Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Outi JääsköPoronhoidon ja metsätalouden väliset ongelmat, ratkaisuehdotuksiaPoronhoito perustuu luonnonlaitumiin ja on tärkeinsaamelaiskulttuuria tukeva elinkeinoLuonnonlaitumet ovat poronhoidon perusta, ja erityisesti talvilaitumetovat kriittinen tekijä poron selviämisessä. Poronhoitolaissaon säädetty, että pohjoisella poronhoitoalueella valtionmaata ei saa käyttää siten, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaaporonhoidolle ja että paliskunnan kanssa on neuvoteltava valtionmaita koskevia, poronhoitoon olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitäsuunniteltaessa. Lisäksi Suomen kansallisen metsäsertifiointijärjestelmän(FFCS) kriteerissä nro 37 vaaditaan sovittamaanyhteen metsätalouden toimenpiteet ja porotalouden harjoittaminenvaltion metsäalueilla paikallisen yhteistyön avulla.Porotalous on saamelaiskulttuuria tukeva elinkeino ja sitenyksi saamelaiskulttuurin ilmenemisen muoto. Poronhoitolain lisäksisen harjoittaminen on turvattu monin kansallisin ja kansainvälisinsäädöksin, sopimuksin ja päätöksin. Tällaisia säädöksiäovat mm. Suomen perustuslaki, asetus Metsähallituksesta jaEU-sopimuksen liittymisehtojen saamelaisia koskeva lisäpöytäkirjaN:o 3. Periaatteessa kaiken pitäisi siis olla kunnossa poronhoidonja valtion metsätalouden välillä, mutta todellisuus ontoinen.Metsiä suojellaan ja poroja pakkovähennetään ekologisinperusteinYlä-Lapin osalta maa- ja metsätalousministeriön alainen Metsähallituson esittänyt, että muuta maata korkeampi metsien suojeluprosentti(noin puolet metsämaasta) turvaa poronhoidolleriittävät laitumet. Kuitenkin esimerkiksi Muddusjärven paliskunnantalvilaitumet on käytännössä kokonaisuudessaan määriteltymetsätalousalueeksi. Muotkatunturin paliskunnassa kaksi kolmasosaatalvilaidunalueesta on Lemmenjoen kansallispuistossa,mutta valtion metsätaloustoiminnan piirissä olevat metsät ovatporojen laidunkierron näkökulmasta avainalueita, eivätkä suojellutmetsät korvaa näiden metsien merkitystä. Suojelualueita eisiis ole perustettu porotalouden tarpeiden perusteella.Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen tuottamien laiduninventointienperusteella ministeriö määrittelee kullekin paliskunnallesuurimmat sallitut poroluvut kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.Jos talvilaidunten (erityisesti jäkälälaidunten) tilan todetaan heikentyneen,se johtaa yleensä poroluvun laskemiseen eli poronhoitajientulojen alenemiseen. Samoin kustannuksia aiheuttaamuun maankäytön vuoksi menetettyjä talvilaitumia korvaavaporojen ruokinta, joka on varsinkin etelämpänä yleistynyt. Pohjoisissapaliskunnissa ruokintaa käytetään edelleen lähinnä porojenohjaukseen ja vaikeimpien aikojen lisäravintona.Laitumia hävitetään pala palaltaKun yksittäisen maankäyttöhankkeen vaikutuksia poronhoitoonpunnitaan, kunnan, metsähallinnon, kauppa- ja teollisuusministeriönsekä muut mukana olevat viranomaiset toteavat, ettei siitäole huomattavaa haittaa, ja hanke toteutetaan. Missään ei ole koskaantarkasteltu kaikkien toimenpiteiden yhteisvaikutusta. Merkittävinporolaitumiin vaikuttava tekijä on metsätalous. Porojentärkeimpien talviravintokasvien, lupon ja poronjäkälän, esiintyminenon sidoksissa metsikön ikään ja metsänkäsittelyyn. Kerranmetsätalouskäyttöön otettu alue ei enää palaudu vastaavaan laidunkäyttöönkuin se luonnontilaisena oli. Metsätalous on tulossaviimeisille luppomaille, ennestään hakkaamattomille metsäalueille,jotka ovat elintärkeitä porotaloudelle. Laidunten huonontuminenaiheuttaa poronhoidolle alentuvien tulojen lisäksi kasvaviamenoja. Kaikki