Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Valtion metsien voimaperäistä käyttöä on perusteltuhakkuiden tuomalla hyvinvoinnilla maan syrjäisimmille seuduille.Metsähallituksen hakkuut aiheuttavat kuitenkin ekologistenongelmien lisäksi moninaisia sosiaalisia ja taloudellisiaongelmia eri puolilla Suomea. Lapissa hakkuut ovat jo1970-luvulta lähtien synnyttäneet ristiriitoja ja aiheuttaneetsuuria vaikeuksia niin saamelaisten kuin suomalaisten paliskuntienporonhoidolle (ks. laatikko tässä luvussa, Poronhoidonja metsätalouden väliset ongelmat). Hakkuut ja niihinliittyvä maanmuokkaus ja tienrakennus tuhoavat luppo- jajäkälälaitumia vuosikymmeniksi sekä vaikeuttavat kohtuuttomastiyhden elinkeinon toimintaedellytyksiä (Porotaloustyöryhmänmuistio 1999, Helle 1995, Saastamoinen 1982).Metsähallituksen tulostavoite aiheuttaa jo nyt paikoinhuomattavia ongelmia elinkeinoelämälle niissä kunnissa,joissa matkailu on merkittävä elinkeino. Kansallispuistojensekä laskettelu- ja maastohiihtokeskusten ympärillä toteutetuthakkuut ovat haitta matkailuelinkeinolle, sillä koskematonluonto on todettu niin koti- kuin ulkomaisissa tutkimuksissaniiden tärkeimmäksi vetovoimatekijäksi (Luhta 1999).Hakkuutulojen kasvattamisen ja yhteiskunnallisten luonnonsuojelu-,monikäyttö- ja virkistystehtävien välisessä tasapainottamisessaon vaikea onnistua yksinkertaisesti senvuoksi, ettei tulostavoitteesta olla suostuttu tinkimään – tavoitettaon päinvastoin nostettu kaiken aikaa. Metsähallituksensuunnittelusta tähän mennessä tehdyt tutkimukset osoittavat,että juuri tulostavoite on keskeisin kansalaisten ja metsän eri käyttömuotojen tarpeidenhuomioon ottamista rajoittava tekijä (Wallenius 2002, Niemelä ym. 2001, Kilpinen2000, Raitio 2000, Urho 2000).Kuva 7.1. Varsinaisia luonnonmetsiä on säästynyt näihinpäiviin asti lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomen valtion mailla.Näiden metsien hakkuiden jatkaminen on todellista kansallisomaisuudenhävittämistä.Figure 7.1. Untouched old-growth forests are now foundlargely on state lands in East and North Finland. Thecontinued logging of such forests is a waste of Finland’snational heritage.Metsähallituksen liikelaitostaminen on kaiken kaikkiaan rajoittanut mahdollisuuksiasovittaa yhteen metsien käytön erilaisia alueellisia tavoitteita. Liikelaitostamisen takia valtionmaita tarkastellaan omina yksikköinään, erillään kokonaisuudesta, vaikka niitä olisimielekästä käyttää paikkaamaan yksityismaiden jättämiä aukkoja esimerkiksi ekologistenja sosiaalisten tavoitteiden toteutumisessa. Sen sijaan, että tarkasteltaisiin valtion metsientuottamia kaikkia työpaikkoja, liikelaitostumisen myötä noteerataankin entistä enemmänvain valtion metsätalouden tarjoamat työpaikat. Valtion maiden taloudellista hyödyllisyyttämittaa tulostavoite, ei metsien alueelle ja valtakunnalle tuottama kokonaishyöty.Tällä logiikalla voidaan päätyä paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa Metsähallitus vastustaajonkin alueen säästämistä, vaikka sen suojelua kannattavat – työllisyyssyistä! – kaikki muutsuunnittelussa mukana olleet paikalliset toimijat kuntia myöten (ks. myös luku 8–4, jaksoMetsänsuojelusta töitä).Merkittävä osa Suomen jäljellä olevista suojelemattomista luonnontilaisen kaltaisistavanhoista metsistä sijaitsee Oulun ja Lapin läänin valtion mailla, missä myös metsien monikäytölläon suuri taloudellinen merkitys aluetaloudelle. Valtion metsien ikärakenne onnäillä seuduilla aikaisempien liikahakkuiden seurauksena vääristynyt. Tämä johtaa siihen,että Metsähallituksen toiminnan jatkuessa nykyisellään valtaosa suojelemattomista luon-LAURA RÄSÄNEN71