Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Suojeluverkoston ja talousmetsien yhteispeliSuojeluverkoston toimivuuden kannalta olennaista on suojelualueiden välisten alueidensoveltuvuus lajien elinympäristöiksi ja leviämiskanaviksi. Vaateliaimpien lajien säilymistäei voida turvata talousmetsissä, vaan ne vaativat riittävän laajoja ja luonnontilaisia suojelualueita.Tällaisten lajien kannat noudattavat leviämisessään todennäköisesti lähde-nielu-dynamiikkaa (Pulliam 1988), jossa yksilöt leviävät laajemmista lähdehabitaateista pienialaisemmillenieluhabitaateille. Lähteitä edustavat käytännössä esimerkiksi suojelualueet janieluja vastaavasti talousmetsissä säilyneet arvokkaat avainbiotoopit. Talousmetsien kannatelävät elinvoimaisempien ydinkantojen varassa.Toimenpide-ehdotukset lähtevätkin siitä, että jokaisella esitetyllä osa-alueella tapahtuukehitystä. Perinteisen luonnonsuojelun lisäksi tarvitaan suojelukeinojen monipuolistamistasekä parannuksia talousmetsien luonnonhoidossa. Kehittämistä tarvitaan myös kaavoitukseenja muuhun maankäytön säätelyyn, jotta monimuotoisuudelle tärkeät alueet voidaanturvata. Toimenpiteille esitetyt mitoitukset edellyttävät, että tilanne paranee kaikilla muillakinosa-alueilla.Alla olevat toimenpide-ehdotukset keskittyvät erityisesti Etelä-Suomen, Etelä-Kainuun,Kainuun vaarajakson, Läntisen Pohjois-Pohjanmaan ja Lounais-Lapin lähivuosien metsiensuojelutoimiin.Niitä tulee soveltuvin osin toteuttaa myös niissä Oulun ja Lapin lääninosissa, joissa metsiensuojelutilanne on jo nykyisellään kohtuullisen tyydyttävä.Toimenpide-ehdotukset metsäluonnon suojelun edistämiseksi vuosina 2003–2020Lakisääteisen metsiensuojelun lisääminenSuomen metsäluonto tarvitsee pikaisesti päätöksen uudesta, metsäisten luontotyyppiensuojeluohjelmasta. Suojelun tietoinen keskittäminen tietyille kehittämisalueille on järkevää.Syntyvät laajemmat suojelualuekokonaisuudet tarjoavat pienistä suojelualueista koostuvaasirpaleikkoa paremmat mahdollisuudet metsälajiston säilyttämisen ohella myös matkailuelinkeinolleja metsien virkistyskäytölle. Valtaosa perinteisestä suojelusta on mielekästähoitaa nykyisiä kansallispuistoja ja olemassa olevia suojelualueita laajentamalla.Tulevien vuosikymmenien luonnonsuojelusuunnittelussa suojeltavan alueen sijainti jakehityspotentiaali merkitsevät usein enemmän kuin alueen luonnon nykytila. Huomattavaosa suojelualueiden laajentamisesta on mahdollista ja järkevää toteuttaa valtion, kuntien,metsäyhtiöiden ja muiden yhteisöjen metsien avulla.Nykyisten suojelualueiden laajentamisen lisäksi suojeluohjelmassa tulee korostaa laajempienja arvokkaampien lehtojen, korpi- ja metsämosaiikkien, maankohoamisrannikonprimäärisukkessiometsien sekä lettojen lisäsuojelua. Erityistä lisäpanostusta tulee suunnatauhanalaista lahopuulajistoa säilyttäneiden vanhojen metsien lisäsuojeluun.Suojelutoimia tulee asettaa tärkeysjärjestykseen niiden kiireellisyyden perusteella. Erityistähuomiota tulee suunnata niihin luontotyyppeihin, joita tuhoutuu merkittäviä määriälähivuosina ilman aktiivista suojelua. Selvitykset riittämättömästi tunnettujen luontotyyppiensijainnin selvittämiseksi tulee käynnistää mahdollisimman pian. Muun muassa lahopuulajistolletärkeitä vanhoja kangasmetsiä ei ole systemaattisesti kartoitettu.Merkittävä osa uusista suojelualueista ja nykyisten suojelualueiden laajennuksista onluonnontilaltaan eriasteisesti muuttuneita. Ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpiteetovatkin monilla alueilla välttämättömiä. Näiden yhteydessä voidaan alueilta korjata joskus58