Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Ekologinen tieto (mm. Siitonen ym. 2001) osoittaa, että talousmetsien alhainen lahopuumääräon tärkein syy satojen metsien uhanalaisten ja vaateliaiden lajien heikkoon menestymiseenniissä. Talousmetsiin tulisi lisäksi luoda runsaasti (30–50 m 3 /ha) lahopuuta sisältävienavainbiotooppien verkosto, joka osaltaan tukisi suojelualueita.Myös kesähakkuiden linnustohaittojen vähentämisessä ja ihmisten kannalta olennaisimpiinmetsälajeihin kuuluvien metsäkanalintujen elinehtojen huomioinnissa tulisi päästänykyistä kestävämpään tilanteeseen.Osa talousmetsien luonnonhoidon kehittämistä on vaihtoehtojen synnyttäminen nykyiselleviljelymetsätaloudelle, joka viime vuosien kehityksestä huolimatta yhä tarpeettomanusein tuottaa tasaikäisiä ja -rakenteisia metsiä, joista puuttuvat useat luonnontilaisen kaltaisellemetsälle tyypilliset rakennepiirteet.Monimuotoisuudelle haitalliset metsätalouden tuetYksi tapa lisätä harjoitetun metsätalouden ekologista kestävyyttä on ehkäistä toimenpiteidenhaitallisia luonto- ja ympäristövaikutuksia jo etukäteen. Tehokkain tapa edetä tällä tielläon lopettaa valtion tuki monimuotoisuuden ja vesistöjen suojelun kannalta haitallisillemetsätaloustoimille, kuten uusien metsäautoteiden rakentamisille sekä kunnostus- ja täydennysojituksille.Samalla päästäisiin eroon kansantaloudellisesti epäilyttävästä tavasta tukeaitsessään taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta valtion verovaroilla (ks. luku 8–7). Ruotsion lopettanut monimuotoisuudelle haitallisten metsätaloustoimien tukemisen verovaroillajo 1990-luvun puolivälissä ja ohjannut metsätalouden rahoituksen kokonaan luonnonhoitoonja avainbiotooppien suojeluun. Myös Suomen tulisi menetellä näin.Metsäneuvonnan ja -suunnittelun monipuolistaminenTaantuvien metsälajien lisäksi uusia metsienkäyttövaihtoehtoja kaipaa kasvava joukko metsänomistajia,jotka haluaisivat metsänkäsittelyssään huomioida maiseman, monikäytönja luonnonsuojelun nykyistä paremmin. Näissä pyrkimyksissä keskeisessä roolissa ovat metsäorganisaatiot,jotka metsäneuvonnan keinoin pystyvät halutessaan edistämään muutoksia.Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion selvityksen (Tapio 2001) mukaan metsänomistajista29 prosenttia painottaa metsien monikäyttöä ja 27 prosenttia virkistyskäyttöä. Metsänomistajista30 prosenttia on valmis vähentämään hakkuita alkuperäisen luonnon säilyttämiseksi.Kolmannes metsänomistajista katsoi myös, että nykyiset metsänhoitomenetelmät estävätluonnon monimuotoisuuden säilymistä.Nykyisin metsäneuvonnassa painottuvat arvot ja käytännöt, jotka eivät vastaa senenempää metsälain monimuotoisuuden säilyttämistä korostavaa henkeä kuin metsänomistajienmuuttunutta arvomaailmaa. Metsätalousneuvontaa ja -suunnittelua tulisikin kehittääsuuntaan, joka hyödyttäisi sekä luonnon monimuotoisuutta että niitä metsänomistajia,jotka metsiensä käytössä haluavat painottaa luonnonarvoja tai monikäyttöä.Metsäkeskusten tulisi siis tarjota nykyistä laajempi kirjo erilaisia metsäneuvontamalleja,kuten mahdollisuudet kohtuuhintaisiin luonto-, riista- ja virkistyskäyttölähtöisiin metsänhoitosuunnitelmiin.Tämä edellyttää henkilöresurssien lisäystä metsäkeskuksille ja metsänhoitoyhdistyksille”vihreämpää” metsäneuvontaa ja -suunnittelua hoitamaan sekä mahdollisuuttakäyttää luonnonhoidon rahoitusta ylimääräisten suunnittelukustannuksien kor-66