Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Marcus WalshSuomalaisten metsäpäätökset vaikuttavat ulkomaillaSuomi on metsäntutkimuksen ja -käytön suurvalta, jonka linjauksetheijastuvat kansainvälisiin metsäpäätöksiin ja -politiikkaan.Vaikuttamme monella rintamalla: yksinomaan Suomessatuotamme noin 12 prosenttia maailman vientipaperista ja -kartongista.Jaakko Pöyry Oy puolestaan on eräs maailman suurimmistametsäteollisuusalan konsulttiyhtiöistä. Suomen vuoden2000 kehitysavusta tuettiin puolestaan kehitysmaiden metsätaloushankkeitamelkein 18 miljoonalla eurolla (Metsäntutkimuslaitos2001). Suomalaisten metsäammattilaisten käsityshyvästä metsänhoidosta ja oikeasta metsänsuojelun tasosta välittyvätnäiden ja usean muun metsäsektorin ympärille ryhmittyneensuurorganisaation kautta kaikkialle maailmaan.Suomen kansainvälinen aktiivisuus metsäasioissa tekeemaamme metsäluonnon monimuotoisuuden jatkuvasta alamäestämaailmanlaajuisen ongelman. Tutkijat, järjestöt ja kansalaisetovat vedonneet niin teollisuus- kuin kehitysmaihinkinyhden puulajin istutusmetsiin perustuvan metsätalouden korvaamiseksimetsien luontaista kasvua paremmin jäljittelevällämetsänhoidolla. Myös riittävän laaja-alaisia suojelualueita tarvittaisiinpaljon lisää. Suomi on kuitenkin suojellut kasvullisestametsämaastaan vain noin neljä prosenttia, eniten Lapin puuntuottoarvoltaanvaatimattomilla lakimailla. On mahdotontaedellyttää miltään valtiolta metsien hyötykäytön ja riittävänsuojelun tasapainoa, jos se ei onnistu Suomen kaltaisessa korkeatasoisenmetsän- ja ekologian tutkimuksen maassa. Suomenmetsälainsäädännön paraneminen sekä viime vuosien myönteinenkehitys talousmetsien hoidossa eivät ole riittäviä metsäeliöstönlajirikkauden turvaamiseksi (ks. esim. Ympäristöministeriö2000, WWF 2002). Tarvitaan uusia pinta-alaltaan yhtenäisiäja riittävän suuria suojelualueita. Vaikka ongelma on olluttiedossa jo varsin pitkään, Suomen viralliset tiedotteet metsiemmesuojelusta eivät mainitse asiasta (ks. esim. Valtioneuvosto2002).Suomen metsänsuojelutilannetta puolustellaan usein sillä,että menestymme hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Tilastojatosin kaunistellaan: Euroopan maiden metsiensuojelutilastoissaSuomen osalta on ilmoitettu tiukasti suojelluiksi silloiset 6,6prosenttia metsistä, vaikka luku sisälsi myös kaikki kitumaat(oikein on tällä hetkellä 4,1 prosenttia (Maa- ja metsätalousministeriö2002); julkaisun ilmestymishetkellä luku oli 3,6). Ruotsinja Norjan osalta samassa tilastossa on vain kasvullinen metsämaa(Parviainen ym. 1998). Valtiolliset ja metsäteolliset raporttimmeharvemmin myöskään mainitsevat suurimman osansuojelluista metsistämme sijaitsevan Pohjois-Lapissa tai ettätalousmetsiemme avainbiotooppien keskikoko on reilusti allehehtaarin. On kuitenkin totta, että monet Euroopan maat ovatsuojelleet metsiään Suomea heikommin. Ekologisessa mielessäasiassa on kuitenkin kovin vaikea nähdä suurta hurraamisenaihetta, sillä se merkitsee vain metsiemme lajikadon etenevänkenties hiukan hitaammin kuin muualla.Kotimaan metsänhakkuita on myös puolusteltu sillä, ettämetsien lisäsuojelu Suomessa saattaa johtaa suurempiin hakkuisiinlähialueillamme Baltiassa ja Venäjällä, missä metsien luontoarvotovat toistaiseksi säilyneet melko hyvin. Allekirjoittamallans. Rion monimuotoisuuden suojelua koskevan sopimuksenSuomi on kuitenkin sitoutunut säilyttämään oman luonnonmonimuotoisuutensa vähintään 90-luvun tasolla. Meidän tulisipikemminkin auttaa lähialueitamme säilyttämään riittävästi alkuperäistämetsäluontoaan.Myös Euroopassa Suomi voisi olla aktiivisempi metsiensuojelussa.Erään arvion mukaan pelkästään 1999 EU:hun tuotiinlaittomasti hakattua puuta 1,5 miljardin euron arvosta (Haugen2002). Eurooppalaiset pankkien ja muiden yhtiöiden merkittäväepäsuora rooli sijoittajina eräiden trooppisten sademetsien häviämisessäon hyvin dokumentoitu (Maan ystävät 2002, Grimmett2002). Esimerkiksi UPM-Kymmenen Changshun paperitehdasKiinassa osti 2000-luvun alkuun saakka sellunsa IndonesialaiseltaAPRIL-yhtiöltä, joka puolestaan on Sumatran saarensademetsien suurin yksittäinen hävittäjä. Maailmanpankki onarvioinut, että nykyisellä hakkuuvauhdilla eläimistöltään poikkeuksellisenrikkaan Sumatran alankosademetsät häviävät täysinv. 2005 mennessä. Alueen ehkä kuuluisimman eläimen,orangin, arvioidaan selviävän enintään vuoteen 2010, jolloinviereisen Kalimantanin luonnonmetsät on myös hakattu jamuutettu akasia- tai öljypalmuplantaaseiksi. (Maan ystävät2002, Grimmett 2002).UPM Kymmene on ilmoittanut lopettavansa sellun ostamisenAPRIL:ltä, muttei ole eritellyt korvaavaa raaka-aineenlähdettään. Jos suuret kansainväliset metsäyhtiöt jatkavat voittojensamaksimointia kiinnittämättä huomiota puuntoimittajiensaympäristövaikutuksiin, maailman luonnonmetsille ei oletoivoa. Myös kuluttajien ja suurten paperinostajien kuten tukkuliikkeidenja lehtitalojen tulisi vaatia paperinvalmistajilta paperinraaka-ainelähteen tarkkaa erittelyä. Juhlalliset vakuutuksetekologisesta kestävyydestä eivät vielä pidä yhtä maastokäyntientulosten kanssa.(Karppinen 2000, Tapio 2001). Luonnonarvometsien mahdollisten hakkuumenetyksienaiheuttamaa taloudellisten korvausten tarvetta ei ole tässä arvioitu.Vuosittaiset kustannuksetKaikkiaan vuosina 2003–2020 uusia metsänsuojelualueita sekä metsälain mukaisia avainbiotooppejatulisi edellisen perusteella aluksi noin 105 000 hehtaaria ja vuoden 2010 jälkeennoin 90 000 hehtaaria vuodessa. Tehdyin hintaoletuksin näiden metsien hankintamenotolisivat noin 96 miljoonaa euroa vuodessa 2003–2010 sekä 134 milj. euroa vuodessa2011–2020. Vaikka Metsähallituksen tulot samanaikaisesti laskevat, kokonaismenot jäisivät86