Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Metsälain tärkeistä elinympäristöistä puuttuvat kokonaan eräät metsäluonnon monimuotoisuudensuojelun kannalta keskeiset luontotyypit kuten boreaaliset luonnonmetsät,valtaosa runsaspuustoisista korvista sekä maankohoamisrannikon metsät. Myöskään hiljalleenluonnontilaisen kaltaiseksi palautumassa olevia, aikaisemmissa metsätaloustoimissavaurioituneita luontokohteita ei lasketa avainbiotooppeihin.LuonnonsuojelulakiLuonnonsuojelulaki mahdollistaa luonnonsuojelulain mukaisen suojeluohjelman teon(1996/1096). Lisäksi luonnonsuojelulakiin ja -asetukseen on kirjattu erityisiä lajeja ja luontotyyppejä,joita voidaan suojella rajaamalla niiden esiintymiä talousmetsiin sitä mukaakun niitä kartoituksissa löytyy.Häviämisvaarassa olevista uhanalaisista lajeista 485 on luonnonsuojeluasetuksella määrättyerityisesti suojeltavaksi. Lisäksi on määritelty 32 direktiivilajia, joiden havaittavienlisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.Luonnonsuojelulaki on ollut voimassa jo vuodesta 1996, mutta ympäristökeskuksetovat rajanneet vasta hyvin vähän uhanalaisten esiintymiä. Luonnonsuojelulailla suojeltujenlajien käytännön suojelutyötä vaikeuttaa suuresti kartoitusten ja resurssien puute. Edesvaltionmailla, jotka on käyty jollakin tarkkuudella läpi alue-ekologisen suunnittelun yhteydessä,ei uhanalaisia lajeja ole kunnolla kartoitettu kuin erikoistapauksissa.Luonnonsuojelulain tuoma suojeluvastuu kohdistuu käytännössä vain erityisesti suojeltaviinlajeihin. Vähemmän uhanalaiset ja alueellisesti uhanalaiset lajit jäävät kokonaanvirallisten suojelutoimien ulkopuolelle. Näin esimerkiksi kuukkelin levinneisyysalueen supistuminenja linnun hävittäminen suurilta alueilta Etelä-Suomesta on sallittua. Vähemmänuhanalaiset ja alueellisesti uhanalaiset lajit saattavat kuitenkin olla paljon erityisesti suojeltavialajeja luotettavampi elinympäristöjen muutosten indikaattori, sillä erityisesti suojeltavatlajit ovat niin harvinaisia, että niiden kannat ovat suojelutoimista huolimatta alttiitahäviämään satunnaisten tekijöiden kuten tautien vuoksi. Lajien suojelu on myös paljon tehokkaampaa,kun toimitaan niiden kantojen ollessa vielä elinvoimaisia ja suhteellisen laajallelevinneitä. Hyvin harvinaisten lajien menestyksellinen suojelu on paitsi epävarmaa useinerittäin kallista. Suomessa esimerkiksi kotkien suojelu on vaatinut kymmenien ihmistentyöpanoksen.Luonnonsuojelulain 29 § luettelee myös yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joistametsäisiä ovat 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt,2) pähkinäpensaslehdot, 3) tervaleppäkorvet ja 4) lehdesniityt. Luonnonsuojelulainmukaisia luontotyyppikohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminenvaarantuu.Luonnonsuojelulain luontotyyppinä rajattavien metsäisten kohteiden pinta-ala jääneealle 2 000 hehtaarin. Kohteet ovat harvinaisia, ja luonnonsuojelulain luontotyyppirajauksetsuojelevat usein vain osan arvokkaista alueista. Vuosina 1998–2000 inventoitiin noin 1 100potentiaalista luonnonsuojelulain luontotyyppikohdetta. Rajauspäätöksiä oli 1.12.2002 tehty201 kappaletta ja yhteensä noin 322 hehtaaria (Ympäristöministeriö 2003).52