Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Ympäristötuen houkuttelevuuden lisäämiseksi sen nykyistämaksatuskäytäntöä tulisi muuttaa joustavammaksi. Useinmaanomistajan kannalta olisi mielekkäämpää hoitaa maksatusyhdessä erässä eikä kolmessa erässä 20 vuoden aikana.Lisäksi metsälain 6 §:n (hakkuu erityiskohteissa) soveltamiseentarvittaisiin selkeä valtakunnallinen ohjeistus, jolla edistettäisiinmuun muassa metsäneuvonnan keinoin monimuotoisuudensäilymisen sekä maiseman tai monikäytön kannaltatärkeiden kohteiden vaihtoehtoisia käsittelytapoja.Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/91)tulisi ajantasaistaa, niin että laissa ja erityisesti sen soveltamisohjeissahuomioitaisiin monimuotoisuusnäkökohdat sekä viimevuosikymmenen aikana kertynyt tieto todellisista metsätuhojenriskeistä. Tarkoituksenmukaista olisi sisällyttää kyseinen lakiosaksi metsälakia, kuten on tehty esimerkiksi Ruotsissa (Fagerblom& Heliövaara 2000). Lisäksi myrskytuhoalueiden luontoarvojenturvaamisesta eli kaatuneiden puiden jättämisestä ravinnoksija elinympäristöiksi lahopuulajeille tulisi voida saadametsätalouden ympäristötukea. Sellaisissa tilanteissa, joissa tuhoalueillaon esimerkiksi sijaintinsa vuoksi luonnonsuojelullistamerkitystä, olisi perusteltua hankkia alueet valtiolle suojelualueiksi.Alue-ekologisen suunnittelun laajentaminenKuva 6.5. Intensiivisen metsätalouden pyörteissä metsienperuslajeihin kuuluva töyhtötiainen on vähentynytEtelä-Suomessa. Pienialaisten avainbiotooppien suojeluei hyödytä huomattavaa osaa metsälajeistamme.Figure 6.5. Populations of crested tit (Parus cristatus)have declined in southern Finland due to intensive forestry.Many forest species need larger areas to sustainthem and do not benefit from the protection of smallkey biotopes alone.JARI PELTOMÄKIEräs keino edistää talousmetsien luonnonhoitoa on laajentaa alue-ekologista suunnitteluaMetsähallituksen hallinnoimista valtion metsistä muiden omistajaryhmien maille. Erityisestimetsäyhtiöt ja suuremmat yhteisöomistajat voisivat vuorovaikutteisella alue-ekologisellasuunnittelulla edistää huomattavasti sekä harjoittamansa metsätalouden ekologista ettäsosiaalista kestävyyttä. Valtion metsissä tulisi puolestaan käynnistää mahdollisimman nopeastialue-ekologisen suunnittelun toinen kierros, jolla korjattaisiin ensimmäisen suunnitelmakierroksenvakavimmat puutteet, kuten arvokkaille luontokohteille asetetut liiantiukat kriteerit, ennallistamisalueiden vähäisyys, ekologisten yhteyksien kapeus ja osittainenmetsänkäsittelyn salliminen sekä maisema- ja riista-alueilla harjoitettavan metsätaloudenepäselvät pelisäännöt.Sertifioinnin todellista vaikuttavuutta ja valvontaa kehittämällä voitaisiin tehostaaavainbiotooppien ja uhanalaisten lajien säilymistä.Muu talousmetsien luonnonhoitoMyös muuta talousmetsien luonnonhoitoa tulee edelleen kehittää. Erityisen tärkeää onedistää käytäntöjä, joilla avainbiotooppien vaurioitumista vähennetään hakkuiden, ojitustenja tienrakennuksen yhteydessä.Kulotuksen, ennallistamisen ja muiden monimuotoisuuden säilyttämistä edistävientyölajien käyttöä tulisi lisätä. Lisäksi tulisi suositusten ja neuvonnan kautta pyrkiä siihen,että talousmetsien lahopuusto lisääntyisi merkittävästi jo nykyisellä KMO-ohjelmakaudella.65