Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

Ilkka HanskiKovakuoriaisetSuomesta tunnetaan yli 3 500 lajia kovakuoriaisia,joista pääosa elää metsissä. Lahopuussaelävistä noin 2 500 hyönteislajista peräti 800on kovakuoriaisia (Siitonen 2001). Koska lahopuunvähäinen määrä talousmetsissä on keskeisimpiäsyitä metsälajien uhanalaisuuteen, eiole yllätys, että melkein puolet uhanalaisistahyönteisistä on kovakuoriaisia. Huomattavaosa näistä on juuri lahopuussa eläviä kovakuoriaisia.Tutkimustulokset osoittavat, että lahopuunmäärä Etelä-Suomen metsissä on monienuhanalaisten lahopuulajien esiintymisen kynnysarvonalapuolella. Hyvä esimerkki tästä onSiitosen ja Martikaisen (1994) vertaileva tutkimusisoissa, kuolleissa haavoissa elävien kovakuoriaistenesiintymisestä Venäjän Karjalassaja vastaavalla leveysasteella Suomen puolella.Siitonen ja Martikainen tutkivat noin 120 satunnaisestivalittua isokokoista haapaa kummaltakinalueelta. Suomesta löytyi 5 harvinaistalajia, joista yksi on luokiteltu uhanalaiseksi.Venäjän Karjalasta löytyi vastaavanlaisestanäytteestä 21 harvinaista lajia, joista15 on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi. Onsyytä korostaa, että vaikka Suomestakin löytyinäille uhanalaisille lajeille sopivia haapoja,haapojen tiheys oli niin alhainen, että se jäimitä ilmeisimmin lajien esiintymisen kynnysarvonalapuolelle.nonmetsiä koko Suomessa ei suojella ja mikäli luonnonmetsienkaltaisten metsien määrä Etelä-Suomessa ei kasva merkittävästiniiden nykyistä määrää (noin yksi prosentti) suuremmaksi.Lajien pitkäaikaisen säilymisen kannalta ei ole olennaista,mitä tapahtuu tietyille yksilöille, vaan olennaista on, mitä tapahtuulajien kannoille eli populaatioille. Kannan koko ja elinvoimaisuusriippuu ennen muuta soveliaan elinympäristön määrästäja laadusta. Näillä perusteilla elinympäristön pinta-alanpieneneminen voi olla lajin häviämisen syy, vaikka metsätalousei välittömästi hävittäisi yhtään yksilöä. Sellainen ”täsmäsuojelu”,joka säästää lajin pienialaisen ja lyhytkestoisen nykyesiintymän(eli joukon yksilöitä), mutta joka ei säilytä riittävästi elinympäristöäelinvoimaisen kannan säilymiseksi metsämaiseman tasolla,on vailla ekologisia perusteita.Yleiskuva Suomen metsien rakenteestaLuonnontilaisen kaltaisten metsien osuus metsämaan pintaalastaon Etelä-Suomessa alle prosentti, ja kaikkein eteläisimmissämetsäkasvillisuusvyöhykkeissä Vaasan–Joensuun eteläpuolella(hemi- ja eteläboreaalisessa vyöhykkeessä) vain noin0,2 prosenttia (Virkkala ym. 2000). Suojellun metsämaan osuusEtelä-Suomessa on samaa luokkaa, mutta vain alle puolet suojellustametsästä on luonnontilaisen kaltaista metsää. Luonnontilaisenkaltaisten metsien vähäisyys Etelä-Suomessa näkyy selvästikuvasta 3.1, missä yli 150 vuotta vanha metsä on merkittypunaisella värillä. Vihreän värin tummuus kertoo metsien puumäärästä:mitä tummempi vihreä väri, sitä suurempi puumäärä. Pääosa uhanalaisista metsälajeistaesiintyy vain eteläisessä Suomessa, mistä syystä uhanalaisia metsälajeja ei voidasuojella suojelemalla vain Pohjois-Suomen metsiä (tarkemmin jaksossa Etelä-Suomen metsienuhanalaiset). Pohjois-Suomen luonnonmetsillä on kuitenkin kasvava merkitys ilmastonmuuttuessa ja yhä suuremman lajijoukon käydessä alueellisesti uhanalaiseksi Etelä-Suomessa.Lajien kannanvaihtelu ja paikalliskannan häviämisriskiKannalla eli populaatiolla tarkoitetaan tietyllä alueella keskenään vuorovaikutuksessa eläviensaman lajin yksilöiden joukkoa. Monet lajit elävät luonnostaan tai ihmistoiminnanseurauksena syntyneessä pirstoutuneessa elinympäristössä, jolloin tietyssä elinympäristölaikussa(esimerkiksi vanhan metsän saarekkeessa) elävää yksilöjoukkoa on sopiva kutsuapaikalliskannaksi.Populaatioekologit tutkivat niitä tekijöitä ja mekanismeja, jotka vaikuttavat kannankokoon, kannan rakenteeseen ja etenkin kannan koon muutokseen eli kannanvaihteluun(populaatiodynamiikka). Keskeisiä mekanismeja ovat vuorovaikutussuhteet saman kannanyksilöiden välillä, esimerkiksi pöllöjen kilpailu pesäkoloista, ja samalla paikalla elävien erilajien yksilöiden välillä, esimerkiksi oravan ja näädän peto-saalissuhde. Elinympäristön ra-20