Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

leen. Monisatavuotisten mäntyvanhusten käyttäminen selluksi on esimerkki äärimmäisentehottomasta raaka-aineen käytöstä. Yhä useampi elinkeino myös kärsii luonnonmetsienhakkuista.Eräitä uhattuja luontotyyppejäVanhat metsät – monin tavoin tärkeitäVanhat metsät ovat ilman merkittävää ihmisvaikutusta kehittyneitä metsiä. Niitä luonnehtiirunsas lahopuusto ja elävän puuston luontainen ikä-, koko- ja lajivaihtelu (Airaksinen &Karttunen 1998).Vanhoilla luonnonmetsillä on merkitystä muullekin kuin varsinaiselle vanhan metsänlajistolle. Esimerkiksi nuoria luontaisesti kehittyneitä metsiä, palanutta puuta tai järeää haapaatarvitsevat lajit eivät välttämättä tarvitse vanhoja metsiä, mutta talousmetsien yksipuolistuttuaniille löytyy sopivia elinympäristöjä enää lähinnä vanhoista luonnonmetsistä.Pohjois-Suomen vanhoja metsiä suojeltiin 1990-luvulla vanhojen metsien suojeluohjelmilla.Ohjelmissa suojeltiin yhteensä noin 300 000 hehtaaria maata; tosin vain 60 000 uuttametsämaahehtaaria poistui talouskäytöstä. Loput olivat puunkasvultaan kituliaita korkeitaalueita tai jo muuten rajoitetussa käytössä olleita metsiä. Lisäksi määrättiin 35 500 hehtaariapienialaisempia kohteita erityisesti turvattavaksi Metsähallituksen alue-ekologisella suunnittelulla(Ympäristöministeriö 1996). Näiden niin kutsuttujen A-alueiden luonnontila onkuitenkin heikentynyt merkittävästi, kun niiden kokonaispinta-alasta on jätetty hakkuukäyttöönnoin puolet (Metsähallituksen kirje Luonnonsuojeluliitolle 26.2.2002).Vanhojen metsien suojeluohjelmat olivat poliittinen ja hallinnollinen kompromissi.Suurin ongelma oli, että suojeltavan hehtaarimäärän päätti poliittinen työryhmä. Valtioneuvostonpäätöksellä uusien suojelualueiden määrä rajattiin enintään 100 000 hehtaariinsuojeluohjelman valmistelun ollessa vielä kesken. Tärkeitä alueita jätettiin suojelematta taikokonaan inventoimatta vaihtelevista ei-luonnontieteellisistä syistä, kuten läheisen suojelualueentai metsätalouden hakkuutavoitteiden takia.LehdotLehdot ovat Suomen rehevimpiä ja runsaslajisimpia metsiä. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjäkasveille ja niiden linnuston tiheys on suuri. Puustoltaan luonnontilaisissa lehdoissaviihtyy myös runsas joukko lahopuusta riippuvaisia lajeja. Lehtojen määrä on vähentynytviime vuosisatojen aikana suuresti, kun niitä on raivattu niityiksi ja pelloiksi. Kuusta suosivametsänhoito ja lehtojen ojitukset ovat edelleen vaikuttaneet lehtokasvillisuuden taantumiseen.Lehtojen esiintyminen keskittyy maaperältään ja ilmastoltaan erityisen suotuistenlehtokeskusten alueille, joiden suokasvillisuudessa runsaita ovat puolestaan lehto-, letto-,ruoho- ja heinäkorvet sekä letot. Lehtokeskuksia ovat Etelä-Hämeen, Keski-Karjalan jaPohjois-Savon lehtokeskukset sekä Kainuun vaarajakson, Pohjois-Kuusamon ja Kittilänletto- ja lehtokeskukset. Lehdoista on suojeltu Etelä-Suomessa noin yksi prosentti (Valtakunnanmetsien inventointi 8 ja 9).HarjumetsätHarjumetsien luontotyyppi käsittää havumetsät harjuilla ja niiden läheisyydessä. Ne ovatluonnoltaan vaihtelevia, sillä harjujen rinteillä olosuhteet vaihtelevat rinteen kaltevuuden jaauringonvalon määrän mukaan. Harjulajien elinympäristöt ovat heikentyneet maa-aines-48