Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Suomalaisten mielipiteet metsien suojelustaSyyskuussa 2001 Suomen Gallup selvitti suomalaisten asenteitaEtelä-Suomen metsien lisäsuojeluun. Otoskoko oli 1510edustaen Suomen 15 vuotta täyttänyttä väestöä lukuun ottamattaAhvenanmaata. Virhemarginaali oli ±2.3 prosenttia.Osoittautui, että metsien lisäsuojelulla on kansalaistenlaaja tuki: vastaajista 86 prosenttia halusi lisätä metsiensuojelua14 prosentin pitäessä nykyistä tasoa sopivana (ks. kuva).Keskimäärin sopivaksi katsottu suojelumetsien määrä vastaa5 – 10 prosentin metsänsuojeluastetta (eniten kannatusta saanutyksittäinen suojeluprosentti oli 5, mutta kaikkien vastanneidenkeskiarvo oli 11,1 prosenttia). Tärkeysjärjestyksessäsuurimman metsänsuojeluvastuun kantavat vastaajien mielestävaltio, sitten kunnat ja muut yhteisöt sekä kolmantenametsäalan yhtiöt.Kansalaisten huoli metsiensuojelun tasosta tulee esillemyös metsätaloussektorin omissa kyselyissä. Joulukuussa2001 Suomen metsäyhdistyksen tilaustutkimuksessa kerrottiin,että enemmistö suomalaisista pitää nykyistä metsiensuojelutasoa”sopivana” (Taloustutkimus Oy 2001). Samallakävi kuitenkin ilmi, että puolet haastatelluista luulee Suomenmetsistä suojellun 10 prosenttia tai enemmän (myös kokootannan keskiarvo oli 10 prosenttia). Toisin sanoen, kutenSuomen Gallupinkin selvityksessä, 10 prosentin metsiensuojeluntasoa pidetään Suomessa varsin yleisesti sopivana.Ihmiset näyttävät siis ymmärtävän metsien ekologisensuojelutarpeen hyvin. Kuitenkin, vaikka luonnontilaisia metsiäpidetään paljon talousmetsiä kiinnostavimpina matkakohteina(Silvennoinen & Tyrväinen 2000), lähimetsiltäänvastaajien osuus %20185 % = moodi ja mediaani16Suomalaisista 86 % haluaa lisätä suojelua1412Nykyinen suojelutaso (1,1%) sopiva108keskiarvo 11,1 %14% 86 % haluaa lisää suojelua64205 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100prosenttia metsäalasta1,1 % nykyinen suojelutasoTärkeäksi suojeluperusteeksi osoittautui myös metsienmerkitys virkistyskäytölle. Lähes puolet vastaajista toivoiluonnontilaisia metsiä alle kymmenen kilometrin etäisyydelleasuinpaikastaan ja 72 prosenttia alle 50 kilometrin päähän.Viimeksi mainittu seikka osoittaa, että uusilla suurilla metsänsuojelualueillakuten kansallispuistoilla olisi Etelä-Suomessasuuri matkailullinen merkitys. Tähän viittaa myös pääkaupunkiseudunainoan kansallispuiston, 1994 perustetunNuuksion valtava suosio: puistossa kävi vuonna 2000 noin100 000 henkeä ja kävijämäärä kasvaa yhä.monet ihmiset toivovat hoidetumpia alueita (Tyrväinen ym.2002). Maisema-arvostukset olivat sidoksissa henkilön taustoihin– miehet, nuoret ja korkeammin kouluttautuneet arvostavatmuita enemmän luonnontilaisuutta ja lahopuita.Toisaalta kaikkein vähiten pidettiin metsänäkymistä, joissametsänhoidon kautta syntyvät avohakkuut, taimikot ja vesakoituminenvaikuttivat näkyvyyteen ja kulkukelpoisuuteen.arvion maan metsiensuojelun tarpeesta (Angelstam & Andersson 1997) ja päätti sen jälkeensuojella 900 000 hehtaaria metsämaata.Suomessa luonnontieteellisen metsiensuojeluohjelman toteuttaminen on riippuvaistasuurten yhteisöjen ja valtion metsistä. Valtionmetsää voi rauhoittaa korvauksetta, yksityismetsistätaas on maksettava asianmukainen korvaus. Valtion jälkeen tärkein metsänsuojeluohjelmankohderyhmä ovat yhtiöt sekä eri yhteisöt kuten kunnat ja seurakunnat, joilla onhuomattavan laajoja metsäalueita. Kaikkiaan valtio ja eri yhteisöt hallitsevat noin 63 prosenttiaPohjois-Suomen (= Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan) sekä noin neljänneksenEtelä-Suomen metsistä. Valtion osuudet yksin ovat vastaavasti 46 ja 7,4 prosenttia.81