Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

silti selvästi alle metsätaloussektorin valtiolta vuosittain saaman tuen, tällä hetkellä noin220 miljoonaa euroa (ks. luku 8–7).8–3 Metsiensuojeluohjelman vaikutukset teollisuuden puuhuoltoonHuomattava osa luonnonsuojelujärjestöjen Etelä-Suomessa suojeltaviksi esittämistä metsistäolisivat nuoria tai korkeintaan varttuneita metsiä. Nämä metsät ovat kuitenkin vähitellenennallistettavissa luonnonsuojelun kannalta merkityksellisiksi – erityisesti, jos ne sijaitsevatvanhojen tai luonnontilaisen kaltaisten metsien läheisyydessä. Tämä on myös ainoavaihtoehto kasvattaa metsänsuojeluverkostomme sellaiseksi, että saavutamme ekologisestikestävän suojelutason ja vältymme metsälajien laajalta sukupuuttoaallolta (ks. luku 3).Teollisuuden puuhuollon kannalta metsiensuojeluohjelman vaikutuksia pitää tarkastellasekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin vaikutuksen ratkaisee, miten hyvinsuojelun piiriin tuleva puumäärä voidaan korvata lisäämällä hakkuita toisaalla. Pidemmänaikavälin hakkuutavoitteita ajatellen tarvitaan myös arvio siitä, miten paljon esitetty metsänsuojeluohjelmalopulta alentaa suurinta kestävää hakkuumahdollisuutta.Lyhyen tähtäyksen vaikutukset hakkuukertymäänLuonnonsuojelujärjestöjen esittämä metsiensuojeluohjelma jakaantuu tasaisesti koko Suomeenajanjaksolla 2003–2010. Vuoden 2010 jälkeen ohjelma keskittyy Etelä-Suomeen. Etelä-Suomen talousmetsistä noin 13 prosenttia eli kaksi miljoonaa hehtaaria on keskimäärin 100vuoden ikäisiä tai vanhempia (Metsäntutkimuslaitos 2001), toisin sanoen alueella on edelleenkohtalainen päätehakkuuikäisten talousmetsien reservi. Reserviä on tasaisesti kaikissamaanomistajaryhmissä. Kaikkiaan se ylittää 13-kertaisesti nykyisen vuosittaisen päätehakkuualan.Osa päätehakkuureservistä sisältää suojelun kannalta kiinnostavia kohteita, koska monetuhanalaislajit vaativat asuinpaikakseen erilaisia vanhojen metsien elinympäristöjä. Luonnonmetsienpuutteessa näitä saa nopeimmin ennallistettua vanhoista talousmetsistä –erityisesti, jos ne sijaitsevat luonnontilaisempien alueiden läheisyydessä. Toisaalta päätehakkuureservimuodostaa puskurin, jonka turvin on mahdollista toteuttaa asteittain laajamittainenkinsuojeluohjelma vaarantamatta metsäteollisuuden puuhuoltoa.Vaikka jopa kolmasosa eli 170 000 hehtaaria Etelä-Suomen vuonna 2010 mennessäsuojeltavasta tai avainbiotooppeina säilytettävästä runsaasta 500 000 hehtaarista olisi josuojeluhetkellä päätehakkuuiässä, olisi tämä vain alle kymmenesosa päätehakkuureservistä.Tämän osan suojelu ei aiheuttane vaikeuksia, jos ostokorvauksiin on käytettävissä riittävästivaroja. Edes Kansallisen metsäohjelman hakkuutavoitteista ei välttämättä tarvitse tinkiäennen vuotta 2010, sillä myöskään harvennushakkuupuusta ei ole pulaa (Maa- ja metsätalousministeriö1999).Paikoin Etelä-Suomessa luonnonsuojelujärjestöjen metsiensuojeluohjelma voi kuitenkinaiheuttaa paikallista puupulaa sahoille. Erityisesti maan länsi- ja keskiosissa tukintuonti idästä ei välttämättä ole kannattavaa, vaan puut tulevat sahoille pääasiassa lähialueilta50–70 kilometrin päästä (Jukka-Pekka Ranta, Suomen Sahat ry, henk. koht. tiedonanto).Mahdolliset ongelmaseudut tulisi selvittää metsiensuojeluohjelman suunnittelun yhteydessä,jotta haitat sahoille voidaan minimoida.87