Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

LahopuuViidennes metsälajeistamme on riippuvaisialahosta puusta. Ne tarvitsevat pystyyn ja maahanlahonneita, eri ikäisiä ja eri kokoisia lahojapuita, jotka luonnonmetsässä muodostavat lahopuujatkumon.Laholla puulla elää hyvinmonimutkaisia lahottajien ja niiden hyödyntäjienravintoketjuja. Lahopuulajiston muodostamiaravintoketjuja voidaankin monimuotoisuudessaanverrata tropiikin sademetsien vastaaviin.Myös monet linnut ja nisäkkäät pesivätlahoissa puissa. Nykymetsätalouden tehokkaanpuunkorjuun ja lyhyen metsätalouskierron takialahopuun määrä on Suomessa romahtanutmuutamaan prosenttiin luonnontilaisesta. Satojalahopuulajeja uhkaa häviäminen Suomesta,ellei lahopuun määrää merkittävästi lisätänykyisestä. Talousmetsissä lahopuuta onkeskimäärin kaksi–kolme kuutiota hehtaarilla,kun luonnonmetsissä lahopuuta on 20–150kuutiota hehtaarilla (Siitonen ym. 2001). Lahopuutatulisi lisätä niin talousmetsissä kuinsuojelualueillakin. Hakkuiden yhteydessä olemassaolevat lahot pysty- ja maapuut voidaansäästää. Monimuotoisuutta metsässään vaalivametsänomistaja voi jättää myrskyn kaatamatrungot metsään. Suojelualueilla tulee kysymykseenmyös voimakas lahopuun tuottaminenennallistamalla – näin saadaan aikaanmyös uhanalaisten lajien elinolot turvaaviasuuria lahopuumääriä.Kuva 5.5. Suomen metsiä pirstoo ennätysmäiset 125 000 kilometriä metsäteitä.Metsätiet ovat hävittäneet laajat erämaat, ja ne erottavat kaikkiallametsän elinympäristöjä toisistaan metsälajistolle epäsuotuisalla tavalla.Figure 5.5. Finnish forests are fragmented by a record-breaking 125 000kilometres of forestry roads. Such roads have brought logging and forestmanagement even to the most remote areas.Nykymuotoisessa viljelymetsätaloudessa pyritään tuottamaantasarakenteinen, tasaikäinen sekä tila- ja kokojakaumiltaanyksipuolinen puusto. Luonnonmetsämaisemassa suurin osametsistä on valtapuustoltaan vanhoja metsiä (kuva 5.4). Nykyäänsuurin osa metsistämme on taimikoita tai nuoria kasvatusmetsiä.1900-luvun metsätalous yksipuolisti metsien puulajirakennettaLuonnontilassa metsämme olivat enimmäkseen erirakenteisiamäntyä, kuusta ja koivua kasvavia sekametsiä. Palot suosivatmäntyä, joka selviää niistä usein hengissä ja kasvaa hyvin paloaloilla(Agee 1998, Östlund ym. 1997). Pienten luonnonhäiriöidenavaamissa kasvupaikoissa kuusi ja etenkin nopeasti kasvavakoivu menestyvät mäntyä paremmin. Sekametsät ovat boreaalisellemetsäluonnolle luontaisia; edes pitkään häiriöttä kehittyneetrehevät metsät eivät koskaan kuusetu kokonaan, vaansäilyvät sekapuustoisina (Kuuluvainen ym. 1998).1900-luvun metsätalous on yksipuolistanut voimakkaastimetsien puulajirakennetta. Lehtipuut raivattiin useiden vuosikymmenienajan järjestelmällisesti pois havupuutaimikoista jahaavat hävitettiin kaulaamalla tai taskuttamalla (Ympäristöministeriö2000). Monet metsälajit ovat lehtipuista täysin riippuvaisia,ja siten kärsivät lehtipuiden vähenemisestä. Esimerkiksitikat ja lahottajat tarvitsevat järeitä ja lahonneita, eri lajien lehtipuita.VELI-RISTO CAJANDER / GREENPEACERISTO SAUSOIhmisen maankäyttö pirstoo metsiäMetsiä ympäröivä talousrakenteiden verkko tihenee jatkuvasti.Tämän verkon muodostavat rakentaminen, tiet, voimalinjat ja42