lisääntyneet kustannukset koituvat poronomistajienmaksettavaksi, koska niitä ei käytännössä saa siirrettyäporonlihan hintaan.Metsätaloustoimenpiteistä keskustellaan paliskunnan kanssapuitteissa, joissa ei ole mahdollista puuttua maankäytöllisiin perusratkaisuihin.Päätökset hakkuiden ja tienrakentamisen toteuttamisestaon jo etukäteen asetettu poronhoidon ja Metsähallituksen”neuvotteluiden” lähtökohdaksi, jolloin poronhoidolle elintärkeidenalueiden jättämisestä pidemmäksi aikaa tai pysyvästihakkuiden ulkopuolelle ei voi edes keskustella. Neuvotteluvararajoittuu siihen, milloin hakataan. Todellisuudessa siis lakien jamuiden säädösten vaatimat poronhoidon edellytysten turvaaminenja neuvotteluvelvoite eivät toteudu.Hakkuukiistojen käsittelyPaliskunnat ovat keskustelleet hakkuista paikallistason neuvotteluissaMetsähallituksen kanssa, mutta ne eivät ole johtaneet tulokseenvuosien yrityksistä huolimatta. Esimerkiksi nyt hakkuuuhanalla olevaa Pekantupavaaraa Muddusjärven paliskunta esittisäästettäväksi jo 1994 ja Saamelaisvaltuuskunta 1995. Muidenkeinojen puutteessa Muotkatunturin paliskunta vetosi vuonna1993 käräjäoikeuteen Pyhäjärven-Kirkko-oudan alueelle suunnitelluistahakkuista, ja vei lopulta jutun YK:n ihmisoikeuskomiteaanasti.Ihmisoikeuskomitean päätöksen mukaan silloin suunnitelluthakkuut eivät vielä vaarantaneet poronhoitoa, mutta jos hakkuutjatkuvat tai jo toteutettujen hakkuiden aiheuttamat haitat ovatsuuremmat kuin päätöstä tehdessä arvioitiin, asia voitaisiin tutkiauudelleen. Hakkuut toteutettiin vuoteen 2000 mennessä. Kunvuonna 2001 hakkuusuunnitelmia laajennettiin Kippalvaaraan,paliskunta vei uudet suunnitelmat ihmisoikeuskomitean tutkittaviksi.Komitea pyysi vuoden 2001 lopulla Suomen valtiota pidättäytymäänhakkuista alueella, jonka hakkuut voisivat vaikuttaaangelilaisten poronhoitoon. Metsähallitus tulkitsi ko. alueeksiAngelin kylän lähiympäristön, ja hakkasi keväällä 2002 leimikonpaliskunnan toisessa päässä Kaamasen lähellä Savovaarassa. Alueäestettiin ja kulotettiin kesällä 2002. Ihmisoikeuskomitean ratkaisuaodotetaan vielä.Paliskuntien tekemät ratkaisuehdotuksetKeväällä 2002 neljä paliskuntaa ja yksi tokkakunta viidennestätoimittivat tilanteesta kertovan kirjeen suoraan ministeriöihin,joissa Metsähallituksen hakkuutavoitetta käsitellään. Lähetystöönosallistuneet Hammastunturin, Muddusjärven, Muotkatunturinja Paatsjoen paliskunnat sekä Nellimin tokkakunta Ivalon paliskunnastaesittivät, että:1. Hakkuista jäljellä olevissa vanhoissa ja muissa poronhoidolletärkeissä metsissä sekä uusien metsäautoteiden rakentamisestavaltion hallinnassa olevilla mailla luovutaan.2. Metsähallituksen tulostavoitetta ja hakkuusuunnitetta Ylä-Lapissalasketaan niin paljon, että metsätaloustoiminta voidaansopeuttaa poronhoidon tarpeisiin koko alueella.3. Kaikkien maankäytöllisten toimien – tehtyjen ja suunniteltujen– yhteisvaikutukset (mukaan lukien taloudelliset menetykset)poronhoitoon tutkitaan ennen uusiin hankkeisiin ryhtymistäja pidättäydytään kaikista sellaisista toimista, joidenperustellusti voidaan katsoa haittaavan vähäistä suuremmassamäärin poronhoitoa.4. Metsähallitus muuttaa päätöksentekomenettelyään siten, ettäporonhoitajien asiantuntemus ja näkemykset poronhoidonedellytysten turvaamisesta tulevat täysimääräisesti huomioonotetuiksi.Kirjeen vastaanottaneiden tahojen omalletunnolle jää yhteensovittaavaltion metsätalous poronhoidon kanssa niin, että poronhoidonja saamelaiskulttuurin edellytykset tulevat tosiasiallisestiturvatuiksi. Paliskuntien on puolestaan itse huolehdittava,että yhteisiä etuja valvotaan ja ajetaan.73