Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

liskantoja. Avainbiotoopit rajataan niin pieniksi, yleensä alle puoli hehtaaria (Hänninen2001), että niihin rajoittuneet paikalliskannat ovat väistämättä hyvin pieniä. On kovin epätodennäköistä,että tällaiset hyvin pienet kannat säilyvät pitkään elossa. Poikkeuksellisenmittava tutkimus vaateliaiden jäkälien esiintymisestä Lohjalla osoitti, että vuosina 1989–95löydetyistä esiintymistä, joista pääosa sijaitsi avainbiotoopeissa, peräti 40 prosenttia olihävinnyt vuoteen 2000–2001 mennessä (Pykälä 2002). Vastaavasti uusia esiintymiä ei ollutilmaantunut juuri lainkaan (J. Pykälä, henk. tiedonanto).Esiintymisen kynnysarvoThreshold value of speciesLajiston vasteSpecies' responseYmpäristön tila – Habitat qualityKuva 3.3. Kaksi mahdollista lajien vastetta muutoksen elinympäristön laadussa. Vasemmalla lineaarinen vaste,oikealla epälineaarinen vaste, missä laji esiintyy vain, jos elinympäristön tila on lajikohtaista kynnysarvoaparempi.Figure 3.3. Two possible scenarios of species’ response to changes in the quality of their habitat. On theleft is a linear response, on the right a non-linear response. In the case of a non-linear response, the habitatquality has to exceed a threshold value for the species to have a viable population. Threatened species inparticular tend to have a non-linear response. It is therefore important to consider how conservation effortsare distributed over the landscape.Lajien esiintymisen kynnysarvo ja ekologinen vasteLajin ekologisella vasteella tarkoitetaan muutosta kannan koossa ympäristön muuttuessa.Kuvassa 3.3 on esitetty kaksi erilaista vastetta. Vasemmalla on tilanne, missä lajin vaste onsuoraviivainen: tietyn suuruinen parannus elinympäristön tilassa heijastuu aina vastaavanamuutoksena kannan koossa. Oikealla on esitetty tilanne, missä lajin vasteessa on kynnysarvo.Niin kauan kun elinympäristön tila pysyy kynnysarvon alapuolella, muutos elinympäristöntilassa ei heijastu lainkaan lajin kannassa. Vasta kun elinympäristön tila ylittää kynnysarvon,lajin kanta alkaa kasvaa sitä suuremmaksi mitä parempi ympäristön tila on. Tämä on realistinenkuva useimpien lajien vasteesta.Koska erityisesti uhanalaisten lajien ekologinen vaste on oikeanpuoleisen kuvan mukainen,on tärkeää pohtia, mihin monimuotoisuuden lisäämiseen tarkoitettu suojelupanostussijoitetaan. Kuten tietolaatikoiden uhanalaisia lintuja, kovakuoriaisia ja kääpiä koskevistaesimerkeistä käy ilmi, yksittäisten metsiköiden ja laajempien metsäalueiden tila on tällä hetkelläpaljon uhanalaisten lajien kynnysarvoa alhaisempi. Tällöin vähäinen parannus metsienlaadussa ei näy myönteisenä kehityksenä uhanalaisten lajien kannoissa. Vaikka metsien laatuparanisi, se on edelleen kynnysarvon alapuolella, ja siksi lajien kannat eivät kasva. Jos sensijaan keskitämme saman suojelupanostuksen suppeammalle alueelle, metsien laatu nouseenäillä alueilla kynnysarvon yläpuolelle, ja siksi nämä alueet tarjoavat elinmahdollisuudenlajien paikalliskannoille (Hanski 2000). Täsmälleen millä tavalla suojelupanostus tulisi22