Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Eteläboreaalinen vyöhykeEteläboreaalisen vyöhykkeen lajirikkain osa on lounaismaanvuokkovyöhyke. Vuokkovyöhykkeellä on vain muutama suurehkometsien suojelualue. Etelä-Hämeen, Kuopion ja Keski-Karjalan lehtokeskukset erottuvat erityisen rehevinä alueina. Eteläboreaalinenvyöhyke on ollut korpien optimialue, mutta ennenrunsaista korpimaista on jäljellä enää sirpaleita (Ympäristöministeriö2000).Keskiboreaalinen vyöhykeKeskiboreaalista kasvillisuusvyöhykettä leimaa metsien suojelunkannalta useita erityispiirteitä. Kasvillisuudeltaan erottuvat niinkutsutun Kainuun vaarajakson letto- ja lehtokeskus sekä Lapinkolmion letto- ja lehtokeskus Pohjois-Pohjanmaalla. Keskiboreaalinensuokasvillisuus on eteläisten aapasoiden leimaamaa. Rämeetovat vallitsevin suokasvillisuusryhmä, ja korpia on eteläboreaalistavyöhykettä vähemmän (Ympäristöministeriö 2000).Keskiboreaalisen vyöhykkeen tärkein metsiensuojelukeskittymälöytyy Etelä-Kainuusta ja Pohjois-Karjalan pohjoisosasta.Alueella olevat kymmenet edustavat, osin edelleen suojelemattomatvanhan metsän alueet muodostavat yhdessä Hiidenportinkansallispuiston ja Ulvinsalon luonnonpuiston kanssa varsinaistenaarniometsien keskittymän. Alueen merkitystä korostaa se,että siellä elää edelleen elinvoimaisina kantoina monia eteläisiälajeja, jotka ovat eteläisimmästä Suomesta jo laajoilta alueilta hävinneet.Tämä luonnonmetsien keskittymä on eliömaantieteellisensijaintinsa takia keskeinen Etelä-Suomen ja Pohjanmaanmetsälajiston säilymisen kannalta: vyöhyke toimii itä-länsisuuntaisenalajiston leviämiskäytävänä Venäjältä Suomenselälle. Metsäsillan kansallisesti tärkeäekologinen merkitys edellyttäisi tulevina vuosikymmeninä paljon ennallistamis- jaluonnonhoitotöitä. Lisäksi tulisi suojella vyöhykkeen alueella sijaitsevat pääosin valtionja metsäyhtiöiden omistamat suojelemattomat vanhan metsän alueet, kuten Kuhmon Laamasenvaaraja Sotkamon Losonvaara.Alue-ekologinen suunnittelu ja vanhatmetsätPohjois-Suomen luonnonsuojelullisesti arvokkaat,suojelun ulkopuolelle jääneet vanhatmetsät sijaitsevat valtaosin valtionmailla. Näidenmetsien luonnonarvojen suojelu on jätettyMetsähallituksen alue-ekologisella suunnittelullatoteutettavaksi. Alue-ekologisen suunnitteluntoimintamahdollisuuksia ovat kuitenkinrajoittaneet tiukat taloudelliset reunaehdot.Niukasta liikkumavarasta johtuen alue-ekologinensuunnittelu on parhaimmillaankin jäänytsirpalesuojeluksi laajojen yhtenäisten vanhanmetsän alueiden pirstomisen jatkuessa.Alue-ekologisissa suunnitelmissa on määriteltyvanhoihin metsiin säästettäviä luontokohteitaja ekologisia käytäviä. Näillä toimenpiteillä onvalitettavasti monessa kohteessa oikeutettu laajanvanhan metsän alueen pirstominen. Useillasuunnitelma-alueilla vanhan metsän määränannetaan hakkuiden seurauksena laskea allekymmenen prosentin, jopa puolittua, vaikkaekologit (esim. Andren 1994, Virkkala 1996)ovat todenneet, että alle 10 prosentin putoavahabitaatin osuus kiihdyttää siitä riippuvaistenlajien kantojen laskua. Ilman ennalta määrättyjätaloudellisia reunaehtoja tehokasalue-ekologinen suunnittelu voisi olla merkittävätalousmetsien monimuotoisuutta lisääväkeino. Tähän suuntaan sitä tulee kehitellä. Sensijaan alue-ekologialla ei tule enää perustellasinällään suojelunarvoisten metsien osittaisiahakkuita.Pohjoisboreaalinen vyöhykeSuomen metsiensuojelualueet keskittyvät voimakkaasti pohjoisboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle.Alueen lajiston suojelutaso arvioidaankin yleensä suotuisaksi, mutta myöspohjoisboreaalisen vyöhykkeen suojelussa on alueellisia ja laadullisia puutteita. Esimerkiksituottavammat alavien maiden metsät ovat selvästi aliedustettuna suojeluverkostossa. Suojelunpuutealueita on erityisesti Etelä- ja Länsi-Lapissa. Itä- ja Ylä-Lapissa suojelun ulkopuolelleon jäänyt runsaasti edustavia luonnonmetsäalueita, joilla on huomattava merkitys myösmetsien monikäytölle ja poronhoidolle (ks. luku 7, laatikko Poronhoidon ja metsätaloudenväliset ongelmat).Lapin ikimetsät ovat osa maailmanlaajuisesti tärkeää luonnonmetsävyöhykettä, jokaulottuu Lapista itäiseen Siperiaan. Myös näiden luonnonmetsien hakkuut jatkuvat edelleen.Hakkuiden merkitystä ja haittoja alueen elinkeinoille tulisi tarkastella kiireellisesti uudel-47