Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

jelupinta-alan lisäämiselle. Ekologisesti perustellun suojelutarpeenja puun lisääntyvän teollisuuskäytön välillä on syveneväristiriita. Hakkuita luonnontilaisissa metsissä sekä ennallistamiseensoveltuvissa talousmetsissä on vääjäämättä vähennettävä,jos metsäeliöstön monimuotoisuus aiotaan turvata edes nykytasolla.Laskeeko laajamittainen ekologisesti suunniteltu metsänsuojeluohjelmahyvinvointiamme? Haluavatko kansalaiset lisäämetsiensuojelua? Tämän kaltaiset kysymykset ovat yhteiskunnallisestiavainasemassa päätettäessä tulevien metsänsuojeluohjelmienlaajuudesta. Yleisessä keskustelussa ne nousevat useinsuuremman huomion kohteiksi kuin metsiensuojelun biologisetperustelut.8–1 Suomalaisten asenteet metsiensuojelua kohtaan ovatmyönteisiäVanhat runomme todistavat, että Suomen kansa eli tämäntapaisissaherkissä suhteissa metsän puihin. Mutta viimeisten kuuden-,seitsemänkymmenen vuoden kuluessa on kansamme sielunelämässätämä luonnonrunous melkein tyystin hävinnyt – kiitos tukkiyhtiöidenherättämän rahanhimon.– Akseli Gallén-Kallela muistelmissaan vuonna 1924(Gallén-Kallela-Sirén 2001)Akseli Gallén-Kallelan Kullervo (kuva 8.1) seisoo luonnontilaisessametsässä, jollaista Kalevalan kansalle ei enää juurikaanole tarjolla. Hakkaamalla ikimetsämme olemme kirjaimellisestimuuttaneet kansallismaisemamme selluksi. Lähes kaikki jäljelläolevat ”Kalevala-metsät” sijaitsevat rajan takana Karjalassa, eikäpuun Suomeen tuonnin raju kasvu Neuvostoliiton hajoamisenjälkeen (kuva 8.2) lupaa näillekään alueille suojattua tulevaisuutta.Suomen metsämaasta on tiukasti suojeltu vasta 4,1 prosenttia, josta suuri osa sijaitseePohjois-Lapin karuimmissa metsissä (kuva 5.8; Maa- ja metsätalousministeriö 2002). Oulunläänin eteläpuolella metsää on keskimäärin suojeltu vain runsas yksi prosentti. Laajassahaastattelututkimuksessa syksyllä 2001 (Suomen Gallup 2001) valtaosa eli 86 prosenttiasuomalaisista halusi suojella lisää metsiä (ks. tässä jaksossa laatikko Suomalaisten mielipiteetmetsien suojelusta). Keskimäärin sopivaksi katsottu suojelumetsien määrä vastaa5–10 prosentin metsiensuojeluastetta. Tämä ei ole hämmästyttävää, sillä esimerkiksi noinviidennes 15–74 vuotiaista suomalaisista käy kansallispuistossa kerran vuodessa tai useammin(Huhtala ym. 2001). Noin kaksi kolmasosaa kansalaisista on lisäksi valmis maksamaanvuosittain metsien suojelusta sekä virkistyskäyttöpalveluista keskimäärin 18,5 euroa ja ylipuolet vähintään kahdeksan euroa (Huhtala ym. 2001). Liki puolet suomalaisista toivoimahdollisimman luonnontilaista metsää alle 10 kilometrin päähän kodistaan ja kolme nel-Kuva 8.1: Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous(1899). Suomalainen kansallisromanttinen taide sijoittuuusein vanhoihin tai luonnonmukaisesti kasvaneisiinmetsiin, joita siihen aikaan oli vielä paljon. Vastaaviayksityiskohtia näkyy mm. Fanny Churbergin, Pekka Halosen,Werner Holmbergin sekä Victor Westerholminteoksissa.Figure 8.1. Paintings from the national romantic periodof Finnish art, such as here The Curse of Kullervo byAkseli Gallen-Kallela (1899), are often set in old ornaturally generated forests. Such forests were still commonat the time. Similar details can be seen in e.g. thepaintings of Fanny Churberg, Pekka Halonen, WernerHolmberg and Victor Westerholm.ATENEUMIN TAIDEMUSEO/ANTELLIN KOKOELMAT – KUVA: KUVATAITEEN KESKUSARKISTO / HANNU AALTONEN79