Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Lievemmin suojellut alueetKeskeisimpiin uusiin suojelukeinoihin kuuluvat erityiset luonnonarvometsät, joissa metsientalouskäyttö sekä monimuotoisuuden suunnitelmallinen suojelu on yhdistetty. Tavoitetilavoisi olla se, että vuonna 2010 noin viisi prosenttia ja vuonna 2020 noin kymmenen prosenttiaSuomen metsätalousmaasta sisältyisi luonnonarvometsiin tai muihin lievemminsuojeltuihin alueisiin.Luonnonarvometsille tulee määritellä aluekohtaiset tavoitteet, joiden pohjalta alueidenbiodiversiteettiä säilytetään ja lisätään. Suojelutavoitteet voivat liittyä vaikkapa lahopuunlisäämiseen, haavan tai jalojen lehtipuiden suosimiseen, ennallistamiseen ja vaateliaidenlajien tavanomaista parempaan huomiointiin.Luonnonarvometsät sopivat puskuri- ja tukialueiksi suojelualueille, jolloin niiden avullavoidaan osaltaan edistää myös suojelualueiden tavoitteiden toteuttamista. Luonnonarvometsistätulee vastaavasti pystyä rajaamaan ulos tiettyjä, suojelutavoitteiden kanssa ristiriidassaolevia maankäyttömuotoja ja metsätaloustoimia.Luonnonarvometsissä voidaan edistää myös uhanalaisten lajien suojelua sekä ylläpitääniitä elinympäristöjä, jotka vaativat tietyntyyppistä metsätaloutta tai muuta sopivaa maankäyttöäsäilyttääkseen suojeluarvonsa. Hyviä esimerkkejä luonnonarvometsissä aktiivisenkäytön ja hoidon avulla säilytettävistä luontoarvoista ovat palolajit, harjujen paisterinteetja niiden lajit sekä metsäiset perinnebiotoopit. Vastaavasti alueille voitaisiin luoda uhanalaisimmillelahopuulajeille sopivia elinympäristöjä, joissa lahopuumäärät ylittäisivät jopa50 m 3 /ha rajan.Tärkeää on kehittää ja ottaa käyttöön kaavoitukselliset mekanismit, joilla ympäristötukiaja luonnonhoidon rahoitusta voidaan kohdistaa alueille, missä niistä on suurinekologinen hyöty. Tällaisena keinona voisivat yksityismetsissä toimia maakuntakaavan tietytkaavamerkinnät ja niihin sopivat kaavamääräykset, joiden avulla muun muassa metsäjaympäristökeskukset velvoitettaisiin toimissaan edistämään kaavan suojelutavoitteidentoteuttamista. Myös metsälain 6 §:n mahdollistamat hakkuut erityiskohteissa tarjoavat mahdollisuuksiaedistää luonnonarvometsien säilyttämistä normaaleja talousmetsiä monimuotoisempina.Valtion, metsäyhtiöiden ja yhteisöjen mailla kaavamerkinnät ja -määräykset sekä erilaisethoito- ja käyttösuunnitelmat ovat luonnonarvometsissä keskeisessä roolissa. Yksityismaillatärkeä toteuttamisen väline voi olla sopimussuojelu (”luonnonarvokauppa”),esimerkiksi alueiden väliaikainen vuokraaminen suojelutarkoituksiin sekä metsätaloudenympäristötukien täsmäkohdentaminen juuri näille alueille. Parhaimmillaan luonnonarvometsistäja niihin liittyvistä tukimahdollisuuksista voikin tulla merkittävä osa maaseutupolitiikkaa.Metsämantereiden suojeluPerinteisen suojelun, kaavoituksen ja luonnonarvometsien yhdistelmänä voidaan synnyttäälaajoja, mieluiten yli 50 neliökilometrin laajuisia metsäalueita Etelä-Suomeen ja muuallemetsiensuojelun puutealueille. Eräissä tapauksissa nämä niin sanotut metsämantereet onmielekästä perustaa valtaosin perinteisen suojelun keinoin, vaikkapa kansallispuistoja laajentamalla.Muualla ne voivat Evon ja Nuuksion järviylängön tapaan koostua suojelualueista,erilaisista luonnonarvometsistä sekä retkeily- ja virkistysalueista. Metsämantereet on usein61