Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

metsiä, riistamaita ja muita suomalaistenperinteisesti metsään liittämiä arvoja.EU:n lainsäädäntö toi myös suomalaisellemetsiensuojelulle uuden tavoitteeneli pyrkimyksen luontotyyppien jalajien suojelun suotuisaan tasoon. Luontodirektiivinensimmäinen artikla määritteleetämän historiallisen tavoitteen.Luontotyypin suojelun taso katsotaansuotuisaksi, jos ”luontotyypin luontainenlevinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyytällä alueella ovat vakaita tai laajenemassaja erityinen rakenne ja erityiset toiminnot,jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkälläaikavälillä, ovat olemassa ja säilyvättodennäköisesti ennakoitavissa olevassatulevaisuudessa ja alueelle luonteenomaistenlajien suojelun taso on suotuisa”.Lajin suojelun suotuisa taso puolestaan edellyttää, että ”laji pystyy pitkällä aikavälilläselviytymään elinkelpoisina kantoina, ja että lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikäole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja että lajin kantojen pitkäaikaiseksisäilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö”.Kuten luvusta 3 käy ilmi, edellä mainittujen määritelmien toteutuminen edellyttäämetsäisille luontotyypeille vähintään kymmenen prosentin suojelutasoa. Sen saavuttaminenvaatii lain toteuttajien erityisen tiivistä yhteistyötä tieteellisen tutkimuksen kanssa, silläsuotuisan suojelun tason tavoitetta ei voida täsmentää huomioimatta uusinta ekologistatietämystä lajien suojelutarpeista sekä luontotyyppien tilasta.Mitä harvinaisempi luontotyyppi tai uhanalaisempi laji on, sitä nopeammin se vaatiisuojelutoimia (Shaw & Wind 1997, Syrjänen 2001). Luontotyypin vakaan tilan vaatimustarkoittaa käytännössä sitä, että harvinaisimpien luontotyyppien jäljelle jääneistä esiintymistätulisi suojella suurin osa (Virkkala ym. 2000). Vastaavasti kaikki valtakunnallisestija alueellisesti uhanalaiset lajit ovat lähtökohtaisesti suojelutasoltaan epäsuotuisassa tilassajoko koko maassa tai jollakin osalla luontaista levinneisyysaluettaan.Lähes kaikkien Suomessa tavattavien metsäisten luontotyyppien suojelutaso on epäsuotuisajoko koko maassa tai valtaosalla niiden luontaista levinneisyysaluetta. Poikkeuksenmuodostavat tunturikoivikot, joiden suojelutilanne on vähintäänkin hyvä.Kuva 6.1. Laajoja luonnonmetsiä on jäljellä enää Pohjois-Suomessa. Suotuisansuojelun taso edellyttää niiden palauttamista ennallistamisen keinoin myös Etelä-Suomeen.Figure 6.1. Large tracts of natural forest remain only in northern Finland. For manyspecies, achieving a favourable conservation status will require restoration of suchforests also in the south of the country.Seuraavassa esitetty monimuotoisuuden suojelun toimenpide-ohjelma on ajoitettumaltillisesti siten, että lakisääteisten suojelualueiden määrän kehitys vastaisi suunnilleen1990-luvun mukaista edistymistä, kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä vuosikymmenessä.Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys on siten otettu suunnitelmassa huomioon. Ekologinenkestävyys ei estä metsätalouden kehittymistä, vaan asettaa teollisuuden laajenemisellerajat.KEIJO LUOTO57