Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Kalle RuokolainenKuopion kaupunkimetsien arvotKuopio omistaa maata ja metsää varsin paljon,kolmanneksi eniten maamme kunnista. Noin 80prosenttia on rehevyydeltään vähintään mustikkatyyppiä,lehtoja tai lehtomaisia kankaita onpoikkeuksellisen paljon. Kaikkiaan metsää onnoin 8 500 hehtaaria ja maata yli 10 000 hehtaaria.Lakisääteisesti on suojeltu noin kuusi prosenttia,mikä vähentää metsien tuottoa, mutteikovin merkittävästi.Kuopio sai vuonna 2000 metsistään puunmyyntitulojavajaa miljoona euroa vuodessa.Luonto- ja virkistyspalvelujen tuottaminen maksaakaupungille vuosittain noin 0,11–0,17 miljoonaaeuroa. Näillä rahoilla pidetään ylläluontopolkuja, moottorikelkkareittejä, hoidetaanluonnonsuojelualueita, korjataan tonttipuita sekätehdään, ylläpidetään ja huolletaan virkistysrakenteita.Katetta metsätoimisto tuottaa kaupungillevuodesta riippuen noin 80 000:sta 170 000:eeneuroa. Työtä metsien käyttö tuo urakoitsijat mukaanlukien 15–20 ihmiselle, joista metsätoimistonväkeä on seitsemän henkilöä. Metsien lisäksitoimisto vastaa myös kaupungin kalavesien hoidoistaja käytöstä.Mutta kuinka laskea metsien virkistysarvo esimerkiksielinympäristön parantajana tai mielenvirkistäjänä? Kaupungin mailla risteilee runsaastimm. ulkoilureittejä, joista ei peritä maan vuokraa.Metsät ovat jokamiehen oikeuksien nojalla ilmaiseksikaikkien käytössä eikä millään ihmistenmaksuhalukkuutta selvittävillä tutkimuksilla voidamäärittää hintaa mielihyvälle, jonka kaupunkilainensaa samottuaan Puijon metsissä, katseltuaanlumisia kuusikoita tai hiihdettyään tuulisella säälläsuojaisassa metsässä.Karkeasti virkistysarvoa voidaan arvioidasuhteuttamalla se metsistä saataviin hakkuutuloihinja metsätoimiston vuosikatteeseen. Vajaanmiljoona euron vuotuiset hakkuutulot ovat vain11 euroa kuopiolaista kohti, metsätoimiston vuosikateyhdestä kahteen euroa. Kuopion metsäluontoonverrattaviin luontokohteisiin pääsystävoi joutua ulkomailla maksamaan jopa 20 euronluokkaa olevia pääsymaksuja.Jos metsästä saataville aineettomille hyödyillevoitaisiin antaa hinta, metsien virkistys-, suojajamaisema-arvo nousisi helposti hakkuutuloasuuremmaksi. Tällöin esimerkiksi kaupungin lähimetsienvoimakas hakkaaminen voisi laskennallisestituottaa tappiota, koska hakkuut – etenkinavohakkuut – katsotaan kyselytutkimuksissauseimmiten maisemallisesti haitallisiksi ja metsienvirkistysarvoa alentaviksi tekijöiksi. Tämänpäälle tulevat vielä suojeluarvojen menetykset janiistä yhteiskunnalle koituvat muut kustannukset.Suomen kunnat omistavat noin 400 000 hehtaariametsätalousmaata.Työttömyyden yleisen hoidon kannalta metsiensuojeluohjelmantoteuttaminen Etelä-Suomessa on sikäli helpompaa, ettäkorvaavat työpaikat ovat lähialueilla. Toisaalta metsäalan työttömätovat paljolti Oulu–Kuopio-linjan pohjoispuolella, muttatyöpaikat etelämpänä.Metsien suojelulla on myös myönteisiä työllisyysvaikutuksia.Matkailu on Pohjois-Suomen tärkeimpiä työllistäjiä, jaerityisesti Lapissa matkailun imago on sidoksissa erämaihin japoroihin (ks. laatikko luvussa 7, Poronhoidon ja metsätaloudenväliset ongelmat). Laajempi metsänsuojelun työllisyystarkastelumuuttaa tilannearviointia merkittävästi verrattuna vaikutustenarviointiin pelkässä metsätaloussektorissa, kuten seuraavassaesitetään.Metsänsuojelusta töitäLuonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämistyöryhmäluovutti helmikuussa 2002 mietintönsä ympäristöministeriölle(Ympäristöministeriö 2002a). Selvitys toteaa, ettävuonna 2000 Suomen luontomatkailun työllisyysvaikutus olinoin 32 000 henkilötyövuotta edustaen neljäsosaa koko matkailusta.Ala on voimakkaassa kasvussa; työryhmä arvioi, ettäoikein ja aktiivisesti kehitettynä luontomatkailu kykenee kaksinkertaistamaantyöpaikkavaikutuksensa 64 000:een jo vuoteen2010 mennessä. Tämä johtuu osittain alan työvoimavaltaisuudesta:10 miljoonan euron kysynnän lisäys palvelualoillalisää työpaikkoja keskimäärin 223:lla, kun keskimääräinen työllisyysvaikutusmetsäsektorissa on tällä hetkellä 138. Luontomatkailuunläheisesti liittyvällä hotelli- ja ravintoalalla vastaavaluku on peräti 375 (Metsäntutkimuslaitos 2001). Palvelusektorintyöpaikkoja ei myöskään juuri korvata koneilla.Luontomatkailu käsitettiin ministeriön mietinnössä hyvinlaajasti eikä sen työllisyysarvioita voi verrata suoraan metsäsektorintyöllistävyyteen. Oleellisinta luontomatkailu- ja metsäsektorintyöntekijäluvuissa on kehityksen suunta: jälkimmäinenlaskee vuosikymmenestä toiseen vaikka hakkuut lisääntyvät,kun taas luontomatkailun työllistävyys on voimakkaassa kasvussa.Yhteenlaskettunakin luontomatkailun, keräilytaloudenja porotalouden merkitys kansantaloudessa on toki paljon pienempikuin metsäsektorin, mutta matkailun työllistävyys onsuhteessa sen tulovaikutuksiin huomattavasti keskimääräistämerkittävämpää. Lisäksi luontomatkailun vaikutukset kohdistuvatusein syrjäisille ja taantuneille alueille (Sorsa 2003). Siirtyminenmetsäalalta palvelusektorille voi tosin olla ihmisillevaikeaa.Luontomatkailun työpaikat eivät synny itsestään eivätkämihin tahansa. Vaikka mökki-, marjastus- ja metsästysmatkat90