Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

suuruusluokka-arvion pohjana on tieto kovakuoriaisten ja kääpien vastaavista prosenttiluvuista,jotka ovat 8 prosenttia ja 22 prosenttia; J. Siitonen ja I. Hanski, julkaisematon tieto).Siten pinta-alaan perustuva ennuste sanoo, että suuruusluokaltaan 1 000 metsälajia kuoleesukupuuttoon, jos Etelä-Suomen metsistä vain yksi prosentti on luonnontilaisia tai lähesluonnontilaisia. Tässä arviossa oletetaan, että talousmetsien laatu ei ylitä lajien esiintymisenkynnysarvoa vaikka säästöpuita jätetään ja avainbiotooppeja säästetään nykyisten ohjeidenmukaisesti.Edellä esitetty ennuste on karkea, ja vain suuruusluokkaan tulee kiinnittää huomiota.Merkillepantavaa kuitenkin on, että suuruusluokka on sama kuin uhanalaisten metsälajienlukumäärä (jakso Etelä-Suomen metsien uhanalaiset). Näin siis kahdella aivan erilaisellaperusteella on päädytty samaan arvioon niiden lajien lukumäärästä, jotka kuolevat sukupuuttoonjos metsien ekologinen tila ei kohene.Edellä esitettyjen arvioiden tulkinnasta on syytä vielä korostaa seuraavaa:Pinta-alaan perustuvassa arviossa ei oteta huomioon elinympäristön pirstoutumisenvaikutusta, mikä pahentaa tilannetta lajien pitkäaikaisen säilymisen kannalta.Pinta-alaan perustuvaa arviota ei tule tulkita niin, että pinta-ala sinänsä on ratkaisevaa:ratkaisevaa on lajeille sopivan elinympäristön pinta-ala. Luonnontilaisen metsän säästäminenon siten paljon merkittävämpää kuin talousmetsän rauhoittaminen – eiväthän lajit tiedämikä metsä on rauhoitettua ja mikä ei. Suomessa on tällä hetkellä niin vähän luonnontilaisenkaltaista metsää, että sen kokonaismäärä jää selvästi alle ekologisin perustein asetettavansuojellun metsän pinta-alatavoitteen. Tästä syystä teollisen metsätalouden ulkopuolelle tulisijättää kaikki vielä jäljellä oleva luonnontilaisen kaltainen metsä sekä pieni osa talouskäytössäolevasta metsästä. Mahdollisuuksien mukaan talouskäytöstä poistuvan metsän palautumistaluonnontilaan voidaan nopeuttaa sopivilla ennallistamistoimilla.Elinympäristön pirstoutumisen vaikutusElinympäristön pinta-alan pienenemiseen liittyy yleensä myös elinympäristön pirstoutuminen:jäljelle jäävä elinympäristö esiintyy yhä pienempinä ja toisistaan eristyneempinäsaarekkeina. Metsälintujen ja -nisäkkäiden esiintymisestä on havaittu, että lajien runsausvähenee erityisen voimakkaasti, kun niille sopivan elinympäristön osuus on alle 10–20 prosenttiakokonaispinta-alasta (Andrén 1994). Tällöin yksilöiden siirtyminen sopivasta elinympäristölaikustatoiseen käy entistä vaikeammaksi, ja lajin hävitessä tietyltä alueelta tämänalueen uudelleenasutus jää epävarmaksi. Näin joudutaan tilanteeseen, missä laji ei enääkykene käyttämään kaikkea tarjolla olevaa elinympäristöä, vaan osa siitä jää asuttamatta. Joselinympäristön määrä edelleen vähenee ja pirstoutuminen voimistuu, saavutetaan lopultalajikohtainen sopivan elinympäristön määrän kynnysarvo. Tässä vaiheessa laji häviää alueellisestisukupuuttoon, vaikka sopivaa elinympäristöä olisi edelleen tarjolla. Kynnysarvonalapuolella elinympäristöä on kuitenkin niin vähän, ja se esiintyy niin pirstoutuneena, ettälajilla ei ole elinvoimaista kantaa.Edellä esitetty tarkastelu pätee erityisesti nisäkkäisiin ja lintuihin. Tätä tarkastelua eivoida sellaisenaan soveltaa esimerkiksi hyönteisiin ja sieniin, joiden ekologia on monellatavalla erilainen. Monet hyönteiset ovat sopeutuneet elämään erilaisissa pienelinympäristöissä,kuten lahopuussa, jolloin niiden osalta on ratkaisevampaa näiden pienelinympäristöjenmäärä kuin metsän muut ominaisuudet. Näidenkin lajien esiintymisessä on kuitenkinkynnysarvo: kun sopivien pienelinympäristöjen määrä metsäalueella jää lajikohtaisenkynnysarvon alapuolelle, laji häviää.26