Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Pitkän tähtäyksen vaikutukset hakkuukertymäänVoimassa olevan Kansallisen metsäohjelman (KMO) tavoitteena on ainespuun vuotuisenhakkuukertymän nostaminen 63–68 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2010 mennessä(Maa- ja metsätalousministeriö 1999; ks. kuva 8.2). KMO:n taustaraportti (Reunala ym.1999) tosin arvioi suurimmaksi kestäväksi jatkuvaksi tasaiseksi hakkuumahdollisuudeksitulevina vuosikymmeninä 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mutta kaikki metsänomistajateivät myy puutaan. Taustaraportissa oletettiin kaiken talousmetsämaan olevan lehtojalukuun ottamatta hakkuiden piirissä. Lehtoja on metsistämme runsaat kaksi prosenttia(Ympäristöministeriö 2000).Luonnonsuojelujärjestöjen metsiensuojeluohjelman pitkän tähtäyksen vaikutukset voiarvioida seuraavasti: ohjelma nostaisi lakisääteisesti tai Metsähallituksen omilla päätöksilläsuojellun metsämaan määrän 11 prosenttiin nykyisestä 4,1:stä (kuva 8.4). Hakkuiden kannaltalaskussa on huomioitava myös avainbiotooppien määrän kasvattaminen.Esitetty suojeluhanke yhdessä avainbiotooppien määrän ja koon lisäämisen kanssasiirtäisi vuoteen 2020 mennessä Suomen talouskäytössä olevasta noin 19 miljoonan hehtaarinmetsämaasta hakkuiden ulkopuolelle 8–9 prosenttia. Pitkän aikavälin hakkuumahdollisuuksienvoidaan karkeasti olettaa alenevan saman verran tai hiukan enemmän.Metsänsuojelun ja työllisyyden rahoitustoimikunnan mietinnössä (1996) Metsäntutkimuslaitoksenasiantuntijat laskivat vastaavan kokoisen metsäsuojeluohjelman vaikutuksia(10 prosenttia metsämaasta suojellaan +2,5 prosenttia avainbiotooppeina). Vuoden 2010hakkuumahdollisuuksiksi suojelun jälkeen arvioitiin 67 milj. kuutiometriä, eli nyt voimassaolevan Kansallisen metsäohjelman ylintä tavoitetta lähentelevä määrä (kuva 8.2). Pitkäntähtäyksen (50 vuotta) hakkuualenemaksi arvioitiin 11 prosenttia verrattuna tilanteeseen,jossa ei toteutettaisi suojeluohjelmaa eikä avainbiotooppisäästöjä. Tätä voidaan pitää ylärajanamyös tässä esitetyn metsänsuojeluohjelman aiheuttamalle hakkuualenemalle.Talousmetsämaan supistuessa asteittain yhteensä 8–11 prosenttia suurin kestävä hakkuumääräalenisi 70 miljoonasta kuutiometristä 62–65 miljoonaan kuutiometriin (kuva8.2). Kuten Metsäntutkimuslaitoskin omassa tutkimuksessaan toteaa, tämä tapahtuisi kuitenkinasteittain usean vuosikymmenen kuluessa, sillä vain osa suojeltavasta metsämaastaon suojeluhetkellä päätehakkuukypsää. Metsäteollisuudelle jää näin sopeutumisaikaa jamahdollisuus suunnitella investointinsa oikein suhteessa hakkuumahdollisuuksiin. Puutasaadaan myös suojelualueilta pitkään vuoden 2020 jälkeenkin: esimerkiksi Liesjärven Natura-alueenennallistamistoimet (= alueen palauttaminen metsätalouskäytöstä lähemmäksiluonnontilaa) 1997–2003 tuotti liki yhtä paljon puuta kuin jos maa olisi ollut normaalissatalouskäytössä (Virolainen 2002).Hakkuumahdollisuuksien lopullinen alenema riippuu esimerkiksi siitä, kuinka tarkastisuojelualueiden ulkopuolelle jäävä metsämaa saadaan hakkuiden piiriin sekä uusien metsiensuojelualueidensijainnista suhteessa alueiden puustoisuuteen ja puulajeihin. Asiantarkempi tutkiminen suojeluohjelman laadinnan yhteydessä on tärkeää.8–4 Metsäsektorin työllisyysMetsäsektori oli ennen varsin työvoimavaltainen. Metsistä saivat elantonsa metsätyömiehetja hevosajurit, jokien varsilla uittomiehet, tehtailla ja puusepänpajoissa moninainen ammattimiestenjoukko. Vielä 1970 Suomen metsäsektori työllisti 206 000 henkeä, vuonna 2000enää 96 000 (Metsäntutkimuslaitos 2001, kuva 8.2). Alan työvoiman ennustetaan edelleen88