Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Laura KivistöJäkälätVanhoille boreaalisille havumetsille ominainen piirre on runsasja monimuotoinen puilla kasvava jäkälälajisto (Kuusinenja Siitonen 1998). Yleiset ja runsaat lajit eivät kärsi metsätaloudestatai metsien pirstoutumisesta, mutta vanhoissaluonnonmetsissä esiintyy monia sellaisia erikoistuneita lajeja,jotka eivät menesty talousmetsissä. Tällaisia indikaattorilajejaon käytetty metsien luonnontilaisuutta ja suojeluarvoa arvioitaessaniin Suomessa kuin muuallakin (esim. Tibell 1992,Kuusinen ym. 1995). Uuden uhanalaisuustarkastelun mukaanuhanalaisia jäkäliä on noin 10 prosenttia arvioiduistajäkälälajeista (Rassi ym. 2001). Erilaiset metsätalouden vaikutuksetmetsien rakenteeseen ovat tärkein syy jäkälienuhanalaisuuteen. Vanhojen metsien voimakkaan vähenemisenmyötä metsistä ovat vähentyneet myös vanhat lehtipuut,pökkelöt ja kelot, jotka ovat tärkeitä kasvualustoja useilleuhanalaisille jäkälälajeille. Yksittäisetkin vanhat ja järeät puuyksilöt,joissa kasvaa runsaasti epifyyttejä, voivat olla ensiarvoisentärkeitä leviämislähteitä.Kainuun ja Hämeen vanhan metsän saarekkeiden vertailuosoittaa, että indikaattorijäkälälajien lukumäärät ovat selvästialhaisemmat Hämeessä. Kolmestakymmenestä indikaattorilajistaKainuun metsäsaarekkeissa esiintyi keskimäärin 15 lajiakun Hämeessä vastaava luku oli alle 9 (katso oheinenkuva 3.7). Indikaattorilajien puuttuminen sopivilta kasvupaikoiltailmentää eteläisen Suomen metsämaisemassa tapahtuneitamuutoksia vuosikymmenten kuluessa. Indikaattorilajeillesopivien metsälaikkujen väliset etäisyydet ovat kasvaneetniin isoiksi, että lajien tehokas leviäminen on estynyt.Vanhan metsän jatkumo on katkennut eikä lajeilla ole ollutaikaa tai kykyä asuttaa uusia kasvupaikkoja. Erityisesti Etelä-Suomessa monet vanhojen metsien jäkälälajit ovat voimakkaastitaantuneet (Rassi ym. 2001).Indikaattorilajien lukumäärä – Number of indicator species20181614121086420KuhmoMetsäsaareke – Forest patchHämeKuva 3.7. Vanhan metsän indikaattorilajeiksi luokiteltujen jäkälien esiintyminen kuusimetsissä Kuhmossa (vasemmanpuoleisetpylväät) ja Pohjois-Hämeessä (oikeanpuoleiset pylväät). Vihreällä merkitty pylväs kertoo lajimäärän suurimmalla vanhan metsänalueella, siniset pylväät eristyneissä 2–20 hehtaarin metsälaikuissa. Huomaa, että lajimäärä on merkittävästi alhaisempi Pohjois-Hämeessä kuin Kuhmossa (L. Kivistö ja M. Kuusinen, julkaisematon).Figure 3.7. Occurrence of old-growth forest indicator lichen species in spruce forest stands in Kuhmo, north-eastern Finland (thebars on the left), and in North Häme, southern Finland (the bars on the right). The green bar shows the number of species inthe largest tracts of old-growth, the blue bars show the number of species in isolated forest patches of 2–20 hectares in size.Note that the number of species is significantly lower in North Häme than in Kuhmo. The horizontal red lines indicate averages(L. Kivistö and M. Kuusinen, unpublished).Vaikka monien uhanalaisten lajien pitkäaikaisen säilymisen avainkysymys on ennenmuuta tiettyjen pienelinympäristöjen, kuten järeiden lahopuiden riittävä määrä, käytännössäon niin, että tällaisia pienelinympäristöjä on riittävästi vain luonnontilaisen kaltaisissametsissä. Siitosen ym. (2001a) tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että monien lahopuussaelävien hyönteisten ja sienten esiintyminen vaarantuu merkittävästi, kun luonnontilaisenmetsän määrä isommalla metsäalueella jää alle 10–20 prosenttiin metsämaan pinta-alasta.27