Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

luonnonmetsien piirteitä, kuten lahopuuta, mikäli ne jätettäisiin varsinaisen metsänhoidonulkopuolelle.Luonnonmetsien katoaminen on ollut verrattain nopeaa, vaikka ihmisvaikutusta onkohdistunut metsiimme jo vuosisatoja. Vielä 1850-luvulla yhtenäinen luonnonmetsien alueulottui Kainuusta Metsä-Lappiin. Etelä-Suomessa Pohjois-Hämeen, Suomenselän, Pohjois-Karjalan pohjoisosan ja Kainuun alueilla luonnontilaista metsää oli jäljellä huomattavasti.Suurin yhtenäinen eteläinen luonnonmetsän alue oli Ruoveden–Parkanon–Ähtärin seuduilla.Myös Etelä-Suomen huomattavimmat nykyiset metsiensuojelualueet sijaitsevat näilläalueilla (Ympäristöministeriö 2000).Avohakkuut katkaisevat puusukupolvien kierronMäärätietoinen metsien hoito ja suuret hakkuumäärät ovat aiheuttaneet suuria muutoksiametsäluonnossa. Muutoksista merkittävimpiä ovat lahopuun määrän romahtaminen, luontaistenmetsäpalojen loppuminen lähes kokonaan, metsien rakenteen yksipuolistuminensekä ojitukset ja metsien sirpaloituminen (Rassi ym. 2001).Metsätaloudellisessa uudistamisessa lähes koko elävä puusto poistetaan. Uudistushakkuutkatkaisevat siten metsän puusukupolvien ja elävän ja kuolleen puun jatkumon. Pahitentästä ovat kärsineet järeää lahopuuta tarvitsevat lajit. Nykymuotoisen metsätaloudenkierrossa järeää lahopuuta ei ehdi syntyä juuri lainkaan.Osuus pinta-alasta – Share of forest areaBAC0 100 200 300 400 500Ikä vuosina – Age (years)Kuva 5.4. Kuvassa on esitetty kolme mahdollista metsien ikäjakaumaa, kun metsäpalojen tai hakkuiden välion 100 vuotta. Suorakulmainen kuvaaja A vastaa metsätaloudessa perinteisesti tavoiteltua ”normaalimetsää”,jossa kunkin ikäluokan koko on sama, ja metsät päätehakataan aina 100 vuoden iässä. Kuvaajat B ja Cperustuvat simulaatiomalleihin (Pennanen 2002). Kuvaaja B näyttää viimeisestä metsäpalosta kuluneen ajanjakauman, kun metsät palavat satunnaisesti, keskimäärin 100 vuoden välein. Simulaatioissa oletettiin, ettäkaikki metsät ovat yhtä alttiita paloille ja yksittäiset palot ovat maiseman kokoon nähden pieniä (enintään 5prosenttia alueesta). Kuvaaja B vastaa myös puuston ikäjakaumaa, jos palot tappavat kaikki puut. Kuvaaja Cnäyttää vallitsevan ikäjakauman, kun palot jättävät puuston henkiin kokonaan tai osittain. Nuorten metsienosuus on pieni, koska puukohortit häviävät vasta vanhuusiässä, ja nuorempaa puustoa on niiden alla odottamassavapautumista. Jos esiintyy sekä lieviä että voimakkaita paloja, puuston ikäjakauma on vaihtoehtojen B jaC välillä. Joka tapauksessa keskimäärin 100 vuoden välein palavien metsien ikäjakauma olisi aivan toisenlainenkuin talousmetsissä nykyään. Kuvan lähde: Ympäristöministeriö 2000.Figure 5.4. The figure shows three possible age distributions when forest fires (in natural forest) or logging (inmanaged forest) occurs every hundred years. Graph A represents a typical ideal managed forest, in which allage classes include equal areas of forests and all forests are logged at the age of 100 years. Graphs B and Care simulation models (Pennanen 2002) that show two possible age class distributions in a natural forest. Insimulation B the forest fire kills all the trees. In simulation C some trees, such as pines, survive, as is often thecase in boreal forests. Source: Ympäristöministeriö 2000.41