Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Vesa SelonenLiito-oravaSuomen metsiä asuttaa kolme uhanalaista nisäkästä: susi,tammihiiri ja liito-orava. Suden kohdalla uhkatekijä on metsästysja vaino, kun taas liito-oravan viimeaikainen vähentyminentulkitaan seuraukseksi metsätalouden aiheuttamistamuutoksista metsissä. Liito-orava on harvalukuinenlaji, jonka elinpiirit ovat suuria (Hanski ym. 2000), koirailla60 ha ja naaraillakin yli 5 ha. Tästä syystä liito-oravan suojeluvaatii suuren mittakaavan suunnittelua.Liito-orava on kuusivaltaisten metsien laji, mutta se kykeneeliikkumaan ja ruokailemaan myös muissa metsissäKuva 3.4. Kahden nuoren liito-oravan kulkema matka syntymäpaikaltaanomalle reviirille. Kuusimetsä on merkitty tummanvihreällä,nuoret metsät ja siemenhakkuut vaaleanvihreällä,taimikot ja rämeet ruskealla ja avoin alue valkoisella(V. Selonen, julkaisematon).Figure 3.4. The paths taken by two young flying squirrels(Pteromys volans) dispersing away from their place of birth tonew territories. Spruce forest is marked in dark green, otherforested areas in light green, sapling stage stands and bogs inbrown, and open areas in white (V. Selonen, unpublished).( Selonen ym. 2001). Liito-orava liikkuu helposti erillään olevienkuusikoiden välillä, kunhan täysin avoimen alueen kokoei ylitä sen liitomatkaa, mikä on enimmillään 70 m (Selonenym. 2001). Nuoret liito-oravat lähtevät emonsa elinpiiriltäensimmäisen elinvuotensa syksyllä. Ne siirtyvät keskimäärin2,5 kilometrin päähän syntymäpaikastaan, mutta pisimmilläänmatka voi olla linnuntietä mitattuna jopa 8-9 kilometriä(katso viereinen kuva 3.4). Varsinkin kauas synnyinpaikastaanvaeltavat nuoret lähtevät yleensä suuntaan, jossa oneniten kuusivaltaisia metsiä, mutta matkan aikana ne kykenevätylittämään vastaan tulevia esteitä ja pyrkivät liikkumaanmelko suoraviivaisesti. Täysin avoimien alueiden ylittäminenei onnistu, mutta ojanvarsien pensaikot ja puutvoivat riittää peltoalueen ylittämiseen (Selonen ja Hanski,julkaisematon).Hyvän liikkumiskykynsä ansiosta liito-orava todennäköisestipystyy siirtymään varsin helposti metsäalueelta toiselleEtelä-Suomen pirstoutuneessa metsämaisemassa (Selonenym. 2001). Merkittävämpi ongelma liito-oravalle on,etteivät talouskuusikot täytä sen elinympäristövaatimuksia.Koska liito-orava tarvitsee lehtipuita ravinnokseen, talouskuusimetsänlehtipuun määrä ja erityisesti pesäpuiksi sopivienisokokoisten haapojen määrä on seikka, joka metsänhoidossatulisi ensisijaisesti ottaa huomioon liito-oravan suojeluasuunniteltaessa.TAPIO TUOMELAkulloinkin keskittää parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi riippuu paikallisistaolosuhteista, mutta yleinen sanoma on tämä: suojelupanostuksen pienempi tai suurempikeskittäminen on pääsääntöisesti eduksi.Suojelupanostuksen keskittäminen koskee erityisesti lahopuun määrän lisäämistä jaavainbiotooppien suojelua. Lahopuun määrä talousmetsissä on selvästi alle uhanalaistenlajien kynnysarvon, ja avainbiotooppeja suojellaan niin harvana ja pienikokoisten laikkujenverkostona, että kyseisen elinympäristön määrä jää alueellisella tasolla mitä todennäköisimminuhanalaisten lajien kynnysarvon alapuolelle. Avainbiotoopeissa tällä hetkelläesiintyvät pienet kannat häviävät pois, ja uusia ei juurikaan synny, koska avainbiotoopit jamuu uhanalaisille lajeille sopiva elinympäristö muodostavat liian harvan verkoston lajienesiintymisen turvaamiseksi.Lajimäärä kasvaa elinympäristön pinta-alan kasvaessaYleispätevä ekologinen sääntö sanoo, että eliöyhteisön lajimäärä on sitä suurempi, mitäsuurempi on eliöyhteisön asuttama alue. Kuvassa 3.5 on esitetty muutamia esimerkkejä.23