Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Metsien suojelu SuomessaKuva 5.9. Kuhmon Laamasenvaara on Kainuun tärkeimpiäsuojelemattomia vanhan metsän alueita. Toistaiseksisitä eivät ole pelastaneet Metsähallituksen hakkuusuunnitelmiltaedes kolme erityisesti suojeltavaa lajiaja lukuisat muut alueelta löydetyt uhanalaiset.Figure 5.9. Laamasenvaara forest in Kuhmo is one ofthe most important old-growth forests still threatenedby logging in Kainuu, eastern Finland. The presenceof numerous threatened species has not yet saved thearea from logging plans by the National Forest Service(Metsähallitus).Kuva 5.10. Suojelematon vanha metsä Kolarissa yhdelläselkeimmistä suojelun puutealueista.Figure 5.10. An old-growth forest in Kolari, South-West Lapland, one of the northerly regions where theforest protected area network is still deficient.Kuva 5.11. Luonnonharrastaja tuntee luonnonmetsänjo profiilista: suon takaa näkyy vaihtelevan kokoistenpuiden luoma metsäkuva, josta pistää esiin käkkäräisiäkeloja ja lakkapäisiä mäntyjä. Kuvassa uhattu SuomussalmenMalahvia.Figure 5.11. The threatened forest of Malahvia inSuomussalmi. Old growth forests have a distinctive,uneven canopy profile.RISTO SAUSOSuomen metsien suojelutilanne 2002Mitä suuremmat ovat metsien hakkuumäärät, sitä enemmän onpanostettava myös suojeluun. Suomessa tehokas metsätalousvaikuttaa metsäluontoon voimakkaasti, ja siksi myös toimivansuojeluverkoston rakentaminen on haastavaa.Suomen metsämaasta on hakkuilta suojeltu koko maassa4,1 prosenttia. Kitumaan suojelualueet (vuosittainen kasvu alleyksi kuutio hehtaarilla, esim. tunturimetsiä) mukaan lukienluku on 7,2 prosenttia (Maa- ja metsätalousministeriö 2002).Suojeluverkostossamme on merkittäviä alueellisia ja laadullisiapuutteita. Suojellut metsät sijaitsevat korostetusti Pohjois-Suomessa, sen karuimmissa ja vähätuottoisimmissa metsissä.Etelä-Suomessa puutteita on kaikkien metsäisten luontotyyppienja metsätyyppien suojelussa. Pohjois-Suomessa puutteetkoskevat erityisesti tiettyjä suojelun katvealueita sekä runsaspuustoisimpiametsiä.Suomen luonnonsuojelualueverkosto perustuu suureltaosin tiettyjä elinympäristötyyppejä koskeviin kansallisiin suojeluohjelmiin.Vasta Natura 2000-verkoston tavoite oli suotuisasuojelun taso, eli lajien ja luontotyyppien pitkäaikaisen säilymisenja elinvoimaisuuden turvaaminen. Natura-luonnonsuojeluohjelmantavoitetta ei kuitenkaan onnistuttu saavuttamaan.Aiempiin suojeluohjelmiin kuulumatonta metsäalaa sisällytettiinNatura-ohjelmaan vain 0,15 prosenttia suojelemattomasta metsäalasta,ja tärkeimpien metsäisten luontotyyppien suojelutasojäi epäsuotuisaksi (Savola ym. 1999).Seuraavassa on tarkasteltu metsien suojelua metsäkasvillisuusvyöhykkeittäinsekä erikseen eräitä tärkeitä metsäisiä luontotyyppejä.Hemiboreaalinen vyöhykeSuomen hemiboreaalinen vyöhyke koostuu kolmesta osa-alueesta:Ahvenanmaasta, lounaissaaristosta ja lounaisesta rannikosta.Vyöhykettä leimaa lehtokasvillisuuden runsaus, ja se onsiten verrattavissa lehtokeskuksiin. Hemiboreaalisella vyöhykkeellälehto- ja ruohokorvet sekä tervaleppäluhdat ovat olleetyleisiä (Ympäristöministeriö 2000).RISTO SAUSOKALERVO OJUTKANGAS46