna matkailukeskuksiinPohjois-Suomen kansallispuistojen tuntumassa. Nuuksion kansallispuistonpieni koko vaikeuttaa matkailun kehittämistä. Esimerkiksi Oulangan kansallispuistontyöllistävä vaikutus on kävijöiden jättämän matkailutulon perusteella noin 300 henkilötyövuotta.900 000Kävijämäärä – Number of visitors800 000700 000600 000500 000400 000300 000200 000100 0000Lähde: Metsähallitus, luonnonsuojelu1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 <strong>2000</strong> 2001Kuva 8.5. Metsähallituksen kansallispuistojen kävijämäärät 1992–2001.Figure 8.5. Visitor numbers (y-axis) to Finnish national parks in 1992–2001. National Parks in S Finlandgenerate relatively few jobs (though more than they would if logged), partly because small size limits theirtourist potential and the development of visitor facilities compared to larger parks.91