Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

TiivistelmäEkologinen arvio Suomen metsien suojelutarpeestaIlkka HanskiSuomen metsistä on jo hävinnyt yli 100 eliölajia ja metsien sukupuuttovelka on suuruusluokaltaan1 000 lajia. Tämä tarkoittaa, että 1 000 lajia häviää ennemmin tai myöhemmin,mikäli luonnontilaisen kaltaisten metsien määrä ei olennaisesti kasva lähitulevaisuudessa.Merkittävin syy metsälajien uhanalaisuuteen on lahopuun niukkuus ja luontaisestimonimuotoisimpien metsätyyppien kuten lehtojen ja vanhojen kuusikoiden häviäminentai köyhtyminen intensiivisen metsätalouden seurauksena. Lahopuuta on niin vähän, jahyvin pienialaisiksi rajattuja avainbiotooppeja on niin harvassa, että uhanalaisten lajienesiintymisen kynnysarvo ei ylity.Sukupuuttovelan lyhentäminen ilman sukupuuttoja edellyttää, että metsien tila koheneeyli uhanalaisten lajien esiintymisen kynnysarvon. Lahopuulajien osalta tämä merkitseesitä, että lahopuun määrä metsikkötasolla tulee olla suuruusluokkaa 50 m 3 /ha (tai vähänalhaisempi, 20–30 m 3 /ha, jos tämä olisi keskimääräinen määrä laajoilla alueilla). Tähäntavoitteeseen ei päästä kaikissa talousmetsissä, mistä syystä lahopuun lisäys on syytä keskittääosalle metsämaata. Muissakin talousmetsissä on syytä nostaa lahopuun määrää nykyistensuositusten mukaisesti, mikä edistää vielä yleisten lajien säilymistä yleisinä.Etelä-Suomen metsistä on tällä hetkellä alle yksi prosentti luonnontilaisen kaltaista metsää.Tut ki mus tu lok set vahvistavat sitä suojelubiologisen teorian ennustetta, jonka mukaanlajien uhanalaistuminen kiihtyy ja lajeja alkaa hävitä, kun luonnontilaisen kaltaisen metsänpinta-ala jää alle 10–20 prosenttia metsämaan pinta-alasta. Varovaisuusperiaatteen mukaansuojelutavoite tulisi asettaa 20 prosenttiin, mutta 10 prosentin tavoite on hyväksyttävä, jossuojeltavat ja tarpeen mukaan ennallistettavat metsäalueet valitaan huolellisesti, niin ettäne edustavat eri metsätyyppejä monipuolisesti ja muodostavat toimivan suojelualueidenverkoston. Talousmetsissä tapahtuva monimuotoisuuden suojelu vähentää yhä uusien lajientodennäköisyyttä ajautua uhanalaisten lajien joukkoon, ja siten talousmetsien pehmeämpikäsittely edistää suojelun kokonaistavoitteiden saavuttamista.Kansallinen metsäohjelma ja MetsoSini Harkki ja Tapani VeistolaVuonna 1999 valtioneuvosto hyväksyi Kansallisen metsäohjelman ohjaamaan Suomen metsäpolitiikkaavuosina 2000–2010. Ohjelma kannustaa huomattaviin lisäyksiin hakkuissa6