Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

laskevan noin 80 000:een vuonna 2010 (Työministeriö 2002). Työvoiman lasku on olluterityisen nopeaa metsätaloudessa, jossa 1970–2000 henkilötyövuodet laskivat 90 000:sta24 000:een (kuva 8.2).Metsäsektorin työvoiman määrä on laskenut nopeasti, vaikka niin hakkuut kuin metsäteollisuustuotantoovat lisääntyneet huomattavasti (kuva 8.2). Kolmessakymmenessävuodessa neljänneksellä kasvaneet hakkuut eivät ole kyenneet edes pitämään alan työpaikkojenmäärää ennallaan, päin vastoin työpaikkojen määrä on puolittunut. Samalla ajanjaksollametsätalouden työpaikat supistuivat peräti lähes neljännekseen. Alan nopea automatisoitumiskehityson korvannut metsä- ja tehdastyömiehet puunkorjuusta paperitelaan,ja nostaneet työn tuottavuutta työllisyyden kustannuksella. Samalla ajanjaksolla metsänsuojelualueitaperustettiin enimmäkseen Lappiin, sielläkin merkittävältä osin tuntureilleja vähäpuisille kitumaille. Ainoat merkittävästi metsämaata pois talouskäytöstä siirtäneetsuojeluohjelmat olivat Kansallispuistokomitean esitys sekä Pohjois-Suomen vanhojen metsiensuojeluohjelma.Mitkä ovat tässä teoksessa esitellyn metsiensuojeluohjelman työllisyysvaikutukset? Kysymyson mielekäs siltä osin kuin yhteiskunnan on varauduttava haittakorvauksiin ja toisaaltainvestointeihin suojelualueiden kunnissa, jotta metsänsuojelun positiiviset vaikutuksetsaadaan kunnolla hyödynnettyä. Puun hinta saattaa suojeluohjelman etenemisen myötähieman nousta, mikä lisää maaseudun tuloja.Luonnonsuojelujärjestöjen esittämällä metsiensuojeluohjelmalla on vain vähän paikallisiavaikutuksia metsäsektoriin ennen 2010-lukua, koska sitä ennen valtakunnallisistahakkuutavoitteista ei todennäköisesti tarvitse tinkiä (ks. edellinen luku). Tämän jälkeenjatkuva kestävä hakkuiden maksimitaso alkaa vähitellen laskea. Vaikutukset kohdistuvattodennäköisesti pääasiassa sahoihin sekä paperiteollisuuteen, sillä metsätalouden automaatioon edennyt jo hyvin pitkälle ja alalle on tarjolla metsänsuojelusta korvaavia työpaikkoja(ks. seuraava luku).Edellä arvioitiin, että esitetty suojeluohjelma vähentäisi hakkuumahdollisuuksia pitkälläaikavälillä 8–11 prosentilla. Tämä merkitsisi noin 5–7 miljoonan kuutiometrin vähennystäainespuun hakkuissa. Muuttamalla vähennys Metsätilastollisen vuosikirjan 2001 luvuinensin vientituloiksi ja niistä edelleen työpaikoiksi päädyttäisiin 5 000–7 000 työpaikan vähennykseen.Tässä arviossa on otettu huomioon työministeriön ennustama työn tehokkuudenkasvu vuoteen 2010 saakka. Luvut sisältävät kerrannaisvaikutukset metsäsektorinulkopuolella. Nämä pitkän aikavälin vaikutukset toteutuisivat useiden vuosikymmenienaikana, eli laskennallinen vuotuinen vähennys olisi 100–200 työpaikkaa.Suojelun todelliset vaikutukset työllisyyteen olisivat pienemmät. Metsäala kärsii jo nyttyövoimapulasta etenkin suorittavassa työssä, ja työvoimapulan ennustetaan tulevaisuudessavoimistuvan (Työministeriö 2002). Toiseksi laskelma perustuu niin sanottuihin ajallisestivälittömiin vaikutuksiin, jotka eivät ota huomioon kansantalouden sopeutumista. Kolmanneksisuojelulla on myös merkittäviä positiivisia työllisyysvaikutuksia (ks. seuraava jakso).Yhtään suojelun vuoksi menetettyä työpaikkaa ei kuitenkaan ole varaa ylenkatsoa.Yksittäisiä suuria hakkuukohteita on suojelualueiden perustamisen vuoksi poistunut, jasuojeluohjelmien vaikutukset ovat tyypillisesti kohdistuneet syrjäisille, muutenkin työttömyydenvaivaamille seuduille. Pienissä kylissä muutamankin työpaikan menetyksellä voiolla huomattavia vaikutuksia. Oleellista on, että kaikkia hyödyttävästä luonnonsuojelustaaiheutuvat kustannukset jaetaan yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti, ja haitat korvataanmahdollisimman tarkasti (ks. laatikko jaksossa 8–1, Sosiaalinen kestävyys ja metsien käyttö).89